Pinnasänky – Brio Two

Pinnasänkyjä vertailtiin jo ennen joulua, koska se oli yksi joululahjatoiveista. Hyvältä tuntuva malli löytyi kohtuullisen helposti – tai sitten aika kultaa muistot ja se vaan tuntuu siltä. :)

Toivotut ominaisuudet:

• Laskettava laita
• Pariin tasoon saatava pohja
• Valkoinen väri
• Laadukas ja kestävä

Aika äkkiä kyllä sitten löytyi tuo varteenotettava vaihtoehto, eli siis Brion Two-pinnasänky.

Brio Two –pinnasänky.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kun tuo vaihtoehto löytyi, ei mikään muu enää tuntunut yhtä hyvältä. Siinä kun oli kaikki tarvitut ominaisuudet ja kaiken lisäksi vielä merkkinä Brio, joka on sekä tuttu että taatusti laadukas.

Vähän harkittiin myös sellaista pinnasänkyä, josta saisi laidan kokonaan pois ja voisi hyödyntää sänkyä myös vähän isomman taaperon sänkynä. Mutta päädyttiin siihen, että pelkkä laskettava laita riittänee – ostetaan sitten siinä vaiheessa uusi sänky siihen käyttöön. Muutenkin tuntuu hurjalta ostaa tavaroita tyypille, jota ei vielä edes ole olemassa – saati että ostaisi niitä hänen käyttöönsä niin moneksi vuodeksi eteenpäin.  

Käyttökokemuksia ei vielä ole muuta kuin tavarasäilytyksestä (vauvatavaroiden säilytyspaikkana pinnasänky ainakin on ollut erinomainen), mutta uskoisin sängyn olevan oikein kelpo tarpeeseensa.

Hankintojen arviointia

Koska kaikissa lukemissani vauvablogeissa kerrotaan kovasti siitä, millaisia tarvikkeita vauvalle on hankittu ja miksi, taidan minäkin tehdä niin.

Vaikkakaan omassa blogissani ei mitään sponsoreita ole, eikä sinänsä syytä hehkuttaa tai kehua niitä ostettuja tuotteita ja merkkejä. Ehkä se sponsorien puuttuminen on toisaalta ihan hyvä juttu ja antaa uskottavuutta tälle blogille – ainakin sellainen fiilis tuli itselle, kun jokin aikaa sitten luin tämän bloggauksen blogi-yhteistyökumppanuuksiin liittyen. (Tosin ei minulla sinänsä mitään blogi-sponsoreita vastaankaan olisi, vinkvink! :D )

Saapahan näillä hankintojen arvioinneilla ainakin lisäsisältöä tähän blogiin näin alkuun, ettei näytä ihan niin tyhjältä kirjoitettujen tekstien määrä. :)

Seuraavaksi siis luvassa omat bloggauksensa niistä tähän mennessä tehdyistä suurimmista hankinnoista; pinnasängystä, sitteristä ja yhdistelmävaunuista. Käyttökokemus-bloggaukset varmaankin luvassa sitten, kun sitä käyttökokemusta oikeasti on. :)

Viikko äitiyslomaa takana!

Nyt on viikon verran äippälomailtu - kylläpä on aika mennyt nopeasti!

Tuntuu, että en ole saanut aikaan läheskään niin paljon kuin oli tarkoitus. Mutta toisaalta, on siihen ollut ihan hyvä syykin. Tai oikeastaan kaksi syytä.

1) Marko jäi keskiviikkona sairaslomalle sahattuaan sirkkelillä käteen, joten ei ole tarvinut viettää aikaa yksin kotosalla. Koska Marko(kaan) ei ole paljoa pystynyt käsi paketissa tekemään, niin ei olla sitten paljoa tehtykään. :D Ja jotenkin kun ne mun äippäloma-projektit ovat olleet sellaisia, mitä olin ajatellut itsekseni aikaa kuluttaakseni tehdä, niin niitäkään ei ole nyt sitten ihan niin paljon vielä viitsinyt starttailla. Jos Marko torstaina menee takaisin töihin (tuomio tulee keskiviikkona tikkien poiston jälkeen), niin sitten on taas ruhtinaallisesti yksinolo-aikaa tehdä kaikennäköistä.

2) Koska verenpaineet ovat olleet koholla, on joutunut ottamaan vähän rauhallisemmin. Tosin jo ennen tuota verenpaine-tuomiota on joutunut ottamaan vähän rauhallisemmin; kyllä sen on vaan viime viikkojen aikana huomannut, ettei jaksa enää ihan niin paljon kuin ennen ja varttikin jotain fyysistä (esim. siivousta) alkaa väsyttämään ja vaatii lepotauon.

Ja onhan tässä nyt viikon aikanakin ehtinyt jo paljon tekemään! Siis niiden ihan normaalien kotitöiden ja koiran ulkoilutuksien lisäksi.

Olen ainakin...

• pessyt ja järjestellyt kaikki äitiyspakkauksen vaatteet + vähän muutakin
• käynyt shoppailureissulla Markon kanssa (mukaan tarttui kassillinen erinäistä pikkusälää vauvalle sekä amme - nyt ei enää paljoa puutu!)
• järjestellyt kaikki vauvatavarat (sitä sekalaista pikkusälää on nyt äitiyspakkauslaatikollinen; siihen päälle vielä isommat tavarat + vaatteet + lelut - huhhuh!)
• tehnyt pakastimeen pari kiloa röstiperunoita
• kutonut vauvan kypärämyssyä (aina siihen asti, kunnes ohjeessa tuli kohta, jossa pitäisi välissä ommella - sitä innostusta myssy on odotellut nyt jo pari päivää; kutominen on kivaa, mutta ompelu ja päättely ei niinkään)
• tehnyt pihasuunnitelmaa, laskenut kustannusarviota ja käynyt pankissa neuvotteluissa
• katsonut pari leffaa ja aika monta tuntia televisiota - sekä livenä että digiboksilta
• nukkunut pitkiä yöunia (nyt kun Markokin on kotona, Arttukin antaa nukkua aamuisin pitkään - yöunet ovat olleet viime öinä 9-11 tunnin mittaisia)
• nukkunut joka päivä päikkärit
• rapsutellut ja halaillut Arttu-hauvaa

Niin ja tietysti kirjoittanut muutaman bloggauksen. 

Ei kai sitä muuta olisi edes ehtinyt yhdessä viikossa tehdäkään? :)

Melkoista mittailua ja seurantaa

Kun on ikänsä ollut kohtuullisen perusterve, eikä lääkärissä juurikaan ole tarvinut juosta flunssaa kummemman takia, on tämä raskausaika saanut kyllä tähän asiaan ihan uuden ulottuvuuden. Vaikkakaan mitään kovin vakavia raskausoireita tai -vaivoja ei ole toistaiseksi ollut, niin kyllä terveyskeskus ja erilaiset toimenpiteet ovat tulleet tutuiksi.

Terveyskeskuksessa oloa on tullut kohtuullisen paljon ihan siis jo siksikin, että neuvolakäyntejä on ollut muutaman viikon välein, plus tietysti erinäisiä raskauteen liittyviä toimenpiteitä; ultrat ja sokerirasituskoe. Siihen päälle vielä ns. normaalit lääkärikäynnit; syksyn päänsärkyjen takia olleet lääkäri- ja fyssarikäynnit sekä alkuvuoden flunssa-aalto.

Nyt sitten viime viikkojen aikana on joutunut tekemään noita toimenpiteitä ihan kotioloissakin.

Sokerien seurantaa

Kävin sokerirasituskokeessa jo alkuvuodesta ja arvot olivat onneksi hyvät. Vaikka luulinkin, että raskausaikana tullut makeanhimo olisi voinut sokeriarvoja nostaa. Mutta puhtailla papereilla päästiin ja jäätelön syömistäkin sai jatkaa - ja omenalimpparin, suklaan sekä keksien. :)

No, nyt sitten maaliskuussa neuvolan yhteydessä otetussa näytteessä näkyi sokeri yhdellä plussalla ja neuvolan täti passitti sokeriarvojen kotiseurantaan. Eli siis kolmena päivänä viikossa - kolmesti päivässä - pitää ottaa verikoe sormenpäästä. Tosi helppo homma neulakammoiselle.

Välineistö sokerien seurantaan.

On se onneksi alkujärkytyksestä huolimatta onnistunut ihan hyvin. Kun on tullut siedätyshoitoa, niin ei enää edes tunnu kovinkaan ikävältä.

Ja mikä positiivisinta; arvot ovat olleet poikkeuksetta alle suosituksen - huolimatta siitä, että sitä makeaakin on tullut syötyä. Nyt sainkin viime viikon neuvolakäynnillä (tai siis sillä kotikäynnillä) luvan harventaa mittaamista kahteen päivään viikossa.

Verenpaineetkin seurantaan

No, vaikka sokeriarvot olivat  ok, vaihteeksi sitten verenpaineet olivat pompsahtaneet ylös.

Sain verenpainemittarin lainaksi ja kahdesti päivässä (vähintään) pitää mitata paineet. Verenpaineen mittaaminen onneksi on huomattavasti mukavampaa kuin sokeriarvojen mittaaminen.

Siitä huolimatta aluksi jännitti se tulos niin paljon, että alapaineet nousivat jo normaaliakin korkeammalle. Siis jännitti siksi, että korkea alapaine voi olla merkki raskausmyrkytyksestä ja neuvolan täti ohjeisti lähtemään heti päivystykseen, jos alapaine menee rajan yli. Ja kun en niistä lääkäreistä ja terveyskeskuksista niin paljon tykkää - ja huoletti, että vauvalla on jokin hätänä - niin jännitti, että mikähän se tulos mahtaa olla. Hieno kierre, kun jännittää että verenpaine on korkealla, vaikka tietää että jännitys nostaa verenpainetta…

Verenpainemittari lainassa.

Alapaineet kyllä vähän laski loppuviikosta, kun ei menty rajan yli ja yritin ajatella mittaushetkellä muuta kuin sitä tulosta. Eli kun jännityspaineet lähti pois, niin saatiin varmaan oikeampi tuloskin. Eilisen kokkailun jälkeen tosin oli alapaineet taas kohonneet ja oli vielä tänä aamunakin. Tänään olenkin sitten ottanut rauhallisemmin, niin alapaineet olivat tunti sitten mitattuna parhaat koskaan kotimittauksessa - nyt jo samaa tasoa niiden alkuraskauden paineiden kanssa.

Ihan hyvä, että pidetään huolta ja seurataan vointia, mutta vähän ehkä itseä ahdistaa, kun tuntuu, että koko ajan pitää olla jotain mittaamassa - ei riitä, että neuvolassa pitää käydä usein. Tai jos ei mittaamassa, niin ottamassa lääkettä; päivittäin kahdesti rautaa (hemoglobiinit olleet alhaalla koko raskausajan ja tuplarauta-annoksesta huolimatta edelleen anemian puolella) ja siihen päälle vielä normaalit raskausvitamiinit ja omega-kolmoset. Raskaus ei ole sairaus, mutta kun ei tällaiseen ole tottunut, niin siltä se kyllä välillä tuntuu. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti raskaus on ollut ihanaa aikaa - ja tosiaan nämä suurimmat vaivat ja mittaustarpeet ovat tulleet vasta nyt ihan loppuraskaudesta.

"Ruokaa pakastimeen" -projekti startattu

Tänään starttasi äippäloman projekteista ruuan tekeminen pakastimeen. Tarkoituksena on siis kokkailla kaikkea hyvää (ja pakastamiskelpoista) ruokaa jo nyt, jotta arki sujuisi aluksi helpommin sitten vauvan kanssa.

Jostain kuulin, että monesti äidit kokkaavat ruokaa pakastimeen ennen synnytystä sen takia, että miestä ei uskalla päästää keittiöön sitten synnytyksen jälkeen. Meillä onneksi mieskin osaa kokata ja välillä tekee sitä jopa mielellään - joten sen suhteen ei ole huolta.

Mutta kyllä se valmis ruoka pakastimesta helpottaa arkea kummasti - ja on kaiken lisäksi ihan mukavaa puuhaa kokkailla. Tällä vältetään myös se, ettei sorruta ihan niin helposti kaikkiin epäterveellisiin valmisruokiin ja hampparipaikkojen tarjontaan - kuten on yleensä kiireisinä aikoina (esim. muuttojen aikaan) käynyt.

Tänään tosiaan oli sitten ensimmäiset kokkailut tätä silmällä pitäen. Tai oikeastaan tein jo laskiaisen aikana kasan pullaa pakastimeen - samalla kun leivoin itse laskiaispullat kotiin. Mutta pulla ei ole ruokaa, niin sitä ei lasketa?

Tänään kokkausvuorossa oli röstiperunat. Nam.

Olen tehnyt röstiperunoita ehkä kaksi kertaa aiemmin. Jälkimmäisestä kerrastakin on varmaan pari vuotta aikaa, joten ihan hirveän usein ei niitä meillä syödä. Ne ovat hyviä ja edullisia - ja periaatteessa myös melko helppotekoisia - mutta vievät aika paljon aikaa. Mutta nythän sitä aikaa onneksi on.

Meidän keittiössä röstiperunoiksi muuntautui tänään kaksi kiloa perunoita, joten melko kauan siinä kesti. Mutta laskeskelin, että 70-80 röstiperunaa sain aikaiseksi. Osa syötiin jo tänään pihvien kanssa, mutta valtaosa meni pakastimeen.

Vähän alkaa jo tuo touhuaminen ottaa kunnon päälle ja hyvin huomaa, ettei ole yleiskunto ja jaksaminen samalla tasolla kuin ennen (koska piti tuon röstiperuna-rupeaman jälkeen ottaa tunnin päikkärit). Mutta silti tässä jo suunnittelen, että mitähän sitä kokkaisi seuraavaksi pakastimeen. Voi olla, että ne suunnittelemani kaalikääryleet täytyy jättää väliin, koska ne ovat vielä isompitöisiä tehdä kuin röstiperunat. Jotain vähän helpompaa ja nopeampaa ehkä seuraavaksi. :)

Äitiyspakkaus saapui

Viime viikolla kotiutui äitiyspakkaus. Jännää. :)

Ei oikeastaan edes harkittu, että oltaisiin otettu rahasumma äitiyspakkauksen sijaan. Äitiyspakkauksessa tulee kuitenkin niin paljon kaikennäköistä tavaraa (vaikka meillä vaatetta kyllä onkin jo hirmuiset määrät) ja siitä jää sitten myös kiva muisto. Eli äitiyspakkauksen ottaminen oli aika selvä asia, josta ei kyllä edes keskusteltu.

Pitkitin äitiyshakemusten tekoa viime tippaan; ne piti tehdä 9.3. mennessä ja taisin täyttää lomakkeet netissä seitsemäs päivä. Ihan siis vaan siksi, että saataisiin todennäköisemmin tuo uusi äitiyspakkaus vanhan sijaan.

Ei siinä vanhassakaan sinänsä mitään vikaa ollut, ihan kivan näköisiä vaatteita siinäkin oli. Mutta jotenkin kun sitä pakkausta on jaettu jo muutama vuosi ja oma vauva kuitenkin syntyy vuonna 2014, niin tuntui kivemmalta saada vuoden 2014 pakkaus.

Olin kyllä aika varma, että vanha pakkaus sieltä tulee, koska tuo uusi pakkaus julkistettiin vasta vähän ennen kun hakemuksen laitoin matkaan. Mutta ilmeisesti viime tipassa lähetetty hakemus ja siihen kirjattu toive uudesta pakkauksesta toimivat – posti toi viime viikolla uudenmallisen äitiyspakkauksen. :)

Ensimmäinen tutustuminen äitiyspakkaukseen.

Äitiyspakkaus 2014 

Pääsääntöisesti olen erittäin innoissaan äitiyspakkauksesta ja sen penkominen viikko sitten oli erittäin jännää. Huolimatta siitä, että oli nähnyt jo etukäteen kuvat ja tiedot pakkauksen sisällöstä.

Vaikka arvostankin erittäin suuresti tätä pakkausta ja sitä etua, että Suomessa sellainen vauvaperheille jaetaan – ihan kaikista jutuista ei voi tykätä. Siksi ajattelinkin nyt listata ne omat ehdottomat suosikit ja inhokit uudesta äitiyspakkauksesta.

Aloitetaan inhokeista

Haalarin ei-niin-kaunis kuosi.

Ehkä oudokki olisi sopivampi sana tähän vaatteeseen liittyen. Kauempaa katsottuna ulkohaalari näyttää ihan ookoolta, mutta lähempi tarkastelu aiheutti lähinnä kummastusta. Haalarissa nimittäin on ”Hyppää, hyppää, hytkytassu” –tyylisiä tekstejä kolmella kielellä kauttaaltaan. Hmm.

Turhan räikeää minun makuun.

Nämä kaksi bodyä ovat värimaailmaltaan ehkä vähän turhan rauhattomia minun makuuni. Väreissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta nuo väriyhdistelmät + liialliset raidat tekevät näistä migreenin aiheuttajia. Ehkä johonkin TOSI neutraaleihin vaatteisiin yhdistettyinä voivat toimia.

Aluslakana (josta en viitsinyt ottaa edes kuvaa) päätyi inhokkilistalle ihan vaan siksi, että todennäköisesti se jää käyttämättä. Oli nimittäin jotenkin niin kovan tuntuinen tuo lakana verrattuna niihin muihin meiltä jo löytyviin, että ei se ainakaan ihan ensimmäisenä ole pinnasänkyyn menossa.

Entäpä sitten ne suosikit?

Arttukin tykkää Aappa-makuupussista.

Meiltä löytyy jo ennestään Aappa Apina –lakanat (ja kohta myös patja samalla kuosilla), joten ei liene ihme, että makuupussi on yksi suosikeistani. Aappa on vaan jotenkin tosi suloisen sympaattinen.

Oravaa vaatteissa.

Jos ulkohaalari oli oudokki, niin tämä turkoosi kevyttoppapuku on kyllä raikkaan värinsä vuoksi yksi lempparivaatteista. Vaatteista myöskin oravakuosinen body ja potkarit tulee taatusti meillä käyttöön; yhdessä tai erikseen. Nämä on älyttömän söpöt – ehkä aavistus retroa, mutta ei liikaa.

Raikkaat yöasut.

Myös nämä kaksi yöasua/potkupukua olivat jotenkin tosi raikkaan oloisia. Ehkä vähän enemmän poikavärisiä kuin tyttövärisiä - mutta kyllä näitä kumpi tahansa voi käyttää. :)

Yleisfiilis pakkauksesta

Itsellähän ei ole sinänsä aiempaa kokemusta äitiyspakkauksista ja niiden sisällöistä. Omasta - vuoden 1984 - äitiyspakkauksesta on äiti säilyttänyt muutamia vaatteita, joita nyt saatiin todelliseen kierrätyskäyttöön omalle vauvalle. Lisäksi olen katsonut kuvia siitä viime vuoden pakkauksesta ja jotain sen pakkauksen vaatteita on tainnut kirppiksiltäkin tarttua mukaan.

Mutta yleisesti ottaen tämä uusi pakkaus on minusta erittäin kattava ja kuoseiltaan raikas. Varustettuna ripauksella retroa, mutta ei liikaa. 

Ehkä vaatteissa on vähän liikaa poikamaisia värejä.  Ymmärrän kyllä, miksi vaaleanpunaista ei pakkauksesta löydy, mutta ehkä sitä sinistä ja vihreätäkään ei olisi tarvinut olla noin paljoa. Toisaalta; meiltä löytyy jo kasat niitä itse hankittuja beige-valkoinen-ruskea –sävytteisiä vaatteita, joita ei nyt pakkauksessa ollut paljoakaan.

Paljon kaikkea hyödyllistä tavaraa ja uskon, että valtaosa näistä tulee meilläkin käyttöön. Erittäin positiivista oli myös se, että vaatteet pääsääntöisesti tuntuivat tosi laadukkailta ja hyvistä materiaaleista valmistetuille. Hienoa! :)

Neuvolan kotikäynti takana

Tänään oli neuvolan kotikäynti, joka meni ihan hyvin. Jotenkin hassua, että kotikäynti on jo ennen synnytystä, mutta kuulemma se on joku uusi käytäntö ja kuntakohtaisesti käytössä.

Luulin, että kotikäynnillä oltaisiin vähän katseltu myös kotia vauvan kasvatusympäristönä. Siis esimerkiksi tsekattu, että minne aiotaan sijoittaa hoitopöytä ja pinnasänky tai että millaisia tarvikkeita meillä on jo tässä vaiheessa hankittuna. Mutta ei. Käytännössä tuo kotikäynti oli ihan sama asia kuin normaali neuvolakäynti; nyt ne hemoglobiinin ja verenpaineen mittaukset tehtiin vaan neuvolan sijaan kotisohvalla. Ei tainnut täti edes kommentoida meidän vaunuja, vaikka olivatkin eteisessä näkösällä.

Vaikka kotikäynti tosiaan sujuikin hyvin, niin oman jännityksensä sen sujumiseen toivat nämä meidän muut perheenjäsenet. Siis muut kuin minä ja vauva - meillä meni kaikki ok. :)

Ensinnäkin siis tämä meidän erittäin ihmisrakas hauva vähän jännitti jo etukäteen. Siis että mitenhän neuvolantätiin suhtaudutaan. No, ensimmäiset minuutit tietenkin hyppien ja pomppien - myöhemmin sitten syliin tunkien ja lelujaan esitellen. :) Vähän myöskin hävetti siinä vaiheessa, kun Arttu sumeilematta tunki päänsä syvälle tädin kassiin ja tutkaili mitä ihanaa sieltä löytyykään; mm. siis verenpainemittari ja sydänäänten kuuntelulaite.

Lisäksi Artulle iski - kaikista aamuista tietenkin juuri tänä aamuna - kovat vatsakivut, jotka ilmenivät erittäin pahanhajuisina pieruina. Arttu piereskeli koko aamun ja päivän niin paljon, ettei tuuletuskaan tuntunut auttavan. Arttu pääsikin sitten puolessavälissä neuvolantädin vierailua takapihalle hengailemaan - sen jälkeen, kun oli ensin aiheuttanut kunnon hajuhaitat sohvalla kainalossa istuessaan.

Johtuen pitkälti juuri Artusta, Markon oli tarkoitus tulla tänään ajoissa kotiin, jotta pystyy tarvittaessa pitelemään Arttua hyppimästä. Mutta ei sekään mennyt niinkuin Strömsössä. Tietysti kaikista päivistä juuri tänään Marko teloi itsensä töissä sirkkelillä ja tuli kotiin työterveyden kautta. Kädessä pari tikkiä ja side, taskussa viikon sairaslomalappu. Marko ja neuvolantäti ajoivat itseasiassa peräkkäin meidän pihaan ja tulivat samalla ovenavauksella sisään - eli lähes ajoissa se Marko sitten kuitenkin kotiin ehti.

Vaikkei tuo Markon käsivamma kovin mukava olekaan, niin ihan mukavaa kuitenkin saada seuraa tähän lomailuun. Suunnitelmissa olisi lähipäiville ainakin leffojen katselua ja mahdollisesti shoppailureissukin - jos vaan saisin sen ostoslistan tässä suurinpiirtein loppuun asti kirjoitettua.

"Vauva - omistajan opas" -kirjan lukeminen startattu

Aloitin eilen lukemaan kirjaa, jolle ei voi olla hymyilemättä.

Vauva - omistajan opas. Käyttöohjeet, vianmääritys ja ensimmäisen vuoden huolto. 

Vauva - omistajan opas.

Kansitekstin mukaan tämä selkein kaavioin varustettu opas perehdyttää uuden omistajan vauvan tärkeimpiin toimintoihin, yleishuoltoon sekä lisävarusteisiin.

Ostin tämän kirjan itseasiassa jo syksyllä - aika pian sen jälkeen, kun selvisi että meille on tulossa vauva. Piti saada Markon synttärilahjaan jotain vauva-aiheistakin - GTA V:n ja JYP-kamojen lisäksi. :) Tämä kirja tuli googlettamalla vastaan ja pakkohan se oli hankkia.

Kumpikaan meistä ei tosin ole ennen tätä ehtinyt muuta kuin selailla kyseistä kirjaa. Itse asiassa ainakin itse muistin kirjan olemassaolon vasta joskus alkuvuodesta. Marko oli säilönyt kirjan silloin syksyllä niin hyvin paikkaan X, ettei kirjaa edes heti silloin löytynyt. Pari viikkoa sitten löytyi ja nyt on ruhtinaallisesti aikaa lukea kirja kannesta kanteen.

Ensivaikutelman perusteella kirjassa on kyllä ihan oikeita ja toimiviakin vinkkejä - eikä se ihan joka kohdassa ole niin viihdyttävä ja hassunhauska. Mutta kyllähän esimerkiksi tämä heti kirjan alussa oleva huomautus kertoo aika paljon kirjan luonteesta:

"Ennen kuin aloitat oppaan lukemisen, tarkista huolellisesti, että malli on ehjä ja että siinä on kaikki sivuilla 16-19 kuvatut osat. Jos jokin osista puuttuu tai ei toimi, suosittelemme ottamaan heti yhteyttä vauvan valtuutettuun huoltoedustajaan."

Eilen kahlasin läpi parikymmentä ensimmäistä sivua ja taidan kohta mennä sohvan nurkkaan jatkamaan lukemista.

Vauvalle hankittavien tavaroiden loputon suo

Yksi niistä asioista, joita eniten olen päivitellyt raskauden aikana (heti niiden kaikenlaisten raskausoireiden ja –vaivojen jälkeen), on ehdottomasti vauvalle hankittavien tavaroiden määrä.

Nyt ollaan siinä mielessä onnellisessa vaiheessa, että valtaosa (ainakin suurimmista) tavaroista on jo hankittu. Mutta oli siinä kyllä hommaakin.

Kun ummikkona hyppää tähän vauvatarvikkeiden maailmaan, niin ei ole ihme, jos menee pää vähän sekaisin. Siis jo ihan aluksi siitä, että niitä hankittavia asioita on vaan niin paljon – eikä kaikki tarpeellinen todellakaan tule ainakaan heti ihan lonkalta mieleen. 

Vielä vaikeampaa se homma on siinä vaiheessa, kun alkaa miettimään että mikä merkki/malli/väri/laita-tähän-ihan-mikä-tahansa-ominaisuus olisi juuri meille paras. Ja sama pohdinta jokaisen tavaran kohdalla!

Isoimmat hankinnat vaikeimpia

Pikkutavaroiden ostaminen on ollut helpompaa - siksi, että jos valinta menee vikaan, niin uuden erimerkkisen/-mallisen ostaminen ei vie vararikkoon. Osaltaan helpotusta hankintoihin on tuonut tietysti myös se, että aika paljon tavaraa on löytynyt tutuilta, FB-kirppiksiltä ja Tori.fi:stä – ja osa on saatu lahjaksikin.

Isoimmat (ja kalleimmat) tavarat ovat sitten olleet ne, jotka ovat aiheuttaneet eniten harmaita hiuksia. Erityisesti yhdistelmävaunut olivat hankinta, jonka valintaan käytettiin runsaasti aikaa ja pohdintaa; tämä aihe oli sen verran mielessä alkuvuodesta, että kirjoittelinpa siitä työpaikan blogiinkin. Vaunuja etsiessä käytiin kolmessa lastentarvikeliikkeessä (osassa useamman kerran), tutkittiin netin arvosteluja, listattiin hyviä ja huonoja puolia, vertailtiin hintoja ja ominaisuuksia excel-taulukon avulla. Huh. Onneksi vaunut on nyt valittu, ostettu ja kotiutuneet.

Arttu-hauvakin tutkaili, ovatkohan nämä valitut vaunut varmasti hyvät.

Vaunujen ohella pinnasänky ja sitteri ovat olleet ne, jotka ovat aiheuttaneet eniten vertailuja ja tuskailuja. Hyvä juttu on se, että ne on kaikki nyt jo hankittu! Eli voiton puolella ollaan! Nyt enää vertailu-listalla on itkuhälytin, josta pitäisi löytää se täydellinen malli.

Mitä sitten tähän mennessä jo löytyy?

Vaikka se ostoslista on vielä pitkä, niin aika paljonhan meiltä jo sitä kamaa löytyy. Tuossa itseänikin helpottaakseni listailin, että mitä meillä jo on. Ajatuksena on ollut, että ostetaan vaan tarpeelliset ja jätetään myöhemmin tarvittavat ja ns. ei-välttämättä-niin-tarpeelliset ostokset myöhemmäksi. Nähtäväksi jää, että onko näistäkään kaikki sitten oikeasti tarpeellisia.

Tavarakasat vielä odottaa järjestelyä.

• Yhdistelmävaunut
• Turvakaukalo + Isofix
• Pinnasänky
• Patja + peitto + lakanoita
• Reunapehmuste
• Mobile
• Sitteri
• Manduca
• Puuhamatto
• Sekalainen kasa leluja
• Hoitoalusta
• Kylvetysalusta
• Vaipparoskis
• Rintapumppu
• Imetystyyny
• Vaatteita - varmastikin ihan riittävä määrä kaikkea mahdollista
• Sekalaista pikkusälää; mm. harsoja, tutteja…
• Äitiyspakkauksen sisältö

Tulikohan siinä kaikki? Suurinpiirtein ainakin.

Eli aika huimat määrät sitä tavaraa alkaa jo olemaan – ja silti ostolistalla on vielä tavaraa. On se hurjaa, miten suuren määrän tavaraa niin pieni ihminen tarvitsee. :)

Tavoitteena olisi saada loput puuttuvat hankittua huhtikuun alkupuolella. Katsotaan, miten käy.

Äippäloman projektit

Tämän blogin perustaminen oli äippäloman projekti nro 1. Eilen työpaikan äippäloma-lounaalla kyseltiin, että mitäs muita projekteja aion toteuttaa äitiysloman aikana. No, onhan niitä - ja kaikki ajoittuvat tähän ajalle ennen vauvaa. Toukokuulta eteenpäin ei ehkä kannata suunnitellakaan mitään kovin suureellisia projekteja, kun päivät varmaan pyörivät aika pitkälti vauvan ympärillä ja siinä on projektia ihan riittävästi.

Mutta niitä projekteja, onhan niitä. Katsotaan, mitä ehtii toteuttamaan, ennen kuin vauva päättää syntyä.

Loppujen vauvatarvikkeiden hankinta
Ehkäpä tärkein näistä äippäloman projekteista, jotta kaikki on sitten kunnossa vauvaa varten. Vaikkakin suurin osa tavaroista on jo hankittuna, niin kaikennäköistä pientä tässä vielä puuttuu. Amme ja itkuhälytin taitavat enää olla ne "isoimmat" hankinnat, mutta sitä sekalaista pikkusälää on vielä PALJON ostoslistalla. Kunhan saan lopullisen ostoslistan valmiiksi (psst, vinkkejä siitä, mitä siihen pitää listata, saa antaa!), niin täytyy jonain päivänä lähteä shoppailemaan. Lisäksi ostoslistalle täytynee lisätä vielä joku halpa lipasto, jotta saa ne kaikki tavarat johonkin mahdutettua - kodinhoitohuoneen kaappiin on kyllä tyhjennetty useampi hylly, mutta tuota vaatetta ja tavaraa tuntuu olevan niin paljon, ettei ne taida ihan muutamalle hyllylle mahtua. :)

Vauvanvaatteiden järjestely
Vauvanvaatteet ehdin itse asiassa jo ennen äippälomaa pestä ja järjestää koon mukaan. Tai siis ei edes kokolapun, vaan ihan konkreettisen koon - oli nimittäin aika suurta vaihtelua kokolapun mukaisen koon perusteella. Nyt on vaatteet neljässä laatikossa koon mukaan lajiteltuna ja silitystä sekä kaappiin viikkaamista odottelemassa. Lisäksi muutamia viime viikkoina ostettuja vaatteita ja äitiyspakkauksen vaatteita (+ Markon vanhempien luota vielä tulossa olevia vaatteita) on vielä odottamassa pesua - ja niitä sen jälkeen tulevia toimenpiteitä.

Ruokaa pakastimeen
Jotta vauva-arjen starttaaminen olisi mahdollisimman helppoa, tarkoituksena on tehdä äippäloman alussa pakastimeen suuret määrät ruokaa. Onneksi ostettiin jouluruokia varten talvella myös arkkupakastin varastoon, joten tilaa kyllä löytyy. Listalla on ainakin kaalikääryleitä, röstiperunoita, makaronilaatikkoa, lihapullia, pinaattilettuja… Lisäksi voisi leipoa jotain piirakoita ja muffinsseja pakastimeen vieraita varten.

Vauvajuttujen kutominen
Koska ei se kesä ehkä ihan vielä taida tulla (tänään satoi lunta!), niin kutomisprojektejakin voi vielä jatkaa. Tosin voihan sitä kutoa kesälläkin, mutta jotenkin tuo oma kutomisharrastus ajoittuu enemmän siihen kylmempään ajanjaksoon. Tulevalle perheenjäsenelle on jo kudottuna pussillinen sukkia ja tumppuja, jotka odottavat päättelyä. Työn alla on lisäksi parhaillaan kypärämyssy ja ikuisuusprojekti-makuupussi - jälkimmäisen tavoitevalmistumisaika on vasta syksyllä. Ehkä sitä jotain muutakin pientä vielä ehtisi tänä keväänä kutoa.

Muuttolaatikoiden purkaminen
Jepjep, tämmöistäkin olisi tarkoitus tehdä - jos vaan ehtii. Mehän siis muutettiin tähän "uuteen" kotiin viime toukokuussa. Koti saatiin suurinpiirtein kuntoon kesän (ja kesäloman) aikana, jonka jälkeen tuli ansaittu lepotauko kodin järjestelyyn - muutama laatikko jäi silloin purkamatta, mutta ne nyt olivat sellaisia tavaroita, joilla ei ollut niin kiire. Sitten tuli syksy ja raskauspahoinvointi. Ei voinut edes kuvitellakaan järjestelevänsä mitään muuttotavaroita. Sitten tuli talvi ja ensimmäinen joulu kotona. Vapaa-aika meni jouluruokien tekoon ja siivoamiseen. Joulun jälkeen alkoikin sitten jo toden teolla vauvatavaroiden hankinta. Muuttolaatikot jäivät auttamatta taka-alalle. Mutta mikäli tässä aikaa ja voimia vaan riittää, niin aion päästä eroon niistä viimeisistäkin muuttolaatikoista huhtikuun aikana. Ihan siis jo siksikin, että jos ei niitä pura nyt, niin ne varmaan seisovat tuolla nurkassa vielä vuonna 2016. :D


Lopun ajan - jos sitä näiltä projekteilta vielä jää - aion sitten keskittyä lepäilyyn. Digiboksilla on odottamassa muutamista sarjoista kokonaisia tuotantokausia, joita ei ole ehtinyt vielä katsella ja mieheltä sain joululahjaksi pari DVD-boksia äippäloman lepäilyaikaa silmälläpitäen. Jos olo antaa myöden, niin tarkoitus olisi myös Artturi-hauvan kanssa lenkkeillä vähän enemmän kuin viime kuukausina on tullut tehtyä. Ja ehkä sitä untakin voisi kerätä varastoon. :)