keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 16

Ja koska duplo-autoja on vielä kolmas, se tuli tämän päivän luukusta. Kolme autoa peräkkäin; nyt löytyy punainen, vihreä ja tämä tuorein sininen. Ja kun aiemmin on joulukalenterin luukusta tullut jo veturi, on tänään flunssaisena saanut ajella piiiitkällä junalla!




Ajattelin itse, että olisi loogisinta ja kivointa laittaa nämä samantapaiset jutut tulemaan peräkkäin - vaikka muuten ripottelinkin Duplo-paketin sisältöä läpi kuun. Meean mielestä se ei ollut niin kivaa; viimeisimmän numeropalikka-luukun sekä tämän tämänpäiväisen luukun kohdalla Meea olisi halunnut jo ottaa tavaran jostain muusta luukusta ja tehdä vaihtarit. Mutta tästä oppia taas ensi vuotta varten - tai jospa sinne keksisi ihan oikeasti erilaisen tavaran joka luukkuun!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 15

Eiliselle punaiselle autolle seuraa, kun luukusta paljastui tänään vihreä auto. Viime yönä noussut kuume (taas!) tosin vaikutti tämän päivän vointiin ja ihan hirveästi ei autolla ole jaksettu tänään leikkiä.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 14

Äitini joulukalenteriin antamasta Duplo-paketista vielä muutama esine luukuista tulee paljastumaan.

Tänään joulukalenterista tuli punainen duplo-auto - tai lisävaunu jo olemassa olevaan veturiin.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 13

Olen aika tarkka Meean syömisten suhteen. Ihan jo allergioidenkin takia, mutta haluan myös, että hän söisi mahdollisimman terveellistä ruokaa. Siksi Meea ei ole esimerkiksi karkkia juurikaan vielä syönyt; joillekin samanikäisille kun karkin syönti tuntuu olevan viikottaista hupia. Meea on siis elämänsä aikana syönyt 1,5 karkkia; puolikkaan varastettuna kyläillessä ja kokonaisen kummisedän tarjoamana.

Karkkien sijaan Meean herkkuja ovat tuoreet hedelmät, jogurtti ja saunajuomana pillimehu.

Koska joulukalenteriinkaan en halunnut karkkia - mutta nuo Meean herkut eivät sinne pillimehua lukuunottamatta oikein sovellu - piti keksiä jotain muuta herkkua. Ajattelin kokeilla jotain ihan uutta ja tänään joulukalenterin luukusta löytyikin Oatlyn suklaa-kaurajuoma.



Vaikka tässä on suklaata, tämä ei ole mikään kovin "paha" herkku. Ainakin sokeria on huomattavasti vähemmän kuin monissa mehuissa.

Meea on kesällä jo juonut välillä helteellä (sen pillimehun sijaan) Oatlyn omena-päärynä-kaurajuomaa, joka oli käytännössä mehun ja maidon yhdistelmä. Suklaa sen sijaan on ihan uusi juttu; kerran ostin Meealle soija-suklaavanukasta, mutta oli sen verran erikoinen maku, että vanukas jäi äidin syötäväksi (ja oli muuten hyvää, oikein sellaista paksua ja tummaa!). Eipä sillä, ei mikään kiirekään ole totutella suklaan makuun. :)

Tätä kaurajuomaa Meea hörppi aamupäivällä ennen shoppailureissulle lähtöä jonkin verran, ehkä neljäsosa-tölkillisen. Ei tämä nyt pahaa Meean mielestä ollut, mutta ilmeisesti se suklaan maku on sen verran erikoinen, että sen enempää ei halunnut juoda. Onneksi purkki säilyy avattuna jääkaapissa muutaman päivän, joten eiköhän huomenna maistella vielä lisää.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 12

Eläinkokoelma täydentyi tänään ihanalla kirahvilla.


Tämä kirahvi oli kyllä oikein malliesimerkki siitä, miksi olisi pitänyt mitata valittujen esineiden sopiminen joulukalenterin pussukoihin - tai hankkia isommat pussukat. Ei nimittäin ihan mahtunut. :D Onneksi Meeaa ei älyttömästi kiinnostaneet nämä pussista sojottavat jalat, vaikka kirahvi ehti kymmenisen päivää pussissa nököttämäänkin.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 11

Tänään joulukalentereista paljastui lisää tavaraa legoleikkeihin. Pussukassa odotti nimittäin Duplo-setä ja Duplo-hauva.



Meean Duploista löytyi jo ennestään tyttö- ja poikahahmot, jotka ovat to-del-la tärkeitä. Voitte vaan kuvitella, kuin riemuissaan neiti oli näistä hahmoista!

Tuli itse asiassa ensimmäinen (!!) kolmen sanan lausekin neidin suusta joulukalenterin avaamisen jälkeen. Se oli yllättävää, koska niitä kahden sanan lauseitakin on kuulunut vasta aika vähän. Neiti siis meni tohkeissaan esittelemään saamaansa hauvaa koirallemme Artulle ja sanoi "Arttu kato hauva!"

Tänäänkin kalenteri tosiaan avattiin aikaisesta päiväkotiaamusta johtuen vasta päivällisen jälkeen iltaviideltä, joten ihan hirveästi ei Meea ehtinyt näillä duploilla tänään vielä leikkimään. Mutta luulenpa, että setä ja hauva tulevat olemaan tulevan viikonlopun leikityimmät lelut!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 10. joulukuuta 2015

1,5-vuotiaan joululahjatoiveet

Listailin aiemmin ylös meidän 1,5-vuotiaan joululahjatoiveita siltä varalta, että joku kyselisi toiveita. Ja oli muuten aika vaikeaa puuhaa!

Leluja meillä on aika paljon (äidin mielestä liikaa), vaatteita vielä enemmän, eikä hoitotarvikkeissakaan juurikaan ole mitään tarpeellisia hankintoja 1,5-vuotiaalle lähiaikoina. Ihan jonkin verran joutui siis käyttämään mielikuvitusta toiveita keksiessään.

Koska sama ongelma voi olla monella samanikäiselle lahjoja hankkivalle, ajattelin kirjoitella bloggaukseen hieman ajatuksia siitä, mitä 1,5-vuotiaalle voisi joululahjaksi ostaa.

Ja huomhuom sukulaiset, ystävät ja tutut - tämä ei ole suoranainen "ostapa tästä jotain Meealle jouluksi" -lista, sillä osan näistä lahjoista ostamme itse, osa on jo (isovanhempien toimesta) tulossa lahjaksi ja osa meillä jo on olemassa - mutta ne vaan sopivat tähän postaukseen.

Koska ne lelut nyt ovat tärkeitä ja taaperolle "tarpeellisia" - ja lähes ainoita toiveita, mitä keksin - aloitetaan niistä. Itse pyrin panostamaan sellaisiin leluihin, joilla olisi pitkä käyttöikä ja joita voisi jollain tavoin laajentaa tai täydentää tulevaisuudessa. Tykkään muutenkin ajatuksesta, että lelut kestäisivät leikeissä mukana useamman vuoden, eivätkä olisi kertakäyttökamaa - niin kestävyyden kuin kiinnostavuudenkin osalta.



Duplot ovat yksi varma valinta tämän ikäiselle. Meilläkin niitä jo jonkin verran on, mutta itsekin kirjasin toivelistaan ylös muutamia tiettyjä Duplo-paketteja. Duploilla valtaosa taaperoista tykkää leikkiä ja rakentelutaidot kehittyvät koko ajan. 1,5-vuotiaasta ylöspäin suunnattuja Duploja ei itse asiassa ole kovin montaa paketillista, mutta minusta ne 2-vuotiaan Duplotkin käyvät mainiosti jo tämän ikäiselle.

Toinen hyvä monta vuotta kestävä lelu niin tytölle kuin pojallekin on Brion junarata (tai Ikean/Bilteman - ne kun kuulemma sopivat yhteen Brion osien kanssa). Tämä olisi siinäkin mielessä kiva lahja, koska tähän voisi sitten jatkossakin ostella lisää osia ja vetureita - kokonainen setti on tosi kallis, mutta esimerkiksi yksi veturi olisi ihan kohtuuhintainen ja kiva vaikkapa synttärilahjaksi. Oman googletteluni perusteella noissa radan osissa ei ole eroa laadussa Brion, Ikean tai Bilteman osien välillä - vaikka hinnassa onkin melkoinen ero. Veturit puolestaan ovat Briolla ilmeisesti selkeästi laadukkaampia. Eli tämän pohjalta meidän toiveena onkin Ikean ja Bilteman rataosat ja Brion veturit. :) Itsehän nappasin jo Ikeasta pari ratapakettia matkaan, kun siellä tulee niin harvoin käytyä shoppailemassa.



Leikkikeittiö ja leikkiruuat tulevat olemaan kova juttu nyt ja lähivuosina. Kerhossakin se leikkikeittiö on alkanut kiinnostaa yhä enemmän ja meiltä kotoa löytyvä muovinen 15 euron härpäke ei kyllä ole yhtään mitään sellaisen kunnon puisen keittiön rinnalla. Leikkikeittiökin on sellainen, jota on helppo sitten tulevina vuosina laajentaa ja kasvattaa ja ostaa lahjaksi lisää osia. Tämänkin osalta kyllä huomaan ajattelevani kestävyyttä ja laadukkuutta; leikattavat puiset leikkiruuat nousevat omalla arvostuslistallani huomattavasti korkeammalle kuin muoviset kiinalaiset leikkiruuat. Vaikka niitä muovisia saisi samalla hinnalla huomattavasti enemmän kuin puisia. Ja luonnollisesti meille ainakin on tulossa myös niitä virkattuja ruokia, kunhan vaan äiti ehtii virkkaamaan - ei siis välttämättä joululahjaksi.

Kirja on myös aina varma valinta lapselle kuin lapselle - kunhan osaa ostaa kiinnostavan ja taitoihin sopivan. Esimerkiksi meillä ne paksusivuiset kirjat ovat Meean mielestä vaan vauvoille ja hän haluaisi lukea ainoastaan ohutsivuisia kirjoja. Joita yleensä pitää lukea äidin kanssa, koska muuten sivut on rutattu ja revitty lukemisen tuoksinassa. Meillä tällä hetkellä hepat ja mopot ovat mielenkiintoisimmat jutut, joten Meean joululahja-toivekirjakin olisi näiden aiheiden tiimoilta. Yksi heppakirja taitaa löytyäkin, mutta mopokirjaa ei kyllä ole vielä yhtään!

1,5-vuotiaana lastenohjelmat alkavat - ehkä - kiinnostaa jo jonkin verran, joten dvd:itä voisi myös tämän ikäisen joulupaketeista löytyä. Meea rakastaa Fröbelin Palikoita - oikeastaan ainoa lastenohjelma Mimmien Muskarin ohella, jota hän malttaa pysähtyä katsomaan televisiosta. Kaksi levyä meiltä jo löytyy, mutta lisälevyt olisivat varmasti tervetulleita. iPadilta katsellaan Netflixistä myös Pocoyota, mutta sitä ei ikäväkseni dvd-muodossa suomenkielisenä löydy.




Mikäli lapsi on yli vuoden ikäinen joulun aikaan JA talvi on ollut vähäluminen, on myös pulkka hyvä lahjavaihtoehto. Meilläkin viime vuonna oli vauvapulkka, joka lähti naapurin vuotta nuoremman neitokaisen käyttöön täksi vuodeksi, joten isojen tyttöjen pulkka olisi meillä toivelistalla. Stiga näyttäisi olevan tarkoitettu 3-vuotiaasta ylöspäin, mutta taidoista riippuen se kyllä voisi olla hyvä vaihtoehto pulkalle jo 1,5-vuotiaallakin. Aika paljon nuo lahja-asiat liittyvät siihen, että a) missä vaiheessa vuotta on synttärit ja b) minkä ikäinen on jouluaattona.



Myös juniorisängyn osto tullee meillä ajankohtaiseksi ensi vuonna. Nähtäväksi jää milloin - riippuu myös siitä, saako tuosta pinnasängystä laitaa poistettua ja harjoiteltua nukkumista alkuunsa siinä. Sängyn haluan ehdottomasti ostaa itse, mutta peitto, tyyny ja lakanoita tarvitaan, kunhan Meea junnusänkyyn siirtyy. Junnusänky ja sen tarvikkeet ovatkin oikeastaan ainoa ns. tarvikeostos, jonka olen keksinyt - mitään muuta ei tämän ikäiselle oikein tarvitse ostaa ja junnusänkyyn siirtyminenkään ei ole sinänsä ikäsidonnaista. Meillä siis edeltävä tarvikeostos ennen tätä oli jakkara vessaan - enkä kyllä keksi mikä voisi junnusängyn jälkeen olla seuraava tarvittava asia lelujen ja vaatteiden ohella.

Mitä muiden 1,5-vuotiaiden toivelistalta ja pukinkontista löytyy? 


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 10

Eilisen omenan kaveriksi piti leikkeihin saada heti tänään toinenkin virkattu ruoka. (Nojoo, ei niitä kovin paljoa enempää valmiina olekaan vielä...)

Tänään siis joulukalenterin luukusta paljastui virkattu porkkana - handmade by minä itse. Yllättävää oli, että meidän porkkana-allergikko tunnisti tämän heti ruuaksi; laittoi nimittäin samantien suuhun ja puraisi. :D




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015: Luukku 9

Kirjoittelin jo aiemmin, kuinka opettelin virkkaamaan, jotta pikkuneiti saa virkattuja ruokia leikkeihinsä. Tänään tuli aika antaa Meealle ensimmäinen tällainen, kun joulukalenterin luukusta paljastui virkattu omena.

Tämä oli ensimmäinen virkkaamani ruoka - ja ylipäätään ensimmäinen virkkaustyö vuosiin. Tai no, yritin kyllä aloittaa porkkanasta, mutta tajusin puolessa välissä tehneeni vääränlaisia silmukoita ja purin koko porkkanan ja jatkoin omenalla.



Ei tämä mikään maailman kaunein ole, mutta kelvannee Meean leikkeihin oikein mainiosti.

Ja siis kelpasi jo - Meeahan heti alkoi tekemään omenasta omenakeittoa, ja myöhemmin myös omenamehua (jota tarjottiin myös Arttu-hauvalle). Eli hyvin pääsi virkattu omena heti mukaan leikkeihin! :)




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Päiväkotiryhmän kummihevonen

Meean päiväkotiryhmä sai itselleen marraskuussa oman kummihevosen.

Kummihevoskampanja on valtakunnallinen, syyskuussa alkanut kampanja, jossa hevoset tuovat tervehdyksen omasta arjestaan kummeilleen. Kummeina voivat toimia päiväkotiryhmien lisäksi koululuokat, vanhainkodit, seurat tai yritykset. Meean päiväkotiryhmän kummihevosen omistaa erään ryhmäläisen äidin ystävä, joten siksi kummihevonen saatiin nimenomaan Meean päiväkotiryhmälle.

Marraskuu on päiväkodissa puuhailtu heppahommia; leikitty keppihevosilla, laulettu ihhahhaata, opeteltu viittomaan hevonen ja heinä... Kummihevoskampanja jatkuu vuoden loppuun, mutta kohokohta koettiin jo viime torstai-iltana, kun lapset vanhempineen pääsivät päiväkotitätien johdolla kyläilemään kummihevosen luona!

"Moikka kummihevonen!"

Ja ai että sitä riemua! Meeahan ei eläimiä pelkää tai jännitä - ei tätä hevostakaan. Tai siis ponia; hepaksi sitä vaan tulee aina kutsuttua, kun jo termikin on "kummihevonen" - eikä Meea kyllä vielä osaa poni-sanaa sanoakaan. Meea meni siis samantien rohkeasti silittämään ja sen jälkeen halaamaan heppaa. Oltiin paikalla jo ajoissa, joten ehdittiin moneen kertaan antaa hepalle haleja ennen kuin koko porukka saapui paikalle. Mukana taisi olla Meean lisäksi neljä lasta perheineen sekä pk:n kolme tätiä.

Aluksi lähdettiin kärry-ajelulle viereiselle kentälle ja luonnollisesti Meea oli rohkeimpana ja innokkaimpana menossa kärryjen kyytiin. Siellä neitokainen sitten istui kypärä päässään tarhakaverin ja hänen äitinsä kanssa. Meea kun on jo niin iso tyttö, ettei tarvinut äitiä tai isiä kärryyn seurakseen - eikä edes olisi halunnut. :D

Kännykkäkamera oli huono valinta mukaan, joten laatu on mitä on. Näkyypähän kypärä ainakin! :D

Kummihepan kyydissä - mukavaa näytti olevan. 

Kentällä kummihevonen kierteli useamman kierroksen kyydittäen halukkaita kärryssään. Meea oli kyydissä kahdesti - ja kolmannen kerran vielä takaisin tallille mentäessä.

Tallilla lapset pääsivät harjaamaan kummihevosta. Kun muut lapset vielä keräsivät rohkeutta vanhempiensa sylissä, Meea oli jo hakenut harjan ämpäristä ja ryhtynyt varmoin ottein harjaamaan heppaa. On tämä kyllä vaan sellainen reipas ja rohkea pieni neiti! :)




Kummihevosen lisäksi tilalla oli toinen, vähän isompi heppa. Sitäkin sai käydä rapsuttelemassa ja lopuksi heppa vielä tuotiin talliin syömään ja lasten ihasteltavaksi. Meeahan reippaana tyttönä kävi harjaamassa tämänkin hevosen. :D

Aika innostuneelta pikkuneiti vaikutti ja hoitotädit arvelivatkin hänestä kasvavan isona heppatyttö. Jopa mies totesi todistettavasti radiohaastattelussa (kyllä, valikoiduttiin sellaiseenkin ilmeisesti tämän innokkaimman hevostenhoitajan ansiosta - en tosin onneksi itse kuullut tätä radiosta), että täytyy varmaan jatkossa yrittää päästä tallille hevosia rapsuttelemaan toistekin. Saa nähdä, joutuuko takapihalle rakentamaan tallin omalle hevoselle lähivuosina. ;)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.