Allergikon äidin vinkit soseiden aloittamiseen

Kun soseita aloitellaan lapselle, jonka isosiskon allergiapaletti oli laaja, sitä ottaa aloituksen väkisinkin hieman tarkemmin kuin moni muu. Esimerkiksi tämä päätös aloittaa maisteluannokset 4 kk iässä pohjautui pitkälti allergia-asioihin.

Jotkut ottavat soseiden aloittamisen huomattavasti kevyemmin mielin kuin minä. Hiljattain luin vauvaryhmästä, kuinka jollain oli vajaa pari viikkoa soseiden maistelua takana ja maisteltuja makuja 25. Erittäin hieno juttu, että tämä onnistuu ja allergiaoireita ei ilmeisestikään ole tullut. Allergikon äidin korvaan tämä vaan kuulostaa todella pelottavalta.

Ajattelinkin koota omat vinkkini - allergianäkökulmaa ajatellen - soseiden maistelun aloittamiseen. Nämä eivät pohjaudu kaikilta osin suosituksiin vaan omaan kokemukseen ja näkemykseen. Ei missään tapauksessa absoluuttinen totuus, vaan ainoastaan meidän tapa toimia - allergiamahdollisuudet huomioiden.

Veinin mielipide ensimmäiseen sosemaisteluun. :D

1) Uutta makua 5-7 päivän välein
Nykysuositus ilmeisesti kehottaa aloittamaan maistelut rivakkaan tahtiin ja jopa joka päivä voisi ottaa uuden maun. Allergioiden puhkeamisen kannalta tämä varmasti onkin hyvä tapa; ajatellen siis sitä, että ehtisi etenkin ennen sitä 6 kk ikää maistelemaan mahdollisimman monipuolisesti kaikkea.
Omaan korvaan tämä kuulostaa tosi rajulta. JOS allergiaoireita sattuisikin tulemaan, niin tällaisella tahdilla olisi ihan mahdotonta tietää, mikä ne oireet aiheuttaa - kun se allergioiden selvittäminen jo hitaammallakin tahdilla on välillä melkoista salapoliisityötä. Siksi meillä mennään tämän osalta hieman nykysuositusten vastaisesti ja maistellaan melko maltillisesti; alkuun yksi uusi maku viikossa ja nyt viiden päivän välein. Joitain "turvallisempia" makuja ajattelin, että neljä päivää voisi riittää, mutta sitä vähemmäksi en maisteluaikaa aio lyhentää.

2) Vain yksi uusi maku kerrallaan
Tämä liittyy oikeastaan edelliseen kohtaan. Kun maistelussa on kerrallaan vain yksi uusi maku, mahdolliset allergiaoireet on huomattavasti helpompi jäljittää. Mikäli esimerkiksi alussa ottaisi ensimmäisiksi soseiksi vaikkapa ensimmäisenä päivänä aamupäivällä päärynän ja iltapäivällä porkkanan, olisi allergiaoireiden ilmaantuessa mahdotonta tietää, kummasta oireet johtuvat.

3) Tee alkuun soseet itse
Koska kaupan valmissoseissa on yleensä paljon muutakin kuin pelkkää kasvista/hedelmää/lihaa, suosittelen vahvasti soseiden tekemistä itse. Kun soseet tekee itse, voi olla ensinnäkin varma, että ne on puhtaista raaka-aineista tehtyjä. Lisäksi mahdolliset allergiaoireet voi aukottomasti liittää kyseiseen kasvikseen/hedelmään/lihaan, eikä tarvitse lähteä arpomaan, josko allergiaoireet johtuisivatkin jostain mahdollisesta lisäaineesta tai muusta valmissoseessa käytetystä ainesosasta. Esimerkiksi meillä aikoinaan Meean kanssa ensimmäisiä kaupan soseita maistellessa itselleni meinasi iskeä jo epätoivo, kun neiti tuntui olevan allerginen kaikelle mahdolliselle - lopulta syyksi paljastuikin riisi- ja maissiallergia, eli valmissoseissa useimmiten käytettävä riisi- ja maissitärkkelys.

Jääpalaksi pakastetut soseet ovat myös älyttömän söpön näköisiä!

4) Valmissoseista ensimmäisenä tuttu maku
Jos ja kun niitä valmissoseita kuitenkin jossain kohtaa maistelee, kannattaa ensimmäiseksi valita tuttu maku. Jos esimerkiksi omatekoisena on maisteltu jo porkkanasosetta, kannattaa kaupan hyllyltä valita porkkanasose. Mikäli jotain allergiaoireita ilmenisi, tällöin olisi mahdollista poislukea se pääainesosa allergian aiheuttajaksi; tällöin allergisoivana aineena olisi jokin tärkkelys tai muu vastaava ainesosa.
Meillähän aikoinaan Meea ei koskaan edes oppinut kaupan valmissoseita (hedelmäsoseita lukuunottamatta) syömään, koska niistä ei riisi- ja maissiallergian aikaan juurikaan sopivia vaihtoehtoja löytynyt ja ruokasoseet oli "pakko" tehdä itse. Nyt ajattelin minimoida myös näiden allergioiden mahdollisuutta sekä teolliseen ruokaan tottumattomuutta tarjoamalla Veinille jo ennen sitä maagista 6 kk ikää jotain tärkkelyksellä varustettua sosetta. 100 % porkkanaa ollaan kaupan valmistamana jo yksi purkki maisteltu, jotta pikkuherra tottuisi myös teolliseen makuun - etenkin reissuissa ne kaupan purkit olisivat vaan niin paljon helpompia!

5) Kalenteri avuksi
Oma ehdoton apuväline allergia-asioissa on ollut kalenteri! Meealla käytössä oli lukuvuosikalenteri, Veinille startattiin muistiinpanot vuoden 2018 kalenteriin.
Kirjoitan siis päivittäin kalenteriin uuden ruoka-aineen sekä mahdolliset päivän aikana ilmenneet allergiaoireet. Käytännössähän useimmiten ne allergiaoireet bongaa verkkaisella maistelutahdilla helposti, kun ne useimmiten liittyvät siihen sen hetkiseen maistelussa olevaan ainesosaan. Mutta välillä allergiaoireet voivat tulla viiveellä ja silloin on helppo kalenterimerkintöjen avulla palata ajassa taaksepäin. Myöskin ainakin omalla kohdallani "aika kultaa muistot", eli tänään en välttämättä enää muista kuinka kamalia ne edellisillan kipuhuudot olivatkaan tai kuinka paljon sitä atooppista ihottumaa olikaan.

6) Aloita aikaisin
Viimeinen vinkkini liittyy oikeastaan pitkälti siihen uuteen tutkimukseen, jonka mukaan allergioiden kannalta aikainen kiinteiden aloitusikä on hyvä asia. Mutta ihan jo ilman tutkimustakin oltaisiin joka tapauksessa aloitettu soseiden maistelu viimeistään 5 kk iässä. Ihan siis jo siksi, että mitä aiemmin soseiden maistelun aloittaa, sitä hitaammin sen kanssa voi edetä. Mikäli soseet aloittaisi vasta 6 kk iässä, tulisi kiireempi "ehtiä" maistella kaikkea ja saada esim. viljat ja lihat mukaan päivittäiseen ruokavalioon.

Meillä soseet maistuvat jo erinomaisesti!

Onko sinulla muita hyviä vinkkejä soseiden aloittamiseen allergianäkökulmasta?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 5 kk

Pikkuherran viiden kuukauden merkkipaalua on vietetty hyvin vahvasti isosiskon synttärihulinoissa ja 5kk-kuvatkin meinasi jäädä ottamatta juhlahumun keskellä!

Tuoreet mitat saatiin neuvolasta eilen. Olisin luullut, että mittaa olisi tullut paljon enemmän; meillä nimittäin on parin viikon aikana jäänyt kamala määrä vaatetta pieneksi!

5 kk mitat (Suluissa 4 kk mitat):

Paino: 7600 g (6760 g)
Pituus: 68,5 cm (66,5 cm)
Pään ympärys: 43,5 cm (42,5 cm) 

Mittojen perusteella nyt olikin kasvettu enemmän paksuutta kuin pituutta; painokäyrä oli nimittäin pompannut hieman ylöspäin ja pituuskäyrä jatkui melko tasaisena. Vaikka minusta tuntui aivan päinvastaiselta! Vaatteita on tosiaan jäänyt ihan hiljattain pieneksi iso nippu - ja nimenomaan pituudesta! Tällä hetkellä meillä on käytössä valtaosa kokoa 68; 62-koon vaatetta on vielä muutama ja pikkuhiljaa on otettu jo 74-kokoakin etenkin bodeja käyttöön. Nimenomaan ne isoimmat 62:t ja pienimmät 68:t ovat olleet niitä, jotka hädin tuskin ehtivät edes kerran päälle, kun jäivät jo pieneksi!

Soseita on maisteltu nyt kuukauden verran, liekö silläkin vaikutusta painokäyrän pompsahtamiseen. Oli tosiaan tarkoitus mennä ainakin tämä ensimmäinen sosekuukausi pelkillä maisteluannoksilla, mutta pikkuherra päätti toisin. Hänelle maistuu sen verran hyvin ruoka, että ei ihan pari teelusikallista ole riittänyt. Kamala kiukku tulee, jos ei saa isompaa annosta. Ja ylipäätään se ruokailutilanne on ihan parasta; toinen oikein tärisee innosta odottaessaan ruokaa. Enää ei todellakaan pysty syömään itse ruokapöydässä, ellei anna Veinillekin jotain ruokaa...

Yleensä hän syö neljä isohkoa jääpalallista tai vajaan muffinssivuuallisen pakastettua omatekoista sosetta, olisiko tuo sitten jotain reilun puolikkaan pilttipurkillisen kokoluokkaa? Tällä hetkellä syödään kolmesti päivässä ja tällä herra on toistaiseksi pysynyt tyytyväisenä. Oireita on aiheuttaneet tähän mennessä maistelluista maissi ja peruna, joista jälkimmäinen laitettiin kokonaan tauolle kovien vatsakipujen ja yöunien menetyksen vuoksi.

Edelleen hän haluaisi kovasti liikkeelle ja mahallaan olo kiukuttaa tästä syystä kovin kovin paljon. Kummasti hän kuitenkin aina mahalleen lattialla kääntyy, vaikka selälleen laittaisi - sitten hetken aikaa hytkyttelee itseään ja menettää hermonsa, kun ei pääsekään liikkeelle.

Mieluiten pikkuherra viihtyisi nyt taas sylissä, koska istumisasento on ehkä parasta, mitä Veini tietää. Sen verran jäntevä kaveri on kyseessä, että eilen neuvolassa saatiin lupa istuttaakin lyhyitä aikoja.

Pomppiminen on ollut viimeisimmän kuukauden lempipuuhaa ja ihan selkeästi parin viikon aikana hän on jäntevöitynyt siinäkin. Varaa painon hienosti koko jalalle, eikä varvistele yhtään - nyttemmin pomppimisen ohella jo seisominenkin on hauskaa ja mieluisaa puuhaa.

Ääntä tästä miehestä lähtee; juttelee, naureskele, komentaa. Uusimpana on opittu kiljumaan; pari viikkoa sitten sitä harjoiteltiin täysin palkein ja ihan oikeasti joutui välillä korvia pitelemään, koska se ääni on niiiiiiin kova!

Toinen uudehko opittu taito on varpaiden laittaminen suuhun. Se on niin mieluisaa puuhaa, että sukat pitäisi aina repiä pois jalasta, että saisi imeskellä varpaitaan. Jopa kylvyssä hän tunki varpaat suuhun!

Päikkäriunet ovat parantuneet huomattavasti ja keskimäärin joka toinen päivä hän nukkuu ihan kunnon päikkärit; 1-2 h sängyssään tai vaunuissa. Vaunuihin nukuttaminenkin onnistuu nykyään jopa ihan sisätiloissa; matonkulman yli kun kiikuttaa vaunuja, niin uni tulee yleensä viidessä minuutissa. Ja tosi monesti lapset ovat nukkuneet päikkärit yhtä aikaa - ihan luksusta!

Yöt sujuvat vaihtelevasti; välillä hulinoidaan, välillä itketään hampaita ja välillä nukutaan muuten vaan levottomasti. Ja välillä sitten taas vedellään jotain 7-9 tunnin unia putkeen ja herätään aamuun naureskellen. Juuri nyt ei kyllä pysty sanomaan, millainen se tyypillinen yö on.

Kaiken kaikkiaan Veini on kyllä hyvin iloinen, sosiaalinen ja energinen tapaus. Äidin oma pikkupoika. <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvapesä kovassa käytössä

Kirjoittelin jo loppuraskauden aikana yhdestä hankinnasta, vauvapesästä eli unipesästä, jonka hankin KaislaStarilta.

Tällaista meillä ei esikoisen aikaan ollut, en tiedä oliko nämä vielä "muodissa" edes siihen aikaan. Nyt kuitenkin viime vuosina moni tuttu on vauvapesän uudelle tulokkaalle hankkinut ja minäkin sellaisen päädyin hankkimaan.

Muutaman viikon ikäisenä vauvapesässä yöunilla.

Kieltämättä jossain kohtaa mietin, että onkohan tämä nyt turhake tai jääkö se meillä pieneksi vain lyhyen käytön jälkeen. Mutta nyt viiden kuukauden käytön jälkeen voin todeta nämä epäilykset turhiksi! Vauvapesä on ollut meillä alusta asti päivittäisessä käytössä - ja on siis edelleen! Ehdottomasti yksi parhaista hankinnoista vauvalle!

Pesäksi suljettuna tämä toki jäi lyhyeksi jo jokin aika sitten. Etenkin kun Veini on todella pitkä poika, niin eipä vauvapesän mitta kovin pitkään riittänyt - vaikka syksyisen selailuni perusteella tämä meidän malli oli jopa hieman pidempi kuin moni muu markkinoilla oleva. Mutta kun jalkopäädyn nauhat avaa (ja turvallisuussyistä sitoo kiinni pinnasängyn pinnoihin!), vauvapesä palvelee nukkumispaikkana paaaaljon pidempään. Uskonkin, että meillä unipesä saa sängyssä olla vielä jonkin aikaa tästä eteenpäinkin!

Unipesä pienentää pikkuvauvalle vielä kovin isoa pinnasänkyä pienemmäksi ja turvallisemmaksi nukkumispaikaksi. Omaksi pesäksi. Kun vauvapesään on nyt tottunut, tuntuu se pelkkä pinnasänky aivan valtavalta!

Hyvä juttu on ollut myös se, että kun unipesä tietyllä tavalla rajaa pinnasängyn alaa, voi osan sängystä ottaa hyötykäyttöön säilytyksen suhteen (kun ei vauva kuitenkaan vielä koko sängyn pituutta tarvitse). Meillä onkin alusta asti ollut sängyn yläpäädyssä ja -laidan reunalla - unipesän reunuksen toisella puolella - säilöttynä mm. harso, leluja, tutti, puolipitoisia vaatteita. Unipesän reunuksen ansiosta vauva ei vahingossakaan näihin pääse käsiksi yön aikaan.

Oma turvallinen pesä vielä niin isossa pinnasängyssä,

En tiedä mikä vaikutus unipesällä sinänsä on ollut yöunien laatuun, mutta ainakin meillä yöt ovat olleet aina suhteellisen hyviä (hulinoita, hammasitkuja ja flunssaa lukuunottamatta) - vertailukohtaa ei ole, miten unet sujuisivat ilman vauvapesää, koska se on kotosalla joka yö sängystä löytynyt. Mutta ainakin jonkin verran apua varmaan yöhulinoihin, sillä mahalleen kääntyminen ei unipesässä helposti onnistu - eli sen takia ei ole tarvinut heräillä. 

Ja toki vauvapesä palvelee muuallakin kuin pinnasängyssä! Meillä vauvapesä on ollut käytössä lähinnä vaan sängyssä (etenkin nyt, kun se on solmittu sänkyyn kiinni ja sen siirtäminen on hankalahkoa), mutta muutamaan otteeseen olen etenkin pikkuvauva-aikaan nostanut pesän myös sohvalle tai meidän sänkyyn. Vauvapesän laidat suojasivat hieman sekä koiran pusuilta että isosiskon liikkeiltä.

Nukkumistyylinäyte eiliseltä.

Itselläni ei tosiaan ole kokemusta muista kuin KaislaStarin vauvapesästä, mutta oman käyttökokemukseni perusteella olen ollut hyvin tyytyväinen!

Meillä niin sanottuja ohivuotoja ei (onneksi) ole juurikaan tullut, joten pesukertoja vauvapesälle ei kovin monia ole kertynyt. Mutta pesu on ollut kyllä helppoa; riittää kun nakkaa kosteussuojalla varustetun petarin pyykkiin - unet voivat jatkua vaikka samantien vauvapesässä, kun koko vauvapesää ei tarvitse pestä. Laadun ja ompelujäljen suhteen ei ole mitään moitteita; hyvänä on säilynyt viiden kuukauden päivittäisessä käytössä!

Ehdoton suositus siis vauvapesälle - ainakin meillä menee vauvatarvikkeiden top kymppiin ihan heittämällä!

* Vauvapesästä saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Frozen-juhlien herkkureseptit

Kuten aiemmin kirjoitin, 4-vuotissynttärit alkavat lähestyä ja pikkuhiljaa aloitellaan synttärisuunnittelua. Tai siis; Meeahan niitä juhlia on suunnitellut jo syksystä asti...

Viime kevään Frozen-synttärit olivat ilmeisesti Meean mielestä niin ihanat, että hän haluaa ehdottomasti nytkin Frozen-synttärit. Toisaalta vähän tylsää järjestää synttäreitä samalla teemalla, mutta pääsenpähän itse helpolla - Meean toiveena kun on pitkälti samanlaisia tarjottavia kuin 3-vuotissynttäreilläkin oli.

Koska oma muistini on nykyään huono, olipa hyvä, että tuoreeltaan viime vuotisten synttäreiden jälkeen naputtelin blogiin juttua synttäritarjottavista. Tämän julkaisu jäi odottelemaan yhtä reseptiä, jota varten piti kaivaa paperinen ohje  - mitä en ennen tätä saanut aikaiseksi.

Joten tässä nyt - muistona viime keväältä ja todennäköisesti virikkeeksi itsellekin tulevaa kevättä varten: Frozen-juhlien herkkureseptit!

-----

Kuten jo synttäribloggauksessa totesin, Frozen-synttäreiden järjestäminen oli siinä mielessä helppoa, että ideoita tarjottaviin löytyi Googlesta ja Pinterestistä aivan valtavasti.

Osan tarjottavista ostin valmiina kaupasta (mm. suolatikut ja vaahtokarkit). Leivonnaisten yms osalta piti hieman tutkailla googlen tarjontaa - sen jälkeen kun tarjottavat oli muutoin lyöty lukkoon. Löytyi muuten runsaasti herkkureseptejä ja jopa uusia lemppareita; esimerkiksi tuo porkkanapiirakka on hurjan herkullista tällä reseptillä!

Synttärikakku

Synttärikakun osalta käytin apuna pitkälti Kinuskikissaa. Kakkupohjan tein tällä sokerikakkupohjan reseptillä ja sokerimassan alle laitoin sokerikreemiä.

Pursotukset kakun reunaan tein viime vuodesta tutulla maidottomalla reseptillä; GoGreen kaurapohjaista vispikermaa ja tomusokeria.

Täytteeksi halusin jotain Meean herkkua ja minttubuffet-jäätelö on pikkuneidin ehdoton lemppari. Koska minttu on vielä sopivasti teemaväreihin sopivaa, täyteratkaisu oli melko helppo - ja lopullinen koostumus syntyi pari eri netistä löytynyttä ohjetta soveltamalla:

Täyte:

omenamehua

0,5 prk omenamarmeladia

1 prk GoGreen vispikermaa

1,5 prk Valion minttu-suklaarahkaa

Kostuta kakkupohja omenamehulla. Levitä päälle puoli purkillista omenamarmeladia (toki kakkupohjan koosta riippuen). 

Sekoita keskenään vatkattu vispikerma ja minttu-suklaarahka. Levitä täyte marmeladikerroksen päälle. 

Tästä satsista saa yhden täytekerroksen; itse tein kaksi täytekerrosta, joten aineksia oli tuplamäärä. 

Annan ja Hansin voikkarit

Annan ja Hansin voikkarien syönti on hyvin pienessä osassa elokuvassa, mutta siitä sai kätevästi suolaista purtavaa juhliin. Meidän juhlavieraat kun tulivat kaikki pidemmän matkan takaa, joten suolaiset tarjottavat perinteisesti menevät makeita paremmin kaupaksi.

Halusin kahta erilaista leipää - jotta voi erottaa selkeästi Annan voikkarit ja Hansin voikkarit. Mies ei lämmennyt kasvisvaihtoehdolle, joten Annan leipiin tuli broileritäyte ja Hansin leipiin lohitäyte.

Broileritäyte:

750 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita

currya

2 dl majoneesia

1 paprika

jääsalaattia

10 viipaletta vaaleaa paahtoleipää

10 viipaletta tummaa paahtoleipää

Pilko paprika pieniksi kuutioiksi. Paista fileesuikaleet pannulla kypsäksi ja mausta. Pilko kypsät broilerisuikaleet pieneksi. 

Sekoita keskenään paprikakuutiot, broilerit ja majoneesi keskenään.

Levitä tahnaa tummien paahtoleipäsiivujen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Aseta päälle salaatinlehti. Laita vaalea paahtoleipäsiivu kanneksi.

Kääri leivät kelmun sisään jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.  Leikkaa ennen tarjoilua pieniksi kolmioiksi; ensin kahtia ja sitten vielä kerran kahtia - eli yhdestä kerrosleivästä tulee neljä pientä kolmioleipää. 

Lohitäyte:

500 g savustettua lohta

200 g ruohosipulituorejuustoa

50 g tuoretta tilliä (silputtuna)

3 rkl sitruunamehua

2 tl sitruunankuoriraastetta

10 viipaletta vaaleaa paahtoleipää

10 viipaletta tummaa paahtoleipää

Poista kalasta nahka ja ruodot. Jauha lohi monitoimikoneella hienoksi. 

Lisää monitoimikoneen kulhoon tuorejuusto, silputtu tilli, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori. Jauha tasaiseksi massaksi. 

Levitä tahnaa tummien paahtoleipäsiivujen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita vaalea paahtoleipäsiivu kanneksi. 

Kääri leivät kelmun sisään jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli. Leikkaa ennen tarjoilua pieniksi kolmioiksi; ensin kahtia ja sitten vielä kerran kahtia - eli yhdestä kerrosleivästä tulee neljä pientä kolmioleipää. 

Arendelin muffinit

Arendelin muffinit tein vanhalla luottoreseptillä. Nämä nyt aika hatarasti liittyvät elokuvaan; piti vaan keksiä jotain lisää synttäripöydän suolaisiin tarjottaviin ja oikeastaan mikä tahansa olisi sopinut "Arendel" -etuliitteellä. :) Näiden muffinien toinen nimivaihtoehto oli itseasiassa "Kivipeikot"; ulkomuotonsa puolesta olisivat voineet soveltua niiksikin. ;)

Taikina:

4 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ tl paprikajauhetta

1 tl yrttisuolaa

1 rkl persiljaa

100 g kinkkukuutioita

100 g paprikaa pieninä kuutioina

100 g fetaa

2 dl kermaa

2 munaa

½ dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. 

Lusikoi taikina muffinssivuokiin; taikinasta tulee n. 15-20 kpl. Paista kiertoilmauunissa, 200 astetta, 15-20 min.

Olafin porkkanapiirakka

Porkkanapiirakassa yhdistelin kahta eri ohjetta; toinen piirakkaan ja toinen kuorrutteeseen. Idea Olaf-koristeluihin löytyi googlen kuvahaun kautta - sitä en tiedä, mitä inspiraatiokuvan koristeissa oli käytetty, mutta tein oman sovelluksen. :)

Piirakka:

5 kananmunaa

4 dl sokeria

200 g sulatettua voita

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

4 tl kanelia

3-4 porkkanaa

Kuorrute:

100 g voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl tomusokeria

Koristeeksi:

valkoista sokerimassaa

oranssia sokerimassaa (tai keltaista + vihreää)

vihreää sokerimassaa

snöre-lakua

elintarviketussi

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. 

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. Lisää viimeiseksi raastettu porkkana. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

(Itse tein pohjan valmiiksi jo hyvissä ajoin ja pakastin sen juhlia odotellessa. Ylipäätään pohja kannattaa tehdä päivää paria ennen juhlia; se ei ole parhaimmillaan ihan tuoreena.)

Lisää kuorrute päälle ennen tarjoilua. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto. Lisää joukkoon tomusokeri. Anna kuorrutteen jähmettyä hetki, jotta se on helpompaa levittää. Levitä kuorrute piirakkapalojen päälle. 

Olaf-koristeet kannattaa valmistaa jo viimeistään edellispäivänä, jotta ehtivät jämäköityä. Pyörittele valkoisesta sokerimassasta Olafin pään muotoisia palleroita ja oranssista & vihreästä porkkanoita. Snöre-lakut voi asetella päähän risuiksi jo tässä vaiheessa; kun pallerot kuivahtavat riittävästi, ei lakuja enää saa paikoilleen. Koristeiden kuivahdettua (itse annoin näiden kuivua reilun vuorokauden) maalaa elintarviketussilla silmät ja kulmakarvat Olafeille.

Lisäksi tarjolla oli:

Svenin herkut
Frozen-jugurttipurkkien pohjalla dippiä ja purkkiin suikaloituna kasviksia dipattavaksi.

Huurteiset lumipallot
Popcornit.

Olafin pikkuveljet
Vaahtokarkkeja kahdessa koossa.

Olafin käsivarret
Suolatikut.

Svenin papanat
Pienet suklaakarkit.

Juomina tarjottiin:

Elsan jääjuoma
Lasten booliohjeella tehtyä sinisävyistä juomaa.

Annan marjamehu
Omatekoista mustaviinimarjamehua.

Sulanut Olaf
Kanisterillinen vettä, jossa koristeena porkkana ja isoja (silikoni-muffinssivuuassa tehtyjä) jääkuutioita.

Koska löysin viimevuotiset tarjoilukortit, tänä(kin) vuonna mennään pitkälti samanlaisella ruokalistalla. Nyt kun synttäreitä järjestetään kahdet, on varmaan juhlissakin (kohderyhmä huomioiden) hieman erilaiset tarjottavat. Esimerkiksi Arendelin muffinsseiksi kaavailin kaverisynttäreille makeita muffinsseja ja sukulais-/kummisynttäreille suolaisia.

Eipä tässä enää montaa viikkoa juhliin ole; ensimmäiset juhlaleipomiset pakastimeen on jo nyt pääsiäisenä tehty. Tästä ne juhlat pikkuhiljaa alkavat muodostua!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvan oma nurkkaus

Vaikka lasten yhteinen lastenhuone valmistuukin kovaa vauhtia, vielä toistaiseksi (ja vielä jonkin aikaa) Veini nukkuu meidän makuuhuoneessa omassa pinnasängyssään.

Vauva ei minun mielestäni vielä varsinaisesti omaa huonetta tarvitsekaan, mutta tähän uuteen lastenhuoneeseen sijoitetaan jo nyt Veinin lelut ja vaatteet - jossain kohtaa myös se sänky.

Toistaiseksi Veinin oma nurkkaus löytyy kuitenkin meidän makuuhuoneestamme ja se on hyvin vaatimaton. Lelulaatikko sekä elintärkeät tarvikkeet (eli sitteri ja leikkimatto) ovat alusta asti olleet olkkarissa ja vaipat, harsot sekä muut vastaavat kodinhoitohuoneen tasolla ja kaapissa. Vaatteille raivasin rekin lisäksi pari hyllyä makuuhuoneen liinavaatekaappiin, jonne Veinin vaatteet pystyviikkauksen ansiosta hyvin mahtuivatkin.

Hupparit ja jumpsuitit piti kuitenkin saada roikkumaan ja siitä kehittyi ajatus rekille makuuhuoneen nurkkaan. Kun harjanvartta jäi vielä pätkä ja vaatetta tuntui olevan, mies nikkaroi vielä tuplarekin ja saatiin jonkin verran tilaa taas vapautettua kaapista.

Kaislastarin unipesä on ollut käytössä alusta asti ja se on ollut loistava! Seinällä koristeena kummitädiltä saatu unisieppari ja joululahjaksi ostamani taulu. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvanvaatteita talteen muistojen laatikkoon

Tuli tuosta aiemmasta bloggauksestani mieleen, että kuinkahan moni säilöö vauvanvaatteita talteen ja kuinka isoja määriä? En siis tarkoita mahdollisille tuleville sisaruksille käyttöön säilöttäviä vaatteita, vaan nimenomaan muistoarvon vuoksi talteen jätettäviä. Niin sanotun "muistojen laatikon" täytettä.

Minä nimittäin olen tässä asiassa hamstraaja pahimmasta päästä. Meean pieniä vaatteita on nyt säilötty vajaan äitiyspakkauslaatikollisen verran. Okei, on siellä joukossa muutamia leluja ja muitakin tarvikkeita. Ja okei, otin sieltä muutamia unisex-vaatteita käyttöön Veinillekin; mutta käytön jälkeen ne kuitenkin päätyvät takaisin Meean muistojen laatikkoon.

Veinin osalta olen yrittänyt maltillisemmin laittaa vaatteita talteen, koska en usko poikien aikuisena arvostavan tätä elettä ihan yhtä paljon. Mutta kyllä sieltä Veininkin muistojen laatikosta löytyy jo kymmeniä vaatteita; kotiutumisvaatteet, ihan pienimpiä ekojen päivien vaatteita, äitiyspakkauksen vaatteita, sukulaisten ja ystävien antamia lahjoja sekä ihania kuoseja. Sellaisia vaatteita, joista harmittaisi, jos ne myisi eteenpäin.

Muun muassa nämä bodyt päätyivät Veinin muistojen laatikkoon tällä siivouskerralla.

Ja pakko sanoa, että viime kesänä, kun Meean kanssa hänen äitiyspakkauslaatikkoaan pengottiin, oltiin molemmat ihan fiiliksissä. Minä muistelin kaihoisasti, keneltä mikäkin vaate oli saatu ja missä niitä oli käytetty. Meea hämmästeli onko hän oikeasti ollut noin pieni ja ihasteli söpöimpiä vaatteitaan.

Myös oma äitini on säilönyt jotain omia pieniä vaatteitani; vaikka moni niistä onkin turhan retroja omaan makuun, ajatus on aivan ihana ja etenkin silloin raskausaikana esikoista odottaessa omien vauvanvaatteiden penkominen oli ihanaa.

Todennäköisesti Veinin kohdalla käy kuten Meeallakin (ehkä jo aiemmin), että talletettavien vaatteiden määrä tippuu roimasti vauvavuoden jälkeen. Joka on tosi hyvä, koska eihän säilytystila millään riittäisi! Jostain 80-koosta eteenpäin ei Meeallakaan laatikossaan montaa vaatetta ole.

Mutta toistaiseksi laittelen vielä vauvahuuruissani Veinin vaatetta talteen - ja aion myös muutaman vuoden päästä palata vauvamuistoihin sitä kautta!

Löytyykö teiltä muistojen laatikko vaatteille?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ihanimmat (nyt jo pieneksi jääneet) ihanuudet

Vauvanvaatteet on ihania ja niitä on tullut liian vähän esiteltyä blogissa. Viimeksi tällaiset vaatekuvabloggauksen tein alkuvuodesta vaatekaapin siivouksen yhteydessä. Ja samassa hengessä syntyi tämäkin bloggaus; tänään on naapuri tulossa katsomaan meiltä pieneksi jääneitä vaatteita, ja  näitä vaatteita lajitellessani nappasin muutamista kuvia.

Koska vauvanvaatteet kuitenkin ovat vaan niin ihania, koitan lähiviikkoina kuvailla myös kaapista tällä hetkellä löytyviä ihanuuksia, eikä aina vaan näitä jo pieneksi jääneitä (jotka aiheuttavat äidille haikean mielen). Myös Meean vaatekaapin sisältöä pitäisi esitellä blogissa - niitä vaatteita en ole kuvannut aikoihin ja pikkuneidinkin kaapista löytyisi vaikka mitä ihanaa!

Mutta nyt kuitenkin nämä muutamat jo pieneksi jääneet Veinin vaatteet esittelyyn. Osa saattaa lähteä kohta naapurin matkaan, osan laitoin muistojen laatikkoon talteen.

Oon kyllä niin ihastunut näihin Newbien herkkiin kuoseihin!

Ostin nipun ihania poikien bodeja viime kesänä torista, tässä yksi niistä.

Myös tämä body oli samassa nipussa; kunnon slim fit -malli, joka meidän hoikalle pojalle istui täydellisesti. 

Tämä (jonkun) itsetekemä body lähti meillä muistojen laatikkoon. Aaaaaaivan ihana!

Vielä pari bodyä. Tekstin vuoksi yksi lemppareista. :)

Tämä body oli yksi isyyspakkauksen bodeista. 

Paitoja on käytetty suhteellisen harvoin, mutta tämä paita on päätynyt päälle aika monesti . koska Meea tämän niin monesti pikkuveljelleen päälle valitsi. 

Ja vielä viimeisenä; ihan parhaat housut! Newbie on ihana ja nämä housut istuivat täydellisesti päälle!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 4 kk

Neljä kuukautta. Huhhuh, hän on jo iso pieni mies!

Lauantaina vietettiin merkkipäivää, sunnuntaina aloitettiin soseet ja eilen tiistaina saatiin vielä tuoreet mitat neuvolassa.

4 kk mitat (Suluissa 3 kk mitat):

Paino: 6760 g (6105 g)
Pituus: 66,5 cm (65 cm)
Pään ympärys: 42,5 cm (41,8 cm)

Kiire liikkumaan on edelleen kova, mutta nyt lempipuuhaa on myös tarttuminen. Hän tarttuu kaikkeen ja kaikkiin - tiukasti. Pari kertaa on Meea huutanut hädissään äitiä apuun, kun Veini on napannut kunnolla hiuksista kii. :D

Jäntevä kaveri on kannatellut päätään synnäriltä asti ja jo kauan yrittänyt pöngätä istumaan. Nyt tämä istumaan pyrkiminen sylissä ollessa on niin vahvaa, että täytyy ihan kunnolla pitää kii, ettei hän kippaa itseään nenälleen lattialle.

Kovasti hän juttelee, naureskelee ja komentaakin. Monesti on huudeltu "äijiii", kun olen poistunut näköpiiristä, mutta en nyt vielä tuota oikeaksi sanaksi laskisi. :) Kovasti asiaa hänellä kuitenkin tuntuu olevan!

Yksin viihtyminen sylin ulkopuolella on kasvanut ja puklailu vähentynyt; liekö näillä vaikutusta toisiinsa. Meean kanssa alkaa olla jo jotain leikin tapaisia ja isosisko keksii kyllä keinot viihdyttää pikkuveljeään. Tällä hetkellä meillä on hittinä Soiva laulukirja, jonka tahtiin lauleskellaan yhdessä päivittäin.

Rutiinit aamun ja illan suhteen meillä ovat hyvin selkeät, päivisin mennään vähän sen mukaan, että miten Veini nukkuu - jos nukkuu. Muutamia parin tunnin päikkäreitä on viime viikkoina saatu, mutta edelleen se päikkärinukkuminen on aika huonoa.

Soseet tosiaan aloitettiin pienillä maisteluannoksilla bataatilla sunnuntaina; äidinmaito kuitenkin tulee olemaan pääasiallinen ravinnonlähde vielä pari kuukautta, mutta yritetään nyt minimoida allergioita maisteluannoksien avulla.

Ihana, vauhdikas ja sosiaalinen pikkumies!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Viime vuoden lahja-askarteluja

Nyt kun taas ollaan alettu suunnittelemaan ja väsäilemään Meean kanssa kaikennäköisiä lahja-askarteluja (mm. päiväkodin tätien muistamiset nyt ensimmäisenä), tuli mieleen, että edelleen ne meidän loppuvuoden DIY-jutut aina isänpäivälahjoista lähtien on vielä blogissa esittelemättä.

Joten pientä kuvakavalkadia tähän väliin! :)

Isänpäivälahjaksi purkitettiin herkkuja. :) Meea koristeli purkit washiteipillä ja maalasi etikettien taustat sekä valikoi karkit purkkeihin. 

Kortit askarreltiin pikkuneidin jalanjäljistä. 

Isin korttiin tehtiin isinkin jalanjälki. :) En nähtävästi oo tajunnut oikeasta kortista ottaa kuvaa - ja se kortti on pakattuna huonevaihdoksen myötä nyt jonnekin laatikkoon. Mutta tässä oli siis isin jalanjäljen lisäksi Meean jalanjälki ja teksti "isin jalanjäljissä". 

Mummin synttärilahjaa alettiin väsäämään näistä materiaaleista. 

Ja tällainen siitä sitten tuli! 

Kukkaset lankarullista ja varsina sukkapuikot. :)

Lisäksi Meea halusi askarrella mummille tällaisen perhosen. 

Joululahjaksi kummeille (ja päiväkodin tädeille) paketoitiin lumiukko-suklaalevyt (ja ei-makean-ystäville popcornia). 

Ja vielä viimeisenä; joululahjaksi maalailtiin joulukuusia. 

Tässä isovanhemmille joululahjaksi lähteneet taideteokset.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Viimeiset päivät päiväkodissa tällä erää

Oman äitiyslomani alkaessa pohdittiin pitkään, mitä tehdään Meean päivähoidon kanssa. Jääkö Meea hoitoon, jääkö hän kotiin, milloin hän jää kotiin, voisiko hän mennä kerhoon tai muuhun harrastukseen...

Meidän paikkakunnallamme päivähoidon määrä on rajoitettu 20 tuntiin viikossa, mikäli toinen vanhemmista on kotona. Tämä luonnollisesti asetti omat rajansa päivähoidon jatkumiselle. 20 tuntia viikossa ei tuntunut niin suurelle; käytännössä se tarkoittaisi kahta päiväkotipäivää viikossa, mikäli Meea kävisi hoidossa miehen työpäivien ajan. Toinen vaihtoehto pikkuneidin aktivoimiseksi olisi ollut kerho; paikkakuntamme ainoa (?) ilman äitiä käytävä kerho olisi tarjonnut Meealle vielä tänä lukuvuonna vain yhden parin tunnin kerhopätkän viikossa (jos Meea olisi ollut 4 kk vanhempi, eli syntynyt 2013 puolella, kerhoon olisi päässyt kahdesti viikossa).

Keskustelin asiasta päiväkodin kanssa ja päätettiin yhdessä silloin syksyllä, että Meea jatkaa päiväkodissa ainakin vuodenvaihteeseen saakka - jonka jälkeen katsellaan, miten vauva-arki on lähtenyt sujumaan yms. Hän sai myös jatkaa omassa ryhmässä ja käydä kaksi ns. pidempää päivää; oikeasti päiväkodin suositus olisi ollut 3-4 lyhyempää päivää (joka meidän tarpeisiimme olisi ollut "huonompi" vaihtoehto) sekä vaihto eri ryhmään.

Hän on niin iso ja reipas neiti jo. 

Kun Meea nyt sai kuitenkin jatkaa omassa ryhmässään, se oli oikeastaan tärkein syy siihen, että Meea on päiväkodissa ollut näin pitkään. Oma tuttu ryhmä ja kovin tärkeäksi muodostuneet kaverit. Vaikka ollaan niitä Meean parhaita kavereita nyt nähty päiväkodin ulkopuolellakin kyläilyjen ja paikkakunnan tapahtumien merkeissä, onhan se erilaista leikkiä yhdessä koko päivä päiväkodissa.

Ja toki päiväkoti-päätökseen vaikutti myös Meean halu jatkaa päiväkodissa. Hän viihtyy siellä mainiosti ja mielellään on aina aamuisin hoitoon lähtenyt. Se, että pari päivää viikossa on itse saanut keskittyä vaan yhteen lapseen, on puolestaan auttanut omaan jaksamiseeni - refluksivauvan kanssa kun alkuvuodesta päivät olivat toisinaan pelkkää huutoa ilman päikkäreitä tai lepotaukoja; ja eihän hän edelleenkään juurikaan nuku päivisin.

Päiväkoti on siis selkeästi tehnyt hyvää koko meidän perheelle, mutta kesän saapuessa on kuitenkin ollut ajatuksissa irtisanoa päiväkotipaikka ja ottaa Meea kokonaan kotiin. Kesällä kun vauva on kasvanut, eikä ole niin kiinni minussa aivan koko aikaa (toivottavasti), niin pystyy Meeallekin ihan eri tavalla tarjoamaan aktiviteetteja ja seuraa. Lisäksi liikkuminen kerhoihin, leikkipuistoon yms on kelien lämmettyä huomattavasti helpompaa (se pukemisrumba ainakin helpottuu) ja ainakin vielä luotan siihen, että arki on sujuvampaa kuin mitä se on alkuvuoden ollut.

Alunperin mietittiin, että Meea voisi jäädä kotiin jossain kohtaa toukokuuta, mutta itse ehdotin jokin aika sitten miehelle, että jospa se Meea jäisikin jo tämän kuun lopusta kotiin.

Kuten sanottua; kevään korvilla on helpompaa aktivoida neitiä ja suunnitella leikkipuistoreissuja ja shoppailua yms. Huhti-toukokuussa pyörivät vielä kerhot ja avoimen päiväkodin toiminta, joten näissä periaatteessa olisi neljälle aamupäivälle (ti, ke, to ja pe) tekemistä! Kun lumet sulavat, niin tuo matka keskustaan hiekkatietä pitkin on helpompi vaunujen kanssa taapertaa; viime viikolla käytiin ensi kertaa kerhossa ja kyllä siinä melkoinen urheilusuoritus oli vaunuja JA seisomalaudalla olevaa Meeaa työntää lumisohjossa, vaikka neiti osan ylämäistä kävelikin.

Reissailujen lisäksi voidaan kutsua kavereita kylään: päiväkotikavereiden lisäksi myös naapurustossa asuu samanikäisiä lapsia ja kesän alkaessa yhteinen ulkoilukin on helpompaa. Keväällä suunnitteilla on myös viikon lomailu mummilassa; lisäksi huhtikuussa on tiedossa miehen loppu isyysloma (viikko) sekä kesällä muutama viikko kesälomaa.

Syksyllä Meean olisi mahdollista palata takaisin päiväkotiin, mikäli vaan hoitopaikkoja on tarjolla. Ollaan kuitenkin pohdittu, josko haettaisiin Meealle kerhopaikkaa syksyksi tuolta aiemmin mainitsemastani kerhosta; silloin hän pääsisi ikänsä puolesta kerhoon jo kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi ne äiti-lapsi-kerhoilut ja mahdollisesti jokin iltaharrastus, jolloin mies pääsisi viettämään isä-poika -aikaa sillä aikaa, kun me Meean kanssa harrastettaisiin. Siinähän sitä tuntuisi olevan riittävästi puuhaa ensi syksylle. :)

Oma äitiyslomani kesto on vielä määrittämätön ja katsotaan kauanko sitä tällä kertaa kotona viihtyy ja pystyy olemaan. Se on kuitenkin varmaa, että tänä vuonna en vielä töihin ole palaamassa, joten ensi syksy ja alkutalvi saadaan kerhoilla urakalla.

Mikäpäs sitä näiden kanssa kotoillessa. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.