Joulukalenteri 2015: Luukku 8

Ja vielä yhdet numeropalikat; numerot 7, 8, 9, ja 10 löytyi joulukalenterista tänään!

Meeaa ei selkeästi olisi innostanut saada "samoja" juttuja joulukalenterista kolmea päivää peräkkäin - nämä kun pilkottivat jo pussukan suulta ulos, niin neiti yritti tehdä vaihtareita ja ottaakin tänään pussukan nro 9 sisällön. :D No, huomenna sentään tarjolla jotain muuta joulukalenterissa kuin numero-Duploja - ja kyllähän nämäkin sitten saivat lopulta hymyn huulille ja pääsivät legoleikkeihin mukaan.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kuukausi valmennuksen jälkeen - mitä jäi käteen?

Kuten blogissakin olen kertonut, osallistuin "Masusta misuksi" -valmennukseen ja valmennuksen päättymisestä on nyt kulunut reilu kuukausi.

Mitä valmennuksesta jäi käteen? Miten "pysyvä muutos" kohdallani onnistui?

Omat suurimmat muutokseni liittyivät ruokavalioon. Liikunta-osioon en ehtinyt vielä niinkään panostaa, johtuen osin myös jatkuvasta flunssailusta. Mutta teinkin kyllä valmennuksen aikana - valmentajienkin kanssa keskusteltuani - päätöksen, että liikunta-asioihin ryhdyn panostamaan enemmän vasta ensi vuoden puolella. Tämä siitäkin syystä, että oma arki kokee alkuvuodesta ison muutoksen. Vapaa-aikaa on näillä näkymin vähemmän ja siitä valtaosa kuluu - ja pitääkin kulua - lapsen kanssa. Jos nyt tekisin hyviä suunnitelmia liikunnan lisäämiseen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, ne eivät toteutuisi enää alkuvuodesta. Ja itseni tuntien se lisäisi kynnystä liikkua ylipäätään.

Niitä pieniä (mutta tärkeitä!) muutoksia on tullut monia - ja ennen kaikkea niistä on tullut pysyviä muutoksia.

Leivän käyttö vähemmälle. En voi sanoa, että olisin lopettanut leivän käytön täysin, mutta olen vähentänyt sitä huomattavasti. Useimmiten valitsen leivänkorvikkeeksi jaksamisleivän tai riisikakun, mutta välillä tulee sitä leipääkin syötyä. Ei tosin samaan tahtiin kuin ennen, eikä läheskään joka päivä, pikemminkin joka viikko. Olen myös tietoisesti välttänyt leivän syömistä aamuisin (vaikka olen vannoutunut leipä-aamupalan ystävä!), koska olen huomannut leivänsyönnin väsyttävän vaikutuksen olossani. Aamupalani on lähes sataprosenttisesti joko jaksamisleipää tai tuorepuuroa - muuten olen korvannut leipää väli- ja iltapaloina muun muassa rahkalla ja tuoreilla hedelmillä.

Napostelu pois. Etenkin kotona kaksin lapsen kanssa ollessa napostelusta on tullut paha tapa. Erityisesti väsyneenä (joka kotiäitinä on välillä jatkuva olotila) on helppo napsaista ohimennen jotain - yleensä suklaata. Olen pyrkinyt pitämään kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja syödä hedelmiä välipalaksi; aina se ei onnistu ja silloin myös sortuminen herkkuihin on todennäköisempää.

Limsa pois. Vauva-arjessa tuli addiktoitua limsan juomiseen väsymyksen karkoittamiseksi. Etenkin siinä vaiheessa, kun imetys loppui ja limsan ohelle tuli myös energiajuoma. Siitä en itse asiassa vieläkään ole päässyt eroon, mutta limsanjuonti on nykyään minimissä. Ennen valmennusta join limpparia (ja nimenomaan omenalimpparia!) joka päivä, nyt yleensä lasillisen viikossa saunajuomana. Limsa on itse asiassa se, johon on helpoin sortua; ei niinkään karkki ja herkut. Limsan ostamisen lopettaminen olisi toimivin ratkaisu, mutta kun mieskin sitä juo, niin ei onnistu...

Vettä 3 litraa päivässä. Vähintään kaksi, mutta yleensä kolme. Alkuun pidin jääkaapissa 1,5 litran pullollisia vettä ja laskin vedenkulutuksen siitä. Nyt sitä on oppinut arvioimaan paremmin ja 1,5 litraa tulee huomaamatta täyteen ennen lounasaikaa. Ja jos jostain syystä ei ole muistanut juoda riittävästi vettä, sen kyllä huomaa vireystilan laskuna.

Kasviksia joka aterialla. Tai ainakin lähes. Salaattia teen yhä useammin ja olen kehittänyt tapoja, jolla salaatin pilkkominen onnistuu taaperonkin läsnäollessa. Pyrin tekemään ruokia, joissa on kasviksia - varsinaista kasvisruokaa harvemmin, koska se ei uppoa niin hyvin miehelle. Mutta esimerkiksi tomaattia, paprikaa ja pinaattia on helppo "piilottaa" vuokaruokien sekaan. Myös keitoissa tulee syötyä kasviksia ihan huomaamatta.

Ruuanlaittoa taaperon ehdoilla. Ehkä se tärkein oppi. Taaperon kanssa voi laittaa ruokaa ja siihen voi keksiä jippoja, jotta se onnistuisi. Tämä oli se kompastuskohta aiemmin - ja on välillä vieläkin. Mitään aukottomia ohjeita kun ei voi antaa ja päivät ovat niin erilaisia, ettei se, mikä toimi eilen, toimi välttämättä enää huomenna. Ja aina se ei vaan onnistu millään ja joutuu jättämään vaikkapa salaatin teon kokonaan väliin. Yksi hyväksi koettu tapa on esimerkiksi päivällisen teon aloittaminen jo aamusta (tai edellisenä iltana); hyvällä suunnittelulla ruuanlaittokin onnistuu kätevämmin.

Ruokaviikkosuunnitelma. Suunnittelusta puheenollen, meillä on otettu käyttöön ruokaviikkosuunnitelmat. Tai oikeastaan nämä ovat enemmänkin kauppareissukohtaisia suunnitelmia; monesti käydään kaupassa maanantaina ja lauantaina, joten teen yleensä suunnitelmat erikseen arkiviikolle ja viikonlopulle. Helpottaa myös siinä, ettei tarvitse miettiä niiiiiin montaa päivää etukäteen. Tämä suunnittelu on a) vähentänyt ruokahävikkiä, b) lieventänyt stressiä ja kiirettä ja c) vähentänyt kauppareissujen määrää. Ehdottomasti hyvä juttu ja ajatuksena onkin tehostaa tätä entisestään - jos ehtisin vaikka tekemään jonkinlaiset valmiit pohjat, joihin olisi helppo kirjoitella kaikki viikon ruuat ja ehtiessään vaikka suunnitella jo seuraavallekin viikolle tiettyjä ruokia. Ruokasuunnittelu tehostaa myös sitä kasvisten ja salaatin käyttöä; kun oikeasti suunnittelee viikkoa ja miettii, milloin on realistisesti aikaa tehdä salaattia, sitä voi tarvittaessa tehdä isommankin satsin kerralla, jotta sitä riittää useammalle päivälle.

Liikuntahetkiä taaperon kanssa. Liikkuminen taaperon kanssa on luonnollisesti jokapäiväistä, mutta valmennuksessa sain vinkkejä myös siitä, miten taaperon kanssa voi jumpata - niin että taaperollakin on mukavaa. En ole ihan kaikkia valmennuksen vinkkivideoita (vieläkään!) muistanut/ehtinyt katsoa, mutta ainakin kahvakuulana tuo 12-kiloinen tättähäärä on ihan loistava. Ja mikä parasta; pikkuneitikin tykkää näistä urheilutuokioista. Eihän ne kovin pitkiä hetkiä ole, mutta minuutinkin liikkuminen on parempi kuin ei mitään!


Näillä pikkumuutoksilla sain tiputettua jo valmennuksen aikana muutaman kilon, tahdilla puoli kiloa viikossa. Nyt paino on oikeastaan viime viikkoina jämähtänyt paikalleen - mutta toisaalta en kyllä ole tehnytkään mitään uusia muutoksia. Ennen joulua pitäisi varmaan vielä ottaa jokin uusi muutos käyttöön ruokavalioon, ehkä vähentää maidon ja juuston kulutusta tai siirtyä ruuanlaitossa kokonaan maitotuotteista kaura- ja soijatuotteisiin (joka olisi pikkuneidin allergioidenkin kannalta ihan kätevä vaihtoehto).

All in all, pysyvä muutos on ainakin kuukausi valmennuksen jälkeen ihan oikeasti pysyvää. Lipsumisia on tapahtunut yllättävän vähän ja innostus on säilynyt. Fiilis on erittäin hyvä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 7

Numeropalikoilla jatketaan, tänään leikkeihin saatiin mukaan numerot 4, 5 ja 6.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 6

Oltiin yötä mummin ja vaarin luona ja varsinainen joulukalenteri jätettiin kotiin, joten tänä aamuna joulukalenterin sisältö paljastuikin erillisestä pussukasta. Ja luonnollisesti, kun mummin ja vaarin luona oltiin, piti joulukalenteriinkin laittaa tälle päivälle niistä mummin hankkimista Duploista.

Mummin antamasta Duplo-paketissa oli numeropalikat 1-10 ja tänään joulukalenterista paljastuikin näistä palikoista numerot 1, 2 ja 3.

Meea ei siis vielä osaa laskea ja vastaa kaikkiin "montako" -tyyppisiin kysymyksiin aina "kuusi". Mutta ajan mittaan nämä palikat varmaan tulevat hyödylliseksi myös laskemisen opettelussa. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 5

Tänään tultiin mummin ja vaarin luokse ja aamuseltaan avattiin kalenterin luukut kotona ennen lähtöä. Joulukalenterista paljastuikin tänään matkaevääksi kaksi Muumi-rasiallista rusinoita ja kuivattua aprikoosia ja omenaa. Namnam.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 4

Duplo-varasto täydentyi tänään, kun joulukalenterissa odotti kasa peruspalikoita. Näitä löytyy jo jonkin verran, mutta lisää tarvitaan aina rakentamiseen!

Se ykkösluukussa ollut Duplo-veturi on muuten ollut leikeissä hyvin mukana. Etsittiin Meean Duplo-laatikosta tyttö ja poika siihen kuskiksi, ja niitä on sitten ajelutettu veturin kyydissä. Ihan ei vielä rakennustaidot riitä veturin kasaamiseen, jos siitä lähtee osa irti - mutta harjoitus tekee mestarin. :)

Niin ja tämä joulukalenterin avaaminen on kyllä niiiiiin mieluisaa puuhaa. Ensimmäisenä käydään aina avaamassa kuvakalenteri ja hihkutaan sieltä löytyvälle kuvalle - tai sille kalenterin isolle kuvalle. Sitten suunnataan tavarakalenterin luo ja Meea tietää aina minne pitää lähteä kuvakalenterin luota (ja osaa siis sinnekin mennä heti, jos sanotaan, että mennään avaamaan kalenterit). Tavarakalenterin luona neiti ottaa tanssiaskeleita odottaessaan, että hänet nostetaan syliin ja hymyilee sylissä jännittyneenä, kun pussukasta kaivetaan päivän yllätystä. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 3

Jottei eiliselle seepralle tulisi yksinäistä, piti kaveriksi ottaa heti seuraavana päivänä toinen muovinen viidakon eläin. Tänään luukusta paljastui ihana tiikeri!

Tänään ollaankin oltu sen verran vähän aikaa kotosalla, ettei tiikerillä oikein ole ehtinyt leikkimään. Päiväkotipäivinä herätys on muutenkin niin aikaisin (ja yleensä nimenomaan herätys, ei herääminen), että ei ehdi/viitsi joulukalenteria alkaa aamusta availemaan. Etenkin kun sitä sieltä tullutta tavaraa ei kuitenkaan voisi ottaa päiväkotiin mukaan, niin ei jää sitten harmittamaan...

Tänään vielä lisäksi oli touhua päiväkotipäivän jälkeenkin; tultiin päiväkodilta nopeasti kotiin syömään ja sitten lähdettiinkin jo autolla ajelemaan hevostallille! Meean päiväkotiryhmällä kun on oma kummihevonen (!!!) ja sitä pääsivät nyt sitten lapset vanhempineen katsomaan ihan livenä tänä iltana! Ihana ilta oli - tästä lisää myöhemmin blogissa!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Virkatut ruuat taaperolle

Olen jo syksyn mittaan miettinyt, kuinka ihania Meealle olisi sellaiset virkatut ruuat. Tiedättehän, porkkanoita, omenoita, tomaatteja, päärynöitä... Kaikkea ihanaa kotileikkeihin virkattuna.

Olen harmitellut sitä, etten itse osaa virkata. Minä (kuten oma äitinikin) olen innokas kutoja, mutta virkkaaminen on jäänyt vähemmälle. Itsekään en ole juurikaan aikuisiällä mitään virkannut; ala-asteen käsityötunneilla ne pakolliset jutut.

Hullaantuminen virkattuihin ruokiin ja ihanpakkosaada-fiilis kasvoi, kun eräässä mammaryhmässä näistä käytiin kovaa keskustelua. Ostin pari kerää lankaa, virkkuukoukun ja googletin ohjeita, joiden avulla kokeilin, onnistuuko.

Ja onnistuihan se!

Eivät ne omat tekeleeni mitään maailman kauneimpia ole, koska virkkuutaito ei ole vielä kovin vahva, eikä käsiala tasaista. Mutta kyllä ne malleikseen tunnistaa!

Kun tämä uuden taidon opettelu sattui sopivasti aikaan ennen joulua, ajattelin näitäkin laittaa Meean joulukalenterin täytteeksi. Katsotaan nyt, ehdinkö kuinka moneen luukkuun näitä saada - pariin ainakin. Oma tavoitteeni oli kaksi luukkua, joka nyt on jo täynnä.

Valmiina on siis tähän mennessä porkkana, omena ja yksi domino-keksi (ja toinen päättelyä vaille valmis).

Lankoja on ostettuna kasa. Ohjeita sekä malleja on netti täynnä ja Pinterest pullollaan. Itse aloitan näistä helpoimmista, mutta kunhan tämä virkkaustaito kehittyy, niin on vaikka mitä ruokia, joita haluan yrittää virkata. Ehkä ihanimpina donitsit, herneenpalko, banaani ja valkosipuli. Näihin on vaikka kuinka paljon ideoita!

Ainoa huono puolihan tässä on se, että kun vapaa-aikaa on muutenkin aika vähän, joutuu yleensä kotitöistä karsimaan, jotta ehtii päikkäriaikaan tai iltaisin virkkaamaan. Vielä kun tässä joulun alla on vähän muutakin ns. ylimääräistä hommaa... Että kiitokset vaan sille mammaryhmälle, joka aiheutti minulle tämän hurahtamisen! :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 2

Muoviset pikkueläimet ovat Meean lempileluja. Niitä ajelutetaan leikkiautoissa, niitä pakataan laukkuun, niitä järjestetään hyllyyn ja niitä pusutellaan - ja ne pusuttelevat toisiaan.

Vaikka näitä eläimiä löytyy Meealta jo parikymmentä (!!), toki näitä oli pakko laittaa mukaan myös joulukalenteriin. Etenkin kätevän kokonsa takia.

Ensimmäisenä joulukalenterin luukusta numero kaksi paljastuikin muovinen seepra.

Meean aiemmat muovieläimet olivatkin perinteisempiä koti- ja maatilan eläimiä; hevosia, koiria, kissoja, lehmä, possu... Nyt saakin ihan uutta jännitystä leikkeihin näillä vähän eksoottisemmilla eläimillä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 1

Koska sain omalta äidiltäni sekä joulukalenterin että paketillisen Duploja Meean joulukalenteria varten, laitoin ensimmäiseen "luukkuun" äitini Duplo-paketista löytyneen veturin.

Tai no, en laittanut kokonaan, koska ei tämä mahtunut sinne kokonaan. :D Pienenpieni ongelma, jota en tajunnut testata jakaessani joulukalenteritavaroita kahteenkymmeneenneljään osaan - joulukalenterin pussukat ovat aika pienet.

Sama ongelma tullee olemaan muutaman muunkin joulukalenteripäivän kohdalla, mutta en ala nyt enää muuttamaan ja jakamaan tavaroita pienempin osiin (sekin kun kyllä olisi tämän Duplo-paketin myötä mahdollista...). Joten tulkoon niinä päivinä lahjus sitten suoraan äidin kädestä tai usemmasta pussukasta. Onneksi Meea ei vielä ihan niin tajua joulukalenterin päälle, niin voi tällaisiakin ratkaisuja tehdä. :)

Vaikkakin kyllä se joulukalenterin kiinnittäminen seinään aiheutti eilen suurta riemua. Tätä tavarakalenteria kiinnitettäessä Meea otti tanssiaskeleita vieressä innostuneena. Toisena kalenterina meillä on perinteinen kuvakalenteri, jonka nähdessään Meea alkoi hihkumaan "pukku, pukku!"

Ja olihan se kalenterin avaaminenkin aika jännittävää. :) Avattiin ensin kuvakalenteri, jota Meea silitteli innoissaan. Avatun luukun kuvaa enemmän kyllä kiinnosti se kalenterissa ollut iso kuva.

Ja tavarakalenterista heti ohjeistuksen saatuaan osasi neiti hienosti kaivella ykköspussukasta tavaraa. Sen verran kiva oli se kalenteri, että neiti olisi halunnut kaivella jo muistakin pussukoista tavaraa - ja aika monta kertaa tänään jo käyty kalenterin vieressä kitisemässä "Tahtoo! Anna!"

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.