Frozen-juhlien herkkureseptit

Kuten aiemmin kirjoitin, 4-vuotissynttärit alkavat lähestyä ja pikkuhiljaa aloitellaan synttärisuunnittelua. Tai siis; Meeahan niitä juhlia on suunnitellut jo syksystä asti...

Viime kevään Frozen-synttärit olivat ilmeisesti Meean mielestä niin ihanat, että hän haluaa ehdottomasti nytkin Frozen-synttärit. Toisaalta vähän tylsää järjestää synttäreitä samalla teemalla, mutta pääsenpähän itse helpolla - Meean toiveena kun on pitkälti samanlaisia tarjottavia kuin 3-vuotissynttäreilläkin oli.

Koska oma muistini on nykyään huono, olipa hyvä, että tuoreeltaan viime vuotisten synttäreiden jälkeen naputtelin blogiin juttua synttäritarjottavista. Tämän julkaisu jäi odottelemaan yhtä reseptiä, jota varten piti kaivaa paperinen ohje  - mitä en ennen tätä saanut aikaiseksi.

Joten tässä nyt - muistona viime keväältä ja todennäköisesti virikkeeksi itsellekin tulevaa kevättä varten: Frozen-juhlien herkkureseptit!

-----

Kuten jo synttäribloggauksessa totesin, Frozen-synttäreiden järjestäminen oli siinä mielessä helppoa, että ideoita tarjottaviin löytyi Googlesta ja Pinterestistä aivan valtavasti.

Osan tarjottavista ostin valmiina kaupasta (mm. suolatikut ja vaahtokarkit). Leivonnaisten yms osalta piti hieman tutkailla googlen tarjontaa - sen jälkeen kun tarjottavat oli muutoin lyöty lukkoon. Löytyi muuten runsaasti herkkureseptejä ja jopa uusia lemppareita; esimerkiksi tuo porkkanapiirakka on hurjan herkullista tällä reseptillä!

Synttärikakku

Synttärikakun osalta käytin apuna pitkälti Kinuskikissaa. Kakkupohjan tein tällä sokerikakkupohjan reseptillä ja sokerimassan alle laitoin sokerikreemiä.

Pursotukset kakun reunaan tein viime vuodesta tutulla maidottomalla reseptillä; GoGreen kaurapohjaista vispikermaa ja tomusokeria.

Täytteeksi halusin jotain Meean herkkua ja minttubuffet-jäätelö on pikkuneidin ehdoton lemppari. Koska minttu on vielä sopivasti teemaväreihin sopivaa, täyteratkaisu oli melko helppo - ja lopullinen koostumus syntyi pari eri netistä löytynyttä ohjetta soveltamalla:

Täyte:

omenamehua

0,5 prk omenamarmeladia

1 prk GoGreen vispikermaa

1,5 prk Valion minttu-suklaarahkaa

Kostuta kakkupohja omenamehulla. Levitä päälle puoli purkillista omenamarmeladia (toki kakkupohjan koosta riippuen). 

Sekoita keskenään vatkattu vispikerma ja minttu-suklaarahka. Levitä täyte marmeladikerroksen päälle. 

Tästä satsista saa yhden täytekerroksen; itse tein kaksi täytekerrosta, joten aineksia oli tuplamäärä. 

Annan ja Hansin voikkarit

Annan ja Hansin voikkarien syönti on hyvin pienessä osassa elokuvassa, mutta siitä sai kätevästi suolaista purtavaa juhliin. Meidän juhlavieraat kun tulivat kaikki pidemmän matkan takaa, joten suolaiset tarjottavat perinteisesti menevät makeita paremmin kaupaksi.

Halusin kahta erilaista leipää - jotta voi erottaa selkeästi Annan voikkarit ja Hansin voikkarit. Mies ei lämmennyt kasvisvaihtoehdolle, joten Annan leipiin tuli broileritäyte ja Hansin leipiin lohitäyte.

Broileritäyte:

750 g hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita

currya

2 dl majoneesia

1 paprika

jääsalaattia

10 viipaletta vaaleaa paahtoleipää

10 viipaletta tummaa paahtoleipää

Pilko paprika pieniksi kuutioiksi. Paista fileesuikaleet pannulla kypsäksi ja mausta. Pilko kypsät broilerisuikaleet pieneksi. 

Sekoita keskenään paprikakuutiot, broilerit ja majoneesi keskenään.

Levitä tahnaa tummien paahtoleipäsiivujen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Aseta päälle salaatinlehti. Laita vaalea paahtoleipäsiivu kanneksi.

Kääri leivät kelmun sisään jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.  Leikkaa ennen tarjoilua pieniksi kolmioiksi; ensin kahtia ja sitten vielä kerran kahtia - eli yhdestä kerrosleivästä tulee neljä pientä kolmioleipää. 

Lohitäyte:

500 g savustettua lohta

200 g ruohosipulituorejuustoa

50 g tuoretta tilliä (silputtuna)

3 rkl sitruunamehua

2 tl sitruunankuoriraastetta

10 viipaletta vaaleaa paahtoleipää

10 viipaletta tummaa paahtoleipää

Poista kalasta nahka ja ruodot. Jauha lohi monitoimikoneella hienoksi. 

Lisää monitoimikoneen kulhoon tuorejuusto, silputtu tilli, sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori. Jauha tasaiseksi massaksi. 

Levitä tahnaa tummien paahtoleipäsiivujen päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laita vaalea paahtoleipäsiivu kanneksi. 

Kääri leivät kelmun sisään jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli. Leikkaa ennen tarjoilua pieniksi kolmioiksi; ensin kahtia ja sitten vielä kerran kahtia - eli yhdestä kerrosleivästä tulee neljä pientä kolmioleipää. 

Arendelin muffinit

Arendelin muffinit tein vanhalla luottoreseptillä. Nämä nyt aika hatarasti liittyvät elokuvaan; piti vaan keksiä jotain lisää synttäripöydän suolaisiin tarjottaviin ja oikeastaan mikä tahansa olisi sopinut "Arendel" -etuliitteellä. :) Näiden muffinien toinen nimivaihtoehto oli itseasiassa "Kivipeikot"; ulkomuotonsa puolesta olisivat voineet soveltua niiksikin. ;)

Taikina:

4 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ tl paprikajauhetta

1 tl yrttisuolaa

1 rkl persiljaa

100 g kinkkukuutioita

100 g paprikaa pieninä kuutioina

100 g fetaa

2 dl kermaa

2 munaa

½ dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. 

Lusikoi taikina muffinssivuokiin; taikinasta tulee n. 15-20 kpl. Paista kiertoilmauunissa, 200 astetta, 15-20 min.

Olafin porkkanapiirakka

Porkkanapiirakassa yhdistelin kahta eri ohjetta; toinen piirakkaan ja toinen kuorrutteeseen. Idea Olaf-koristeluihin löytyi googlen kuvahaun kautta - sitä en tiedä, mitä inspiraatiokuvan koristeissa oli käytetty, mutta tein oman sovelluksen. :)

Piirakka:

5 kananmunaa

4 dl sokeria

200 g sulatettua voita

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl soodaa

2 tl vaniljasokeria

4 tl kanelia

3-4 porkkanaa

Kuorrute:

100 g voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl tomusokeria

Koristeeksi:

valkoista sokerimassaa

oranssia sokerimassaa (tai keltaista + vihreää)

vihreää sokerimassaa

snöre-lakua

elintarviketussi

Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. 

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet taikinaan vuorotellen voisulan kanssa. Lisää viimeiseksi raastettu porkkana. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

(Itse tein pohjan valmiiksi jo hyvissä ajoin ja pakastin sen juhlia odotellessa. Ylipäätään pohja kannattaa tehdä päivää paria ennen juhlia; se ei ole parhaimmillaan ihan tuoreena.)

Lisää kuorrute päälle ennen tarjoilua. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto. Lisää joukkoon tomusokeri. Anna kuorrutteen jähmettyä hetki, jotta se on helpompaa levittää. Levitä kuorrute piirakkapalojen päälle. 

Olaf-koristeet kannattaa valmistaa jo viimeistään edellispäivänä, jotta ehtivät jämäköityä. Pyörittele valkoisesta sokerimassasta Olafin pään muotoisia palleroita ja oranssista & vihreästä porkkanoita. Snöre-lakut voi asetella päähän risuiksi jo tässä vaiheessa; kun pallerot kuivahtavat riittävästi, ei lakuja enää saa paikoilleen. Koristeiden kuivahdettua (itse annoin näiden kuivua reilun vuorokauden) maalaa elintarviketussilla silmät ja kulmakarvat Olafeille.

Lisäksi tarjolla oli:

Svenin herkut
Frozen-jugurttipurkkien pohjalla dippiä ja purkkiin suikaloituna kasviksia dipattavaksi.

Huurteiset lumipallot
Popcornit.

Olafin pikkuveljet
Vaahtokarkkeja kahdessa koossa.

Olafin käsivarret
Suolatikut.

Svenin papanat
Pienet suklaakarkit.

Juomina tarjottiin:

Elsan jääjuoma
Lasten booliohjeella tehtyä sinisävyistä juomaa.

Annan marjamehu
Omatekoista mustaviinimarjamehua.

Sulanut Olaf
Kanisterillinen vettä, jossa koristeena porkkana ja isoja (silikoni-muffinssivuuassa tehtyjä) jääkuutioita.

Koska löysin viimevuotiset tarjoilukortit, tänä(kin) vuonna mennään pitkälti samanlaisella ruokalistalla. Nyt kun synttäreitä järjestetään kahdet, on varmaan juhlissakin (kohderyhmä huomioiden) hieman erilaiset tarjottavat. Esimerkiksi Arendelin muffinsseiksi kaavailin kaverisynttäreille makeita muffinsseja ja sukulais-/kummisynttäreille suolaisia.

Eipä tässä enää montaa viikkoa juhliin ole; ensimmäiset juhlaleipomiset pakastimeen on jo nyt pääsiäisenä tehty. Tästä ne juhlat pikkuhiljaa alkavat muodostua!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvan oma nurkkaus

Vaikka lasten yhteinen lastenhuone valmistuukin kovaa vauhtia, vielä toistaiseksi (ja vielä jonkin aikaa) Veini nukkuu meidän makuuhuoneessa omassa pinnasängyssään.

Vauva ei minun mielestäni vielä varsinaisesti omaa huonetta tarvitsekaan, mutta tähän uuteen lastenhuoneeseen sijoitetaan jo nyt Veinin lelut ja vaatteet - jossain kohtaa myös se sänky.

Toistaiseksi Veinin oma nurkkaus löytyy kuitenkin meidän makuuhuoneestamme ja se on hyvin vaatimaton. Lelulaatikko sekä elintärkeät tarvikkeet (eli sitteri ja leikkimatto) ovat alusta asti olleet olkkarissa ja vaipat, harsot sekä muut vastaavat kodinhoitohuoneen tasolla ja kaapissa. Vaatteille raivasin rekin lisäksi pari hyllyä makuuhuoneen liinavaatekaappiin, jonne Veinin vaatteet pystyviikkauksen ansiosta hyvin mahtuivatkin.

Hupparit ja jumpsuitit piti kuitenkin saada roikkumaan ja siitä kehittyi ajatus rekille makuuhuoneen nurkkaan. Kun harjanvartta jäi vielä pätkä ja vaatetta tuntui olevan, mies nikkaroi vielä tuplarekin ja saatiin jonkin verran tilaa taas vapautettua kaapista.

Kaislastarin unipesä on ollut käytössä alusta asti ja se on ollut loistava! Seinällä koristeena kummitädiltä saatu unisieppari ja joululahjaksi ostamani taulu. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvanvaatteita talteen muistojen laatikkoon

Tuli tuosta aiemmasta bloggauksestani mieleen, että kuinkahan moni säilöö vauvanvaatteita talteen ja kuinka isoja määriä? En siis tarkoita mahdollisille tuleville sisaruksille käyttöön säilöttäviä vaatteita, vaan nimenomaan muistoarvon vuoksi talteen jätettäviä. Niin sanotun "muistojen laatikon" täytettä.

Minä nimittäin olen tässä asiassa hamstraaja pahimmasta päästä. Meean pieniä vaatteita on nyt säilötty vajaan äitiyspakkauslaatikollisen verran. Okei, on siellä joukossa muutamia leluja ja muitakin tarvikkeita. Ja okei, otin sieltä muutamia unisex-vaatteita käyttöön Veinillekin; mutta käytön jälkeen ne kuitenkin päätyvät takaisin Meean muistojen laatikkoon.

Veinin osalta olen yrittänyt maltillisemmin laittaa vaatteita talteen, koska en usko poikien aikuisena arvostavan tätä elettä ihan yhtä paljon. Mutta kyllä sieltä Veininkin muistojen laatikosta löytyy jo kymmeniä vaatteita; kotiutumisvaatteet, ihan pienimpiä ekojen päivien vaatteita, äitiyspakkauksen vaatteita, sukulaisten ja ystävien antamia lahjoja sekä ihania kuoseja. Sellaisia vaatteita, joista harmittaisi, jos ne myisi eteenpäin.

Muun muassa nämä bodyt päätyivät Veinin muistojen laatikkoon tällä siivouskerralla.

Ja pakko sanoa, että viime kesänä, kun Meean kanssa hänen äitiyspakkauslaatikkoaan pengottiin, oltiin molemmat ihan fiiliksissä. Minä muistelin kaihoisasti, keneltä mikäkin vaate oli saatu ja missä niitä oli käytetty. Meea hämmästeli onko hän oikeasti ollut noin pieni ja ihasteli söpöimpiä vaatteitaan.

Myös oma äitini on säilönyt jotain omia pieniä vaatteitani; vaikka moni niistä onkin turhan retroja omaan makuun, ajatus on aivan ihana ja etenkin silloin raskausaikana esikoista odottaessa omien vauvanvaatteiden penkominen oli ihanaa.

Todennäköisesti Veinin kohdalla käy kuten Meeallakin (ehkä jo aiemmin), että talletettavien vaatteiden määrä tippuu roimasti vauvavuoden jälkeen. Joka on tosi hyvä, koska eihän säilytystila millään riittäisi! Jostain 80-koosta eteenpäin ei Meeallakaan laatikossaan montaa vaatetta ole.

Mutta toistaiseksi laittelen vielä vauvahuuruissani Veinin vaatetta talteen - ja aion myös muutaman vuoden päästä palata vauvamuistoihin sitä kautta!

Löytyykö teiltä muistojen laatikko vaatteille?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ihanimmat (nyt jo pieneksi jääneet) ihanuudet

Vauvanvaatteet on ihania ja niitä on tullut liian vähän esiteltyä blogissa. Viimeksi tällaiset vaatekuvabloggauksen tein alkuvuodesta vaatekaapin siivouksen yhteydessä. Ja samassa hengessä syntyi tämäkin bloggaus; tänään on naapuri tulossa katsomaan meiltä pieneksi jääneitä vaatteita, ja  näitä vaatteita lajitellessani nappasin muutamista kuvia.

Koska vauvanvaatteet kuitenkin ovat vaan niin ihania, koitan lähiviikkoina kuvailla myös kaapista tällä hetkellä löytyviä ihanuuksia, eikä aina vaan näitä jo pieneksi jääneitä (jotka aiheuttavat äidille haikean mielen). Myös Meean vaatekaapin sisältöä pitäisi esitellä blogissa - niitä vaatteita en ole kuvannut aikoihin ja pikkuneidinkin kaapista löytyisi vaikka mitä ihanaa!

Mutta nyt kuitenkin nämä muutamat jo pieneksi jääneet Veinin vaatteet esittelyyn. Osa saattaa lähteä kohta naapurin matkaan, osan laitoin muistojen laatikkoon talteen.

Oon kyllä niin ihastunut näihin Newbien herkkiin kuoseihin!

Ostin nipun ihania poikien bodeja viime kesänä torista, tässä yksi niistä.

Myös tämä body oli samassa nipussa; kunnon slim fit -malli, joka meidän hoikalle pojalle istui täydellisesti. 

Tämä (jonkun) itsetekemä body lähti meillä muistojen laatikkoon. Aaaaaaivan ihana!

Vielä pari bodyä. Tekstin vuoksi yksi lemppareista. :)

Tämä body oli yksi isyyspakkauksen bodeista. 

Paitoja on käytetty suhteellisen harvoin, mutta tämä paita on päätynyt päälle aika monesti . koska Meea tämän niin monesti pikkuveljelleen päälle valitsi. 

Ja vielä viimeisenä; ihan parhaat housut! Newbie on ihana ja nämä housut istuivat täydellisesti päälle!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 4 kk

Neljä kuukautta. Huhhuh, hän on jo iso pieni mies!

Lauantaina vietettiin merkkipäivää, sunnuntaina aloitettiin soseet ja eilen tiistaina saatiin vielä tuoreet mitat neuvolassa.

4 kk mitat (Suluissa 3 kk mitat):

Paino: 6760 g (6105 g)
Pituus: 66,5 cm (65 cm)
Pään ympärys: 42,5 cm (41,8 cm)

Kiire liikkumaan on edelleen kova, mutta nyt lempipuuhaa on myös tarttuminen. Hän tarttuu kaikkeen ja kaikkiin - tiukasti. Pari kertaa on Meea huutanut hädissään äitiä apuun, kun Veini on napannut kunnolla hiuksista kii. :D

Jäntevä kaveri on kannatellut päätään synnäriltä asti ja jo kauan yrittänyt pöngätä istumaan. Nyt tämä istumaan pyrkiminen sylissä ollessa on niin vahvaa, että täytyy ihan kunnolla pitää kii, ettei hän kippaa itseään nenälleen lattialle.

Kovasti hän juttelee, naureskelee ja komentaakin. Monesti on huudeltu "äijiii", kun olen poistunut näköpiiristä, mutta en nyt vielä tuota oikeaksi sanaksi laskisi. :) Kovasti asiaa hänellä kuitenkin tuntuu olevan!

Yksin viihtyminen sylin ulkopuolella on kasvanut ja puklailu vähentynyt; liekö näillä vaikutusta toisiinsa. Meean kanssa alkaa olla jo jotain leikin tapaisia ja isosisko keksii kyllä keinot viihdyttää pikkuveljeään. Tällä hetkellä meillä on hittinä Soiva laulukirja, jonka tahtiin lauleskellaan yhdessä päivittäin.

Rutiinit aamun ja illan suhteen meillä ovat hyvin selkeät, päivisin mennään vähän sen mukaan, että miten Veini nukkuu - jos nukkuu. Muutamia parin tunnin päikkäreitä on viime viikkoina saatu, mutta edelleen se päikkärinukkuminen on aika huonoa.

Soseet tosiaan aloitettiin pienillä maisteluannoksilla bataatilla sunnuntaina; äidinmaito kuitenkin tulee olemaan pääasiallinen ravinnonlähde vielä pari kuukautta, mutta yritetään nyt minimoida allergioita maisteluannoksien avulla.

Ihana, vauhdikas ja sosiaalinen pikkumies!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Viime vuoden lahja-askarteluja

Nyt kun taas ollaan alettu suunnittelemaan ja väsäilemään Meean kanssa kaikennäköisiä lahja-askarteluja (mm. päiväkodin tätien muistamiset nyt ensimmäisenä), tuli mieleen, että edelleen ne meidän loppuvuoden DIY-jutut aina isänpäivälahjoista lähtien on vielä blogissa esittelemättä.

Joten pientä kuvakavalkadia tähän väliin! :)

Isänpäivälahjaksi purkitettiin herkkuja. :) Meea koristeli purkit washiteipillä ja maalasi etikettien taustat sekä valikoi karkit purkkeihin. 

Kortit askarreltiin pikkuneidin jalanjäljistä. 

Isin korttiin tehtiin isinkin jalanjälki. :) En nähtävästi oo tajunnut oikeasta kortista ottaa kuvaa - ja se kortti on pakattuna huonevaihdoksen myötä nyt jonnekin laatikkoon. Mutta tässä oli siis isin jalanjäljen lisäksi Meean jalanjälki ja teksti "isin jalanjäljissä". 

Mummin synttärilahjaa alettiin väsäämään näistä materiaaleista. 

Ja tällainen siitä sitten tuli! 

Kukkaset lankarullista ja varsina sukkapuikot. :)

Lisäksi Meea halusi askarrella mummille tällaisen perhosen. 

Joululahjaksi kummeille (ja päiväkodin tädeille) paketoitiin lumiukko-suklaalevyt (ja ei-makean-ystäville popcornia). 

Ja vielä viimeisenä; joululahjaksi maalailtiin joulukuusia. 

Tässä isovanhemmille joululahjaksi lähteneet taideteokset.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Viimeiset päivät päiväkodissa tällä erää

Oman äitiyslomani alkaessa pohdittiin pitkään, mitä tehdään Meean päivähoidon kanssa. Jääkö Meea hoitoon, jääkö hän kotiin, milloin hän jää kotiin, voisiko hän mennä kerhoon tai muuhun harrastukseen...

Meidän paikkakunnallamme päivähoidon määrä on rajoitettu 20 tuntiin viikossa, mikäli toinen vanhemmista on kotona. Tämä luonnollisesti asetti omat rajansa päivähoidon jatkumiselle. 20 tuntia viikossa ei tuntunut niin suurelle; käytännössä se tarkoittaisi kahta päiväkotipäivää viikossa, mikäli Meea kävisi hoidossa miehen työpäivien ajan. Toinen vaihtoehto pikkuneidin aktivoimiseksi olisi ollut kerho; paikkakuntamme ainoa (?) ilman äitiä käytävä kerho olisi tarjonnut Meealle vielä tänä lukuvuonna vain yhden parin tunnin kerhopätkän viikossa (jos Meea olisi ollut 4 kk vanhempi, eli syntynyt 2013 puolella, kerhoon olisi päässyt kahdesti viikossa).

Keskustelin asiasta päiväkodin kanssa ja päätettiin yhdessä silloin syksyllä, että Meea jatkaa päiväkodissa ainakin vuodenvaihteeseen saakka - jonka jälkeen katsellaan, miten vauva-arki on lähtenyt sujumaan yms. Hän sai myös jatkaa omassa ryhmässä ja käydä kaksi ns. pidempää päivää; oikeasti päiväkodin suositus olisi ollut 3-4 lyhyempää päivää (joka meidän tarpeisiimme olisi ollut "huonompi" vaihtoehto) sekä vaihto eri ryhmään.

Hän on niin iso ja reipas neiti jo. 

Kun Meea nyt sai kuitenkin jatkaa omassa ryhmässään, se oli oikeastaan tärkein syy siihen, että Meea on päiväkodissa ollut näin pitkään. Oma tuttu ryhmä ja kovin tärkeäksi muodostuneet kaverit. Vaikka ollaan niitä Meean parhaita kavereita nyt nähty päiväkodin ulkopuolellakin kyläilyjen ja paikkakunnan tapahtumien merkeissä, onhan se erilaista leikkiä yhdessä koko päivä päiväkodissa.

Ja toki päiväkoti-päätökseen vaikutti myös Meean halu jatkaa päiväkodissa. Hän viihtyy siellä mainiosti ja mielellään on aina aamuisin hoitoon lähtenyt. Se, että pari päivää viikossa on itse saanut keskittyä vaan yhteen lapseen, on puolestaan auttanut omaan jaksamiseeni - refluksivauvan kanssa kun alkuvuodesta päivät olivat toisinaan pelkkää huutoa ilman päikkäreitä tai lepotaukoja; ja eihän hän edelleenkään juurikaan nuku päivisin.

Päiväkoti on siis selkeästi tehnyt hyvää koko meidän perheelle, mutta kesän saapuessa on kuitenkin ollut ajatuksissa irtisanoa päiväkotipaikka ja ottaa Meea kokonaan kotiin. Kesällä kun vauva on kasvanut, eikä ole niin kiinni minussa aivan koko aikaa (toivottavasti), niin pystyy Meeallekin ihan eri tavalla tarjoamaan aktiviteetteja ja seuraa. Lisäksi liikkuminen kerhoihin, leikkipuistoon yms on kelien lämmettyä huomattavasti helpompaa (se pukemisrumba ainakin helpottuu) ja ainakin vielä luotan siihen, että arki on sujuvampaa kuin mitä se on alkuvuoden ollut.

Alunperin mietittiin, että Meea voisi jäädä kotiin jossain kohtaa toukokuuta, mutta itse ehdotin jokin aika sitten miehelle, että jospa se Meea jäisikin jo tämän kuun lopusta kotiin.

Kuten sanottua; kevään korvilla on helpompaa aktivoida neitiä ja suunnitella leikkipuistoreissuja ja shoppailua yms. Huhti-toukokuussa pyörivät vielä kerhot ja avoimen päiväkodin toiminta, joten näissä periaatteessa olisi neljälle aamupäivälle (ti, ke, to ja pe) tekemistä! Kun lumet sulavat, niin tuo matka keskustaan hiekkatietä pitkin on helpompi vaunujen kanssa taapertaa; viime viikolla käytiin ensi kertaa kerhossa ja kyllä siinä melkoinen urheilusuoritus oli vaunuja JA seisomalaudalla olevaa Meeaa työntää lumisohjossa, vaikka neiti osan ylämäistä kävelikin.

Reissailujen lisäksi voidaan kutsua kavereita kylään: päiväkotikavereiden lisäksi myös naapurustossa asuu samanikäisiä lapsia ja kesän alkaessa yhteinen ulkoilukin on helpompaa. Keväällä suunnitteilla on myös viikon lomailu mummilassa; lisäksi huhtikuussa on tiedossa miehen loppu isyysloma (viikko) sekä kesällä muutama viikko kesälomaa.

Syksyllä Meean olisi mahdollista palata takaisin päiväkotiin, mikäli vaan hoitopaikkoja on tarjolla. Ollaan kuitenkin pohdittu, josko haettaisiin Meealle kerhopaikkaa syksyksi tuolta aiemmin mainitsemastani kerhosta; silloin hän pääsisi ikänsä puolesta kerhoon jo kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi ne äiti-lapsi-kerhoilut ja mahdollisesti jokin iltaharrastus, jolloin mies pääsisi viettämään isä-poika -aikaa sillä aikaa, kun me Meean kanssa harrastettaisiin. Siinähän sitä tuntuisi olevan riittävästi puuhaa ensi syksylle. :)

Oma äitiyslomani kesto on vielä määrittämätön ja katsotaan kauanko sitä tällä kertaa kotona viihtyy ja pystyy olemaan. Se on kuitenkin varmaa, että tänä vuonna en vielä töihin ole palaamassa, joten ensi syksy ja alkutalvi saadaan kerhoilla urakalla.

Mikäpäs sitä näiden kanssa kotoillessa. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Nyt alkaa soseshow!

Kirjoittelin viime kuussa, että odotan jo innolla soseshow:n alkamista. Tuolloin ajankohta oli vielä avoinna ja itse ajattelin, että ehkä jossain 5 kk tienoilla aloitettaisiin pikkuhiljaa imetyksen ohella maistelemaan.

Olen kuitenkin viime päivinä perehtynyt aiheeseen erityisesti allergioiden kannalta, koska Meean allergiapaletti oli melko laaja. Hyvin vahvasti se näyttäisi siltä, että ensimmäinen lusikallinen bataattia päätyy Veinin suuhun viikonlopun aikana!

Valmiudet ruokailun aloittamiseen hänellä tuntuisi jo olevan kohdillaan!

Toistaiseksi virallinen suositus kiinteiden aloituksen suhteen sanoo, että kiinteät tulisi aloittaa 4-6 kuukauden iässä, varovasti yksi ruoka-aine kerrallaan ja noin vuoden iässä olisi ns. koko ruokapaletti käytössä.

Nyt on kuitenkin meneillään INTO-tutkimus, jossa selvitetään, miten ruoka-aineallergioita voisi vähentää vauva-ajan ruokailun avulla. Tutkimus ei ole vielä valmistunut, mutta näyttäisi siltä, että allergioiden kannalta varhainen kiinteiden aloitusikä on perusteltua. Tutkimuksessa on mm. huomattu, että jos jonkin ruoka-aineen antaminen tapahtuu vasta reilusti yli 6 kk iän, lapsi allergisoituu todennäköisemmin tälle ruoka-aineelle.

Vaikkei monen tavoitteena oleva kuuden kuukauden täysimetys tällaisella toimintamallilla toteudukaan, ei tuo uusi tutkimuskaan vähennä imetyksen tärkeyttä. Edelleen imetyksen tulisi olla (jos se vaan onnistuu - esimerkiksi Meeahan oli pääsääntöisesti korvikevauva) vauvan pääsääntöinen ravinnon lähde ja kiinteiden osalta puhutaan nimenomaan maisteluannoksista.

Tutkimuksessa ruokaa annetaan vauvoille niin, että puolivuotiaana lapsi syö jo kaikkia ruoka-aineita ja tämän uskotaan vähentävän allergioita. Ihan siihen me ei ehkä päästä, koska tutkimuksesta huolimatta tahdon kuitenkin aloittaa rauhallisella tahdilla ja ruoka-aine kerrallaan - ihan siksi, että JOS niitä allergioita kuitenkin tulisi, olisi ne pahikset helpompi bongata ruokavaliosta. Mutta jotta ehditään ennen puolen vuoden ikää maistelemaan ainakin yhtä laatua niin hedelmiä, kasviksia, viljoja, lihaa kuin kalaakin, sitä suuremmalla syyllä tuo maistelu kannattaa aloittaa heti nyt neljän kuukauden iässä.

Veinillä neljän kuukauden merkkipaalu tulee täyteen huomenna lauantaina, joten viikonlopun aikana laitetaan soseshow käyntiin!


p.s. Jos soseiden aloittaminen on ajankohtaista, käy tutustumassa omiin parin vuoden takaisiin vinkkeihini. Vinkit muun muassa soseiden valmistamiseen, säilöntään ja välineisiin löydät täältä.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ekat kaverisynttärit tulossa

Ajattelin yrittää pitkittää tätä mahdollisimman kauas, mutta kun Meea marraskuussa sai kutsun ekoille kaverisynttäreille, peli oli menetetty. Tänä keväänä järjestetään siis ensimmäiset kaverisynttärit.

Eikä siinä mitään, itsehän siis tykkään juhlien järjestelystä ja laittamisesta. Mutta kyllä se tietenkin tähän vauva-arkeen tuo omanlaisen stressinsä. Ja siksi toisekseen kun ne kaverisynttärit tuntuvat nykyään olevan melkoista kilpavarustelua; Hoplop-synttäreitä ja lahjoja vieraille. No, meillä kelpaa ainakin tänä vuonna vielä ihan vaan perinteiset synttärit - teemalla.

Pikkuneiti on suunnitellut omia synttäreitään syksystä asti ja viimeistään niistä marraskuisista kaverisynttäreistä lähtien hän on miettinyt kovasti myös kutsuvieraslistaa. Frozen-synttärit lyötiin lukkoon jo varmaan joulukuussa - eikä mieli ole onneksi muuttunut. Olen kyllä moneen otteeseen tästä kysellyt, koska viime vuonnahan neiti päätti hetki ennen synttäreitä (kun järjestelyt olivat jo pitkällä), että haluaisi sittenkin Ryhmä Hau -synttärit eikä Frozen-synttäreitä. Mutta ei, Frozen-synttäreillä mennään - vaikka äiti vähän on yrittänytkin saada jotain muuta teemaa juhlille - koska onhan se vähän tylsää järjestää samanlaiset synttärit kaksi kertaa. :D Mutta Meea saa päättää; pääseepähän toisaalta itse helpommalla, kun voi käyttää viime vuotisia ideoita ja koristeita (jos löydän ne vielä).

Kutsuvieraiden osalta olen itse pohdiskellut, että montako lasta on sopivasti. Etenkin jos ainakin osalla äiti/isä tulee mukaan; nämä nelivuotiaat ovat vähän siinä rajalla, että uskaltavatko vielä kyläillä yksin vai ei. Kotimme koko ja istumapaikat asettavat omat rajoitteensa juhlavieraiden määrälle - vaikka Meea haluaisikin kutsua aika monta. Hänen puheissaan on vilissyt kymmenisen päiväkotikaveria ja lähes saman verran naapuruston lapsia.

Kutsuvierasmäärälle löytyi lopulta ihan looginen peruste, jonka Meeakin ymmärsi ja hyväksyi. Keittiön pöydässä kun on kuusi tuolia, niin neiti saa kutsua viisi vierasta, jotta mahtuvat kaikki kätevästi pöydän ääreen istumaan. (Okei, periaatteessa voisi kutsua jopa kuusi, sillä voitaisiin ottaa pöydän päätyyn synttärisankarittarelle erilainen tuoli - mutta tätä ei tarvitse kertoa Meealle.)

Tilasin viime viikolla verkkokauppa.comin alesta jo nipun Frozen-juhlatarvikkeita ja Elsa-juhlamekkokin on matkalla. Hyvässä vaiheessa ollaan siis - kuukausihan tässä tosin enää on juhliin aikaa ja pitäisi saada tuo lastenhuonekin valmiiksi ennen sitä!

Kaverisynttäreiden myötä meillä eletäänkin varmaan Frozen-huumassa ensi kuussa muutama päivä. Suunnitelmissa on pitää kaverisynttärit torstai-iltana ja sukulais/kummisynttärit lauantaina. Näin ehtii sitten perjantaina vielä leipoa lisää (jos tarvitsee) sekä siivota kodin lapsilauman jäljiltä. Mies pitää tosiaan viikon isyyslomaa noilla paikkeilla (keskiviikosta tiistaihin), joten on toivoa sille, että ehdin jopa leipoa synttäreille - eivätkä leipomukset pala pohjaan. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Välillä vaan kirppikseltä tekee löytöjä!

Instassa jo hehkutinkin näitä parin viikon takaisia kirppislöytöjäni, mutta pakko jakaa vielä tännekin. Kun kerrankin kävi hyvä tuuri kirppiksillä. Tai no, en nyt muutenkaan mitään törkeän kalliita juttuja viitsi kirppiksiltä ostaa, mutta nämä tämänkertaiset ostokset olivat kyllä superhalvat. Jos ja kun ne jossain kohtaa myy eteenpäin, niin varmasti saa omansa takaisin!

No, ensin bongasin paikalliselta fb-kirppikseltä 74-koon lastenvaatetta kympillä. Nippu muun muassa Newbien bodeja ja housuja pojalle. Mies haki nämä pari viikkoa sitten perjantaina tullessaan töistä kotiin ja olin perjantai-iltana aivan fiiliksissä, miten hyvän kirppislöydön olinkaan tehnyt!

Koska onhan tuo nyt aika halpa hinta erittäin hyväkuntoisista vauvanvaatteista! Newbie on vieläpä uusi rakkauteni (poika)vauvanvaatteissa; mielellään pukisin Veinin aina näihin Newbien ihanuuksiin!

No, näissä hyvissä kirppislöytö-fiiliksissä sain seuraavana päivänä Jyväskylä-reissulla houkuteltua miehen mukaan yhdelle (parhaalle) kirppikselle. Koska Meea oli tuolloin vielä hiihtoloman vietossa mummin ja vaarin luona, sai kerrankin ihan rauhassa kierrellä. Ja kylläpä sitä tulikin tehtyä löytöjä!

Yksi parhaista löydöistä ikinä oli tämä Popin windfleece. Seitsemän (!!) euroa. Toki tämä on jo hieman nyppääntynyt jne, mutta ehjä, tahraton ja muutenkin sellaisessa kunnossa, että hyvin kehtaa käyttää muuallakin kuin vaan kotipihalla.

Tämä oli hyvä löytö siksikin, että vastaavan haalarin olin ajatellut joka tapauksessa kevääksi/syksyksi ostaa. Tosin tämä haalari tämänpäiväisen kokeilun perusteella on vielä sen verran reilu, että tämä jää syksyksi ja yritän vielä kevääksi metsästää kokoa pienemmän - sinisenä, joka alunperin suunnitelmissa oli.

Ja tässä toinen olin-joka-tapauksessa-ostamassa -tyyppinen löytö. Tripp Trappiin pehmusteet, hintaa seitsemän euroa! Ja vieläpä oma lempparikuosini! Hyvä kunto, ei näkynyt ruokaroiskeita eikä kulumaa.

Näitä olin itseasiassa ennen kirppisreissua jo torista katsellutkin käytettynä; hinnat näyttäisivät pyörivän kahdenkympin hujakoilla. Joten seitsemän euroa on kyllä jo todellinen löytö! Vielä tarvittaisiin baby set ja valjaat (ja ehkä toiset pehmusteet varalle) ennen kuin soseshow meillä starttaa.

Ja vieläpä samaiselta kirppikseltä tarttui matkaan kaksi vaatesettiä. Nämä molemmat olivat käytännössä uudenveroiset, en usko että ovat kumpainenkaan koskaan olleet päällä. Nämä ovat hieman isompaa kokoa, joten menivät meillä vielä jemmalaatikkoon - mutta olivat niin halpoja, ettei voinut kirppishyllyynkään jättää. Ylempi setti 4 euroa ja alempi 2,50 euroa!

Ja vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä - mukaan tarttui myös Stonzin rukkaset. Meillähän Stonzin töppöset olivat Meealla aivan huiput kävelemään opetellessa ja vaunuillessa, mutta näistä rukkasista ei aiemmin ole kokemusta. Mutta nämähän ovat myös aivan huiput! Riittävän isot, jotta on helppo pukea käteen (jopa haalarin päälle) ja kiristysnauhoilla saa "pienennettyä" hanskat käteen sopiviksi.

Meillä siis tähän asti oli ollut käytössä äitiyspakkauksen rukkaset, jotka jo villahaalarin päälle laitettuina alkoivat käydä nafteiksi. Jos olisin tajunnut, niin olisin ostanut tällaiset Stonzin hanskat jo aiemmin - aivan loistavat! Ovh-hinta uusille on "hieman" enemmän, mutta koska tämä oli yksi niistä huipuista kirppislöydöistäni, ei näillekään jäänyt paljoa hintaa: 1,50 euroa!

Mitä mahtavaa sinä olet viimeksi löytänyt kirppikseltä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.