lauantai 28. tammikuuta 2017

Vuosi ruuhkavuosia takana

Aloitin kokopäivätyöt reilu vuosi sitten, tehtyäni ensin puolisen vuotta joustavalla hoitovapaalla 3-päiväistä työviikkoa.

Joustava hoitovapaa oli yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä ja toisaalta harmittaa, etten hyödyntänyt sitä kauempaa. Joustavan hoitovapaan ansiosta sain palata töihin pienin askelin; pääsin irrottautumaan äidin roolista ja kotiarjesta, mutta samalla ehdin kuitenkin viettää rauhaisaa kotiaikaa lapsen kanssa. Niitä muutamaa "ylimääräistä vapaapäivää" on kuluneen vuoden aikana välillä kaivannut kovastikin!

Reilu vuosi sitten - vuodenvaihteessa - siirryin joustavalta hoitovapaalta kokopäivätöihin ja arki muuttui kiireisemmäksi. Ja sitä se tuntuu olevan edelleen.

Silmäpussit eivät tästä keväisestä kuvasta ole ainakaan pienentyneet. :D

Kuljemme miehen kanssa samalla (ainoalla) autolla töihin 30 km matkan, joten Meean päiväkotipäivät ovat melko pitkiä. Toimistomme muutto toiselle puolelle kaupunkia lisäsi ajomatkaa entisestään ja aamuheräämiset ovat olleet hyvinhyvin aikaisia.

Miehen työt alkavat seitsemältä, joten päiväkodille on aamulla lähdettävä kuuden maissa. Normaalina arkipäivänä ollaan takaisin päiväkodilla vasta neljän jälkeen, joten hyvin pitkiä hoitopäiviä neidille tulee. Yhden auton taloudessa minun myöhempi työpäivän aloituskaan ei juurikaan auttaisi asiaa, sillä bussilla työmatkan kulkeminen vie sen verran enemmän aikaa kuin autolla. Toisinaan olen itse hyödyntänyt etätyömahdollisuutta ja vienyt neidin kävellen hoitoon myöhemmin, puoli kahdeksan maissa.

Aikaiset aamut päiväkotipäivinä. 

Kun ollaan päiväkoti- ja työpäivän jälkeen kotiuduttu, syöty ja vaihdettu kuulumiset, kello on jo lähellä viittä. Kun ottaa huomioon, että Meea menee nukkumaan puoli kahdeksan jälkeen - ja sitä ennen pitäisi syödä iltapala ja hoitaa iltatoimet - on lapsen kanssa vietettävä ilta hyvinhyvin lyhyt. Kovin montaa leikkiä ei ehditä iltasella leikkiä ja esimerkiksi luistelureissu arkipäivinä on jäänyt haaveilun tasolle; pitkän päivän jälkeen ei meistä kukaan taivu enää kovin suuriin suorituksiin.

Yritän painottaa kotitöitä Meean nukkumaanmenon jälkeiselle ajalle ja panostaa yhdessäoloon lapsen kanssa. Toki välillä kotitöitä tai ruokaa (seuraavalle päivälle) on pakko tehdä alkuillan aikana, mutta niitäkin pyrin tekemään lapsen ehdoilla. Meea on myös useimmiten hyvin innokas kotiapulainen; etenkin pyykin tuominen pyykkikoneesta narulle on neidin lempipuuhaa. :)

Koska en haluaisi kokata joka päivä, meillä on viimeisen vuoden aikana syöty kyllästymiseen asti vuokaruokia ja keittoja. Makaronilaatikkoa, lasagnea, nakkikeittoa, kanakeittoa... Helppotekoisia ruokia, joita pystyy tekemään ison satsin kerralla. Ihan joka ilta ei siis tarvitse kokata, mutta aika usein kuitenkin. Vaikka kasvisten määrä ruuassa on huolestuttavan pieni (syystä että pilkkominen vie aikaa), olen kuitenkin ylpeä siitä, että eineksiin ei ole tarvinut turvautua kuluneen vuoden aikana kovinkaan usein. Ranskalaisia ja lihapiirakoita on kyllä syöty toisinaan, mutta esimerkiksi mitään annospakattua valmisruokaa Meea ei ole eläessään maistanut!

Vuokaruokia kyllästymiseen asti.


Meea menee nykyisin nukkumaan yleensä puoli kahdeksan jälkeen, mutta aikaisista aamuista johtuen ei varmaan olisi pahitteeksi vetäytyä unille vieläkin aiemmin. Ilta vaan tuntuu jäävän niin lyhyeksi jo nyt; mutta joululomalla pidempien yöunien aikaan meillä oli kyllä paljon vähemmän uhmaileva ja kiukutteleva tyttö - toki se voi johtua siitäkin, että ehti viettämään ihan kunnolla aikaa vanhempiensa kanssa.

Kuluvan vuoden projektina on pikkuhiljaa saada neiti nukahtamaan yksin - ihan jo siksikin, että saisi itselle lisää aikaa vuorokauteen, kun aikaa nukuttamisessa kuluisi joka ilta maksimissaan pari minuuttia (eli pusujen halien verran).

Ilta lapsen nukkumaanmenon jälkeen on lyhyt ja menee nopeasti. Nukkumaan on mentävä ajoissa, sillä herätyskello soi jo ennen viittä. Rytmi oli sama jo ajalla ennen lasta, mutta univajetta pystyi kuromaan viikonloppuisin - nyt viikonloppuisinkaan harvemmin on saanut nukkua yli seitsemän tunnin unia. Moni ruuhkavuosia elävä tuntuu tinkivän yöunistaan, mutta itse en selviäisi yhtään tätä pienemmällä unimäärällä; etenkin kun neidillä on huonon nukkumisen kausi aina säännöllisen epäsäännöllisesti; silloin äidinkin yöt ovat risaisempia ja vähäunisempia. Muutamaan kiireisempään hetkeen ja/tai Meean huonojen yöunien aikaan elin useamman päivän putkeen alle kuuden tunnin yöunilla ja tuolloin ajatuksetkaan eivät tuntuneet enää pysyvän kasassa.

Äidin pieni apulainen. <3


Johtuen kiireisestä arjesta, ollaan myös yritetty vähentää viikonloppureissuja. Se ei johdu siitä, etteikö enää haluaisi käydä kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona, vaan enemmänkin siitä, että on pakko olla viikonloppuja kotona, jotta ehtii tekemään jotain. Vaikka meille tulisi vieraita viikonlopuksi, saadaan silti jotain aikaan viikonlopun aikana verrattuna siihen, jos oltaisiin viikonloppu jonkun luona; pakkaamiseen ei mene aikaa, viikonloppuna ehtii vähintäänkin siivota ja sunnuntai-iltanakin on ihan eri tavalla jaksamista kun aikaa ei ole kulunut autossa istumiseen. Toki siis se autossa istuminenkin on itselleni hyvää aikaa mm. bloggaamiseen ja somettamiseen, kun ei tarvitse yleensä olla kuskin roolissa - mutta kotona ollessa saa jotain muutakin aikaiseksi. :)

Arki-iltaisin ei oikeasti ehdi tekemään kovinkaan paljoa. Etenkin joulukuussa, kun todo-listalla oli lahjojen paketointia, joulukortteja, jouluruokia ja kodin laittamista joulukuntoon, tuntui olo aika väsyneeltä. Melko sumussa sitä on taidettu loppuvuosi mennäkin, sillä jouluajan pidemmät (keskimäärin 8 tuntia, muutamana yönä siis jopa lähempänä yhdeksää) yöunet eivät riittäneet taltuttamaan univelkoja.

Olen yrittänyt ratkaista asiaa kiinnittämällä vähemmän huomiota kodin kunnossapitoon ja kotitöihin. Ei sinänsä toimiva idea, koska asioilla on taipumus kasautua ja silloin joutuu tekemään enemmän kerralla. Olen kuitenkin yrittänyt ummistaa silmäni keittiön tiskikasalta ja jättää jokaisen ruuanmurun pyyhkimättä erikseen pöydältä.

Omia "projekteja" ei meinaa ehtiä edistämään juuri koskaan; iltaisin on liian väsynyt ja viikonloppuisin riittää puuhaa ihan vaan lapsen kanssa leikkiessä - sitäkään kun ei ehdi arkena tekemään riittävästi. Mielessä olisi vaikka mitä tekemistä; muun muassa sisustus-, diy- ja käsityöjuttuja. Esimerkiksi ompeluharrastus on jäänyt kokonaan taka-alalle, koska tarvitsisin sitä varten aikaa viikonlopulta, jotta voisin keskittyä asiaan edes tunnin verran täysillä. Arkena tuntia ennen nukkumaanmenoa ei ole fiilistä alkaa ns. opettelemaan uutta - eikä se ompelukoneen kanssa touhuaminen varmaan väsyneenä olisikaan kovin fiksu idea. Ideoita ja ajatuksia olisi hirveästi, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Oman ajan puutteen näkee hyvin myös blogin kirjoitustahdista. Vuonna 2015 bloggauksia oli keskimäärin 18 kpl kuukaudessa. Vuonna 2016 vastaava luku oli 11; keskiarvoa nostivat hieman kesäkuukaudet lomailuineen. Luonnoksia on tälläkin hetkellä kymmeniä, joita en vaan ole ehtinyt kirjoittaa loppuun - osa on vielä ihan otsikkotasolla.

Vain muutama "projekti" on vuoden aikana valmistunut; yhtenä näistä tuubihuivi neidille.


Vaikka vuosi on ollut tietyllä tavalla rankka ja "työ haittaa vapaa-aikaa", olen myös nauttinut suunnattomasti työnteosta. Kuluneen vuoden aikana olen kehittynyt omassa työssäni, edennyt ja sekä saanut että ottanut enemmän vastuuta. Vaihdoin työni painopistettä äitiysloman jälkeen ja olen joutunut opettelemaan paljon uutta - tässä ruuhkavuosien keskellä ja äitiyden haurauttamassa pääkopassa se on ollut itselleni hieno saavutus.

Työ on ollut välillä hyvinkin hektistä ja on joutunut venymään; jopa Meean sairastaessa on välillä pitänyt tehdä illalla miehen kotiuduttua töitä, kun hommat on vaan ollut pakko saada tehtyä ja delegointi ei ole onnistunut. Siitä huolimatta työ on ollut hyvin palkitsevaa - jopa palkitsevampaa kuin edellinen toimenkuvani, jossa saavutetut tulokset eivät ole aivan yhtä selkeästi näkyneet. Loppuvuodesta saatu - ensimmäistä kertaa työpaikallamme jaettu - kuukauden työntekijä -pysti lämmitti mieltä todella paljon.

Työt lohkaisevat ison osan ajasta nykyisin.


Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon ihania juttuja. Pikkuneidistä on kasvanut iso tyttö; reipas, tomera ja ehkä hieman pikkuvanha. Meea on viime vuoden aikana muuttanut isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan ja päässyt vaipoista eroon (yövaippaa lukuunottamatta). Puhe on kehittynyt valtavalla tavalla, neitokaisella on nykyään uskomaton muisti ja todella hauskat jutut. Maitoallergia on selätetty keväällä ja sen myötä arki edes hieman helpottui kokkailun osalta. On järjestetty synttärit, laitettu pihaa ja kasvimaata kuntoon, vedetty läpi superdieetti, tehty diy-joulukalenteri ja sisustettu kotia.  Ollaan vietetty aikaa koko perheen kesken; on ehditty käymään mm. kahdesti Hoplopissa, Powerparkissa, Linnanmäellä, Ähtärin eläinpuistossa, kylpylässä, Muumi-esitystä katsomassa - sekä lukuisissa paikallisissa kesätapahtumissa. Ollaan ehditty viettää parisuhdeaikaa pariin otteeseen mm. ravintolan, leffojen ja frisbeegolfin merkeissä. Ollaan oltu viihteellä yhdessä ja erikseen; olen myös ollut ensimmäistä kertaa raskauden jälkeen tyttöjen viikonloppureissulla (Tallinnassa). Ollaan ehditty käydä myös niillä viikonloppureissuilla ja kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona.

Olen myös oppinut vuoden loppua kohden ottamaan - ja vaatimaan - omaa aikaa itselleni. Loppuvuoden aikana olen muun muassa ehtinyt lukemaan elämäni ensimmäisen e-kirjan, saanut muutaman käsityön valmiiksi, ehtinyt katsella Netflixiä (!!!) sekä viettänyt muutaman illan ihan vaan koneella istuen ja blogia näpytellen - miehen huolehtiessa seuraavan päivän ruuan kokkaamisesta.

Vaikka yllä oleva näyttää hienolta, ei kulunut vuosi ole todellakaan ollut elämäni helpoin tai ruusuisin. Väsymys on usein ollut vallitseva olotila, riitoja on tullut helpommin kuin koskaan ennen ja stressitasot niin kotona kuin töissä ovat olleet toisinaan pilvissä.

Kokopäivätyöt ja päiväkotiarki jatkuu entisellään, joten uusi ruuhkavuosi on alkamassa. Kun yhdestä vuodesta on selvitty kunnialla, ei kai tämä tulevakaan voi ainakaan pahempi olla? ;)

Perusarkea toimistolla.


Omat uudenvuoden lupaukseni listasin aiemmin, mutta niihin voisi lisätä vielä kolme tärkeää lupausta.
1) Enemmän kiireetöntä aikaa lapselle.
2) Enemmän omaa aikaa äidille (ilman sitä, että "oma aika" liittyy lapseen).
3) Enemmän parisuhdeaikaa ja yhteistä tekemistä (pariskuntana tai perheenä).

Koska yöunista en edelleenkään halua tinkiä, eikä lisätunteja vuorokauteen taida mistään ilmestyä (töitäkään ei voi jättää tekemättä), tämä tarkoittanee myös vähemmän somea (jonka lupasinkin jo aiemmin - ilkeä aikasyöppö tuo some!), vähemmän kotitöitä (tai enemmän kotitöitä miehelle) sekä parempaa asioiden organisointia (excel-taulukko viikon todo-listasta jaettuine vastuineen ei olisi huono juttu!).

Parhaat vinkit ruuhkavuosista selviytymiseen otetaan vastaan kommentti-osiossa!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

4 kommenttia:

  1. Olipas paljon samanlaisia mietteitä kuin itsellänikin! Täällä kanssa ruuhkavuodet painaa pahasti päälle. Itselläni arjen helpottajina toimii suunitelmallisuus, tekeminen etukäteen, panostaminen helppohoitoiseen kotiin sekä armollisuus, aina ei vain pysty ja kykene. :) Kaikesta huolimatta nautitaan tästäkin vuodesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armollisuus pelastaa kyllä paljon - onneksi itsekin on jo vähän oppinut siihen viimeisen vuoden aikana. :)
      Mukavaa ruuhkavuotta sinnekin suuntaan!

      Poista
  2. Olisiko teidän mahdollista muuttaa paikkakunnalle jossa käytte työssä niin työmatkat ei veisi niin paljoa aikaa?

    Ehkäpä seuraava tauko työstä voisi tulla seuraavan (tai haluatteko lisää?)lapsen kohdalla äitiyslomalla.

    Se on kyllä totta että työpäivän jälkeen iltaisin ei oikein ehdi tai jaksa mitään enää tehdä. :/

    Tsemppiä tähänkin vuoteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisellä paikkakunnalla asuminen on sinänsä tietoinen valinta, että haluan kasvattaa lapseni mieluummin maaseutu-ympäristössä kuin kaupungissa. Tännehän on muutettu jo ajalla ennen lasta (työpaikat on säilyneet samana) juurikin sieltä kaupungista - ja kyllä itsekin mieluummin vietän vapaa-ajan esim. viikonloppuisin ja lomilla täällä kuin kaupungissa. :)
      Ja jos alkaa spekuloimaan, niin kaupungissa päiväkoti voisi olla eri suunnalla kuin työpaikka, joten pahimmillaan työmatkoihin menisi silti runsaasti aikaa.

      Mutta eiköhän tämä tästä. Vuoden kokemus jo takana, ehkä jotain on siitäkin jo opittu. :)

      Mukavaa alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!