Merkkivaatteet, merkkivaatteet, merkkivaatteet

Aihe, josta on pitänyt kirjoittaa jo pitkään - aloitus on roikkunut luonnoksissa jo pari kuukautta. Nyt kun aiheesta on viime viikkona kirjoitettu paljon muissakin blogeissa, otin itseäni niskasta kii ja kirjoitin tämän vihdoin loppuun.

---

Yksi niistä asioista, jota en täysin ymmärrä, ovat vauvojen ja pienten lasten merkkivaatteet. Ja tässä kohtaa puhun nimenomaan arkivaatteista, sisävaatteista.

Mini Rodini, Molo Kids, Me & I, Pomp de Lux, Nosh, Polarn O. Pyret, Ticket to Heaven, Gugguu... Mitä näitä nyt onkaan. Koska en ole merkkivaateäiti, en varmastikaan edes tiedä kaikkia. Paljon niitä silti on - ja ne ovat kalliita.

Voisin itse käyttää isomman summan rahaa lapsen ulkovaatteisiin - ja itse asiassa aika lailla ainoat arvokkaammat merkkivaatteet, jotka pikkuneidiltä löytyy, ovat Ticket to Heavenin vk-asuja. Ulkovaatteissa tärkeitä ominaisuuksia ei valitettavasti halvoista merkeistä löydy, joten siksi niihin tarvitsee joka tapauksessa panostaa. Reimaa, Ticketiä, Popia - nyt muutaman hyväksi kehutun merkin mainitakseni.

Rahallinen panostus ulkovaatteisiin on perusteltua - halvalla ei saa hyvää. Syksyksi ja talveksi aion itsekin ostaa neidille ulkovaatteeksi merkkihaalarin; harkitsematta edes mitään muuta.

Yksi meidän harvoista merkkivaatteista.

En kuitenkaan ymmärrä kalliiden perusarkivaatteiden ostamista; bodyt, paidat, housut, mekot... Siis se, että lapsen KAIKKI vaatteet ovat merkkivaatteita ja henkkamaukka on suorastaan kirosana. 

Jotkut äidit tuntuvat täyttävän lapsen vaatekaapin sisävaatteiden osalta vain merkkituotteilla. Mitä kalliimpi, sen parempi. Ja tietysti uutta mallistoa - eihän kukaan nyt vanhaa mallistoa käytä...

Ihmettelen syvästi. Miksi?

Raha

Ihan siis jo ensinnäkin; miten äideillä voi olla varaa näihin? Kun perusbody maksaa 30 euroa - ja niitä tarvitsee pienelle kuitenkin aika monta - menee vaatekaapin täyttämiseen jo sievoinen rahatukko. Yksi vaatekerta lapsen päällä voi olla yli satasen arvoinen! 

Kotiäiti ei käsittääkseni rahassa kylve, eikä lapsilisällä ja kotihoidon tuella kalliita vaatteita ostella. Ainakaan sitä yhtä vaatekertaa enempää. En tiedä, onko näillä kaikilla merkkivaateäideillä sitten rikkaat miehet, sivutuloja vai jumalattomasti säästöjä. 

Itsellä ei ainakaan talous kestäisi ostaa Meealle pelkästään kalliita merkkivaatteita.

Lyhyt käyttöikä

Ainakin meillä yksi vaatekoko on kestänyt tähän asti vain muutaman kuukauden, joten aika paljon on pitänyt uutta vaatetta ostaa. Meillä siis vuodessa käytiin läpi koot 50-80; olisi alussa mennyt jopa 44, mutta ei ollut hankittuna mitään niin pientä. 

Itse voisin nyt harkita ostavani Meealle jonkun ihanan merkkivaatteen tai pari - siis ihan yksittäisiä - kun yksi vaatekoko toivottavasti menee jo pidemmän aikaa. Jos siis joku ihanuus tulisi vastaan.

Tätä ennen en kyllä edes harkinnut asiaa, koska merkkivaatteen hinta on turhan kova verrattuna käyttöiän pituuteen. Toki jälleenmyyntiarvot ovat hyvät, mutta onhan tuossa kirppistelyssäkin oma vaivansa; eikä ole mitään takuita, että vaatteet menisivät kaupaksi.

Kova kulutus

Merkkivaatteet - puhuttaessa nimenomaan sisävaatteista - eivät tietääkseni kestä kulutusta yhtään sen paremmin kuin halvemmatkaan. Pukluiässä pesukertoja tulee runsaasti, eivätkä kaikki tahrat välttämättä lähde parhaimmillakaan pesuaineilla pois. Taaperolla ja sitä vanhemmalla vaatteet eivät aina kestä ehjinä leikkien tuoksinassa. 

Minua lähinnä kauhistuttaisi, jos lapsella olisi päällään kallis merkkivaate; olisin varmaan koko ajan vieressä katsomassa, että eihän se vaan mene rikki.

Ulkonäkö

Pääsääntöisesti noiden kalliiden vaatteiden kuosit eivät edes minusta ole kovin hienoja. Tai siis oikeammin; en käsitä, miksi joku haluaa noin kamalista vaatteista maksaa isoja summia. 

Toki siellä jotain kivoja on (esimerkiksi Pomp de Luxin beigesävyiset ihanuudet ja Gugguun kivanmalliset hupparit), joita voisin kuvitella Meealle jossain vaiheessa ostavani. Mutta pääsääntöisesti kuosit ovat minun makuuni aika karmeita. Tai ainakin ne, mitä olen nähnyt; kuten sanottua, en ole merkkivaateäiti, joten en ole selvillä kaikista uusimman malliston kuoseista ja viimeisimmistä trendimerkeistä.

Itse mieluummin puen lapselleni omaa silmää miellyttäviä vaatteita; olivatpa ne sitten merkkivaatteita tai henkkamaukkaa. Tykkään myös siitä, että lapsi saa näyttää lapselta; siksi meidän vaatekaapista löytyy eläinkuoseja, Hello Kittyä ja Minni Hiirtä, pinkkiä ja vaaleanpunaista. Etenkin piirroshahmot kun tuntuvat olevan ehdoton nounou merkkivaateäitien keskuudessa - siinä jälleen yksi juttu, jota en ymmärrä.

Muun muassa tällainen Hello Kitty -huppari löytyy pikkuneidin kaapista. 

Äitien kilpavarustelua?

Välillä tuntuu, että lasten merkkivaatebuumissa kyse on enemmänkin äitien kilpailusta - kenen pikkupiltillä on kalliimmat ja hienoimmat vaatteet. Vähemmän asialla tuntuu olevan tekemistä vaatteiden laadun, ominaisuuksien ja ekologisuuden kanssa. Kaikki kunnia toki niille, jotka valitsevat lastenvaatteet esim. Noshin mallistosta puhtaasti ainoastaan ekologisten syiden takia!

Uskon kuitenkin, että useimmiten vallallaan on "no kun muillakin on, en voi jäädä huonommaksi" -asenne. Merkkivaatteita ostetaan siksi, että ne ovat merkkivaatteita; ei niinkään ominaisuuksien, ulkonäön tai tarpeen vuoksi. 

Itse en toistaiseksi ole ostanut Meealle mitään merkkivaatetta uutena. Muutamia käytettyjä löytyy, mutta ne ovat olleet älyttömän edullisia löytöjä; Ticketin haalari, Noshin mekko, Polarn O. Pyretin paita… Jos ne olisivat olleet yhtään kalliimpia, olisin jättänyt väliin.

Minulla ei ole tarvetta ostaa vaatteita lapselleni sen takia, että ne ovat merkkivaatteita. En sinänsä ole merkkivaatteita vastaan, mutten käsitä lasten pukemista ainoastaan merkkivaatteisiin.

Käytettyä Noshia koko vaatetus.

Sanottakoon vielä loppuun, että minulla ei ole mitään merkkivaateäitejä vastaan. Omasta tuttavapiiristäkin sellaisia löytyy ja minusta jokainen saa pukea lapsensa mihin haluaa. Ihmettelen vaan tätä merkkivaatebuumia ja sen laajuutta!

Merkkivaatteet - kyllä vai ei? Jätä kommenttikenttään mielipiteesi!