sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Neiti 2 vuotta

Pitkästä aikaa kehityspäivitys - viimeksi olen kirjoittanut tällaisen laajemman bloggauksen pikkuneidin kehityksestä puoli vuotta sitten!

Millainen on neiti kaksi vee? :) 




Vauhti on kova - edelleen!


Motoriset taidot kehittyvät koko ajan. Luulen, että erityisesti päiväkoti ja muiden (isompien) lasten touhujen seuraaminen on saanut Meeasta entistä rohkeamman kokeilemaan erilaisia motorisia taitoja. 

Äiti vähän kauhuissaan katseli, kun Meea päiväkodin leikkitelineessä käveli köysirataa pitkin - mutta hienostihan tuo näytti siitä suoriutuvan! 

Vauhti on ollut kova jo aiemminkin, mutta nykyään siihen on tullut vielä ihan uusia elementtejä. Erityisesti hyppiminen ja pomppiminen ovat kova juttu nykyään. Äidin ja isin sängyllä pomppiminen on ihan parasta, samoin hieman hurjalta näyttävä oman sängyn reunalle kiipeäminen ja siitä sänkyyn (pää edellä) pomppaaminen. Muutama pipikin on tullut näissä uhkarohkeissa toiminnoissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa. 




Satoja sanoja ja monen sanan lauseita


Sanavaraston määrää en edes yritä laskea. Puoli vuotta sitten sanoja oli sata kappaletta; nyt varmaan viisi kertaa enemmän. Meea höpöttää paljon ja koko ajan, välillä taukoamatta. Välillä ihan höpöhöpöä, välillä tosi fiksuja juttuja, joita äiti jää kuuntelemaan suu auki; "mistä sinä tuon voit tietää?"

Aika lailla kaikki sanat ovat sellaisia, jotka ovat ymmärrettäviä. Kun esimerkiksi puoli vuotta sitten moni sanoista oli sellainen, jonka vain äiti ja isi ymmärsivät (kuten "hähhää", joka tarkoittaa vaaria tai "mammaa", joka tarkoittaa maitoa), nyt sanat kuulostavat sen verran oikeilta, että ventovieraskin osaisi kommunikoida Meean kanssa.

Jännästi monet T-, K- ja P-kirjaimia sisältävät sanat kääntyvät Meean suussa eri muotoon. Tipu = pitu, Tapsa = pasta, ketsuppi = piskutti, kiipeilee = piikeilee. Ehkä nekin vielä jossain vaiheessa löytävät oikean muotonsa. 

Meea toistaa perässä ihan kaikki sanat ja yleensä kerran kuuntelun jälkeen oppiikin kyseisen sanan ja ottaa sen käyttöönsä. Tosi pitkiä ja vaikeitakin sanoja neiti jo osaa - myös sellaisia kohtuullisen harvoin käytettyjä, kuten lentokone, moottorikelkka ja kahvinkeitin (ja joku muukin vielä vaikeampi/harvinaisempi, mutta kun en nyt millään muista...). 

Viime aikoina olen huomannut, että hän osaa käyttää taitavasti myös synonyymejä. Kun aiemmin puhuminen on ollut aika lailla perässä toistamista; "onko Meealla kylmä?", "joo, Meealla on kylmä". Nyt hän osaa taitavasti jo yhdistellä muita oppimiaan sanoja tilanteeseen ja käyttää synonyymejä tai vaihtoehtoisia ilmauksia; "onko Meealla kylmä?", "joo, Meeaa palelee". Ja vastakohdat myös on puheessa hyvin käytössä; "onko Meealla kylmä?", "ei, Meealla on kuuma". 

Ja muistaa tosiaan hyvin kaikennäköistä ja osaa niitä yhdistää puheessaankin. Kaksi hyvää esimerkkiä: Viikko sitten mies laittoi lihoja grillaamista varten ja Meea kysyi, mitä isi tekee. "Isi laittaa lihoja." Meea mietti hetken ja totesi "isi grillaa" - vaikkei kukaan ollut koko päivänä hänen kuullen puhunut mitään grillaamisesta! Eilen Meea sai nimipäivälahjaksi lääkärinlaukun ja selitin, että tässä on sellaisia tavaroita, joita lääkäri käyttää. Aamun leikit meni tutustuessa välineisiin, mutta päikkäreiden jälkeen Meea otti lääkärinlaukustaan yhden tavaran, meni isänsä luo sen kanssa tutkimaan ja kysyi "mikä isiä vaivaa?". :D 

Myös sanojen taivuttaminen on uskomattoman taitavaa - ainakin näin äidin näkökulmasta! Hän osaa käyttää oikeassa merkityksessä ainakin muotoja koiran, koiralle, koiralla, koiraan, koirassa, koirasta. Ja verbitkin taipuu ihan oikein; "Meea menee ulos", "minä menen ulos", "mennään ulos". 



Kuten aiemmasta varmaan jo arvasikin, niin Meea puhuu jo usean sanan lauseita. Koska konjunktiot eivät vielä kunnolla ole hallussa, eivät lauseetkaan sisällä sivulauseita - eivätkä näin ollen edes voi olla kovin monen sanan mittaisia. Mutta jos sitä kehityskulkua ajattelee, niin aluksi lauseet olivat yhden sanan mittaisia: "kato!". Sitten niihin tuli mukaan kaksi sanaa; joko "äiti kato" tai "kato koira". Vuoden vaihteen jälkeen ne alkoivat muodostua jo oikeiksi lauseiksi "äiti kato, koira" tai "äiti kato, tuolla on koira". Nyt aletaan olla jo siinä vaiheessa, että lauseet ovat muotoa "tule äiti katsomaan, tuolla on ihana musta koira". Vaikkakin useimmiten ne varsinaiset lauseet siis ovat 4-6 sanan mittaisia - mutta ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa. 

Mutta tässä kun muistelin muutaman viime päivien pitkän Meean sanoman lauseen, niin kyllä nämä jo aika hyviltä kuulostavat:
- tule äiti, avataan Meean lahja
- ei ole Artun paikka tässä 
- äiti pitää vähän aikaa tätä kastelukannua

Meea on myös kova väittämään vastaan, jos hän on jostain asiasta tiettyä mieltä. Esimerkiksi synttäripäivänään neiti sai duplosetin ja Meea näytti laatikosta tullutta legohahmoa sanoen "kato äiti, ukkeli!" Minä vastasin, että "Olisikohan tämä kuule joku mummo?" "Ei oo mummo, ukkeli on!" Ja hänelle on sitten ihan turha alkaa enää väittää vastaan - Meea voittaa kyllä meidän perheen väittelyt aina. :D


Värejä ja numeroita puheessa


Puheenkehityksessä ja maailman hahmottamisessa tällä hetkellä tuoreimmat ja eniten opeteltavat jutut ovat värit ja numerot. 

Meea osaa jo laskea seitsemään, tosin välillä sieltä unohtuu "viisi" välistä. Hän osaa myös numerot kymmeneen asti, mutta seiskaan asti ne tulevat suurinpiirtein oikeassa järjestyksessä - välillä niitä tosin luetellaan muitakin ihan satunnaisessa järjestyksessä. 

Väreistä parhaiten hallussa ovat pinkki ja musta, jotka Meea tunnistaa jo lähes aina. Muitakin värejä hän osaa luetella, ainakin keltainen, sininen, punainen ja ruskea ovat tuttuja; ne eivät vaan aina mene ihan kohdilleen, jos jostain tavarasta kysyy, että minkä värinen tämä on. Vastaus on siis väri, mutta ei aina ihan oikea. :) 

Tällä hetkellä meillä on meneillään myös kova kyselykausi. Meea on oppinut kysymyssanoista ainakin "Kuka?", "Mitä?" ja "Mikä?". Miksi-kysymyksiä odotellessa... Meea haluaa tietää kaikesta kaiken ja kyseleekin todella paljon asioista, että mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään tms. Vakiokysymykset viime viikkoina ovat olleet "Mitä tässä lukee?", "Kuka tämän osti?" ja "Mihin mennään?"

Neiti on myös alkanut lauleskelemaan ja muistaa kovin pitkiä pätkiä kappaleista. Muutamia päiväkodissa (?) laulettuja kappaleita olen jopa tunnistanut Meean lauleskelujen perusteella - vaikkei ole ollut varmuutta, mikä kappale onkaan kyseessä.

"Ihhahhaa, hepo katsastaa" meillä on kuulunut jo pitkään, mutta nyt on tullut muitakin usein toistettavia laulunpätkiä. "Kuka saa, kuka saa, lojupuhhiin kuukistaa, tillin tallin pömpsis", "Kaahu saijastaa, ystävämme maitoa juo" sekä "Sataa sataa popisee, piji piji pom, kaahun sukka on määkä". 

Ihastuttava on myös Meean oppima päiväkodin ruokaruno; "Aukuri paistaa lettuja, hauskaa! Nam nam, maistaa. Puuhun menee, heittää! Mennään ukkumaan, masu on pullollaan." - kaikki höystettynä kohtiin sopivilla eleillä.



Parhaat lelut ja leikit


Koska Meea on arkisin pitkiä päiviä päiväkodissa JA viikonloppuisinkin on monesti ei-kotona-tapahtuvaa puuhaa, on leluilla leikkiminen oikeasti jäänyt aika vähäiseksi. Arki-iltoihin mahtuu kuitenkin syömistä, iltatoimet ja sylittelyä, niin ei leikkimiselle jää kovin paljon aikaa. Mutta kyllä sieltä selkeästi erottuu ne parhaimmat lelut - ne, joilla leikitään jos ei päivittäin, niin ainakin viikottain. Oikeastaan näitä alla olevia leluja lukuunottamatta muut lelut ovatkin sellaisia, jotka saattavat olla kaksi viikkoakin leikkimättä. 

1) Leikkikeittiö
Varmaan ainoa lelu, jolla oikeasti leikitään aika lailla joka päivä. Meea sai leikkikeittiön joululahjaksi ja se on ollut kyllä kovassa käytössä. Neiti kokkailee munakeittoa ja kaataa sherryä sekaan, laittaa kattilan mikroon ja näppäilee oikeaoppisesti luukun reunaa. Äitiä välillä vähän hymyilyttää.




2) Duplot
Näitä tulikin synttärilahjaksi roima kasa lisää - ja hyvä että tuli. Duplo-leikit ovat niin monipuolisia ja mielikuvitusta kehittäviä, että ei niihin varmaan kyllästy koskaan. :)


3) Junarata
Viime viikkoina vähän vähemmän leikitty, mutta nostaisin kyllä suosikkilelujen joukkoon. Kovin isoa rataa meidän osilla ei saa aikaan, mutta onneksi ne leikit tuntuvat siitä huolimatta kiinnostavan. 


4) Kirjat
Äidin tyttö rakastaa kirjoja ja niitä kyllä luetaan päivittäin - useimmiten yhdessä. Meean ohutsivuiset (lue: helposti rypistettävät) kirjat ovat ylähyllyllä Meean ulottumattomissa ja ne ovat pääsääntöisesti sellaisia, joita luetaan yhdessä. "Äiti luketaan kiija" kuuluu meillä päivittäin ja itku tulee, jos ei äiti samantien ehdi lukukaveriksi. Selkeät suosikitkin ovat löytyneet; Nessie, Pukki-kirja, Nasu Nalle, Myy sekä Laulukiija (x2) ovat suurimmat suosikit. 






5) Palapelit

Ihan hittilelu meillä nykyään! Meea on joulusta asti innostunut nuppipalapeleistä ja niitä on tehty aika paljon. Ne alkoivat kuitenkin käymään jo turhan helpoiksi ja vähän ennen synttäreitä löysin 5 palan kissapalapelin (oma retroni) ja testasin, josko Meea osaisi tehdä sen. Ja osaisihan hän! Äitini toi lainaan oman vanhan 18 palan palapelin ja synttärilahjaksi Meea sai 20 ja 50 palan palapelit. Nämä eivät vielä ihan yksin luonnistu, mutta monta iltaa on jo käytetty palapelien kokoamiseen yhdessä. :)


6) Lapio ja sihti
Kevään (ehkä vihdoin) saapuessa myös ulkolelut tulevat ajankohtaiseksi ja hiekkalaatikko tuntuu olevan meidän pihassa the juttu tänä keväänä. Ja siellä hiekan kasaaminen lapiolla maassa olevan sihdin päälle! Valtavia kekoja on neiti saanut aikaiseksi; ja keskittynyt siihen lapioimiseen hyvinhyvin pitkiä aikoja! 


Lisäksi pehmolelut ovat kovassa käytössä unileluina - päivisin niillä muuten harvemmin leikitään. 

Lastenohjelmia katsotaan toisinaan, yleensä neiti ei kyllä malta rauhoittua television ääreen - ipadilta vähän paremmin, joten enimmäkseen katsellaankin sitten Netflix-sarjoja. Tämänhetkiset suosikit ovat Rasmus Nalle, Masha ja karhu sekä Risto Räppääjä. Neiti on myös kovin kiinnostunut nykyään Frozenista - hänellä on kaksi "Anna-paitaa" (eli Elsan kuvalla varustettuja paitoja :D ) ja kaupasta haluaisi ostaa "Vousen-lehden". 

Ipadille olen myös ladannut muutaman taaperopelin Meealle. Alkuvuodesta itse asiassa pelasi (ja halusi pelata) niitä enemmän; nyt on tainnut olla monen viikon tauko iPadilla pelaamisessa. Meillä ei varsinaisesti "peliaikaa" ole, mutta iPadin saa käyttöön vaan äidin/isin antaessa ja pelejä ei todellakaan pelata päivittäin, ei aina edes viikottain!

Niin ja piirtämistähän neiti myös rakastaa! Yleensä vaan piirtäisi yhteen paperiin pari viivaa ja sitten uusi paperi. Synttärilahjaksi saadut piirtotaulu ja Aquadoodle ehkä hieman helpottavat tätä tilannetta. :)





Kalakeittoa ja popcorneja


Allergioista jäljellä on enää maito- ja kananmuna-allergia. Myös mustapippuri aiheuttaa hieman oireita, joten sitä olen vältellyt ruuan maustamisessa. Ja siis esimerkiksi pähkinää neiti ei vielä ole syönyt (ja itselläni on pähkinäallergia), joten ihan selvillä vesillä ei vielä allergioiden suhteen olla. Prick-testeissä kaikki kuitenkin näyttivät nollaa ja ensi viikolla olemme menossa uuteen maitoaltistukseen tsekkaamaan tilanteen.

Pääsääntöisesti Meea syö erittäin hyvin. Paljon ja usein - välillä tuntuu, että vatsa on pohjaton. Meea syö itse, käyttää haarukkaa tai lusikkaa ruuasta riippuen (välillä voi syödä sorminkin). Juomat juodaan muovisesta lasista; kahvalliset mukit alkavat jo olemaan Meean mielestä ihan vauvojen juttuja.

Meean ehdoton lempiruoka on kalakeitto. Sitä hän söisi vaikka joka päivä! Muita lemppareita ovat perunamuusi, nakkikeitto ja uunilohi. Kiusauksista Meea ei välitä, ne monesti jäävät syömättä ja en olekaan niitä enää niin paljoa Meealle tehnyt. Nykyisin tehdään osa ruuasta ns. koko perheen versiona ja osan teen allergiaversiona Meealle ja pyrin niitä ruokia myös osan pakastamaan (niin ei tarvitse ihan joka päivä kokata - kahta ruokaa).

Puuro ei meinaa enää kotona maistua, koska sitä syödään päiväkodissa joka aamu ja Meea ei muutenkaan ole ollut suuri puuron ystävä. Siksi meillä aamu- ja iltapalaksi syödään useimmiten jogurttia, mehukeittoa, muroja ja leipää. Meean ihan lemppariherkku iltapalaksi on maustamatonta jogurttia + mehukeittoa + muroja. :D



Mentiin maaliskuuhun asti aika vähäsokerisella linjalla. Tai siis varsinaisista herkuista Meea oli sitä ennen syönyt yhteensä n. kuusi karkkia (joista valtaosan joulun aikaan), eikä oikeastaan mitään muuta. Leivonnaisia syötiin aika harvoin (ennen maaliskuuta tämän vuoden puolella Meea on syönyt ehkä yhden muffinssin) ja piilosokerillisista kohtuullisen vähän; riisimuroka ja maustettuja jogurtteja. Nyt on linja alkanut vähän lipsumaan ja Meea on saanut mm. karkkia (osa tosin sokerittomia), popcornia ja kaurajäätelöä. Mehut meillä tosin juodaan edelleen sokerittomina.

Synttäreiden aikaan uudeksi lemppariksi tuli täytekakku, jota neidin mielestä pitäisi olla tarjolla vaikka joka päivä! Vaikka herkkujen makuun on nyt päästy, yritän silti pitää edes jonkinlaista vähäsokerista linjaa - herkkuja ei todellakaan syödä päivittäin, koska piilosokeria tulee aika paljon muutenkin ja karkkeja syödään oikeasti aika harvoin; mieluummin sitten vaikka niitä popcorneja kuin karkkia. Uskon, että jossain kohtaa se vähäsokerinen linja alkaa rakoilemaan entistä enemmän, erityisesti neidin tahtotilan vuoksi - joten mitä pidemmälle päästään vähäsokerisella linjalla, sitä parempi.




Iso iso tyttö


Pari päivää ennen synttäreitä käytiin neuvolassa ja mitat olivat 13,6 kg ja 89,6 cm. Pituutta saattaa todellisuudessa olla hieman enemmän, koska mitta otettiin seisaaltaan ja näin pienellä ryhti on mitä on.

Vaatekokona meillä on 92 tai 98, vähän merkistä riippuen. Ulkovaatteet alkavat jo olla enemmän 98:a, sisävaatteissa käytössä on kumpaakin kokoa. Meea on edelleen aika luikero ja pitkäraajainen, joten esimerkiksi monissa housuissa vyötärölle jää tilaa ja lahkeissa alkaa mitta loppua. Hoikkuudessa on se hyvä puoli, että todennäköisesti suurin osa viime kesän kesävaatteista on ihan käyttökelpoisia tänäkin kesänä; t-paidoista ja shortseista ei lopu mitta kesken ja leveyden osalta niissä oli viime kesänäkin vielä reilusti tilaa.

Kengän koko on 24-25, vähän kengästä riippuen. Talven Kuomat olivat kokoa 26 villasukkavaralla, mutta koko muu kenkävalikoima taitaa olla pienempää kokoa. Jalan kasvu on onneksi vähän hidastunut (kesä/syksy otettiinkin kasvuspurttia!) ja esimerkiksi syksyiset vk-kengät mahtuvat edelleen jalkaan - ja niihin jää jopa liikkumavaraa!

Vaatteiden pukeminen - ja etenkin riisuminen - on the juttu tällä hetkellä. Taidot eivät riitä vielä ihan kaikkeen, mutta yritys on kova. Ja hermot menevät nanosekunnissa, jos ei heti onnistu. Muutenkin sellainen minä itse -ajattelu (tai "minä iste", kuten Meea sanoisi) on valloillaan hyvin vahvasti - välillä myös uhma.




Muuta kehitystä


Meea heräilee (tai useimmiten kyllä herätellään) arkisin päiväkotiin ennen kuutta ja tämä rytmi onkin meillä aika selkeä. Viikonloppuisinkaan ei siis saa nukkua kovin pitkään. :) Meea nukkuu yhdet päikkärit puolen päivän tienoilla, eli päiväkodin rytmin mukaan. Aikaisista aamuista johtuen illallakin mennään aikaisin nukkumaan; viime aikoina neiti on nukahtanut 20-20.30 aikoihin. 

Meea kaipaa edelleen "nukuttamista", eli lähinnä vieressä istumista. Enää ei välttämättä tarvitse edes silittää tai pitää kädestä kiinni, kunhan on lähellä tai edes samassa huoneessa. Samalla neiti höpöttää kaikki päivän tapahtumat ja usein myös keksii kaikennäköisiä asioita, joita pitäisi just nyt tehdä, ettei tarvitsisi nukkua. Uni tuleekin yleensä väsytystaktiikan kautta; hieman yllättäen ja välillä jopa kesken lauseen, kun ei vaan enää jaksa millään pysyä hereillä. 

Alkuvuodesta vaihdettiin pinnasänky junnusänkyyn ja neiti on kyllä tykännyt siinä nukkua. Yöt Meea nukkuu pääsääntöisesti hyvin ja heräämättä. Sairastelujen ja hampaiden tulon yhteydessä saattaa herätä itkemään, mutta silloinkin riittää se, että huomaan äidin/isin tulevan käymään vieressä ja simahtaa samantien. 

Meea aloitti päiväkodissa osa-aikaisena marraskuussa ja kokopäiväisenä vuoden alusta. Neiti viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, ei kovin montaa itkuista aamua ole (onneksi) ollut. Enemmänkin ne itkut tulee iltapäivällä, kun pitäisi lähteä kotiin. :) Päiväkodista on selkeästi opittu monta uutta juttua (niin hyvässä kuin pahassa) ja neidistä on tullut entistä reippaampi ja rohkeampi. 

Potalla käydään edelleenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Oma tahtotila ja tavoite on, että kesällä aletaan panostamaan sataprosenttisesti pottailuun. Toivotaan, että silloin jonkinlainen herkkyyskausikin asialle tulee. Tähän mennessä potta ei siis juurikaan ole Meeaa kiinnostanut, itse asiassa se on jopa välillä ollut ikävä ja itkun aiheuttava paikka. Ei ole sitten pakotettu pottailuun, eiköhän se herkkyyskausi vähintään ennen kouluikää tule. ;) Joka tapauksessa kesällä koitetaan totutella vielä enemmän siihen vaipattomuuteen - ihan jo siksikin, että kesällä se on helpompi toteuttaa. Nykyisellään potalla käydään silloin tällöin; yleensä ruuan jälkeen tai nukkumaan mennessä / herätessä. Erittäin harvoin sinne mitään tulee - ja jos tulee, niin tulee yleensä itkukin. Pottailuun haastetta luo myös se, että vasta hiljattain Meeaa on ylipäätään alkanut kiinnostamaan potalla istuminen; vaikka kokeiltiin kirjat ja videot ja muut, niin aika nopeasti neiti potalta ponkaisi ylös.

Luin 1,5-vuotispostausta ja tuntuu, että Meea on siitä kasvanut, reipastunut ja itsenäistynyt ihan hirveästi. Meea ei todellakaan ole mikään vauva enää, vaan rohkea ja ihana pieni taapero, iso tyttö! Hän myös itse kutsuu itseään välillä isoksi tytöksi (etenkin silloin kun haluaa itse tehdä jonkin asian ja uskoo sen osaavansa) tai sanoo "Meea on kaski vuotta!".

Touhukas, huumorintajuinen, iloinen, kohtelias, vilkas ja kujeileva neiti - edelleenkin.




Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

2 kommenttia:

  1. Meillä pian 2v poika. Puhetta tulee kyllä paljon. Mukista juominenkaan ei vielä onnistu, eikä suostu edea yrittämään. Pillillä juo tai nokkamukista...ehkä joskus innostuu. Itse kyllä syö jos vaan viitsii. Potalla ei ole säännöllisesti käytetty kun se ei ole oikein innostanut. Yhdet pissat sinne on taidettu joskus saada...

    pelkoja on tullut nyt uusia, joitakin ihmisiä pelkää ja vähän vierastaa ja mopoja tms. Ihan tämmösiö mitä ei ennen ikinä.

    Nukkumaan meneminen on tuskaa, temppuilee minkä ehtii. Kotona usein jää jo päikkärit väliinkin...

    Iloinen ja suht rauhallinen poika meillä on.

    Huomaan että tämän kuopuksen kohdalla ei ole tullut oikein panostettua samalla tavalla kuin esikoisen. Ei ole ollut aikaa samalla tavalla kuin ennen ja ehkä sekin että ajatus on että kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että esikoisen kanssakin on aika vahvana ajatus "kaikki aikanaan". En usko, että lasta voi pakottaa kehittymään nopeammin, kuin mihin hän on valmis. Toki esimerkiksi pottailussa toistojen määrä vaikuttaa, mutta kun esim meillä potta aiheutti jossain vaiheessa vaan itkua ja pelkoa, katsoin paremmaksi pitää taukoa kuin pakottaa pottailemaan. Kyllä se herkkyyskausi sieltä vielä tulee. :)

      Meillä muuten nuo pelot/vierastamiset ovat päin vastoin viime aikoina helpottaneet! Ei neiti mitenkään kovin pelokas ole muutenkaan ollut, mutta esimerkiksi miehiä vierastanut aika paljon - nyt on uskaltanut käydä jo halaamassakin sellaisia, joita on ennen katseltu vaan äidin tai isin sylistä riittävältä etäisyydeltä. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!