torstai 4. toukokuuta 2017

Neiti 3 vuotta

Pikkuneiti täytti pari viikkoa sitten kolme vuotta ja on taas kehityspäivityksen aika. 

Viimeksi kirjoittelin vastaavaa päivitystä puoli vuotta sitten - sitä ennen vähän tiuhempaankin tahtiin.

Arendelin prinsessa 3-vuotissynttäreillään.



Ei enää mikään taapero, vaan lapsi!


Vaikka jo 2,5-vuotis kehityspäivityksessä minusta on (näemmä) tuntunut siltä, että Meea on kasvanut yhtäkkiä isoksi tytöksi - tämä tunne on vahvistunut entisestään alkuvuoden aikana.

Jos hänestä viime syksynä tuli omatoiminen tyttö, alkuvuoden aikana hän on todellakin muuttunut taaperosta lapseksi.

Leikit ovat muuttuneet astetta mielikuvituksekkaammiksi ja taidot ovat kehittyneet lähes joka saralla. Tietynlainen "minä itse" -uhma ja yrittäminen on muuttunut ihan oikeaksi tekemiseksi; hän ihan oikeasti osaa ja saa tehdä asioita - eikä lopputuloksena (useimmiten) ole kiukunpuuska vaan onnistunut suoritus.

Peuhupäivässä maaliskuussa riehumassa. :)


Erityisen innostunut pikkuneiti on siivoamisesta - ihmeellistä! Hän vie omatoimisesti roskia roskikseen ja tykkää kantaa olohuoneen pöydältä tiskejä äidille tiskikoneeseen laitettavaksi. Viime viikonloppuna hän totesi aamupalan jälkeen "äiti, siivotaanko!" ja ei auttanut muu kuin alkaa siivoamaan - sitten oli neiti tyytyväinen.

Meeallahan on myös ahkeruus-tarrataulu, johon saa tarroja auttamisesta - mutta pakko myöntää, että ihan joka kerta ei olla muistettu laittaa. Eikä siis hän itsekään niitä muista; vaikka tarrojen ansaitseminen on mukavaa, niin siivoaminen ja äidin auttaminen ovat mukavaa puuhaa ihan muutenkin. :)



Selkeä kehittyminen isoksi tytöksi on siis ollut nähtävillä viime kuukausina, mutta tämä kasvuvaihe on tietyllä tavalla aiheuttanut myös yhden kehityskriisin meillä. Tuntuu, että Meea itsekin kamppailee sen kanssa, olisiko hän iso vai pieni tyttö. Hän osaa paljon, taidot ovat korkealla tasolla ja häneltä tietyllä tapaa odotetaankin jo aika paljon; häntä kutsutaan usein isoksi ja reippaaksi tytöksi. Etenkin päiväkodissa - yhtenä ryhmänsä vanhimmista ja taitavimmista lapsista - hän saa kohtalaisen vähän avustusta ja se onkin toisinaan johtanut ongelmiin.

Tietyllä tapaa Meea ehkä haluaisi olla vielä pieni - vaikka taidot ja ikä kertovatkin muuta. Tästä on viime viikkoina aika paljon kotonakin juteltu ja Meea on saanut extrapaljon sylittelyaikaa ja hellimistä. Vaikka onkin jo iso ja reipas tyttö, saa silti välillä olla äidin sylivauva ja pieni tyttö - ei se mihinkään katoa, vaikka kasvaisi kuinka isoksi!

Isollakin tytöllä on pienet riemunaiheet; vappupallo sai hymyn huulille pitkäksi aikaa. <3



Vaikeita sanoja ja R-kirjain


Sanavarasto on niin laaja, että välillä jää äidiltä suu auki. Yhtenä esimerkkinä; ajettiin kaupan pihaan ja mies sanoi "Onpas täällä paljon autoja." Meea huusi takapenkiltä "Joo, täällä on ruuhka!" Oltiin kummatkin ihan ihmeissään, että miten Meea tuollaisen sanan tiesi; mies vielä totesi, että sen takia ei ollut ruuhka-sanaa käyttänyt, kun ajatteli, ettei Meea sitä vielä ymmärrä. 

Kielellisesti Meea on aina ollut vähän kehitystä edellä ja taitaa olla edelleen. Päiväkodistakin on kommentoitu, että tuntuu kuin juttelisi isomman tytön kanssa - Meean ääntäminen on niin selkeää, sanavarasto laaja ja hän myös kykenee tietynlaiseen pohtivaan keskusteluun. Myös uskomaton muisti ja asioiden yhdistely tuo oman lisänsä Meean kanssa keskusteluun; välillä tuntuu olevan vanhempiaan nokkelampi monessakin asiassa. :)

Kuukausi sitten Meea oppi myös R-kirjaimen. Aiemmin R on tullut vaihtelevasti silloin tällöin; välillä oikein, välillä kurkkuärränä ja välillä jäänyt kokonaan pois. Nyt viime viikkoina R-kirjain on tullut mukaan sanoihin 95-prosenttisesti ja tämä äiti jaksaa edelleen hämmästellä, miten hienolta neidin puhe kuulostaa, kun R sorahtaa niin kauniisti. Neiti on itsekin hyvin innoissaan R:n löytymisestä ja mielellään sanoo sellaisia sanoja, joissa R-kirjain on - jopa "Arttu" tulee aivan oikeaoppisesti, vaikka siinä R on vähän hankalassa kohdassa!



Meea osaa todella paljon lauluja ja loruja ulkoa. Kymmeniä, en edes tiedä kuinka monta yhteensä. Niitä hän lauleskelee itsekseen tai äidin kanssa; Ihhahhaa, Leipuri Hiiva ja Taakse jää ovat meillä kestosuosikkeja. Lisäksi päiväkodissa opitut laulut ja lorut kulkeutuvat kotiin ja välillä tuleekin mielenkiintoisia tilanteita, kun neiti kysyy äidiltä apua, jos ei muista kaikkea "Miten se äiti meni se pakkanen paukuttaa, paukuttaa, pakkanen paukuttaa." "Öö, äiti ei kyllä tiedä. Odotapas, niin katsotaan googlesta." :D Tullut aika monia uusia tuttavuuksia itsellenikin - esimerkiksi tuo edellä mainittu Revontulitanssi on sellainen, jota meillä laulettiin maaliskuussa varmaan päivittäin parin viikon ajan.

Laulujen osalta ei ole rajoituttu suomen kieleen, vaan esimerkiksi Paljon onnea vedetään perään englanniksikin; "häpi pörstdee juu". Taas niitä tilanteita, kun äidillä jäi suu auki - ilmeisesti siis päiväkodissa oli synttäreiden kunniaksi laulettu kummallakin kielellä ja sen verran hyvin jäi englanti neidin mieleen, että osasi kotonakin vielä laulaa. :) Niin ja toki "Let it go":ta meillä myös lauletaan englanniksi...

Ja se muisti, se on kyllä uskomaton. Kaikki asiat, joista sovitaan "tehdään sitten huomenna" tai "saat sitten viikonloppuna" - hän muistaa takuuvarmasti. Viimeistään illalla nukkumaan mennessä: "Äiti, me ei muistettu tehdä sitä!", jos onkin sattunut päivän aikana unohtumaan. Muistoja on tullut myös pitkän ajan takaa; esimerkiksi hiljattain yksi muisto viime keväältä - josta ei ole kyllä viime kevään jälkeen meillä edes puhuttu!




Viikonpäivät ja kirjaimet kiinnostuksen kohteena


Päiväkodin neuvolaan kirjoittamassa palautteessa oli esille nostettu, että Meean aikakäsitys on hyvin kehittynyt - tietää esimerkiksi mitä "eilen" tarkoittaa ja mitä silloin tapahtui. Viikonpäivät ovat alkaneet viime viikkoina kiinnostaa kovasti. Keskiviikon Meea on muistanut jo pitkään, koska se on päiväkotiviikon paras päivä, eli jumppasalipäivä. Nyt muutkin viikonpäivät ovat suht koht hallussa ja Meea muistaa mikä päivä tulee vaikkapa torstain jälkeen ja mitkä päivät ovat viikonloppua. Perjantaiaamuna kun kerrotaan viikonpäivän nimi, hän jo huutaa "Nyt alkaa viikonloppu, viimeinen päiväkotipäivä!"

Väreistä Meea tietää varmaan kaikki, josta neuvolassa oltiin ihmeissään. Siellä sanottiin, että 3-vuotisneuvolassa ei vielä tarvitse tunnistaa värien nimiä ja 4-vuotisneuvolassakin riittää että tunnistaa kolme väriä. No, Meea on tunnistanut jo varmaan alle 2-vuotiaasta asti useamman värin ja jo pitkään koko väripaletin. Okei, ehkä laventeli, indigo tai terrakotta eivät ole hänelle tuttuja - mutta en usko isänsäkään tunnistavan niitä kaikkia. :D

Kirjaimet ovat alkaneet kiinnostamaan älyttömästi. Jo pitkään Meea on tunnistanut Meean kirjaimen, Artun kirjaimen ja äidin kirjaimen (eli M, A ja T) - sekä jostain syystä myös Ö:n. Esimerkiksi kauppareissuilla hän hihkuu "Prisma"-kyltistä, että "äiti katso, tuolla on Meean kirjain ja Artun kirjain!". Arpajaisista voitettujen aakkos-jääkaappimagnettien myötä kirjaininnostus kasvoi, uusia kirjaimia opeteltiin ja nyt niitä luetaankin monenlaisista tikkukirjaimilla kirjoitetuista paikoista - viimeisimpänä päiväkodin aulassa olleesta Osallisuuslaatikon nimestä. Kirjaininnostuksesta johtuen latasin myös ipadille Ekapelin hiljattain; Meea on sitä viitisen kertaa pelannut ja tykännyt kyllä kovasti - ja osannut myös enemmän kirjaimia kuin äiti uskoikaan! Aivan suvereenisti Meea tunnistaa nyt jo kirjaimet A, E, I, M, O, P, R, S, T ja Ö; useimmiten myös J, K, L, U, V ja Ä. Olen itse oppinut lukemaan 4-vuotiaana ja voi olla, että Meean kehitys tämän osalta seuraa äidin jalanjälkiä.

Numeroita Meea ei vielä tunnista (ei ole kyllä harjoiteltukaan). Hän osaa laskea kahteentoista asti ihan oikein - useimmiten tosin lasketaan kymmeneen, piilosta leikkiessä. Lisäksi Meea tietää hyvin vahvasti olevansa nyt 3-vuotias ja osaa näyttää sormilla oman ikänsä.





Lukutoukka


Tällä hetkellä leluista ja leikeistä ehdottomasti parasta puuhaa on lukeminen. Meea on aiemmin ollut hieman huono keskittymään kuuntelemaan kirjoja ja olenkin monesti harmitellut, miten mukavaa olisi päästä kunnolla lukemaan. No, nyt on päässyt - ihan liikaakin. :D 

Viime syksyn mittaan Meea malttoi alkaa keskittymään kunnolla kirjojen kuuntelemiseen; siis sellaisten, missä oli ihan muutama lause sivullaan. Niitä luettiin - jos ei ihan päivittäin, niin useamman kerran viikossa. Joulun aikoihin keskittymiskyvyssä tapahtui selkeä muutos ja Meea malttoi keskittyä koko ajan pidempiin ja pidempiin kirjoihin. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että joskus saatetaan käyttää 1,5 tuntia (!!) siihen, että luetaan kirjoja yhtäjaksoisesti. Makoillaan vierekkäin, katsellaan kuvia ja minä luen kaikki tekstit, Meean kuunnellessa kiinnostuneena. Onneksi meillä kirjoja on sen verran paljon, että innostus näihinkin on toistaiseksi säilynyt - tosin kirjastostakin on käyty kirjanippuja lainaamassa silloin tällöin. :) Olen itsekin ollut lukutoukka lapsena, joten siksi minusta on ihanaa, että Meeakin on nyt kirjoista innostunut - ja vaikka lukeminen tietyllä tavalla sitoo itseä (helpompaahan olisi vaan antaa katsella lastenohjelmia), meillä kyllä luetaan paljon ja joka päivä. :)

Kirjainnostuksen myötä myös iltasadut ovat tulleet meillä alkuvuodesta pakollisiksi. Aiemmin iltasadun kertominen oli todella haastavaa, koska Meea ei olisi malttanut pysyä paikoillaan, eikä iltasadun lukeminen millään tavalla rauhoittanut unille. Jossain vaiheessa aloimme kertomaan omakeksimää iltasatua, Jutta-ketusta, josta Meea halusi kuulla joka ilta. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että iltatoimien jälkeen neiti hakee kirjan, joka luetaan hänen huoneensa lattialla; sen jälkeen hän menee sänkyyn ja siellä vielä kerrotaan lyhyt (välillä hyvinhyvin lyhyt) Jutta-kettusatu. 

Hyvä muisti muuten näkyy myös näissä kirjojen lukemisessa. Välillä - etenkin iltasadun kanssa - äiti koittaa vähän huijata ja oikoa lukemisessa, mutta jään yleensä tästä aina kiinni. "Äiti, sä unohdit lukea niistä kurahousuista", totesi neiti hiljattain kun äiti jätti pari lausetta Ainon vuosi -kirjasta lukematta. 

Hän on myös hyvin järjestelmällinen; virpomispalkinnotkin piti organisoida tarkasti.





Muut leikit


Kirjojen lukeminen on ehdottomasti se ykkösjuttu tällä hetkellä, mutta kyllä moni muukin asia kiinnostaa.

Kaikenlaiset mielikuvitusleikit ovat suuri hitti. Meean lemppari on sellainen leikki, jossa hän on äiti, minä olen isi ja isi on Meea. Sitten äiti vie Meean päiväkotiin ja lähtee isin kanssa töihin. :D

Askartelu, piirtäminen, maalaaminen ja värittäminen ovat edelleen mukavia puuhia - joskin etenkään askartelemaan ehditään melko harvoin kotioloissa. No, onneksi viikonlopun puhteena ovat äitienpäivälahjat isoäideille, tulee jotain askarreltua pitkästä aikaa. :)

Leikkikeittiö ja kokkaaminen kiinnostaa paljon. Eräänä päivänä hän järjesti teekutsut kahdelle nallelle synttärilahjaksi saadun pöydän ääressä. Aiemmin keväällä hän järjesti synttärijuhlat ja kasasi pehmoleluja ja nukkeja riviin sohvalle, ja toi jokaiselle lautasen ja mukin.

Maaliskuiset synttärijuhlat.


Muista leluista barbiet, legot, palapelit ja lautapelit taitavat olla niitä leikityimpiä. Ollaan kyllä nyt etenkin iltaisin keskitytty todella paljon kirjojen lukemiseen, joten kovin paljoa ei ole edes muita leluja levitelty leikkeihin. Ilmojen lämmetessä ollaan myös ulkona arkisin entistä enemmän ja hiekkalaatikko sekä pyöräily ovatkin hyviä ulkoaktiviteetteja - kaikenlaisen muun puuhailun ja vanhempien auttamisen ohella.

Lastenohjelmia neiti tykkää katsella ja malttaa jopa rauhoittua niiden ääreen. Välillä innostus lastenohjelmiin on sen verran suurta, että sitä on joutunut vähän rajoittamaan. Netflixistä lempparisarjoja ovat Masha ja Karhu, Daniel-tiikeri sekä kestosuosikki Pocoyo. Telkkarista ainoa sarja mitä neiti todella odottaa, on Ryhmä Hau - josta on viime viikkoina tullut älyttömän suuri suosikki! Pikku Kakkosta katsellaan ehkä parina päivänä viikossa ja boksille on nauhoitettuna Muumeja (jotka tosin ovat niitä huonoja uusia versioita, äiti ei tykkää). DVD:istä ja boksitallenteista Frozen, Maisa ja Toy Story -elokuvat ovat kovassa huudossa tällä hetkellä. Lisäksi Fröbelin palikoiden DVD:itä ollaan piiiiiitkän tauon jälkeen katseltu viime viikkoina - hienosti sujuu tanssit ja laulut neidiltäkin. :)

Värittäminen on yksi mielipuuhista - joskaan aina keskittymiskyky ei ihan riitä. :D


Allergioissa takapakkia


Allergia-asioiden osalta on otettu hieman takapakkia. Maitoallergiasta päästiin eroon viime keväänä, mutta nyt neiti on jälleen maidottomalla ruokavaliolla. :( Alkuvuodesta hän oli hyvin väsynyt, makoili ja jännitti vatsaansa erityisesti päiväkodissa. Alettiin tutkimaan asioita, mutta kun kyseessä ei ollut ummetus, alhainen hemoglobiini eikä todennäköisesti mikään neurologinenkaan asia, otettiin lääkärin määräyksestä testiin maidoton ruokavalio.

Sitä on nyt testattu kuukauden verran ja oireet ovat vähentyneet huomattavasti. Lääkäri kirjoitti vuoden loppuun asti todistuksen maidottomaan ruokavalioon, tosin ennen kesää saadaan jo varovaisesti alkaa kotioloissa testaamaan maitotuotteita ja niiden sopivuutta. Jos oireet jälleen lisääntyvät, diagnoosi on aika selkeä. On myös kuulemma ihan mahdollista, että vatsa kestäisi maitoa pienissä määrin, mutta esim. ruokajuomana aina kauramaitoa. Tämä jää nähtäväksi, kun aletaan maitotuotteita muutaman viikon päästä taas testailemaan.

Tärkein mittari minulle on kuitenkin oma lapsi, joka totesi "Minusta on mukavaa juoda tätä kauramaitoa, kun ei enää satu vatsaan!" <3

Murotkin maistuvat neidistä paremmilta kauramaidon kanssa. :)




Ei kasviksille, kyllä herkuille


Ruuan suhteen on alkanut tietynlainen nirsoilu. Päiväkodissa neiti kuulemma syö hyvin ja hyvällä ruokahalulla, mutta kotona välillä nirsoillaan. Muutamaan otteeseen on jäänyt ruoka kokonaan syömättä - mutta kyllä sitten on seuraavalla ruokailukerralla ollutkin nälkä.

Kasvikset ovat yök; kurkkua Meea söisi vaikka kuinka paljon, mutta lähes kaikki muu on kamalaa. Ruuista hän bongaa aina joukosta kaikki vihreät, punaiset ja oranssit (ja muunkin väriset), kysyy mitä ne ovat ja haluaa ne otettavan hänen ruuastaan pois. Välillä menee läpi "se on vaan maustetta" -selitys, mutta aika monesti ne ruuan seassakin olevat kasvikset jäävät lautaselle. Lasagnessa sentään porkkanaraaste uppoaa.

Suurin herkku on makaroni, sitä hän söisi vaikka joka päivä. Isin ja tyttären yhteinen lempiruoka, makaronimössö, onkin tullut tiiviiksi osaksi nykyistä ruokapalettiamme. Vaikka äiti ei siitä tykkää lainkaan. Makaronin lisäksi ranskikset ja nakit sekä kasvissosekeitto ovat neidin lemppareita. Synttäripäivänään hän toivoi kaupasta "pitkää leipää" (eli patonkia) ja karjalanpiirakoita.

Osittain nirsoiluvaiheeseen liittynee sekin, että ruokalajien osalta herkut ja inhokit vaihtelevat lähes päivittäin. Tänään makaronilaatikko saattaa olla suurinta herkkua ja huomenna se on kamalinta kuraa. Siksi ruuanlaitto onkin nykyään "helppoa" - koskaan ei voi tietää, onko ruoka Meean mieleen vai ei. Samalla ruualla siitä huolimatta mennään, ei hän saa erityiskohtelua vaikka jättäisikin ruuan täysin syömättä. Monesti myös riittävän pitkä pöydässä istuminen saa ilmeisesti nälän ilmaantumaan sen verran, että neiti suostuu edes maistamaan ruokaa - ja monesti se ruoka onkin sitten maistamisen jälkeen erinomaisen hyvää.

Synttärikakku oli herkkua. :D


Herkuttelu on lähtenyt käsistä siinä mielessä, että neiti haluaisi karkkia aina. Joka päivä ja jokaisen onnistuneen teon jälkeen. On totta, että meillä on muutaman kerran turvauduttu uhmailevan lapsen kanssa "Jos teet näin, niin saat karkkia" -lahjontaan - ja se näkyy nyt. Kohtuullinen linja on kuitenkin koitettu pitää ja herkkupäivä ei ole joka päivä. Aiemmin karkin osuus herkuttelussa oli aika pieni, mutta nyt linja on vaihtunut ja en edes muista milloin Meea olisi viimeksi syönyt jäätelön. No, eiköhän kesä korjaa tämänkin asian.

Sokeriöverit tulevat meillä edelleen hyvin pienestä, koska karkkiherkuttelusta huolimatta karkkien kertamäärä on kuitenkin yleensä pieni. Mehut juodaan sokerittomina ja limpparia Meea ei edelleenkään halua edes maistaa. Herkkujen osalta ollaan panostettu myös sipseihin ja popcorneihin, eli myös sokerittomat herkut ovat neidin mieleen.

Avuliaisuus näkyy myös ruuanlaitossa. :)



Ihana nuori neiti


3-vuotisneuvolassa käytiin pari päivää synttäreiden jälkeen. 3-vuotiaan neidin mitat olivat 99,0 cm ja 15,6 kg. Vuodessa mittaa on tullut lisää kymmenisen senttiä ja painoa kaksi kiloa, joten ihan hyvä kasvuvauhti hänellä on!

Vaatekokona on pääsääntöisesti 104, mutta muutamia 98-vaatteita vielä kaapista löytyy. Sen verran neiti on taas mittaa venähtänyt, että syksyllä ostetuissa housuissa on lahkeen mitta jo nafti ja vaatekaappi kaivanneekin ennen kesää suursiivousta. Eikä se kyllä ole ihmekään; omien mittausten mukaan elokuussa mittaa oli 93,8, eli viitisen senttiä on neiti niiden housupinojen ostosta venynyt - kyllä se alkaa jo lahkeissakin näkyä!

Kenkien koko vaihtelee 27-28 välillä, vähän kengästä riippuen. Viime kesältä jalkaan ei mahdu yhdetkään kengät, joten tulevan kesän kenkävalikoima menee kokonaan uusiksi - onneksi valtaosa hankinnoista on jo tehty äitini toimesta. :D Viime kesän kengät olivat pääsääntöisesti 25-kokoa, eli parilla koolla on taas vuodessa jalka kasvanut.




Normaalia arkea


Päikkärit meillä nukutaan edelleen ja Meea selkeästi ne tarvitsee. Arkiaamuisin herätys on ennen puoli kuutta ja unilla (tai ainakin sängyssä) neiti on nyttemmin ollut yleensä jo 19.30 maissa. Viikonloppuaamuisin heräämisaika vaihtelee; tai siis yleensä hän herää jo ennen kuutta, mutta välillä malttaa rauhoittua vielä hetkeksi nukkumaan meidän sänkyyn. Aikaisia ne aamut joka tapauksessa ovat - välillä lomien viimeisinä päivinä päästään niihin kahdeksan aamuihin, ja se on kyllä aivan luksusta.

Meea on päiväkuiva; pottailu lähti käyntiin pitkällisen tuskailun jälkeen ihan itsestään ja neiti oppi ns. kerrasta. Yöllä vaippa on vielä käytössä; joinain aamuina kuiva tai kuivahko, mutta ei meillä mitään kiirettä ole siitä eroon päästä. Niin kuin neuvolassakin juuri sanottiin; mieluummin kuiva sänky kuin joka-aamuinen lakanoiden vaihto. 


Prinsessa-ballerina päiväkodin teemaviikolla. 


Sen verran prinsessa hänestä on jo tullut, että hiuksia saa jo laittaa ja lettejäkin on ollut päässä useamman kerran (lähinnä tosin öisin kiharoita tuomassa). Aiemminhan siis hiukset olivat nounou-osastoa ja ponnarin laittokin suuren maanittelun tai tappelun takana. Nyt Meealla on aika lailla päivittäin päiväkodissa päässään ponnari ja/tai pinni. Sen suurempiin virityksiin ei arkiaamuisin ehditä, mutta välillä viikonloppuisin on testattu muitakin kampauksia. Hiukset ovat kuitenkin niin ohuet ja liukkaat (kuten äidilläänkin), että minun sormillani niihin ei mitään kovin kauniita kampauksia väkerretä. 

Reipas, tomera, nokkela, omatoiminen, touhukas, iloinen, kohtelias, kujeileva, huumorintajuinen, vilkas. Kaikki nämä adjektiivit olivat edellisestä kehityspostauksesta, mutta ne pitävät paikkaansa edelleen - osa jopa vahvemmin kuin puoli vuotta sitten!

Ihana 3-vuotias nuori neiti - äidin rakas!



Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten lasten vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

10 kommenttia:

  1. Mielenkiinnosta kysyn,että oletteko jotenkin edes auttaneet sitä että Meea puhuu noin selkeästi ja monipuolisesti jo tuossa iässä? Se,että lapsi on 3 vuotias ei koskaan voi puhua kuin aikuinen yhtä hyvin,se on aika mahdotonta. Koskaan en ole myöskään kuullut että 3 vuotias osaa sanoa R-kirjaimen? Jos kaikki kirjoittamasi pitää paikkaansa niin Ihmettelen ja suuresti? Olen 43vuotias ja 6 lasta eikä yksikään ole oppinut ennen 7 ikävuotta noinkaan paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samaan kiinnitin huomion, mutta en millään pahalla. Ehkä kun lapsia on yksi niin elämä pyörii niin sen lapsen ympärillä. Ainakin itse oon huomannut että edes toiselle lapselle ei ole tullut yhtä paljon opetettua juttuja kuin ensimmäiselle. Tai ainakaan ei ole ihan yhtä paljon tullut käytettyä aikaa siihen...

      Poista
    2. En tiedä miten lapsen kehittymistä voi "edesauttaa"; kaikki lapset kun ovat yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa. Toki meillä luetaan (etenkin viime aikoina) paljon ja puhutaan lapselle; se nyt varmaan arjessa tukee eniten puheen kehitystä.
      Mutta esim. R-kirjainta ei olla koskaan erityisesti harjoiteltu. Itse tiedän useitakin 3-vuotiaita ja jopa vähän nuorempia, jotka osaavat R-kirjaimen, joten minusta se ei ole mitenkään tavatonta. :)
      Ihan todellisia taitoja ja asioita mämä täällä blogissa ovat, en ymmärrä mitä järkeä olisi tänne "satuilla" jotain sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. :D

      Poista
    3. Ja tosiaan, varmastikaan usean lapsen kanssa ei aika riitä "opettaa" tai ylipäätään muutenkaan tehdä kaikkea samaan tapaan kuin ensimmäisen kanssa.utta siltikin; lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin. Joku oppii kävelemään aikaisin, toinen myöhemmin - samoin puhe kehittyy eri tahtiin eri lapsilla. Mutta tarkoitus ei ole mitenkään vertailla lapsia keskenään; tietyt taidot opitaan jopa usean vuoden säteellä ja silti se ei ole mitenkään "huono juttu".

      Poista
    4. Minun tyttöni osasi R-kirjaimen jo 2-vuotiaana, samalla kun oppi puhumaan muutkin kirjaimet. S-kirjaimen hän oppi vasta 3-vuotiaana. Hän on ollut kehityksessään muita ikäisiään edellä, mutta haluan vaan sanoa, että ei ole ollenkaan tavatonta, että 3-vuotias osaisi R-kirjaimen. Ei ole tietenkään sekään, että 3-vuotias ei osaisi. Jokainen kehittyy omassa tahdissaan. :) Meilläkin tytölle on aina laulettu ja leikitty. Kirjoja ollaan luettu ihan päivittäin pienestä pitäen. Nykyään puhe on ihan täysin virheetöntä ja selkeää, kun tyttö on 5-vuotta. Ollaan aloitettu lukemaan harjoittelu, kirjaimet ja numerot kiinnostavat tyttöä kovasti.

      Ihanan reipas Meea tyttö teillä! Terveisiä hänelle. :)

      Poista
  2. Meillä 3v poika. Puhelias ja ihana tapaus muutenkin. Rauhallinen ja toisaalta taas energinen. Ärrää ja ässää ei tule eikä aina j-kirjainta. Mutta eipä niillä kiire ole.

    Ihan noin paljon meillä ei oteta kotihommiin mukaan kun on muitakin lapsosia. Mutta toki pääsee välillä auttamaan :)

    Potkupyörällä ajellaan kovaa kyytiä ja päiväkuiva on.

    Ujostelee joskus vähäk alkuun ja sitten lämpenee :)

    Isosisko on idoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla samanikäisen kuulumisia! :)

      Pakko myöntää, että välillä pääsisi helpommalla, kun tekisi kotityöt itse. :D Mutta on pikkuneidistä oikeasti välillä oikeastikin apua, säästyy äiti välillä huoneesta toiseen kulkemisessa, kun neitikin osaa hakea tavaroita. :)

      Poista
  3. Meillä poika kesäkuussa 3 v. Vaippa jätettiin kokonaan pois jo viime kesänä. Puhe on selkeää, tuntee kaikki kirjaimet ja värit ja osaa laskea vaikka kuinka pitkälle sen jälkeen kun hoksasi kaksikymmentäyksi, kolmekymmentäyksi jne. Osaa luistella ja ajaa polkupyörällä ilman appareita. Meidän neuvolassa ei olla sanottu onko kehitys edellä vai jäljessä, jokainen kun kehittyy ihan omaa tahtiaan, joka on sekin ihan normaalia. Meea on ihanan oloinen tyttö, ja kivat synttärit teillä onkin ollut.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!