Pääsimme synnytysosastolta kotiin toissaviikon torstaina, joten kotoisaa vauva-arkea on nyt takana parisen viikkoa. Monesti kuulee sanottavan, että ensimmäiset päivät ja viikot vauvan kanssa menevät jonkinlaisessa sumussa. Voin täysin allekirjoittaa tämän!
Koska meillä ei vielä ole kovin selkeitä - etenkään kelloon sidottuja - rutiineita, päivät kuluvat yllättävän nopeasti. Monesti huomaa, että ilta on tullut, eikä tänään(kään) juuri saanut mitään aikaiseksi. No, ei oikeastaan tarvitsekaan saada. :)
Pari ensimmäistä päivää menikin tosiaan vaan levätessä ja vauvaan tutustuessa. Mies hoiti pakolliset kotityöt, itse en ainakaan muista kovinkaan paljon ensipäivinä tehneeni. Se "ylimääräinen" vapaa-aika kului lähinnä nukkuvan vauvan katseluun. :)
Vieläkin käyn vauvan nukkuessa monesti tarkistamassa, että hengittäähän vauva. Hieman kuitenkin jo uskaltaa ja malttaa puuhailla omiaankin vauvan nukkuessa.
Vaikka äitiysloman alkupuolellakin jokainen päivä oli tavallaan samanlainen, eikä arkipäivällä ja viikonlopulla ollut eroa, nyt on kyllä vielä enemmän sekaisin viikonpäivistä. Oman osansa teki varmasti viikon makoilu sairaalassa, mutta eipä tässä vauva-arjessa kovasti viikonpäivillä ole merkitystä. Samat vauvajutut toistuvat joka päivä kuitenkin. Ja kun tosiaan mies on isyyslomalla kolme viikkoa, niin viikonpäivillä ei tunnu olevan merkitystä.
Päivät ovat pitkälti imetystä, vaipanvaihtoa ja nukkumista - tässä järjestyksessä. Vähän vielä opetellaan koko perhe kaikkia näitä taitoja. Erityisesti äiti yrittää opetella tuota nukkumista; kun viime yönäkin pisin yhtenäinen unipätkä kesti kaksi tuntia, pitäisi nukkua univelkaa pois päivällä. Mutta ei sitä jotenkin vaan osaa - ainakaan vielä.
Kaiken kaikkiaan vauva-arki on kuitenkin ollut ihanaa ja upeaa - lievästä väsymyksestä huolimatta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!