Ilmaista kesälomapuuhaa

Joka kesä saa lukea lehdistä siitä, miten lapsiperheillä ei ole varaa kesälomareissuihin ja köyhimpien perheiden lapset joutuvat pettymään kesälomalla, kun ei pääsekään kokemaan samanlaisia elämyksiä kuin hieman varakkaammat kaverit.

Olen samaa mieltä siinä, että lapsille suunnatut puuhapaikat ja huvipuistot ovat törkeän kalliita (kuten vaikka meidän tämän kesän kohteemme Muumimaailma) ja on varmasti totta, ettei kaikilla ole varaa lähteä niihin. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kesälomaksi on täysin mahdollista keksiä paljon IHAN ILMAISTA puuhaa lasten kanssa. Sellaista, johon kellä tahansa on varaa ja josta lapset nauttivat.

Tähän bloggaukseen ajattelin koota ne täysin ilmaiset asiat, joita meidän perhe on tämän kesäloman aikana kokenut. Mukana on muutama sellainen, joka ei ihan jokaiselle ole mahdollista kokea ilmaiseksi (esim. veneily ja asuntovaunuyöpyminen). Meillä nämä lähipiirin ansiosta kuitenkin mahdollistuivat tänä kesänä ja olivat kyllä melkoisia elämyksiä 3-vuotiaalle. Rahaa ei käytännössä alla oleviin puuhiin mennyt euroakaan - jos ei bensakuluja lasketa.

Ja hei, vaikka nuo muutamat ei-aivan-kaikille-soveltuvat vaihtoehdot alla olevasta listasta jättäisi pois, jää jäljelle kuitenkin aika monta TÄYSIN ILMAISTA ideaa viettää kesälomapäiviä. Ja kyllä, muutama näistä on sellainen, joka sopii mainiosti kouluikäisellekin - vaikka joukossa on toki niitäkin vinkkejä, jotka eivät enää 10-vuotiaalle tarjoa samanlaista elämystä kuin 3-vuotiaalle. :)

Mikäli elokuussa kelit eivät enää suosi - kannattaa pistää näitä korvan taa ensi kesää varten!

Ilmainen museo

Aika monesta kaupungista löytyy vähintään yksi ilmainen museo tai vastaava. Jyväskylässä sellainen on (ainakin) Keski-Suomen Luontomuseo, jossa vierailimme heinäkuun alkupuolella.

Upeissa maisemissa Harjulla oli museo, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Ei siis tiedetty mitä odottaa, mutta luontomuseossahan oli paljon enemmän nähtävää mitä kuvittelinkaan! Eläimiä, kasveja, erilaisia maisemia. Ja bonuksena vielä lapsille oma huone elokuvineen ja askartelupisteineen. Sen verran hämärää vaan oli joka puolella, että kuvat eivät oikein onnistuneet. :D

Jyväskylän seudulla asuville lapsiperheille lähtee kyllä vahva suositus tästä kyseisestä Luontomuseosta - jos et ole vielä käynyt, kannattaa! Hyvä keino lapsillekin tutustua luontoon vähän eri tavalla kuin vaikkapa Korkeasaaressa - ja ihan ilmaiseksi.

Samalla reissulla käytiin myös ylhäällä vesitornissa ihailemassa maisemia. Eniten kiinnostusta Meeassa herätti se, missä äidin työpaikka on, sekä se, miksi kauempana olevasta piipusta tuli savua. :D Vesitornikin oli muuten aivan ilmaista puuhaa - ja sujui kätevästi samalla reissulla museon kanssa.

Eläinten luona vierailu

Hieman paikkakunnasta riippuen, mahdollisuudet eläinten näkemiseen - ilmaiseksi - vaihtelevat. Toki on olemassa Korkeasaaret ja kotieläinpuistot, joissa eläimiä takuuvarmasti näkee. Mutta myös ilmaiseksi on mahdollista nähdä yllättävän paljon eläimiä. Me nähtiin eläimiä tänä kesänä ainakin kolmesti ihan ilmaiseksi!

Monessa paikassa on kesälampaita, jotka laiduntavat paikoilla, joista niitä on helppo käydä katsomassa. Täällä suunnalla lampaita on sekä Jyväskylässä (jossa ollaan käyty pari vuotta sitten lampaita katsomassa) että omalla paikkakunnallamme (jossa lampaita käytiin ihastelemassa viimeisellä kesälomaviikolla). Vaikkei lampaita pääsekään rapsuttamaan saati syöttämään, on niiden näkeminenkin itsessään elämys. Esimerkiksi pari viikkoa sitten nähtyjä lampaita ja sitä, miten yksi niistä sanoi Meealle kovaa "bää", neiti muistelee lämmöllä edelleen ja kyselee, mennäänkö tänäänkin lampaiden luo. :)

Sen lisäksi erilaisissa kesätapahtumissa monesti myös eläimet ovat isossa roolissa. Tänä kesänä osuttiin lomailemaan Meean mummulaan juuri sopivaan aikaan, kun kyseisellä paikkakunnalla järjestettiin hevostapahtuma. Joka olikin aika luksusta, sillä täysin ilmaiseksi pääsi sekä silittelemään hevosia että poniajelulle! Kärryajelu hevosella oli maksullinen, mutta pikkuponin kärryjen kyytiin lapset pääsivät ihan ilmaiseksi pienelle lenkille.

Kolmas eläinkohtaaminen tuli satamassa vierailun yhteydessä (josta lisää alempana), kun rannassa uiskenteli sorsia. Koska joukossa oli myös albiinosorsa (!!) oli tämä jännä kokemus myös vanhemmillekin.

Kesätapahtumat ja -markkinat

En tiedä, onko virheellistä väittää markkinoita ilmaiseksi, mutta eihän sieltä tosiaan ole pakko mitään ostaa. Meillä tosin tarttui markkinoilta matkaan jos vaikka mitä, mutta ei keskitytä siihen nyt. :D

Kesämarkkinoita löytyy varmasti joka paikkakunnalta - tai vähintäänkin naapuripitäjästä. Markkinoilla myyntikojut ovat keskeisessä roolissa, mutta kukaan ei pakota ostamaan. Omalla paikkakunnallamme oli tänä kesänä kunnon markkinatunnelmaa, kun yhtä aikaa järjestettiin kolmet (!!) markkinat ja kiersimme jokaiset läpi. Ja vain yksiltä markkinoilta tuli tehtyä ostoksia. ;)

Monesti kesämarkkinoilla on myös jotain (ilmaista) oheisohjelmaa; esiintyjiä tai ilmaiseksi kokeiltavia lajeja tms. Jälleen kerran; ilmaista viihdettä. Oman paikkakunnan markkinoilla bonuksena on myös tuttujen tapaaminen, joka luo omalta osaltaan markkinatunnelmaa entisestään.

Varsinaisiin kesätapahtumiin emme loman aikana osallistuneet (yksi ilmainen Mimi ja Kuku -konsertin sisältävä on vielä elokuulle suunnitteilla!), mutta Päijännepurjehduksen veneitä käytiin ihastelemassa satamassa jo ennen kisan lähtöä. Toki olisi ollut mielenkiintoisempaa, mikäli veneet olisivat liikkuneet - paikalleen laituriin pysähtyneet purjeveneet eivät herättäneet mielenkiintoa kovin pitkäksi aikaa, mutta olihan sekin joka tapauksessa vähän erilaista puuhaa kesäpäivään. :)

Uudet leikkipuistot

Leikkipuistoja löytyy joka paikasta ja ne eivät koskaan ole keskenään samanlaisia. Vaikka aktiviteetteja olisi vain muutama, pienelle lapselle nekin riittävät - esimerkiksi Meea keinuisi varmaan vaikka päivän putkeen, jos vaan saisi. :)

Asuinalueellamme on yksi leikkipuisto, ihan tässä lähistöllä. Siellä on tullut toisinaan käytyä, joten se alkaa jo Meealle olemaan suhteellisen tuttu. Tämän kesän aikana tutustuttiin kuitenkin kolmeen uuteen leikkipuistoon - niistä yhdessä Meea on käynyt kerran (vuoden ikäisenä, eli ei varmaan edes muista sitä), muut kaksi olivat uusia tuttavuuksia. Useammassakin olisi voinut käydä, esimerkiksi Jyväskylän puistot jäivät kokonaan kokematta; Viitaniemen Liikennepuistossa oli itseasiassa tarkoitus käydä, mutta tuona sateisena päivänä aktiviteetti vaihtui Luontomuseoon, joka ei sekään ollut huono valinta.

Meidän kesäloman uudet leikkipuistot valikoituivat vähän sattumalta, sen mukaan missä reissattiin. Ensimmäisenä vanhempieni luona vieraillessa käytiin testaamassa kotipaikkakuntani liikennepuisto, jota on hiljattain kunnostettu ja hankittu mm. polkuautot. Polkuautoja sai vuokrata (ilmaiseksi) kirjaston kautta ja käytiinkin hakemassa avain; polkuautoilu ei vaan Meeaa kiinnostanut, mutta onneksi puistosta löytyi autojen ja teiden lisäksi myös monipuoliset leikkipuistovarusteet. Ja koska polkuautot sopivat kaiken ikäisille, pääsivät äiti ja isi ajelemaan muutaman kierroksen puistossa. :D

Toinen uusi leikkipuisto löytyi Naantalin reissulla. Sattumalta bongattiin yöpymispaikkamme läheltä pieni (oikeasti tosi pieni!) leikkipuisto, jossa käytiin piipahtamassa illalla. Leikkipuisto taisi koostua neljästä "laitteesta", mutta oli silti sen verran mukava Meean mielestä, että itku meinasi tulla, kun piti lähteä majapaikkaan iltatoimiin.

Kolmantena "uutena" leikkipuistona piipahdettiin vielä oman paikkakunnan yhdessä leikkipuistossa - hieman etäämpänä kotoa. Siellä ollaan tosiaan Meean kanssa kerran käyty, mutta siitä on kaksi vuotta, joten ei ollut tuoreessa muistissa kummallakaan. :D

Vaikka leikkipuistot ovatkin aika peruskauraa lapsille, saa siihenkin mukavasti vaihtelua vierailemalla eri leikkipuistoissa! Ja esimerkiksi juuri nuo liikennepuistot autoineen ovat varmasti monen lapsen mieleen - etenkin jos sellaisia ei siitä omasta lähileikkipuistosta löydy.

Juoksukisat

Ainakin meidän paikkakunnallamme joka kesä järjestettävät Hippo-juoksut ovat osallistujille ilmaiset. Ja palkinnoksi saa vieläpä pussillisen herkkuja; tämän vuoden pussukassa taisi olla pillimehu, pieni sipsipussi, laku ja pieni karkki. Eli ei maksa mitään, vaan päinvastoin siitä palkitaan ilmaisin herkuin!

Etenkään näin pienillä juoksukisoissa tärkeintä ei ole urheilullisuus tai voitto, vaan osallistuminen. Pienimpien sarjassa hyvä saavutus on jo se, että pääsee maaliin asti - vaikka sitten äidin saattelemana. Ei siis tarvitse olla huippu-urheilija osallistuakseen näihin matalan kynnyksen kisoihin; parastahan on juuri se, että jokainen osallistuja palkitaan tuloksesta riippumatta!

Mukavan kokemuksen lisäksi Hippo-kisoissa nähtiin paljon tuttuja ja kavereita, juoksujen alkulämmittelytkin tuli Meealla hoidettua päiväkotikaverin kanssa juoksentelun merkeissä. Ja säästyi sitä virtaa siitä huolimatta itse juoksuihinkin - Meea nimittäin nappasi pronssimitalin itselleen! Se onkin ollut yksi tärkeimmistä aarteista pienelle neidille, hänen ensimmäinen mitalinsa. :)

Jalkapalloilu

Yllä voisi lukea oikeastaan mikä tahansa urheilulaji (ihan samoin kuin juoksukisojenkin kohdalla olisi voinut lukea mitkä tahansa urheilukisat). Vähän riippuen siitä, mikä lasta kiinnostaa ja minkä lajin (ilmaiseen) testaamiseen paikkakunnalla on mahdollisuudet.

Omalla paikkakunnalla jalkapalloiluun on panostettu ja koska mies kuuluu paikalliseen joukkueeseen, myös tarjonta on hyvin selvillä. Pakko sanoa, että kun päästää lapsen ja pallon vapaasti kirmaamaan aidatulle tekonurmikentälle, ei kotiin päästyä unta tarvinut hirveästi etsiskellä. :D Mukavaa ajankulua, raitista ilmaa, urheilua - ja bonuksena vielä erittäin tehokkaasti ylimääräiset energiat kuluttava ajanviete! Mitäpä sitä voisi äiti muuta toivoa. Etenkin kun itse sain istua penkillä katsomassa, kun mies kikkaili pallolla Meean kanssa.

Ja kyllä, tähänkin tarvitaan jalkapallo, joten täysin ilmaista huvia ei tämäkään ole. Sattuneesta syystä meiltä tuo jalkapallo löytyi omasta takaa. :)

Paikalliset urheilutapahtumat

Itse suoritetun urheilun lisäksi myös urheilun seuraaminen voi olla jännä kokemus. Isompiin peleihin liput luonnollisesti maksavat, mutta esimerkiksi oman paikkakunnan jalkapallojoukkueen (jossa mieskin pelaa) peleihin pääsee yleisöksi ihan ilmaiseksi. 3-vuotiaalle jalkapalloilu näyttää yhtä jännältä pelattiin sitä missä sarjassa tahansa.

Miehen futismatsit alkoivat sen verran myöhään ja "huonoina" päivinä, että tänä kesänä ei olla toistaiseksi kertaakaan käyty niitä katsomassa, mutta sen sijaan kerran oltiin koko perheen voimin yleisörikkaammassa futismatsissa, jossa paikalliset legendat pelasivat ystävyysottelun naapuripaikkakunnan legendojen kanssa. Vielä kun kentältä löytyi pelaamasta Meeallekin tuttuja tyyppejä, oli kannustus sen mukaista. Ihan koko matsia ei jaksanut seurata, mutta jonkin aikaa kuitenkin.

Uiminen

Tarvitsee tähänkin toki uikkarin, mutta muuten ei maksa mitään! Me ollaan tänä kesänä viihdytty enemmän kotioloissa uima-altaassa kuin rannalla, mutta yhtä mukavaa puuhaa kumpikin. Uimalelut toki maksavat, jos sellaisia haluaa ostaa. 3-vuotiaan mielestä tosin leikkikeittiön astiat ja äidin keittiöstä lainattu siivilä (ötököiden pyydystämiseen) olivat ne parhaat uimalelut - vaikka ns. oikeitakin uimaleluja olisi löytynyt.

Vesi on kyllä sellainen elementti, jossa lähes lapsi kuin lapsi viihtyy - välillä vanhempien mielestä liiankin pitkiä aikoja. Kesäpuuhaa parhaimmillaan!

Veneily

Toinen vesielementtiin liittyvä juttu, joka herätti suurta innostusta tänä kesänä. Tähän toki tarvitaan vene. Meilläkään ei omaa ole - mutta Meea on jo synttäreistään asti odottanut kummisetänsä lupaamaa pääsyä veneilemään tänä kesänä. Tämä lupaus lunastettiin kesäloman puolivälissä ja kokemus oli mahtava!

Meean kummisetä oli kuulemma jo vähän miettinyt etukäteen, minne me veneellä lähdettäisiin, mutta tärkeintä taisi kuitenkin olla ihan vaan se veneeseen pääseminen. Lähinnä vaan kierreltiin järvellä, katseltiin lintuja ja rantoja. Välillä jopa mentiin Meean mielestä liian lujaa, kun veneen etupääkin nousi ilmaan. :D Ex tempore tehtiin myös retki niemenkärkeen; ihan vaan sen verran, että rantauduttiin veneestä ja käytiin hetki kävelemässä - ihan riittävästi aineksia jännälle retkelle 3-vuotiaan mielestä!

Soutuveneily on sitten myös asia erikseen; sitäkin ehdittiin tänä kesänä harjoittamaan muutaman kerran (vaikkei meillä omaa soutuvenettäkään siis ole). Se ei aivan yhtä jännää ollut kuin moottorivene, mutta vähän erilaista puuhaa normaaliin arkeen kuitenkin.

Kukkien poimiminen

Niin yksinkertaista, mutta niin mukavaa. En edes tiedä montako kertaa kesän aikana on käyty poimimassa kukkia. Etenkin alkukesästä se oli kyllä lähes päivittäistä hommaa.

Bonuksena kukkien poimimisessa toki se, että saa kotiin kaunistusta - mikä voisikaan luoda parempaa kesäfiilistä kuin vastapoimitut kukat maljakossa!

Onkiminen

Tämän osalta kustannukset ovat toki vähintäänkin siima, koho ja koukku, jos sellaisia ei vielä omista - vapaa ei välttämättä tarvita, jos sellaisen nikkaroi itse oksasta. Ei siis ihan ilmaista, mutta aika halpaa kuitenkin.

Meillä onkimista harrastettiin 3-vuotiaan kanssa useammankin kerran kesän aikana, niin veneestä kuin rannalta. Joka kerta yhtä jännää - ainakin aluksi. Ihan hirveän kauaa ei mielenkiinto pysynyt yllä. :D

Joka tapauksessa mukavaa koko perheelle sopivaa puuhaa, jossa aika kuluu, mutta kustannukset eivät ole suuret. Ja jos hyvä kalaonni käy, ruuaksi saatu saalis ylittää kustannuksissa siimapakettiin menneet hilut.

Asuntovaunussa yöpyminen

The ultimate kokemus Meealle tänä kesänä. Siksi viimeisenä, koska tämä näistä vaatii eniten euroja tai suhteita. Meille siis täysin ilmaista, koska lainattiin vanhempieni asuntovaunua - joka oli jo valmiiksi rannassa.

Vanhempieni luona lomaillessa päätettiin siis yksi yö retkeillä ja yövyttiin yö Päijänteen rannalla asuntovaunussa. Lähdettiin illalla ja pakattiin mukaan eväät. Ensin soutuveneellä onkireissulle, sitten asuntovaunuun syömään eväitä ja leppoisaa illanviettoa sekä rannalla että asuntovaunussa. Unen tuloa hieman häiritsi ympärillä lentelevät ja kirkuvat lokit - sekä jännitys - mutta melko makoisasti pikkuneiti asuntovaunussa nukkui tuon yön. Aamulla käytiin vielä katsomassa veneellä oliko verkoissa saalista ja syötiin aamupalaa ennen mummilaan lähtöä.

Toinen vaihtoehto asuntovaunulle olisi ollut telttailu, mutta tällä kertaa hyödynnettiin asuntovaunu-vaihtoehtoa, kun sellainen oli tarjolla - eikä teltassa nukkuminen tämän ison mahan kanssa hirveästi kyllä houkuttanutkaan. Asuntovaunu-yö oli pikkuneidille ensimmäinen kerta ja itselläkin taitaa olla lähemmäs kymmenen vuotta edelliskerrasta asuntovaunussa! Sen verran hyvin sujui Meeankin mielestä, että hän kovasti haluaisi sinne vielä uudelleen yöksi. :)

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Ei välttämättä suoraan toteuttamiskelpoinen muille, mutta hyvä esimerkki siitä, miten pienestä lapsi voi tulla onnelliseksi:

Kesäretki alikulkutunneliin

Kyllä, luit oikein. Alkukesästä Meea useamman kerran kyseli, mikä tunneli tuolla on, kun ajettiin ruokakauppaan. Liikutaan sillä suunnalla AINA autolla, joten alikulkutunneli oli jäänyt kokematta. Moneen kertaan Meea sanoi, että haluaisi mennä sinne tunneliin, kun ei ole koskaan käynyt - joten luvattiin, että kesälomalla hän pääsee retkelle sinne.

Retkipäivä koitti viimeisellä lomaviikolla ja käytiin peräti kahdessa tunnelissa, jotka olivat vierekkäin! "Oo, tunneli!" neiti hihkui ja oli kyllä selvästi riemuissaan. Hänen ainoa toiveensa kesälomalle. <3

Välttämättä retki alikulkutunneliin ei tosiaan ole jokaisen lapsen suurin toive - mutta jokin muu yhtä vähäpätöiseltä tuntuva asia voi olla. Pienet asiat tuottavat iloa ja riemua, ei siihen aina tarvita runsaasti euroja tai suuria aikaavieviä valmisteluja. Välillä ihan pienet asiat, jotka jollain tavalla poikkeavat arjesta, ovat niitä parhaita. Retki alikulkutunneliin on siitä erinomainen esimerkki! Ja niin, tämäkään retki ei maksanut mitään!

Mitä muuta ilmaista kesän aikana voisi kokea lasten kanssa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Päiväkotiarki alkoi - isojen ryhmässä!

Kohtuullisen pitkältä tuntuneen kesäloman jälkeen päiväkotiarki pyörähti meillä käyntiin taas tänään. Vaikka päiväkoti on sama vanha, oli tänä aamuna hieman jännitystä ilmassa, sillä reipas nuori neiti siirtyi pienten ryhmästä isojen ryhmään!

Aamuisin mennään edelleen samasta ovesta sisään (koska aamut ovat sen verran aikaisia, niin mennään vuorohoitoryhmään aluksi), mutta tavarat viedäänkin ensimmäisen eteisen sijaan vähän etäämmälle. Se oli jo se ensimmäinen jännä juttu tänä aamuna - etenkin kun siellä oikean ryhmän tiloissa ei vielä ketään ollut töissä, eikä äiti ja isikään ihan tarkalleen tiennyt, mistä esim. Meean paikka löytyy. :)

Ensimmäinen päivä oli sujunut onneksi erittäin mainiosti; vähän haikeana neiti hoitoon jäi aamulla - ymmärrettävästi - mutta ei ollut kuulemma ikävä tullut päivän aikana. Uudessa ryhmässä on onneksi monta kaveria vanhasta ryhmästä, joten yksin ei tarvitse olla. Meea myös kesän aikana muutaman kerran totesi, että hänellä on jo kavereita ikävä ja haluaa mennä päiväkotiin. :D

Neidin puheiden perusteella yksi jännimmistä jutuista uudessa isojen ryhmässä taisi olla siirtyminen syömään ruokalaan; siitä on ainakin tänä iltana juteltu hyvinhyvin paljon!

Ensimmäisen päivän jäljiltä fiilikset on kaikilla vähän väsyneet - itsekin siis olin tänään ensimmäistä kertaa töissä ja toimistolla kesäloman jälkeen.

Vaikka päiväkotiarkeen on jo tullut tietyt rutiinit, vaatii tämä lomailun jälkeinen tilanne hieman taas muistin verestämistä. Esimerkiksi eilen oli ihan unohduksissa, että mitä kaikkea sinne päiväkotireppuun pitikään pakata - aamulla vielä käännyttiin matkalta kotiin hakemaan unohtunutta uninallea (jonka kanssa Meea halusi nukkua edellisyön kotona, eikä kukaan muistanut aamulla kotona, että nallekin pitäisi uudestaan pakata reppuun). Mutta eiköhän tämä tästä taas lähde käyntiin - pikkuhiljaa!

p.s. Jos päiväkotiarki on vasta alkamassa tai joku sen osalta mietityttää, kannattaa tsekata Bebe Au Lait -blogin kokoama kattava bloggauslista liittyen päivähoidon aloittamiseen. Erityisesti kannattaa tsekata tapa 4 ja tapa 9. ;)

Miten muilla on lähtenyt päiväkotiarki käyntiin lomien jälkeen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Liian lyhyt aika Naantalissa

Olen jo pari Naantali-aiheista bloggausta kirjoittanut, mutta pakko kirjoittaa vielä yksi. Lupaan, että tämä on viimeinen. :D

Oli vaan itselleni ensimmäinen (!!) kerta Naantalissa ja sehän oli niin ihastuttava kesäkaupunki, että pakko hehkuttaa vielä kertaalleen ihan koko reissua. Ainoa huono puoli oli se, että oleilumme Naantalissa kesti niin vähän aikaa ja paljon jäi vielä näkemättä. Mikäli joskus vielä toiste Naantaliin menemme, varataan ehdottomasti vähintään kahden yön majoitus!

Okei, jos mieheltä kysytään, niin toinen huono puoli oli myös parkkipaikkojen vähäisyys. Saavuimme Naantaliin päivällä ja koska kyseessä oli ensivisiitti koko perheelle kyseisessä kaupungissa, parkkipaikkojen vähäisyys yllätti. Siitä meinasi tulla reissun ensimmäinen kunnon perheriita, kun ajeltiin to-del-la monta kertaa rinkiä Naantalin matkailusta edes kohtuullisen matkan päässä olevien katuparkkipaikkojen ympäri, eikä yhtään vapaata. Ajelun lomassa tapahtuneen googlettelun myötä löytyi ilmainen parkkipaikka hieman etäämpää. Se oli järkevin ratkaisu, mutta erityisesti miestä hieman ärsytti pitkä kävelymatka; hän kun joutui vielä tallustamaan takaisin autolle huoneiston avaimen saatuamme.

No, siitä selvittiin ja tutustuminen Naantaliin alkoi - ensimmäisenä siis kävelyreissulla halki keskustan ja vanhan Naantalin.

Ihan ensimmäisenä käytiin hakemassa avain Naantalin Matkailusta ja saatiin samalla sieltä vinkkejä mm. ruokapaikkojen sijaintiin ja Muumimaailman kävelyreittiin liittyen.

Majoituksemme Lintulan Pikkukodit sijaitsivat kivenheiton päässä matkailutoimistosta, joten me Meean kanssa kävelimme sinne pihapiiriin tutustumaan sillä aikaa kun mies kävi hakemassa auton. Majoitukseen kuului siis parkkipaikka, joka - yllä olevasta vuodatuksestani päätellen - oli suhteellisen iso plussa!

Ja siis se majoitus itsessäänhän oli aivan ihastuttava - kuten jo aiemmin blogissa kerroinkin.  :)

Kun saatiin tavarat sisälle, lähdettiinkin lähes samantien kaupungille. Suunnitelmissa oli ensin ruokaa ja sitten nopea tutustuminen Muumimaailmaan. Kuten jo Muumimaailma-postauksessani kerroin, saimme majoitusvarauksen yhteydessä kahden päivän liput yhden hinnalla, joten tämä ensimmäinen päivä oli hieman extraa ja paikkoihin tutustumista Muumimaailmassa - vaikka loppujen lopuksi varmaan tiistaina tulikin enemmän nähtyä ja kierrettyä kuin keskiviikkona. :D

Olin googletellut ravintolatarjontaa hieman etukäteen, mutta Naantalissa kätevin tapa mennä syömään tuntui olevan kiertää sataman ruokapaikkoja ja valita se, jossa oli tilaa. :) Ruokalistat löytyivät ravintoloiden edustalta, joten toki tsekattiin ennen ravintolavalintaa, että sieltä löytyy syötävää kaikille - erityisenä kriteerinä siis lastenlista Meealle ja jotain syötäväksi kelpaavaa yhdelle ruokanirsolle (eli itselleni).

Alkuperäinen oma suosikkini oli eräs toinen ravintola, mutta sattumusten kautta päädyttiin tällä kertaa nauttimaan ruokaa Ravintola Trapinpihan terassille. Venesatama-maisemalla varustettu ravintola oli sekin aika täynnä (niin ne kaikki olivat kauniina heinäkuisena päivänä!), mutta pöytä löytyi kohtuullisen helposti. Niin myös ruuat; minä söin kanaa, mies pihviä ja Meea tilasi reippaana tyttönä ruokansa ihan itse "ranskalaisia, nakkeja ja ketsuppia - ja pillimehu!".

Herkullisia olivat kaikki ruuat - ja annokset isoja! Ei toivoakaan, että olisin jaksanut koko annosta syödä. :D

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä palvelun nopeus. Tilaus otettiin hyvin nopeasti ja palvelualttiisti ja ruuat tulivat pöytään alle 10 minuutissa tilaamisesta. Laskua sen sijaan saatiin odotella parikymmentä minuuttia ennen kuin mies kysäisi toiselta tarjoilijalta, että onkohan se laskukin joskus tulossa. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään. :)

Ravintolasta lähdettiin jatkamaan matkaa Muumimaailmaan - ravintola kun oli tavallaan matkan varrella sinne mennessä. :) Eräässä satamakahvilassa ollut pomppulinna herätti Meean mielenkiinnon, mutta onneksi Muumit kuitenkin voittivat ja päästiin jatkamaan matkaa ilman ylimääräistä pysähdystä. :)

Muumimaailmassa kerittiin siis tiistaina kiertää pari tuntia, ja siitä lisää erillisessä bloggauksessa.

Muumimaailmassa ei tukevan ravintolaruuan jäljiltä syötykään tiistaina mitään (paitsi yhdet karkit Meean iltaherkuiksi ostamasta karkkipussista), joten "kotimatkalla" poikettiin vohveleilla satamassa.

Kahvila Amandis oli yksi niistä paikoista, joista etukäteen ajattelin "pakko käydä!". Onneksi sattui olemaan sopivasti nälkä siinä kohtaa, kun Muumimaailmasta käveltiin takaisin päin kyseisen kahvilan ohi. Olimme paikalla vasta kuuden jälkeen, joten voi olla, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen tarjonta oli vähän heikompaa. Ajattelimme siis tilata kaksi erilaista vohvelia, erilaisten makumaailmojen takia. Meea halusi ehdottomasti mansikkavohvelin; no, ei ollut enää mansikkahilloa jäljellä, mutta Meea teki kompromissin ja suostui (suupielien käännyttyä alaspäin) vadelmahillo + mansikat -yhdistelmään. Itse mansikka-allergikkona tilasin omenavohvelin; täytteenä piti olla omenahilloa ja kanelimarinoituja omenoita, mutta ilman erillistä ilmoitusta omenahillon kaveriksi oli laitettu mansikoita ja pensasmustikoita. Jos ei olisi ollut jalat niin kipeinä kävelystä, olisin varmaan käynyt vielä kysymässä, että mitä ihmettä - nyt kaavin vaan mansikat miehen lautaselle ja söin muuta.

No, hieman puutteellisesta tarjonnasta huolimatta vohvelit olivat oikein herkullisia. Hillojen ja marjojen lisäksi mukana lautasilla oli tosiaan vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Aika isoja vohvelit olivat, mutta kolmistaan saatiin urakoitua lautasten sisältö suihimme.

Illalla majapaikkaan päästyä olisi tehnyt mieli vaan mennä nukkumaan ja herätä aamulla; etenkin itselläni päivän kävely tuntui jaloissa ja tuntui, etten koskaan enää pääse ylös, kun kerran menin pitkälleen sänkyyn.

No, ei sitä paljoa sitten illan aikana enää tehtykään. Nopea kauppareissu (autolla), nopea leikkipuistoreissu (viereiseen pikkuleikkipuistoon, joka bongattiin Meean kanssa miestä odotellessa ennen huoneistoon pääsyä) ja iltapala sekä iltatoimet. Meean nukahdettua katseltiin vielä hetki miehen kanssa telkkaria, mutta aika väsyneitä oltiin päivän jälkeen koko porukka. Alun perin olin ajatellut, että iltaa olisi voinut istua huoneistojen yhteisellä terassilla, mutta tiistai-iltana ei käynyt kyllä mielessäkään siirtyä sinne asti. :D

Keskiviikkona hyödynnettiin vielä hieman Naantalin kahvila-ravintola -tarjontaa ja nautittiin herkkuaamiaista Eriskummallisessa kahvilassa (josta lisää täällä).

Sitten kamat autoon ja mies siirsi auton Lintulan Pikkukotien parkkipaikalta kauemmas (tällä kertaa ilman ärräpäitä, kun aamuaikaan autonkin sai hieman edelliskertaista lähemmäs) loppupäiväksi ja me odoteltiin Meean kanssa vielä huoneistossa hetki.

Suunta kohti Muumimaailmaa ja matkan varrella avaimen palautus matkailutoimistoon. Keskiviikko-päivä kuluikin erinomaisesti Muumitouhuissa ja kello taisi olla jo yli kolmen, kun lähdimme tallustamaan kohti Muumimaailman portteja. Kahden päivän touhuaminen otti sen verran koville, että pikkuneiti matkusti isin harteilla halki vanhan kaupungin ja äiti raahusti perässä etanavauhtia. Unta ei tarvinut paljoa autossa kotimatkalla haeskella. :)

Kiitos Naantali; tulemme varmasti toistekin!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Eriskummallinen kahvila

Piti vielä Muumimaailma-reissun tiimoilta vinkata muita Naantali-kävijöitä tästä ihastuttavasta kahvilasta.

Nimittäin Eriskummallinen kahvila. Täällä Muumi-tunnelmasta pääsi nauttimaan ilman sisäänpääsymaksua, sillä kahvila sijaitsee Naantalin vanhassa kaupungissa, Muumimaailma-alueen ulkopuolella.

Meidän (ihanaan) majoitukseen Lintulan Pikkukodeilla ei kuulunut aamiaista ja emme hirveästi viitsineet hamstrata ruokaa majapaikkaan tai esim. ostaa paketillista kahvia miehen aamukahvikupillista varten. Siksi söimme huoneistossa herätessä ainoastaan iltapalalta ylijääneet ruuat pikaisesti aamupalaksi ja suuntasimme ennen Muumimaailman kakkospäivää täydentämään aamiaista Eriskummalliseen kahvilaan.

Muutamia aamiaispaikkoja Naantalissa tosiaan googlettelin etukäteen automatkalla Naantaliin. Useampi tarjolla ollut hotelliaamiaistyyppinen vaihtoehto tuntui liian suurelta (ja hintavalta) ja toisaalta kahviloista tuo Eriskummallinen kahvila sijaitsikin hyvin lähellä majoitustamme. Ja vaikutti joka tapauksessa paikalta, jossa halusin käydä, joten se oli helppo valinta aamiaispaikaksi!

Ja ihastuttava oli tunnelma sielläkin! Muumi-sisustusta ja nähtävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Meea sai valita istuinpaikan ja oivan valinnan tekikin. Muumipappa-tuoli merihenkisessä huoneessa, jossa sisustuksena mm. ruori. Kaikki huoneet olikin sisustettu vähän eri teeman mukaisesti, joka toi hauskan vaikutelman kahvilaan.

Niin ja ne tarjottavat. Herkulliset tarjottavat!

No, isompaa kunnon aamiaista etsivälle tarjonta oli vähän heikompi, koska kyseessä on ennen kaikkea kahvila. Paremmin soveltunee nimenomaan päiväkahveille kuin aamupalaan - etenkin Meean kohdalla, joka ei suostunut edes harkitsemaan mitään muuta kuin suklaakakkua aamupalaksi. :D Onneksi oli sentään syönyt huoneistossa jogurtin ennen kahvilaan lähtöä. :)

Minä olin ainoa, joka valitsi suolaisen vaihtoehdon, muut herkuttelivat heti aamusta. Mutta makoisaa oli kaikki nuo, mitä valittiin. Kasvispiirakkaa, suklaakakkua ja pullaa. Namnam. Kyllähän sitä aamun mielellään näillä herkuilla aloittaisi useamminkin!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Äitiyspakkaus vai äitiysavustus?

Kun esikoinen syntyi, ei tätä asiaa tarvinut pohtia lainkaan. Yhtään epäröimättä otin äitiyspakkauksen, sillä se on aivan mahtava etu, joka lapsiperheille tarjotaan.

Olen edelleen sitä mieltä, että äitiyspakkaus on etenkin esikoistaan odottavilla upea juttu, joka kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Äitiyspakkauksessa olevia vaatteita ja tavaroita ei millään voi ostaa äitiysavustuksen euromäärällä.

2014 äitiyspakkaus - muistan vieläkin sen fiiliksen tätä laatikkoa penkoessa ensi kertaa! <3

Aluksi - sen kummemmin asiaa pohtimatta - ajattelin, että tottakai äitiyspakkaus otetaan tälle toisellekin vauvalle. Ihan jo siksi, että äiityspakkaus ja sen vaatteet luovat osan historiaa. Oma äitini on säilönyt vuoden 1984 äitiyspakkauksen tavaroita talteen ja niiden tutkiminen oli kyllä mukavaa ja nostalgista - vaikken toki itse niistä mitään konkreettisesti muistakaan. Samalla ajatuksella olen itse tehnyt Meean äitiyspakkauslaatikosta (joka on muuten erittäin hyvän kokoinen ja jämäkkä!) "muistojen laatikon", jonne olen säilönyt ihanimpia vauvanvaatteita ja muita tavaroita. Myös äitiyspakkauksesta useampia vaatteita.

Kun äitiyspakkaus-asiaa alkoi kuitenkin miettimään tarkemmin, ei äitiyspakkauksen ottamisessa liene kovinkaan paljon järkeä.

Äitiyspakkauksen "kalleimmat" tavarat - ulkohaalarit ja makuupussi - minulla on vielä tallella Meealta. Samoin villahaalari, lämpötöppöset ja -rukkaset, kasa sisävaatteita ja petivaatteet löytyy vielä 2014 pakkauksesta. Tarvikkeista on tallessa varmaan kaikki, aina pyyhkeestä kynsisaksiin.

Kuosien osalta menee aika 50/50, kummassa ne olisi kauniimmat; 2014 pakkauksessa vai 2017 pakkauksessa. Kummassakin on kivan näköisiä, mutta kummassakin myös ei-niin-kivan-näköisiä. Sukupuolineutraalius on edelleenkin aika kaukana; erityisesti siinä Meean pakkauksessa värit olivat selkeästi enemmän pojalle kuin tytölle suunnattuja.

Muun muassa tämä haalari on vielä tallessa - kuosien osalta pirteämpi kuin uuden pakkauksen vastaava. 

Ja loppujen lopuksi; ihan hirvittävän paljon ei tullut äitiyspakkauksen vaatteita Meealla edes pidettyä. Toki jotakin, mutta tärkeimpiä olivat silti nuo ulkovaatteet ja tarvikkeet - jotka nyt jo meiltä kaikki löytyy. Ja sitä paitsi äitiyspakkauksen haalarit tuskin edes tämän vauvan kanssa pääsisivät käyttöön; ne ovat auttamattoman isoja tulevana talvena marrasvauvalle - ja hyvin todennäköisesti liian pieniä seuraavana talvena.

Näiden pohdintojen myötä päädyin itse ottamaan äitiyspakkauksen sijaan tällä kertaa äitiysavustuksen, 140 euroa rahaa. Koska pitkälti aion ostaa tarvikkeita ja vaatteita käytettynä, saa tuolla summalla jo aika mukavasti ostettua! Ainakin kappalemääräisesti huomattavasti enemmän vaatetta kuin äitiyspakkauksen sisältöön kuuluu - jos siis ajattelisi koko euromäärän käyttävänsä vaatteisiin.

Koska muistot ovat tärkeitä, ajattelin käyttää tuosta 140 eurosta osan ostaakseni muutamia äitiyspakkauksen tuotteita. Onneksi tarjonta on siinäkin ihan hyvä; Facebookin äitiyspakkaus-kirppiksellä kun näyttäisi olevan ihan hyvin tuoreen pakkauksen vaatteita ja tarvikkeita myynnissä.

Ihanimmat poiminnat 2017-pakkauksesta.

Tällaisella setillä uskoisin, että jää tarpeeksi tallennettavaa muistojen laatikkoon. Makuupussia vielä mietin, mutta kun sitä ei oikeasti tarvita (koska 2014-makuupussi jo on, eli välttämättä tuo makuupussi ei edes tulisi koskaan oikeasti käyttöön), niin todennäköisesti jätän sen kuitenkin väliin. Ja mikäänhän ei estä ostamasta 2017-äitiyspakkaustuotteita vielä myöhemmässäkin vaiheessa, jolloin ne eivät tulisi lainkaan käyttöön vaan ainoastaan muistoihin talletettavaksi.

Näiden ylläolevien lisäksi haluaisin vielä äitiyspakkauksen laatikon, luonnollisesti tällä uudella lintukuosilla. Muiston lisäksi siihen olisi erittäin kätevä pakata talteen laitettavat pieneksi jääneet vaatteet - ja ehkä tässä vaiheessa myös ne isompaa kokoa käyttöä odottamassa olevat.

Kummanko edun sinä käytit; äitiyspakkauksen vai äitiysavustuksen? Miksi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Omasta maasta pöytään

Meidän pihasta löytyy toista kesää kunnon kasvimaa. Viime vuodesta laajennettiin kasvimaan kokoa ja satovalikoimaa - ja pikkuhiljaa satokin on alkanut kypsyä.

Perunapenkki on ollut ahkerassa käytössä.

Tällä hetkellä kypsiä hyödynnettäviksi ovat jo salaatit, tillit, persiljat, sipulit ja perunat. Hetken aikaa saa vielä odotella ruohosipulia, purjoa, punajuurta, porkkanaa, herneitä, avomaankurkkua ja mansikoita. Voi olla, että jotain näistä saa odotella jopa ensi vuoteen - ihan joka rivissä ei näytä tilanne kovin satoisalta. :D

Tänä vuonna kasvimaan hoito on jäänyt hyvinhyvin vähäiseksi, joten voikin olla erittäin kiitollinen kaikesta sadosta, mikä näin huonolla hoidolla tulee. Oma selkäni on kenkkuillut lähes kesän alusta asti; kylvöhommiin vielä pystyin, mutta rikkaruohojen kitkeminen on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Viimeksi kun kitkin yhtäjaksoisesti yhden penkin, en meinannut päästä kahteen päivään kävelemään sen jälkeen. Siksi kasvimaasta itsestään en kehtaa tähän bloggaukseen ottaa kuvaa, sillä siellä rikkaruohoja kasvaa varmaan sama määrä kuin oikeaa satoakin. No, mies on luvannut tällä viikolla käydä pahimmat rikkaruohot kitkemässä - sitä odotellessa. :)

Tämän päivän päivällisainekset.

Mutta oikeastaan tämän bloggauksen pointti on kuitenkin se, miten mahtavaa on hakea ruokaa pöytään omasta maasta! Pikkuneitikin on ollut ihan fiiliksissä; salaatti ja sipulikin on maistunut ihan eri tavalla, kun ne on itse ulkoa haettuja!

Vaikkei kypsän sadon lajikkeita vielä kovin montaa olekaan, eikä kasvimaammekaan ole valtaisan iso, erittäin hyvin on viime päivinä pystytty hyödyntämään kasvimaan antimia. Itse asiassa; viimeisimmän viikon ajan joka ikisessä ruuassa on ollut mukana jotain myös omasta maasta!

Ensin kokkailin lihapullakastiketta sipulilla ja sipulinvarsilla höystettynä, lisukkeena luonnollisesti perunat omasta maasta. Grillin kasvisnyytteihin päätyi perunaa ja sipulia (kaupan vihannesten lisäksi). Sitten syötiin useampana päivänä vartaita, joissa oman maan satoa olivat perunat ja kokonaiset sipulit. Viikonloppuna ruokalistalla oli hampurilaiset, joiden välissä oli sipulia ja salaattia kasvimaalta. Ja viimeisimpänä tänään päivälliseksi nautittiin uusia perunoita tillin kera sekä jauhelihakastiketta mausteenaan sipuli ja sipulinvarret.

Pakko vielä sen verran mainita, että nuo oman maan sipulit maistuvat kyllä kymmenen kertaa paremmilta kuin kaupan sipulit! Nam!

Onneksi on vielä kesää jäljellä, niin mekin saamme kasvimaan satoa tuhottua jo kesän aikana. Viime kesänä kun kaikki kypsyivät vasta niin myöhään, että esimerkiksi sipulisatoa piti heittää roskikseen, kun ei säilytys ilman kellaria tai muuta kylmätilaa oikein toiminut. Tänä kesänä onneksi tilanne näyttää ainakin nyt paremmalta!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Lintulan pikkukodit - ihastuttava miljöö majoitukseen Naantalissa

Viime viikon Muumimaailma-reissulla yövyttiin niin ihanassa miljöössä, että on pakko tehdä siitä oma postauksensa.

Tältä meidän majoituspaikassa näytti. <3

Koska matka oli sen verran pitkä, oli majoitus pakollinen. Katseltiin erilaisia majoituspaikkoja Naantalista ja Turustakin, eikä ajatus hotelli/kylpylämajoituksesta oikein innostanut. Niihin kun pääsee aina, mutta Naantalissa tarjolla oli runsaasti muunkinlaisia majoitusvaihtoehtoja. Mies ei innostunut Bed&Breakfast-tyyppisestä paikasta, joten etsiskelinkin lähinnä sellaista paikkaa, jossa aamiainen ei kuulu hintaan.

Jo pelkän kuvauksen perusteella mahtavalta vaikuttanut paikka löytyi; Lintulan Pikkukodit Naantalin vanhassa kaupungissa, aivan sataman vieressä. Seitsemän pienen asunnon muodostama ryhmä ja tunnelmallinen pihapiiri asuntojen yhteisellä terassilla.

Lintulan Pikkukodit näkyy mäen päällä. 

Pihapiirin nurkalla.

Näkymä asuntomme ulko-ovelta.

Asuntomme ulko-ovi näkyy nurkan takana. 

Muutama asunto oli vielä vapaana varausta tehdessämme ja valintamme kohdistui Tiira-nimiseen asuntoon. 30 neliön asunto tilavalla keittiöllä, makuuhuoneella, vessalla ja suihkulla varustettuna. Kolme nukkumapaikkaa ja lisämaksusta neljäs vuodetuolissa.

Vähän jännittynein mielin matkasimme Naantaliin, sillä pelkkien kuvien ja netin tietojen perusteella  ei voinut olla varma, oliko tämä valinta hitti vai huti. Ketjuhotellissa kun suurinpiirtein tietää mitä saa - nyt majoitukseen sisältyi yllätysmomentti.

Mutta vielä mitä - tämähän oli aivan täydellinen!

Siis ihan jo ensimmäisenä sijainti. Erittäin keskeisellä paikalla; aivan sataman ja esim. Naantalin Matkailun toimiston vieressä. Lyhyt kävelymatka kaikkialle, jopa Muumimaailmaan. Keskellä idyllisintä vanhaa kaupunkia.

Sattumalta löysimme vielä mäen päältä, aivan kivenheiton päästä, pienen leikkipuiston, jossa kävimme vielä illalla ennen nukkumaanmenoa Meean toiveesta. Ja vaikkei majoituspaikastamme suoraan merinäkymää ollutkaan, ei rantaviivakaan ollut kovin kaukana.

Miljöö onkin sitten toinen mainitsemisen arvoinen asia. Ehkä jopa se, joka olisi pitänyt mainita ihan ensimmäisenä.

Sekä vallitseva ympäristö että itse Lintulan Pikkukotien pihapiiri henkivät maalaisromantiikkaa ja puutalotunnelmaa. Aiemmin olleissa kuvissa näkynyt asuntojen yhteinen terassi oli uskomattoman viihtyisä ja siellä olisi mielellään viettänyt pidemmänkin tovin. Aivan ihastuttava tunnelma! Ja vaikka itse asunto oli ns. nykyaikaisesti varusteltu, ihanat pienet sisustusyksityiskohdat huokuivat vanhaa romanttista tunnelmaa.

Näkymä keittiön ikkunasta. 

Maha-selfieitä oli hyvä ottaa tunnelmallisessa eteisessä. 

Ja vielä kolmantena pakko mainita tilat ja varustelu.

Tilava keittiö/ruokahuone olisi antanut mahdollisuuden pidempäänkin visiittiin; kaappitilaa oli vaikka muille jakaa ja keittiöstä löytyi kaikki tarpeelliset laitteet. Jopa pyykinpesukone!

Makuuhuoneeseen mahtui mukavasti kolme sänkyä ja tilaa jäi. Sohvan puutekaan ei juurikaan haitannut (toisessa vapaana olleessa asunnossa sellainen olisi ollut), sillä keittiön tuoleissa ja vuodetuolissa oli riittävän mukava katsella hetki telkkaria iltasella Meean nukahdettua.

Yhtään tavaraa ei yhden yön visiitillä laitettu kaappeihin - mutta tilaa olisi ollut! Ja perusastiasto luonnollisesti kuului majoitushintaan. 

Jos jotain miinusta olisi annettava, voisin mainita ohuet seinät, joista kuului naapuriasuntojen äänet läpi. Onneksi asuntojen vuokraussivullakin on mainittu "ei sovellu ylenpalttisten juhlien pitäjälle", joten melko rauhallisia naapureita asunnoissa yleensä taitaa olla; meidänkin seinän takaa kuului lähinnä lasten ääniä nukkumaanmenoaikaan.

Toinen miinus oli se, että olimme täällä vain yhden yön ja ehdimme nauttia majoituksesta suhteellisen vähän - reilun vuorokauden Naantali-vierailusta kun aika monta tuntia kului kuitenkin Muumimaailmassa (jonne muuten liput tuli alennuksella tämän majoituksen ansiosta!). Olisi ollut aivan mahtavaa herätä näihin maisemiin toisenakin aamuna:

Mikäli olet joskus menossa Muumimaailmaan tai muuten vaan Naantaliin, suosittelen lämpimästi Lintulan Pikkukoteja majoitukseksi! Itsellä on kokemusta ainoastaan Tiira-huoneistosta, mutta uskon muidenkin olevan yhtä tunnelmallisia ja rauhallisia majoituskokemuksia. Voin olla varma, että mikäli meidän perhe vielä toistamiseen Naantaliin eksyy, majoituspaikkaa ei tarvitse kahta kertaa miettiä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Tyttö vai poika?

Erilaisten uskomusten mukaan on aika helppo veikata, kumpaako sukupuolta tuleva masuasukki on. Harmi vaan, että monesti uskomukset menevät keskenään ristiin ja aukotonta lopputulosta ei ole.

Huvikseni testasin tämänkin raskauden osalta, kumpiko siellä massussa uskomusten mukaan kasvaa. Tulokset olivat - noh - melko ristiriitaisia. :D

Jos kärsit pahasta raskauspahoinvoinnista, vauva on tyttö.
Kuvittelin jo aiemmassa (tyttö)raskaudessa kärsineeni pahasta raskauspahoinvoinnista, mutta nyt pahoinvointi on ollut kyllä vielä pahempaa!

Jos himoitset suolaista, vauva on poika.
Jos himoitset makeaa, vauva on tyttö.
Nämä pitäisi olla siis vaihtoehtoisia, mutta itselleni kyllä maistuu sekä suolainen että makea - päivästä riippuen. :D

Jos syöt aamiaista, vauva on poika.
Aamiaista olen syönyt aina; olen niitä ihmisiä, jotka eivät pärjää ilman aamupalaa. 

Jos kärsit stressistä, vauva on poika.
Nyt kesälomalla stressi ei ole ollut niin suuri, mutta tekemättömien asioiden lista kyllä koko ajan kasvaa ja lisää sitä stressiä. 

Jos vatsa leviää sivusuuntaan, vauva on tyttö.
Jos vatsa on eteenpäin työntyvä, vauva on poika.
En oikein osaa itse arvioida tätä; minusta se on kasvanut kumpaankin suuntaan. :D

Jos äidillä on iho-oireita, vauva on tyttö.
Pientä näppylää on ilmaantunut etenkin kaulaan. Tosin viime (tyttö)raskaudessa kaikki iho-oireet laantuivat raskausajaksi!

Jos lapsen syke on alle 140, vauva on poika.
Edellisessä neuvolassa syke oli keskimäärin 135.

Jos painoa kertyy vähän joka puolelle (ei pelkkään vatsaan), vauva on tyttö.
Varmasti eniten painoa on tullut vatsan seudulle, mutta kyllä niitä lisäkiloja on kertynyt muuallekin kroppaan.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan vauva on poika.
Ikä ja ajankohta ratkaisevat tässä kalenterissa. 

Maya-intiaanien mukaan, jos äidin ikä synnytyshetkellä ja synnytysvuosi ovat molemmat parittomia, vauva on tyttö.
Kun omat synttärit ovat heinäkuussa ja laskettu aika marraskuussa, voi nämä kohtuullisen uskottavasti päätellä. :D


Meni siis ennustusten mukaan täsmälleen tasan! Neljä tyttöä ja neljä poikaa (plus nuo kaksi kohtaa, joissa en osaa valita kumpi voisi olla enemmän).

Mehän tosiaan käytiin heinäkuun puolivälissä rakenneultrassa ja tulevan vauvan oletettu sukupuoli on selvillä. Ainakaan ihan vielä en kuitenkaan blogissa paljasta, kuinka paikkaansa nuo yllä olevat pitävät ja kumpiko ultran mukaan olisi tulossa.

Kuittaan vaan tässä kohtaa, että yllä on myös oikea sukupuoli mainittuna. :D


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.