Jostain syystä äitiä on hirveästi herkistyttänyt kuopuksen kasvaminen 1-vuotiaaksi. Vauvavuosi meni to-del-la nopeasti ja Veinikin on viimeisen kuukauden aikana kasvanut niin valtavaa tahtia, että ei meinaa äiti pysyä perässä!
Neuvolassa käytiin hakemassa tuoreet mitat muutama päivä yli 1-vuotiaana. 10290 g ja 78,5 cm. Ei ihmekään, että ne 74-kokoiset vaatteet on nyt heitelty kaapista pois. ;) Vaatekokona siis pääsääntöisesti 80, muutamia 86-kokoisiakin on jo otettu käyttöön (etenkin käytetyissä vaatteissa kun kokolappu ei aina pidä paikkaansa). Pitkä ja hoikka poika, kuten isosiskonsakin oli (ja on).
Ruuan suhteen vaihtelevuus on edelleen päivän sana. Välillä menee norsun annoksia, välillä ollaan päivä syömättä mitään (paitsi spelttimuroja, jotka kelpaavat aina). Hampaita ei ole hetkeen tullut läpi, mutta seuraavana ovatkin vuorossa kulmurit, joten ne saattavat vaivata kauan.
Myös allergiajutut ovat meillä vaivanneet viime aikoina. Kuten viimeksi kirjoittelinkin 11kk-päivitykseen, hapanmaitotuotteiden kokeilu 10 kk iässä laittoi meillä kaiken sekaisin. Oireet olivat kovat ja tokalla kokeilullakin (neuvolan kehotuksesta) päädyttiin samaan. Näin jälkikäteen mietittynä; heinäkuussa alkaneet huonouniset yöt (jotka siis ovat kestäneet tänne asti) taisivatkin johtua enemmän korvikekokeiluista kuin uuden oppimisesta, niinkuin silloin ajattelin. Korvikekokeilut kun aloitettiin juhannuksena - pari päivää sen jälkeen opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja pari viikkoa eteenpäin kävelemään tukea vasten. Silloin myös yöt huononivat kertaheitolla; siihen astihan Veini oli keväästä lähtien nukkunut jo täysiä öitä! Meni silloin uuden oppimisen piikkiin, mutta ehkä se olikin sitten maidon aiheuttamaa.
Käytiin yksityisellä lääkärillä allergia-asioissa hiljattain ja maitoallergia-diagnoosihan sieltä napsahti. Nyt 3kk totaalitauko maitotuotteisiin ja kauramaito sekä kalsiumlisä käyttöön. Yöt ovat osittain jo parantuneet, mutta aika huonostihan meillä edelleen nukutaan. On se kuitenkin eri juttu herätä 2 tunnin välein kuin 20 minuutin välein... Uskon, että osittain tämä yöheräily on jo tottumiskysymyskin; kun sitä on mahakipujen takia tehty heinäkuusta asti, niin ei sitä osanne heti lopettaakaan. Mutta pikkuhiljaa.
Pikkuhiljaa edetään myös imetyksen lopettamisen kanssa. Minä olisin ollut valmis lopettamaan jo aikaa sitten, Veini on eri mieltä. Ne kesällä alkaneet korvikekokeilut olivat siis sananmukaisesti kokeiluja, koska Veini ei missään vaiheessa suostunut juomaan korviketta suuria määriä. Pikkuhörppyjä ruuan yhteydessä, that's it. Kun päiväimetystä koitti vähentää reilummin, pikkuherra tankkasi yöt. Ja nyt viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan sellaista "pakkoimetystä", kun olen vaan odotellut vuoden iän täyteen tulemista; maito-korviketta ei voinut enää antaa, eikä maidotonta korviketta viitsinyt ostaa kokeiluun näin lyhyttä aikaa varten ja kauramaitoa ei saa antaa alle 1-vuotiaille. Joten imetyksellä mentiin. Pikkuhiljaa haluaisin kuitenkin sitäkin lopetella ja päivisin juodun kauramaidon määrä onkin päivä päivältä lisääntynyt. Eli ehkä tästä vielä joskus.
Ruokien osalta Veinin lemppareita tuntuu olevan eri-ruokaa-mitä-viime-kerralla-sain. Hän siis syö lähes kaikkea mahdollista suurella innolla - kunhan sitä ruokaa ei ole parin päivän sisään tarjottu aiemmin. :D Tämähän on tosi helppoa sikäli, että olen pakastanut muutamaa ruokalajia ja nimenomaan isompiin kippoihin, josta saisi otettua parin päivän ruokasatsin...
Ruuan suhteen Veini tosiaan on melko kaikkiruokainen. Maistelee ihan kaikkea ja tykkää vahvoistakin mauista. Söi innolla yhtenä päivänä jopa raakaa sipulia ja punasipulia. :D
Päivärytmi on edelleen suhteellisen selkeä. Aamuun herätään seitsemän aikoihin, plusmiinus yksi tunti. Iltamaidolle lähdetään 19.30 aikoihin ja vähän illasta riippuen herra on sängyssään unilla kahdeksan maissa; hankalinakin iltoina ennen ysiä. Yksillä päikkäreillä mennään 95-prosenttisesti. Välillä aamupäivällä autoillessa hän nukahtaa autoon, mutta ne 5-10 min miniunet riittävät. Äidille tämä yksien päikkäreiden rytmi on mieluisampi, sillä useimmiten Veini nukkuu päikkäriunta nyt 1,5h - siinä ajassa ehtii jo itsekin jotain tekemään, etenkin jos 4veekin sattuu nukkumaan samaan aikaan!
Veini kävellä viipottaa joka paikkaan kovaa vauhtia. Sen verran tukevaa meno jo on, että hän osaa kävellä myös taaksepäin ja sivuttain. Hän osaa mennä kyykkyyn ja tanssia polviaan koukistaen. Hän osaa pyöriä ympäri - niin paljon, että menee jo pää ihan pyörälle.
Veini tykkää palloista ja osaa hienosti jo potkia palloa eteenpäin - isin jalanjäljissä siis mennään. Veini heittääkin jo aika kovaa palloa. Tosin viime aikoina myös lelujen heittely on ollut mieluista puuhaa... Tämä lelujen heittely liittyy monesti siihen, että hän on oppinut myös suuttumaan! Nykyään jos Veiniä jostain kieltää tai ottaa pois tekemästä jotain pahaa, hän joko tekee sen uudelleen (yleensä nauraen) tai suuttuu äidille ihan totaalisesti. Ja se suuttuminen tarkoittaa siis sitä, että hän heittelee leluja ja puree minua! Tosi hyödyllisiä uusia taitoja siis...
Aika tasan vuoden ikäisenä Veini oppi - vihdoin - myös taputtamaan. Tätä taitoa onkin nyt harjoiteltu paljon ja ihan innoissaan taputtaa ja antaa aplodeja kaikelle.
Puhetta tulee paljon ja paljon siitä jo ymmärtääkin. Välillä sanat menevät sekaisin ja välillä selostus on pelkkää siansaksaa, josta kukaan ei ymmärrä mitään. Mutta paljon tulee ymmärrettävääkin puhetta. Vaikkakin Veini aika paljon ns. oikoo mutkissa, eli esimerkiksi hepaksi kutsutaan kaikkea mahdollista kirahvista Muumeihin. :D
Isosisko ja Arttu-hauva ovat tärkeintä maailmassa. Isosisko toimii selkeästi esikuvana Veinille; hän on innoissaan, kun sisko ottaa leikkeihin mukaan ja yrittää parhaansa mukaan matkia siskoaan kaikessa - niin hyvässä kuin pahassa. Arttu puolestaan on sekä halailujen että kiusaamisen kohde; ihan yhtä paljon Artun kainaloon käperrytään lepäämään kuin vastaavasti yritetään tahallaan talloa hännän päälle tai törkätä lelulla silmään... Jotain Artun tärkeydestä kertoo myös Veinin jokailtainen (ja välillä -aamuinenkin) rutiini; Artun ruokkiminen. Hänhän siis suuttuu, mikäli ei pääse mukaan laittamaan ruokaa hauvan ruokakuppiin ja seuraamaan, kun Arttu alkaa syömään.
Kirjat ovat edelleen hitti, samoin pehmolelut, autot ja pallot. Yksi uusimpia kiinnostuksen kohteita on magneetit, joita Veini innoissaan laittaa tiskikoneeseen kiinni - ja tiputtelee tiskikoneen alla olevaan laatikkoon pienestä raosta.
Samalla kun Veinistä tuli 1-vuotias, hänestä tuli ihan oikeasti taapero ja iso poika. Tuntuu, että sen parin viikon aikana synttäreiden tienoilla kaikenlainen ymmärtäminen ja muu vastaava kasvoi roimasti - joka vaikutti ratkaisevasti siihen, miten vauvana Veiniä ajattelee. Ja ei, enää hän ei todellakaan ole mikään vauva. Paitsi ehkä välillä iltaisin väsyn iskiessä - äidin pieni sylivauva. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!