tiistai 24. toukokuuta 2016

Vähäherkkuinen linja

Kirjoittelin jo syyskuussa samasta aiheesta; herkkujen (ja etenkin sokerin) määrästä taaperolle. Siihen mennessä neiti ei ollut syönyt juuri mitään herkkuja ja sokerillisia ruokiakin hyvin vähän.

Meillä ei ole nollalinja herkkujen tai sokerin suhteen, mutta olen kuitenkin tarkka siitä, mitä neiti suuhunsa laittaa. Paljon tarkempi kuin itseni kohdalla! Alunperin olin tarkka osittain jo allergioidenkin takia; piti lukea kaiken "valmisruuan" tuoteselosteet tarkkaan, ennenkuin Meea sai edes maistiaisen. Mutta allergioista huolimatta; en myöskään halua, että neiti herkuttelee liikaa, vaan syö terveellistä ruokaa herkkujen sijaan. Ennen pääsiäistä herkut eivät juurikaan edes kiinnostaneet, joten siihen asti päästiin asian suhteen helpolla.

On väistämätöntä, että jossain vaiheessa lapsi alkaa herkuttelemaan ja karkit ovat parasta, mitä lapsi tietää. Mutta oman ajatusmaailmani mukaan karkit ja herkut eivät kuulu vielä 1-vuotiaan ruokavalioon - ja hyvin vähäisessä määrin 2-vuotiaankaan. Joillain 1-vuotiailla kun herkkujen syönti on viikottaista tai jopa päivittäistä; ja jos se on 1-vuotiaana aloitettu, niin eiköhän sama malli jatku läpi lapsuuden. Pakko tosin myöntää, että viimeisessä puolessa vuodessa on otettu meillä iso loikka eteenpäin herkkujen suhteen - silti uskon, että meillä herkut ovat aika pienessä osassa verrattuna moneen muuhun samanikäiseen.

Ensimmäisen kerran Meea sai maistaa karkkia jouluna (1v 8kk ikäisenä) ja söikin muutaman vihreän kuulan joulun aikaan. Ne olivat hyviä, mutta karkinsyönti unohtui sitten vuoden vaihtuessa. Seuraavan kerran neiti sai karkkia pääsiäisen aikoihin. Ja silloin Meea tuntuikin jo pääsevän ns. karkin makuun - pääsiäisnamuiksi hommatut Tipu-karkit ja hedelmärakeet olivat niin herkullisia, että hän olisi syönyt niitä koko ajan. Siitä eteenpäin herkkuja onkin jonkin verran enemmän tarjottu - ja nyt kun maitoallergia on selätetty, niin herkkujen tarjoamisesta on tullut myös helpompaa.

Siltikin sanoisin, että sokerin määrä tällä neidillä on melko vähäinen. Myös siksi, että jo pienestä sokerimäärästä tuntuu tulevan sokeriöverit, joiden päätteeksi kellään ei ole kivaa. Ihan jo siitäkin syystä sokerin määrä pidetään minimissään ja painotetaan ennemmin aamupäivään kuin iltaan. :)



Meea on syönyt jonkin verran karkkia, mutta lähinnä vaan niitä pääsiäisestä jääneitä; en ainakaan muista, että oltaisiin muuta karkkia hänelle ostettu tai annettu. Pääsiäisen Tipu-karkkipussissakin on vielä muutama namu jäljellä.

Herkuista suurin lemppari on jäätelö, jota syötiin alkukeväästä pakettijäätelönä - soija-lakritsijäätelö on äidinkin makuun herkullisempaa kuin perinteinen maidollinen versio! Keväällä Meea taisi ehtiä maistella yhden mehujäänkin ja maitoallergian selättämisen jälkeen hän on saanut jo kaksi omaa jäätelöä sekä vaniljajäätelöä raparperipiirakan kaverina. Maitoallergian selättäminen vaikuttanee merkittävästi myös tulevan kesän jäätelömäärään; vaikka herkkujen määrää pyrinkin hieman rajoittamaan, luulen että jäätelöä tulee useampi puikko tai tötterö kesän kuluessa syötyä - ainakin irtojäätelökioskille on päästävä, nyt kun se on mahdollista!



Mehuista ostan aina sokerittomia versioita; sokerimehua Meea on saanut pari kertaa vahingossa ja niistä neiti menee ihan ylikierroksille. Sellaista ei ilta-aikaan pystyisikään lainkaan juomaan. Meealla pillimehu (tai mehu ylipäätään) on juomana ainoastaan saunajuomana. Nyt kesän tullessa tosin voi olla, että sitä käytetään ulkoillessa janojuomana veden ohella. Limsaa Meea on saanut maistaa äidin ja isin lasista pari kertaa, mutta se ei onneksi ihan älyttömän hyvää ole Meean mielestä ollut - eikä meillä kyllä tulla limsaa juomana Meealle antamaankaan vielä hetkeen. Mehulla (ja vieläpä sokerittomalla sellaisella) saa neiti pärjätä vielä piiiitkän aikaa.

Kaurajogurtti-aikaan Meean lempparia oli maustamaton kaurajogurtti ja sokeriton mehukeitto, joka olikin melko terveellinen jogurttivaihtoehto. Maidollinen maustamaton jogurtti ei Meealle uppoa (on ilmeisesti sen verran eri makuista), joten olen ostanut hänelle enimmäkseen maustettuja jogurtteja; niistäkin olen yrittänyt etsiä ne vähäsokerisimmat vaihtoehdot. Oli meillä tosiaan kaurajogurtti-aikaankin niitä maustettuja juguja, mutta niistä löytyi myös sokerittomia versioita. Ihan uutena jogurttihyllyn liepeiltä maisteltavaksi eksyi myös lasten rahka; siinä sokeria näytti olevan ihan reippaasti, mutta onneksi purkitkin olivat pieniä.

Murojen osalta meillä on välillä ollut (sokerillisia) riisimuroja, mutta enemmänkin muroina tarjotaan talk-muruja. Jotka onneksi ovat Meean herkkua; monesti valintatilanteessa ottaa mieluummin talk-muruja kuin riisimuroja. Kerran meillä taisi olla jotain muitakin sokerillisia kauramuroja, mutta niitä syötiin vaan se yksi paketillinen. Murot ovat yksi pahimmista piilosokerin lähteistä, joten ihan hyvä, että neidille kelpaa talk-murut parhaiten!

Sokeriherkuista myös leivonnaisia on nyt pikkuhiljaa maisteltu enemmän ja enemmän. Äiti on hieman laiska leipomaan - etenkään allergiaversioita (jo senkin takia, etteivät ne loppuvuodestakaan Meeaa kiinnostaneet), joten hyvin vähäisiä ovat tähän mennessä olleet Meean leivonnaismaistelut. Ja tosiaan; nekin vähät mitä aiemmin leivoin, eivät kelvanneet Meealle, vaan leivonnaiset alkoivat kiinnostaa vasta maalis-huhtikuussa. Ennen synttäreitä tein testierän muffinsseja, joita neiti veteli hyvällä ruokahalulla. Myös synttärijuhlien täytekakku oli ihan parasta herkkua ja luokkaa "söisi vaikka joka päivä". Nyt kun allergioista on jäljellä enää kananmuna, voi olla että tulee leivottuakin useammin. Ainakin lettuja voisi tehdä lähiviikkoina, nam!



Muista herkuista Meea on alkuvuodesta saanut maistella sipsejä ja popcorneja. Näistä jälkimmäiset ovat suuuuuuurinta herkkua - varmaan vielä enemmän herkku kuin jäätelö. Tai no, aika samalla viivalla. Itse aiemmin tein hyvin harvoin popcorneja ja nytkin popcorneja maisteltiin ensimmäisen kerran vähän sillä ajatuksella, että jos nämä ovat Meean mielestä hyviä, niitä voisi laittaa juhliin tarjolle. Ja olivathan ne. Viikonloppuna neiti sai maistaa ensimmäisen kerran juustonaksua - sekin oli kyllä herkkua; jopa cheddar-pekonijuustonaksut!

Olihan niitä herkkuja kertynyt jo melkoinen määrä. Mutta kun tosiaan aika monessa kyse on vaan maistelusta; oikeastaan maustetut jogurtit ovat ainoat, joita syödään viikottain - tai useita kertoja viikossa. Karkit, jäätelö, murot ja popcorn tulevat heti perässä; niitä syödään muutaman viikon välein. Ja kaikkea muuta sitten vielä harvemmin ja/tai maisteluannoksina.

Kun siis vertaa joihinkin samanikäisiin, jotka saattavat syödä sokerijogurtteja ja mehua joka päivä - ja lisäksi vielä joka viikonloppu (kerran tai useammin) kaikennäköisiä herkkuja. Siihen verrattuna meidän herkuttelu on hyvin pientä - vaikka tätä lukiessa itsestä alkoikin tuntua, että herkkuja tulee syötyä liikaa. :)

Se hyvä puoli Meean ruokavalion linjaamisessa kuitenkin on, että myös oma herkuttelu pakostakin vähenee; aiemmin pystyi nappailemaan suklaapalan silloin tällöin ilman, että Meea siitä välitti. Nyt se pitää tehdä salassa, tai neiti haluaa oman osansa myös. Ja kun lähtökohtaisesti herkut (jogurtteja, muroja ja sokerittomia mehuja lukuunottamatta) meillä kuuluvat ainoastaan viikonloppuun, ei itsekään tule niin paljoa herkuteltua viikolla - tai korkeintaan illalla neidin mentyä jo unille. :D

Millaisia rajoituksia teillä on taaperon herkkujen suhteen?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

2 kommenttia:

  1. Ensimmäinen söi karkkia varmaan ekan kerran vasta joskus 3-vuotiaana. Ei osannut sitä sen enempiä vaatia tms. Jäätelö joskus, mutta ei juurikaan muita herkkuja. Noh, kummasti tämä toinen on syönyt jäätelöä ja yksittäisiä karkkeja, pullaa yms (toki kohtuudella!) vähän eri tavalla, kun on se isompi siinä joka saa, niin kielläppä siinä sitten. Mutta kohtuus kaikessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos ei ois esikoinen, niin varmasti herkkuja olisi annettu enemmän!

      Se on kyllä hassua, kun joillain on sellainen "no täytyyhän sen lapsen nyt karkkia saada maistaa!" -asenne. Jos ei toinen vielä karkista tiedä, niin ei hän sitä osaa kaivatakaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!