Neiti 12 kuukautta

Kaksitoista kuukautta, eli täysi vuosi. Synttäreitä juhlittiin viime lauantaina, virallisesti vuosi tuli täyteen tiistaina.

Millainen on meidän neiti vuoden iässä?

Neiti 1 vee. <3

Tukea vasten - ja kaksi askelta ilmankin

Pikkuneiti kulkee sekä kontaten että tukea vasten kävellen - jopa juosten! :D

Konttaaminen on edelleen pääasiallinen liikkumismuoto. Välillä kontataan turbovauhtia, jolloin pää heiluu puolelta toiselle ja jalatkin heilahtavat melko vauhdikkaasti. 

Tukea vasten kävellään lähinnä taaperokärryn tai auton kanssa. Ja kovaa - yleensä juosten ja kiljuen! Neiti on oppinut hiljattain kääntämään kulkuvälineen itse, joten pääsee hienosti kulkemaan itsenäisesti pitkin taloa. Kääntäminen ei tosin ihan aina onnistu - tällöin neiti saa raivarit ja menopeli jää yleensä siihen kumolleen. 

Tätä Meea jaksaisi työnnellä vaikka koko ajan. :)

Tukea vasten seisoskellaan kaikissa mahdollisissa paikoissa ja yhä enenevässä määrin ilman tukeakin! Vielä pari viikkoa sitten seisomisennätys ilman tukea oli 15 sekuntia, mutta nyt puhutaan jo minuuteista. Eikä siis yleensä lopeta seisoskelua kaatumiseen, vaan  laskeutuu hallitusti istumaan. 

Tueksi kelpaa mikä vaan. :)

Myös haparoivat ensiaskeleet on nähty pari viikkoa sitten! Kaksi askelta neiti jo pääsee ilman tukea etenemään; sitten täytyy joko istuutua tai ottaa nopeasti kiinni jostain. Ihan vielä ei voi kävelystä puhua, mutta sinne suuntaan ollaan kovaa vauhtia menossa. 

Neiti myös on oppinut kurkottelemaan; ei pysy enää tavarat edes keittiön pöydällä! Eikä riitä, että laittaa tuolin eteen, jottei neiti pääse pöydän reunalle; hän kun osaa siirtää tuolin pois tieltä. :) Ja voi sitä riemua, kun pöydältä saa napattua jonkun tavaran. Sama riemu tulee, jos joku on unohtanut vaikkapa kaukosäätimet sohvalle neidin ulottuviin - ne ovat ehkä parasta, mitä Meea tietää!

Uusin villitys on kiipeily. Vaatekaappiin, eteisen kaappiin tai kenkähyllylle, Arttu-hauvan yli... Yritys on kova kiivetä jo sohvallekin, mutta ei vielä onnistu. Niin ja portaitakin neiti näköjään osaa jo edetä; meillä ei sisällä ole portaita, joten ei ole onneksi niitä vielä päässyt kiipeämään; eilen ulkoillessa neiti hyvin nopeasti kiipesi pari porrasta varastoon isin perässä, joten näköjään sekin onnistuu! :)

Vaatekaappia järjestämässä. 

Puheripuli

Puheen määrä on - jos mahdollista - lisääntynyt kuukaudessa. On itsekseen höpöttelyä, innoissaan kiljumista ja huutamista sekä äidille tai isille juttelua. 

Oikeita sanojakin on, paljon myös sellaista, mitä äiti ei ihan ymmärrä. Aiempien sanojen ohella käytössä on nyt ollut tosi paljon "annaanna" (eli anna) ja "tato" (eli kato) sekä "tatotatota" (eli katopa tota; tätä en itse heti ymmärtänyt, mutta tätä ilmaisua äitikin taitaa eniten käyttää...). Näitä hoetaan päivittäin aika paljon.

Puheen ymmärtäminen kasvaa myös jatkuvasti. Ehkä johtuu siitäkin, että olen itse vasta alkanut ymmärtää, miten paljon Meea ymmärtääkään. :)

Esineiden lisäksi Meea osaa tutuista kirjoistakin jo osoittaa pyydettyjä asioita, lähinnä eläimiä ollaan opeteltu. Arkea on helpottanut myös se, että Meea osaa itse lähteä vessaa kohden, kun hänelle sanoo "Mennäänkö potalle?" ja ulko-ovelle sanottaessa "Mennään ulos". 

Pikkupöllö. <3

Niin ja jotain esi-uhmaikääkin on havaittavissa, kun ei saakaan tehdä kuten tahtoo. Hermot menevät tosi pienestä ja silloin lentää tavarat lattialle - usein syömässä ollessa. Meea tietää myös hyvin, mikä on kiellettyä - ja silti yrittää tehdä niin. Esimerkiksi ottaa kaukosäätimet sohvalta tai syödä kirjan kulmaa. Hirveät raivarit tulee silloin, jos estää neitiä tekemästä jotain pahaa ennenkuin hän ehtii tekemään; esimerkiksi laittaa jääkaapin tai kodinhoitohuoneen oven nenän edestä kii, ennenkuin Meea ehtii sinne. Nykyään neiti pysähtyy ja alkaa itkemään ja raivoamaan jo, kun näkee minun kävelevän ovea kohti.

Parhaat lelut ja leikit

Lelut - ja ihan kaikki mahdolliset tavarat - kiinnostavat kovasti. Erityisesti niiden levittäminen. :D Lelujen lisäksi kyllä levitellään kaikkea muutakin - ihan mitä vaan, minkä neiti saa käsiinsä. 

Näin taidokkaasti oli Megablocksit keittiön lattialla tällä viikolla... 

Äidin apuri; äiti laittoi lehtiä keräykseen, Meea otti pois. 

Myös kotitöissä auttaminen (tai "auttaminen") kiinnostaisi kovasti; nykyään on ihan mahdotonta laittaa tiskejä tai pyykkejä Meean ollessa valveilla, kun mukana on aina kaksi pientä kättä auttamassa... 

Parhaat lelut ovat ehdottomasti potkuauto ja taaperokärry, joita kumpaakin työnnetään kovaa ympäri kämppää. Nukkeja halaillaan ja niille jutellaan jotenkin kummastuneen oloisena. Pehmolelut ovat väsyneenä parhaita halattavia. Ja palikkalaatikkokin kiinnostaa (ja Meea jopa osaa jo laittaa osan palikoista siihen!) ajoittain. 

Yhtenä päivänä nukelle kävi vähän hassusti Meean leikeissä. :)

Synttärilahjakoira.

Kaikki ääntä pitävät lelut ovat myös hitti. Synttärilahjaksi saatu vedettävä koira on tämän viikon laulanut kovasti; neiti sai raivarit eilen, kun äiti oli laittanut napin off-asentoon, eikä ääntä kuulunutkaan. :D Myös laulava pehmolelukoira on edelleen kiva.

Kirjatkin kelpaavat nykyään - ainakin hetkeksi - muuhunkin kuin syömiseen. Sivuja käännellään jo hienosti ja monesti Meea osoittelee kiinnostavia juttuja kirjasta ja huudahtaa "oo!". Toissapäivänä neiti osoitteli Artullekin kirjan kuvia ja sanoi "tato". :)

Toistaiseksi kirjat ovat vielä hyllyllä, jonne Meea ei ihan ylety. 

Kaverukset leikkimässä. 

Arttu on edelleen paras leikkikaveri, vaikka neidillä on ajoittain aika ronskit otteet Arttua kohtaan. No, vastineeksi Meea myös kovasti halailee ja silittelee Arttua. Nyt nämä kaksi ovat alkaneet myös leikkimään yhdessä; Meea härnää Arttua lelulla ja Arttu yrittää ottaa lelua Meean kädestä. Tämä leikki on Meean mielestä hirveän kivaa ja samalla jännää - monesti neiti lähtee jo konttaamaan kikattaen karkuun, kun Arttu lähestyy. 

Leikkihetki. 

Arttu leikittää Meeaa - vai Meea Arttua? :)

Nyt kun kevät (ehkä) vihdoin saapui meillekin, ollaan ulkoiltu aika paljon. Tiistaina ja keskiviikkona kumpanakin neiti viihtyi jopa 1,5 tuntia pihalla touhuilemassa! 

Meea sai synttärilahjaksi kolmipyörän työntöaisalla - sen kanssa on käyty kiertämässä asuinaluetta ympäri. Hoituu kätevästi samalla koiran pissatus - ja pikkuneiti viihtyy paljon paremmun kuin rattaissa. Leveä virne naamalla neiti siinä pyörän kyydissä aina istuskelee. :)

Koeajolla uudella pyörällä. 

Artun pissatuslenkille lähdössä. 

Lisäksi on työnnelty pihassa muovitraktoria (joko neiti työntää itse tai sitten istuu kyydissä ja äiti työntää), leikitty hiekkaleluilla ja heiluteltu ohikulkijoille. Nyt vielä pitäisi saada vauvakeinu kiinnitettyä johonkin (todennäköisesti autokatoksen sisälle, koska pihassa ei enää ole yhtään puuta :D) ja isi lupasi myös tänä kesänä rakentaa Meealle oman hiekkalaatikon. Sittenhän me varmaan viihdytään ulkona vielä enemmän!

Hiekkalaatikko vaan puuttuu!

YouTube kiinnostaa edelleen, ihan vähän myös aamuisin lastenohjelmat Juniorilta. YouTubesta on katseltu eniten Fröbelin Palikoita ja Teletappeja. Välillä Meea viihtyy sohvaa vasten roikkuen pitkänkin aikaa, välillä ei lainkaan. Yleensä siis YouTubeen turvaudutaan silloin kun äidin pitää saada jotain tehtyä. Pari kertaa Meea on itse huomannut iPadin ja alkanut osoittelemaan sitä hihkuen. Yleensä siis videot pyörivät YouTubesta taustalla ja Meea käy välillä joko "auttamassa" äitiä tai leikkimässä jotain muuta - ja palaa takaisin katselemaan videoita, jos palaa. :)

Arttu blokkasi Teletapit. :)

Ruokaa ja kasvua

Ruokaa menee viisi kertaa päivässä ja se maistuu vaihtelevasti. Kulmahampaita on siis tehty jo viisi viikkoa (?), joten välillä ei mikään maistu. Mutta silloin kun ruoka maistuu, annoskoot ovat kasvaneet. Välillä onkin äiti vähän alimitoittanut Meean ruokahalun ja lounas on loppunut kesken; on pitänyt sitten jälkkäriksi ottaa jotain hedelmäsosetta. :)

Synttärikakkua maistelemassa. 

Ylivoimainen lemppariruoka on edelleenkin iltapuuro, joka menee takuuvarmasti alas, vaikkei muuten olisi ruoka maistunut. Allergioiden kanssa kamppaillaan edelleen - melkoista salapoliisityötä sen suhteen. Ja sihtikurkulle valtaosa tarjottavasta ruuasta on sosetta; nyt sentään jo kasvissoseen sekaan laitettu jauheliha menee alas, eli parempaan suuntaan ollaan menossa tämänkin suhteen.

Sormiruokailu kiinnostaa enemmän ja enemmän. Vähintäänkin joka aterian päätteeksi pitää saada muutama talk-muru tai ruisnaksu. Talk-murut ovat olleet viime päivien hitti; parhaimmillaan neiti rouskutteli niitä - iltapuuron päälle - parikymmentä kappaletta!

Ruokalukemisena Vihreiden vaalimainos. 

Ruokajuomat juodaan nokkamukista tai mukista; nyt on veden lisäksi juotu parina päivänä lounaan ja päivällisen yhteydessä kauramaitoa. Korviketta juodaan ainoastaan nukkumaan mennessä ja ne maidot menevät edelleen pullosta. Tämä olisi sitten se seuraava karsittava tapa, huhhuh. 

Nokkamukista neiti osaa juoda jo tosi hyvin!

Neuvolassa keskiviikkona. 

Vaatteissa käytössä on kokoa 80 ja 86, vähän vaatteesta riippuen. Tuoreet mitat saatiin keskiviikon neuvolassa; 10780 g ja 80,0 cm. 

Potalla vaihdetaan käytännössä kaikki vaipat - kakkavaippoja lukuunottamatta. Ihan jo siksikin, että se on paljon helpompaa; neiti kun ei enää tahtoisi tippaakaan makoilla paikallaan hoitopöydällä. 

Taapero karkasi suoraan potalta leikkimään. :)

Muuta kehitystä

Yöt ovat olleet vaihtelevia; osittain johtuen hampaista ja osittain ruoka-allergioista. Pääsääntöisesti Meea menee nukkumaan 19-19.30 aikoihin ja herää yön aikana kerran, n. puoli tuntia nukkumaan menosta. Tällöin ei auta mikään muu kuin syli, johon kyllä sitten nukahtaakin aika lailla samantien. Ja sitten nukkuu yön läpi aamuun asti, herää yleensä 6-7 aikoihin. Eli tosi pitkiä yöunia neiti vetelee, ehkä kerran viikossa saattaa herätä yön aikana. 

Päikkäriunet ovatkin sitten olleet vähän huonompia. Meea nukkuu edelleen kahdet päikkärit, joten voi olla, että nämä huonot päikkäriunet kertoo siitä, että luvassa on vaihdos yksiin uniin. Neiti kun on nyt nukkunut yleensä vaan 15-30 min päikkärit sängyssä ja herännyt itkien ja selvästi väsyneenä. Jos vaan otan syliin ja annan nukahtaa siihen, niin neiti helposti vetelee vielä tunnin unet sylissä - sänkyyn häntä ei saa tästä siirrettyä ilman heräämistä ja itkua. Ihan joka päivä ei jaksa äiti sänkynä toimia, mutta jos neiti on selkeästi väsynyt ja kiukuttelee, niin pääsen helpommalla antamalla hänen nukkua sylissä. 

Leikkihetki. 

Hampaita on edelleen kahdeksan. Kulmahampaita kovasti tehdään, mutta vielä ei ole läpi. Hampaat pestään aamuin illoin ja se on yleensä tosi kivaa puuhaa. 

Yksi iso uusi juttu on myös muutto omaan huoneeseen muutama viikko sitten. Muutto sujui hienosti ja yöunet ovat ennemminkin parantuneet kuin huonontuneet muuton myötä. Meea tykkää päivisin touhuilla omassa huoneessaan päivä päivältä enemmän. 

Touhua on ihan älyttömästi. Välillä tuntuu, ettei neiti pysy sekuntiakaan paikallaan! Koko ajan mennään, liikutaan, jutellaan, huudellaan... Ei siis äidin mielestä vielä mitään kiirettä oppia kävelemään! :D

Pikkuneidin kuulumiset yhdentoista kuukauden iässä löydät täältä.

Perhepotretti synttäreiltä. <3

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Ihana sisustustaulu pikkuneidin seinälle!

Jo aiemmin kehuin Babyland-verkkokauppaa, josta sain hyvää palvelua pariinkin otteeseen. Tässä bloggauksessa kiitokset menevät MinäIte-sisustuskuville.

Bongasin kyseisen firman Facebookin vauvaryhmästä ja ihastuin välittömästi tuotteisiin. Ihania sisustustauluja; valmiilla pohjilla tai omilla toiveilla. Eikä hintakaan päätä huimaa; esim. A4-kokoinen taulu maksaa 15 euroa. Ja hinta sisältää siis sekä toteutuksen että taulukehykset! 

Itse pähkäilin pitkään millaisen taulun pikkuneidin huoneeseen haluan. Valinta oli vaikea, koska huone ei ollut vielä valmis, enkä ihan tarkkaan tiennyt, mille seinälle taulun sijoittaisin. Valintaa vaikeutti myös se, että ihania malleja oli liikaa ja olisin halunnut tilata ainakin kymmenen erilaista taulua! :D

Pääsyin sitten jättitauluun, jossa on neljä A4-kokoista kuvaa. 

Laitoin kuvatoiveeni ja -ideani fb-viestissä (oi kyllä, ihanan helppoa kommunikointia!) ja sain paluuviestinä juuri toiveideni mukaiset taulut! Muutama asia oli toteutettu eri tavalla kuin alunperin ajattelin, mutta näytti paremmalta kuin omat visioni. Pari pikkujuttua toivoin muokattavaksi vielä - kymmeneen kertaan vedoksia ihasteltuani - ja muutokset tehtiin pikavauhdilla. 

Sen lisäksi, että sain juuri haluamani kaltaiset taulut, kaikki tapahtui huippunopeasti! Näpyttelin tilausviestin su-iltana ja sain mallit katsottavaksi jo keskiviikkona. Loppuviikon aikana tehtiin muutokset ja alkuviikosta taulut lähtivät postin kuljetettavaksi. Ei siis tarvinut odotella missään kohtaa!

Viime viikolla saatiin taulu seinälle asti! :)

Houkuttelisi tilata sisustustauluja muuallekin - tai ainakin tiskikone-magneetti, joka kertoo, onko koneessa puhtaat vai likaiset tiskit - mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni. Fb:n uutisvirtaan päivittyvät kuvat uusista tauluista eivät auta asiaa. ;)

Tilasin itse asiassa samalla myös kummipojalle 2-vuotislahjaksi taulun; nyt kun lahja on jo omistajallaan, uskaltaa senkin kuvan julkaista täällä. :)

Traktoreista tykkäävälle kummipojalle oma taulu. :)

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan valmiisiin malleihin fb-sivulla; löytyy kaikkea ihanaa kotiin kuin kotiin! 

1-vuotisneuvola

1-vuotisneuvolakin ajoittui aika sopivasti synttäreiden tienoille; käytiin nimittäin neuvolan tätiä moikkaamassa tänään, kun ikää on yksi vuosi ja yksi päivä. :)

Viimeksi - 10 kk neuvolassa - olikin eri täti, joten ei oltu hetkeen tätä meidän oikeaa neuvolan tätiä nähty. Hän olikin ihmeissään, miten Meea on kasvanut. Neiti kun seisoskeli odotusaulassa lastenpöytää vasten, kun neuvolan täti avasi oven ja otti meidät vastaan.

Odottelemassa omaa vuoroaan aulassa. :)

Juttelua ja allergioita

Aluksi siellä juteltiin kaikennäköistä kasvusta ja kehityksestä. Meidän osalta keskityttiin aika paljon myös allergioihin, kun ne ovat vaivanneet - ja vaivaavat edelleen. Ja hieman aiheeseen liittyen juteltiin myös syömisestä ja ns. normaaliruokaan siirtymisestä - joka tosin meillä etenee vähän hitaammin. 

Aika pitkälti siis vaan kyselyä, että miten sujuu erinäisten asioiden kanssa ja mitä taitoja Meea jo osaa.

Ainoana ohjeistuksena taisi tulla unimaitojen - ja tuttipullon - poisjättö. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, kun Meea ei oikein osaa edelleenkään nukahtaa kuin maidolle... Eikä suostu sitä unimaitoa juomaan kuin tuttipullosta (eikä edes itse pitämään pullosta kii!), vaikka ruokajuomat juokin hienosti jo itse nokkamukista. Tämä asia toki ollut itselläkin ajatuksissa, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Nyt pitäisi alkaa tsempata, ihan jo hampaidenkin takia; ei saisi enää illalla syödä hammaspesun jälkeen...

Tasaista kasvua

Pituutta ja painoa oli tullut tasaisesti. Pituus menee yläkäyrällä ja painokin alkaa jo olla ihan vähän käyrän yli (aiemminhan se oli ihan vähän alakäyrällä).

12 kk mitat (suluissa 10 kk):

Paino: 10780 g (9875 g)

Pituus: 80,0 cm (76,5 cm)

Pään ympärys: 46,5 cm (45,6 cm)

Pituus jälleen kerran mitattiin kahteen kertaan. Melkein joka kerta on mitattu kahdesti; meillä vaan on niin piiiiitkä tyttö! :)

Pahimmat rokotukset

1-vuotisneuvolaan kuuluu myös ne kamalat rokotukset. Mies tuli mukaan neuvolakäynnille suurimmaksi osaksi tämän takia. Itsellä kun on neulakammo (vaikkakin lieventynyt aika paljon raskausaikana), rokotukset ottavat varmaan minulle kovemmalle kuin Meealle. Nyt oli neuvolatädinkin mukaan muutenkin se vaikein rokotuskerta, kun lapsi ei vielä ymmärrä, miksi rokotetaan, mutta ymmärtää kuitenkin mitä tapahtuu ja löytyy voimaa vastustella. 

Yllättävän hyvin meni kuitenkin rokotukset. Kova itku - tottakai - mutta loppui kuitenkin melko nopeasti sylittelyllä. Ja ekassa rokotteessa ei edes oikeastaan rimpuillut (ei ehkä tajunnut?), tokassa sitten jonkin verran. Mutta yllättävän hyvin kuitenkin sujui!

Aiemmista rokotteista ei (onneksi!) ole hirveästi vaivoja tullut. Ekasta rota-rokotteesta tuli kamala ripuli (joka ajoittui tietty just ristiäisten kohtaan!), mutta muuten on selvitty aika vähällä. Nyt saaduista rokotteista toinen kuulemma voi nostaa kuumeen samana iltana, toinen viikon viiveellä. Lisäksi voi tulla jalkakipuja, ihottumaa, ripuliakin.

Vielä ei onneksi ole hirveästi oireita nähtävillä; vähän enemmän on ollut tänään sylivauva ja vähän vaikeampaa oli nukahtaminen sekä päikkäreille että yöunille. Ja ehkä hieman lämpimältä tuntui neiti nyt illalla, mutta ei muuten kyllä vaikuttanut kuumeiselta; kovin virkeä ja touhukas taapero on ollut tämän(kin) päivän. :)

Esikko-lomake

Sitten vielä lopuksi käytiin läpi Esikko-lomaketta, joka täytettiin ennen neuvolaa. Samaa lomaketta voidaan käyttää 6-24 kk iässä ja sen avulla seurataan puheen kehitystä; jos jokin osa-alue ei kehity, niin sitten voidaan ohjata puheterapeutille tms. Meillä tämä lomake täytettiin nyt ensimmäistä kertaa - ja uusi lomake saatiin mukaan puolitoistavuotisneuvolaa varten.

Lomakkeen täyttö oli itse asiassa tosi vaikeaa. Etenkin kohdat, joissa kysyttiin, montako tiettyä asiaa Meea osaa - esimerkiksi montako ymmärrettävää sanaa ja montako kahden erilaisen tavun ilmaisua. Huhhuh. Näin jälkikäteen tuntuukin, että joitain kohtia vähän aliarvioin, kun ei lomaketta maanantaina täyttäessä tullut ihan kaikki mieleen. 

Lomakkeen "tulokset" jakaantuivat kolmeen osaan. Sosiaalinen kommunikaatio, puheen tuottaminen ja puheen ymmärtäminen. Tulokset merkittiin käyrälle, josta sitten katsottiin, miten Meea sijoittuu - mikäli jokainen olisi käyrän alla tai yksi osa-alue useamman kerran, niin sitten ilmeisesti ohjattaisiin puheterapeutille käymään. Meealla sosiaalinen kommunikaatio oli keskitasoa, puheen tuottaminen ihan ylärajoilla ja puheen ymmärtäminen alarajoilla.

Itse vähän kummastelin tulosta - minusta Meea kyllä ymmärtää tosi hyvin puhetta. Mutta kun kotona vielä neuvolan jälkeen tarkemmin katsoin niitä puheen ymmärtämisen kysymyksiä, niin tämäkin selvisi.

Yhdestä kysymyksestä saatiin nolla pistettä, koska Meea ei halua kasata palikoita päällekkäin vaan hajottaa palikkatornit - Meeahan siis myös rengastornista ennemminkin ottaa renkaat pois kuin pinoaa niitä päällekkäin. Meea kuitenkin osaa esimerkiksi laittaa purkkeja sisäkkäin, mutta nuo palikat eivät vaan kiinnosta.

Lisäksi vähän arkailin tässä kysyttyjen esineiden käytön kanssa; nyt kun tarkemmin luin kysymystä, niin siinähän kysytään, että montaako esinettä osaa käyttää tarkoituksenmukaisesti - ei siis (ilmeisesti) tarvitse vielä osata täydellisesti käyttää; olisi voinut siihen ainakin lusikan ja kupin vielä Meean osalta laittaa. Ja mukana myös niitä kohtia, joita aliarvioin; ainakin kielellisiä ilmaisuja, joita Meea ymmärtää, on ainakin muutama enemmän todellisuudessa.

Seuraava neuvola onkin sitten vasta puolen vuoden päästä - sekä lääkäri että terveydenhoitaja. Sinne ei itseasiassa vielä saatu aikaa, vaan pitäisi muistaa itse varata se sitten syksyllä. Tai ne; tässä kun saa valita, että ottaako käynnit samalle vai eri päivälle. Täytyy varmaan laittaa muistutus kalenteriin jo nyt, jotta tulee ajat varattua!

Tänään 1 vuotta!

21.4.2014 oli elämäni onnellisin päivä; klo 5.30 syntyi äidin oma rakas pikku prinsessa. <3

Meea täytti tänään yhden vuoden. Ei voi kuin ihmetellä, mihin tämä vuosi on kadonnut? Pienestä tuhisevasta nyytistä on kuin huomaamatta kasvanut kovaa vauhtia paikasta toiseen liikkuva ja jutteleva nuori neiti. Ei enää pikkuvauvaa, meillä asuu nykyään taapero!

"Synnyin vuosi sitten

- kauan kauan sitten!

Maitohetkiä satamäärin,

aina meni jotain väärin.

Kaiken nurinkurin käänsin

ja itkuakin väänsin.

Mutt’ tuskin nuhteita mä sain,

vaan suukkoja kiloittain.

Hassut temput, hullut temput,

monenlaiset kenkuttelut

toistuu päivittäin.

Ja hyväilyt ja hellittelyt,

koko suvun lellittelyt,

kun huusin äkeissäin.

Isi, äiti yötä monta

valvoi vallan unetonta:

hammaskivut, vatsanpurut,

- oi monet huolet, surut!

Vaan kävelen ja kompastelen,

hieman horjun, huojahtelen.

Sanojakin tavoittelen

ja pian kerron sen:

en enää vauva ole, en!"

Ykkössynttärit juhlittu!

Synttärisankari juhlissaan. <3

Pikkuneidin ekat synttärijuhlat ovat onnistuneesti ohi ja äidin stressitaso on laskenut huomattavasti. :)

Huhhuh. Perfektionistille juhlat ovat aina melkoinen puristus. :D

Pikkuneitiä juhlittiin viime lauantaina - virallinen synttäripäivä on tiistaina. Kutsuttiin mukaan vain lähimmät; vierasmäärä lopulta väheni pelkkiin isovanhempiin ja toisiin kummeihin, kun loput kutsutut eivät päässeet mukaan - ja toiset kummit ottivat varaslähdön ja kävivät kylässä jo torstaina. :) Yhdet vieraat on tulossa vielä toukokuussa; juhlitaan sitten samalla pikkuneidin ja kummipojan synttärit, nekin olivat viime vkonloppuna ja jäivät meiltä tänä(kin) vuonna väliin.

Syötiin, seurusteltiin, avattiin lahjat, otettiin valokuvia ja syötiin taas. Siinähän ne juhlat pähkinänkuoressa. Niin ja telkkarissa pyöri tekemäni valokuvaesitys Meean kuvista. :)

Meea heräsi vähän ennen kutsukortissa ollutta klo 12 päikkäreiltään, joten ihan ei neiti ollut vielä juhlakunnossa puoliltapäivin. Synttäri-smoothiekakku maistui neidille - ja loput tarjottavatkin hupenivat hyvin pöydästä vieraiden suuhun.

Sen verran rankat juhlat olivat, että yöunille neiti malttoi mennä vasta iltakymmeneltä... Siihen aikaan väsytti jo muitakin kuin synttärisankaria. :)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä vielä Meean ykkössynttärit kuvien muodossa. 

Ensimmäisen kerran tein jotain marsipaanista! :)

Äiti tarjoutui tekemään voileipäkakun, minä hoidin vaan koristelut. :)

Pikkuneidin synttärikakku; piparimuotin sisälle tehty smoothiekakku - allergiaversiona. 

Isin sylissä kynttilää puhaltamassa. 

Syömässä synttärikakkua, namnam. 

Lahjojen availun lomassa piti käydä antamassa Artulle hali. <3

Vaari ajeluttaa.

Mummi auttaa avaamaan paketteja.

Perhepotretti. <3