keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Omat vinkit päiväkotivaatteiden nimikointiiin

Päiväkotivaatteiden nimikointiin on monta tapaa ja erilaisia käytäntöjä. Tässä bloggauksessa keskityn siihen, miten itse olen asian hoitanut ja mitä olen "nimikointiurani" aikana oppinut.


1) Aloita ajoissa


Ennen päiväkodin aloitusta KAIKKIEN vaatteiden nimikointi on aika iso urakka. Jo pelkästään ulkovaatteista (takit, housut, haalarit, hatut, hanskat, kaulahuivit, kengät, villasukat...) tulee monta vaatekappaletta nimikoitavaksi.

Ymmärrän äitejä, jotka nimikoivat vaatteet sitä mukaa, kun ne ensimmäistä kertaa puetaan päälle päiväkotiin, mutta meillä se ei olisi toiminut aikaisten aamujen vuoksi. Eikä kyllä siksikään, että meillä käytettyvien tarra-nimilappujen (joista lisää alla) pitäisi antaa olla paikoillaan vuorokausi ennen käyttöä tai pesua.

Tästä syystä aloitin nimikoinnin jo hyvissä ajoin - silti meinasi tulla kiire. On nimittäin aika kova homma laittaa lapsen nimi joka ikiseen vaatteeseen; olipa nimikointitapa mikä tahansa. En laskenut tunteja, mutta väittäisin että muutama työpäivä siinä hommassa meni. Etenkin kun sitä teki ollessaan kaksin kotona 1,5-vuotiaan tättähäärän kanssa...


2) Nimikoi vaan ne vaatteet, joita käytetään päiväkodissa


Aluksi nimikoin aivan kaikki vaatteet. Aivan kaikki. Päiväkotielämän lähtiessä käyntiin huomasin, että ei niitä kaikkia tule kuitenkaan käytettyä päiväkodissa. Ja koska nimitarroja ei meillä tarvita minkään muun kuin päiväkodin takia, on aika turhaa nimikoida kaikkia vaatteita.

Nyttemmin olen siis jättänyt nimikoimatta ne kaikkein ihanimmat ja kaikkein kamalimmat vaatteet. Ihanimpia vaatteita ei todennäköisesti tule koskaan puettua päiväkotiin - tai jos tulee (vaikkapa päiväkodin juhlia varten), niin nimilapun ehtii liimata vaatteeseen siinä vaiheessa. Ihanimmat vaatteet olen siis päiväkodista jättänyt pois puhtaasti vauriovaaran takia; kyllä äitiä itkettäisi jos kauniissa (ja kalliissa?) paidassa olisi päiväkotipäivän päätteeksi mustikkatahra, joka ei lähde pesussa pois. Ja ne kamalimmat vaatteet meillä pidetään kotona "rönttävaatteina"; esimerkiksi talveksi ostan aina yhden halvan talvihaalarin, jota voisi pitää vaikka silloin, kun neiti on isin seurana vaihtamassa autoon öljyjä - ei harmittaisi öljytahrat.


3) Nimikoi uudet vaatteet ennen kaappiin laittoa


Kohta, jossa itse olen epäonnistunut muutaman kerran - mutta jota olisi oikeasti hyvä noudattaa. Näin välttyy siltä, että joutuu joka aamu tarkistamaan vaatteista "olikohan näissä nyt nimeä vai ei?". Eikä myöskään tarvitse kysyä aamulla päiväkodin eteisessä tädiltä lainaksi kynää, että saa kirjoitettua nimen ensimmäistä kertaa käytössä olleisiin ulkohousuihin - kuten allekirjoittaneelle kerran kävi.

Uusien vaatteiden nimikointi ostojärjestyksessään samantien helpottaa kyllä arkea huomattavasti - ja ainakin meillä nopeuttaa aamulähtöjä! Voi olla varma, että minkä tahansa vaatteen kaapista ottaakaan, siinä on nimilappu valmiina.




4) Tarra-nimilapuilla nimikoit kätevästi


Nimikointitapoja on monia, itse testasin ensimmäisenä tarranimilappuja, jotka tilasin Tarramonsterilta. Mietin kirjoittamista, mutta totesin, ettei hermoni kestä sitä - ja kaikissa lapuissa ei edes ole tilaa kirjoittamiseen. Silitettäviä lappuja en edes harkinnut, koska silittäminen ei to-del-la-kaan ole muutenkaan lempi-kotitöitäni.

Tarramonsterin laput ovat pääsääntöisesti olleet hyviä ja helppokäyttöisiä. Ohjeen mukaan ne pitäisi tosiaan liimata 24h ennen käyttöä/pesua, mutta muutamaan otteeseen olen liimannut lappuja vasta aamulla (ks. edellinen kohta...). Näitä on saatavilla montaa eri kokoa, mutta pienemmät ympyrän muotoiset olen todennut parhaiksi; ne nimittäin sopivat lähes joka vaatteeseen! Ja sen verran hyviä ovat olleet, että meille on tilattu jo toinen satsi tarroja (kyllä, niitä on kulunut valtavasti!).

Aluksi liiman pitävyys yllätti minut - siis siinä määrin, että ensimmäinen lappu takertui niin kovaa sormiin kiinni, että ei siitä enää ollut vaatteeseen liimattavaksi. Tarrat ovat pysyneet melko hyvin vaatteissa kiinni, etenkin kun niitä on pesty tiuhaan tahtiin. Tänä aikana kaikkineen varmaan parikymmentä lappua on irronnut pesussa, joka on siis pieni prosentti ottaen huomioon montako vaatekappaletta Meealla on tänä aikana ollut. Paras tietenkin olisi, jos laput eivät irtoaisi lainkaan - mutta on tuo silti aika pieni osa.

En ole täysin varma, mutta uskoisin, että aika moni näistä irronneista lapuista on ollut niitä, jotka olen liimannut joko kankaaseen (jos vaatteessa ei ole ollut lainkaan lappuja) tai karheampaan lappukankaaseen (joita esim. H&M:n vaatteissa on). Näissä nuo tarrat nimittäin eivät kovin hyvin pysy ja etenkin nuo karheaan lappuun liimatut ovat kyllä lähes poikkeuksetta irronneet pesussa. Itse harmittelin sitä, ettei tästä ollut mainintaa ohjeessa (tai en ainakaan huomannut) - kyllähän monesta vaatteesta kuitenkin löytyy sen karhean lapun lisäksi toinenkin lappu... No, yrityksen ja erehdyksen kautta tässä on nyt opeteltu.

Ja vaikka liima on pitävää, niin tarrat kuitenkin irtoavat melko helposti. Jos siis jälleenmyyntiä ajattelee. Pieni jälki lappuun luonnollisesti jää tarrasta, mutta ainakin omaan silmään se on kivempi kuin tussilla sutattu nimi.


5) Tussi ja apteekin haavateippi toimivat apuna


Nimikoinnin aikana on tullut vastaan muutama vaate, joihin tarralappua ei ole saanut kiinnitettyä. Kuten totesin, karheissa lapuissa ja pelkässä kankaassa laput eivät meinaa pysyä.

Näihin tilanteisiin olen löytänyt ratkaisuksi mustan tussin ja apteekin haavateipin - käytettynä yhdessä tai erikseen. Karheisiin lappuihin olen kirjoittanut suoraan tussilla nimen; itse asiassa näitä tussilla nimikoituja ei taida olla kuin kaksi tai kolme kappaletta yhteensä. Apteekin teippiä sen sijaan olen käyttänyt mm. villasukkien sekä tumppujen ja sormikkaiden nimikoinnissa. Niissä ei yleensä lappua ole ja sormikkaistakin olen leikannut rannetta kutittavat laput pois. Mutta haavateippi pysyy ja kestää. Eihän se kaunis ole, mutta ajaa asiansa!




6) Nimikoi muutkin kuin vaatteet - ja ylipäätään, nimikoi!


Vaatteiden lisäksi kannattaa nimikoida myös ihan kaikki muu päiväkotiin vietävä. Meillä nimilappu on ainakin repussa, unilelussa, tossuissa, perusrasvapurkissa, aurinkolaseissa ja aurinkorasvassa - sekä lelupäivän leluissa. Itse tyttöä ja vaippoja en ole vielä nimikoinut (enkä vaatteista sukkia), mutta oikeastaan kaiken muun.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä niitä, jotka eivät nimikoi lastensa vaatteita ja tavaroita päiväkotiin. Tällaisiakin henkilöitä kuulemma on. Vaikkei vaatteiden hukkuminen itseä haittaisikaan, minusta nimikoinnin ideana on myös helpottaa päiväkotitätien työtä. Jos hatussa on nimi, voi olla varma, että tämä on juuri Meean hattu. Jos hatussa ei ole nimeä, pitää ensin pukea kaikki lapset ja katsoa, kuka jäi ilman hattua. Ainakaan minä en vaadi, että päiväkodin tädit muistaisivat ulkoa kaikkien lasten vaatteet - etenkin kun sisävaatteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja ulkovaatteissakin saattaa olla vaihtelua kauden sisällä kelien mukaan. Siksi nimikointi on hukkumisen estämisen ohella yksi keino, jolla voin osaltani helpottaa pk-tätien työtä.


Miten teillä hoidetaan päiväkotivaatteiden nimikointi?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

2 kommenttia:

  1. Hyviä neuvoja kyllä!

    Tulipa tuosta lukiessa mieleen että onko teidän päiväkodissa lelupäivä pienten ryhmässäkin?

    VastaaPoista
  2. Pienten ryhmässä oli kokeiluna yhden kuukauden verran lelupäivä maanantaisin (me muistettiin ottaa lelu mukaan kahdesti). Mutta se oli tosiaan vaan huhtikuun ajan, sen jälkeen ei ole enää ollut - enkä ole itse asiassa muistanut kyselläkään siitä sen tarkemmin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!