Vauvauintiin syksyllä!

Nyt on loppuvuodeksi hankittu harrastus koko perheelle - ilmoittauduttiin nimittäin vauvauintiin!

Meean mielestä kylpeminen on ihanaa ja ammeessa loiskutellaan kerta kerralta enemmän. Siksi ajattelinkin, että vauvauinti voisi olla Meealle mieluinen harrastus.

Ensimmäinen uintikerta on elokuun lopussa ja kaikkineen polskuttelemassa käydään 15 kertaa. Voi olla, että altaan reunalla äitiä jännittää enemmän kuin Meeaa. :)

Jälkiviisautta hankinnoista

Hankin paljon tavaroita ennen vauvan syntymää - ja toisaalta taas muutama hankinta jäi ihan viime tippaan (jopa niin viime tippaan, että mies kävi niitä ostamassa, kun minä olin vauvan kanssa laitoksella).

Nyt muutaman kuukauden vauva-arkea eläneenä voisin jälkiviisaana todeta, että jotkut hankinnat olivat aika turhia - ja joihinkin toisiin olisi voinut panostaa enemmän. Mitä siis tekisin toisin?

1) Vähemmän vaatteita

Ostin vaatteita vähän sieltä sun täältä, erityisesti tori.fi:stä ja FB-kirppiksiltä. Vaikka pidinkin kirjaa siitä, mitä vaatteita on ostettu ja paljonko, niitä kertyi silti jo ennen syntymää valtavat määrät. On ihan hyvä, että meiltä löytyy muutama vaatekerta jopa sinne kokoon 74 asti (!!), mutta varmaan vähempikin etukäteisostelu olisi riittänyt. 

Kun isomman koon vaatteet ostaa vasta myöhemmin, tietää mitkä vaatetyypit ovat itselle mieluisampia. Esimerkiksi potkuhousuja meillä on aika paljon ja itse olen todennut ne aika epämieluisiksi pidettäviksi; mieluummin puen bodyn kanssa puolipotkarit tai housut. Samaten huomaisi, että minkämallisia vaatteita kannattaa ostaa; esimerkiksi meidän kapealle mutta pitkälle tytölle monet bodyt ovat olleet valtavan leveitä ja housut puolestaan lyhyitä. 

Ja koska meillä ei ollut tiedossa rakenneultran jälkeen, kumpaako sukupuolta tulokas on, jouduin ostelemaan pääosin vaatteet unisex-väreissä. Ihania kuoseja ja vaatteita niistäkin löytyy, mutta nyt kun sylissä on tuo ihastuttava pikkuneiti, niin mieluusti hänet pukisi vaaleanpunaiseen, keltaiseen ja violettiin niiden harmaiden, ruskeiden ja mustavalkoisten vaatteiden sijaan. On myöskin ihanaa ostaa niitä uusia vaatteita nyt, kun vauva on jo olemassa. Ihanaa se oli silloin aiemminkin, mutta nyt tulee ostettua enemmän oikeanlaisia vaatteita. 

2) Enemmän pientä kokoa

Kaikki tuntuivat hokevan, ettei ihan pieniä vaatteita kannata ostaa, koska niitä ei kuitenkaan käytetä kauaa - oikeastaan ei varmaan edes kannata ostaa mitään kokoa 50. Tästä huolimatta ostin laskujeni mukaan kolme bodya, kahdet potkarit, yhden yöasun ja yhden takki+housut -setin koossa 50. 

Olisi pitänyt ostaa enemmän. Olisi pitänyt ostaa etukäteen myös jokunen vaate koossa 44. 

Meillä oli käytössä koko 50 kaksi kuukautta, joten muutamia sen koon vaatteita piti ostaa vielä syntymän jälkeen. Ensimmäiset tosiaan jo silloin kun itse vielä makasin laitoksella; mies meni hakemaan parit bodyt ja potkarit lisää, jotta pärjätään alkupäivät ilman jatkuvaa pyykinpesukoneen pyöritystä. 

Ulkohaalareita olin "fiksuna" ostanut vaan isompia kokoja, pienin taisi olla kokoa 62. Että on sitten kasvunvaraa. No, olihan sitä, kun tyttö hukkui haalariin - nyt alkaa vasta olla ne 62-koon haalarit sellaisia, että pystyy käyttämään. 

Vaikkeivät kaikki vauvat olekaan yhtä pieniä kuin meidän, hankkisin silti varoilta vähän enemmän niitä ihan pieniäkin vaatteita. 

3) Ei leluja

Ostin muutamia leluja (ja äitini osti kassillisen lisää) jo ennen vauvan syntymää. Siellä ne lelut ovat vielä käyttämättä ja FB-kirppiksiä selaillessa tekisi vaan mieli ostaa lisää - vaikkei niitä taideta vielä hetkeen tarvita. Mobile, leikkimatto ja soiva laulukirja ovat ainoat lelut, joita on käytetty tähän mennessä - ja niitäkin ensimmäisiä kertoja vasta n. kuukauden iässä. 

Leluissa vähän sama kuin vaatteissa; kun kuitenkin vauvan synnyttyä tekee mieli ostaa jotain, niin lelut ovat hyvä kohde tuhlata rahaa vauvaan. :)

4) Mieti, mikä on tarpeellista

Kaikki, mitä netistä löytyvissä listoissa väitetään tarpeelliseksi, ei ole sellaista. 

Se, mikä jollekin on ehdottoman tärkeä ostos, voi jollekin toiselle olla täysin turha. Etkä tiedä, mikä juuri sinulle ja sinun vauvallesi on tärkeää, kuin vain ajan myötä.

Esimerkiksi meillä kylvetystukea ei ole käytetty kertaakaan (ei siis edes kokeiltu), vaikka se monessa paikassa todettiin "välttämättömäksi" ja "arkea helpottavaksi" kapistukseksi. Samaten vauvarasvojen osalta käsketään ostamaan hoitovoidetta, sinkkivoidetta, kosteusvoidetta, talkkia ja vaikka mitä rasvoja - loppujen lopuksi pelkällä Bepanthenilla pärjäisi jo melko pitkälle.

Arttu-hauva tykkää vauvasta

Yksi asioista, joka mietitytti vauva-arjessa, oli koiramme suhtautuminen vauvaan. Ensi viikolla 5 vuotta täyttävä Arttu-hauva kun on tähän asti ollut perheemme vauva ja keskipiste; saanut jakamattoman huomiomme. Arttu on kyllä onneksi ihmis- ja lapsirakas - mutta toisaalta taas ei ole paljoa ollut tekemisissä vauvojen kanssa.

Artun ja Meean yhteiselo on kuitenkin onneksi sujunut hyvin - yllättävän hyvin. Paljon paremmin kuin odotin.

Arttu vahtii neljän päivän ikäisen vauvan vaipanvaihtoa.

Toki ensimmäiset päivät olivat vähän vaikeita; olin ollut poissa kotoa viikon ja sitten meille tuodaan pieni huutava nyytti, joka saa paljon huomiota ja johon ei saa koskea. Ensimmäisenä tai toisena päivänä Arttu pari kertaa haukahti vauvalle ja yritti ärtyneenä haukata varpaista - ja heti sen perään kadutti ja hävetti. Ja siihen se Artun suurempi uhmakkuus sitten jäikin.

Alussa Arttu ei ymmärtänyt yhtään, että mikä kapistus vauva oikein on. Ihminen, lelu vai jotain muuta? Sen Arttu kuitenkin ymmärsi, että vauva on tärkeä ja sitä pitää suojella. Koko ajan käydään tarkistamassa, että missä vauva on ja voiko se hyvin - etenkin alussa joutui muutamaan otteeseen kieltämään Arttua hyppimästä pinnasänkyä vasten. Ja lenkillä vauvan vaunuja pitää tietysti suojella ohimeneviltä autoilta ja lenkkeilijöiltä.

Sopuisaa yhteiseloa. :)

Varovaista tuttavuutta on jo alettu tekemään. Naamaa ei saa nuolla (tosin on sekin tehty pariin otteeseen), mutta kädestä ja jalasta voi nuuskutella ja lipaista. Välillä Arttu on vaan niin innoissaan, ettei noista tutustumisista meinaa tulla mitään. Nyt vauva kuitenkin alkaa olemaan jo niin arkipäiväinen juttu, ettei sitä tarvitse ihan joka kerta nähdessään yrittää nuolasta. Toki vauva-arki olisi varmaan helpompaa ilman koiraa (voisin tehdä oman postauksensa tästä...), mutta ihan hyvin meillä on sujunut.

Vähän Arttu on välillä mustasukkainen, etenkin Markosta. Mutta kun muistaa antaa tarpeeksi huomiota ja hellyyttä (joka päivä!) myös Artulle, niin yhteiselo sujuu paremmin. Ja vaikka Artusta on varmasti mukavaa olla kaksin kotona Markon kanssa vaunulenkin ajan, niin huoli vauvasta on kuulemma kova. Vauva on rakas ja tärkeä, vaikka sille välillä vähän mustasukkainen pitääkin olla.

Arttu on huolehtivainen isoveikka, joka on aikuistunut viimeisen kahden kuukauden aikana uskomattoman paljon!

Niin ja vauvan itkuunkin on jo totuttu! Aluksihan Artulle tuli hirveä hätä vauvan itkiessä. "Älkää kiusatko sitä! Auttakaa nyt äkkiä, kun vauvalla on hätä!" Vieläkin Arttu saattaa olla ensimmäisenä pinnasängyn vieressä itkun raikuessa, mutta enää siitä ei tule niin hirveää paniikkia. Eikä Arttua myöskään ärsytä itku; ensimmäisinä öinähän hauva kampesi itsensä loukkaantuneena sängyn alle murjottamaan, kun itku ei tuntunut loppuvan. 

Ekaa kertaa yökylään

Ollaan miehen kesäloman startatessa lähdössä ensimmäistä kertaa yökylään vauvan kanssa. Ollaan tässä parin viikon sisällä menossa itse asiassa kolmeenkin eri paikkaan, joten tulee reissailtua vähän enemmän. Viimeksi onkin oltu yö poissa kotoa joskus maaliskuussa, kun ei ison mahan eikä pienen vauvan kanssa viitsinyt suuremmin reissata.

Viikonloppureissuille tuntuu muutenkin aina olevan auto täynnä tavaraa (omat ja miehen vaatteet sekä koira ja sen tarvikkeet), joten vähän pelottaa, että miten ne tavarat nyt mahtuu mukaan. Kun mukaan pitäisi mahtua vauvan tavarat ja vaunut - ja kun mennään kuitenkin useammaksi päiväksi reissuun, joten vaatteitakin on oltava enemmän mukana. Ja vielä kun se turvaistuin vie yhden istumapaikan autosta. Voi olla Arttu-hauvalla hieman ahdasta takakontissa. :)

Pikkuhiljaa olen jo alkanut pohtimaan, että mitä kaikkea sitä tarvitsee mukaan, jottei mitään oleellista jää ottamatta. Mitä löytyy kyläpaikoista? Mitä kaikkea tarvitaan? Mitä saatetaan tarvita? Paljonko vaatteita on riittävästi? Millaiset kelit tulee olemaan, eli tarvitaanko mekkoja vai karvahaalareita - vai molempia?

Pakkauslista (josta ei tosin ole mustaa valkoisella) on melko pitkä ja Meean upouusi (pinkki!) laukku odottaa pakkaamista. Voi olla, ettei se tavarapaljous itkuhälyttimistä tuttipulloihin ja hoitoalustoista kantoreppuihin tule ihan yhteen kassiin mahtumaan. Voi myöskin olla, että mukaan tulee paljon sellaista, mitä ei tarvita - mutta ehkä näin ensimmäiselle reissulle parempi niin.

Onneksi tässä on tosiaan useampi reissu tiedossa. Jospa sitä ensimmäisen reissun jälkeen olisi viisaampi sen suhteen, että paljonko on tarpeeksi, eikä pakkaisi liikaa.

Ihanimmat ihanuudet käytössä, vol 1

Ennen Meean syntymää esittelin blogissa ihanista ihanimpia hankkimiani vaatteita. Nyt noista osaa - sekä muutamia Meean syntymän jälkeen hankittuja iiiiihania vaatteita - on päässyt jo käyttämään ja ajattelin, että täytyyhän niitä esitellä blogissa myös neitosen päällä.

Koska kaikki aiemmassa postauksessa olevat vaatteet eivät vielä ole sopivia - ja koska uusia ihanuuksia on hankittu sen postauksen jälkeen - näitä vastaavia bloggauksia tulee varmastikin useampi. Tässä siis ensimmäinen osa niistä ihanuus-vaatteista. :)

Ikävä kyllä kaikkia niistä ihanista vaatteista, joita on jo pidetty, en ole tajunnut valokuvata. Täytyykin vissiin alkaa nyt pitämään Meean kanssa muotikuvauksia ja ottamaan muistoksi kuvat niistä pienistä ihanimmista vaatteista - ennenkuin jäävät liian pieneksi. :)

Äidiltäni saatu röyhelöinen haalariasu oli kovassa käytössä hellepäivinä.

Ripaus juhlaa arjen keskelle - testattiin uusia vaatteita. :)

Alaosa, jossa on yhdessä hame ja leggingsit on yksi lemppareistani. Yläosakin on ollut ahkerassa käytössä. :)

Meean ensimmäiset farkut. 

Ristiäisten juhlamekko oli toki yksi ihanimmista vaatteista. :)

Toinen hellepäivien suosikki oli tämä söpö haalari. 

Karhuasu on meillä nyt ulkohaalarina kylmillä keleillä; siinä on vielä vähän kasvunvaraakin onneksi. :)

Kuva on huono, mutta asu hyvä. :) Tämä mekkobody ehti jäädä jo pieneksi.

Pikku amppari. :) Näissä eläinasuissa muuten nukuttaa kaikista parhaiten! :)

Koira-asuisella Meealla oli hauskaa mobilea katsellessa. :)

Isolla tytöllä oli yhtenä päivänä päällä jo paita bodyn sijaan. :)

Orastava päivärytmi

Vaikka päivät vauvan kanssa ovat aina erilaisia, eikä esim. päiväunien pituutta pysty vielä ennakoimaan, meillä alkaa pikkuhiljaa olla jo jonkinlaista päivärytmiä. Yöunien osalta on menty tällä tavoin jo useampi viikko ja päiväunienkin pituus ja ajankohta alkavat asettua tiettyyn kohtaan lähes joka päivä.

Nythän tietenkin sitten kesälomareissailujen myötä tämä orastava päivärytmi varmaan ehtii mennä sekaisin. :D Mutta tällaiselta meidän normipäivä toistaiseksi näyttää:

Herätys klo 6.30-7.30 jo koko kesäkuun ajan; kerran on nukuttu yli kasiin ja parina aamuna noustu jo kuudelta. Mutta aika tarkasti tuo herätys on (vauvan toimesta) joka aamu samaan aikaan.

Heräämisen jälkeen mennään juomaan aamumaito, vaihdetaan vaippa ja yövaatteet pois. Sen jälkeen vauva viihtyy 10-30 min sängyssä katselemassa mobilea (tai joskus sitterissä); siinä ajassa ehtii itse käydä vessassa, vaihtaa vaatteet ja pumpata. Joskus ehdin syödä aamupalankin rauhassa mobile-hetken aikana, joskus on vauva sylissä. 

Sitten aamulla vähän sylitellään ja syödään lisää maitoa. :) Väsy iskee uudelleen suunnilleen 9 maissa, jolloin nukutaan puolen tunnin tirsat. Nykyisin jos uni ei ole kymmeneen mennessä tullut, niin yritän nukuttaa vauvan; ilman aamutirsoja kun ne kunnon päiväunet ovat yleensä vaikeammat aloittaa, kun vauva on jo niin väsynyt. Yleensä tähän nukuttamiseen toimii parhaiten musiikki; joko tanssitaan Cheekin tahdissa (vauvan lempiartisti!) tai lauletaan Soivan laulukirjan tahdissa (saatiin tää ristiäislahjaksi ja on ollut kovassa käytössä!).

Vauvan herättyä syödään taas ja sitten vähän touhuillaan jotain yhdessä. Tällä hetkellä parasta viihdettä on tiskikoneen täyttö ja ympäriinsä kuljeskelu. Myös neuvolasta saatu hymynaama on ihana ja sitä tuijotellaan hoitoalustalta vaipanvaihtojen yhteydessä. 

Puolenpäivän maissa on sitten päikkäreiden vuoro, yleensä syödään ennen sitä. Monesti ollaan (sateisia päiviä lukuunottamatta) käyty vaunuilemassa, niin uni tulee sitten hyvin vaunulenkin aikana. Nää on ne pisimmät päiväunet, jotka kestää nykyisin 1,5-3 tuntia. Saa tämä mammakin vähän hengähdystaukoa ja omaa aikaa (lue: kotitöiden tekoa ja bloggausta). 

Sitten taas touhuillaan ja mieskin tulee töistä kotiin, yleensä tässä on se pisin valvomispätkä. Ennen iltaunia otetaan vielä yhdet (yleensä vajaan tunnin mittaiset) päikkärit. Jos ei meinaa väsyttää, niin lähden vielä vaunulenkille nukuttamaan. Vaunuissa kun 90-prosenttisesti uni tulee aina - tosin välillä se uni kestää vain vaunuilun ajan.

Jos on kylpypäivä (2-3 kertaa viikossa), niin kahdeksan maissa mennään kylpyyn. Tämä on useimmiten isin ja tyttären hetki, itse olen kylvettänyt vauvan vain kolmesti. 

Yöunille mennään 21-22 aikoihin. Joskus nukahtaminen on helppoa ja joskus vähän vaikeampaa; erityisesti jos iltaunet jäävät lyhyiksi tai vatsavaivat kitisyttävät, niin voi olla vaikeaa rauhoittua yöunille. Mutta enää ei paljoa yli kymmeneen tarvitse valvoa ja odottaa unta tulevaksi.

Yöllä herätään kerran syömään 2-3 aikoihin. Vauvan väsymyksestä riippuen valvotaan yöllä (syöminen mukaanlukien) vartista reiluun tuntiin; hyvin usein se menee lähelle tuntia, ennenkuin vauva malttaa nukahtaa. Mutta erittäin hyvin meillä yöt nukutaan! :)

Ja sitten taas herätys aamulla klo 6.30-7.30 ja päivä lähtee uudelleen käyntiin. :)

Äitiyspakkaus ja isot isot vaatteet

Heti alkuun mainittakoon - jottei tule väärinymmärryksiä - että olen erittäin kiitollinen siitä, että Suomessa tarjotaan avustusta äitiyspakkauksen muodossa. Siitä huolimatta, olen henkilökohtaisesti vahvasti sitä mieltä, ettei pelkän äitiyspakkauksen kanssa pärjäisi vastasyntyneen kanssa.

Tarvikkeiden osalta ehkä pärjäisikin, mutta vaatteista valtaosa on niin isoja, etten tiedä ovatkohan ne meidän pienikokoiselle vauvalle käyttökelpoisia edes tämän vuoden aikana!

Äitiyspakkauksessa on vain muutama koon 50 vaate - ja nekin ovat aika reilua kokoa, lähempänä kokoa 56. Tai ainakin meillä nuo ensimmäiset äitiyspakkauksen vaatteet otettiin käyttöön vasta reilun kuukauden iässä ja silloinkin olivat vähän isoja. Jos olisi yritetty vaatteiden puolesta pärjätä pelkällä äitiyspakkauksella, meidän vauva olisi varmaan ollut nakupellenä ensimmäisen kuukauden? 

Parin vaatteen lisäksi jotain tarvikkeita (kuten kynsisakset ja kylpymittari) on käytetty, mutta valitettavasti valtaosa vielä odottaa käyttöä - etenkin siis niistä kovin isokokoisista vaatteista. Eniten meillä on käytetty Aappa-makuupussia, joka olikin yksi äitiyspakkauksen suosikeistani. Makuupussi on jo nyt ollut tosi hyvä lämmike vaunuissa kylmemmällä kelillä ja sitä varmasti tullaan käyttämään vielä pitkään!

Arttu koekäytti makuupussia keväällä.

Laskin, että äitiyspakkauksessa on yhteensä 52 tuotetta. Reilun kahden kuukauden aikana meillä on ollut niistä käytössä 14 kappaletta. Aika pieni osuus.

Näitä meillä on siis tähän mennessä käytetty:

• Makuupussi
• Pienet lapaset
• Pienet sukat
• Oranssit pilkkupotkarit
• Valkoinen body
• Vihreä-valkoraidalliset potkarit
• Aluslakana
• Kylpypyyhe
• Hiusharja
• Kylpylämpömittari
• Hoitovoide
• Kynsisakset
• Kestoliivinsuojat
• Kuolalappu

Terkut kylvystä! 

p.s. Mielelläni olisin laittanut enemmän kuvia tähän postaukseen, mutta kun... Äitiyspakkauksen vaatteista on käytetty vain muutamia - ja ne eivät ole sattuneet koskaan olemaan päällä silloin, kun neitiä on kuvattu.

Raskaudenjälkeinen vaateongelma

Aiempaan raskauskilo-postaukseeni liittyen. Yksi ärsyttävimmistä asioista synnytyksen jälkeen oli ja on edelleen vaatteet.

Äitiysvaatteita ei voi enää pitää, koska ne ovat liian isoja. Ehkä viikon-pari synnytyksen jälkeen muutamat vaatteet olivat ihan ok päällä, nyt kaikki äitiysvaatteet on jo siivottu pois vaatehuoneesta.

Omat vaatteet puolestaan ovat pääsääntöisesti liian pieniä. Minulle ei edelleenkään mahdu yhdetkään farkut jalkaan, joten olenkin joutunut pärjäämään pääosin verkkareilla. Lämpimillä keleillä voi pitää leggingsejä ja mekkoja - mutta tunnetusti niitä lämpimiä päiviä on ollut aika vähän... Paidoista löysää mallia olevat käyvät, kovin tiukkoja paitoja ei voi tai kehtaa pitää päällä vielä.

Miehen paidat olisivat suurinpiirtein oikeankokoisia, mutta ei niitä kehtaa pitää kuin kotona. Ja paidat tosiaan ainoita miehen vaatteita, joita voi lainata - housuissa on liian pitkät lahkeet ja mekkoja tai hameita ei jostain kumman syystä miehen vaatekaapista löydy.

Imetyspaitoja olin hankkinut ennen synnytystä pari ja synnytyksen jälkeen pari. Ne ovat kuitenkin sen verran hintavia (ja voi olla, että ilmenneiden imetyshaasteiden takia jäisivät melko vähälle käytölle), että kovin montaa ei niitäkään viitsi ostaa. Se on muuten uskomatonta, miten vaatteet, joissa on etuliite "äitiys", "raskaus" tai "imetys", saavat myös hintalappuun muutaman kympin lisää.

Olen sitten ostanut muutaman isompaa kokoa olevan paidan, jotta on edes jotain mitä pitää. Aika vähillä vaihtoehdoilla kuitenkin mennään paitojen suhteen. Uusia housuja en ole vielä ostanut, koska verkkareilla ja leggingseillä pärjännee hyvin kesän - mutta ellei tämä maha syksyyn mennessä katoa, pitänee investoida yksiin sopivan kokoisiin farkkuihin.

Vaateongelmat kyllä osaltaan motivoivat siihen raskauskilojen pudotukseen - odotan jo innolla, että saan kaikki kivat omat vaatteeni taas käyttöön. Kohta on jo vuosi siitä, kun niitä on viimeksi päässyt käyttämään!

Raskauskiloista eroon!

Projekti "raskauskiloista eroon" on viime viikolla startattu - tositarkoituksella. Onhan niitä kiloja toki karissut aiemminkin, mutta pitkä synnytyksestä toipumisaika sekä ristiäisjärjestely-kiireet eivät ole toistaiseksi antaneet suuremmin urheilla kiloja tiputtaakseni. Mitään suurta paniikkia tai kovaa rehkimistä ei vieläkään ole, mutta jospa ne muutamat ylimääräiset kilotkin tästä pikkuhiljaa alkaisivat kadota.

Kiloja, kiloja, kiloja

Minulle tuli raskauden aikana painoa lisää 17 kiloa. Huima määrä - ja kyllä se alkoi jo loppuraskaudesta tuntuakin. Erityisesti rampatessa työpaikalla useamman kerran päivässä yläkerrasta alakertaan ja alakerrasta yläkertaan.

Viimeisen parin kuukauden ajan lyhyt kävelylenkkikin tuntui liian raskaalta urheilusuoritukselta ja etenkin nivuset kipeytyivät kaikessa fyysisessä tekemisessä. Kun ottaa huomioon myös sen, että alkuraskaudesta oli lähes 24/7 todella huono olo ja oksetti, niin ei raskausaikana ylipäätään ihan hirveästi tullut urheiltua.

Koska liikunta jäi vähäiseksi, varmaan myös kilo tai pari tuli lisää tästä syystä. Toisen mokoman aiheuttivat varmaankin raskaudenaikaiset mielihalut; karkkia, suklaata, pullaa, limpparia - oikeastaan kaikkea makeaa. Ja minä kun en muuten edes hirveästi syö karkkia, ennemmin sipsejä tai muuta suolaista naposteltavaa. Lisäksi joka ikinen (!!) aamu piti aloittaa isolla lasillisella tai kahdella omenalimpparia - muuten tuli oksennus.

Kiloja on jo lähtenyt

Raskauskiloista kymmenisen oli tippunut, kun kotiuduin laitokselta. Pari kiloa tippui ensimmäisinä päivinä kotona "itsestään". Mutta siihen sitten jäätiinkin. Tai itse asiassa tehtiin vielä vähän takapakkia, kun väsyneinä öinä ja päivinä pidin itseäni hereillä vauvan kanssa suklaan voimin.

Nyt ylimääräisiä kiloja on vielä kuusi, jotta oltaisiin lähtötilanteessa. Todellisuudessa luku on muutama enemmän, koska en raskauden alkaessa ollut ihan kaikkein timmimmässä kunnossa - itse asiassa tuolloin oli suunnitteilla hankkia syksyksi kortti kuntosalille, mutta aamun olotiloista johtuen se jäi vain ajatukseksi.

Kuusi kiloa ei kuulosta kovin paljolta ja kohtuullisen normaaleissa mitoissa tässä jo ollaan. Kuusi kiloa on kuitenkin tarpeeksi paljon siihen, ettei mitään tiukkoja paitoja kehtaa pitää tai etteivät yhdetkään raskautta ennen pitämäni farkut mahdu jalkaan. Kuusi kiloa kun tuntuu olevan jakaantunut niin, että kolme kiloa on vatsassa, kaksi kiloa reisissä ja kilo rinnoissa. Tosin yleistä turvotusta taitaa olla ihan kauttaaltaan kropassa vieläkin, koska vihkisormus ei edelleenkään mahdu sormeen - olen nyt joutunut jo puolisen vuotta kulkemaan ilman sitä!

Eli ihan mielelläni siitä kuudesta kilosta pääsisin eroon!

Hiljaa hyvä tulee

Menneet kaksi kuukautta olen ottanut liikunnan suhteen tosi varovaisesti. Koska pohjakunto tippui aika alas raskauden aikana (eikä se koskaan mikään himoliikkujan kunto ole ollutkaan) ja synnytyksestä toipuminen vei kauemmin aikaa kuin luulinkaan, en alussa juurikaan liikkunut. Varovaisilla vaunulenkeillä käytiin miehen isyysloman aikana ehkä joka toinen päivä ja lyhyet koiran pissatuslenkit siihen päälle. Mutta siinäpä se. 

Pikkulenkkejä olen tehnyt pari viikossa (poislukien sateiset päivät) ja kotityöt neljän kilon puntti kainalossa ovat ehkä osaltaan kasvattaneet kuntoa. Nyt alkaa kunto ja olo olla jo sellainen, että liikunta voisi maistua.

Ensimmäinen "rankempi" fyysinen suorite oli pari viikkoa sitten, ennen ristiäisiä, kun jouduin ajamaan nurmikon; mies oli saikulla selän takia ja viidakkoa pikkuhiljaa muistuttanut nurmikko oli saatava kuntoon ennen ristiäisiä. Hiki siinä tuli - olisi tullut varmaan vaikka kunto olisi ollut hyvä - mutta tuntui hyvältä. Ja hyötyliikuntahan on sitä parasta liikuntaa!

Viime viikolla olen lisännyt lenkkien määrää huomattavasti. Nyt olen käynyt lähes joka päivä kahdella puolen tunnin lenkillä; toisen vaunujen ja toisen koiran kanssa (edelleenkin poislukien sateiset päivät kuten eilinen). Siihen vielä lyhyemmät koiran pissatuslenkit päälle. Lisäksi viikonlopun aktiviteetteihin kuului nurmikon ajo (joka tosin jäi kesken su-illan sateen takia) ja tutustumiskierros frisbeegolf-radalle.

Kuntopyörä ja pleikkarin Move Fitness odottavat päiviä, jolloin Meea nukkuu pitkät päiväunet tai isi on hoitovuorossa. Myös lenkkeily tullee jatkumaan samalla tahdilla, ellei sadekelit yllätä. Jospa ne kilotkin pikkuhiljaa lähtisivät tippumaan!

Isommat vaipat käyttöön!

Vähän huvitti itseänikin, kun aloin tätä bloggausta kirjoittamaan. Pieniä - mutta tärkeitä - on nämä vauva-arjen ilot.

Meillä nimittäin vaihdettiin nyt isompaan vaippakokoon. Ensimmäistä kertaa!

Alusta asti on ollut käytössä Liberon 1-koon vaipat, jotka on tarkoitettu 2-5 -kiloisille. Meea on ollut niin pieni, että ne vaipat ovat olleet ihan sopivia nämä ensimmäiset kaksi kuukautta. Yleensähän tätä vaippakokoa eivät vauvat kovin kauaa käytä (minkä on huomannut esimerkiksi siitä, ettei ykkösen vaippoja ole saatavilla isoissa pakkauksissa...) ja moni käyttää jo laitoksellakin suoraan kakkoskoon vaippaa. No, meidän neiti onkin vähän pienempi. :)

Nyt kun viiden kilon rajapyykki on lähestymässä, aloin jo viime viikolla katselemaan isompia vaippoja.

Liberolla koon 2 vaipat ovat 3-6 -kiloisille ja koon 3 vaipat 4-9 -kiloisille. Nyt kun painoa on (kotivaa'an mukaan) 4,8 kiloa, periaatteessa mikä tahansa näistä kolmesta vaipasta sopisi.

Kakkoskoon vaipat meillä on ollut jo muutaman päivän käytössä yövaippoina ja nyt sitten ihan koko ajan. Kolmosvaippaakin kokeiltiin, mutta se tuntui vielä hieman löysältä (etenkin reisistä) hoikalle tytöllemme. Luulen kuitenkin, että jää aika lyhyeksi tuo 2-vaipan käyttöikä meillä; eihän tässä ole kuin kilon verran aikaakaan sitä käyttää - eikä siinä tällä syömistahdilla varmaan kauaa mene, että kuusi kiloa on täynnä.