Arkiaktiivisuus huipussaan

Työpaikallani alkoi pari viikkoa sitten liikuntaohjelma; eräänlainen leikkimielinen (tai totinen?) kisa, jossa seurataan, kuka on liikkunut eniten. Rasteja saa paitsi liikuntasuoritteista, myös arkiaktiivisuudesta.

Se, mikä arkiaktiivisuudeksi luetaan, on varmaan vähän hankalammin määriteltävä asia. Itse olen siihen kuitenkin kirjannut kaikki ne arkiaktiivisuudet, joihin on liittynyt oikeasti aktiivisuutta. Esimerkiksi ruuanlaitossa, jos oikeasti liikun hellan, jääkaapin ja pöydän väliä ja vaikka ruuan poristessa laitan tiskit (kuten usein teen), se on arkiaktiivisuutta. Jos sen sijaan istun keittiön pöydän ääressä kuorimassa porkkanoita, sitä en laske "arkiaktiivisuuspisteisiini".

Vaikka oma liikkumiseni onkin kasvanut SD:n myötä, en todellakaan olisi mukana kärkikahinoissa työpaikkani liikuntasuoritteissa pelkän liikunnan osalta. Siksi onkin jopa huvittavaa, että kahden täyden viikon jälkeen olin tämän liikuntakisan kärkikolmikossa! 46 puolen tunnin rastia kahden viikon aikana; niistä 37 rastia arkiaktiivisuudesta.

Oma ennätykseni on erään sunnuntain seitsemän rastia, eli 3,5 tuntia arkiaktiivisuutta, joka koostui mm. Meean kanssa ulkoilusta (1 h), parin litran kasvissosekeiton tekemisestä (0,5h), tiskeistä ja pyykeistä (0,5h) sekä kodin siivoamisesta flunssaisen viikon jäljiltä (1,5h).

Vaikkei sitä itse tule ajatelleeksi, niin ihan perusarjessa tulee liikuttua yllättävän paljon. Okei, on päiviä, jolloin iltaisin makoilee sohvalla ja yrittää töiden jälkeenkin Meean kanssa keksiä mahdollisimman staattista puuhaa, kuten kirjojen lukeminen. Mutta ruokaa on tehtävä päivittäin, siivota pitää ja lapsen kanssa touhutessa arkiaktiivisuutta tulee ihan huomaamatta etenkin viikonloppuisin.

Olin itsekin yllättynyt, kuinka paljon sitä arkiaktiivisuutta oikeasti kertyykään!

Saa nähdä miten työpaikan kisassa lopulta käy, mutta kun SD kannustaa minua liikkumaan enemmän ja pidempään hyvien tulosten takia, myös tämä työpaikan liikuntaohjelma kannustaa siivoamaan ja kokkaamaan enemmän - vaikkei aina jaksaisikaan.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Välikausishoppailua - sittenkin!

Kirjoitin hetki sitten, että tänä syksynä päästään vaateshoppailujen osalta helpolla. Kaikki vk- ja talvikamppeet mahtuvat edelleen päälle ja uutta ei tarvitse ostaa.

No, tämän bloggauksen jälkeen kannoin ne vk-kengät sisälle ja testasin niitä ihan oikeasti jalkaan. Tai en edes jalkaan, vaan Meea seisoi pohjallisen päällä. Hups, tilaa jäi vaan pari milliä! Eipä tainneetkaan enää olla vk-kengät sopivan kokoiset jalkaan...

Toissa viikonloppuna ahdistuin rahanmenosta ja valinnanvaikeudesta, mutta tuli tilattua kehutut Reiman Patterit. Myöhemmin bongasin vielä paikalliselta FB-kirppikseltä käytetyt, mutta vedenpitävät, Vikingit vitosella - viime viikolla ehtivät kahdesti Meean jalkaan päiväkotiin ja ilmeisesti ihan hyvät olivat. Nyt dilemmani onkin, että pärjätäänkö noilla vitosen kengillä yksi välikausi vai pidänkö viime viikolla postipakettina tulleet Patterit joka tapauksessa - Vikingit ovat jo kuluneen näköiset, mutta toisaalta niin varmaan ne uudet Patteritkin parin viikon käytön jälkeen! No, toistaiseksi ainakin ovat vielä palauttamatta ja taitaa palautusaika kohta kulua umpeen...

Toistaiseksi uutuuttaan hohtavat Patterit.

Muut ulkovaatteet syksyyn onneksi edelleen(kin) mahtuvat päälle, mutta päiväkotiarjen pikkuhiljaa alkaessa olen huomannut vajeen Meean collegehousu-pinossa. Leggingsit ja colleget ovat meillä lähes ainoastaan ne vaihtoehdot päiväkotihousuiksi (mekkoja+sukkiksia käytetään päiväkodissa aika harvoin ja farkkuja en ole tainnut laittaa kertaakaan). Leggingsejä on vino pino, mutta kevään collareista alkaa monesta mitta loppua lahkeista! Nettikirppikset on kahlattu jo läpi, mutta kovin huono tuntuu olevan tarjonta tässä koossa - ehkä collarit jo helpommin menevätkin rikki tai kulahtavat niin, ettei niitä enää voi laittaa myyntiin.

Kenkätilauksen yhteydessä tilasin hätäpäissäni Meealle kahdet collaritkin ja Prismasta tarttui tiistaina matkaan yhdet. Ehkä yhdet vielä täytyisi ostaa, koska en arkiviikkoisin ihan joka päivä aio enkä halua pyykkiä pestä... Sellaisia nippanappa jalkaan mahtuvia collareita kun on nykyisistä valtaosa; jos ne siivoan pois vaatekaapista, niin jäljelle jää ehkä yhdet pituudeltaan oikeasti sopivat.

Hätävarana tilatut "no en mä nyt tiedä palautanko nää sit kuitenkin" -collarit, jotka osoittautuivatkin livenä superkivoiksi!

Vauva-aikana totuin siihen, että vaatekaappia saa siivota tasaisin väliajoin ja vaatteet mahtuvat päälle vain hetken. Nyt on jo pitkä aika pysytty ns. samassa koossa ja en edes muista, milloin olen viimeksi vaatekaapista siivonnut pienet pois. Kesävaatteistakin pystyi tänä kesänä käyttämään vielä viimekesäisiä! Mutta näyttäisi se tyttö vieläkin vähän kasvavan, mittaa ainakin! :)

Itselläni on tässä samaan aikaan meneillään myös "pienet myyntiin" -projekti, johon vaatekaapin siivous liittyisi aika oivasti. Vauva-aikaan myinkin pieniä vaatteita pois aktiivisesti, mutta sen jälkeen tahti on hidastunut ja lähes loppunut kokonaan. Tällä hetkellä meillä on varastossa kaksi (!!) Ikea-kassillista pientä vaatetta - ja siitä määrästä on kuitenkin jo laitettu osa talteen Meealle muistojen laatikkoon sekä annettu takaisin tutuilta saadut vaatteet - ja myytykin osa. Jos edes murto-osan tästä jäljellä olevasta määrästä saisi eteenpäin uusiin koteihin, tulisi varastoonkin tilaa.

Kyllä tämä lastenvaate-touhu vaan on sellaista jatkuvaa ostamista - aina on joku jäänyt pieneksi ja aina jotain tarvitaan. Vaikka äiti olisikin varma, että tällä vaatekaapin sisällöllä pärjätään pitkään. Nähtäväksi jää, pitääkö uusi toppahaalari ostaa ensi kuussa, joulun jälkeen vai ensi syksynä...

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Superdieetti ja uuden opettelua

Kolme viikkoa Superdieettiä takana ja täytyy sanoa, että on tässä ollut melkoista opettelemista.

Itselläni suurin haaste on ollut löytää riittävästi aikaa kaikkeen. Ja eihän sitä aivan riittävästi ole löytynyt, joten liikkumisesta on joutunut karsimaan.

Ruuan suhteen suurin "ongelma" on kasvisten suuri määrä. Siis se kuorimisen ja pilkkomisen määrä; aivan älyttömästi kuluu aikaa siihen! Vaikka mieskin on nyt joten kuten mukana tässä, eli syö pääsääntöisesti samaa ruokaa samojen dieettiohjeiden mukaan JA auttaa myös ruuanvalmistuksessa toisinaan - silti se vapaa-aika tuntuu loppuvan kesken ihan jo kasvisten pilkkomiseen kuluvan ajan vuoksi. Kun ei niihin pakastevihanneksiin viitsisi kovin usein turvautua...

Osallistuin vuosi sitten Masusta misuksi -valmennukseen ja sama ongelma kasvisten ja ajan riittävyyden suhteen oli havaittavissa jo silloin. Nyt kun tähän Superdieettiin liittyy vielä P A L J O N muutakin "opeteltavaa" (sekä ruuan että liikunnan osalta), niin kasvisten pilkkominen tuntuu entistä haastavammalta.

Siitä huolimatta - vähintään 400 g kasviksia on joka päivä syöty kolmen viikon ajan ja vain reilu puoli kiloa niistä on tullut pakastealtaasta.

Tässä ne yhdet pakastealtaasta otetut. :) 

Kasvisten suuren määrän lisäksi koko ruuanlaitto on vaatinut ns. uuden opettelua. Ihan jo siinä, että ei meillä aiemmin ole syöty noin suurta määrää kasviksia - korkeintaan silloin, jos pääruokana on salaatti, on kasvisten ja muun ruuan suhde voinut olla sama kuin tässä dieetissä - joten se on ollut jo se ensimmäinen uuden opettelun tapa.

Sen lisäksi koko ruuanlaiton muoto on hyvin erilainen, mihin olen tottunut. Liha syödään lihana, ilman mitään kastikkeita, kermoja tai juustoja. Entinen "liha-allergikko" on joutunut opettelemaan dieetin aikana syömään pihvejä, joka on todellakin tehnyt tiukkaa. Lihat ostetaan maustamattomina ja maustetaan itse; joka osaltaan taas lisää sitä ruuanlaittoon menevää aikaa - vaikkakin toki maku on lähes aina ollut huomattavasti parempi kuin niissä kaupan valmismarinadeissa. Mausteita on pitänyt käyttää enemmän mihin olen tottunut (vaikka maustan muutenkin aika paljon!) ja suolan sekä öljyn lisääminen vasta valmiiseen ruokaan on tuonut lisähaastetta kokkaamiseen. Nimimerkillä "pitäisi varmaan ostaa uudet pannut, niin ei kana palaisi pohjaan ilman öljyä..."

Pihvit ovat olleet monesti helppo valinta - vaikkei mikään oma lempparini, todellakaan. 

Kaiken tämän uuden opettelun päälle on pitänyt hyvin tarkasti suunnitella viikon ruoka. Kilon satsi lihapullia hupenee yllättävän nopeasti ja valtaosa dieetin ruokavaliosta on sellaista, joka ei joko lainkaan tai ilman soveltamista sovi Meealle. Ne mausteisimmat ruuat on pitänyt jättää Meean lautaselta pois ja lisäksi neidillä on meneillään "en syö kasviksia" -vaihe, jolloin kana-kasviswokki tai kasvis-jauhelihapata ei ole juurikaan kelvannut. Tämä on luonnollisesti lisännyt ruuanlaiton määrää ja tuonut muutaman harmaan hiuksen lisää; etenkin päiväkotipäivinä neidin syömän lämpimän ruuan määrä on niin pieni, että oikein turhauttaa keittää niin vähäistä määrää makaronia (vaikka sen tekisikin vaikka kahdelle päivälle kerrallaan).

Kaikesta tästä huolimatta; ruokapuoli on sujunut yllättävän hyvin. Välttämättä ruokaa ei ole tullut syötyä joka päivä ihan grammalleen oikein, kun sitä on pyrkinyt tekemään isomman satsin kerralla. Ja koska itselleni kyse on enemmänkin elämäntapojen muutosprosessista (vaikkakaan en nyt kolmen viikon jälkeen ole varma, onko Superdieetti ihan paras keino siihen...), en ole muutenkaan kaikkea joka kerta ihan grammalleen mitannut ja aivan niin millintarkasti noudattanut ohjeita. Kaikki kokattu ruoka on kuiten ollut SD:n ruokavalion mukaista ja aamu-, väli- ja iltapalat on nautittu ohjeiden mukaan siinä määrin, että rahka tulee jo korvista ulos (ja kyllä, olen syönyt myös niitä rahkaa korvaavia ruoka-aineita).

Treenipäivänä aamupala saattaa näyttää jopa tältä!

Lipsumisia on tapahtunut pari kertaa. Lähinnä ne ovat olleet ulkona syömisiä, kuten eilen töiden jälkeen ennen leffailtaa (joka on harvinaista herkkua nykyään!). Oma lähtöajatus oli, että dieettiohjeita ei tarvitse noudattaa orjallisesti, vaan noudattaa sitä eräänlaisena guidelinena vielä tuon kuusiviikkoisen jälkeen. Ja jotain SD:n vaikutuksesta omaan kroppaan kertoo sekin, miten huono olo noiden ei-SD:n mukaisten ruokailujen jälkeen on tullut!

Lisäksi olen kahdesti syönyt vaaleaa leipää SD:n aikana; itsellenihän siis leivästä (ja sipseistä) luopuminen on se vaikein asia tässä dieetissä - siksi tuo määrä on yllättävä pieni! Sipsejä en ole syönyt kertaakaan, mutta eilen piiiiitkästä aikaa leffassa käydessä oli pakko ostaa popcorneja.

Liikuntaosuus sen sijaan ei ole sujunut ihan niin mallikkaasti. Tai no, lähtötason huomioiden on, mutta SD:n vaatimustason huomioiden ei ole.

Liikunnan osalta pitäisi päästä 8 kertaa viikossa suoritukseen. Sanotaanko, että ennen dieettiä oma suoritukseni taso on ollut ehkä 0-2 kertaa viikossa (sillä hyväksyttävällä ajallisella kestolla) ja ne ovat olleet tosiaan lähinnä kävelyä. Treenimuotoista en ole tehnyt aiemmin oikeastaan lainkaan; salilla käynnistä on vuosia ja kotijumpatkin ovat jääneet hyvinhyvin vähäiseksi. Joten lähtötason huomioiden olen onnistunut oikein hyvin!

Todistettavasti liikuttuakin on tullut viimeisen kolmen viikon aikana. :)

Ensinnäkin ne aerobiset harjoitukset, joita pitäisi olla neljästi viikossa. Niitä olen tosiaan tehnyt aiemminkin (kävelylenkin muodossa), mutta huomattavasti lyhyempänä. Nyt olen sekä kasvattanut toistokertoja että kestoa (SD:n "vaatimaan" kestoon), sekä lisännyt kävelyn rinnalle myös kuntopyöräilyn. Yksi viikko tästä kolmiviikkoisesta meni sairastaessa, mutta keskimäärin olen saanut aerobisia harjoituksia tehtyä 2-3 kertaa viikossa (SD:n tavoite siis 4; joka ei ole oma henkilökohtainen tavoitteeni).

Treenejä olen tehnyt saman verran, 2-3 kertaa viikossa. Olosuhteista johtuen nämä ovat olleet ainoastaan koti- ja ulkotreenejä; salikorttia en omista ja jotenkin työssäkäyvänä äitinä se treenaaminen on helpompaa kotona kuin salille lähteminen. Kahvakuulan ostamista harkitsen; se toisi lisävaihtelua treenaamiseen. Ottaen huomioon, että aiempi treenaustahti oli 0 kertaa viikossa, on treenien määrä kuitenkin huima!

Ja kuten sanottua; enemmän tulen joka tapauksessa panostamaan ruokailuun kuin liikuntaan. Tästä kuitenkin varmaan saa liikunnan suhteenkin taas jonkinlaisen startin, jotta se treenaaminen säilyisi edes kerta viikossa -tahdilla SD:n jälkeenkin!

Entäs sitten ne tulokset? Kolme viikkoa takana ja painoa lähtenyt pari kiloa. Senttejä lähti kahden viikon mittauksen jälkeen esim. vyötäröltä kuusi, mutta niistä on jostain syystä tullut osa takaisin (vaikka paino on kuitenkin viikon takaisesta tippunut).

Kuviakin olen ottanut, mutta en aio niitä blogissa julkaista. Lopputulos-kuvaa voisin harkita, mutta se taas ei kertoisi mitään ilman sitä lähtötilanne-kuvaa. :) SD:n alun ja tämän päivän kuvia vierekkäin katsoessa kuitenkin huomaa selkeästi, että onhan kiloja tai turvotusta lähtenyt ihan tasaisesti joka puolelta ja ehkä jotain kiinteytymistäkin on tapahtunut.

Sen lisäksi, että on uskomattoman hienoa, että painoa on lähtenyt, se on myös uskomattoman mielenkiintoista! Koska liikuntamäärä on ollut (etenkin 2. viikolla) todella pieni, se luo uskoa siihen, että ruokavaliolla voi saada isoja muutoksia aikaan!

Vaikka dieetti on "tiukka", ei herkuttelusta ole tarvinnut luopua; pannukakut eivät olleet kovin hyviä, mutta vanukkaat kyllä auttavat herkkuhimon iskiessä.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kohtuullisen ylpeä itsestäni. Yleensä tällaisilla "nyt pitää syödä näin ja tehdä näin" -ajatuksella varustetut jutut eivät itselleni toimi ja ajatukset pyörii vaan sen kielletyn asian ympärillä. Ja jos kerran lipsuu "no otan nyt vaan vähän suklaata", niin helposti lipsuu toisenkin kerran "no kun kerran otin jo, niin ei sillä nyt oo niin väliä enää". Tätä ei kuitenkaan ole nyt tapahtunut!

Liikuntamäärä on kasvanut aiempaan verrattuna ja ruokailutkin pysyneet melko hyvin kurissa. Ruuan suhteen tosiaan alkuajatuksenakin oli sallia itselleni pari lipsahtamista - en tiedä oliko se nyt sitten hyvä vai huono lähtökohta Superdieettiin, mutta ainakin realistinen! Tulevana viikonloppuna luvassa on tyttöjen reissu Tallinnaan, jossa 99% varmuudella SD:tä en tule kuitenkaan noudattamaan. Samaten kun eilen pääsin PITKÄSTÄ aikaa miehen kanssa leffaan, en edes miettinyt, että olisin jättänyt popparit ostamatta.

Ehkä tosiaan itselle ei niinkään ole tärkeää se varsinaisen SD:n lopputulos, eli montako kiloa tämän kuuden viikon aikana lähtee. Vaan miten näitä osa-alueita saa vietyä arkeen jatkossakin, ettei tämä jää vaan kuuden viikon rutistukseksi, jonka jälkeen palautetaan Hesen hamppareilla ja sipseillä ne pudotetut kilot takaisin. En aio jatkossakaan kieltäytyä täysin siitä epäterveellisestä ruuasta, mutta jos valtaosa muusta arkiruuasta on terveellisempää kuin nyt, silloin tällöin herkuttelu on ihan sallittua. Ei niin, että tuntuisi, että joutuu luopumaan jostain ja kiduttamaan itseään ruuan suhteen, vaan niin että saa jonkun balanssin ruokailuihin ja muutettua asteen verran terveellisemmäksi. Tarkoituksena ei ole dieetin jälkeen jatkaa samalla ruokavaliolla kuin dieetissä, mutta jospa saisi tehtyä jotain muutoksia arkiruokailuun; itse ehkä ajattelisin, että tulen jatkossa useammin korvaamaan leivän rahkalla, pienentämään aterioiden hiilarimäärää sekä lisäämään kasvisten määrää JOKA aterialla. Ehkä jatkossakin tulee toisinaan kokkailtua SD:n reseptien mukaan silloin tällöin, mutta mitään grammojen tarkkailua en varmaan tämän 6-viikkoisen jälkeen tule harrastamaan.

Sinänsä Superdieetti itsessään ei ehkä ollut se paras vaihtoehto minulle, enkä välttämättä ihan kaikkea SD:n oppeja allekirjoita (tästä oma bloggauksensa myöhemmin). Mutta tosiaan jotain ohjeistuksia talteen tulevaisuutta varten tästä varmasti saa.

Puolet vielä jäljellä - mielenkiinnolla tuloksia odotellen!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Päiväkodissa kesälomalla?

Olen törmännyt välillä asenteeseen, että lasta ei saisi viedä päiväkotiin, jos vanhempi on lomalla. Olipa kyse sitten sairaslomasta tai kesälomasta. Ja vanhemmalla tarkoitan tässä kohtaa erityisesti äitiä; isän suhteen "kielto" ei ole niin ehdoton.

En kyllä itsekään ymmärrä sitä, että lapsi on päiväkodissa täyspäiväisesti, jos vanhempi on kotona pidemmän aikaa. Tilannekohtaistahan se tietysti on, eivätkä kaikki ratkaisut aina ole niin mustavalkoisia. Työtön äiti tarvitsee aikaa työn etsimiseen, eikä se onnistu lapsen pyöriessä jaloissa. Vauvan syntyessä isompi lapsi kaipaa leikkiseuraa ja virikkeitä. Ja niin edelleen.

Silti se suomalainen asenne pääpiirteissään on "kun et ole töissä, hoida lapsesi itse".

Kun itse kerroin Meean olevan muutaman päivän kesälomiemme aikaan päiväkodissa, reaktiot olivat yleensä hämmästyneitä. "Ai vaikka olet lomalla?"

Kyllä.

Joku siellä nyt tietysti ajattelee, että onpas siinä huono äiti, kun ei halua viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Joten avaan asiaa hieman. Ne hämmentyneet reaktiotkin kun yleensä vähenivät, kun selitti tämän asian heti alusta asti.

Meidän päiväkodissa hinnoittelu menee kuukausiperusteisesti ja meidän kesälomamme sijoittuivat niin, että hoitopäiviä tarvittiin joka tapauksessa muutama sekä heinä- että elokuulle. Heinäkuu olisi saatu järjestettyä hoidottomaksi, mutta elokuulle olisi kaikesta säätämisestä huolimatta tullut kolme hoitopäivää.

Meidän päiväkodissa ns. vajaita (10 tai 15 hoitopäivän) kuukausia pitää olla kolme peräkkäin. Ilmaisen kuukauden kesällä saa, jos lapsi on aloittanut hoidon edellisenä elokuuna - no Meeahan aloitti vasta marraskuussa. Jos maksuissa haluaa säästää muuten, pitäisi irtisanoa päiväkotipaikka ja hakea sitä heti uudelleen - 99,9% varmuudella ryhmä olisi ollut sama kuin aiemminkin.

Koska syyskuulle järjestyi hoitaja muutamalle päivälle, otimme heinä-elo-syyskuun Meealle 10-päiväisenä. Heinäkuulle omia työpäiviäni tuli kuusi ja elokuulle miehen työpäiviä kolme. Niin sanottu tarve päivähoidolle oli siis siltikin alle puolet siitä, mitä maksoimme.

Käytimmekin sitten osan niistä jo maksetuista hoitopäivistä ihan vaan omaan lomailuun ja kodin kunnostamiseen. Täysin itsekkäästi! Ai että, kamalia vanhempia. Etenkin siksi, koska Meea viihtyy e-r-i-n-o-m-a-i-s-e-s-t-i päiväkodissa!

Itse vein Meean hoitoon kahtena (!!) lomapäivänäni. Kesälomalla olin kuitenkin neljä viikkoa, joista lähes jokaisen muun päivän Meean seurassa (yhden yön Meea oli mummin ja vaarin luona yökylässä). Eli ei suinkaan ole kyse siitä, että Meea olisi ollut päiväkodissa koko lomani.

Ensimmäisenä "lomapäivänäni" siivosin sekä kävin kampaajalla ja shoppailemassa. Toisen "lomapäivän" käytin synttärikakun leipomiseen, auringonottoon ja leffan katseluun. Erityisesti kampaajareissu oli minusta fiksuin toteuttaa näin; muutoin kampaaja olisi pitänyt varata ilta-aikaan, jotta mies olisi voinut olla Meean kanssa - tai palkata joku erillinen lapsenvahti (joka olisi tuntunut hassulta, kun tavallaan samasta asiasta maksetaan päiväkotiinkin koko ajan).

Mies taisi viedä Meean lomallaan (sama neljä viikkoa, mutta eri aikaan) neljänä päivänä hoitoon. Näistä kolme päivää hän käytti terassin kaiteiden sekä puuvajan tekemiseen - hommia, jotka eivät olisi onnistuneet Meean kanssa.

Vaikka tämä ratkaisu oli meille aika luonnollinen ja toimiva - sekä myös taloudellisesti paras (joka kannalta ajatellen), niin aika paljon joutui selittämään aina päiväkodin maksukäytännöistä lähtien, että miksi ihmeessä Meea kesälomalla on ollut hoidossa. Tai siis; ilman tarkempaa selitystä reaktiot olivat kummastelevia.

Jotenkin se käsitys siitä, että lapsi pitää hoitaa aina itse, vaan tuntuu olevan juurtunut suomalaisten ajattelutapoihin. Päiväkodissa ollaan vaan niin vähän aikaa kuin mahdollista ja jokainen lomapäivä poissa päiväkodista, vaikka siitä maksettaisiin.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että tämä oli ehdottomasti hyvä ratkaisu meille. Erityisesti siitä näkökulmasta, että Meealle ei tullut kuukauden tai kahden taukoa päiväkotielämästä ja syksyn aloituskin lienee helpompi. Syyskuu mennään vielä harvemmilla hoitopäivillä, mutta nyt on takana ensimmäinen täysi viikko päiväkodissa - ja kaikki on sujunut ongelmitta! Tänään oli pitkän viikon päätteeksi vähän hankalampaa herätä, mutta hyvin selvittiin tästäkin aamusta ja päiväkodin kommentit ovat olleet joka päivän päätteeksi "Meealla oli tänään hyvä päivä!". Meealla kesällä pisin tauko päiväkodista oli 2,5 viikkoa, joten päiväkodin rutiinit eivät ihan kokonaan kesän aikana unohtuneet.

En tiedä mikä tilanne olisi, jos neidillä olisi ollut kunnon kesäloma ja pitkä tauko päiväkodista - mutta ainakin nyt sopeutuminen päiväkotiarkeen on lähtenyt erinomaisesti käyntiin! Itse asiassa sunnuntai-iltana Meea jo innoissaan ODOTTI päiväkotiin pääsemistä ja kavereiden näkemistä, ja on aamuisin lähtenyt päiväkotiin mielellään.

Hyvin kuvaavaa on neidin keskiviikkoaamun "Heippa! Muistakaa tulla hakemaan mut!" -huikkaukset, jonka jälkeen hän jo kirmasi leikkimään. <3

Onko lapsesi ollut lomallasi päiväkodissa? Voiko mielestäsi lapsen viedä päiväkotiin, jos on itse lomalla?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Projektina DIY Ikea Duktig

Eli suomeksi sanottuna: leikkikeittiön tuunaus joulupukinkonttiin.

Meea sai siis joululahjaksi oman leikkikeittiön. Tästä voi päätellä, että tuunaus on suoritettu jo viime vuoden puolella, mutta en vaan ole ehtinyt tästä blogiin kirjoittaa aiemmin! Välillä on tuntunut olevan haasteita bloggaamiseen käytettävän ajan suhteen - ja ns. ajankohtaisemmat aiheet ovat kiilanneet edelle. Mutta nyt! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mietin aluksi valmiin - hieman kalliimman - leikkikeittiön ostamista, mutta Ikean Duktig-leikkikeittiön edullinen hinta, fiksu ulkomuoto, kätevä koko ja tuunaaminen mieleisekseen tuntui passelilta ratkaisulta. Pinterest on pullollaan ihania tuunattuja Duktig-keittiöitä, joten vinkkien etsiminenkään ei ollut vaikeaa.

Ajatuksena oli tuunata keittiö yhdessä miehen kanssa, mutta loppujen lopuksi hän kyllä teki enimmän työn - minä valitsin värit ja materiaalit. :D

Kun tosiaan itse sain jättäytyä varsinaisesta tuunauksesta sivualalle, tuntuu että tämähän oli tosi helppo tuunauskohde. :D Toki siihen meni jonkin verran aikaa, mutta eipä mieskään valitellut tämän kovin raskasta olleen - eikä hermotkaan tainneet mennä kertaakaan. Pienellä vaivalla keittiöstä saa kuitenkin monta kertaa kivemman näköisen kuin se alkuperäinen Duktig.

No mitäpä Meean leikkikeittiössä sitten tuunattiin?

1) Valkoinen maali
Kaikki puunväriset osat maalattiin valkoiseksi ennen kasaamista. Jo pelkästään tämä maalaus raikasti keittiön ilmettä!

2) Hopeaspray
Hellan ja mikron ovi käsiteltiin hopeaspraylla. Näin ne näyttivät aidommilta, rosterisilta kodinkoneilta.

3) Nupit hellaan
Hellaan tehtiin nupit, jotka ruuvattiin löysähkösti kiinni hellan yläpuolelle. Näin niitä voi käännellä jonkin verran.

4) Tapetti välitasoon
Välitasoon laitettiin levy taustalle ja levyyn tapetti. Tämä oli vaikein osuus keittiötuunauksesta - siis se valinta! Aluksi mietin laattakuvioista tapettia tai jotain hempeän vaaleanpunaista kukkakuviota. Kun K-raudan alelaarista löytyi tällainen ihastuttava ruututapetti, valinta oli aika selvä. Sopii kyllä keittiöön erinomaisesti!

5) DC-fix pöytätasoon
Pöytätaso päällystettiin marmorityylisellä DC-Fixillä. Jos tapetin valinta oli keittiötuunauksen vaikein osa, tämä DC-Fixin kiinnittäminen oli fyysisesti vaikein osuus! Helpompaa tämä oli kuin kirjojen päällystäminen kontaktimuovilla, mutta silti tämä oli ainoa osuus, johon vaadittiin kahden henkilön työpanos. Pyöristetyt nurkat jäivät vähän epäsiisteiksi DC-Fixillä, mutta eipä se pikkuneitiä leikeissä ole haitannut.

6) Valot
Välitilaan ostettiin useamman ledin sisältävä suorakulmion muotoinen lamppu valaisemaan kokkailuja. Itse asiassa tämä lamppu ei enää keittiössä ole, sillä tarrakiinnitys ei toiminut riittävästi ja lamppu putoili jatkuvasti. Patenttiratkaisua asiaan ei ole keksitty - eikä valoa kyllä ole kaivattukaan. Toinen valo löytyy uunista; uunin seinässä on painettava valo, jonka saa siis valosta painamalla päälle tai pois.

7) Koukut
Koukut keittiön sivuun asennettiin itse asiassa vasta joulun jälkeen (samoin kun muuten nuo valotkin!), koska emme ennen joulua löytäneet sopivia koukkuja. Clas Ohlsonilta ne lopulta löytyivät; söpöt vaaleanpunaiset koukut, johon voi ripustaa keittiöpyyhkeen tai jossain kohtaa vaikkapa esiliinan.

-----

Kohtuullisen pieniä muokkauksia, eikä eurojakaan kulunut älyttömästi; DC-Fix ja lamput taisivat olla ne kalleimmat investoinnit. Ja silti keittiö on aivan erinäköinen kuin se Ikean peruskeittiö! Meillä leikkikeittiö sijoitettiin oikean keittiön sivuun, joten siksi hyvä ulkonäkö on (ainakin itselleni) entistä tärkeämpää.

Vaikka keittiö on jo leikeissä mukana, ei se tarkoita sitä, että se olisi (välttämättä) vielä valmis. Vielä ajatuksissa on muuttaa tuo hellan luukku aukeamaan kuten oikea hella; nythän se siis aukeaa saman suuntaisesti kuin ovi. Se ei kuulemma olisi suuri homma, mutta on vaan unohtunut kaiken muun keskellä - vähän niinkuin tämä bloggauskin. Myöskin tapetin vaihtaminen välitilaan kävisi kohtuullisen kätevästi; sitäkin voisi harkita jossain vaiheessa, jos vastaan sattuu vielä parempi tapetti.

Huhtikuussa sain valmiiksi ontelokuteesta tekemäni vaaleanpunaisen lelukorin keittiön viereen ja jonkinlaiset laatikot keittiön alle leluja varten on vielä suunnitteilla - jos vaan jossain tulee vastaan sopivia. Jos tilaa olisi enemmän, tähän kylkeen voisi tuunata vaikka jääkaapinkin!

Parastahan tässä kaikessa on se, että leikkikeittiö on vielä reilun puolen vuoden jälkeenkin yksi ehdottomasti leikityimmistä leluista! Alkukuukausina Meea kokkasi päivittäin, edelleenkin monta kertaa viikossa.

Tuunaukset ovat kestäneet ja leikkikeittiö tulee varmastikin ihastuttamaan vielä monta vuotta. :)

Löytyykö teiltä tuunattua leikkikeittiötä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Helpoin välikausi ikinä!

Tähän asti uuden kauden (syksy, talvi, kevät ja jopa kesä) startatessa on ollut kamala stressi ja ahdistus. Johtuen siitä, että on pitänyt uusia neidin ulkovaatevarastot. Ihan järkyttävää hommaa - etenkin talvella.

Pitää vertailla ominaisuuksia; vesipilareita, tuulenkestävyyttä ja materiaalia. Eikä hinta ja ulkonäkökään ole merkityksetöntä! Ihan hirveä show ja tieto ei todellakaan kasva vuosien myötä; alati kasvavalle lapselle paras vaihtoehto talvivaatteeksi ei nyt välttämättä olekaan sama kuin vuosi sitten. Etenkin viime talvi oli paha; sen lisäksi että paikallaan makaava vauva oli muuttunut liikkuvaksi taaperoksi, luvassa oli myös päiväkodin aloitus - jolloin ulkovaatteiden kestävyys nousi ihan eri tasolle. 

Tänä syksynä olen kuitenkin erityisen onnellinen äiti. 

Meealle nimittäin mahtuu edelleen kaikki keväiset vk-vaatteet (2 haalaria ja takki+housut; toinen haalari oli käytössä jo viime syksynä!) ja varastoistani löysin vielä yhden kokoa isomman vk-haalarin kasvupyrähdyksen/kevään varalle. Takkejakin on monta jo valmiiksi ja loppukesästä tuli vielä ostettua yksi Frozen-takki.

Tätä Reiman haalaria on käytetty jo vuosi!

Viimetalvinen toppahaalarikin menee ainakin alkutalven!

Talvihaalarit testasin hiljattain ja ne mahtuvat päälle ainakin alkutalven. Lisäksi jemmassa on viime talvena hankitut kokoa isommat toppahousut, joiden kaveriksi voisi ostaa takin - jos nyt housu+takki -yhdistelmää tulee käytettyä; viime talvena mentiin pitkälti haalarilla. Ja jos nykyisissä haalareissa loppuu mitta kesken (lahkeista), voi joulun tienoilla etsiskellä vielä reilumman haalarin lopputalveksi; joulun jälkeen voisi löytyä alestakin? Vanhoista takeistakin päälle mahtuu vielä yksi toppatakki ja yksi villakangastakki. 

Asusteita löytyy niin syksyyn kuin talveen. Syksyksi olen ommellut itse kaksi pipo+huivi -settiä ja kaikki keväiset asusteet mahtuvat edelleen Meealle. Talvikamppeistakin todennäköisesti kaikki mahtuvat edelleen; lisäksi ostin jo viime talvena ainakin pari talvilakkia jemmaan kokoa isompana - saa nähdä ovatko ne reiluja vielä tänäkin vuonna. Myös Tintun loppuunmyynnistä on tulossa pari hattua nykyisessä koossa ja yhtä koko isompana.

Syksyksi uutta pipoa ja huivia - vaikkei välttämättä tarvetta ollutkaan.

Ja uskomatonta kyllä; myös kengät mahtuvat! Vk- ja talvikenkiä en kyllä ole kokeillut vielä jalkaan, kun en ole jaksanut niitä varastosta roudata sisälle. Mutta kun nyt käytössä on viime syksyn lenkkarit (viime elokuussa ostetut), niin eiköhän nuo muutkin kengät jalkaan mahdu - on kuitenkin ostettu vähän myöhemmin ja reilua kokoa. 

Eli ei siis ainakaan pariin kuukauteen mitään välttämätöntä ostettavaa ulkovaatteiden saralla. Vähänkö ihanaa!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Superdieetti - eka viikko takana

Oma Superdieettini alkoi viime keskiviikkona ja Superdieettiä on nyt tasan viikko takana.

Lähdin mukaan Superdieettiin aika ex tempore. Ajankohta ei ole paras mahdollinen; juuri päättynyt kesäloma ja "uuden" arjen opettelu, monta reissua (mm. tyttöjen Tallinnan reissu) dieetin ajanjaksolla jne. Kuten aiemmin kirjoitinkin, olisi pelkkään ravintoon keskittyvä Superdieetti Simple ollut rehellisesti minulle parempi valinta.

Koska kyseiset ohjelmat olivat kuitenkin samanhintaisia, ajattelin liittyä nyt mukaan Superdieettiin. Lähtöajatuksenani oli, että liikunnan osalta en varmaan pääse tavoitteisiin, mutta saanpahan liikuntasuositukset ja -ohjeet talteen myöhempää käyttöä varten.

Ensimmäisen päivän aamiaisen jälkeen mietin vaan "tälläkö sitä sitten laihtuu...?" :D

Vaikka 6 viikon tiukka ruoka- ja treenivalio varmasti tiputtaa painoa erittäin hyvin, itse tähtään enemmänkin pitkäaikaisempaan terveelliseen elämään kuuden viikon tiukan rutistuksen sijaan. Jos kuuden viikon jälkeen palaa takaisin entisiin elämäntapoihin, tulee kuudessa viikossa tiputetu kilot varmaan aika nopeasti takaisin.

No, kun lähtöajatus oli tämä, olen aika yllättynyt siitä, miten Superdieetti on lähtenyt itselläni sujumaan.

Olen nimittäin noudattanut Superdieetin ruokavaliota 99,5-prosenttisesti. Yhden leipäpalan söin vanhempieni luona kahvipöydässä - tarjolla oli kuitenkin myös kakkua ja muffinsseja! Lisäksi alkuviikon flunssan vuoksi lautanen ei ole ihan joka kerta tyhjentynyt, mutta ruokavalion mukaisesti olen syönyt flunssasta huolimatta.

SD:n ensimmäiset neljä ateriaa. 

Ja ilman flunssaa myös liikuntatavoite olisi täyttynyt - nyt siitä jäi puuttumaan yksi treenikerta, joka oli suunniteltu eiliselle maanantaille. Aika hyvin ottaen huomioon, kuinka minimaalista oma liikkuminen on tähän asti ollut.

Sunnuntaina iskenyt flunssa on hieman verottanut SD:tä, lähinnä liikuntaosuutta. Siitä huolimatta ensimmäisen viikon (viime keskiviikosta tähän päivään) tulokset ovat aika hyvät!

Painoa on pudonnut jo kilo ja senttejä lähtenyt esim. vyötäröltä 3 cm.

Kun ottaa huomioon, että oma painotavoitteeni olisi 6,5 kg pudotus, se on itse asiassa hyvinkin realistinen Superdieetin aikana - vaikka alunperin ajattelinkin, että saan Superdieetistä vaan hyvän alun tuohon pudotukseen. Enemmänkin toki voisi pudottaa, mutta tuohon 6,5 kiloon olisin erittäin tyytyväinen.

Superdieetti on vaatinut aika paljon uuden opettelua, tarkkuutta ja vienyt käytännössä kaiken vapaa-ajan. Siksi blogin kirjoittaminenkin on jäänyt hyvin vähäiselle, mutta yritän löytää sillekin aikaa jostain kohtaa - ainakin nyt SD-kuulumisten päivittämiseen. :) Näin flunssassa, kun treenata ei saa, sitä aikaakin löytyy vähän enemmän. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Superdieetti testaukseen!

Olen miettinyt ryhdistäytymistä repsahtaneen syömisen ja liikunnan suhteen. Kun perjantain postin mukana tuli tämä, päätin tarttua haasteeseen vähän ex tempore.

Fitfarmin Superdieetti siis alkoi tänään ja olen mukana!

Koska ilmoittauduin mukaan vasta sunnuntaina, alkuviikon ruuat oli jo ostettuna - lisäksi huomisen tiistain syömiset eivät 99% varmuudella suju Superdieetin suositusten mukaan työmatkan takia. Siksi itse virallisesti aloitankin vasta keskiviikkona; näin ehdin itsekin tutustua paremmin ravintosuosituksiin ja raivata (tai yrittää raivata) kalenterista tilaa liikunnalle.

Ajankohta ei ole paras mahdollinen ja rehellisesti sanoen pelkkään ravintoon keskittyvä Simple olisi ollut parempi valinta tähän hetkeen. Aion kuitenkin laittaa talteen ravinto- ja liikuntasuositukset; omana tavoitteenani onkin pitkäaikaisempi terveellisempi elämä kuuden viikon tiukan rutistuksen sijaan. 

Ennen-kuvia tuskin tulen blogissa jakamaan, mutta fiiliksiä ja tuloksiakin (jos niitä tulee) tottakai!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Frozen-fanitus

Kun aloin suunnittelemaan neidin 2-vuotissynttäreitä, harmittelin, ettei neiti vielä ollut kiinnostunut mistään tietyistä hahmoista ja lastenohjelmista. Kuinka helppoa olisikaan ollut järjestää My Little Pony- tai Ryhmä Hau -synttärit. Tuolloin mietin, että JOSPA jo 3-vuotissynttäreihin mennessä neiti jostain tietystä ohjelmasta jo tykkäisi, niin pääsisi seuraavien synttäreiden järjestämisessä jo helpommalla.

Tämä aika tulikin nopeammin kuin ajattelin - ei nimittäin mennyt kauaa, kun meillä alkoi Frozen-fanitus.

Frozen-fanitus taisi oikeastaan alkaa synttäreiden tienoilla, kun ostin Meealle H&M:n alesta pari Frozen-pitkähihaista. Ensimmäistä kertaa paitaa päälle laitettaessa Meea ensin totesi sen olevan yhden päiväkotikaverinsa paita (hänellä ilmeisesti aika paljon Frozen-vaatteita on) ja sitten kertoi äidille, että paidassa on ElsaAnna. Hyvin nopeasti näistä paidoista muodoistui Meean suosikit; ihkaensimmäiset Frozen-vaatteet pienellä neidillä ja hyvinhyvin tärkeät - keväällä hän ei olisi halunnut mitään muuta pukeakaan!

Tähän mennessä emme siis olleet edes katsoneet vielä Frozen-elokuvaa - yritetty oli, mutta kun ei neitokainen oikein vielä malttanut pysyä paikoillaan lastenohjelmia katsoessa, niin eipä sitä ollut katsottu kuin parin minuutin pätkiä. Tuo Frozen-innostus todennäköisesti lähtikin kytemään päiväkodista, jossa Frozen on (isompien) tyttöjen suosikki ja päiväkodin tätien mukaan Frozen-leikkejä leikitään aivan jatkuvasti!

Frozenista alkoi tulemaan pikkuhiljaa hitti kevään myötä. Ensin toukokuisessa maitoaltistuksessa neiti sai valita itselleen palkinnon reippaasta suorituksesta altistuksessa. H&M:ltä mukaan valikoitui Frozen-laukku - mikään muu ei siis neidille kelvannut kuin joku Frozen-tavara.

Frozen-laukku - ja muut "palkinnot", jotka jo esittelinkin heräteostos-bloggauksessa.

Kesäkuun alussa Frozen-elokuva tuli televisiosta ja kaukaa viisaana tallensin sen digiboksille. Hieman tämän jälkeen Frozen poistuikin Netflixin valikoimista, joten digiboksi-tallennus oli yksi fiksuimmista teoista ikinä! ;)

Meea sairasti kesäkuun alussa ja kipeänä malttaa katsella lastenohjelmia ihan eri tavalla. Tuolloin sairastellessa katsottiin Frozenia digiboksilta - monta kertaa! En ollut itsekään leffaa koskaan nähnyt, joten ensimmäinen katselukerta oli itsellekin mieluista puuhaa.

Meea ei tosiaan älyttömästi ole jaksanut lastenohjelmien katsomiseen keskittyä (vaikka äiti sitä välillä olisi toivonutkin). Yleensä 10 minuutin pätkiä maksimissaan, sitten pitää jo lähteä tekemään jotain muuta - eikä esimerkiksi Pikku Kakkonen ole meidän perheessä mikään "the juttu", niinkuin monella muulla! Mutta - Frozenista tuli "the juttu"; sitä Meea jaksaisi katsella vaikka kuinka paljon.

En edes tiedä montako kertaa Frozenia on viime kuukausien aikana katseltu. Mutta hyvin monta. Ei tietenkään yleensä koko leffaa kerralla. Se on ihan uskomatonta, miten neiti malttaa istua paikallaan ja katsella Frozenia - millään muulla lastenohjelmalla ei ole samanlaista vaikutusta.

Ja elokuvaa katsellessa myös Olaf, Kristoff, Sven ja Hans ovat tulleet tutuiksi. Niin ja lumihirviö - Meean lempikohtaukset ovat ne kaksi lumihirviö-kohtausta (sekä tietysti Taakse jää ja Vinksin vonksin). Hienosti neiti osaa jo leffan laulutkin laulaa; jopa lopputeksteissä tulevan Let it go:n. :)

Tuurista ostettu Elsa-paita on ollut kesän käytetyin - ja Frozen-laukku on kulkenut paaaaljon mukana. :)

Nyt kun leffan makuunkin on päästy, on Frozen-fanitus lisääntynyt meillä entisestään. Frozen on äärimmäisen kova juttu ja Frozen-tavarakin on pikkuhiljaa lisääntynyt.

Meean lempivaatepostauksessa esittelinkin jo neidin kaapista löytyvät Frozen-paidat. Lisäksi viimeisimpiä (Frozen)-vaatehankintoja ovat housut, jotka toin alekierrokselta "tuliaiseksi". Viime viikolla neiti sai valita jonkun vaatteen itselleen (se on pitkä juttu miksi); alunperin puhe oli Frozen-mekosta, mutta kaupassa hän valikoikin ihastuttavan Frozen-takin. Joka tulee siis varmaan olemaan tulevan syksyn käytetyin päiväkotivaate...

Viimeisimpiä Frozeneita neidille.

Keväällä ostetun laukun lisäksi meillä on ainakin Frozen-kylpyvaahto, Frozen-pinnejä, Frozen-maalaussalkku sekä mummin ostama Frozen-lehti. Kaapissa jemmassa on vielä pottapalkinnoksi mummin ostama Frozen-korusetti sekä heräteostoksena hankkimani Frozen-jumppapussi (jonka kyllä saatan antaa Meealle päiväkoti-kassiksi jo syksyllä - tuli pissaa pottaan tai ei).

Kaupassa Frozen-tavarat herättävät huomion. Esimerkiksi viime viikolla Tuurissa Meea katsoi kaihoisasti isoa Frozen-nukkea ja äiti melkein jo meinasi ostaa sen (joulupukin konttiin). Maanantaina Cittarissa kulutettiin isiä odotellessa aikaa leluosastolla ja tutkittiin kaikki Frozen-lelut (ilman ostamista); "Elsalla on ihana mekko" ja "Olaf porkkananenä!" kuului neidin suusta leluosastolla. Myös äidin viime viikonlopun juhlamekko oli neidin mielestä ihana Elsan mekko - olihan se väriltään turkoosi.

Neiti valitsi tämän aivan itse muutamasta vaihtoehdosta - kun luvattiin että saa ostaa yhden tavaran Tuurissa käydessämme. Vaihtoehtoina oli kuitenkin muoviset dinosaurukset ja eläinpalapeli. :D 

Vaikka tämä äiti alkaa jo vähän (jo tässä vaiheessa) olla täynnä Frozenia, minusta on ihanaa, että Frozen on niin tärkeä pikkuneidille. Eikä se Frozen liene ihan huonoin fanituksen kohde; se ei ole ihan sitä perinteistä prinsessahöttöä, eikä vaatekaapin sisältökään ole pelkkää vaaleanpunaista, kun (poikamainen???) turkoosi on kuitenkin Frozenin pääväri. Eikä se leffakaan mikään huono ole!

Noin niinkuin yleisesti ajatellen on kyllä jännää, että Frozen-villitys on kestänyt näin pitkään. Siis että kaupat ovat edelleen täynnä Frozen-tavaraa, vaikka elokuva on julkaistu jo loppuvuodesta 2013 - siis jo ennen Meean syntymää! Koska kakkososa elokuvasta on tulossa, en usko Frozen-fanituksen meilläkään laantuvan. 

Jokohan sitä voisi alkaa suunnitella Frozen-teemalla 3-vuotissynttäreitä...?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Bonusway - verkkokauppojen bonuskortti (sisältää 10 € aloitusbonuksen!)

Oletko koskaan kuullut Bonuswaystä? Pakko myöntää; minä en ollut.

En siitä huolimatta, että olen siirtynyt kivijalkakauppa-shoppailusta nettishoppailuun aika monen tuotteen suhteen jo jokin aika sitten. Tilaan netistä vaatteet, kengät, lastentarvikkeet, lelut, ompelukankaat... Viime jouluna tilasin jopa valtaosan joululahjoista verkkokaupoista - miten helppoa, vaivatonta ja stressiä lieventävää!

Etenkin omat vaateostokset teen lähtökohtaisesti aina netistä. On huomattavasti mukavampaa saada sovittaa vaatteita kaikessa rauhassa kotona - ehkä useampaankin kertaan - ja palauttaa sitten ne, jotka eivät istuneet päälle. Useimmissa verkkokaupoissa palautus on ilmainen ja laskunkin voit maksaa jälkikäteen. Esimerkiksi viime viikonlopun juhlamekon ostin samalla periaatteella; kasa juhlamekkoja netistä ja 14 vrk palautusoikeuden turvin ehdin useampaan otteeseen testailemaan mekkoja päälleni ja pohtimaan, mikä niistä olisikaan se paras.

Tätä taustaa vasten melkein hävettää myöntää, etten tiennyt mikä Bonusway on. Olin toki varmaan kuullut joskus Bonuswaystä tai ainakin sen edeltäjästä Ostohyvityksestä, mutta en ollut perehtynyt asiaan tarkemmin. Olisi ehkä kannattanut.

Bonusway nimittäin on eräänlainen verkkokauppojen bonuskortti. Toimii vähän samalla tavalla kuin S-etukortti (joka meidän perheessä on ahkerassa käytössä!), mutta verkkokaupoissa.

Mukana on 800 verkkokauppaa ja kun tuota listaa selailin, niin ainakin itseltäni on monet bonuspisteet jäänyt saamatta, kun en ole aiemmin Bonuswayta hyödyntänyt! Zalando, Ellos, Lekmer, Bubbleroom ja Cdon.com ainakin ovat sellaisia verkkokauppoja, joista itse olen hiljattain jotain tilannut.

Bonusway on ilmainen ja toimii siis samalla periaatteella kuin mikä tahansa etukortti; mitä enemmän ostat, sitä enemmän saat bonusta - eli rahaa. Käytännössä homma toimii niin, että kirjaudut ensin Bonuswayhin, siirryt sieltä haluamaasi verkkokauppaan ja teet tilauksen. Tekemästäsi tilauksesta saat puhdasta rahaa takaisin Bonusway-asiakkuuden kautta! Chromen selaimen kautta saa kuulemma vielä lisäosan, joka muistuttaa kirjautumisesta ja bonusten nappaamisesta!

Suora lainaus Bonuswayn sivuilta:

Ostaessasi jotakin esimerkiksi Fitnesstukusta 200 eurolla saat kauttamme 11 euroa rahaa takaisin. Jos teet 500 euron varauksen Hotels.comiin, saat 25 euroa rahaa takaisin. Kun olet kerännyt rahaa takaisin vähintään 15 euroa, voit pyytää summan siirtämistä pankkitilillesi.

Kuulostaako kiinnostavalta?

No eipä tässä vielä kaikki!

Yhteistyössä Bonuswayn kanssa saan nyt tarjota blogini lukijoille 10 euron aloitusbonuksen ensimmäisen tilauksen yhteydessä. Bonuksen saat liittymällä Bonuswayn käyttäjäksi blogini kautta!

* Kaupallinen yhteistyö Bonusway.fi:n kanssa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.