keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Pitkä ja kivinen tie vaipoista eroon

Vaipattomuus on ollut meillä hyvinhyvin pitkä ja kivinen tie.

Tuntuu, että on kokeiltu matkan varrella aivan kaikkea. Pottataulu, johon sai liimata tarroja. Pottapalkinnot. Vaatteet päällä potalla istuskelu. Pöntöllä istuminen. Pöntöllä istuminen supistajan kanssa. Ajan kanssa rauhassa eteneminen ja taukojen pitäminen. Säännöllisesti potalla istuttaminen. Potta vessassa. Potta olkkarissa. Potta ulkona. Ilman vaippoja pelkillä pikkareilla. Yhtä aikaa pissalla käyminen. Äidin tai isin kehuminen hienosta pissasta. Kirjan lukeminen potalla. Ipadin katselu potalla. Muiden lasten esimerkkien katsominen. Pottalaulu.

Mitähän vielä jäi puuttumaan listasta? Kuten sanottua; kaikkea on kokeiltu!

Varmaan ensimmäistä kertaa pottaan tutustumassa. :D

Pitkäjänteisimmin vaipoista irrottautumista treenattiin kesälomalla, kun oli aikaa, oltiin kotona ja pystyi olemaan ulkona (jossa pissavahinkojen siivoaminen ei aiheuta yhtä suurta työtä kuin sisätiloissa). Käytännössä siis vaan otin vaipat pois päivällä ja muistuttelin potasta usein. Lopputuloksena oli aika monet pissaiset housut ja itkuinen tyttö, joka parkui "Tahdon vaipan, mua pissattaa!!!" Ei päästy vaipoista eroon kesälomalla.

Syksyn edetessä totesinkin, että ollaan selkeästi edetty siihen vaiheeseen, että hän tunnistaa hädän, mutta ei vaan yksinkertaisesti halua mennä potalle. Potalla istumiset olivat lyhyitä tai olemattomia. Monesti neitokainen totesi "Nyt tulee pissa", mutta ei joko ehtinyt tai halunnut potalle. Tai pöntölle - sitäkin siis kokeiltiin.

Pottailua testattiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä pidettiin taukoa, välillä istutettiin ennen ja jälkeen ruuan, ulkoilun tai nukkumisen.

Loppusyksystä oli yksi hyvä viikko. Pikkuneiti hiffasi pottailun idean; pissat tulivat lähes poikkeuksetta pottaan ja tarrataulun tarramäärä kasvoi huimasti. Kakkaamista varten hän vaati vaipan - ja se lienee ehkä lopulta se syy, miksi tämä pottailu lopulta koki totaalisen stopin. Neiti parkui, että tahtoo vaipan, kun pissattaa ja kakattaa. Mikään maanittelu ei auttanut, enkä halunnut tehdä potasta mörköä - joten vaippa oli laitettava. Lopulta oltiin taas siinä tilanteessa, että vaipat oli oltava ja pikkareista tuli vaan itku. Jatkettiin säännöllisen epäsäännöllistä harjoittelua.

Uusi pottataulu alkuvaiheessaan - joulutarrat (ja pari muutakin tarraliuskaa) saatiin hyvin kulumaan tähän.

Joulukuussa eräänä viikonloppuna homma lähti jälleen liikkeelle. Aivan yhtä yllättäen kuin loppusyksystäkin - tällä kertaa jopa vieläkin intensiivisemmin. Pottaan kakkaamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja kun vanha tarrataulu oli täynnä, neiti sai käyttöönsä modatun uuden tarrataulun, johon pissatarrat tulivat eri sarakkeeseen kuin kakkatarrat. Toimi aivan loistavasti ja siitä se sitten lähti. Vaipattomuus. Ihan oikeasti.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vaippa laitetaan vaan yöunille ja pidemmille (yli 100 km) automatkoille. Ei siis enää edes päiväunille tai ulkoilemaan.

Vaikka jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti ja Meea nyt vaippoja lukuunottamatta on ollut hyvin monessa asiassa ikäluokkaansa edellä kehittymisen suhteen - pakko silti todeta, että VIHDOIN! Tuossa nopeasti laskeskelin, että vaippoihin on kaikkineen siinä 2 v 7 kk aikana mennyt n. 1200 euroa rahaa. Se on aika iso summa se! Jos laskisi, että neiti olisi oppinut päiväkuivaksi vaikkapa vuoden aiemmin, olisi rahaa säästynyt nelisensataa.

Nyt kun yksi vaippapaketti (pelkästään yövaippoina käytettynä) kestää kaksi kuukautta, ovat vaippakustannukset hieman toista luokkaa - laskeskelin, että kuussa säästyy keskimäärin 27 euroa. Mihinhän sitä tämän kaiken säästyneen rahan oikein käyttäisi? :D

Summa summarum; lohdutuksen sana kaikille niille, jotka tuskailevat vaippojen kanssa. Vaikka itse on saattanut jo luovuttaa ja ajatella, että "jos se nyt kouluikään mennessä oppisi", lapsi saattaa yllättää. Herkkyyskausi ei ole mitään höpöhöpö-juttua, vaan totista totta. Ainakaan meillä pakottaminen ei olisi toiminut - piti vaan odotella, kunnes aika on kypsä.

Ja pakko myöntää, että kyllä minua edelleenkin hieman kauhistuttaa lähteä autolla 30 km päähän kaupunkiin vaipattoman lapsen kanssa ja en jotenkin pysty uskomaan, että hän ei ihan oikeasti tarvitse vaippoja tai varahousuja jokaiselle lähikauppareissulle. Vaikka neiti onkin ollut totaalisen päiväkuiva 1,5 kuukautta (yhdet pissat on tulleet housuun päiväkodissa tänä aikana!), ajatus vaatii äidiltä hieman totuttelua. 2-3 kuukautta sitten kun tilanne vielä oli se, että potta oli kamalin paikka ikinä ja ilman vaippoja oleminen sai aikaan lähinnä kiukkukohtauksen.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

3 kommenttia:

  1. Kiva lukea tästä :)

    Meillä kun 2v9kk herra on vielä täysin vaipoissa :/ en ymmärrä miten jatkaisin. Potalla istuu vaan mitään sinne ei tule. Pikkareiden laittamisesta alkaa itkemään ja jos ne jalkaan on jollain ihmeellä saatu niin pissat sinne tulee.

    Tuntuu jo NIIN isolta pojalta muuten. Vallankin kun esikoistyttö oli 2-vuotiaana täysin kuiva. Mutta niinhän ne kai on erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin samalta kuin meillä pari kuukautta sitten. Ja nyt neiti käy itsenäisesti potalla ja pystyy pidättämäänkin sen verran, että kaupungilla ehtii etsimään lähistöltä vessan. Kieltämättä joskus oon miettinyt, että onkohan tuo lapsi vaihtunut. :D Mutta kai se sitten tosiaan on siitä herkkyyskaudesta kiinni; jossain vaiheessa se pottailu vaan alkaa sujumaan - ja ainakin meillä ihan yhtäkkiä ja yllättäen!
      Tsemppiä pottatreeneihin!

      Poista
  2. Meillä taas mennään varmaankin sinne kouluun saakka... Huoh. Poika kohta 4v ja ei toivettakaan potalle tai pöntölle. Pidättää (ja pitää nappulasta kiinni ettei lirahdakkaan vahingossa) jos ei ole vaippaa. Ei kiinnostu tarroista tai lukemisesta, herkuista tai ylipäätään mistään mitä voisi potalla tai pöntöllä tehdä tai mitä saa palkinnoksi. Tiedostaa kyllä koska pissa tulee ja kakan menee piiloon pusaamaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!