Lapsen allergian plussat ja miinukset

Allergiaelämä alkaa olla meillä takana; vauva-ajan pitkä allergialista (joka sisälsi mm. maissin ja riisin) on selätetty ja maitoallergiakin kukistui viime keväänä. Nykyinen kananmuna-pippuri-pähkinä -combo ei minusta kuulosta lainkaan pahalta; etenkin kun kananmuna kuitenkin kypsennettynä ruuan seassa (esim. makaronilaatikossa tai pullassa) sopii.

Allergiaelämää (lähinnä maidotonta) vietettiin kuitenkin aktiivisesti 1,5 vuotta ja vaikka pahimmat ajat sen osalta ovat takana, joissain asioissa allergiatausta näkyy edelleen.

Mitä huonoja puolia lapsuusajan allergioissa on ollut?

1) Salapoliisityö

Jos lähdetään liikkeelle siitä, miten allergiat vaikuttivat elämään silloin, kun niitä alkoi ilmentyä. Salapoliisityön määrä oli aivan valtava. Jokaista ruoka-ainetta ei voinut testata allergiatesteillä - eivätkä kaikki allergiat olisi välttämättä näkyneet testeissä - nekään kun eivät ole aukottomia. Allergioiden selvittäminen kokeilun ja oireiden seurannan kautta onkin se toimivin keino allergioiden selvittämiseen.
Kun allergiaoireita alkoi ilmetä, piti siis itse kokeilemalla selvittää, mikä ruoka-aine on pahis. Ja voin kertoa, että se oli välillä melkoista selvittelyä ja salapoliisityötä. Etenkin kun pikkuneidillä tosiaan melko erikoiset asiatkin allergiaa aiheuttivat; esim. maissi ja riisi osoittautuivat allergian aiheuttajiksi (jopa Pilteissä olevan maissi- ja riisitärkkelyksen kautta) ja maitoallergia oireili pahimpana aikana myös naudanlihasta.
Sanotaanko näin, että ihan aukotonta se allergioiden selvittäminen ei ollut. Välillä mentiin vikaan, mutta välillä se äidinvaisto oli kuitenkin myös hyvin toimiva tässäkin. Esimerkiksi maitoallergia, jota itse vahvasti epäilin, mutta neuvola toppuutteli - yksityisellä käydyssä maitoaltistuksessa maitoallergiadiagnoosi kuitenkin saatiin.

2) Monen ruuan tekeminen

Koska en halunnut hylätä 1,5 vuodeksi omasta ruokavaliostani aivan kaikkea herkullista (mm. juustoja), valitettavasti meillä kokattiin aika usein kahta ruokaa. Välillä tein ruokaa koko perheelle allergiaversiona ja välillä ihan normaaliruoka oli Meealle sopivaa - vaikkakin aika harvassa ovat kokonaan maidottomat ja munattomat arkiruuat ainakin meidän perheessä. Aika usein kuitenkin kokkasin kahta ruokaa.
Toki monesti ruokaa pystyi tekemään Meealle oman annoksen ns. samaan aikaan - ottamalla ruuasta vain osan eroon maidottomana/kananmunattomana/jne. Mutta viehän sekin enemmän aikaa erotella keitetystä makaronista ja paistetusta jauhelihasta pienet osuudet eri vuokaan ja summamutikassa heittää sinne sekaan kauramaitoa ja päälle kaurafraichea - ja samaan aikaan tehdä isompaan vuokaa perinteinen makaronilaatikko kananmunalla ja juustoraasteella höystettynä.
Ihan joka päivä eri ruokaa ei onneksi tarvinut tehdä, sillä useimmiten neidin ruuasta säästyi osa pakastimeen ja sitä pystyi syömään useamman päivän. Mutta kyllä se "extraruuan" kokkaaminen kerran pari viikossa kuitenkin vei oman aikansa. Ja vaati enemmän suunnitelmallisuutta ruokalistaa miettiessä. Myös viikonlopun kyläilyreissuilla, jossa monesti aloitin vierailun kokkaamalla Meealle viikonlopun ruuat valmiiksi...

Muutama ruoka tuloillaan.

3) Suppeampi ruokavalio

Kun ruoka-aineita on käytössä vähemmän, ruokavalio on luonnollisesti suppeampi. Sen lisäksi - edelliseen kohtaan viitaten - kun ruokaa tuli tehtyä kerralla isompi satsi pakastimeen, olivat neidin pääruokavaihtoehdot aika vähäisiä. Reilusti yli puolet pikkuneidin pääruokavalikoimasta koostui sosekeitosta, makaronilaatikosta tai jostain kiusauksesta. Puhtaasti siitä syystä, että ne soveltuivat parhaiten pakastettavaksi - ja niitä oli kohtuullisen helppo tehdä kerralla isompi satsi.

4) Luopuminen ja kieltäminen

Allergioiden vuoksi on joutunut luopumaan aika monesta asiasta. Lähinnä tarkoitan nyt lasta - vaikka eipä äitikään (vieläkään) voi syödä vaikkapa keitettyä kananmunaa lapsen nähden, sillä en ehdoin tahdoin halua aiheuttaa pahaa mieltä. Kananmunaakin kun on sen verran monesti matkan varrella testattu (huonoin tuloksin), että se olisi Meean mielestä herkullista, mutta valitettavasti laittaa vatsan sekaisin. Siksi en itsekään sitä viitsi lapsen nähden syödä - koskaan.
Suurempi luopuminen on kuitenkin ollut pikkuneidillä, joka etenkin maidottomana aikana jäi paitsi monenlaisista herkuista. Suurimmat tuskat on varmaan koettu sellaisten herkkujen osalta, joita muut lapset ovat saaneet syödä ja Meea ei. Hänhän kun vasta 2-vuotiaana (itse asiassa vähän ennen maitoallergian katoamista) itse alkoi ymmärtää allergian käsitteen ja ymmärsi, että kaikkea hän ei voinut syödä. Kieltäminen ei tunnu mukavalta - mutta toisaalta se on pakko, koska en halua kuitenkaan aiheuttaa lapselleni vatsanväänteitä.
Yksi hyvä esimerkki luopumisesta ja kieltämisesta oli viime pääsiäisenä, kun varta vasten etsin maidottomia pääsiäisherkkuja ja vaihdoin osan virpomisreissulla saaduista herkuista näihin itse ostamiini. Siitä huolimatta Kinder-tyylistä maidotonta leluyllätyksen sisältävää pääsiäismunaa ei löytynyt mistään. Viime vuonna onneksi selvittiin ilman sitäkin; tänä vuonna 3-vuotiaan kanssa se voisi aiheuttaa jo itkun.

Viime pääsiäisen herkut - tänä vuonna saa ostaa jo Kindereitäkin!

Ja siinä ne varsinaisen allergia-ajan pahimmat miinukset olivatkin. Siis ne, jotka eivät enää tässä suhteellisen allergiattomassa arjessa niin paljon ole läsnä.

Vaikka allergioita on kukistunut, eräät "miinukset" ovat osa elämää edelleen - ikään kuin osana lapsuusajan allergioiden jälkeistä elämää.

5) Jatkuva pelko

Edelleen - vaikka maitoallergia alkaa olla jo kaukainen muisto viime keväältä ja muutkin allergiat ovat suhteellisen hyvin kuosissa - edelleen minua välillä pelottaa, että jospa nyt onkin allergia. Jos maistellaan jotain täysin uutta, annan sitä neidille aika varovaisesti. Siltä varalta, jos siitä tuleekin jokin reaktio. Jos jalkoihin ilmestyy yhtäkkiä ihottumaa tai vatsa menee kuralle, mietin aina ensimmäisenä, että onkohan Meea syönyt jotain epäsopivaa - alan siis listaamaan mielessäni läpi kaikki kuluneen ja edellisen päivän ruuat; pahimmillaan ahdistun, että jospa maitoallergia onkin palannut tai nyt yhtäkkiä viljatuotteista onkin tullut allergisoivia.
Kun salapoliisityö ruoka-aineallergioiden selvittämisen osalta on tiukasti veressä, kääntyy ajatukset väistämättä aika usein allergiajuttuihin. Ja olen itse asiassa huomannut saman jo itsessäni; jos jotain erikoisia oireita ilmestyy, mietin heti ensimmäisenä, että olenkohan allerginen jollekin.

Prick-testien jälkeen.

6) Nirsoilu

Nirsoilu varmasti liittyy ikäänkin, mutta uskoisin, että allergiatausta vahvistaa sitä. Kun tiettyihin makumaailmoihin ei ole tottunut, on niihin vaikeampi päästä sisälle - esimerkiksi juustoille kun ei maidottomia korvikkeita juurikaan löydy, ei neiti edelleenkään juurikaan juustoa syö. Raejuustoa hän on maistanut pari kertaa ja aurajuusto on ollut herkkua. Mutta esimerkiksi leivän päälle juustosiivu - ei puhettakaan!
Lisäksi tietynlainen pelko liittynee nirsoiluun; onneksi jo vähenevässä määrin. Kuten aiemmin kerroin, 2 vuoden iässä maitoallergia alkoi olemaan vahvasti jo neidin itsensä tietoisuudessa, että hän monesti itsekin varmisteli "Saanko syödä tätä, eihän oo maitoa?". Maitoallergiattomuus-diagnoosin tullessa menikin monta viikkoa, kun selitti neidille, että siinä on maitoa, mutta sinä saat nykyään syödä sitä. Enää näitä ei kovin usein ole tullut, mutta etenkin viime kesänä neiti jätti monesti jotain syömättä todeten olevansa kyseiselle ruualle allerginen.

7) Ravintolassa syömiseen tottumattomuus

Ehkä pikkujuttu, mutta tästä "miinuksesta" tämän bloggauksen ajatus lähti liikkeelle. Kun neidillä oli maitoallergia, kävimme aika harvoin ravintolassa. Johtuen suureksi osaksi siitä, mitä olen kuullut ravintoloiden suhtautumisesta maitoallergiaan. "Kyllä tämä on laktoositonta, tämähän sopii!" Mutta kun ei sovi.
Vaikkeivät meillä oireet olleetkaan mitään hengenvaarallisia, en silti halunnut viettää unetonta yötä ravintolan huolimattomuuden takia. Silloin kun ravintolassa käytiin, neiti söi useimmiten ranskalaisia. Ja itse asiassa käytiin useammin Hesessä kuin ravintolassa (ja nimenomaan Hesessä, koska Mäkkärin nugetit sisälsivät kananmunaa).
Nyt vaikka ravintolassa voisi syödä hieman huolettomammin, käymme edelleen aika harvoin ravintolassa. Johtuen siitä, että neiti on aika tottumaton syömään siellä. Kun ravintolasyömiseen ei ole pienenä (ennen sitä kahta ikävuotta) kunnolla tullut tuntumaa, sitä on ollut aika vaikeaa nytkään opetella. Paikallaan istuminen on toki yksi juttu, mutta myös se ravintolaruuan syöminen. Koska se vaan on niin erilaista kuin kotona - eikä aina tosiaan viitsisi niitä ranskalaisia syöttää. Viime kesän kylpyläreissulla neiti ei ravintoloissa syönyt juuri mitään, mutta viisi minuuttia myöhemmin huoneeseen palatessa oli aina huutava nälkä...

Amarillossa lihapullia ja ranskiksia - valitettavasti pikkuneidin ravintolaruoka on aika usein tätä, vaikka äiti mieluusti laajentaisi makumaalmaa ravintolaruuankin osalta... Ei vaan viitsi maksaa sellaisesta, joka 90 % varmuudella jäisi syömättä...

Onko allergioissa jotain hyvääkin?

Luulisi, ettei allergikon elämässä ole mitään hyvää. Alunperin tästä pitikin tulla pelkkä miinuslista; kaikista niistä asioista, jotka ovat vaikuttaneet arkeen allergia-aikana - tai sen jälkeen. Keksin kuitenkin miinuksia listatessani myös plussaa pienen lapsen allergioista, joten niihin on hyvä lopettaa tämä bloggaus.

1) Ei eineksiä

Erityisesti maidoton+munaton-ruokavalio oli sellainen, ettei eineksiin VOINUT turvautua. Vaikka olisi välillä halunnut. Ranskalaiset ja maidottomat nakit olivat aikalailla ainoita eineksiksi laskettavia ruokia, jota meillä syötiin Meean pahimpaan allergia-aikaan.
En tiedä olisiko tilanne ollut toinen ilman allergioita (en kyllä muutenkaan kovasti arvosta einekset + pieni lapsi -yhtälöä), mutta ainakin kynnys syödä eineksiä olisi ollut pienempi.

2 ) Lääkäreihin tottuminen

Allergiaselvittelyjen takia pikkuneiti on käynyt aika monesti lääkärissä. Toki muistakin syistä, muun muassa korvatulehdusten takia. Mutta lääkärireissujen määrä olisi ollut kyllä huomattavasti vähäisempi ilman allergiaoireita.
Perus-lääkärikäyntien lisäksi ollaan käyty kahdesti maitoaltistuksessa ja kerran prick-testeissä. Lääkärikäynnit ovat olleet tosi mukavia, koska siellä ei ole tehty mitään "ikäviä" toimenpiteitä. Lähinnä vaan tutkittu ihoa, mitattu ja kuunneltu sydäntä. Maitoaltistukset kestivät useamman tunnin per kerta (olikohan 4-6 tuntia?), joten tuolloin Mehiläisen toimenpidehuoneessa ja käytävillä saatiin kyllä kuluttaa aikaa. Etenkin viime keväänä Meea oli jo sen ikäinen, että muistaa hyvin maitoaltistuksen annin ja ruiskut ovat hänen mielestään (omassa lääkärilaukussaankin) niitä, joilla annetaan maitoa. :)
Sen takia lääkärireissut ovatkin erittäin mukavia ja niitä odotetaan kovasti. Viimeksi neiti kävi lääkärissä silmätulehduksen takia ja oli selvästi pettynyt, kun lääkäri ei tehnyt mitään tutkimuksia (ainoastaan vaan katsoi silmää - ei siis edes lampulla tms - ja määräsi lääkkeen); neiti kysyikin autossa kotimatkalla, että voidaanko mennä huomenna uudestaan lääkäriin. :D
Itse kun olen hyvinkin lääkärikammoinen, pidän tätä lääkärireissuihin tottumista erittäin hyvänä asiana - vaikkei tietysti se, että lääkärissä on joutunut monesti käymään, itsessään kovin mukava asia olekaan.

Maitoaltistuksen jälkeen; pikkuneiti sai muistoksi käynnistä ruiskun - joka luonnollisesti on talletettu neidin omaan lääkärinlaukkuun. 

3) Terveellisempää ruokaa

Ennen Meean maitoallergiaa en koskaan ostanut soija- tai kauratuotteita. Muutaman soijajogurtin olin tainnut joskus maistaa.
Maitoallergian myötä maidottomien tuotteiden kirjo tuli tutuksi ja osa niistä jäi käyttöön. Vaikkakaan en enää kokkaa kaikkia ruokia maidottomana, aina silloin tällöin tulee käytettyä kauramaitoa makaronilaatikon joukossa. Ja aivan joka kerta kasvissosekeiton joukkoon sekoitan kaurafraichen - koska se vaan on niin hyvää! Allergiat ovat tuoneet siis uusia reseptejä ja uudenlaisia tuotteita kokkailuun.
En tiedä olisiko kaura- ja soijatuotteisiin tullut tutustuttua - ainakaan näin intensiivisesti - ilman Meean maitoallergiaa, ja tulisiko niitä käytettyä perusarjessa muutoin. Lähtökohtaisestihan kun nuo maidottomat tuotteet ovat kuitenkin aika terveellisiä - joten tämä on kyllä ehdottomasti positiivinen juttu!

Tältä näytti jääkaapin sisältö ennen neidin 2-vuotissynttäreitä; täytekakku ja muut juhlaherkut tehtiin täysin maidottomina ja munattomina - ja hyvää oli!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.