keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kesäloma ohi!

Kesälomani päättyi ja neljä viikkoa meni älyttömän nopeasti! Mutta kyllä niihin neljään viikkoon paljon mahtuikin! Sunnuntaina viimeisen lomapäivän kunniaksi jo selailin puhelimesta loman aikana otettuja kuvia ja tein eräänlaisen kollaasin loma-ajasta Instaan. Koska neljään viikkoon mahtui PALJON - ja se kaikki varmaan osaltaan selventää, miksi blogissa on ollut näin hiljaista - ajattelin tehdä pitkästä aikaa kuvapostauksen!

Tässä siis oma kesälomani vuosimallia 2016 (useiden!) kuvien muodossa!


Neiti kesäheinä...

...ja äiti kesäheinä. 

Ensimmäinen lomaviikko vietettiin vanhempieni luona. Siellä ehdittiin käydä kirjastossa...

...ja jäätelöautolla...

...juhlia 7-vuotiasta Arttua...

...leipoa muutakin kuin Artun maksalaatikko-synttärikakku...

...leikkiä pikkulegoilla - jatkuvasti...

...syödä muurinpohjalettuja...

...ja seuraavana päivänä täytettyjä lettuja...

Ensimmäinen kesälomareissu (vanhempieni luona lomailun ohessa) suuntautui Helsinkiin, jossa ehdittiin "piipahtaa" Ikeassa...

...ja käydä Linnanmäellä...

...jossa laitteet olivat yhtä hurjia meille molemmille...

...ja neiti viihtyi mainiosti.

Päijät-Hämeen lomalla nähtiin myös ystäviäni (joiden kanssa luonnollisesti leikittiin)...

...käytiin shoppailemassa...

...ja neiti valitsi "omalla rahalla" nämä ihanuudet.

Välissä käytiin kotona 1,5 päivää. Siinä ajassa piti käydä lääkärissä ja shoppailemassa...

...sekä hoitaa kasvimaata ja marjapensaita...

...ja kerätä satoa talteen.


Seuraava lomareissu suuntautui miehen vanhempien luokse. Sinne mennessä harjoittelin autolla ajamista...

...perillä nähtiin ihana isompi hauva...

...ja ihastuttava pienempi hauva...

...testasin Pokemon Go:ta muiden innoittamana (ja sen jälkeen peli onkin jo unohtunut, hups)...

...ja käytiin kalassa - saatiin myös isompaakin saalista.

Viikonlopuksi takaisin kotiin ja luvassa oli naapuruston jokavuotiset kääntöpaikkakekkerit. Juhlittiin koko perheen voimin...

...nautittiin ruuasta, juomasta ja naapureiden seurasta...

...Meeakin jaksoi sinnitellä hereillä yhdeksään saakka...

...ja neiti lähti kotiin tien päähän nukkumaan; äiti jäi juhlimaan vielä vähän pidempään - jotenkin tähän tyyliin.

Kolmannen lomaviikon alkaessa olikin luvassa kotipäiviä; aloitettiin siivouspäivällä...

...ja jatkettiin altaassa pulikoinnilla...

...kävin kampaajalla hakemassa harmahtavaa latvoihin... 

...sekä vanhenin taas vuodella ja leivoin sen kunniaksi kakun.

Vietettiin pitkää viikonloppua kaksin kotona isin kalareissun ajan; muun muassa käytiin piiiiitkästä aikaa leikkipuistossa...

...torjuttiin takapihan ampiaisia omatekoisella ansalla...

...testattiin uutta Puhtikaura-reseptiä, joka maistui molemmille...

...ihailtiin taivasta kotipihasta...

...puhelleltiin saippuakuplia...

...hoidettiin vauvanukkea...

...piirrettiin katuliiduilla...

...ulkoilutettiin Arttu-hauvaa...

...ja nukkevauvaa...

...ja leikitettiin Arttua.

Isin palatessa kotiin käytiin paikallisella maitotilalla ihastelemassa lehmiä...

...ankkoja...

...ja pupua.

Kotona grillattiin viimeisellä lomaviikolla kaikkea maukasta terassilla...

...muun muassa hampurilaisia.

Kesäloman aluksi tilasin kankaita ja loman loppupuolella pääsin ompelukoneen kimppuun...

...kaikki muu omatekoista paitsi t-paita...

...ja pikkuneitikin tykkäsi uusista vaatteistaan.

Viimeisellä lomaviikolla käytiin lomareissulla Ähtärissä...

...ihasteltiin muun muassa karhuja...

...ja syötettiin lampaita.

Viime perjantaina Meea pääsi mummin ja vaarin luokse hoitoon (ja jäätelönsyöntiin)...

...kun äiti ja isi lähtivät Helsinkiin juhlimaan ystävien rakkautta hääjuhlien muodossa...

...ja oma juhlalook näytti tältä.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi keräsin vielä kasvimaan satoa talteen ja valmistauduin alkavaan työviikkoon. 

Nopeasti neljä viikkoa meni, mutta onneksi seuraavat viikot vielä hieman tuntuvat lomalta - mies kun lomailee vielä elokuun loppuun saakka ja itsekin teen normaalia enemmän etätyöpäiviä. Mutta ehtihän tuossa neljän viikon aikana jo sen verran lomailemaan ja reissailemaan, että sillä jaksaa pimenevän syksyn! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ähtärin eläinpuistossa


Ollaan tänä kesänä ehditty käydä taaperon kanssa jo Powerparkissa ja Linnanmäellä, mutta tällä viikolla vuorossa oli kaikkein odotetuin kesäkohde - Ähtärin eläinpuisto.

Meea kyseli jo viikon etukäteen, että milloin mennään katsomaan karhuja ja saako ilvestä silittää ja saako ahmaa raapaista. Olisi kysellyt varmaan pidempäänkin, mutta en kertonut Ähtärin reissusta hänelle kuin viikko ennen lähtöä. :)

Reissupäivävaihtoehdot olivat aika sateisia, mutta valittiin se vähäsateisin - se, joka lupasi sadetta vasta klo 13 jälkeen. Sadekuuro yllätti kesken jätskinsyönnin ja toinen (pieni) karhuja katsellessa. Siinä vaiheessa, kun siirryimme eläinpuistosta kotieläintilan puolelle, sade näytti jo taukoamattomalta. Pieniä taukoja onneksi tuli, niin saimme katsottua läpi ne kotieläintilan eläimetkin. Alunperin tarkoitus oli piipahtaa Ähtärin jälkeen vielä Tuurin Miljoonativolissa - Tuurissa me käytiinkin, mutta Miljoonativoli jäi suosiolla väliin, kun vettä tuli kaatamalla, jyrisi ja salamoi.

Mutta se Ähtäri Zoo - sehän oli aivan mahtava paikka!











En ollut itse aiemmin käynyt Ähtärissä, joten tämä oli itsellekin erittäin mukava reissu. Korkeasaari on nähty pariin otteeseen (Meeankin kanssa jo kerran), joten oli mukava päästä vähän erilaiseen eläinpuistoon välillä.

Ja itseasiassa - tykkäsin Ähtäristä oikeastaan enemmän kuin Korkeasaaresta! Toki Korkeasaaressa on enemmän nähtävää, mutta jotenkin tuntui että Ähtärissä eläimet olivat paljon enemmän esillä ja viihdyttivät yleisöään. Häkit olivat todella isoja ja selkeä kierrettävä reitti oli plussaa!

Kaikki eläimet kierrettiin läpi (juurikin sen selkeän reitin ansiosta!), mutta etukäteen eniten odotetut karhut olivat aivan parasta koko Ähtärissä! Ne eivät todellakaan tuottaneet pettymystä! Osuttiin paikalle juuri ruokinta-aikaan, joten karhuthan pistivät parastaan - ja me viihdyttiinkin niiden luona piiiiitkä tovi!






Ähtäri Zoo:n alueella olisi ollut ruokailumahdollisuuksia, mutta me päätettiin tällä kertaa ottaa eväät mukaan. Katsottiin kartasta grillauspaikat etukäteen ja suunniteltiin pysähdys hirviaitauksen luokse. Se osoittautuikin oivaksi valinnaksi, sillä taukopaikka ei olisi voinut olla viihtyisämpi. Grillausmahdollisuudetkin olivat mahtavat ja vierestä löytyi myös ajanvietettä makkaroiden ja kebakkojen kypsymistä odotellessa.

Jotenkin tuonne Ähtärin maastoon ne omat eväät sopivatkin erinomaisesti! Jos jotain miinusta täytyisi antaa, niin grillipaikan sijoittuminen jätskikiskojen jälkeen. Nyt nimittäin itse kuljimme pienen matkan vastavirtaan reitillä, kun kävelimme grillauspaikalta takaisin jätskikiskalle jälkiruokia ostamaan. Mutta eipä tuo matka onneksi pitkä ollut!






Viimeisenä kierrettiin vielä Ähtäri Zoo:n yhteyteen keväällä avautunut kotieläintila. Pitkään mietittiin, että ostetaanko lippuja sinne, koska olimme juuri pari päivää aiemmin käyneet paikallisen maitotilan avoimilla ovilla, jossa Meea pääsi näkemään lehmien lisäksi lampaita, ankkoja, kanoja, kukon, pupun, kissoja ja koiran. Mutta yhteislippuna ostettaessa hintaa tuli lisää 10 euroa meidän seurueelle (Meeallehan koko reissu oli sisäänpääsyjen puolesta ilmainen!), niin otettiin portilta se kotieläintilan lippukin ja ajoitettiin käyntimme siellä loppuvaiheeseen.

Osuttiinkin sitten kotieläintilalle juuri ruokinta-aikaan; lapset pääsivät itse piian tai rengin mukaan ruokkimaan eläimiä. Uskoisin, että tämä on aika monelle lapselle kokemus isolla K:lla. Meidän Meealle ainakin oli! Siellä neitokainen viuhtoi innoissaan muiden lasten joukossa ja antoi lampaille heinää. :)






Ruokintakierrokseen olisi kuulunut ilmeisesti myös muidenkin eläinten ruokintaa, mutta kunnon sadekuurosta johtuen jätettiin loppuruokinta väliin. Käytiin sateenvarjojen kanssa kiertämässä loput eläimet nopeasti läpi ja oltiin hetki sateensuojassa lehmien ruokakatoksessa. Kyllä muuten neitokainen säikähti, kun lehmä aivan vieressä sanoi "ammuu!". :) 

Vähän vähäiseksi jäi kuvien otto kotieläintilalta, kun sadepisaroiden välissä nopeasti napsin puhelimella muutaman otoksen muistoksi. 




Mutta kaiken kaikkiaan Ähtärin eläinpuisto oli oikein hyvä paikka - niin pienemmälle kuin isommallekin lapselle. Eläimissä riitti nähtävää ja ihmeteltävää; lisäksi isommille lapsille reitin varrelta löytyi tehtäviä ja erilaisia puuhia. Aika ei varmastikaan käy pitkäksi Ähtärissä!

Omalta kannalta parasta Ähtärin eläinpuistossa on tietenkin se, että sinne ajaa meiltä vain tunnin! Kun vaikkapa Helsinkiin on matkaa muutama tunti enemmän, voikin olla, että tulevina vuosina vieraillaan useammin Ähtäri Zoo:ssa kuin Korkeasaaressa.

Oletko käynyt Ähtärin eläinpuistossa? Mitä tykkäsit paikasta?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

10 vinkkiä päiväkodin aloitukseen

Luin keväällä bloggauksen päiväkodin aloitukseen liittyen. Tällaista bloggausta olisin itsekin kaivannut päiväkotielämän alkaessa, joten ajattelin, että voisin itsekin kirjata ylös omat vinkkini päiväkodin aloittamiseen liittyen - jos näistä olisi jollekin muulle hyötyä; nyt kun päiväkotielämä syksyn myötä on monella alkamassa. :) Pitkälti tosin vinkkini ovat samoja kuin lukemassani bloggauksessa - mutta ne nyt oikeastaan ovat ne tärkeimmät vinkit!


1) Kysy

Tämä on ehdottomasti tärkein vinkki!
Vaikka kuinka googlettaisit päiväkotiin liittyviä asioita, juttelisit tuttavien kanssa ja kuuntelisit muiden vinkkejä, ei niistä välttämättä ole hyötyä. Joka päiväkodissa toimitaan hieman eri tavoin; omat tavat, rytmit ja toimintamallit. Esimerkiksi itse olen yrittänyt googlettaa ulkoilun pakkasrajaa sekä flunssaisen lapsen viemistä päiväkotiin - kumpikin asia oli sellainen, johon (oikea) vastaus löytyi vasta päiväkodin tädeiltä kysymällä. 
Etenkin päiväkodin aloitusvaiheessa niitä tyhmiä kysymyksiä ei varmastikaan ole - itsehän menin viimeiselle tutustumiskäynnille kysymyksiä täynnä olevan muistilapun kanssa, jottei mikään asia varmastikaan jää askarruttamaan. Siitä huolimatta uusia kysymyksiä on tullut eteen päiväkotielämän edetessä.

2) Vaatteiden nimikointi

Tästä kirjoitin oman bloggauksensa aiemmin, mutta tiivistetään tärkein tähän.
Vaatteet kannattaa ehdottomasti nimikoida - aina. Vaikkei sinua haittaisi, että jokin vaate hukkuu, nimikointi helpottaa päiväkodin tätien työtä. 
Vaatteiden nimikointi kannattaa aloittaa ajoissa - ellet sitten halua käyttää puolta vuotta siihen, että joka aamu tarkistat, onko vaatteessa nimi vai ei. Itse nimikoin kaikki vaatteet kerralla ennen päiväkodin alkua ja olen pyrkinyt nimikoimaan uudet vaatteet ennen kaappiin laittoa (pakko myöntää, että aina ei ole muistanut). 
Nimikoinnissa on monia tapoja, mutta itse tykkään liimattavista tarroista - niiden ohella olen käyttänyt haavateippiä villasukkien sekä tumppujen ja sormikkaiden nimikointiin. Ja meiltä on tosiaan vaan kaksi vaatetta hukkunut päiväkotielämän aikana; molemmat nimikoimattomia... Kadonneita sukkia ei ole koskaan ilmaantunut mistään, mutta sormikkaat löytyivät päivän etsinnän jälkeen (Meean takin hupusta :D ). Meille sen sijaan on muutamaankin otteeseen tullut toisten vaatteita; yhdet housut olivat sellaiset, joissa olevaa nimeä ei päiväkodin lapsikatraasta kuulemma edes löytynyt!



3) Vaihtovaatteiden määrä

Tämä on asia, johon minulla ei vieläkään ole täydellistä vastausta. Vaihtovaatteiden määrä on lapsikohtaista ja liittyy aika paljon myös lapsen ikään. Koska päiväkodissa kannustetaan itsenäiseen syömiseen, etenkin pienemmillä lapsilla vaatekerta per päivä ei aina riitä. Meillä on lähes jokaisen päivän päätteeksi vähintäänkin marjakiisseliä rinnuksilla ja välillä sattuu niitä yllättäviä katastrofeja. Esimerkiksi kerran Meea käveli eskareiden lattialla kuivumassa olleiden maalausten päälle - kahdesti; ensin tossuilla ja tädin pestessä tossuja vielä sukkasillaan. Itse olen pakannut mukaan yleensä yhden vaihtovaatekerraston sekä keleistä riippuen myös yhden kerraston ohuempaa/paksumpaa vaatetta.

4) Vaatteiden määrä ja laatu

Ainakin meillä vaatekaapin sisältö muutti muotoaan päiväkodin alkaessa. Kun päiväkotielämä alkoi marraskuussa, kasvoi collareiden ja ns. tavallisten pitkähihaisten paitojen määrä vaatekaapissa ja tunika+leggarit -yhdistelmän käyttö jäi vähäisemmäksi (puhumattakaan mekkojen käytöstä!). Edelleenkin perusvaate (eli paita+housut) on sellainen, mitä useimmiten päiväkotiin tulee puettua.
Lisäksi olen pyrkinyt jättämään ne kaikista ihanimmat vaatteet kotiin; ihan jo siitäkin syystä, että päivän paidan kauluksessa ollut mustikkakeitto ei välttämättä enää lähde pesussa pois - ja etenkin nyt kesäkeleillä hiekkalaatikon tohinoissa polvet kuluvat puhki nopeasti. Siistiä ja puhdasta, mutta ei kuitenkaan niitä kaikkein ihanimpia (ja kalleimpia) vaatteita. 
Lisäksi vaatteiden määrä pitää olla kappalemääräisesti suuri - meillä vaatekerta menee päiväkotipäivän jälkeen yleensä suoraan pesuun, välillä voi mennä useampikin vaatekerta päivässä. Koska en jaksa ihan joka päivä pestä pyykkiä, vaatetta on oltava paljon! Ja siksi onkin välillä panostettava sisävaatteissa enemmän määrään kuin laatuun...



5) Ulkovaatteet

"Säänmukaiset ulkovaatteet" taisi lukea jossain meidän päiväkodin ohjeistuksessa. Kun säät vaihtelevat yhden päivänkin aikana suuresti, onpa helppoa valita ne säänmukaiset vaatteet. Itse olen ratkaissut tämän "mitä enemmän, sitä parempi" -ajattelulla; olen nimittäin monesti pakannut päiväkotiin mukaan kahdet erilaiset ulkovaatteet.
Esimerkiksi keväällä/kesällä Meealla oli päiväkodissa mukanaan ulkoilutakki+housut, fleecetakki ja huppari. Aamulla puin päälle ulkoillessa mukavan pitkähihaisen (jos siis ulkoillaan ilman takkia) ja lisäksi porottavan auringonpaisteen varalle vaihtovaatteiden joukossa on myös pari t-paitaa.

6) Reppu, tossut ja unilelu

Siinäpä ne tavarat, joita vaatteiden lisäksi päiväkotiin tarvitsee mukaan. Repussa kulkevat vaihtovaatteet, tossut puetaan jalkaan joka aamu ja unilelu on turvana päikkäreille mennessä. Alkuvaiheessa mukana repussa kulki lisäksi pieni valokuva-albumi, jossa oli ikävän yllättämisen varalle kuvia läheisistä; ilmeisesti tälle ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä Meea sopeutui päiväkotielämään niin mainiosti. Kesällä reppuun on lisäksi pakattu aurinkolasit, aurinkorasva ja juomapullo.
Näissäkin käytännöt vaihtelevat; esimerkiksi meidän päiväkoti toivoo päiväkotiin vietävän unilelun, jonka voi jättää sinne. Näin unilelua ei tarvitse kuljetella edestakaisin, eikä tule tilannetta, että rakas unilelu olisikin unille mennessä väärässä paikassa. Toki tämä vaatii sitä, että lapsella pitää olla kaksi erillistä rakasta lelua - ellei satu löytämään kaksosta unilelulle jostain.



7) Vaipat, rasvat ja lääkkeet

Eli tavarat, jotka pitää itse ostaa päiväkotiin; yhdelle tutulle tuli nimittäin yllätyksenä, että päiväkoti ei ole ns. täysihoitola, vaan vanhemmat ostavat itse vaipat sinne! Vaippojen lisäksi vanhemmat tuovat päiväkotiin myös perusrasvat ja mahdolliset lääkkeet. Esimerkiksi itse ostin Meean atooppista ihoa varten oman voidetuubin päiväkotiin jätettäväksi; näin sitä ei tarvitse joka päivä muistaa pakata mukaan.

8) Varmista erityistarpeet ajoissa

Meillä "erityistarpeet" tarkoittivat ruoka-aineallergioita, mutta se voi olla jotain muutakin.
Ainakin itselläni nimenomaan neidin ruoka-aineallergia (etenkin se maitoallergia!) oli asia, jota stressasin etukäteen eniten päiväkotielämän starttaamisessa. Mutta kun asioita käytiin läpi heti ensimmäisestä tutustumiskäynnistä lähtien ja muun muassa sain jutella keittiöhenkilökunnan kanssa suoraan allergioista (ja jopa pyydettiin listaamaan Meean lempiruuat, jos joutuvat tekemään kokonaan eri ruuan Meealle!), oli päiväkodin aloittaminenkin paljon helpompaa. Ja se mahdollisimman ajoissa selvittäminen oli hyvä juttu tässäkin, sillä päiväkotiin vaadittiin neuvolasta todistus allergioista ennen hoidon aloittamista.

9) Tutustumiskäynnit

Mitä tutumpi paikka on, sitä helpompi sinne on mennä - ja jäädä sinne yksin. Joissain päiväkodeissa tutustumiskäynneille on olemassa oma kaavansa, josta ei voi poiketa. Meillä tutustumiskäyntejä sai tehdä niin monta kuin halusi ja me ilmeisesti tehtiinkin niitä keskivertoa enemmän; ensimmäisen kerran jo kaksi kuukautta ennen päiväkodin alkamista! Kun olin joustavalla hoitovapaalla, oli kotipäiviäkin 2-3 viikossa ja päiväkodissa oli helppo käydä. Ja kun siellä oli käynyt monesti, oli niin paikka, rutiinit kuin täditkin tulleet tutuksi - niin äidille kuin tyttärellekin.
Sanoisin, että tutustumiskäyntejä ei voi tehdä liian montaa ja niitä ehdottomasti kannattaa tehdä!



10 ) Tyydy siihen, ettet voi tietää kaikkea heti

Vaikka kuinka yrittäisit ottaa selvää asioista etukäteen ja valmistautua kaikkeen, ei se vaan onnistu. Uusia tilanteita tulee eteen päiväkotiuran edetessä; välillä niistä selviää yritys-erehdys -periaatteella, välillä kysymällä. Esimerkiksi vaihtovaatteiden riittävä määrä selvinnee ensimmäisten päiväkotiviikkojen myötä; flunssaisen lapsen hoitoon viennin perusperiaatteet ensimmäisen flunssan iskiessä. Edellen painotan kohtaa 1; jos et tiedä jotain tai epäilet omaa arviotasi, kysy. Päiväkodissa kyllä tiedetään!

Puuttuuko joku tärkeä vinkki päiväkotiarjen aloittamiseen liittyen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 1. elokuuta 2016

Reilu kaksi vuotta ja äiti osaa jo ostaa itselleenkin!

Sen jälkeen, kun Meea syntyi, on tuntunut, että olen ostanut vaatetta vain lapselle.

Vauvavuoden kuljin hyvin harvoissa vaatekappaleissa. Ostin muutaman imetysvaatteen, loput olivat pitkälti vanhoja vaatteita (jotka vielä mahtuivat päälle). Tärkeintä oli vaatteissa mukavuus, eikä jotenkin edes tullut mieleen, että olisi pitänyt ostaa uutta itselle.

Vaateostoksia tuli tehtyä paljon, mutta vain lapselle. Vauva oli keskiössä ja elämää katseltiin vauvahuuruisten lasien läpi. Ehkä myös vaateostoksia joutui tekemään niin paljon, että jostain piti karsia - ja se jokin oli äidin omat vaatteet. 

Melko maltillisesti olen toki aiemminkin rahaa käyttänyt itseeni, mutta vauvavuoden aikana se oli to-del-la minimaalista. Sen tajuaa näin jälkikäteen vielä selvemmin. 

Palasin töihin vuosi sitten toukokuussa ja silloin oli pakko ostaa vaatteita. Ihan jo siksikin, että ns. raskauskiloja oli edelleen ja monet työkelpoiset vaatteet eivät enää mahtuneet päälle. Viime vuoden toukokuusta eteenpäin monet ostokset olivatkin nimenomaan työvaatteita, sellaisia siistimpiä toimistotyöhön sopivia. 

Jotain vaatetta varmaan ostelin talven mittaankin (mutta hyvin vähän, koska lapsen vaateostokset olivat aina etusijalla), mutta kesän lähestyessä olen toden teolla osannut alkaa ostamaan itsellenikin!

Ehkä tosiaan tarvittiin kaksi vuotta, ennen kuin tämän asian tajusi. Rahaa voi tuhlata itseensäkin - ei pelkästään lapseen! Voi siihen toki vaikuttaa sekin, että neidin kasvu on tasaantunut ja vaatekaapin sisältöä ei tarvitse enää uusia niin usein; itse asiassa kesäksikään ei olisi tarvinut ostaa kuin mekkoja, sillä viimekesäiset shortsit ja paidat mahtuvat edelleen päälle!

Nyt kun asiaa aloin miettimään, niin onhan sitä tosiaan tullut ostettua itselleen kaikennäköistä viime kuukausien aikana. Ensin tilasin keväällä H&M:ltä kesämekkoja ja muita kesävaatteita - itse asiassa kahteen kertaan. Jälkimmäisessä lähetyksessä oli vaan yksi (!!!) vaate Meealle - loput minulle!




Hyödynsin Noshin kesäalet ja tilasin itselleni leggarit ja mekon. Kesäloman kunniaksi testasin myös Silverjunglea ensimmäistä kertaa (myöskin alejen myötä) ja sain sieltä itselleni samanlaisen setin.

Yllättävän hyvästä vaatekaipasta, eli Lidlistä olen shopannut ainakin kaksi kesämekkoa, shortsit, huivin, leggingsit ja takin.




Lisäksi heräteostoksina on kesän shoppailureissuilla tarttunut matkaan muun muassa yllä näkyvä Ratian maksimekko - ja aurinkolasit ja toppi ja housut ja leggingsit ja...

Puolustuksekseni on sanottava, että vaatteet ovat tulleet tarpeeseen, sillä olen tänä kesänä varmaan 80-prosenttisesti käyttänyt näitä kevään/kesän aikana ostamiani vaatteita. Silverjunglen ale-ostokset eivät ole päässeet päälle vielä kertaakaan, mutta kaikki muu on ollut kyllä kovassa käytössä. Etenkin nuo (kaikki) ostamani kesämekot ovat olleet tämän kesän käytetyimpiä vaatteita - Lidlin shortsien ohella. 

Eikä shoppailu ole rajoittunut suinkaan pelkkiin vaatteisiin. Viime viikon kampaajareissulla käytin kampaajareissun lisäksi 60 euroa itseeni (ja vain 18 euroa Meeaan!); aleista tarttui mukaan kosmetiikkaa ja puhelimen matkalaturi. Varta vasten kävin ostamassa myös olkihatun itselleni!




Saa nähdä, miten shoppailuinnon käy syksyn ja talven tullessa. Ainakin pikkutirpan talvikamppeisiin tarvitsee panostaa tänä(kin) syksynä, joten voi olla, että siinä vaiheessa ostosmäärä keikahtaa jälleen toisinpäin ja rahat satsataan neidin vaatteisiin eikä äidin. Toivottavasti ei kokonaan, sillä on tuntunut ihan hyvältä välillä panostaa itseenkin!

Osaatko sinä ostaa itsellesi vai panostatko enemmän lapsen vaatteisiin?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.