Arkiviikko meidän malliin

Olen monesta blogista lukenut arkipäiväpostauksia ja mielessä on käynyt vastaavan tekeminen itsekin. Koska meidän arkipäivät vaihtelevat nykyisellään aika paljon sen mukaan, olenko töissä, etätöissä vai vapaapäivällä, ajattelinkin suoraan kirjoittaa arkiviikkopostauksen!

Tässä siis meidän viime viikon arkipäivät - kuvin ja sanoin. 

Maanantai 

Viikko startattiin vartin yli seitsemän, kun neitokaisen sängystä alkoi kuulumaan iloista juttelua. Potan ja vaipanvaihdon kautta aamupalalle; aamupalana oli tarjolla kvinoa-puuroa, jonka keittelyssä meni tovi - meinasi jo neidillä mennä hermot odotteluun. Onneksi itse puuro oli herkkua! 

Aamu käytettiin leikkimiseen ja oleskeluun; rankan viikonlopun jälkeen en jaksanut heti aamusta alkaa touhuilemaan sen enempää.

Kaverukset loikoilemassa. :)

Ysiltä välipalaa ja sen jälkeen unimaidon avulla päikkäreille. Tunti unta pikkuneidille ja omaa aikaa äidille; sitten jaksoi taas! 

Lounaaksi pikkuneiti nautti viikonloppuna tehtyä kasvissosetta kalakuution kera. Äidille tarjolla oli edellisiltana alkuviikon tarpeiksi kokattua tonnikalavuokaa - ruokakerman, juustoraasteen ja mausteiden vuoksi sitä ei valitettavasti voinut neidille tarjoilla. :( Ei ihan vielä olla siinä "koko perhe syö samaa ruokaa" -vaiheessa meillä... 

Lounaan jälkeen lähdettiin ulkoilemaan. Käytiin aluksi pissattamassa Arttu-hauva; Meea pääsi ensimmäistä kertaa kävellen tähän hommaan mukaan - yleensä on siis menty rattailla tai polkupyörällä, ennen kävelytaitoa välillä sylissä. Ja ai että oli neidillä mukavaa! Hihkui ilosta päästessään juoksemaan asfaltilla ja pysähtyi kahden askeleen välein ihastelemaan tienvarren kasveja ja ruohikkoa. Yleensä neiti tosin lähti eri suuntaan, minne itse olin Artun kanssa menossa, joten aika paljon joutui kädestä taluttamaan ja loppuvaiheessa jopa koppasin neidin syliin. 

Pissalenkin älkeen mentiin hetkeksi pihalle leikkimään. Neiti viihtyi hiekattomassa hiekkalaatikossa ja pihaa pitkin juosten - ja Arttu paistatteli päivää.

Hiekkalaatikko vielä maanantaina odotteli hiekkakuormaa saapuvaksi - hyvin sujui leikit ilmankin. :)

Grilli ja kaasupullot kiinnostaa aivan liikaa...

Sitten sisälle välipalalle ja päikkäreille; neiti simahti kahden aikoihin. Ja äiti ihmetteli, miten kello voi olla jo noin paljon!

Meean päikkäreiden aikana kävin läpi "isojen vaatteiden laatikkoa" ja Meean herättyä suoritettiin Operaatio Pienet pois. Vaatekaapista lähti kasa pientä vaatetta pois ja tilalle tuli vielä isompi kasa "uusia". Pikkuneiti avusti hienosti tyhjentämällä sukkalaatikon ja kenkähyllyn...

Äidin pikku apulainen. 

Miehen tullessa kotiin neljän maissa syötiin päivällistä ja lähdettiin käymään keskustassa asioilla. Kotiuduttuamme mies jäi lasten (karvaisen ja vähemmän karvaisen) kanssa pihalle ja minä starttailin työpäivääni; teen siis kahtena iltana viikossa kolmisen tuntia etätöitä (+kaksi pitkähköä työpäivää tstolla). Töiden välissä kävin ruokkimassa ja ulkoiluttamassa Artun, ja jatkoin töitä lähes iltayhdeksään. 

Tällä aikaa mies hoiti Meeaa, huolehti iltatoimista ja laittoi tytön nukkumaan. Oven takaa kuuluneista riemunkiljahduksista päätellen taisi Meealla olla kivaa viettää aikaa isin seurassa. 

Työpäivän päätyttyä kirjoitin yhden bloggauksen valmiiksi, keitin kvinoapuuron neidille aamuksi jo valmiiksi, söin iltapalan ja painuin väsyneenä pehkuihin. 

Tiistai

Hyvin nukutun yön jälkeen herätys tuli seiskalta neidin herätessä. 

Aamupala nautittiin pitkän kaavan mukaan; kvinoapuuroa, kaurajogurttia, leipää, kurkkua, talkmuruja. Luulisi neidin olleen täynnä!

Aamupalan viimeinen osuus - talkmurut. 

Aamupäivä kului leikkiessä ja keittiötä siivoillessa; saatiin myös viikon ekaa kertaa tiski- ja pyykkikoneet pyörimään. Aamupäikkäreille välipalan ja unimaidon jälkeen ja unta riitti 40 min. 

Päikkäreiltä neiti heräsi selkeästi väärällä jalalla ja tästä eteenpäin olikin niiiiiiin kiukkuinen! Alaikenestä paistoi läpi iso valkoinen hammas, joten se varmaan toi oman osansa kenkutteluun. Sen lisäksi neiti oli kovin ilkikurinen ja teki varmaan kaiken pahan, minkä vaan osasi! Sohvalla kävelyä, laatikoiden aukomista, takkavälineiden koskettelua, antennijohdon repimistä irti, Artun lelujen viemistä... Tätä kaikkea mahtui päikkäreiden väliin kikatuksella varustettuna ja äidiltä meinasi lähteä järki. 

Kun vihdoin saatiin lounas syötyä (vasta kolmannella kerralla kelpasi...), lähdetiin ulkoilemaan, kun ajattelin kiukun lieventyvän siellä. 

Ensin käytiin pyörälenkillä pissattamassa Arttu ja kierrettiin asuinalueen ympäri. Alkumatkasta oli kivaa, sitten kenkutti. Loppumatkasta bongattu rekka-auto onneksi oli niin jännä, että kiukku unohtui hetkeksi.

Rekkaa tuijottamassa. :)

Hiekaton hiekkalaatikko kiinnosti tiistainakin. 

Kotipihalla leikkiessä kului tovi jos toinenkin. Eniten tuntui kiinnostavan kukat - neiti myös oppi hiekansyömisen jalon taidon... Ulkona oli kivempaa kuin sisällä, mutta aika monta kenkkua tuli ulkoillessakin.

Hiekkaa kärryyn!

Isolla terassilla on hyvä tepastella.

"Kukka"-kiljahduksia kuului aika monesti!

Auringon paistaessa oli jo ihan kesäinen keli!

Sitten taas tutulla kaavalla sisälle; välipalaa ja päikköreitä. Kiukuttelun säestämänä.

Neidin nukahdettua äiti oli ansainnut vapaahetkensä. Piti siivota ja laittaa tiskit, mutta... Oli puhti pois kiukuttelevan tytön kanssa ollessa, joten meni nämä päikkärit puhtaasti lepäämiseen äidilläkin. 

Päikkäreiltä onneksi heräsi hieman iloisempi tyttö ja pian heräämisen jälkeen nautittu päivällinenkin maittoi. Vähän vielä kenkutti iltapäivälläkin, mutta ei onneksi niin paljoa. Mies kotiutui ennen viittä kauppakassien kanssa. Suoritettiin vahdinvaihto; mies lähti Meean kanssa kylpyyn ja minä Artun iltaruokinnan jälkeen töihin kotisohvalle.

Työpäivän jälkeen oli kaikkensa antanut olo, mutta ei auta; asunto näytti kaamealta, joten pakko oli tehdä ne päivältä jääneet kotityöt. Neiti oli miehen hoidossakin kenkutellut ja mennyt nukkumaan hetki ennen kuin lopetin työt, joten ei ollut hänkään ehtinyt mitään tekemään. 

Illan päätteeksi vähän iltapalaa ja telkkaria; unten maille hyvin väsyneenä ennen kymmentä. 

Keskiviikko

Neiti meinasi herätä uniltaan jo viideltä, mutta sain siliteltyä takaisin uneen. Unta riitti 6.20 saakka; sitten hain neitokaisen vielä hetkeksi köllöttelemään viereen ja katseltiin sängyssä puhelimen kautta pari Meean lempivideota. 

Aamupala syötiin jälleen pitkän kaavan mukaan ja siitä virtaa saaneena touhotettiin pitkin kämppää. Neidin touhutessa ehdin itse syödä aamupalan, vaihtaa vaatteet ja valmistella ainekset kalakeittoa varten. 

Väsy yllätti puoli kymmeneltä ja sängyssä neiti viihtyi kymmeneen asti. Edellispäivästä viisastuneena annoin selkeästi väsyneen tytön jatkaa uniaan hetken vielä sylissä; mieluummin hetki sänkynä toimimista kuin koko päivän kiukutteleva tyttö!

Lounaaksi ensimmäistä kertaa kalakeittoa!

40 min sylitirsoja ja sitten lounaan (ja sen teon) kautta leikkipuistoon. Meinasin ensin, että neiti saisi kävellä alkumatkan itse, mutta kun se kotipihasta pois pääseminenkin tuntui kestävän niin kauan, nappasin neidin rattaiden kyytiin ja päästiin nopeammin leikkimään.

Lähi-leikkipuistoon oli tullut uusia hiekkaleluja!

Leikkipuistossa vierähti tunti ja kyllä oli neidillä touhua! Lapio kädessä neiti säntäili paikasta toiseen; keinu, liukumäki, hiekkalaatikko. Ei ollut muita leikkijöitä, mutta hauskaa tuntui olevan siitä huolimatta.

Lapio kulki mukana koko leikkipuistossa olon ajan. 

Kotimatka startattiin itse kävellen, mutta ei päästy kovin pitkälle. Meea olisi halunnut väkisin mennä yhden talon pihaan, joten loppumatkaksi nostin Meean rattaisiin. Kotiin päästyämme otettiin vielä Arttu mukaan ja käytiin pissattamassa.

Leikkipuistosta kotiin. 

Arttua pissattamassa. 

Vauhti oli alamäessä kova!

Sitten välipalaa, päikkärit ja äidin välipala/lepohetki. Loppupäikkäreiden ajan siivoilin.

Iltapäivällä kokkailtiin kanakiusausta - kana-allergikko-Meea sai tosin tyytyä päiväiseen kalakeittoon vielä päivälliselläkin. Mies meni töiden jälkeen kiertämään frisbeegolf-radalle ja kotiutui vasta puoli seitsemän maissa; ennen sitä ehtivät tulemaan jo loppuviikon lastenvahdit mummi ja vaari meille.

Ennen iltapuuron keittämistä ehdittiin vielä Meean kanssa leikkiä sisällä, pissattaa Arttu, ulkoilla pihassa ja istuttaa taimia, päättää hiekkalaatikon lopullinen paikka… Kotiuduttuaan mies lähti lähes heti naapurin miehen kanssa hakemaan hiekkaa hiekkalaatikkoon ja iltapuhteena laittoi vielä hiekkojen lisäksi katoksenkin hiekkalaatikkoon paikalleen.

Illalla ei meinannutkaan uni tulla Meealle, kun oli mummi ja vaarikin kylässä. Ysiltä tirppana vihdoin sippasi - meinasi äidille jo tulla väsy ennen sitä. Eikä siinä sitten illasta enää hirveästi mitään tehtykään. 

Torstai

Torstai olikin työpäivä ja starttasin aamulla kotoa kuuden maissa miehen kyydillä työpaikalle. Pikkuneiti jäi vielä onnellisesti tuhisemaan sänkyynsä ja oli kuulemma herännyt seitsemän jälkeen.

Torstain työlook.

Työpäivä kului työhön liittyvässä infotilaisuudessa ja nopeasti kuluikin! Sen verran tuli uutta asiaa, että nämä äitiysloma-aivot meinasivat iltapäivästä uuvahtaa. :)

Töiden jälkeen kävin etsiskelemässä - vähän viime tipassa - loput juhla-asusteet (vaatteet sentään onneksi on jo!) viikonlopun rippijuhlia varten. Sitten suunnattiin yhdessä miehen kanssa kotiin ja puolen tunnin automatkan aikana oli hyvä nollata työajatukset ja asennoitua taas kotiarkeen.

Kotiin päästyämme lähdettiinkin sitten Meean ja mummin kanssa käymään kirjastossa. Meean ehdoton lempipaikka! Ihanintahan olisi tietysti tiputella kaikki kirjat hyllyistä, mutta jostain kumman syystä siihen ei ole saatu lupaa. Ihana paikka se siitä huolimatta on! Mukaan tarttui kymmenkunta kirjaa Meealle, joten lukemista riittää hetkeksi!

Meea valitsi itse ensimmäisenä lainattavaksi autokirjan.

"Mä ottaisin nää kaikki!"

Kirjastosta (ja kaupasta) kotiuduttuamme alkoikin jo olemaan iltapuuroaika. Puuroa naamariin ja yritys iltatoimien aloittamisesta; neiti oli eri mieltä. Puoli yhdeksän aikaan taisi neiti simahtaa yöunille.

Iltapuhteena leivoin vielä Meealle ns. omat eväät viikonlopun rippijuhliin. Ensimmäistä kertaa elämässäni maidottomia ja munattomia vadelmamuffinsseja! Makua en ole testannut, mutta kyllä ne ihan muffinsseilta näyttivät! (Makua ei tosin ole vieläkään testattu, kun tämä hatarapäinen äiti unohti ottaa ne muffinssit pakastimesta juhliin mukaan... No, onneksi Meea oli päikkäreiltä kahvitarjoilun aikana, niin ei tullut pahaa annoskateutta.)

Maidotonta ja munatonta muffinssia.

Illalla viimeisenä - väsyneenä pitkästä päivästä vailla lepohetkiä - menin vielä ulos kastelemaan kukat ja kasvit. Siinä pihalla seistessäni kastelukannun kanssa, iltaauringon laskiessa ja käen kukkuessa taustalla tuli kovin onnellinen ja levollinen olo. Näistä seesteisistä kesäilloista sitä voimaa saa!

Perjantai

Viikon viimeisen arkipäivän kunniaksi sainkin nukkua vähän pidempään, kun menin poikkeuksellisesti töihin bussilla. Tänäkin päivänä oli luvassa yksi infotilaisuus - nyt vain puolen päivän mittainen. 

Unta tuli tunti enemmän ja Meeakin ehti jo herätä ennen kuin lähdin töihin - yleensähän en työpäivinä näe pikkuneitiä kuin vasta töistä kotiuduttuani. 

Bussilla Jyväskylään, aamupäivä infotilaisuudessa ja lounaan kautta toimistolle.

Herkullista lounasta työkaverin kanssa Salaattibaari Tuoreessa. Namnam. 

Iltapäivä kului nopeasti ja jokaviikkoisessa perjantaipulloarvonnassa napsahti ikävästi toinen sija (tosin edellinen pp-voitto - viikko ennen äippäloman alkua voitettu - on edelleen korkkaamatta...).

Koti-ilta sujui pitkälti pakatessa ja neidin kanssa touhutessa. Ensin pakattiin Arttu-herran mummin ja vaarin kyytiin muutaman päivän hermolomalle.

Meea meinasi itse lähteä ulkoiluttamaan Arttua. :D

Sitten vuorossa oli loppuperheen tavaroiden pakkaaminen yhden yön reissulle ja rippijuhliin; siinähän se ilta sitten vierähtikin! Välissä ehti hieman touhuilla pikkuneidin kanssa ja saunoa. :)

Nopeasti meni tämä arkiviikko - niin ne tuntuvat nykyään menevän! Sanoiksi puettuna näyttää melko kiireiseltä tämä meidän arki; paljon mahtuu yhteen viikkoon! 

Ihanimmat ihanuudet käytössä, vol 4

Jälleen on kiinni kurottavaa; nyt ollaan edetty vasta tammikuuhun. Aiemmat postaukset löytyvät täältä.

Tässä postauksessa esillä alkuvuoden ihanimmat ihanuudet - aina tammikuulta huhtikuun alkupuolelle saakka!

Miehen siskolta saatu raitamekko oli alkuvuodesta päällä monesti.

Tämä Tutan body oli yksi lemppareistani!

Ihana maatilamekko - ehkä oma kaikkien aikojen suosikkini Meean vaatteista! <3

Joululahjaksi saatu tunika+leggingsit -setti.

Neiti näyttää oikein trendikkäältä leopardibodyssaan ja tiukoissa farkuissaan. :)

Ticketin vk-haalari oli kovassa käytössä alkuvuoden. Kylmemmillä keleillä ihana kissapipo lämmitti. 

Pikku Myytä ja farkkua. 

Kuten merkkivaate-bloggauksessanikin mainitsin, tykkään että lapsi näyttää lapselta ja saa pukeutua sen mukaan; siksi pirteä Minni-paita on  ollut meillä kovassa käytössä!

Meidän ekat ns. merkkivaatteet; Noshin paita ja housut, jotka istuivat tälle kapealle neidille aika täydellisesti. 

Pirteyttä kevääseen! Keltaiset kurahousut ovat kyllä sellainen väriläiskä (etenkin tuon pinkin kukkahaalarin kera), että varmasti näkyi, missä päin pihaa neiti on menossa!

Vaaleanpunainen on (äidin) lempiväri - etenkin yhdistettynä ruskeaan. :)

Parhaat kirppislöydöt, osa 2

Kirppikseltä ostettujen vaatteiden osalta itselläni hyvät löydöt jakaantuvat kahteen osaan. Joko perusvaatetta puoli-ilmaiseksi tai merkkivaatetta tositosi edullisesti. Itselle on kertynyt kummankinlaisia löytöjä; itse asiassa ns. merkkivaatteista kaikki onkin ostettu käytettynä - ja huiman edullisesti!

Tässä bloggauksessa esittelen muutaman alkuvuoden aikana bongatun ihanuuden, pääosin ulkovaatetusta. 

Ticketin tahraton ja ehjä Plain Rain -setti -postikuluineen 15 euroa. Kaupan päälle myyjä oli vielä laittanut pakettiin mukaan Reimatecin ehjät mutta likaiset vk-hanskat (taitaa olla kuvassakin kädessä) sekä yhden myssyn. Aika halpa setti minusta!

Myös vk-haalari löytyi käytettynä. Monista merkkihaalareista pyydetään älyttömiä hintoja, vaikka niissä olisi reikä polvessa tai likatahroja pyllyssä. Itse tsekkasin ainoastaan kohtuuhintaisia vk-haalareita kirppiksiltä; oli se merkkiä tai ei, niin onhan käytetty aina käytetty. Tämä Ticketin ihanuus maksoi 35e postikuluineen; ei ole tahran tahraa ja puku on kauttaaltaan ehjä. Vastaavia haalareita myytiin myös 60-75 eurolla, onneksi sattui tämä ilmoitus osumaan silmiin! 

Nämä Noshin paita ja housut olivat varmaan meidän ekat ns. merkkivaatteet. Käytettynä fb-kirppikseltä, euron kappale. Paidassa on jo kulumaa, mutta kotipaitana palveli mainiosti. Housut olivat yhdet lempparihousuista ja sen ne ovat nyt jo näköisetkin; konttausiässä pidettynä polvet ovat jo kovin kuluneet. Mutta eipähän harmita, vaikka on merkkihousut menneet huonoon kuntoon, kun hinta ei ollut paha! 

Naapurilta bongasin kirppisilmon lasten ulkovaattteista ja sieltä löytyi meille tuulipuku kevääksi - kotiovelle kuljetettuna! Hintaa oli huimat kolme euroa (!!), joten tämän kanssa on surutta rymytty ulkona. Mutta ei ole mennyt rikki, eikä ole tarvinut koko kevään aikana pyykätäkään kuin kerran! 

Löysinpä nämä Stonzitkin alkuvuodesta Meealle käytettynä. Uutena maksaisivat neljäkymppiä, itse maksoin näistä postareineen muistaakseni 25 euroa. Olivat siis hyvin vähän käytetyt, enkä itse löytänyt niistä käytön jälkiä; meidän käytössä niihin on nyt jo muutama tullutkin.


Loppuun vielä muutama löytämäni otos äitini bongaamasta vaatekassillisesta, jossa oli varmaan nelisenkymmentä vaatetta ja vaatekohtaiseksi hinnaksi jäi alle euro; joukossa toki oli vähän huonompaakin vaatetta, mutta silti hinta oli kohtuullisen edullinen. Puolia näistä vaatteista ei ole ehditty vielä edes pitää, koska joukossa oli paljon kesävaatetta.

Merkkivaatteet, merkkivaatteet, merkkivaatteet

Aihe, josta on pitänyt kirjoittaa jo pitkään - aloitus on roikkunut luonnoksissa jo pari kuukautta. Nyt kun aiheesta on viime viikkona kirjoitettu paljon muissakin blogeissa, otin itseäni niskasta kii ja kirjoitin tämän vihdoin loppuun.

---

Yksi niistä asioista, jota en täysin ymmärrä, ovat vauvojen ja pienten lasten merkkivaatteet. Ja tässä kohtaa puhun nimenomaan arkivaatteista, sisävaatteista.

Mini Rodini, Molo Kids, Me & I, Pomp de Lux, Nosh, Polarn O. Pyret, Ticket to Heaven, Gugguu... Mitä näitä nyt onkaan. Koska en ole merkkivaateäiti, en varmastikaan edes tiedä kaikkia. Paljon niitä silti on - ja ne ovat kalliita.

Voisin itse käyttää isomman summan rahaa lapsen ulkovaatteisiin - ja itse asiassa aika lailla ainoat arvokkaammat merkkivaatteet, jotka pikkuneidiltä löytyy, ovat Ticket to Heavenin vk-asuja. Ulkovaatteissa tärkeitä ominaisuuksia ei valitettavasti halvoista merkeistä löydy, joten siksi niihin tarvitsee joka tapauksessa panostaa. Reimaa, Ticketiä, Popia - nyt muutaman hyväksi kehutun merkin mainitakseni.

Rahallinen panostus ulkovaatteisiin on perusteltua - halvalla ei saa hyvää. Syksyksi ja talveksi aion itsekin ostaa neidille ulkovaatteeksi merkkihaalarin; harkitsematta edes mitään muuta.

Yksi meidän harvoista merkkivaatteista.

En kuitenkaan ymmärrä kalliiden perusarkivaatteiden ostamista; bodyt, paidat, housut, mekot... Siis se, että lapsen KAIKKI vaatteet ovat merkkivaatteita ja henkkamaukka on suorastaan kirosana. 

Jotkut äidit tuntuvat täyttävän lapsen vaatekaapin sisävaatteiden osalta vain merkkituotteilla. Mitä kalliimpi, sen parempi. Ja tietysti uutta mallistoa - eihän kukaan nyt vanhaa mallistoa käytä...

Ihmettelen syvästi. Miksi?

Raha

Ihan siis jo ensinnäkin; miten äideillä voi olla varaa näihin? Kun perusbody maksaa 30 euroa - ja niitä tarvitsee pienelle kuitenkin aika monta - menee vaatekaapin täyttämiseen jo sievoinen rahatukko. Yksi vaatekerta lapsen päällä voi olla yli satasen arvoinen! 

Kotiäiti ei käsittääkseni rahassa kylve, eikä lapsilisällä ja kotihoidon tuella kalliita vaatteita ostella. Ainakaan sitä yhtä vaatekertaa enempää. En tiedä, onko näillä kaikilla merkkivaateäideillä sitten rikkaat miehet, sivutuloja vai jumalattomasti säästöjä. 

Itsellä ei ainakaan talous kestäisi ostaa Meealle pelkästään kalliita merkkivaatteita.

Lyhyt käyttöikä

Ainakin meillä yksi vaatekoko on kestänyt tähän asti vain muutaman kuukauden, joten aika paljon on pitänyt uutta vaatetta ostaa. Meillä siis vuodessa käytiin läpi koot 50-80; olisi alussa mennyt jopa 44, mutta ei ollut hankittuna mitään niin pientä. 

Itse voisin nyt harkita ostavani Meealle jonkun ihanan merkkivaatteen tai pari - siis ihan yksittäisiä - kun yksi vaatekoko toivottavasti menee jo pidemmän aikaa. Jos siis joku ihanuus tulisi vastaan.

Tätä ennen en kyllä edes harkinnut asiaa, koska merkkivaatteen hinta on turhan kova verrattuna käyttöiän pituuteen. Toki jälleenmyyntiarvot ovat hyvät, mutta onhan tuossa kirppistelyssäkin oma vaivansa; eikä ole mitään takuita, että vaatteet menisivät kaupaksi.

Kova kulutus

Merkkivaatteet - puhuttaessa nimenomaan sisävaatteista - eivät tietääkseni kestä kulutusta yhtään sen paremmin kuin halvemmatkaan. Pukluiässä pesukertoja tulee runsaasti, eivätkä kaikki tahrat välttämättä lähde parhaimmillakaan pesuaineilla pois. Taaperolla ja sitä vanhemmalla vaatteet eivät aina kestä ehjinä leikkien tuoksinassa. 

Minua lähinnä kauhistuttaisi, jos lapsella olisi päällään kallis merkkivaate; olisin varmaan koko ajan vieressä katsomassa, että eihän se vaan mene rikki.

Ulkonäkö

Pääsääntöisesti noiden kalliiden vaatteiden kuosit eivät edes minusta ole kovin hienoja. Tai siis oikeammin; en käsitä, miksi joku haluaa noin kamalista vaatteista maksaa isoja summia. 

Toki siellä jotain kivoja on (esimerkiksi Pomp de Luxin beigesävyiset ihanuudet ja Gugguun kivanmalliset hupparit), joita voisin kuvitella Meealle jossain vaiheessa ostavani. Mutta pääsääntöisesti kuosit ovat minun makuuni aika karmeita. Tai ainakin ne, mitä olen nähnyt; kuten sanottua, en ole merkkivaateäiti, joten en ole selvillä kaikista uusimman malliston kuoseista ja viimeisimmistä trendimerkeistä.

Itse mieluummin puen lapselleni omaa silmää miellyttäviä vaatteita; olivatpa ne sitten merkkivaatteita tai henkkamaukkaa. Tykkään myös siitä, että lapsi saa näyttää lapselta; siksi meidän vaatekaapista löytyy eläinkuoseja, Hello Kittyä ja Minni Hiirtä, pinkkiä ja vaaleanpunaista. Etenkin piirroshahmot kun tuntuvat olevan ehdoton nounou merkkivaateäitien keskuudessa - siinä jälleen yksi juttu, jota en ymmärrä.

Muun muassa tällainen Hello Kitty -huppari löytyy pikkuneidin kaapista. 

Äitien kilpavarustelua?

Välillä tuntuu, että lasten merkkivaatebuumissa kyse on enemmänkin äitien kilpailusta - kenen pikkupiltillä on kalliimmat ja hienoimmat vaatteet. Vähemmän asialla tuntuu olevan tekemistä vaatteiden laadun, ominaisuuksien ja ekologisuuden kanssa. Kaikki kunnia toki niille, jotka valitsevat lastenvaatteet esim. Noshin mallistosta puhtaasti ainoastaan ekologisten syiden takia!

Uskon kuitenkin, että useimmiten vallallaan on "no kun muillakin on, en voi jäädä huonommaksi" -asenne. Merkkivaatteita ostetaan siksi, että ne ovat merkkivaatteita; ei niinkään ominaisuuksien, ulkonäön tai tarpeen vuoksi. 

Itse en toistaiseksi ole ostanut Meealle mitään merkkivaatetta uutena. Muutamia käytettyjä löytyy, mutta ne ovat olleet älyttömän edullisia löytöjä; Ticketin haalari, Noshin mekko, Polarn O. Pyretin paita… Jos ne olisivat olleet yhtään kalliimpia, olisin jättänyt väliin.

Minulla ei ole tarvetta ostaa vaatteita lapselleni sen takia, että ne ovat merkkivaatteita. En sinänsä ole merkkivaatteita vastaan, mutten käsitä lasten pukemista ainoastaan merkkivaatteisiin.

Käytettyä Noshia koko vaatetus.

Sanottakoon vielä loppuun, että minulla ei ole mitään merkkivaateäitejä vastaan. Omasta tuttavapiiristäkin sellaisia löytyy ja minusta jokainen saa pukea lapsensa mihin haluaa. Ihmettelen vaan tätä merkkivaatebuumia ja sen laajuutta!

Merkkivaatteet - kyllä vai ei? Jätä kommenttikenttään mielipiteesi!

Operaatio Pienet pois

Jokaisessa lapsiperheessä aika ajoin käynnistetään "Operaatio Pienet pois", toiselta nimeltään "Operaatio Vaatekaapin siivous". Meillä kyseinen operaatio suoritettiin tänään.

Pikkuneiti avusti tyhjentämällä sukkalaatikon ja kenkähyllyn. Huoh. 

Pikkuneiti kasvaa niin huimaa vauhtia, että vaatteita tuntuu jäävän pieneksi melko vähäisen käytön jälkeen. Vuodessa kahlattiin läpi koot 50-80 (ja itse asiassa koko 44 olisi oikeasti ollut sopiva ensimmäisen kuukauden, mutta ei ollut yhtään niin pientä vaatetta hommattuna...). Nyt vaatekaapista löytyy kokoa 86 ja 92; muutama kasikymppinenkin taisi vielä jäädä joukkoon. 

Viimeksi olen suorittanut tämän operaation Meean muuttaessa omaan huoneeseen, eli huhtikuun alussa. Tässä välissä olen muutaman päälle yritettäessä pieneksi todetun vaatteen laittanut kaapin päälle syrjään; siellä nipussa taisi olla kymmenisen vaatetta.  Viime viikolla siivoilin myös ulko-asustelaatikon; muovikassillinen pipoja, toppahanskoja ja villasukkia lähti pois ja tilalle tuli muutama kesäinen lierihattu. Niin ja tietysti myös talvivaatteet siivoilin suoraan pienten kasaan huhtikuussa; en usko, että Meean kasvu hidastuisi niin paljon, että samat vaatteet mahtuisivat ensi talvenakin päälle. :)

Nyt sitten tyhjensin vaatekaapista surutta pienet pois. Tai no, muutama sellainen "ehkä mahtuu vielä päälle" -vaate sinne vielä jäi, kun en jaksanut alkaa siinä hetkessä kokeilemaan vaatteita pikkuneidin päälle. Mutta yli parikymmentä vaatetta ja muutamat kengät (jotka eivät oikeastaan koskaan ehtineet jalkaan) lähti nyt kaapista pois.

Pienten vaatteiden kasa.

Suurin syy tämän operaation ajankohdalle oli se, että kaappiin piti saada tilaa isommille vaatteille. Kyllä, meiltä löytyy siis myös "isojen laatikko", johon olen laittanut sellaisia ostettuja tai saatuja vaatteita, jotka vielä ovat olleet Meealle isoja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että neidillä on niin paljon vaatetta, ettei vaatekaappiin (ja aiemmin sen virkaa toimittaneeseen lipastoon) mahdu mitään ylimääräistä.

Isojen laatikosta löytyi iso nippu vaatteita, jotka ovat aikalailla sopivan kokoisia juuri nyt. Pääasiassa kesävaatetta, joita äitini osti ison kassillisen kevät-talvella, mutta myös muutakin. Laskin kasassa olevan yhteensä 43 vaatekappaletta; sukkahousuja, mekkoja, bodeja (joita ei kyllä enää edes juurikaan käytetä...), t-paitoja, pitkähihaisia, housuja, verkkapuku…

Monenlaista "uutta" vaatetta löytyi Meealle.

Isojen laatikkoon ei enää jäänyt kuin muutama vaate, mutta uskoisin että tällä nyt kaappiin lastatulla satsilla pärjätään syksyyn saakka. Tai ainakin toivon, ettei tätä operaatiota tarvitsisi enää jatkossa tehdä ihan niin usein kuin tähän asti. 

Parhaat kirppislöydöt, osa 1

Olen ostanut Meealle paljon vaatetta, tavaraa ja leluja käytettynä; tutuilta, fb-kirppiksiltä, tori.fi:stä ja jopa muutamalta ns. oikealta kirppikseltä.

Ajattelinkin blogiin aika ajoin esitellä niitä parhaimpia löytöjä. Etenkin kun nyt viime aikoina on tullut vastaan lukuisia huippuhyviä ja - edullisia löytöjä!

Aloitetaan kuitenkin vuoden takaa; ihan jo siksikin että tätä kirjoittaessa Meea on päikkäreillä, enkä niitä viimeaikaisia löytöjä pääse kuvaamaan. 

Meean vauva-aikana varmaan 90% vaatteista oli käytettynä ostettuja tai saatuja. Ne muutamat uutena hankitut saatiin pääasiassa lahjaksi; mies kävi laitoksella ollessani hakemassa parit koon 50 vaatteet pikkuriikkiselle vauvalle. Vauva-aikana ostin vaatteita aika paljon myös laatikkokaupalla; yksillä

Postareilla isomman määrän vaatetta, jolloin kappalehinta oli monesti melko pieni. Ihan kaikista en enää edes muista, rttä minkähintaisia olivat ja mikä nyt oli erittisen hyvä löytö. 

En siis nyt tähän viitsi enää kaivella niitä vanhoja vaatteita esille; niiden joukossakin mahtavia löytöjä oli. Aloitetaan kuitenkin näistä vauva-aikaisista tarvikkeista - mitä hyviä kirpparilöytöjä olen tehnyt odotus- ja vauva-aikana:

Oma ylpeydenaiheeni kirppis-tavaralöydöissä. Ei sänky eikä verhot vaan tuo mobile. Halusin ehdottomasti Skip Hopin mobilen, mutta uuden hinta (65e) oli turhan suolainen. Pitkän etsinnän jälkeen löytyi tori.fi:stä Jyväskylästä uudenveroinen mobile - kolmellakympillä. Täytyy myös todeta, että tässä jälleenmyyntiarvo säilyi erittäin hyvänä; laitoin tämän kokeiluksi myyntiin vähän aikaa sitten kalliimmalla hinnalla ja nettosin tästä kympin enemmän mitä itse maksoin! 

Tämä mummilaan ostamani sitteri oli todellinen löytö; kympillä hyväkuntoinen sitteri lelukaarella (ei näy kuvassa, mutta siinä oli kolme hahmoa roikkumassa) ja hyvin palveli!

Leikkimatto löytyi netin kirppikseltä - en enää muista oliko tämä torista vai FB:stä. Hintaa oli kuitenki 10 euroa ja täysin toimiva matto!

Manducat ovat haluttua tavaraa nettikirppiksillä; itsekin metsästin tätä pitkän aikaa. Oli hakuvahdit torissa ja tutkailin aktiivisesti FB-kirppiksiä. Vihdoin ehdin kerrankin olemaan ensimmäinen varaaja eräässä JKL:ssä sijaitsevassa Manducassa ja pari kertaa käytetty Manduca päätyi meille. Tosi vähän tätä on tullut käytettyä, mutta näissä onneksi on jälleenmyyntiarvo niin hyvä, että eiköhän tämä mene kaupaksi, kun tulee aika luopua. Itse siis maksoin tästä muistaakseni 70 e; uutena hinta taisi tuolloin olla 125e. 

Ja myös iki-ihanan Stokken tuolin ostimme käytettynä - ja tämä on ehkä kannattavin kirppisostos so far! Tätäkin metsästin pitkään; aina ehtivät mennä kaupaksi kaikki (oikeanväriset) tuolit, joista kyselin. Omalla ostoilmoituksella JKL:n FB-kirppikselle löysi sitten tämä lähes käyttämätön tuoli tiensä meille. Tästä setistä maksoin 90e, eli tosi vähän; uutena pelkkä tuoli maksaa jo kaksinverroin! Lisäksi tässä tuli mukaan tuo baby set ja valjaat. Erikseen ostin sitten vielä kahdet pehmusteet, jotka kumpikin taisivat kustantaa 25e postareineen. 

Hyppykiikku ei ollut oma löytöni, mutta laitetaan sekin nyt tänne mukaan. Äitini nimittäin osti Meealle nipun vaatetta ja sai tämän kaupan päälle - eli tässä voidaan puhua kyllä todella halvasta kirppisostosta! :D

Taapero hautajaisissa

Miehen rakas mummu menehtyi yllättäen ja hautajaisia vietettiin toissapäivänä perjantaina. Päivä oli raskas kaikille ja erään sukulaistytön sanoja lainaten; "onneksi Meea on vielä niin pieni, ettei ymmärrä mitään".

En halua mitään tarkempaa selostusta hautajaisista kirjoittaa, koska minusta se ei kuulu tänne. Enkä ehkä muutenkaan jaksaisi; silmät ovat vieläkin kipeät kaikesta tästä itkemisestä.

Bloggaajan näkökulmasta aloin kuitenkin pohtia sitä, miten hautajaisiin osallistuminen sujuu taaperon - tai ylipäätään pienen lapsen - kanssa.

Etukäteen - googletellessani etikettiä pienten lasten hautajaisvaatetuksesta - törmäsin siis nettikeskusteluihin, joissa todettiin, ettei hautajaiset ole pienen lapsen paikka.

Ymmärrän kyllä ajattelutavan siinä mielessä, että a) lapsella voi olla tylsää tai kurjaa, b) lapsi ei osaa olla siunaustilaisuudessa hiljaa ja rauhallisesti ja c) päivä voi olla entistä raskaampi, jos pitää koittaa tsempata itseään iloisemmalle mielelle lapsen vuoksi.

Itse emme kuitenkaan edes harkinneet, että Meea olisi jäänyt hautajaisista pois. Jos kyse olisi ollut kaukaisemmasta sukulaisesta tai henkilöstä, jota Meea ei olisi koskaan tavannut, ehkä emme olisi ottaneet Meeaa mukaan. Nyt se ei kuitenkaan käynyt edes mielessä.

Vaikka Meea onkin vielä niin pieni, ettei isomummuaan muista, tuntui tärkeältä, että Meeakin sai osallistua saattelemaan isomummun viimeiselle matkalle. Sitä se miehen mummukin olisi varmasti halunnut. <3

Ja vaikka tosiaan päivästä teki osittain raskaamman se, että piti Meean takia tsempata ja yrittää olla iloinenkin, oli neidistä kuitenkin myös paljon iloa. Pikkuneiti piristi niin meitä kuin muitakin ja sai varmasti muutaman hymynkin huulille tuona surullisena päivänä.

Kaiken kaikkiaan päivä taaperon kannalta ajateltuna sujui hyvin. Vähänhän Meea toki ihmetteli, kun kaikki olivat niin allapäin ja itkuisia. Etenkin kirkossa sylissäni kasvot minuun päin istuessa neiti katseli hämmästyneenä - ja ehkä hieman huolissaan - äidin kasvoilla valuvia kyyneleitä ja silitti poskeani.

Kirkossa sujui taaperon kanssa kohtuullisen hyvin. Meea tykkäsi erityisesti virsien laulamisesta; samoihin tunnelmiin kun on seurakunnan kerhossakin pitänyt jo aiemmin rauhoittua syliin. Kirkossa tuli vain yksi kiukku - johtuen väsystä ja nälästä; siihen asti oli luettu kiltisti kirjaa sylissä, mutta sitten alkoi kirjakin lentelemään kirkon käytävälle. Parit hihkunnat oli tullut jo ennen sitä, mutta en usko niiden mitään haitanneen; kenkuttelun alkaessa lähdin Meean kanssa noin minuutiksi rauhoittumaan eteisaulaan (josta löytyi jo pikkuväki-seuraa) ja palattiin paikoillemme juuri ennen kuin arkkua lähdettiin kantamaan ulos.

Itse muistotilaisuudessa neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti; ei kiukutellut, mutta ei myöskään malttanut nukkua. Lopulta nukahti sitten hetkeä ennen kotiin lähtöä "seisaalleen" isin syliin ulos. Tylsää Meealla ei tainnut näissä surullisissakaan merkeissä olla, kun touhotti vuotta vanhemman pikkuserkun kanssa, juoksi kissojen perässä ja kulki sylistä syliin.

Sen verran haastetta tuo taaperon kanssa hautajaisissa oleminen teetti, ettei itse tullut näpsittyä kuin muutama kuva Meeasta - vielä odotellaan kuvia saapuvaksi muilta kameraa enemmän käyttäneiltä. Mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, vauhti oli kova. Ulkoasustus oli muuten vähän hautajaisetiketistä poikkeava, kun en viitsinyt alkaa uutta takkia Meealle ostamaan. Sisävaatetuksesta ei itseltä löydy yhtään kuvaa, mutta päällä oli siis mustavalkoinen tunika ja mustat leggarit - kengiksi ostettiin varta vasten hautajaisiin valkoiset sandaalit, joita voi sitten käyttää tulevissa kesäjuhlissakin.

Kaiken kaikkiaan ainakin meidän osalta hautajaiset taaperon kera sujuivat hyvin. Taapero ei häirinnyt tilaisuutta liikaa, mutta kuitenkin toi varmaan oman positiivisen lisänsä surulliseen päivään. Toki melkoinen vahtiminen tuossa neidissä on juhlissa kuin juhlissa, joten jaksamistahan se tietysti vaatii.

Ovatko teidän taaperot olleet hautajaisissa? Ottaisitko itse lapsen mukaan hautajaisiin - miksi tai miksi ei?

Nyt myös Bloglovin'issa!

Follow my blog with Bloglovin

Eli blogi löytyy nyt Facebookin lisäksi myös Bloglovin'ista! Jos seurailet aktiivisesti blogeja Bloglovin'in kautta, käyhän lisäämässä myös tämä blogi listaan!

Pirppunen-blogin löydät ylläolevaa linkkiä klikkaamalla!

Kolmas flunssa

Meillä toivutaan parhaillaan pikkuneidin kolmannesta kunnon flunssasta. Tajusin vasta, että ollaan kyllä selvitty tosi vähin sairastamisin vauvavuodesta! Kun on kuullut juttuja korvatulehduskierteistä, oksennustaudeista ja kaikenmaailman rokoista, ei voi kuin olla tyytyväinen tähän meidän tilanteeseen.

Kolme flunssaa

Meea on sairastanut tässä reilun vuoden aikana kolme kunnon flunssaa. Aika vähän minun mielestäni! Muutamia kertoja näiden lisäksi ollut pientä tuhinaa lähinnä hampaiden tuloon liittyen, mutta en niitä laske flunssaksi; eivät kestäneet varmaan edes päivää eivätkä vaikuttaneet oloon millään tavalla. 

Ensimmäinen oikea flunssa oli loppuvuodesta, eli joskus 7-8kk iässä. Silloin nenä vuoti ja neiti oli tosi räkäinen. Yleiskunto oli kuitenkin hyvä; ruoka ja uni maistuivat normaaliin tapaan. Flunssa oli itseasiassa tosi hyvä juttu, koska se avasi syntymästä asti tukossa olleen kyynelkanavan! Kyynelkanavan vuoksi itseasiassa kerran saatiin silmätippakuuri jo aiemmin, kun silmä vaikutti tulehtuneelta - mutta ei ollut, vaan johtui vaan tukkeutuneesta kyynelkanavasta. Kuuri käytettiin loppuun, mutta ei siitä oikeastaan hyötyä ollut. Onneksi sitten aukesi kanava itsestään, ettei jouduttu punkteeraukseen!

Kyynelkanavan takia tohtorille jonottamassa. 

Toinen flunssa sairastettiin pääsiäisen tietämillä. Silloin lämpökin vähän nousi ja neiti oli selkeästi väsynyt päivisin - olin kuumeessa myös itse samaan aikaan, joten päivät kuluivat hyvin eauhallisissa merkeissä. Meea oli juuri muuttanut omaan huoneeseensa ja nukuin vielä patjalla lattialla turvana. Flunssailun aikaan en siivonnut patjaa pois lattialta päiväksi, vaan siinä voitiin kumpikin köllötellä ja levätä leikkien lomassa. :)

Kolmas flunssa iski päälle viime viikolla ja se on tähänastisista ehdottomasti pahin. Nenä vuotaa, kurkku on kipeä ja kuumettakin oli useampana päivänä ihan reippaasti. Nyt on meneillään viides flunssapäivä ja neiti alkaa olla jo paranemaan päin. Kaksi yötä nukuttiin tosi huonosti; pahimmillaan neiti heräili 20 min välein. Päikkäreitä on nukuttu lähinnä sylissä - ja uni on kyllä viime päivinä maistunut päivälläkin hyvin. Veto oli kyllä perjantaina ja lauantaina niin poissa pikkuneidiltä, että äidillekin tuli surku; oli silmät niin kipeän näköiset ja pikkuinen ihan reppanan oloinen. Ruokakin maistui vähän heikosti, mutta onneksi sentään suostui juomaan vettä, kauramaitoa ja korviketta melko hyvin.

Rauhallista menoa viikonloppuna kuumeisen neidin kera. 

Eikä oikeastaan muuta

Ja tässä ne meidän sairastamiset oikeastaan olivatkin. Allergioiden kanssa on toki painittu, mutta niistäkään ei ole onneksi tullut ihottumaa, ripulia ja huonounisia öitä kummempaa. Rokotusten jälkeenkin ollaan selvitty melko vähällä; ensimmäisen rota-rokotteen jälkeen - juuri sopivasti siinä ristiäisten aikoihin - tuli useamman päivän ripuli, mutta muuten ei kyllä ole tullut kuumetta eikä kipua rokotteista.

Heinäkuussa rokotusten jälken vaan nauratti! :)

Google kertoi, että 60% alle 1-vuotiaista on sairastanut ainakin yhden korvatulehduksen. Meillä ei siis ole niitäkään ollut yhtään! Ensimmäisen flunssan aikaan käytiin tosin lääkärissä tarkistamassa korvat, kun neiti niin kovasti toista korvaansa hinkkasi. Mutta puhtaat olivat.

Myös rokoilta ja oksennustaudeilta on vältytty, vaikka itse alkuvuodesta pari päivää oksennustaudista kärsinkin. Taitaa pikkuneidillä olla hyvä vastustuskyky, kun syksylläkin oltiin miehen kanssa vuoronperään flunssassa, mutta neiti säästyi oireetta. :)

Vauva-arjessa jaksamiseen vaikuttaa omasta mielestäni paljon yöunien määrä ja laatu sekä sairastelujen määrä. Toki moni muukin asia, mutta nämä kaksi nyt sellaisia, joiden osalta olemme olleet onnekkaita.