Ähtärin eläinpuistossa

Ollaan tänä kesänä ehditty käydä taaperon kanssa jo Powerparkissa ja Linnanmäellä, mutta tällä viikolla vuorossa oli kaikkein odotetuin kesäkohde - Ähtärin eläinpuisto.

Meea kyseli jo viikon etukäteen, että milloin mennään katsomaan karhuja ja saako ilvestä silittää ja saako ahmaa raapaista. Olisi kysellyt varmaan pidempäänkin, mutta en kertonut Ähtärin reissusta hänelle kuin viikko ennen lähtöä. :)

Reissupäivävaihtoehdot olivat aika sateisia, mutta valittiin se vähäsateisin - se, joka lupasi sadetta vasta klo 13 jälkeen. Sadekuuro yllätti kesken jätskinsyönnin ja toinen (pieni) karhuja katsellessa. Siinä vaiheessa, kun siirryimme eläinpuistosta kotieläintilan puolelle, sade näytti jo taukoamattomalta. Pieniä taukoja onneksi tuli, niin saimme katsottua läpi ne kotieläintilan eläimetkin. Alunperin tarkoitus oli piipahtaa Ähtärin jälkeen vielä Tuurin Miljoonativolissa - Tuurissa me käytiinkin, mutta Miljoonativoli jäi suosiolla väliin, kun vettä tuli kaatamalla, jyrisi ja salamoi.

Mutta se Ähtäri Zoo - sehän oli aivan mahtava paikka!

En ollut itse aiemmin käynyt Ähtärissä, joten tämä oli itsellekin erittäin mukava reissu. Korkeasaari on nähty pariin otteeseen (Meeankin kanssa jo kerran), joten oli mukava päästä vähän erilaiseen eläinpuistoon välillä.

Ja itseasiassa - tykkäsin Ähtäristä oikeastaan enemmän kuin Korkeasaaresta! Toki Korkeasaaressa on enemmän nähtävää, mutta jotenkin tuntui että Ähtärissä eläimet olivat paljon enemmän esillä ja viihdyttivät yleisöään. Häkit olivat todella isoja ja selkeä kierrettävä reitti oli plussaa!

Kaikki eläimet kierrettiin läpi (juurikin sen selkeän reitin ansiosta!), mutta etukäteen eniten odotetut karhut olivat aivan parasta koko Ähtärissä! Ne eivät todellakaan tuottaneet pettymystä! Osuttiin paikalle juuri ruokinta-aikaan, joten karhuthan pistivät parastaan - ja me viihdyttiinkin niiden luona piiiiitkä tovi!

Ähtäri Zoo:n alueella olisi ollut ruokailumahdollisuuksia, mutta me päätettiin tällä kertaa ottaa eväät mukaan. Katsottiin kartasta grillauspaikat etukäteen ja suunniteltiin pysähdys hirviaitauksen luokse. Se osoittautuikin oivaksi valinnaksi, sillä taukopaikka ei olisi voinut olla viihtyisämpi. Grillausmahdollisuudetkin olivat mahtavat ja vierestä löytyi myös ajanvietettä makkaroiden ja kebakkojen kypsymistä odotellessa.

Jotenkin tuonne Ähtärin maastoon ne omat eväät sopivatkin erinomaisesti! Jos jotain miinusta täytyisi antaa, niin grillipaikan sijoittuminen jätskikiskojen jälkeen. Nyt nimittäin itse kuljimme pienen matkan vastavirtaan reitillä, kun kävelimme grillauspaikalta takaisin jätskikiskalle jälkiruokia ostamaan. Mutta eipä tuo matka onneksi pitkä ollut!

Viimeisenä kierrettiin vielä Ähtäri Zoo:n yhteyteen keväällä avautunut kotieläintila. Pitkään mietittiin, että ostetaanko lippuja sinne, koska olimme juuri pari päivää aiemmin käyneet paikallisen maitotilan avoimilla ovilla, jossa Meea pääsi näkemään lehmien lisäksi lampaita, ankkoja, kanoja, kukon, pupun, kissoja ja koiran. Mutta yhteislippuna ostettaessa hintaa tuli lisää 10 euroa meidän seurueelle (Meeallehan koko reissu oli sisäänpääsyjen puolesta ilmainen!), niin otettiin portilta se kotieläintilan lippukin ja ajoitettiin käyntimme siellä loppuvaiheeseen.

Osuttiinkin sitten kotieläintilalle juuri ruokinta-aikaan; lapset pääsivät itse piian tai rengin mukaan ruokkimaan eläimiä. Uskoisin, että tämä on aika monelle lapselle kokemus isolla K:lla. Meidän Meealle ainakin oli! Siellä neitokainen viuhtoi innoissaan muiden lasten joukossa ja antoi lampaille heinää. :)

Ruokintakierrokseen olisi kuulunut ilmeisesti myös muidenkin eläinten ruokintaa, mutta kunnon sadekuurosta johtuen jätettiin loppuruokinta väliin. Käytiin sateenvarjojen kanssa kiertämässä loput eläimet nopeasti läpi ja oltiin hetki sateensuojassa lehmien ruokakatoksessa. Kyllä muuten neitokainen säikähti, kun lehmä aivan vieressä sanoi "ammuu!". :) 

Vähän vähäiseksi jäi kuvien otto kotieläintilalta, kun sadepisaroiden välissä nopeasti napsin puhelimella muutaman otoksen muistoksi. 

Mutta kaiken kaikkiaan Ähtärin eläinpuisto oli oikein hyvä paikka - niin pienemmälle kuin isommallekin lapselle. Eläimissä riitti nähtävää ja ihmeteltävää; lisäksi isommille lapsille reitin varrelta löytyi tehtäviä ja erilaisia puuhia. Aika ei varmastikaan käy pitkäksi Ähtärissä!

Omalta kannalta parasta Ähtärin eläinpuistossa on tietenkin se, että sinne ajaa meiltä vain tunnin! Kun vaikkapa Helsinkiin on matkaa muutama tunti enemmän, voikin olla, että tulevina vuosina vieraillaan useammin Ähtäri Zoo:ssa kuin Korkeasaaressa.

Oletko käynyt Ähtärin eläinpuistossa? Mitä tykkäsit paikasta?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

10 vinkkiä päiväkodin aloitukseen

Luin keväällä bloggauksen päiväkodin aloitukseen liittyen. Tällaista bloggausta olisin itsekin kaivannut päiväkotielämän alkaessa, joten ajattelin, että voisin itsekin kirjata ylös omat vinkkini päiväkodin aloittamiseen liittyen - jos näistä olisi jollekin muulle hyötyä; nyt kun päiväkotielämä syksyn myötä on monella alkamassa. :) Pitkälti tosin vinkkini ovat samoja kuin lukemassani bloggauksessa - mutta ne nyt oikeastaan ovat ne tärkeimmät vinkit!

1) Kysy

Tämä on ehdottomasti tärkein vinkki!
Vaikka kuinka googlettaisit päiväkotiin liittyviä asioita, juttelisit tuttavien kanssa ja kuuntelisit muiden vinkkejä, ei niistä välttämättä ole hyötyä. Joka päiväkodissa toimitaan hieman eri tavoin; omat tavat, rytmit ja toimintamallit. Esimerkiksi itse olen yrittänyt googlettaa ulkoilun pakkasrajaa sekä flunssaisen lapsen viemistä päiväkotiin - kumpikin asia oli sellainen, johon (oikea) vastaus löytyi vasta päiväkodin tädeiltä kysymällä. 

Etenkin päiväkodin aloitusvaiheessa niitä tyhmiä kysymyksiä ei varmastikaan ole - itsehän menin viimeiselle tutustumiskäynnille kysymyksiä täynnä olevan muistilapun kanssa, jottei mikään asia varmastikaan jää askarruttamaan. Siitä huolimatta uusia kysymyksiä on tullut eteen päiväkotielämän edetessä.

2) Vaatteiden nimikointi

Tästä kirjoitin oman bloggauksensa aiemmin, mutta tiivistetään tärkein tähän.
Vaatteet kannattaa ehdottomasti nimikoida - aina. Vaikkei sinua haittaisi, että jokin vaate hukkuu, nimikointi helpottaa päiväkodin tätien työtä. 

Vaatteiden nimikointi kannattaa aloittaa ajoissa - ellet sitten halua käyttää puolta vuotta siihen, että joka aamu tarkistat, onko vaatteessa nimi vai ei. Itse nimikoin kaikki vaatteet kerralla ennen päiväkodin alkua ja olen pyrkinyt nimikoimaan uudet vaatteet ennen kaappiin laittoa (pakko myöntää, että aina ei ole muistanut). 

Nimikoinnissa on monia tapoja, mutta itse tykkään liimattavista tarroista - niiden ohella olen käyttänyt haavateippiä villasukkien sekä tumppujen ja sormikkaiden nimikointiin. Ja meiltä on tosiaan vaan kaksi vaatetta hukkunut päiväkotielämän aikana; molemmat nimikoimattomia... Kadonneita sukkia ei ole koskaan ilmaantunut mistään, mutta sormikkaat löytyivät päivän etsinnän jälkeen (Meean takin hupusta :D ). Meille sen sijaan on muutamaankin otteeseen tullut toisten vaatteita; yhdet housut olivat sellaiset, joissa olevaa nimeä ei päiväkodin lapsikatraasta kuulemma edes löytynyt!

3) Vaihtovaatteiden määrä

Tämä on asia, johon minulla ei vieläkään ole täydellistä vastausta. Vaihtovaatteiden määrä on lapsikohtaista ja liittyy aika paljon myös lapsen ikään. Koska päiväkodissa kannustetaan itsenäiseen syömiseen, etenkin pienemmillä lapsilla vaatekerta per päivä ei aina riitä. Meillä on lähes jokaisen päivän päätteeksi vähintäänkin marjakiisseliä rinnuksilla ja välillä sattuu niitä yllättäviä katastrofeja. Esimerkiksi kerran Meea käveli eskareiden lattialla kuivumassa olleiden maalausten päälle - kahdesti; ensin tossuilla ja tädin pestessä tossuja vielä sukkasillaan. Itse olen pakannut mukaan yleensä yhden vaihtovaatekerraston sekä keleistä riippuen myös yhden kerraston ohuempaa/paksumpaa vaatetta.

4) Vaatteiden määrä ja laatu

Ainakin meillä vaatekaapin sisältö muutti muotoaan päiväkodin alkaessa. Kun päiväkotielämä alkoi marraskuussa, kasvoi collareiden ja ns. tavallisten pitkähihaisten paitojen määrä vaatekaapissa ja tunika+leggarit -yhdistelmän käyttö jäi vähäisemmäksi (puhumattakaan mekkojen käytöstä!). Edelleenkin perusvaate (eli paita+housut) on sellainen, mitä useimmiten päiväkotiin tulee puettua.

Lisäksi olen pyrkinyt jättämään ne kaikista ihanimmat vaatteet kotiin; ihan jo siitäkin syystä, että päivän paidan kauluksessa ollut mustikkakeitto ei välttämättä enää lähde pesussa pois - ja etenkin nyt kesäkeleillä hiekkalaatikon tohinoissa polvet kuluvat puhki nopeasti. Siistiä ja puhdasta, mutta ei kuitenkaan niitä kaikkein ihanimpia (ja kalleimpia) vaatteita. 

Lisäksi vaatteiden määrä pitää olla kappalemääräisesti suuri - meillä vaatekerta menee päiväkotipäivän jälkeen yleensä suoraan pesuun, välillä voi mennä useampikin vaatekerta päivässä. Koska en jaksa ihan joka päivä pestä pyykkiä, vaatetta on oltava paljon! Ja siksi onkin välillä panostettava sisävaatteissa enemmän määrään kuin laatuun...

5) Ulkovaatteet

"Säänmukaiset ulkovaatteet" taisi lukea jossain meidän päiväkodin ohjeistuksessa. Kun säät vaihtelevat yhden päivänkin aikana suuresti, onpa helppoa valita ne säänmukaiset vaatteet. Itse olen ratkaissut tämän "mitä enemmän, sitä parempi" -ajattelulla; olen nimittäin monesti pakannut päiväkotiin mukaan kahdet erilaiset ulkovaatteet.
Esimerkiksi keväällä/kesällä Meealla oli päiväkodissa mukanaan ulkoilutakki+housut, fleecetakki ja huppari. Aamulla puin päälle ulkoillessa mukavan pitkähihaisen (jos siis ulkoillaan ilman takkia) ja lisäksi porottavan auringonpaisteen varalle vaihtovaatteiden joukossa on myös pari t-paitaa.

6) Reppu, tossut ja unilelu

Siinäpä ne tavarat, joita vaatteiden lisäksi päiväkotiin tarvitsee mukaan. Repussa kulkevat vaihtovaatteet, tossut puetaan jalkaan joka aamu ja unilelu on turvana päikkäreille mennessä. Alkuvaiheessa mukana repussa kulki lisäksi pieni valokuva-albumi, jossa oli ikävän yllättämisen varalle kuvia läheisistä; ilmeisesti tälle ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä Meea sopeutui päiväkotielämään niin mainiosti. Kesällä reppuun on lisäksi pakattu aurinkolasit, aurinkorasva ja juomapullo.

Näissäkin käytännöt vaihtelevat; esimerkiksi meidän päiväkoti toivoo päiväkotiin vietävän unilelun, jonka voi jättää sinne. Näin unilelua ei tarvitse kuljetella edestakaisin, eikä tule tilannetta, että rakas unilelu olisikin unille mennessä väärässä paikassa. Toki tämä vaatii sitä, että lapsella pitää olla kaksi erillistä rakasta lelua - ellei satu löytämään kaksosta unilelulle jostain.

7) Vaipat, rasvat ja lääkkeet

Eli tavarat, jotka pitää itse ostaa päiväkotiin; yhdelle tutulle tuli nimittäin yllätyksenä, että päiväkoti ei ole ns. täysihoitola, vaan vanhemmat ostavat itse vaipat sinne! Vaippojen lisäksi vanhemmat tuovat päiväkotiin myös perusrasvat ja mahdolliset lääkkeet. Esimerkiksi itse ostin Meean atooppista ihoa varten oman voidetuubin päiväkotiin jätettäväksi; näin sitä ei tarvitse joka päivä muistaa pakata mukaan.

8) Varmista erityistarpeet ajoissa

Meillä "erityistarpeet" tarkoittivat ruoka-aineallergioita, mutta se voi olla jotain muutakin.
Ainakin itselläni nimenomaan neidin ruoka-aineallergia (etenkin se maitoallergia!) oli asia, jota stressasin etukäteen eniten päiväkotielämän starttaamisessa. Mutta kun asioita käytiin läpi heti ensimmäisestä tutustumiskäynnistä lähtien ja muun muassa sain jutella keittiöhenkilökunnan kanssa suoraan allergioista (ja jopa pyydettiin listaamaan Meean lempiruuat, jos joutuvat tekemään kokonaan eri ruuan Meealle!), oli päiväkodin aloittaminenkin paljon helpompaa. Ja se mahdollisimman ajoissa selvittäminen oli hyvä juttu tässäkin, sillä päiväkotiin vaadittiin neuvolasta todistus allergioista ennen hoidon aloittamista.

9) Tutustumiskäynnit

Mitä tutumpi paikka on, sitä helpompi sinne on mennä - ja jäädä sinne yksin. Joissain päiväkodeissa tutustumiskäynneille on olemassa oma kaavansa, josta ei voi poiketa. Meillä tutustumiskäyntejä sai tehdä niin monta kuin halusi ja me ilmeisesti tehtiinkin niitä keskivertoa enemmän; ensimmäisen kerran jo kaksi kuukautta ennen päiväkodin alkamista! Kun olin joustavalla hoitovapaalla, oli kotipäiviäkin 2-3 viikossa ja päiväkodissa oli helppo käydä. Ja kun siellä oli käynyt monesti, oli niin paikka, rutiinit kuin täditkin tulleet tutuksi - niin äidille kuin tyttärellekin.
Sanoisin, että tutustumiskäyntejä ei voi tehdä liian montaa ja niitä ehdottomasti kannattaa tehdä!

10 ) Tyydy siihen, ettet voi tietää kaikkea heti

Vaikka kuinka yrittäisit ottaa selvää asioista etukäteen ja valmistautua kaikkeen, ei se vaan onnistu. Uusia tilanteita tulee eteen päiväkotiuran edetessä; välillä niistä selviää yritys-erehdys -periaatteella, välillä kysymällä. Esimerkiksi vaihtovaatteiden riittävä määrä selvinnee ensimmäisten päiväkotiviikkojen myötä; flunssaisen lapsen hoitoon viennin perusperiaatteet ensimmäisen flunssan iskiessä. Edellen painotan kohtaa 1; jos et tiedä jotain tai epäilet omaa arviotasi, kysy. Päiväkodissa kyllä tiedetään!

Puuttuuko joku tärkeä vinkki päiväkotiarjen aloittamiseen liittyen?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Reilu kaksi vuotta ja äiti osaa jo ostaa itselleenkin!

Sen jälkeen, kun Meea syntyi, on tuntunut, että olen ostanut vaatetta vain lapselle.

Vauvavuoden kuljin hyvin harvoissa vaatekappaleissa. Ostin muutaman imetysvaatteen, loput olivat pitkälti vanhoja vaatteita (jotka vielä mahtuivat päälle). Tärkeintä oli vaatteissa mukavuus, eikä jotenkin edes tullut mieleen, että olisi pitänyt ostaa uutta itselle.

Vaateostoksia tuli tehtyä paljon, mutta vain lapselle. Vauva oli keskiössä ja elämää katseltiin vauvahuuruisten lasien läpi. Ehkä myös vaateostoksia joutui tekemään niin paljon, että jostain piti karsia - ja se jokin oli äidin omat vaatteet. 

Melko maltillisesti olen toki aiemminkin rahaa käyttänyt itseeni, mutta vauvavuoden aikana se oli to-del-la minimaalista. Sen tajuaa näin jälkikäteen vielä selvemmin. 

Palasin töihin vuosi sitten toukokuussa ja silloin oli pakko ostaa vaatteita. Ihan jo siksikin, että ns. raskauskiloja oli edelleen ja monet työkelpoiset vaatteet eivät enää mahtuneet päälle. Viime vuoden toukokuusta eteenpäin monet ostokset olivatkin nimenomaan työvaatteita, sellaisia siistimpiä toimistotyöhön sopivia. 

Jotain vaatetta varmaan ostelin talven mittaankin (mutta hyvin vähän, koska lapsen vaateostokset olivat aina etusijalla), mutta kesän lähestyessä olen toden teolla osannut alkaa ostamaan itsellenikin!

Ehkä tosiaan tarvittiin kaksi vuotta, ennen kuin tämän asian tajusi. Rahaa voi tuhlata itseensäkin - ei pelkästään lapseen! Voi siihen toki vaikuttaa sekin, että neidin kasvu on tasaantunut ja vaatekaapin sisältöä ei tarvitse enää uusia niin usein; itse asiassa kesäksikään ei olisi tarvinut ostaa kuin mekkoja, sillä viimekesäiset shortsit ja paidat mahtuvat edelleen päälle!

Nyt kun asiaa aloin miettimään, niin onhan sitä tosiaan tullut ostettua itselleen kaikennäköistä viime kuukausien aikana. Ensin tilasin keväällä H&M:ltä kesämekkoja ja muita kesävaatteita - itse asiassa kahteen kertaan. Jälkimmäisessä lähetyksessä oli vaan yksi (!!!) vaate Meealle - loput minulle!

Hyödynsin Noshin kesäalet ja tilasin itselleni leggarit ja mekon. Kesäloman kunniaksi testasin myös Silverjunglea ensimmäistä kertaa (myöskin alejen myötä) ja sain sieltä itselleni samanlaisen setin.

Yllättävän hyvästä vaatekaipasta, eli Lidlistä olen shopannut ainakin kaksi kesämekkoa, shortsit, huivin, leggingsit ja takin.

Lisäksi heräteostoksina on kesän shoppailureissuilla tarttunut matkaan muun muassa yllä näkyvä Ratian maksimekko - ja aurinkolasit ja toppi ja housut ja leggingsit ja...

Puolustuksekseni on sanottava, että vaatteet ovat tulleet tarpeeseen, sillä olen tänä kesänä varmaan 80-prosenttisesti käyttänyt näitä kevään/kesän aikana ostamiani vaatteita. Silverjunglen ale-ostokset eivät ole päässeet päälle vielä kertaakaan, mutta kaikki muu on ollut kyllä kovassa käytössä. Etenkin nuo (kaikki) ostamani kesämekot ovat olleet tämän kesän käytetyimpiä vaatteita - Lidlin shortsien ohella. 

Eikä shoppailu ole rajoittunut suinkaan pelkkiin vaatteisiin. Viime viikon kampaajareissulla käytin kampaajareissun lisäksi 60 euroa itseeni (ja vain 18 euroa Meeaan!); aleista tarttui mukaan kosmetiikkaa ja puhelimen matkalaturi. Varta vasten kävin ostamassa myös olkihatun itselleni!

Saa nähdä, miten shoppailuinnon käy syksyn ja talven tullessa. Ainakin pikkutirpan talvikamppeisiin tarvitsee panostaa tänä(kin) syksynä, joten voi olla, että siinä vaiheessa ostosmäärä keikahtaa jälleen toisinpäin ja rahat satsataan neidin vaatteisiin eikä äidin. Toivottavasti ei kokonaan, sillä on tuntunut ihan hyvältä välillä panostaa itseenkin!

Osaatko sinä ostaa itsellesi vai panostatko enemmän lapsen vaatteisiin?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Palapelien säilytys - ikuinen ongelma!

Kirjoittelin aiemmin tänään lastenhuoneesta ja tällä hetkellä neidin lastenhuoneessa todellinen murheenkryyni tuntuu olevan palapelit. Lähinnä siis niiden säilytys.

Yksi lempileikeistä on ollut jo pari kuukautta palapelien teko ja meillä on tällä hetkellä kolmenlaisia palapelejä. Nuppipalapelejä (jotka kyllä ehkä lähipäivien siivousoperaatiossa jo karsin pois Meean leikeistä), kehyksellisiä palapelejä sekä tavallisia palapelejä, joissa siis pelkät palat. Mikään näistä ei mielestäni ole erityisen helppo säilytyksen suhteen.

Palapelit kun pitää säilyttää jossain kohtuullisen korkealla tai oven takana tms, jotta Meea ei saa niitä itse käsiinsä. Tai jos saa itse, niin saisi vaan yhden kerrallaan. Kertaalleen keväällä nimittäin testasin palapelien säilytystä matalassa talohyllyssä. Sen jälkeen kun tein ITSE kahdeksan palapeliä, joiden palaset neiti oli levitellyt lattialle ja sängyn alle, palapelit siirtyivät hyvin nopeasti takaisin aiempaan paikkaansa Kallax-hyllyn päälle.

Kallax-hyllyn päällinen ei sinänsä ole hullumpi paikka nuppipalapeleille ja kehyksellisille palapeleille, jotka voi kasata sinne päällekkäin ja antaa Meealle sen palapelin, jota hän kulloinkin haluaa tehdä. Palaset eivät mene sekaisin ja ne myös säilytyksen aikaan pysyvät paikallaan kehyksessä.

Ainoa ongelma on se, että se palapelikasa hyllyn päällä on älyttömän ruma! Tietysti ne voisi pinota kaappiin; alunperin meillä olikin nuppipalapelit Kallaxin kaapissa, mutta nyttemmin kaappiin on tullut niin paljon kaikenlaista muuta roinaa, ettei palapeleille enää ole tilaa.

Tässä näkyy tuo "kaunis" palapelikasa Kallaxin päällä.

Palapelejä ei myöskään voi säilyttää oikeastaan kuin vaakatasossa. Esimerkiksi Kallaxin vaaleanpunainen lelulaatikkohan olisi oiva paikka palapeleille - jos palaset olisi liimattu pohjaansa kiinni. Sellaisinaan jos palapelit laittaisi lelulaatikkoon, olisi palaset ihan solmussa keskenään ja taatusti joku pala aina hukassa.

Se palojen hukkuminen onkin yksi aika tärkeä pointti säilytysratkaisujen pohdinnassa; koko palapeli kun on pilalla, jos yksikin pala joutuu kadoksiin!

Olen viime päivinä Pinterestistä etsiskellyt hyviä ratkaisuvaihtoehtoja ja tällainen metallinen säilytysteline olisi aivan loistava Kallaxin päälle palapeleille! Siis ihan täydellinen!

Ainoa ongelma on se, että minulla ei ole aavistustakaan, mistä tällaisen voisi ostaa! Tai siis; eBaystä kyllä löytyy, mutta ei toimitusta Suomeen (ainakaan niissä mitä ehdin selailla). Suomessa en kyllä ole koskaan törmännyt vastaavaan, eikä google-etsinnätkään tuottaneet ainakaan vielä tulosta...

Ne muoviset vastaavat versiot (lomakelokerikot, joita toimistoissa käytetään) eivät kyllä ulkomuodoltaan ole yhtään niin kivoja kuin tämä. Vaikka siis niitäkin palapelisäilytyksessä näköjään käytetään.

Kehyksellisten palapelien lisäksi meillä on niitä ns. tavallisia palapelejä, joissa on vaan palat. Nehän voisi sinänsä säilyttää laatikoissaan, mutta kun ne vievät niin älyttömästi tilaa! Eikä niitäkään laatikoita toistaiseksi voi kasata mihinkään kovin matalalla tai yksi pikkutirppa levittää palat - pahimmassa tapauksessa sekoittaen usean palapelin palat keskenään...

Meillä on myös muutama palapeli, jossa samassa laatikossa on useamman palapelin palat. Ne olisi kiva erottaa toisistaan, jotta palapelin teko helpottuisi, eikä aina tarvitsisi ensimmäisenä selvitellä, mitkä palat kuuluvat mihin palapeliin. Esimerkiksi yksi Muumi-palapeli säilytetään tällä hetkellä niin, että toisen palapelin palat on yläkannessa ja toisen alakannessa - näyttää oikein kauniilta siinä Kallaxin päällä olevassa kasassa...

Jotain tällaisia pussukoita voisin palapelipalasia varten ostaa - en kyllä näistäkään vielä tiedä, että mistä kaupasta lähtisin etsimään. Perus-pakastuspussit eivät varmaan ole riittävän kestäviä palapelisäilytys-tarkoitukseen; pitäisi olla jotain tukevampaa muovia ja kunnon lukot.

Toinen (huonompi) vaihtoehto olisi jotkut rasiat; näissä ongelmana on sekä hinta että määrä. Jos palapelejä on paljon, tarvitaan rasioitakin paljon - ja ne eivät mitään ilmaisia ole - etenkin kun pitäisi olla samankokoisia (jotta ne on helppo säilyttää), eli mikään Ikean superhalpa multisetti ei käy. Lisäksi noita pusseja myydään todennäköisesti parinkymmenen tms kappaleen seteissä joka tapauksessa; rasioita en varmastikaan osaisi ostaa oikeaa määrää. Jo nyt meillä olisi tarvetta 11 säilytysrasialle ja varmaan palapelejä tullaan jatkossakin ostamaan lisää...

Miten teillä säilytetään palapelejä? Jaa hyvät ja toimivat säilytysvinkit kommenttiosiossa!

*** Bloggauksen kuvat lainattu Pinterestistä. ***

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Katsaus lastenhuoneeseen

En olekaan hetkeen blogannut lastenhuoneesta, joten ajattelin tehdä päivityksen siihen, miltä lastenhuoneessa tällä hetkellä näyttää.

Aiemmin olen lastenhuone-bloggaukset tehnyt lastenhuoneen "valmistuessa" reilu vuosi sitten keväällä sekä yhden katsauksen lastenhuoneeseen viime syksynä.

Jonkin verran on tapahtunut muutosta näistä aiemmista bloggauksista.

Kallax-hylly, vaatekaappi, taulut ja sisustusjutut (eli verhot, matto ja lamppu) ovat samat kuin aiemminkin. Muu onkin sitten uudistunut. Jotenkin sitä itse ajatteli, että eihän tässä nyt oikeastaan edes ole tehty mitään lastenhuoneeseen, mutta onhan siellä paljonkin uutta!

Jos lähdetään aikajärjestyksessä, niin ensin Meean huoneeseen muutti jo viime vuoden puolella minun vanha pöytäni ja tuolini. Olen itse saanut nämä muistaakseni 2-vuotislahjaksi ja ne olivat siis edelleen vanhemmillani tallessa. Aarnon Puun lujaa laatua, hyvin ovat kestäneet nämä vuodet! Koska Meean huoneen värimaailma on muuten huonekalujen osalta valkoinen, olen pohtinut, josko nämäkin maalaisi valkoiseksi - niillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa, että ovat jääneet toistaiseksi puun väriseksi. Nämä ovat palvelleet Meean huoneessa erinomaisesti etenkin palapelien tekopaikkana!

Alkuvuodesta neiti muutti pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn ja sen myötä myös huonejärjestys hieman muuttui, kun sänky käännettiin toisinpäin.

Ennen huhtikuisia synttäreitä saatiin vihdoin se rohjo nojatuoli pois Meean huoneesta ja tilalle huomattavasti käytännöllisempi Stuva-penkki pehmolelusäilytykseen. Onneksi tämä kelpasi pehmusteen kera myös koiralle, eikä hänen tarvinut luopua naapurikyttäyksestään. ;)

Synttärilahjaksi Meea sai ihastuttavan talohyllyn; itsehän siis voitin tämän keväällä Jollyroomin arvonnasta ja paketoin sen Meealle lahjaksi. Tilalla aiemmin olleen lipaston laitoin myyntiin ja talohyllylle löytyi sopiva paikka huoneesta.

Viimeisimpinä pikkumuutoksina huoneeseen on viikon sisällä laitettu pimennysverho (erittäin hyvä ostos!) sekä seinälle neidin päiväkodissa tekemiä maalauksia esille.

Seuraavana todo-listalla olisikin lelujen läpikäynti ja poissiivous; aika paljon on sellaista, jolla Meea ei enää leiki tai jotka on tarkoitettu selkeästi nuoremmille lapsille. Ylipäätään niitä leluja on niiiin paljon, että siivous lienee paikallaan! Myös muutamia lelujen säilytysratkaisuja pitäisi koittaa pohtia ja saada lisää selvyyttä tähän huoneeseen sen myötä. Nuo hyllythän eivät todellakaan näytä yleensä noin siisteiltä kuin näissä kuvissa - neiti osaa kyllä kerätä lelunsa kiltisti laatikoihin leikkimisen jälkeen, mutta ihan tällä tavalla niitä ei kyllä hyllyyn itse osata vielä lajitella. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.