Ensimmäinen kerta vauvauinnissa meni itkuksi ja altaassakin viihdyttiin vaan kymmenisen minuuttia. En päässyt silloin itse altaaseen flunssan takia ja tuntui erityisen kurjalta olla altaan reunalla, kun pikkuisen hetkellinen innostus vaihtui niin nopeasti itkuun ja väsymykseen. Pukuhuoneeseen päästyämme meni pullollinen maitoa alta aikayksikön ja sen jälkeen itkukin vähän helpotti - uni tuli heti turvakaukaloon laittaessa.
En tiedä vaikuttiko aamun ruokatankkaus ja aikaisempi herääminen vai äidin läsnäolo altaassa, mutta tämä toinen kerta oli täysin erilainen!
Meuska katseli innoissaan ympärille jo pukuhuoneessa (jossa herättelin neidin aamutorkuilta), suihkutilassa sekä altaan reunalla vuoroa odotellessa. Altaaseen meno sai hymyn huulille ja pian jo alettiin polskuttelemaan ja roiskimaan.
Pikkuneiti polskutteli niin kovasti vettä käsillään, että vesi pärskähti kovaa ja korkealle. Ensimmäisen kerran kun vettä roiskui silmiin, olin valmistautunut itkuun - Meea kuitenkin vaan katseli ihmeissään ympärilleen, että mistähän se vesi oikein tuli. Ja roiskiminen jatkui!
Testattiin ohjaajan avustuksella sukellusrefleksiä kaatamalla vettä kannusta Meean päähän. "Yksi, kaksi, kolme, Meea sukeltaa!" Hienosti meni - eikä sekään itkettänyt.
Polskuteltiin altaassa koko vauvauintikerran kesto, eli puoli tuntia. Mukavaa oli loppuun asti ja päästiin suihkutiloihinkin ilman itkua. Väsy ja nälkä iski sitten suihkussa - olihan se aika rankkaa polskutella puoli tuntia. Mutta eipä Meea onneksi ollut ainoa, jota vähän väsytti uinnin jälkeen.
Mutta tämä mama on nyt aika onnellinen, että vauvauinnissa menee paremmin ja Meuskakin nauttii uimisesta. Eipä tarvitse enää miettiä, että käydäänkö uimassa äidin vai Meuskan takia - eikä viedä neitiä puoliväkisin jonnekin, missä ei ole kivaa.
Nyt sitten odotellaankin innolla ylihuomista uintikertaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!