Synttärijärjestelyt käynnissä!

Viikonloppuna väsäsin pikkuneidin 2-vuotissynttärijuhlien kutsukortit ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että juhlat todenteolla lähenevät - ja äidinkin pitäisi alkaa suunnittelemaan juhlia, ettei tule kiire loppusuoralla.

Viikonloppuna myös otettiin kuvia kutsuja varten. <3

Meidän juhlat tulevat olemaan kohtuullisen pienet; vain isovanhemmat, kummit ja muutama muu läheinen on vieraslistalla. Mitään kaverisynttäreitä ei vielä ole tarkoitus järjestää, vaikka kuulemma jotkut jo 2-vuotiaalle sellaiset pitävät! Meillä ei kyllä vielä tänä vuonna; sitten vasta, kun neidillä alkaa ihan oikeasti kavereita olemaan ja haluaa itse niitä synttäreille kutsua. Ei siis vielä tänä vuonna, eikä välttämättä ensi vuonnakaan - kaverisynttäreitä ehtinee järjestämään ihan tarpeeksi, joten koitetaan päästä helpommalla niin pitkään kuin mahdollista. :D

Vaikka olen yrittänyt asennoitua niin, että synttärijärjestelyt hoidettaisiin kohtuullisen vähällä vaivalla ja miehen sanoja lainaten "ei tarvii taas vetää överiksi" - pitää suunnitteluun silti käyttää aikaa. Ihan jo niihin perusjuttuihin.


Tärkeimmät mainitakseni:

1) Kutsu
Myönnän, että harkitsin hetken kutsujen lähettämistä tekstarilla. Koska kutsujen tekeminen on kuitenkin minusta lähtökohtaisesti hauskaa puuhaa - ja koska samalla tuli otettua kerrankin järkkärillä hyvälaatuinen ja hieman ajatuksellakin varustettu kuva pikkuneidistä - tein ihan kunnon kutsut. Sen verran kuitenkin tällä kertaa joustin, että kutsuja ei tulostettu/tilattu saati lähetetty postitse, vaan toimitin kutsut tällä kertaa Facebookin ja sähköpostin välityksellä. Yksi välivaihe jäi pois ja kutsutkin valmistuivat hieman nopeammin.

Kutsu kokonaisuudessaan - muutamalla pikkusumennuksella varustettuna. :)

2) Juhlavaatteet
Omiin vaatteisiini en ole uhrannut ajatustakaan (ja yleensä ylipäätään mietin aina vaan Meean vaatteet ja tajuan vasta - liian - myöhään, että itsekin pitäisi pukea jotain päälle), mutta pikkuneidin juhlamekon suhteen olin kerrankin ajoissa. Mekko on nimittäin jo pari viikkoa sitten hankittu - ja se on aivan ihana! Jätän toistaiseksi vielä vähän mielikuvituksen varaan, mutta kuva kyllä kertoo kaiken olennaisimman. :)

3) Synttärikakku
Tarjoilujen osalta haluan nostaa esille omana asianaan synttärikakun. Se kun on kuitenkin yksi tärkeimmistä tarjoiluista. Tai ainakin minulle on. Moni muu (nykypäivänä) tarjoaa perinteisen täytekakun sijaan ainoastaan juustokakkua tai vastaavaa - ihan jo siksikin, kun täytekakkua menee aina niin vähän. Minä taidan olla sen verran vanhoillinen, että minusta juhlissa kuuluu olla kunnon kakku. Ihan sama syökö sitä kukaan, mutta ei täytekakkua voi korvata millään muulla. :D Täytekakun osalta suunnitteluvaihe on eniten kesken. Todennäköinen vaihtoehto on löytynyt, mutta en ole varma riittääkö oma osaaminen sen tekemiseen. Täytyisi varmaan tehdä pienikokoinen testiversio ennen synttäreitä.

4) Muu tarjoilu
Kakun ohella muu tarjoilu on ollut se, joka on tuottanut eniten päänvaivaa. Ajattelin nimittäin, että Meean synttäreillä _kaikki_ tarjottava pitää olla sellaista, mitä Meea voi syödä. Allergikkona neiti joutuu joustamaan muissa juhlissa ja monesti ottamaan omat eväät mukaan - omissa juhlissaan hänen ei pitäisi joutua joustamaan mistään. Siksipä tarkoituksenani on tehdä kaikki tarjottavat maidottomina ja munattomina. Tarjoilu on suurinpiirtein suunniteltuna ja yllättävän helppoja ratkaisuja sieltä tähän ruokavalioon lopulta löytyikin (vaikka aluksi tuotti hieman päänvaivaa).

Viime vuoden tarjoilujen kohokohta - voileipäkakku. Voi olla, ettei tänä vuonna taivu maidoton/munaton versio tästä. 

5) Kattaus
Jonkinlaista pienen budjetin panostusta kattaukseen ajattelin tänä(kin) vuonna tehdä. Ei sinänsä mitään ylimääräistä, mutta pakolliset kertakäyttöastiat, muffinssivuuat yms - valtaosin teemavärien mukaisesti. Täytyy varmaan tehdä lista ennen shoppailureissua, mitä kaikkea tarvitaankaan; yllättävän paljon kaikennäköistä pientä.

6) Koristelu
Sen suuremmin en koristeluun ajatellut panostaa, mutta ehkä jotain pientä kivaa. Riippunee nyt vähän tuosta kattaus-ostoslistan pituudesta (ja euromäärästä) sekä kaupan valikoimasta, että mitä koristeita tulee hankittua. Pari diy-ajatustakin on, mutta saa nähdä ehtiikö niitä toteuttamaan! Viime vuonna meillä oli synttäreillä koristeina ilmapalloja ja viirejä - varmaan jotain samansuuntaista pientä koristetta tulee täksikin vuodeksi hankittua.

Viime vuoden synttäritunnelmia.

Vaikka kaksi viimeistä kohtaa jättäisi pois varsinaisesta suunnittelusta (ja turvautuisi siis vaan perus-valkoisiin kertakäyttöastioihin yms), on sitä miettimistä silti yksissä synttäreissä. Pelkällä kahvinkeitolla ei selviä, vaan hieman enemmän järjestelyjä juhlat kuin juhlat vaativat - minun mielestäni.

Niin ja kohtana 7 tietenkin synttärilahjatoiveet, joita olen viime päivinä yrittänyt miettiä - ensimmäinen kysely toiveista kun tuli jo. Meea itse toivoo lahjaksi "kaakkia" ja "aapajaa" (eli karkkia ja aamupalaa), mutta äiti koittaa keksiä jotain muitakin toiveita näiden lisäksi. :)

Mitä teillä kuuluu olennaisena osana synttärijärjestelyihin? Mitkä ovat olleet 2-vuotiaan hittilahjoja?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Taaperon ootd päiväkodissa viikon ajan

Kuten aiemmin lupasin, nyt esittelyssä on meidän taaperon ootd päiväkotivaatteista tämän viikon ajan.

Ajatuksena kyseinen bloggaus oli hyvä - ja mietin jo useamman viikon ajan, että milloin tämän starttaan. Käytännössä etenkin kuvamateriaalin saaminen oli hieman vaikeaa.

Meidän aamut ovat niin aikaisia, kiireisiä ja väsyneitä, että valokuvien ottaminen ennen päiväkotia on vähintäänkin haastavaa. Päiväkodin jälkeen vaatekerta saattaa olla likaantunut, joten asukuvat on otettava aamulla. Eikä oma perfektionistisuuteni (onneksi) mennyt vielä niin pitkälle, että olisin herätellyt pikkuneidin aamulla aikaisemmin sen takia, että ehdimme ottaa paremmat kuvat. Jotain näistäkin sentään selviää - ja on siellä muutama ihan hyvä otoskin joukossa!

MAANANTAI: mekko ja sukkikset

Mekko: Ommeltu (ei itse). Sukkahousut: Lindex.

Päätin viikonloppuna aloittaa kuvaukset tätä kyseistä bloggausta varten tulevalla viikolla ja mietinkin jo alustavasti viikonloppuna, että mitä neidille viikon varrella pukisi päälle. Vaikka aiemmin kirjoitinkin, että ihanimpia ihanuuksia en hirveästi halua päiväkotiin pukea ylitsepääsemättömien sotkujen vuoksi, niin jotenkin kummasti ne vaatteet ovat nimenomaan niitä, joita kuitenkin haluaisin tässä bloggauksessa esitellä. Koska kyllä niitä kuitenkin päiväkodissa tulee käytettyä - ihanuudesta huolimatta. :D

Yksi parhaista vaihtoehdoista oli vielä pyykkikorissa, mutta puhtaiden (lajittelemattomien) pyykkien joukosta löytyi tämä ihanuus - kirsikkamekko, jonka kaveriksi puin valkoiset sukkahousut.

Tämä mekko alkaa pituudeltaan olla siinä rajoissa, että onko se mukava päiväkodissa vai ei - lähinnä siis ulkohaalarin pukemista ajatellen. Mutta muuten mekko on malliltaan tosi mukava ja joustava, eikä kuosissakaan ole moitittavaa.

TIISTAI: tunika ja leggarit

Tunika: Lindex. Leggingsit: Lindex. Sukat: Pomp de Lux.

Lähikuvaa vielä leggareiden röyhelöistä, kun ne ei ylläolevasta näy lainkaan. :) 

Koska ajattelin tässä bloggauksessa esitellä erityyppisiä päiväkotiasustuksia, piti tiistaille saada tunika+leggingsit -yhdistelmä. Tunikaksi valikoitui ihana sulkatunika ja leggingseiksi Meean varmaan käytetyimmät leggarit, polviröyhelöillä varustetut mustat leggingsit.

Tunika- tai mekkopäivinä tykkään laittaa Meealle ponnarin päähän. Ihan jo siksikin, että neiti näyttää niin älyttömän söpöltä ponnaripäänä! Meea ei kuitenkaan erityisemmin tykkää ponnarin laitosta ja tiistai-aamu oli yksi niistä aamuista, kun ponnarinlaitto ei vaan millään keinoin onnistunut. Nippanappa sai edes harjata hiukset. 99-prosenttisesti ponnari ei ole enää päässä Meean kotiutuessa, joten sinänsä olen hieman yrittänyt vähentää ponnarien laittamista; kun lähes aina ponnari jää päiväkotiin, alkaa meiltä kotoa kohta ponnarivarasto ehtymään!

KESKIVIIKKO: paita ja velourit

Paita: Polarn O. Pyret. Housut: Silverjungle. Sukat: H&M (?). 

Vaikka valkoiset housut eivät kuulosta parhaalta valinnalta päiväkotiin, nämä housut ovat itseasiassa säilyneet meillä yleensä puhtaampina kuin vastaavat vaaleanpunaiset velour-housut! En tiedä mikä Murphyn laki tässä toimii, mutta näin se vaan on mennyt.

Ylläolevassa kuvassa muuten nuo housut ovat väärinpäin - eli sydänkuvio kuuluu oikeasti pepun kohdalle. Piti kuitenkin tätä varten kääntää housut näin päin, jotta sydänkuviokin tulee edes johonkin kuvaan mukaan; arvelin, että Meeasta voi olla hankalaa saada kuvaa takaapäin ja ihan oikeassa olinkin. :D

Tämä on aika sellainen perusvaatetus ja tämän tyylistä meillä onkin päiväkodissa monesti käytössä. Peruspaitoja ja velour- tai collarihousuja. Tämä on myös ollut se vaatepari, joita on joutunut hankkimaan lisää päiväkodin alkaessa, jotta vaihtoehtoja on riittänyt, eikä ole tarvinut ihan joka päivä olla pesemässä pyykkiä. Aika usein kun se päivän asukokonaisuus päätyy suoraan pyykkikoriin (välillä jo kesken päiväkotipäivän).

TORSTAI: collegepaita ja -housut + aluskerrasto

Paita: Lindex. Aluspaita: H&M. Sukkahousut: Pomp de Lux. Housut: KappAhl.

Torstaiaamuna pitikin tehdä hätäratkaisuja. Olin laittanut Meean vaatteet valmiiksi nippuun jo edellisiltana, kuten minulla on tapana. Aamulla omia vaatteitani etsiessä vilkaisin lämpömittariin ja järkytyin. Alkuviikosta sääennuste lupasi, että torstaina ollaan nollassa ja perjantaina jo plussan puolella - torstaiaamuna mittari näytti kuitenkin -15. Ei muuta kuin pikaisesti etsimään neidille hieman paksumpaa vaatekertaa päiväkotipäivää varten.

Torstain asuksi vaihtuikin sitten tunikan ja ohuiden leggingsien sijaan paitaan, aluspaitaan, collareihin ja sukkahousuihin. Kunnon varustus siis! Ihan hyvä toisaalta, että sattui viikolle yksi kunnon pakkaspäiväkin, niin tuli nyt sitten "sattumalta" esiteltyä tämä pakkaspäivien varustuskin - meinasin nimittäin alunperin mainita tästä tarvittaessa puettavasta ns.aluskerrastosta jo tuossa keskiviikon ootd-esittelyn kohdalla.

Torstai oli myös se aamu, kun kuvaaminen ei Meeaa kiinnostanut yhtään - kuten huomaa! :D

PERJANTAI: tunika ja leggarit

Tunika: Lindex. Leggingsit: H&M. Sukat: H&M (?). 

Perjantaina pakkanen lauhtui ja se torstaiksi suunnittelemani asu päätyi käyttöön.

Tämä kissatunika on yksi ehdottomia lemppareitani Meean vaatekaapista. Tilasin loppuvuodesta Meealle Lindexiltä jotain kovin tarpeellista (olisikohan ollut sukkahousuja?) ja tottakai samalla sivusilmällä vilkaisin, mitä muita vaatteita on tarjolla. Mitään muuta ei pitänyt ostaa, mutta tämä kissatunika (jota olin jo aiemmin ihastellut liikkeessä, mutta ei ollut Meean kokoja tarjolla) oli niin ihana, ettei voinut jättää ostamatta. Ja kyllä tämä varmastikin on ollut yksi käytetyimpiä tunikoita meillä sen jälkeen!

---

Näin all in all yhden päiväkotiviikon jälkeen voisin vielä mainita, että muutamia sukkia, keskiviikon housuja ja torstain aluspaitaa lukuunottamatta kaikki tässä esitellyt vaatteet päätyivät päiväkotipäivän jälkeen pyykkikoriin. Osa jopa jo kesken päivää; ainakin tiistain tunika ja keskiviikon paita oli vaihdettu varavaatteisiin jo päiväkodissa.

Jos siis joku ajatteli, että eikö nyt olisi voinut käyttää samoja vaatteita useampana päivänä, eikä joka päivä ihan uutta asukokonaisuutta esitellä. Niin ei oikeastaan olisi voinut. Ajatuksenani kyllä oli laittaa ne tiistain leggarit myös kissatunikan kanssa, mutta sen verran ruokatahroja oli näkyvillä, että pyykkikoriin päätyivät nekin - enkä ehtinyt perjantaihin mennessä vielä pesemään.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Äitiyspakkaus 2016

Pakkohan se on nyt itsekin kirjoittaa päällimmäiset mielipiteet uudesta äitiyspakkauksesta - joka siis virallisesti julkaistaan vasta huomenna perjantaina, mutta ilmeisesti pienen mokan ansiosta näitä pysti jo eilen Kelan sivuilta vilkuilemaan. Tänään torstaina äitiyspakkaus on Kelan sivuilta jo piilotettuna, mutta huomenna ilmestynee sinne jälleen - sitten voi tarkemmin käydä itsekin vielä niitä yksittäisiä kuvia syynäämässä.

Ensisilmäyksellä äitiyspakkaus näytti - jälleen kerran - aika poikavoittoiselta. Aivan ihania kuoseja puettavaksi pienelle pojalle, mutta hieman surkeampi valikoima tytölle. En ymmärrä, miksi vaaleansininen on muka sukupuolineutraali väri, mutta vaaleanpunainen ei? Toki jos äitiyspakkauksesta löytyisi vaaleanpunaisia vaatteita, poikavauvojen äidit kritisoisivat niitä, kun vaaleanpunainen on niiiiiiin tytön väri. Mutta kyllä minusta nuo sinisetkin ovat niiiiiiiin poikien vaatteita.

Nuo muutamat punaiset ja keltaiset väriläiskät tuolla joukossa eivät kyllä kompensoi sitä, että esimerkiksi ylläolevassa kuvassa koko vasen reuna on sini-vihreä-turkoosia. Joo, kyllä niitäkin värejä voi tytöllekin pukea (ja olen pukenutkin), mutta silti aika turhaa minusta puhua, että äitiyspakkaus sopisi värimaailmaltaan yhtä hyvin niin tytölle kuin pojallekin.

Positiivista on kuitenkin se, että toppahaalari oli oikeastaan ainoa, joka aiheutti minussa totaalisen inhotus-reaktion. Tosi pliisu ja huonolla tavalla retro. Hyvää on se, että ilmeisesti tuosta toppahaalarista saa toppapussin - mutta siihen ne hyvät puolet jäävätkin. Tosin itsehän haukuin myös sen oman äitiyspakkauksen hytkymassu-toppahaalarin, mutta silti se oli meillä eniten talvella käytössä.

Useampia ei-niin-kivoja tai ei-mitään-reaktiota-aiheuttavia vaatteita sieltä löytyi. Vähän sellaista massaa ja itseä ei ainakaan ne parit kirkkaan sävyiset housut kovasti innostaneet. Mutta toisaalta kyllä nuo harmaat/ruskeat/valkoiset ovat minusta äitiyspakkaukseen varmempia valintoja kuin siniset ja vihreät.

Ehkä tuon toppahaalarin lisäksi sisäsukat + -tumput olivat inhokkilistan kärjessä. Mutta hyvä juttu, ettei tuota kamalaa oranssia ollut nyt muuten tässä pakkauksessa; meidän äitiyspakkauksestahan löytyi aikoinaan mm. oranssivalkoinen aaltoraidallinen body - ei todellakaan lukeutunut omiin suosikkeihini. Ja myös viime vuoden äitiyspakkauksessa näytti tuota inhokki-oranssia olleen...

Mutta kyllähän tästäkin pakkauksesta niitä ihania kuosejakin löytyi. Kuten sanottua, pääsääntöisesti pukisin nämä poikavauvalle, en tytölle. Mutta tämä nyt vaikuttaa olleen äitiyspakkauksen linja jo useamman vuoden ajan. Alla niitä omia suosikkejani ihanista kuoseista!

Oheistarvikkeet ovatkin pääpiirteissään samat kuin aiemmin - ja se on hyvä juttu. Niistä haluan nostaa esille söpön lelun, jollaista ei ainakaan meidän äitiyspakkauksessa ollut. Purulelu muuten taisi tästä äitiyspakkauksesta puuttua (?), mutta onhan tämä kaveri nyt paljon söpömpi kuin mikään purulelu! Myös lakanoiden kuosi oli ihana ja ehkä eniten _oikeasti_ sukupuolineutraali, kun tästä löytyi sitä kuuluisaa vaaleanpunaistakin - ja kuosikin on aika suloinen!

Olen jotenkin aina ollut sitä mieltä, että äitiyspakkaus "pitää" ottaa. Oma äitini on säilyttänyt oman äitiyspakkauslaatikkoni ja jotain tavaroita itse pakkauksestakin - ja se on minusta aivan ihanaa. Ihan samalla tavalla olen itse laittanut jotain äitiyspakkauksen tuotteita Meean "muistojen laatikkoon" (joka siis ainakin toistaiseksi on se nimenomainen äitiyspakkaus-laatikko) talteen. Ja olihan se esikoista odottaessa ihana hetki, kun äitiyspakkaus saapui - toi jotenkin konkreettisemmaksi sitä tulevan lapsen syntymää!

Mutta jos ihan aikuisten oikeasti miettii sitä, kuinka paljon (eli vähän) esimerkiksi siitä Meean äitiyspakkauksesta tuli tavaraa käytettyä. Hoitotarvikkeet ja ulkovaatteet olivat kovimmassa käytössä, mutta en usko, että ne maksaisivat uutena hankittuna sitä 140 euroa, jonka voi äitiyspakkauksen sijaan valita. Äitiyspakkaus ehkä muutenkin on vähän esikoisen juttu; jos olisi tulossa toinen lapsi, harkitsisin kyllä aika tarkkaan, että kannattaako äitiyspakkausta ottaa vai ei. Tunnearvon takia joo, mutta rahallisesti/sisällöllisesti ei.

Mitkä ovat omat suosikkisi uudesta äitiyspakkauksesta? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vertaistukea somesta

Jos saisin antaa esikoistaan odottavalle äidille vain yhden neuvon, se olisi ehdottomasti "Liity vauva-aiheisiin some-ryhmiin!".

Facebookista löytyy omat ryhmänsä niin vuosi- kuin kuukausitasollakin varmaan minä tahansa ajankohtana syntyneille vauvoille. Itse löysin nämä ryhmät vasta reilu vuosi sitten (?), mutta ne olisivat olleet erityisen hyödyllisiä jo odotusvaiheessa - viimeistään pikkuvauva-vaiheessa.

Itse kuulun sekä vuonna 2014 syntyneiden vauvojen ryhmään että huhtikuussa 2014 syntyneiden vauvojen ryhmään. Tai no, taaperoitahan nämä jo ovat, eivätkä mitään vauvoja enää. :)

Koko vuoden skaala vauvaryhmässä on niin suuri, että tuota isompaa ryhmää tulee seurattua aika harvakseltaan. Ehkä jos haluaisin kysyä jotain kovin yleistä lapsiin liittyen, voisin esittää kysymyksen siellä - ryhmäläisiä kun on enemmän, joten vastausten määräkin on todennäköisesti suurempi.

Huhtikuisten ryhmä sen sijaan on ollut aktiivisessa käytössäni lähes siitä asti, kun sinne liityin. Ja olen kyllä monesti harmitellut näin jälkikäteen, etten tajunnut ko. ryhmän olemassaoloa jo aiemmin! Vaikkakin itsehän olisin varmaan liittynyt raskausaikana siihen toukokuisten ryhmään (Meean laskettu aika oli 9.5., mutta syntyi 21.4.) - mutta kuitenkin.

Ryhmän ehdottomasti parasta antia on sieltä saatava vertaistuki. Siellä voi kysyä mitä tahansa - ja niin olen kysynytkin. Nyt viimeisimpänä taisin kysellä vuodenvaihteessa käyttökokemuksia junnusängyistä, kun sellaisen osto alkoi meillä olla ajankohtaista. Ryhmästä myös useimmiten saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen - jos se nyt jollain tapaa tämän ikäisiin lapsiin liittyy. Esimerkiksi jos oksennustauti iskee ensimmäistä kertaa ja on epätietoinen siitä, miten kannattaisi toimia - ryhmästä löytyy varmasti joku, jonka lapsi on oksennustaudin jo sairastanut. Tai jos valvotut yöt tuskastuttavat, ryhmään voi purkaa mieltään ja huomata, ettei ole ainoa, joka huonosti nukuista öistä kärsii.

Toinen meidän perheelle tärkeä someryhmä on ollut allergia-asioihin keskittyvä fb-ryhmä. Siihen liityin samoihin aikoihin kuin noihin aiemmin mainittuihin vauvaryhmiin - silloin kun meillä painittiin maitoallergiaepäilyiden kanssa. Allergia-asiat ovat välillä tuntuneet vauva-arjessa niiltä, joiden kanssa on jäänyt yksin - neuvolan apu on ollut vaihtelevaa, tuttavapiiristä ei montaa allergikkolasta löydy ja yksityisellekään ei viitsi jokaisesta pikkuasiasta soittaa ja maksaa montaa kymppiä neuvoista. Mutta tuolta Facebookin allergiaryhmästä onneksi saa apua, vertaistukea ja jopa tsemppiä. Niin ja reseptejä - ne ovat olleet myös kovin hyödyllisiä tässä meidän maidottomassa ja munattomassa kokkailussa!

Varmasti vastaavia ryhmiä löytyy eri asioihin liittyen; mikä sitten se oma mielenkiinto tai tarve onkaan. Kuulun itsekin Facebookissa mm. sormiruokailuryhmään, lastenvaunuryhmään sekä muutaman lastenvaatemerkin omaan ryhmään - joskaan niitä en ole niin aktiivisesti seurannut. Erinäiset FB:n kirppisryhmät ovat sitten oma lukunsa; löytyy omat kirppikset eri vaatemerkeille, leluille, lastentarvikkeille...

Vaikkakin se vertaistuki ja vastausten saaminen omaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin on tärkeää, toimivat ryhmät toki myös toiseen suuntaan. Esimerkiksi itse olen voinut rohkaista päiväkotitaivaltaan aloittavia kertomalla omista kokemuksista tai kuvailla maitoaltistukseen menossa olevalle äidille tarkasti, mitä siellä tulee tapahtumaan.

Liputan ehdottomasti erilaisten some-ryhmien puolesta. Ihan mahtavaa vertaistukea saatavilla helposti ja kätevästi. Jos et vielä kuulu mihinkään lapsen ikäluokkaan tai itselle läheiseen teemaan liittyvään Facebook-ryhmään, suosittelen ehdottomasti liittymään!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Päiväkotikelpoiset vaatteet

Kotioloissa ja kyläillessä tykkään pukea Meealle erityyppisiä vaatteita. Vaatekaappi on pullollaan kaikennäköistä ja mahdollisuuksia erilaisiin yhdistelmiin on useita. Välillä voi pukea mekon ja sukkahousut, välillä farkut ja neuletakin, välillä collegepuvun...

Aiemmin olen kiinnittänyt enemmän huomiota ulkovaatteisiin; siis siihen, että on päällä riittävästi ja riittävän lämpimästi. Päiväkotielämän alettua huomio on kiinnittynyt entistä enemmän myös sisävaatteisiin.

Mekot ja tunikat ovat äidin lemppareita päiväkotivaatteiksi. 

Meea on ollut päiväkodissa vasta marraskuusta saakka, joten tähän mennessä vaatetus on ollut pitkähihaista ja -lahkeista. Kylmemmillä keleillä sisävaatteitakin puin enemmän päiväkotiin (vaikka kotona mentiinkin yhdellä sisäkerroksella); näin säilyi neiti lämpimämpänä ulkoillessa, kun ei siinä vaiheessa enää tarvinut pukea yhtä sisävaatekerrosta lisää.

Meidän vakiovarustukset päiväkotiin ovat oikeastaan kolmenlaisia.

1) Tunika + leggingsit. Jos kelit antavat myöten, tämä olisi se yhdistelmä, jonka pukisin vaikka joka päivä. Leggingsit ovat mukavat päällä, joustavat ja niiden kanssa on hyvä touhuta. Tunika puolestaan näyttää hyvältä leggingsien kanssa - enkä usko senkään olevan kovin epämukava leikkiessä. Lisäksi tunika suojaa selkää ulkoillessakin paremmin kuin lyhyempi paita.

2) Mekko + sukkahousut. Oikeastaan samat pointit pätevät tähänkin yhdistelmään kuin edelliseen. Mekkoa on ehkä tullut käytettyä vähemmän kuin tunikaa syystä että kovien toppausten (= villahaalari + toppahaalari) kanssa mekko voi tuntua ulkoillessa ikävältä. Sukkahousut puolestaan ovat hyvä valinta aina talvella - ei ole vaaraa, että nilkat jäisivät paljaaksi ulkoillessa.

3) Paita + collegehousut. Kylmemmillä keleillä alle vielä sukkahousut ja t-paita. Tämä on oikeastaan ns. varmin valinta päiväkotiin. Paidan paksuutta voi vaihdella kelien mukaan (vaikkakin meillä on harmittavan vähän paksuja collegepaitoja) ja varsinaisten collareiden tilalle voi laittaa velour-housut tai muut vastaavat. Joustavat, mukavat ja jopa hieman löysät.

Aika perusvarustus viime vuoden puolelta. 

Kun yllä olevassa tekstissä oikeastaan on se vakiovarustus päiväkotiin, on joitain tiettyjä vaatekappaleita jäänyt hyvin vähäiselle käytölle.

Farkuista päiväkodissa päällä on ollut ainoastaan yhdet vuorelliset löysähköt farkut - muutoin minusta farkut eivät ole mukavin päiväkotivaate. Myöskin treggingsit (jotka meillä olivat yhdet suosituimmista housuista syksyllä!) ovat jääneet kaappiin joustamattomuutensa vuoksi - ne tuntuvat myös jokseenkin kalseilta pukea ulkovaatteiden alle, joten viimeistään pakkasten aikaan ne hylättiin kyllä päiväkotivarustuksesta kokonaan.

Paidoista neuletakkeja en ole tainnut käyttää päiväkodissa lainkaan, vaikka ne olisivat minusta kovin söpöjä. Ne vaan tuntuvat vähän hankalilta päiväkotiarkeen. Myös mekoista hihattomat versiot ovat jääneet käyttämättä päiväkodissa, koska ne kaipaisivat kaverikseen yleensä sitä neuletakkia tai vastaavaa.

Hameita en ole pukenut Meealle päälle päiväkotiin vielä kertaakaan! Hameet eivät kyllä ole ollut ykkösvaihtoehto kotioloissakaan (tykkään itse enemmän mekoista), mutta päiväkodissa ne ovat itsellä olleet kokonaan nounou-listalla. Kun taas sitten pitkähihaisen alle puettava t-paita tai toppi on tullut käyttöön meillä oikeastaan vasta päiväkodin myötä; en sitä joka päivä pue, mutta etenkin kylmemmillä keleillä se on ollut mukava lisä.

Ja vaikka päiväkotiin on kiva laittaa ne kaikista ihanimmat vaatteet, olen vähän toppuutellut myös sitä. Ihan vaan siksi, että päiväkodissa vaatteet sotkeutuvat päivittäin - välillä jopa peruuttamattomasti. Yhden sulkatunikan sain pelastettua mustikkakiisselikatastrofilta vasta toisella pesukerralla (vaikka tahranpoistoaine oli kehissä molemmissa pesuissa). Kun päiväkodissa vaate vaihdetaan vasta suuuuressa sotkussa - eikä silloinkaan välttämättä laiteta likoamaan tms - tahrat juuttuvat välillä aika kovaan kiinni. Yksien sukkahousujen osalta peli taitaa olla jo menetetty; neitokainen kun oli karannut juoksentelemaan eskareiden lattialla kuivumassa olleiden maalausten päälle - ensin tossuilla ja kun täti huuhteli niitä, niin sitten sukkahousuilla... Kauniit ja värikkäät ovat kuviot sukkahousujen jalkapohjissa...

Välillä päiväkotiinkin voi pukeutua hienommin; kuva itsenäisyyspäiväjuhlan aamulta. 

Kun arkipäivät ollaan päiväkodissa (eikä illalla enää vaihdeta yleensä vaatteita), tulee näitä kyseisiä "päiväkotikelvottomia" vaatteita ylipäätään käytettyä vähän. Sen takia on vaatekaapin sisältökin hieman muuttunut entisestä; söpistelyvaatteiden tilalle (tai oikeastaan niiden lisäksi) on tullut hankittua enemmän käytännöllistä vaatetta. Erityisesti collegehousujen ja peruspaitojen osuus on kasvanut viime kuukausina. Varmaan kesävaatteiksikin tulee nyt hankittua enemmän t-paitoja ja joustavia shortseja kesämekkojen sijaan.

Tällä viikolla olen kuvannut - ja tulen kuvaamaan - jokaisen neidin päälle päätyvän päiväkotivaatteen. Viikon päätteeksi onkin luvassa ootd-tyyppinen bloggaus, jossa esillä Meean viikon vaatetus päiväkodissa. Kyseiset asut kuvastavat osaltaan sitä, millaiset vaatteet minun mielestäni ovat mukavimpia päiväkotiympäristöön. Samalla tulee esiteltyä hieman neidin vaatekaapin sisältöä. :)

Sneak peak siitä, mitä pikkuneidillä on tällä viikolla ollut päiväkodissa päällään.

Mitä kriteereitä teillä on vaatteiden valintaan päiväkotiin? Jäävätkö jonkuntyyppiset vaatteet aina kaappiin vai voiko päiväkotiin mielestäsi pukea mitä tahansa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Päiväkoti on sairaan äidin pelastus

Olen tähän asti - siis viimeiset vajaat kaksi vuotta - sairastanut pääsääntöisesti vain lapsen läsnäollessa. Toki iltaisin ja viikonloppuisin mies on auttanut lapsenhoidossa; 40 asteen kuumeeni aikaan hän oli pari päivää pekkasvapaalla ja oksennustautini aikana Meea oli isovanhempien luona hoidossa.

Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti. Vaikka olisit kuumeessa ja vaikka olisit (virallisesti tai periaatteessa) sairaslomalla, lasta on hoidettava.

Pahimmassa tapauksessa siinä oman sairastamisen ohessa on hoidettava myös sairasta lasta. Tämä oli tilanne meillä viikko sitten.

Meealle nousi kuume viikko sitten lauantaina ja viikonloppu kuluikin sairasta lasta hoitaen ja sylitellen. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi itsellekin, eikä maanantaina ollut töihin asiaa, kun aamulämpökin oli jo 38,5.

Päivät onneksi kuluivat pitkälti nukkuessa, levätessä ja paikallaan ollessa. Niin minun kuin Meeankin. Mutta eihän se tietenkään samanlaista sairastamista ja lepäämistä ole kuin yksin kotona ollessaan; ei voi vaikkapa nukkua silloin kun haluaa, vaan pikemminkin silloin kun lapsikin nukkuu. Eikä se ollut lepäämistä varsinkaan enää loppuviikosta, kun lapsi alkoi parantua, mutta äiti ei. Tässä toki saattoi olla myös jokin syy-seuraus -suhde olemassa.

Vaikka viime viikonloppuna mies pääsääntöisesti hoiti lasta, jäi minulle silti leikkimistä ja muutakin hommaa. Äiti on kivempi kuin isi ja kyllähän äitikin tietysti lapsensa kanssa haluaa aikaa viettää. Eikä meillä yleensä äiti saa edes maata sohvalla toimettomana; Meea tulee ihan konkreettisesti nostamaan siitä ylös, jos haluaa mieluummin äidistä seuraa itselleen. Ja vähintäänkin pitää käydä hakemassa kirja ylähyllyltä tai laittaa sukka paremmin jalkaan tai antaa välipalaa sillä aikaa kun isi on koiran kanssa ulkona.

Influenssa oli sitkeä ja vaikka kuinka harmitti, jouduin jäämään vielä alkuviikosta kotiin potemaan. Yksin sairastetun alkuviikon jälkeen on pakko todeta - päiväkoti on todellakin sairaan äidin pelastus!

Kun on vajaat kaksi vuotta sairastanut aina lapsen läsnäollessa - eli toisinsanoen niin, että lepääminen ei ole ollut päätarkoituksena - teki yksin sairastaminen todella hyvää. Jos samanlainen "sairastamismahdollisuus" olisi ollut jo viime viikolla, voi olla, ettei tauti olisi ollut näin pitkäkestoinen ja voimat vievä. Jo yhden oikean saikkupäivän jälkeen olo oli huomattavasti levänneempi kuin lapsen kanssa sairastetun viikon jälkeen.

Joskus olen kohdannut kritiikkiä siitä, miten lasta ei saisi viedä päiväkotiin, jos itse on kotona. Siis lomalla tai sairaana, sama asia näiden kriitikoiden mielestä. Lomalla toki itsekin mieluusti viettäisin aikaa oman lapsen ja perheen kanssa, eikä silloin tarvetta päiväkodille ole. Sairastaminen on kuitenkin ihan eri juttu! Kun kuitenkin moni sairastamisen vuoksi palkkaa lapsenhoitajan kotiin pariksi tunniksi, jotta äiti saa levätä, niin eikös se päiväkoti aja vähän saman asian?

Itse ainakin toivon, että seuraavalla kerralla sairastuessani Meea on terveenä ja päiväkodissa. Saa sitten äitikin kerrankin keskittyä sairastamiseen!

Ensimmäinen kampaajakäynti

Meean hiukset alkoivat todenteolla kasvamaan vasta loppukesästä, eivätkä ne vieläkään kovin pitkiksi ole kasvaneet. Hiuslaatu on vielä ohutta (kuten äidilläänkin), joten hiusta ei kovin paljoa vieläkään ole.

Hiukset alkoivat kuitenkin jo joulun tienoilla näyttää epäsiisteiltä ja meinasin jo ennen joulua varata neidille kampaaja-ajan - mutta päädyin tuolloin leikkaamaan itse yhden pitkän soiron takatukasta pois. Pelkästään se jo siisti ilmettä aika paljon.

Alkuvuodesta alkoi kuitenkin otsahiuksetkin jo kasvamaan silmien päälle, joten kampaaja-aika oli pakko varata. Oltiin menossa viime lauantaina muutenkin Jyväskylään, joten varattiin aika Studio AK:lle neitokaisen ensimmäiselle kampaajalle.

Äitiä vähän kauhistutti etukäteen, mitä kampaajakäynnistä mahtaa tulla. Neiti kun ei ole mitenkään kärsivällinen pysymään paikoillaan, eikä myöskään tykkää kovasti, että hänen hiuksiinsa kosketaan... Tästä johtuen on letinteon harjoittelukin jouduttu toistaiseksi siirtämään hamaan tulevaisuuteen, kun ei se vaan onnistu...

Mukaan olikin varattu sekä hyvä kirja että uusin herkku, rinkeli. Kirja pysyi laukussa, mutta rinkeli kädessään neiti istuskeli hulppeassa rattituolissa ja virnuili peilin kautta kampaajatädille.

Sujui siis aivan loistavasti!

Ainoa ongelma oli lähinnä se suurieleinen ratin pyöritys, kun ei pää meinannut pysyä paikoillaan leikkaamisen aikana. Muuten neiti käyttäytyi mallikelpoisesti, eikä leikkaamiseenkaan mennyt kauaa aikaa. Takaa siistittiin ja otsahiuksia lyhennettiin reilusti - äidin mielestä tuli vähän liiankin lyhyet (vaikka itse pyysin leikkaamaan lyhyeksi, kun ne kuitenkin nopeasti kasvavat taas silmille), mutta nyt on jo silmä tottunut uuteen stailiin.

Minkä ikäisenä teillä on leikattu ensimmäistä kertaa hiuksia? Vai onko vielä leikattu ollenkaan? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Isojen tyttöjen sängyssä

Meea sai viikonloppuna isojen tyttöjen sängyn, eli vaihdettiin pinnasänky junnusänkyyn.

Junnusänkyyn vaihtaminen on ollut mielessä jo loppusyksystä asti, mutta päiväkodin aloittamiseen liittyvistä uusista asioista johtuen, ei haluttu ottaa yhtä uutta asiaa lisää samaan syssyyn. Vaikka Meea olisi periaatteessa voinut vaihtaa sänkyä jo lokakuussa, päätettiin että uusi sänky tulee olemaan ajankohtainen aikaisintaan tammikuun puolivälissä. Näin ehtii neiti tottua sekä ylipäätään päiväkodin aloitukseen että vuoden alusta alkaneeseen kokopäivähoitoon.

Junnupeitto ja -tyyny sekä yksi lakanapaketti saatiin jo joululahjaksi, ja vuodenvaihteen jälkeen aloin googlettelemaan hyviä junnusänkyjä. Vaihtoehtojahan oli valtavasti; puisia, metallisia, jatkettavia, kiinteitä, kuviollisia, aluslaatikollisia...

Omat kriteerit olivat lähinnä kestävä ja neutraali (toisin sanoen valkoinen). Sekä mieluiten jatkettava malli, jotta sama sänky menisi monta vuotta.

Ehdottomasti parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui Unipuun Jatkopuu-sänky - ainoa huono puoli siinä oli hinta, sillä pelkkä sänky maksaa uutena yli 300 euroa. Esimerkiksi jonkun Ikean jatkettavan sängyn olisi saanut puolet halvemmalla - Minnenin jopa alle satasella!

Kuva lainattu Unipuun esitteestä.

No, onneksi on tori.fi ja kirppistelyä kannattavia ihmisiä. Kyseisiä sänkyjä löytyi yllättävän paljon myynnistä - ja yksi Jyväskylästä ihan äärettömän halvalla! Tai siis; suurinpiirtein samalla eurosummalla sai sängyn + turvalaidan + hyllyn + aluslaatikon, kuin mitä moni muu pyysi pelkästä käytetystä sängystä.

Käytiin katsomassa tuota sänkyä Jyväskylässä ja sehän lähti sitten samantien meidän mukaan pari viikkoa sitten. Muutama käytönjälki ja kolhu siinä toki on, mutta ei mitään pahoja - eikä niitä kyllä ole huomannut nyt, kun sänky on paikoillaan. Eikä yhtään ainutta tarraa, mikä vaikuttaisi olevan monen käytetyn sängyn ongelma (jota en ihan ymmärrä; toivon ainakin, ettei meillä tarroja tulla liimailemaan niin sänkyyn kuin muihinkaan huonekaluihin...). Laskeskelin, että uutena tuo koko setti olisi maksanut 564 euroa - nyt saatiin se yli puolet halvemmalla kuin mitä pelkkä sänky olisi maksanut uutena! Todellinen kirppislöytö!

Sänky kasattiin Meean huoneeseen sunnuntaiaamuna ja sänkyhän oli ihan paras paikka Meean mielestä. Neiti oli kiipeämässä sänkyyn jo kasausvaiheessa ja ilman patjaa - ja kun vihdoin sai luvan mennä sänkyyn, niin eihän häntä meinannut saada sieltä enää pois. :D

Sunnuntai menikin pitkälti sängyssä leikkiessä - sinne kasattiin lelut, siellä luettiin kirjaa, siellä syötiin välipalaa (äidin kielloista huolimatta...) ja siellä jopa vaihdettiin kertaalleen vaippa.

Varsinaiseen nukkumiseen - tai siis nukahtamiseen - sänky sitten soveltuikin huonommin. Koko ajan olisi pitänyt vaan ravata edestakaisin sänkyyn, lattialle, sänkyyn, lattialle - eikä Meea millään malttanut rauhoittua nukkumaan. Uuden sängyn alkuhuumaa.

Meea on tosin aina ollut huono sänkyyn nukahtaja. Vasta loppuvuodesta saatiin se sujumaan ilman suurempia itkuja taisteluita; syksyyn astihan Meea nukahti pääsääntöisesti tuttipullolle syliin ja sänkynukahtamisen opettelu alkoi tositouhulla vasta sitten, kun iltamaito jätettiin kokonaan pois.

En myöskään halua luoda uuteen sänkyyn mitään negatiivisia mielikuvia - eli mitään sänkyyn nukahtamisen pakottamista ei meillä ole ainakaan näin ensimmäisinä viikkoina tarkoitus tehdä. Eikä se kyllä ainakaan näin ensipäivinä olisi onnistunutkaan muuten kuin kiinni pitämällä. :D Sen verran kova halu oli neidillä ravata sänkyyn ja takaisin, sänkyyn ja takaisin.

Nukahtamiset onkin sen sängyssä ravaamis -pelleilyn (jota äiti jaksaa katsoa siihen asti, kunnes meno alkaa väsyneenä olemaan jo holtitonta) jälkeen tapahtuneet äidin kainalossa tai sylissä. Vähän takapakkia siis aiemmin opitusta, mutta eiköhän se sänkyyn nukahtaminenkin onnistu alkuhuuman laannuttua.

Positiivista on kuitenkin se, että sängyssä nukuttaa vallan mainiosti! Turvalaidan ansiosta ei pääse neitokainen tippumaankaan - vaikka meillä kyllä on nyt aluksi ollut patja lattialla vielä turvaamassa mahdollisilta vahingoilta. Mutta ei ole (tietääkseni) tullut yöheräämisiä ja sunnuntain päikkäritkin olivat Meealle aika pitkät (reilu 1,5 h).

Harjoittelua vaatii vielä vähän tuo itse herääminen, koska Meea ei ihan vielä tiedä mitä silloin pitäisi tehdä (eli tulla herättelemään äiti ja isi, ja kertoa että "hei, olen herännyt!").

Sunnuntain päikkäreiltä neiti huuteli sängystään äitiä ja menin hänet sieltä hakemaan. Mutta tänä aamunapa neiti nousi itse kaikessa hiljaisuudessa. Olin itse jo herännyt työaamun kunniaksi aikaisin ja olin juuri vessassa, kun kuulin, että Meean ovi aukesi. Mitään muuta ääntä ei kuulunut ja olinkin varma, ettei vielä nukkumassa ollut mies tajua Meean heränneen. Kiireen vilkkaa tulin pois vessasta ja oven avatessani näin vaan taaperon vilahtavan ovenraossa. Meea kuuli minun olevan tulossa ja juoksi täysillä olohuoneesta takaisin omaan huoneeseensa ja sänkyyn. En tiedä luuliko Meea, että sieltä ei olisi saanut itse lähteä ja pelkäsi jäävänsä kiinni - vauhdilla hän ainakin oli takaisin sängyssä. :D

Suurin jännitysmomentti meillä taitaakin olla se, mihin Meea suuntaa aamuisin herättyään - jos miehen kanssa satutaan olemaan vielä nukkumassa. Onneksi itsellä on huomenna taas aikainen aamuherätys, joten todennäköisesti minä kuitenkin olen meistä ensimmäisenä hereillä. :)

Miten muilla on sujunut totuttautuminen junnusänkyyn? Minkä ikäisenä teillä siirryttiin junnusänkyyn?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.