torstai 3. maaliskuuta 2016

Äitiyspakkaus 2016

Pakkohan se on nyt itsekin kirjoittaa päällimmäiset mielipiteet uudesta äitiyspakkauksesta - joka siis virallisesti julkaistaan vasta huomenna perjantaina, mutta ilmeisesti pienen mokan ansiosta näitä pysti jo eilen Kelan sivuilta vilkuilemaan. Tänään torstaina äitiyspakkaus on Kelan sivuilta jo piilotettuna, mutta huomenna ilmestynee sinne jälleen - sitten voi tarkemmin käydä itsekin vielä niitä yksittäisiä kuvia syynäämässä.




Ensisilmäyksellä äitiyspakkaus näytti - jälleen kerran - aika poikavoittoiselta. Aivan ihania kuoseja puettavaksi pienelle pojalle, mutta hieman surkeampi valikoima tytölle. En ymmärrä, miksi vaaleansininen on muka sukupuolineutraali väri, mutta vaaleanpunainen ei? Toki jos äitiyspakkauksesta löytyisi vaaleanpunaisia vaatteita, poikavauvojen äidit kritisoisivat niitä, kun vaaleanpunainen on niiiiiiin tytön väri. Mutta kyllä minusta nuo sinisetkin ovat niiiiiiiin poikien vaatteita.

Nuo muutamat punaiset ja keltaiset väriläiskät tuolla joukossa eivät kyllä kompensoi sitä, että esimerkiksi ylläolevassa kuvassa koko vasen reuna on sini-vihreä-turkoosia. Joo, kyllä niitäkin värejä voi tytöllekin pukea (ja olen pukenutkin), mutta silti aika turhaa minusta puhua, että äitiyspakkaus sopisi värimaailmaltaan yhtä hyvin niin tytölle kuin pojallekin.

Positiivista on kuitenkin se, että toppahaalari oli oikeastaan ainoa, joka aiheutti minussa totaalisen inhotus-reaktion. Tosi pliisu ja huonolla tavalla retro. Hyvää on se, että ilmeisesti tuosta toppahaalarista saa toppapussin - mutta siihen ne hyvät puolet jäävätkin. Tosin itsehän haukuin myös sen oman äitiyspakkauksen hytkymassu-toppahaalarin, mutta silti se oli meillä eniten talvella käytössä.



Useampia ei-niin-kivoja tai ei-mitään-reaktiota-aiheuttavia vaatteita sieltä löytyi. Vähän sellaista massaa ja itseä ei ainakaan ne parit kirkkaan sävyiset housut kovasti innostaneet. Mutta toisaalta kyllä nuo harmaat/ruskeat/valkoiset ovat minusta äitiyspakkaukseen varmempia valintoja kuin siniset ja vihreät.

Ehkä tuon toppahaalarin lisäksi sisäsukat + -tumput olivat inhokkilistan kärjessä. Mutta hyvä juttu, ettei tuota kamalaa oranssia ollut nyt muuten tässä pakkauksessa; meidän äitiyspakkauksestahan löytyi aikoinaan mm. oranssivalkoinen aaltoraidallinen body - ei todellakaan lukeutunut omiin suosikkeihini. Ja myös viime vuoden äitiyspakkauksessa näytti tuota inhokki-oranssia olleen...

Mutta kyllähän tästäkin pakkauksesta niitä ihania kuosejakin löytyi. Kuten sanottua, pääsääntöisesti pukisin nämä poikavauvalle, en tytölle. Mutta tämä nyt vaikuttaa olleen äitiyspakkauksen linja jo useamman vuoden ajan. Alla niitä omia suosikkejani ihanista kuoseista!







Oheistarvikkeet ovatkin pääpiirteissään samat kuin aiemmin - ja se on hyvä juttu. Niistä haluan nostaa esille söpön lelun, jollaista ei ainakaan meidän äitiyspakkauksessa ollut. Purulelu muuten taisi tästä äitiyspakkauksesta puuttua (?), mutta onhan tämä kaveri nyt paljon söpömpi kuin mikään purulelu! Myös lakanoiden kuosi oli ihana ja ehkä eniten _oikeasti_ sukupuolineutraali, kun tästä löytyi sitä kuuluisaa vaaleanpunaistakin - ja kuosikin on aika suloinen!




Olen jotenkin aina ollut sitä mieltä, että äitiyspakkaus "pitää" ottaa. Oma äitini on säilyttänyt oman äitiyspakkauslaatikkoni ja jotain tavaroita itse pakkauksestakin - ja se on minusta aivan ihanaa. Ihan samalla tavalla olen itse laittanut jotain äitiyspakkauksen tuotteita Meean "muistojen laatikkoon" (joka siis ainakin toistaiseksi on se nimenomainen äitiyspakkaus-laatikko) talteen. Ja olihan se esikoista odottaessa ihana hetki, kun äitiyspakkaus saapui - toi jotenkin konkreettisemmaksi sitä tulevan lapsen syntymää!

Mutta jos ihan aikuisten oikeasti miettii sitä, kuinka paljon (eli vähän) esimerkiksi siitä Meean äitiyspakkauksesta tuli tavaraa käytettyä. Hoitotarvikkeet ja ulkovaatteet olivat kovimmassa käytössä, mutta en usko, että ne maksaisivat uutena hankittuna sitä 140 euroa, jonka voi äitiyspakkauksen sijaan valita. Äitiyspakkaus ehkä muutenkin on vähän esikoisen juttu; jos olisi tulossa toinen lapsi, harkitsisin kyllä aika tarkkaan, että kannattaako äitiyspakkausta ottaa vai ei. Tunnearvon takia joo, mutta rahallisesti/sisällöllisesti ei.

Mitkä ovat omat suosikkisi uudesta äitiyspakkauksesta? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Vertaistukea somesta

Jos saisin antaa esikoistaan odottavalle äidille vain yhden neuvon, se olisi ehdottomasti "Liity vauva-aiheisiin some-ryhmiin!".

Facebookista löytyy omat ryhmänsä niin vuosi- kuin kuukausitasollakin varmaan minä tahansa ajankohtana syntyneille vauvoille. Itse löysin nämä ryhmät vasta reilu vuosi sitten (?), mutta ne olisivat olleet erityisen hyödyllisiä jo odotusvaiheessa - viimeistään pikkuvauva-vaiheessa.

Itse kuulun sekä vuonna 2014 syntyneiden vauvojen ryhmään että huhtikuussa 2014 syntyneiden vauvojen ryhmään. Tai no, taaperoitahan nämä jo ovat, eivätkä mitään vauvoja enää. :)

Koko vuoden skaala vauvaryhmässä on niin suuri, että tuota isompaa ryhmää tulee seurattua aika harvakseltaan. Ehkä jos haluaisin kysyä jotain kovin yleistä lapsiin liittyen, voisin esittää kysymyksen siellä - ryhmäläisiä kun on enemmän, joten vastausten määräkin on todennäköisesti suurempi.

Huhtikuisten ryhmä sen sijaan on ollut aktiivisessa käytössäni lähes siitä asti, kun sinne liityin. Ja olen kyllä monesti harmitellut näin jälkikäteen, etten tajunnut ko. ryhmän olemassaoloa jo aiemmin! Vaikkakin itsehän olisin varmaan liittynyt raskausaikana siihen toukokuisten ryhmään (Meean laskettu aika oli 9.5., mutta syntyi 21.4.) - mutta kuitenkin.



Ryhmän ehdottomasti parasta antia on sieltä saatava vertaistuki. Siellä voi kysyä mitä tahansa - ja niin olen kysynytkin. Nyt viimeisimpänä taisin kysellä vuodenvaihteessa käyttökokemuksia junnusängyistä, kun sellaisen osto alkoi meillä olla ajankohtaista. Ryhmästä myös useimmiten saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen - jos se nyt jollain tapaa tämän ikäisiin lapsiin liittyy. Esimerkiksi jos oksennustauti iskee ensimmäistä kertaa ja on epätietoinen siitä, miten kannattaisi toimia - ryhmästä löytyy varmasti joku, jonka lapsi on oksennustaudin jo sairastanut. Tai jos valvotut yöt tuskastuttavat, ryhmään voi purkaa mieltään ja huomata, ettei ole ainoa, joka huonosti nukuista öistä kärsii.

Toinen meidän perheelle tärkeä someryhmä on ollut allergia-asioihin keskittyvä fb-ryhmä. Siihen liityin samoihin aikoihin kuin noihin aiemmin mainittuihin vauvaryhmiin - silloin kun meillä painittiin maitoallergiaepäilyiden kanssa. Allergia-asiat ovat välillä tuntuneet vauva-arjessa niiltä, joiden kanssa on jäänyt yksin - neuvolan apu on ollut vaihtelevaa, tuttavapiiristä ei montaa allergikkolasta löydy ja yksityisellekään ei viitsi jokaisesta pikkuasiasta soittaa ja maksaa montaa kymppiä neuvoista. Mutta tuolta Facebookin allergiaryhmästä onneksi saa apua, vertaistukea ja jopa tsemppiä. Niin ja reseptejä - ne ovat olleet myös kovin hyödyllisiä tässä meidän maidottomassa ja munattomassa kokkailussa!



Varmasti vastaavia ryhmiä löytyy eri asioihin liittyen; mikä sitten se oma mielenkiinto tai tarve onkaan. Kuulun itsekin Facebookissa mm. sormiruokailuryhmään, lastenvaunuryhmään sekä muutaman lastenvaatemerkin omaan ryhmään - joskaan niitä en ole niin aktiivisesti seurannut. Erinäiset FB:n kirppisryhmät ovat sitten oma lukunsa; löytyy omat kirppikset eri vaatemerkeille, leluille, lastentarvikkeille...

Vaikkakin se vertaistuki ja vastausten saaminen omaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin on tärkeää, toimivat ryhmät toki myös toiseen suuntaan. Esimerkiksi itse olen voinut rohkaista päiväkotitaivaltaan aloittavia kertomalla omista kokemuksista tai kuvailla maitoaltistukseen menossa olevalle äidille tarkasti, mitä siellä tulee tapahtumaan.

Liputan ehdottomasti erilaisten some-ryhmien puolesta. Ihan mahtavaa vertaistukea saatavilla helposti ja kätevästi. Jos et vielä kuulu mihinkään lapsen ikäluokkaan tai itselle läheiseen teemaan liittyvään Facebook-ryhmään, suosittelen ehdottomasti liittymään!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Päiväkotikelpoiset vaatteet

Kotioloissa ja kyläillessä tykkään pukea Meealle erityyppisiä vaatteita. Vaatekaappi on pullollaan kaikennäköistä ja mahdollisuuksia erilaisiin yhdistelmiin on useita. Välillä voi pukea mekon ja sukkahousut, välillä farkut ja neuletakin, välillä collegepuvun...

Aiemmin olen kiinnittänyt enemmän huomiota ulkovaatteisiin; siis siihen, että on päällä riittävästi ja riittävän lämpimästi. Päiväkotielämän alettua huomio on kiinnittynyt entistä enemmän myös sisävaatteisiin.

Mekot ja tunikat ovat äidin lemppareita päiväkotivaatteiksi. 

Meea on ollut päiväkodissa vasta marraskuusta saakka, joten tähän mennessä vaatetus on ollut pitkähihaista ja -lahkeista. Kylmemmillä keleillä sisävaatteitakin puin enemmän päiväkotiin (vaikka kotona mentiinkin yhdellä sisäkerroksella); näin säilyi neiti lämpimämpänä ulkoillessa, kun ei siinä vaiheessa enää tarvinut pukea yhtä sisävaatekerrosta lisää.

Meidän vakiovarustukset päiväkotiin ovat oikeastaan kolmenlaisia.

1) Tunika + leggingsit. Jos kelit antavat myöten, tämä olisi se yhdistelmä, jonka pukisin vaikka joka päivä. Leggingsit ovat mukavat päällä, joustavat ja niiden kanssa on hyvä touhuta. Tunika puolestaan näyttää hyvältä leggingsien kanssa - enkä usko senkään olevan kovin epämukava leikkiessä. Lisäksi tunika suojaa selkää ulkoillessakin paremmin kuin lyhyempi paita.

2) Mekko + sukkahousut. Oikeastaan samat pointit pätevät tähänkin yhdistelmään kuin edelliseen. Mekkoa on ehkä tullut käytettyä vähemmän kuin tunikaa syystä että kovien toppausten (= villahaalari + toppahaalari) kanssa mekko voi tuntua ulkoillessa ikävältä. Sukkahousut puolestaan ovat hyvä valinta aina talvella - ei ole vaaraa, että nilkat jäisivät paljaaksi ulkoillessa.

3) Paita + collegehousut. Kylmemmillä keleillä alle vielä sukkahousut ja t-paita. Tämä on oikeastaan ns. varmin valinta päiväkotiin. Paidan paksuutta voi vaihdella kelien mukaan (vaikkakin meillä on harmittavan vähän paksuja collegepaitoja) ja varsinaisten collareiden tilalle voi laittaa velour-housut tai muut vastaavat. Joustavat, mukavat ja jopa hieman löysät.

Aika perusvarustus viime vuoden puolelta. 

Kun yllä olevassa tekstissä oikeastaan on se vakiovarustus päiväkotiin, on joitain tiettyjä vaatekappaleita jäänyt hyvin vähäiselle käytölle.

Farkuista päiväkodissa päällä on ollut ainoastaan yhdet vuorelliset löysähköt farkut - muutoin minusta farkut eivät ole mukavin päiväkotivaate. Myöskin treggingsit (jotka meillä olivat yhdet suosituimmista housuista syksyllä!) ovat jääneet kaappiin joustamattomuutensa vuoksi - ne tuntuvat myös jokseenkin kalseilta pukea ulkovaatteiden alle, joten viimeistään pakkasten aikaan ne hylättiin kyllä päiväkotivarustuksesta kokonaan.

Paidoista neuletakkeja en ole tainnut käyttää päiväkodissa lainkaan, vaikka ne olisivat minusta kovin söpöjä. Ne vaan tuntuvat vähän hankalilta päiväkotiarkeen. Myös mekoista hihattomat versiot ovat jääneet käyttämättä päiväkodissa, koska ne kaipaisivat kaverikseen yleensä sitä neuletakkia tai vastaavaa.

Hameita en ole pukenut Meealle päälle päiväkotiin vielä kertaakaan! Hameet eivät kyllä ole ollut ykkösvaihtoehto kotioloissakaan (tykkään itse enemmän mekoista), mutta päiväkodissa ne ovat itsellä olleet kokonaan nounou-listalla. Kun taas sitten pitkähihaisen alle puettava t-paita tai toppi on tullut käyttöön meillä oikeastaan vasta päiväkodin myötä; en sitä joka päivä pue, mutta etenkin kylmemmillä keleillä se on ollut mukava lisä.

Ja vaikka päiväkotiin on kiva laittaa ne kaikista ihanimmat vaatteet, olen vähän toppuutellut myös sitä. Ihan vaan siksi, että päiväkodissa vaatteet sotkeutuvat päivittäin - välillä jopa peruuttamattomasti. Yhden sulkatunikan sain pelastettua mustikkakiisselikatastrofilta vasta toisella pesukerralla (vaikka tahranpoistoaine oli kehissä molemmissa pesuissa). Kun päiväkodissa vaate vaihdetaan vasta suuuuressa sotkussa - eikä silloinkaan välttämättä laiteta likoamaan tms - tahrat juuttuvat välillä aika kovaan kiinni. Yksien sukkahousujen osalta peli taitaa olla jo menetetty; neitokainen kun oli karannut juoksentelemaan eskareiden lattialla kuivumassa olleiden maalausten päälle - ensin tossuilla ja kun täti huuhteli niitä, niin sitten sukkahousuilla... Kauniit ja värikkäät ovat kuviot sukkahousujen jalkapohjissa...


Välillä päiväkotiinkin voi pukeutua hienommin; kuva itsenäisyyspäiväjuhlan aamulta. 

Kun arkipäivät ollaan päiväkodissa (eikä illalla enää vaihdeta yleensä vaatteita), tulee näitä kyseisiä "päiväkotikelvottomia" vaatteita ylipäätään käytettyä vähän. Sen takia on vaatekaapin sisältökin hieman muuttunut entisestä; söpistelyvaatteiden tilalle (tai oikeastaan niiden lisäksi) on tullut hankittua enemmän käytännöllistä vaatetta. Erityisesti collegehousujen ja peruspaitojen osuus on kasvanut viime kuukausina. Varmaan kesävaatteiksikin tulee nyt hankittua enemmän t-paitoja ja joustavia shortseja kesämekkojen sijaan.

Tällä viikolla olen kuvannut - ja tulen kuvaamaan - jokaisen neidin päälle päätyvän päiväkotivaatteen. Viikon päätteeksi onkin luvassa ootd-tyyppinen bloggaus, jossa esillä Meean viikon vaatetus päiväkodissa. Kyseiset asut kuvastavat osaltaan sitä, millaiset vaatteet minun mielestäni ovat mukavimpia päiväkotiympäristöön. Samalla tulee esiteltyä hieman neidin vaatekaapin sisältöä. :)

Sneak peak siitä, mitä pikkuneidillä on tällä viikolla ollut päiväkodissa päällään.


Mitä kriteereitä teillä on vaatteiden valintaan päiväkotiin? Jäävätkö jonkuntyyppiset vaatteet aina kaappiin vai voiko päiväkotiin mielestäsi pukea mitä tahansa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Päiväkoti on sairaan äidin pelastus

Olen tähän asti - siis viimeiset vajaat kaksi vuotta - sairastanut pääsääntöisesti vain lapsen läsnäollessa. Toki iltaisin ja viikonloppuisin mies on auttanut lapsenhoidossa; 40 asteen kuumeeni aikaan hän oli pari päivää pekkasvapaalla ja oksennustautini aikana Meea oli isovanhempien luona hoidossa.

Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti. Vaikka olisit kuumeessa ja vaikka olisit (virallisesti tai periaatteessa) sairaslomalla, lasta on hoidettava.

Pahimmassa tapauksessa siinä oman sairastamisen ohessa on hoidettava myös sairasta lasta. Tämä oli tilanne meillä viikko sitten.

Meealle nousi kuume viikko sitten lauantaina ja viikonloppu kuluikin sairasta lasta hoitaen ja sylitellen. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi itsellekin, eikä maanantaina ollut töihin asiaa, kun aamulämpökin oli jo 38,5.



Päivät onneksi kuluivat pitkälti nukkuessa, levätessä ja paikallaan ollessa. Niin minun kuin Meeankin. Mutta eihän se tietenkään samanlaista sairastamista ja lepäämistä ole kuin yksin kotona ollessaan; ei voi vaikkapa nukkua silloin kun haluaa, vaan pikemminkin silloin kun lapsikin nukkuu. Eikä se ollut lepäämistä varsinkaan enää loppuviikosta, kun lapsi alkoi parantua, mutta äiti ei. Tässä toki saattoi olla myös jokin syy-seuraus -suhde olemassa.

Vaikka viime viikonloppuna mies pääsääntöisesti hoiti lasta, jäi minulle silti leikkimistä ja muutakin hommaa. Äiti on kivempi kuin isi ja kyllähän äitikin tietysti lapsensa kanssa haluaa aikaa viettää. Eikä meillä yleensä äiti saa edes maata sohvalla toimettomana; Meea tulee ihan konkreettisesti nostamaan siitä ylös, jos haluaa mieluummin äidistä seuraa itselleen. Ja vähintäänkin pitää käydä hakemassa kirja ylähyllyltä tai laittaa sukka paremmin jalkaan tai antaa välipalaa sillä aikaa kun isi on koiran kanssa ulkona.

Influenssa oli sitkeä ja vaikka kuinka harmitti, jouduin jäämään vielä alkuviikosta kotiin potemaan. Yksin sairastetun alkuviikon jälkeen on pakko todeta - päiväkoti on todellakin sairaan äidin pelastus!

Kun on vajaat kaksi vuotta sairastanut aina lapsen läsnäollessa - eli toisinsanoen niin, että lepääminen ei ole ollut päätarkoituksena - teki yksin sairastaminen todella hyvää. Jos samanlainen "sairastamismahdollisuus" olisi ollut jo viime viikolla, voi olla, ettei tauti olisi ollut näin pitkäkestoinen ja voimat vievä. Jo yhden oikean saikkupäivän jälkeen olo oli huomattavasti levänneempi kuin lapsen kanssa sairastetun viikon jälkeen.



Joskus olen kohdannut kritiikkiä siitä, miten lasta ei saisi viedä päiväkotiin, jos itse on kotona. Siis lomalla tai sairaana, sama asia näiden kriitikoiden mielestä. Lomalla toki itsekin mieluusti viettäisin aikaa oman lapsen ja perheen kanssa, eikä silloin tarvetta päiväkodille ole. Sairastaminen on kuitenkin ihan eri juttu! Kun kuitenkin moni sairastamisen vuoksi palkkaa lapsenhoitajan kotiin pariksi tunniksi, jotta äiti saa levätä, niin eikös se päiväkoti aja vähän saman asian?

Itse ainakin toivon, että seuraavalla kerralla sairastuessani Meea on terveenä ja päiväkodissa. Saa sitten äitikin kerrankin keskittyä sairastamiseen!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ensimmäinen kampaajakäynti

Meean hiukset alkoivat todenteolla kasvamaan vasta loppukesästä, eivätkä ne vieläkään kovin pitkiksi ole kasvaneet. Hiuslaatu on vielä ohutta (kuten äidilläänkin), joten hiusta ei kovin paljoa vieläkään ole.

Hiukset alkoivat kuitenkin jo joulun tienoilla näyttää epäsiisteiltä ja meinasin jo ennen joulua varata neidille kampaaja-ajan - mutta päädyin tuolloin leikkaamaan itse yhden pitkän soiron takatukasta pois. Pelkästään se jo siisti ilmettä aika paljon.

Alkuvuodesta alkoi kuitenkin otsahiuksetkin jo kasvamaan silmien päälle, joten kampaaja-aika oli pakko varata. Oltiin menossa viime lauantaina muutenkin Jyväskylään, joten varattiin aika Studio AK:lle neitokaisen ensimmäiselle kampaajalle.

Äitiä vähän kauhistutti etukäteen, mitä kampaajakäynnistä mahtaa tulla. Neiti kun ei ole mitenkään kärsivällinen pysymään paikoillaan, eikä myöskään tykkää kovasti, että hänen hiuksiinsa kosketaan... Tästä johtuen on letinteon harjoittelukin jouduttu toistaiseksi siirtämään hamaan tulevaisuuteen, kun ei se vaan onnistu...



Mukaan olikin varattu sekä hyvä kirja että uusin herkku, rinkeli. Kirja pysyi laukussa, mutta rinkeli kädessään neiti istuskeli hulppeassa rattituolissa ja virnuili peilin kautta kampaajatädille.

Sujui siis aivan loistavasti!

Ainoa ongelma oli lähinnä se suurieleinen ratin pyöritys, kun ei pää meinannut pysyä paikoillaan leikkaamisen aikana. Muuten neiti käyttäytyi mallikelpoisesti, eikä leikkaamiseenkaan mennyt kauaa aikaa. Takaa siistittiin ja otsahiuksia lyhennettiin reilusti - äidin mielestä tuli vähän liiankin lyhyet (vaikka itse pyysin leikkaamaan lyhyeksi, kun ne kuitenkin nopeasti kasvavat taas silmille), mutta nyt on jo silmä tottunut uuteen stailiin.




Minkä ikäisenä teillä on leikattu ensimmäistä kertaa hiuksia? Vai onko vielä leikattu ollenkaan? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Isojen tyttöjen sängyssä

Meea sai viikonloppuna isojen tyttöjen sängyn, eli vaihdettiin pinnasänky junnusänkyyn.

Junnusänkyyn vaihtaminen on ollut mielessä jo loppusyksystä asti, mutta päiväkodin aloittamiseen liittyvistä uusista asioista johtuen, ei haluttu ottaa yhtä uutta asiaa lisää samaan syssyyn. Vaikka Meea olisi periaatteessa voinut vaihtaa sänkyä jo lokakuussa, päätettiin että uusi sänky tulee olemaan ajankohtainen aikaisintaan tammikuun puolivälissä. Näin ehtii neiti tottua sekä ylipäätään päiväkodin aloitukseen että vuoden alusta alkaneeseen kokopäivähoitoon.

Junnupeitto ja -tyyny sekä yksi lakanapaketti saatiin jo joululahjaksi, ja vuodenvaihteen jälkeen aloin googlettelemaan hyviä junnusänkyjä. Vaihtoehtojahan oli valtavasti; puisia, metallisia, jatkettavia, kiinteitä, kuviollisia, aluslaatikollisia...

Omat kriteerit olivat lähinnä kestävä ja neutraali (toisin sanoen valkoinen). Sekä mieluiten jatkettava malli, jotta sama sänky menisi monta vuotta.

Ehdottomasti parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui Unipuun Jatkopuu-sänky - ainoa huono puoli siinä oli hinta, sillä pelkkä sänky maksaa uutena yli 300 euroa. Esimerkiksi jonkun Ikean jatkettavan sängyn olisi saanut puolet halvemmalla - Minnenin jopa alle satasella!

Kuva lainattu Unipuun esitteestä.

No, onneksi on tori.fi ja kirppistelyä kannattavia ihmisiä. Kyseisiä sänkyjä löytyi yllättävän paljon myynnistä - ja yksi Jyväskylästä ihan äärettömän halvalla! Tai siis; suurinpiirtein samalla eurosummalla sai sängyn + turvalaidan + hyllyn + aluslaatikon, kuin mitä moni muu pyysi pelkästä käytetystä sängystä.

Käytiin katsomassa tuota sänkyä Jyväskylässä ja sehän lähti sitten samantien meidän mukaan pari viikkoa sitten. Muutama käytönjälki ja kolhu siinä toki on, mutta ei mitään pahoja - eikä niitä kyllä ole huomannut nyt, kun sänky on paikoillaan. Eikä yhtään ainutta tarraa, mikä vaikuttaisi olevan monen käytetyn sängyn ongelma (jota en ihan ymmärrä; toivon ainakin, ettei meillä tarroja tulla liimailemaan niin sänkyyn kuin muihinkaan huonekaluihin...). Laskeskelin, että uutena tuo koko setti olisi maksanut 564 euroa - nyt saatiin se yli puolet halvemmalla kuin mitä pelkkä sänky olisi maksanut uutena! Todellinen kirppislöytö!

Sänky kasattiin Meean huoneeseen sunnuntaiaamuna ja sänkyhän oli ihan paras paikka Meean mielestä. Neiti oli kiipeämässä sänkyyn jo kasausvaiheessa ja ilman patjaa - ja kun vihdoin sai luvan mennä sänkyyn, niin eihän häntä meinannut saada sieltä enää pois. :D





Sunnuntai menikin pitkälti sängyssä leikkiessä - sinne kasattiin lelut, siellä luettiin kirjaa, siellä syötiin välipalaa (äidin kielloista huolimatta...) ja siellä jopa vaihdettiin kertaalleen vaippa.

Varsinaiseen nukkumiseen - tai siis nukahtamiseen - sänky sitten soveltuikin huonommin. Koko ajan olisi pitänyt vaan ravata edestakaisin sänkyyn, lattialle, sänkyyn, lattialle - eikä Meea millään malttanut rauhoittua nukkumaan. Uuden sängyn alkuhuumaa.



Meea on tosin aina ollut huono sänkyyn nukahtaja. Vasta loppuvuodesta saatiin se sujumaan ilman suurempia itkuja taisteluita; syksyyn astihan Meea nukahti pääsääntöisesti tuttipullolle syliin ja sänkynukahtamisen opettelu alkoi tositouhulla vasta sitten, kun iltamaito jätettiin kokonaan pois.

En myöskään halua luoda uuteen sänkyyn mitään negatiivisia mielikuvia - eli mitään sänkyyn nukahtamisen pakottamista ei meillä ole ainakaan näin ensimmäisinä viikkoina tarkoitus tehdä. Eikä se kyllä ainakaan näin ensipäivinä olisi onnistunutkaan muuten kuin kiinni pitämällä. :D Sen verran kova halu oli neidillä ravata sänkyyn ja takaisin, sänkyyn ja takaisin.

Nukahtamiset onkin sen sängyssä ravaamis -pelleilyn (jota äiti jaksaa katsoa siihen asti, kunnes meno alkaa väsyneenä olemaan jo holtitonta) jälkeen tapahtuneet äidin kainalossa tai sylissä. Vähän takapakkia siis aiemmin opitusta, mutta eiköhän se sänkyyn nukahtaminenkin onnistu alkuhuuman laannuttua.




Positiivista on kuitenkin se, että sängyssä nukuttaa vallan mainiosti! Turvalaidan ansiosta ei pääse neitokainen tippumaankaan - vaikka meillä kyllä on nyt aluksi ollut patja lattialla vielä turvaamassa mahdollisilta vahingoilta. Mutta ei ole (tietääkseni) tullut yöheräämisiä ja sunnuntain päikkäritkin olivat Meealle aika pitkät (reilu 1,5 h).

Harjoittelua vaatii vielä vähän tuo itse herääminen, koska Meea ei ihan vielä tiedä mitä silloin pitäisi tehdä (eli tulla herättelemään äiti ja isi, ja kertoa että "hei, olen herännyt!").

Sunnuntain päikkäreiltä neiti huuteli sängystään äitiä ja menin hänet sieltä hakemaan. Mutta tänä aamunapa neiti nousi itse kaikessa hiljaisuudessa. Olin itse jo herännyt työaamun kunniaksi aikaisin ja olin juuri vessassa, kun kuulin, että Meean ovi aukesi. Mitään muuta ääntä ei kuulunut ja olinkin varma, ettei vielä nukkumassa ollut mies tajua Meean heränneen. Kiireen vilkkaa tulin pois vessasta ja oven avatessani näin vaan taaperon vilahtavan ovenraossa. Meea kuuli minun olevan tulossa ja juoksi täysillä olohuoneesta takaisin omaan huoneeseensa ja sänkyyn. En tiedä luuliko Meea, että sieltä ei olisi saanut itse lähteä ja pelkäsi jäävänsä kiinni - vauhdilla hän ainakin oli takaisin sängyssä. :D

Suurin jännitysmomentti meillä taitaakin olla se, mihin Meea suuntaa aamuisin herättyään - jos miehen kanssa satutaan olemaan vielä nukkumassa. Onneksi itsellä on huomenna taas aikainen aamuherätys, joten todennäköisesti minä kuitenkin olen meistä ensimmäisenä hereillä. :)

Miten muilla on sujunut totuttautuminen junnusänkyyn? Minkä ikäisenä teillä siirryttiin junnusänkyyn?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Prick-testeistä puhtaat paperit

Meea on ollut vuoden maidottomalla, ja tammikuussa maidon sopivuutta testattiin aluksi Prick-testillä. Sinänsä Prick-testin luotettavuus on meidän tapauksessa aika huono, koska suolioireiset allergiat eivät Prickillä näy - Meean maitoallergiahan aiheutti sekä suoli- että iho-oireita.

Pari viikkoa sitten käytiin noissa Prickeissä ja samalla testattiin muitakin ruoka-aineita, mm. kananmuna, kotimaiset viljat, pähkinä, soija... Muista testatuista ainoastaan kananmuna on aiheuttanut Meealle allergiaoireita - ja sekin suolisto-oireina (ja siis mm. pähkinää Meea ei ole toistaiseksi syönyt).



Testitilanne oli aika jännittävä ja käsien paikallaan pitäminen haastavaa. Aluksi Meea malttoi ihmeissään tutkailla hoitajatätiä, joka piirteli numeroita käsivarsiin. Varsinaisten aineiden pistäminen olikin sitten vähän ikävämpää ja neitokainen tirauttikin muutaman kyyneleen.

Onneksi pistokset olivat nopeasti ohi, vaikka niitä kaikkineen laitettiin 11 kappaletta. Sen jälkeen sitten odoteltiin, leikittiin ja tutkailtiin kaikki mahdolliset paikat huoneesta. Meea sai myös "muistoksi" testeistä valita itselleen lelulaatikosta yhden pienen lelun - neidin valinta oli limainen pikkulisko. :D

Jokainen testattu ruoka-aine näytti nollaa, joten Prickien perusteella Meea sai puhtaat paperit allergioiden suhteen. Käytännössä tämä ei varsinaisesti tarkoittanut allergiattomuutta, koska Prick ei testaa kuin ihoallergiat - eikä se muutenkaan ole välttämättä näin pienille luotettava testi. Ts. jos se näyttää allergiaa, niin allergia on olemassa, mutta jos se ei näytä allergiaa, niin lapsi saattaa silti olla allerginen.



Meidän osaltamme Prick:ien nollatulos maidosta tarkoitti sitä, että ryhdyimme kotona testaamaan maitoa ns. kotialtistuksena, aloittaen hapanmaitotuotteilla. Lääkäriaika varattiin parin viikon päähän (eli huomiselle lauantaille) ja sitä ennen testailtiin maidon sopivuutta jo ennakkoon kotioloissa. Ihan siis jo siksikin, että on jotain faktaa esittää huomisen lääkärikäynnillä.

No ne testailut ovatkin sujuneet vaihtelevasti. Saimme siis lääkäriltä ohjeen aloittaa raejuustolla ja jos se vaikuttaisi sopivan, voi kokeilla muutakin. FB:n allergiaryhmässä keskustelin aiheesta ja moni kertoi juuston olevan myös hyvä aloitus-ruoka, samoin erilaiset hapanmaitotuotteet, kuten viili ja piimä.

Testailut aloitettiinkin raejuustolla; ensin yksi kokkare, sitten päivä taukoa, sitten taas yksi kokkare, muutama kokkare, teelusikallinen, ruokalusikallinen... Viikon jälkeen määrä oli jo 1,5 rkl, eikä mitään oireita ollut ilmennyt - jos ei todennäköisesti keleistä johtuvaa kuivaa ihoa (jota löytyy muuten äidiltäkin) lasketa.



Viime sunnuntaina testattiin pienenpieni pala juustoa, ihan jo siitäkin syystä, että se raejuusto on Meean mielestä tosi pahaa - eli yli ruokalusikallisen alas saaminen päivän aikana oli melko haastavaa...

Su-iltana tuli löysähkö kakka, nukkumaanmennessä Meea näytti vatsaansa ja sanoi "pipi, äiti puhaa" (eli puhaltaa). Valtaosan yöstä vietin Meean huoneen lattialla, kädestä kiinni pitäen ja masua silitellen. Eli ei ilmeisesti sopinut juusto.

Pari päivää taukoa ja raejuusto-kokeilu vajaalla teelusikallisella. Seuraavana yönä valvoin neidin kanssa klo 0.30-4.00, sain neitokaisen nukkumaan sen jälkeen kun hän sai syödä "peipää ja pääjje kinkkua" - ja lähdin aamulla töihin energiajuoman voimin. Siihen lopetettiin nämä testailut ja päätettiin odottaa lääkärikäyntiin saakka.

Huomista tuomiota odotellessa; katsotaan sen jälkeen, miten tätä testailua jatketaan - vai jatketaanko toistaiseksi ollenkaan.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Pikkuneidin talvivaatteet: osa 2/3, talviasusteet

Nyt täytyy kyllä todeta, että "anteeksi, unohdin!". Ajatuksenani oli esitellä pikkuneidin talvikamppeita kolmiosaisessa bloggauksessa. Ensimmäinen postaus talvikengistä näki päivänvalon jo marraskuun puolivälissä, mutta sen jälkeen homma unohtui. No okei, kunnon talvikin tuli vasta hiljattain - ja itseasiassa vielä joulun jälkeen tuli hankittua lisää talviasusteita neidin vaatekaappiin. Mutta olisihan tämän postauksen tosissaan voinut jo aiemminkin kirjoittaa...

Oma ongelmanihan on se, että tulen ostaneeksi asusteiden osalta "vähän kaikkea" ja kuitenkin päälle päätyy pääsääntöisesti ne yhdet ja samat. Etenkin nyt päiväkotielämässä tämä on korostunut - vaikka sinnekin kyllä monesti pakkaan useammat vaihtoehdot (esim. kahdet rukkaset ihan jo siltä varalta, että toiset kastuu). Olen yrittänyt olla maltillisempi asuste-ostelujen suhteen, mutta kyllähän niitä taas on tullut hankittua. Mutta positiivista on se, että aika lailla kaikki ovat päätyneet myös tämän talven aikana päälle! Tai no, etenkin hattujen osalta kaapista kyllä löytyy vielä muutama, jota en ole tässä esitellyt, koska ne eivät ole olleet päällä kertaakaan.........

-----

Yhdet tärkeimmistä talviasusteista - villahaalarin ja fleecehaalarin - ostin kovalla kiireellä jo syksyllä - kun tajusin, ettei viime talvisilla ole mitään mahdollisuutta mahtua päälle ja pelkäsin, että talvi yllättää. No ei yllättänyt, mutta onneksi haalarit ovat sen verran reiluja, että mahtunevat päälle vielä tarvittaessa kesän viileinä iltoinakin.


Villahaalari on Kivat-merkkinen ja ilmeisesti aivan superlämmin. Meillä on myös villainen Kivat-kypärälakki (josta kuva myöhemmin), ja nämä kyllä taitavat olla lämmittävyyden puolesta yksiä parhaista valinnoista.



Fleecehaalariksi halusin Play Layers -napeilla varustetun Reiman haalarin, jonka siis saa noiden neppareiden avulla kiinnitettyä suoraan toppahaalariin (ja ilmeisesti vk-haalariinkin). Fleecehaalari ei niin paljon olekaan ollut nyt käytössä; villahaalari on ollut viimeaikaisten viileämpien kelien valinta ja ennen näitä kovia pakkasia ei välihaalarille juurikaan ole ollut tarvetta. Pari kertaa tuo fleecehaalari on ollut päällä ja kerran olen muistanut hyödyntää noita neppareita. Loppujen lopuksi en tiedä helpottiko se mitenkään pukemista - tai ainakin hihat olisi saanut helpommin niin, että olisi pukenut erikseen molempien haalarien hihat. Ehken tämän kokemuksen perusteella jatkossa tällaista napitettavaa välihaalaria hankkisi - mutta onneksi tämä oli aika edullinen (ja hyväkuntoinen, eli jälleenmyyntiarvo on kohdillaan).



Toppahanskoja meillä on kolmet. Reiman vetoketjulliset pitkävartisemmat hanskat, Elsa Pitkäsen pitkävartiset hanskat ja Popin vetoketjulliset lyhytvartiset hanskat. Ajattelin vetoketjullisten olevan parhaita täksi talveksi puettavuuden kannalta (ja niin ne ovat olleetkin!), mutta yhdessä Meean toppahaalarissa on lumilukot hihansuissa, joten hihan alle laitettavat hanskat olivat aika mahdottomat. Eikä paksussa toppavarustuksessa nuo vetoketjulliset versiot meinanneet venyä hihan päälle; siksi hankin viimeisimpänä vielä nuo Elsa Pitkäset.

Jokaiset hanskat ovat olleet omalla tavallaan hyvät. Popin hanskat ovat parhaat nollakelien hanskat; ne eivät ole näistä hanskoista lämpimimmät (tai eivät ainakaan äidin mielestä vaikuta siltä), mutta ehdottomasti parhaat ulkona touhutessa - ja varretkin ovat riittävän pitkät, ettei lunta mene hihansuista sisään. Elsa Pitkäset puolestaan ovat ehdottomasti lämpimimmät - mutta myös kankeimmat, koska niistä puuttuu ns. tarttumapinta. Kovilla pakkasilla nämä olivat kuitenkin paras valinta. Reimat ovat sitten jotain siltä väliltä - lämpimät, mutta hyvät touhutessa.

Vähän vaihtelevasti on tullutkin näitä hanskoja käytettyä, mutta omat suosikkini ovat kyllä nuo Popin hanskat. Ne vaan jotenkin istuvat parhaiten neidin käteen ja jos ei pakkaslukemat ole hurjat, nämä tulee itsellä useimmiten laitettua neitokaisen käteen - päiväkodissa taitavat suosia noita lämpimämmän oloisia hanskoja.

Toppahanskat ovat tosiaan jo itsessään melko lämpimät, mutta kovimmilla pakkasilla on laitettu alle vielä pikkutumput, joita meillä on sekä Lindexiltä hankittuna että äitini kutomana (koska itse en ole ehtinyt...). Ainakin yhdet pikkutumput vielä löytyy kuvan ulkopuolelta, mutta ne majailevat vakituisesti päiväkodilla, joten en saanut niitä tähän kuvaan. :)



Hattujen osalta on luotettu tänä talvena pääasiassa neljään lakkiin + kypärämyssyyn, joka on ollut lähes poikkeuksetta koko talven lakin alla. Pari muutakin talvilakkia kaapista löytyy, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta käyttämättä (ja on myös taas kokemusta ensi talveen, että minkämalliset hatut ovat hyviä ja mitkä eivät). Niin ja sellaisia hienostelulakkeja tai ohuempia pipoja meillä on myös (ja ollut päässäkin vielä joulukuussa kauppareissulla), mutta niitä en laske varsinaisiin talvihattuihin.

Kivat-merkkinen villainen kypärälakki on se eniten käytetty. Tämä on lämmin, hyvän mallinen ja suojaa niin naamaa kuin kaulaakin. Löysin tämän itse asiassa alennuksesta ns. heräteostoksena - en tiedä olisiko muuten tullut varta vasten ostettua. Tai siis yhtä Reiman samantapaista lakkia olin aiemmin katsonut, mutta jättänyt vielä harkintaan. Mutta hyvä valinta oli - varmaan ensi talveksikin tulee hommattua tämän mallinen lakki, jos ei tämä nykyinen enää mahdu päähän. Näissäkin varmaan on eroja valmistajan suhteen, mutta ainakin tämä Kivat-merkin lakki on istunut neidin päähän hyvin ja tuntunut lämmittävänkin erinomaisesti!

Reiman karvalakki ostettiin joulun jälkeen erityisesti kovia pakkasia varten. Ja onhan tätä tullut jonkin verran käytettyäkin. Rattaissa ja turvaistuimessa tämä hattu ei oikein kunnolla istu päähän, joten niillä reissuilla pitää aina miettiä kahteen kertaan, minkä lakin laittaisi. Mutta lämpimyydeltään tämä on kyllä ihan paras!

Muutamaan otteeseen lakkina meillä on ollut Tintun ihana lakki, joka oli todellinen kirppislöytö (5e!). Tämä lakki on itse asiassa vähän reilu (mutta koska se oli niin halpa, niin pakkohan se oli ostaa) ja voi olla, että kokoa pienempi olisi ollut parempi Meealle vielä täksi talveksi. Jonkin verran tätä on kypärälakin kanssa käytetty, mutta etenkin tuulisella kelillä laitan mieluummin jonkun muun hatun. Ja mikä parasta - hyvällä tuurilla tämä lakki mahtuu päähän vielä ensi talvenakin!

Ja neljäs lakki on tämä huomiotaherättävän värinen Jonathanin lakki, jonka olemassaolon muistin vasta hiljattain. Ostin tämän syksyllä alesta ja ajattelin, että lakki toimisi hyvin iltaulkoiluissa heijastinliivin kaverina. On sitä tullut paristi käytettyä päivälläkin ja tällaisiin nollan tietämillä oleviin keleihin tämä on minusta paras valinta. Lakki kun istuu erinomaisen hyvin Meean päähän ja kypärämyssyn ja/tai kaulurin kanssa ei jää kaulakaan suojaamatta.




Vakiovarustuksena lähes koko talven mukana ovat kulkeneet myös villasukat. Niitä on itse asiassa to-del-la monet, joten en nyt alkanut kaivamaan kaikkia esiin kuvaamista varten. Ja oikeastaan - vaikka sukkia on monet, silti useimmiten tulee pidettyä vaan niitä, jotka ensimmäisenä osuu käteen - eli aina niitä samoja.

Suurin osa käytössä olevista villasukista taitaa olla äitini kutomia (ja laatikossa on vielä yhdet tai kahdet isompaa kokoa odottamassa). Itse ehdin syksyllä kutomaan yhdet sukat, jotka eivät ole monesti olleet jalassakaan. Nyt on puikoilla vielä syksyltä jääneet junasukat, jotka pyrin saamaan lähipäivinä valmiiksi, jotta ehtisivät edes kertaalleen jalkaan - nämä vähän unohtuivat kaikenmaailman kasvisten virkkailujen ja joululahja-askarteluiden tiimellyksessä...



Muista asusteista käytössä on kylmemmillä keleillä ollut myös kauluri ja/tai tuubihuivi. Enemmän kauluri, koska Meeaa ahdistaa haalarin ulkopuolelle tulevan huivin pitäminen ja neiti meinaakin repiä sen aina pois.

Kauluri on itse asiassa ihan hyvä, koska se takuuvarmasti lämmittää kaulaa. Itsekin pyrin aina suojaamaan erityisesti kaulan talvisaikaan ja kaulahuivi on itselle tärkeämpi varuste kuin vaikka hanskat, niin siksi Meeankin kaulan suojaamisesta tulee pidettyä huolta. Tuubihuivin ostin alunperin "hienosteluhuiviksi" - tähän on siis yhteensopiva ohut baskerimallinen hattu. Mutta pakkasilla tämä on pariin otteeseen toiminut melko hyvin myös naaman suojaamisessa.



Ja vielä yksi erinomainen asuste on pakko esitellä loppuun. Tämä ei varsinaisesti ole pelkkä talviasuste, vaikkakin talvisaikaan tätä oikeastaan on vaan tullut käytettyä; syksyllä ja keväällä ei ollakaan liikuttu ulkona niin myöhään, että olisi ollut tarvetta. Meean kummeilta lahjaksi saatu heijastinliivi on ollut ihan ehdoton varuste silloin, kun lähdetään ulkoilemaan pimeällä. Heijastinliivi on laitettu päälle, vaikka oltaisiin vaan kotipihassa; varmuuden vuoksi.

Mitkä talviasusteet teillä on todettu parhaimmiksi? Löytyykö joku luottomerkki tai -malli?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 30. tammikuuta 2016

1,5-vuotiaan lahjavuori ja mieluisimmat joululahjat


Joulusta on jo tovi aikaa, mutta vasta nyt ehdin syventyä tarkemmin esittelemään pikkuneidin joululahjoja. Niitä tulikin sellainen nippu, että meinasi äidin päätä huimata. Lähinnä siis se, että mihin ihmeeseen ne kaikki saadaan mahdutettua. :D

En ala kaikkia lahjoja käymään yksitellen läpi, mutta muutaman haluan nostaa esille. Nämä siis niitä mieluisimpia - joko pikkuneidin tai äidin mielestä. :)








Leikkikeittiö on tottakai pakko mainita joululahjoista ihan ensimmäisenä. Se oli meidän joululahjaostoksistamme isoin (sekä kooltaan että euroiltaan). Ja on se kyllä ollut varmaan leikityinkin. Hieman tuunattu Ikean Duktig-leikkikeittiö (tuunauksesta lisää blogissa myöhemmin!) on kyllä leikeissä mukana päivittäin; Meea kokkaa hellalla tai mikrossa äidille, isille ja Artulle ruokaa ja välillä maistelee vähän itsekin. Kun leikkikeittiön lisäksi paketeista paljastui vielä ruuantekovälineitä ja iso satsi ruokia, on leikkeihin saatu kyllä paljon touhua!



Junarata on toinen lelu, joka on ollut kovassa käytössä viime viikkoina. Aluksi se ei kiinnostanut Meeaa lainkaan ja ei se vieläkään mikään sellainen lelu ole, jonka parissa neiti jaksaisi pitkään touhuta. Johtuen ehkä pitkälti siitä, että meillä on vaan yksi perustylsä rata, eikä mitään jänniä lisäosia. :D Mutta lähes joka päivä se junarata-lelulaatikko kaivetaan esiin ja kasataan rata.

Röhkivä possu ja kävelevä koira olivat niitä lahjoja, jotka kauhistuttivat äitiä eniten. Lähinnä niiden oletettavan lyhyen elinkaaren takia. Possu ja koira ovatkin olleet säilytyksessä Meean hyllyn päällä ja ne otetaan lattialle kävelemään vain tarkoin valvotuissa olosuhteissa. Johtuen siitä, että Meea ei vielä ymmärrä, ettei possua saa halata sen kävellessä tai koiran jalasta saa pitää kiinni. Ehjinä ovat toistaiseksi kyllä pysyneet, ihan hyvä!

Toiset hyvin leikityt pehmolelut ovat olleet Pocoyo-sarjan hahmot - Pocoyo kun on Meean ehdoton lemppari lastenohjelmista! Elli ja Napero ovat Meean lempparit itse sarjassa, mutta Luppa-hauva on ehkä ollut eniten leikeissä mukana.


(Ihan sivuhuomautuksena pakko mainita, että nämä tilasin Kiinasta eBaystä - ja harkitsin piiiiiiitkään uskallanko tilata; sen verran huonoja juttuja kuullut kiinantuotannosta. Mutta lelut on onneksi varustettu CE-merkinnällä - sillä oikealla, eikä China Exportilla - ja ne on pitkään ja hartaasti pesuaineella jynssätty ennen joulupakettiin käärimistä. Pehmolelut eivät onneksi mene enää suuhun, joten eiköhän äitikin voi turvallisin mielin antaa Meean näillä leikkiä. On ainakin tyttö aika onnellinen näistä - eikä niitä mistään muualta olisi saanut ostettua!)

Ulkoleluista Meea sai pulkan ja lumilapion. Heti joulun jälkeenhän se oikea talvi alkoi, joten ihan hyvään aikaan nämäkin tulivat!

Tavaralahjoista voisi mainita ainakin säkkituolin, joka nököttää nyt olohuoneessamme. Ihan hirveästi ei neiti siihen ole vielä malttanut istua ja rauhoittua (vaikka televisiota katsomaan), koska hän nyt ei muutenkaan hirveästi istu ja rauhoitu. :D Mutta halailukaverina ja heittäytymispaikkana säkkituoli on ollut loistava.



Niin ja paljastuihan sieltä lahjapaketista myös tulevaa junnusänkyä ajatellen junnupeitto, -tyyny ja -lakanat. Ei taaperolle mieluisimpia lahjoja, mutta äidille kyllä! Junnusänky on itse asiassa jo varastossa odottamassa patjojen ostamista, joten nämä lahjat pääsevät käyttöön piakkoin!

Vaatelahjat olivat "älä osta" -toivelistallamme ja niitä onneksi tulikin aika vähän. Ja nekin mitä tulivat, olivat oikeastaan aika tarpeellisia. Kylpytakki, satiininen yöasu, pipo, kypärälakki ensi talvelle... Niin ja ihana juhlamekko ja bolero!


Oli muuten vaikea pysyä muutamassa saadussa joululahjassa; pakko myöntää, että kirjoitin tänne oikeasti useammastakin lahjasta, mutta karsin vielä ennen julkaisua muutaman pois. :D Muutamasta kyllä pakko kirjoittaa (tai ainakin yrittää ehtiä kirjoittaa) ihan oma bloggauksensa lähiviikkoina - tämä oikeastaan oli se ajatus, minkä vuoksi raaskin karsia ne tästä yhteydestä pois. :)

Mitkä olivat teidän taaperoiden mieluisimpia joululahjoja?

"Apua, miten paljon lahjoja!"


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.