3-vuotiaan Frozen-synttärit

Pikkuneiti täytti perjantaina 3 vuotta ja synttärijuhlia vietettiin Frozen-teemalla jo pääsiäismaanantaina. Sikäli juhlapäivän ajankohta oli täydellinen, sillä pikkuneitihän syntyi kolme vuotta sitten nimenomaan pääsiäismaanantaina - vaikka päivämäärä olikin eri.

Neiti ilmoitti jo kauan sitten, että haluaa Frozen-synttärit ja ison täytekakun ja Elsa-mekon. Näitä toiveita kuunneltiin ja neiti saikin ihastuttavat Frozen-synttärit (vaikka neiti totesikin pari päivää ennen juhlia, että haluaakin mieluummin Ryhmä Hau -synttärit...). Jälkikäteen kyselin, mitä synttäreistä jäi mieleen; kuulemma taikasauva, korkokengät, Elsan jääjuoma ja Olafin porkkananenä piirakan päällä olivat päällimmäisenä mielessä. :)

Arendelin prinsessa. <3

Juhlahumua-kaupasta tilattu Lightbox oli juhlapöydän kruunu - ja edelleen tällä tekstillä meillä hyllyn päällä esillä. :)

Juhlapöytä ja synttärisankari. 

Juhlakoristeissa mentiin aika pienellä linjalla tänä vuonna - mutta aika kiva kokonaisuus tästä silti tuli. :)

Frozen-teemaiset tarjottavat.

Olafin porkkanapiirakka.

Synttärikakku teemaväreissä. 

Annan ja Hansin voikkarit.

Arendelin muffinit.

Huurteiset lumipallot.

Svenin herkut.

Pikkunaposteltavaa; Olafin pikkuveljet, Olafin käsivarret ja taustalla vielä Svenin papanat (jotka kirvoittivat pikkuneidiltä moooonta naurua). 

Elsan jääjuoma, Annan marjamehu sekä Sulanut Olaf (eli vettä, isoja jääpaloja ja porkkana). 

Eräänä iltana leikkelin ikkunakoristeeksi lumihiutaleita. Jouluvalot jäivät pois juhlakoristeista, kun ei keksitty helppoa kiinnitystapaa juhlapöytään. 

Pikkuneiti sai puhaltaa kolme kynttilää. :)

Synttärijuhlat hymyilyttivät. :)

Tomerana kakunleikkaus-puuhissa.

Pikkuneidin ainoa synttärilahjatoive oli leikkimökki, jonka ostimme yhdessä isovanhempien kanssa (ja joka ei jostain kumman syystä tässä kuvassa näy - mökkiä kun ei vielä ole kasattu). Aika paljon kaikkea muutakin lahjapöydästä silti löytyi - jopa pöytä ja tuolit leikkimökin sisustukseksi! Kuvan ulkopuolelta (sen leikkimökin lisäksi) lahjaksi tuli vielä sählymaila ja maali, jotka ovat olleet jo ulkona kovassa käytössä. 

Lahjoista pakko nostaa esiin tämä lahja, josta äitikin on kateellinen. :D Meean yhdet kummit lomailivat Jenkeissä ennen synttäreitä ja ostivat avaruusmuseosta lahjaksi tällaisen hienon Nasa-barbien! On ollut yksi leikityimmistä leluista kuluneella viikolla. :)

Alussa mainitsin, että neiti toivoi pari päivää ennen synttärijuhlia teemaksi sittenkin Ryhmä Hau:ta. Teemaa ei vaihdettu, mutta ex tempore -ostoksena käärin lahjapakettiin vielä Vainu-koiran - joka päätyikin unileluksi. :) 

Synttärikortin teksti. :)

Taikasauva oli suuri hitti koko juhlien ajan. <3

Onnellinen synttärisankari uudella tuolillaan, "Olafin pikkuveli" kädessään. :) 

Frozen-synttärit olivat siinä mielessä mukava teema, että ideoita löytyi netistä ja Pinterestistä pilvin pimein - sen verran suuri kestosuosikki tuo Frozen tuntuisi olevan. En taida itsekään uskaltaa heittää juhlakoristeita vielä pois, mikäli neitokainen tahtoo Frozen-synttärit ensi vuonnakin. :D

p.s. Blogiin tulossa myöhemmin vielä erillinen postaus juhlaruuista resepteineen.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Anna lapsesi pukea sinut -päivä 21.4.2017

- Arvaapas mitä? Huomenna on sun synttärit, mutta sen lisäksi huomenna on sellainen Anna lapsesi pukea sinut -päivä. Haluaisitko sinä valita äidille vaatteet huomiseksi töihin?

- Joo!

- Millaiset vaatteet äiti laittaisi? Mitkä olisi sinun mielestä kivat?

- Hmm... Se sinun musta mekko!

- Mikä musta mekko? Onko äidillä joku musta mekko?

- Se sinun musta mekko!

- Ai se raidallinen?

- Eiiiiii.

- Se tummanharmaa?

- Eiiiiii.

- Öö, no entäs tämä mikä äidillä on nyt päällä?

- Joo, just se! Tämä on iiiiihana!

- Pitäiskö äidin laittaa jotain korujakin. Haluatko sinä valita?

- Joo!!!!!

- Tässä on äidin koruja, sä voisit näistä valita mikä ois kivoin.

- Oi, tämä on ihana! Onpa tämä kaunis! Voi miten ihana rannekoru! Laita tämä!

- No äitipä kokeilee sitä. Onko tämä hyvä?

- Ei, laita tämä, tämä on kaunis, niiiiin ihana!


*** Aika pitkä tovi kokeilua ja testaamista. ***


- No minkä äiti nyt laittaa?

- Joo, laita se kaulakoru, se on ihana! Ja tämä rannekoru!

- Pitäiskö sun valita isillekin joku koru huomiseksi?

- Ei isit käytä koruja! Se on vaan meidän juttu!

- Okei. Mitenkäs äiti laittaa hiukset?

- Ponskarille!

- Pitäiskö laittaa joku hiuskoriste. Vaikka pinni tai hiuspanta tai...

- Joo hiuspanta! Minä valitsen!


*** Jälleen pitkä tovi kokeilua ja testaamista. ***


- Tämä on ihana missä on kukka, laita tämä!

- No äitipä kokeilee. Onko tää hyvä?

- Joo on. Hei äiti, siinähän on marjoja keskellä. Minäpä syön. Namnam, onpa hyviä marjoja. Mustikoita!

Summa summarum; aika helpolla pääsi äiti vielä tällä kertaa, eikä töistäkään tarvinut jäädä viettämään etäpäivää. Pientä koruharakkaa tosin kiinnosti tällä kertaa asusteet enemmän kuin vaatteet - mutta tyyli oli silti neidillä hyvin kohdillaan! :)

Vietettiinkö teillä Anna lapsesi pukea sinut -päivää?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ahkeruudesta palkitaan - tarralla

Pottaharjoittelussa tarrataulu toimi - loppujen lopuksi - erittäin hyvänä kirittäjänä onnistumiseen. Tarroja sai liimailla aina kun pottaan tuli pissa tai kakka. Alkuvaiheessa tarrojen lisäksi sai myös palkintoja.

Jo tuolloin mietin, että samantyyppinen kotitöiden tarrataulu on ehdottomasti otettava käyttöön, kunhan neiti vähän kasvaa. Ajattelin siis, että siihen menee pari vuotta, mutta alkoi tuntua, että neidistä on ihan yhtäkkiä kasvanut hyvinhyvin reipas ja omatoiminen tyttö, joten päätin testata, josko ahkeruustaulu toimisi jo nyt. Kuukausi sitten jääkaapin oveemme ilmestyikin "Avulias Meea" -otsikolla varustettu ruudukko!

Aivan yksinkertainen idea: Ruudukko, johon saa laittaa järjestyksessään tarroja. Yhdellä rivillä kymmenen ruutua. Jokaisen rivin päässä palkinto. Eli kymmenen kertaa kun auttaa kotitöissä tai on muuten vaan erittäin ahkera, saa palkinnon.

Neiti tajusi taulun idean samantien ja ensimmäisen rivin tarrat kerättiinkin hyvin nopeasti - toki asiaan vaikutti sekin, että oltiin tuolloin lomalla, joten kotitöitäkin oli "tarjolla" normaalia enemmän. Nyt tarroja on tullut hieman hiljaisempaan tahtiin ja jonkun viikon saldo on voinut olla vain yksi tarra.

Tarroja on ansaittu ainakin tiskikoneen aterinkorin tyhjentämisestä, likaisten tiskien tuomisesta olohuoneen pöydältä, likapyykkien laittamisesta koneeseen, pyykkikoneen tyhjentämisestä, Arttu-hauvan ruuan laittamisesta sekä imuroinnista (omalla pienellä imurillaan). Joskus on tarra unohtunut laittaa, mutta useimmiten neiti kyllä muistaa muistuttaa omasta ahkeruudestaan ja tarran ansaitsemisesta aika hyvin. :)

Meillä pikkuneiti on aina - ainakin tähän asti - tykännyt kotitöistä ja niitä varmasti tehtäisiin suurinpiirtein samassa mittakaavassa ilman tarratauluakin. Tarrojen liimaaminen on kuitenkin mukava lisä ja toivottavasti saa kotityöinnostuksen jatkumaan! Antaa myös äidille hyvän syyn lahjoa pikkuneitiä; edelleenkin kun tulee kaappiin hamstrattua tavaraa "jemmaan", niin nyt on hyvä syy antaa niitä neidille muulloinkin kuin juhlapäivinä. Tähän astisilla tarroilla on siis ansaittu jo Nalle Puh -palapeli, My Little Pony ja Aristokatit-kirja - tänään aloitettiin uusi tarrarivi, joten kohta pitäisi keksiä seuraavakin avuliaisuuspalkinto.

Tällaiset DIY-jutut ja yhteiset puuhastelut ovat kyllä yksi parhaimpia juttuja lapsiperhearjessa. Eräs toinenkin vähän vastaava (mutta kuitenkin aivan erityyppinen) DIY-juttu itselläni on työn alla; tarkoituksena olisi saada se käärittyä synttärilahjapakettiin ja käyttöön kevään kuluessa, mutta katsotaan ehdinkö saada valmiiksi.

Onko teillä tarrataulu käytössä? Palkitaanko kotitöiden tekemisestä jotenkin?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Rairuoholle tipu- ja pupu-astiat

Laitettiin pikkuneidin kanssa viikonloppuna rairuohoa kasvamaan omatekoisiin kippoihin. Rairuoho ei toistaiseksi ole alkanut vihertää, mutta ainakin kipot ovat hienot!

Idean bongasin netistä ja sovelsin sitä saatavilla olleisiin materiaaleihin. Askartelut piti itse asiassa toteuttaa kahtena päivänä, kun pikkuneidillä meni hermo askarteluun kesken kaiken - eikä äiti jaksanut tehdä kaikkea yksin. Leikkaamista hän ei siltikään halunnut hoitaa, mutta liimaushommissa oli innoissaan päävastuussa. :)

Maitotölkeistä meille syntyi näin ihastuttavat tipu- ja pupu-astiat. Toivotaan, että rairuohokin alkaa kohta näkymään!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Helpot DIY-rooliasut (eli päiväkodin teemaviikko käynnissä)

Pikkuneidin päiväkodissa on perinteisesti keväällä teemaviikko (mikä on IHANAA!), jolloin lapset saavat pukeutua päiväkotiin rooliasuihin. Vuosi sitten päiväkoti muuttui sirkukseksi, tänä vuonna saliin on rakennettu kaupunki - josta löytyy mm. pelastuslaitos, kauppa, kampaamo ja eläinlääkäri.

Päiväkotiin saa teemaviikon (tai viikkojen; teema siis jatkuu vielä ensi viikolle) ajaksi ottaa mukaan oman pehmolelun eläinlääkärikäyntiä varten, lisäksi halutessaan saa pukeutua rooliasuun.

Ilmeisesti joka ryhmällä on teemaviikon aikana yksi "virallinen" kaupunkipäivä, jonka he viettävät saliin rakennetussa kaupungissa. Pienten ryhmällä tuo päivä on tänään keskiviikkona - joten rooliasua pyydettiin erityisesti tälle päivälle, mutta muinakin päivinä sai halutessaan pukeutua rooliasuun. Myös päiväkodilta löytyy kuulemma tarvittaessa rooliasuja käytettäväksi, joten pakollista rooliasun vieminen kotoa ei ole.

Vuosi sitten me päästiin naamiaismeiningeissä helpolla, kun kaapista löytyi Liberon vaippapisteillä kerätyt tiikeri- ja norsuasut, ja erilaiset ballerinamekot soveltuivat sirkusteemaan mainiosti. Nyt teeman mukaisia vaatteita ei oikeastaan valmiina löytynyt - ja muutenkin rooliasurintamalla on nyt neidin vaatekaapissa aika hiljaista.

Viime viikonloppuna saatiin kuitenkin neidin kanssa asuja suunniteltua ja pikkuneiti onkin tällä viikolla päässyt päiväkotiin teemaviikon aikana jo kolmessa eri roolissa.

Paras - eli eniten teemaan sopiva - asu säästetiin tälle päivälle, eli oman ryhmän "viralliselle" rooliasupäivälle. Tänään meiltä nimittäin lähti päiväkotiin pikku tohtori. :)

Idea lähti siitä, kun mietiskelin ammatteja, joita päiväkodin kaupungissa tulee olemaan esillä. Meillä on lasten lääkärinlaukku, joten rekvisiitta oli sitä myöden valmiina - ainoastaan lääkärintakki puuttui. Jostain kumman syystä 3-vuotiaan valkoinen vaatetus on melko vähäistä, joten tällä kertaa turvauduttiin isin vaatekaapin sisältöön. Lyhythihainen valkoinen kauluspaita oli sopiva (tai no, "vähän" reilu) pienen tohtorin takiksi. Stetoskooppi kaulaan ja lääkeruisku povitaskuun - asu oli valmis!

Asua testailtiin viikonloppuna.

Vauhdikas pikkutohtori - oli kuulemma kiire potilaan luo. 

Toinen rooliasuidea tuli mieleen laitellessani su-iltana puhtaita pyykkejä neidin kaappiin. Olin aiemmin päivällä selaillut googlea ja Pinterestiä rooliasu-inspiraation toivossa, ja kun bongasin piraattimekon neidin kaapista, idea alkoi muotoutua. Askarreltiin neidille pahvista ja kuminauhasta silmälapun; päähän äidin vanha huivi ja päälle piraatteja vilisevä keltainen mekko. "Minä olen hurja merirosvo, jota lapset pelkää!", totesi neiti eilen tiistaina päiväkotiin lähtiessään. :) (Asua hän ei kuitenkaan mekkoa lukuunottamatta halunnut laittaa päälle vielä päiväkodin eteisessäkään, joten rooliasukuvaa ei valitettavasti ole. Silmälappukin oli päiväkotipäivän tohinoissa mennyt rikki - mutta onneksi uusi on tarvittaessa helppo tehdä.)

Piraattimekko sopi loistavasti rooliasuksi - vaikka meillä tätä käytetään perusarjessakin. :)

Kolmas rooliasuvalinta tällä viikolla oli melko varma ja helppo valinta; ballerinaprinsessa. Jokaisen pienen tytön unelma. Alunperin neidin piti olla ballerina tyllihameineen ja päiväkotitossuineen, mutta halusi vielä tiaran mukaansa kruunaamaan asun. Aika tyylikäs ballerinaprinsessa hänestä kuoriutuikin, kun tiaran väritys sopi täydellisesti tossujen väriin. Ranskanletit tehtiin varta vasten päähän jo edellisenä iltana, että saatiin hurmaavat kiharat maanantaista asua kruunaamaan.

Ballerinaprinsessa ja lelupäivän lelu (joka oli hyvin yllättävä valinta!).

Ballerinaprinsessa keimailee "äiti, kuvaa tätä kirahviakin!". 

Teemaviikko jatkuu vielä ensi viikkoon, joten jotain asuja pitäisi - tai voisi - vielä neidille keksiä. Oma pääni lyö jo tyhjää, mutta onneksi prinsessaballerina-rooliasuun voi turvautua useampanakin päivänä. ;) Jos ei mieleen tule loppupäivän kuluessa loistavia asuideoita, niin huomennakin meiltä päiväkotiin taitaa jokin tyllihelmainen neiti lähteä.

Anna oma vinkkisi helposta DIY-rooliasusta kommenttikenttään - koska teemaviikko jatkuu vielä ensi viikkoon, saatan napata ideat käyttöön!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Uusi harrastus? Bullet journal testikäytössä!

Bullet journal on kiehtonut ajatuksena minua jo useita kuukausia. Vuodenvaihteessa olin hyvin lähellä aloittaa bujoilun - ajankohta kun oli hyvinkin looginen aloittamiselle. Päädyin kuitenkin tuolloin siihen lopputulokseen, ettei aikani riitä kaikkeen ja tyhjän vihon ostaminen (edes kokeilumielessä) jäi silloin väliin.

(Niille, joille bullet journal on vieras - tsekatkaa nopeasti tähän väliin esim. tämä artikkeli. Käytännössä kyse on kalenterin, todo-listan ja päiväkirjan yhdistelmästä.)

Ajatus on kuitenkin kytenyt mielessä alkuvuoden ja viime viikkoina se on vaan voimistunut. On tuntunut, ettei synttärijärjestelyt, keskeneräiset projektit, muut menot ja perusarki pysy kasassa - ja muistettavaa on liikaa.

Pohdin asiaa ja googlettelin bullet journalia. Vastaan tuli yksi artikkeli, jossa todettiin, että bullet journal on erityisen hyvä apukeino siinä tilanteessa, kun säilöttyä tietoa on monessa eri paikassa ja muodossa. Kyseisen artikkelin havainnollistava luettelo "lähtötilanteesta" osui ja upposi. Nykyisellään merkkailen menoja osin sähköiseen työkalenteriin, osin puhelimen kalenteriin, osin seinäkalenteriin - ja osa menoista on jopa ihan vaan muistin varassa. Teen todo-listoja kaikesta mahdollisesta, koska ilman niitä ei vaan muista. Useimmiten raapustelen listoja milloin mihinkin paperin kulmaan tai jääkaapin sivussa olevaan liitutauluun. Välillä myös puhelimen muistiinpanoihin. Jos asiaa ei ole kirjoitettuna ylös, sitä ei voi muistaa. Olen ehdottomasti listaihminen ja esimerkiksi häitämme varten tein kattavat excelit vastuineen, aikatauluineen ja toimenpiteineen. Tykkään myös siitä, kun todo-listasta voi ruksia tai vetää yli valmistuneen tehtävän!

Tällä kaavalla on menty jo monta vuotta ja onhan se toiminut - ainakin jotenkin. Suurin ongelma tässä nykyisessä tavassa on se, että kun tietoa on monessa eri paikassa ja formaatissa, kokonaiskuva ei säily kovin selkeänä. Pelkkä kalenteri ei toisi ratkaisua asiaan; siksi en olekaan paperista kalenteria käyttänyt moneen moneen vuoteen.

Järjestelmällisenä ihmisenä bullet journal kuulosti houkuttelevalta ja fiksulta ratkaisulta. Ja vaikkei oma taiteellinen lahjakkuuteni olekaan huippuluokkaa, myös visuaalinen ilmaisu kiehtoi.

Syy, miksi bullet journal jäi vuodenvaihteessa aloittamatta, oli se, että ajattelin ettei minulla riitä aika bujoiluun. Voi olla, että se on ihan totta - bullet journal vie varmasti aikaa niiltä muilta projekteilta. Ainakin toistaiseksi luotan kuitenkin myös siihen, että kun se päänsisäinen kaaos on kasattu yksien kansien sisään, muuttuu arki tehokkaammaksi - muistilappuja ei tarvitse etsiskellä, kännykän muistiinpanoista ei tarvitse muistaa siirtää asioita liitutaulu todo-listaan ja ennen kaikkea; kaikki säilyy ns. yhdessä paikassa. Plussana vielä se, että mieli säilyy virkeämpänä, kun todo-listat ovat kauniita (tai ainakin yrittävät olla).

Bullet journal on alkanut kuulostaa yhä houkuttelevammalta ja houkuttelevammalta, mitä lähemmäs pikkuneidin synttäreitä ollaan menty. Oma "tehtävä ennen synttäreitä" -listani on hyvinhyvin pitkä - osa ihan sellaisia perusjuttuja kodin siivouksen osalta, joille synttärijuhlat ovat hyvä määräaika (oikeasti ne voisi tehdä siis vaikka vasta toukokuussa - mutta kivempi, kun ovat tehtynä ennen juhlia). Ja jo pelkästään juhliin liittyen listoja oli jo tähän mennessä monenlaisia aina koristeista tarjoiluihin ja ostettaviin asioihin. Toivon hartaasti, että synttärijärjestelyt sujuvat tehokkaammin, kun kaikki ovat yhdessä paikassa (ja vihko toivottavasti aina mukana, että siihen voi muistaessaan lisätä asioita).

Näin ihana vihko löytyi Prisman hyllyltä. <3

Ostin vihkon bujoilua varten eilen kauppareissun yhteydessä ja eilen päikkäriaikaan sain bullet journalin korkattua. Se on vielä hyvin alkuvaiheessa, mutta jäin kyllä samantien koukkuun!

Nämä eivät todellakaan ole mitään maailman kauneimpia raapustuksia, mutta bullet journalin idea onkin pääsääntöisesti olla tarkoitettu vain omille silmille. Koska bujoiluun yhdistyy konkreettisesti myös päiväkirjamaisuus, ei ole tarkoituskaan, että bullet journalin sivuja hirveästi avattaisiin muille. (Tuo päiväkirjamaisuuden puute muuten on minua on aiemmin paperikalentereissa haitannut; niissä ei juurikaan ole ollut tilaa "päiväkirjamerkinnöille" - ja on tuntunut oudolta kirjata kalenteriin ylös asioita, joita on jo tapahtunut, eikä niistä ns. enää tarvitse "muistutusta".)

Koska nyt kuitenkin olen niin innoissani tästä bujoilusta, laitan näytille muutaman eilen päikkäriaikaan väkertämäni sivun. Onneksi neiti vetäisi kevyet kolmen tunnin unet, niin ehti äitikin innostumaan uudesta harrastuksestaan. :)

Näin pitkälle pääsin bullet journalin kanssa eilen - tosin kaikilla sivuilla ei ole vielä täytettä. Vkot 15-16 muuten puuttuvat vielä luettelosta!

Tähän sivulle lisäilin jo illalla sisältöä/muistettavaa, kulmaan piirsin auringon ja pääsiäisloman päivät värittelin keltaisella taustavärillä. Parastahan on siis se, että sivut eivät ole "koskaan" valmiita - aina voi raapustella ja väritellä halutessaan lisää!

Bujoilussa hauskinta (tähän astisen kokemuksen perusteella) on testailla erilaisia tyylejä. Aina ei mene ihan putkeen, mutta kokeilemalla oppii. :)

Puuvärit toimivat toistaiseksi värittämisessä, mutta välineurheilijana taidan petrata kynävarastoani lähiaikoina. :D

Verrattuna peruskalenteriin; bullet journalissa viikkokohtaiset näkyvät voi soveltaa tarpeen mukaan. Itse oletan neidin synttärijuhlien jälkeisen viikon ottavani iisimmin, joten todo-muistiinpanoillekaan ei tarvita niin suurta tilaa. Toivottavasti. :D Tästä muuten huomaa, että ajatus jäi hieman kesken ja laatikoiden tyyli jäi tekemättä alimpiin. ;)

Tämän hyvin lyhyen tuttavuuden perusteella olen to-del-la innoissani bullet journalista ja sen tuomista mahdollisuuksista. "Sivuideoita" -sivun listani on jo aika pitkä - nähtäväksi jää, milloin kaiken ehtii toteuttaa. Onneksi bujoilussa voi myös ottaa rennommin ja vaikkapa jättää sivuja välistä - en minäkään ole kuukausikohtaisista sivuista tehnyt vasta kuin huhti- ja toukokuun; muille kuukausille jätin tilaa väliin ja teen ne vasta joskus myöhemmin.

Ainoastaan yksi huono puoli bujoilussa on. Kun työvälineenä toimii hyvin pitkälti musta tussi, on virheitä käytännössä mahdoton korjata. Perfektionistille tämä on vaikeaa; mutta toisaalta bujoilu pakottaa siirtymään hieman omalle epämukavuusalueelle - joka on aina hyvä juttu!

Löytyykö muita bullet journalin ystäviä - tai sellaisen aloittamista harkitsevia?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Cannellonit jauhelihatäytteellä

Kokkailin pari viikkoa sitten viikonloppuvieraillemme herkkuruokaa - cannelloneja jauhelihatäytteellä. Olen "löytänyt" cannellonit hiljattain uudelleen; muistan näitä (jollain reseptillä) tehneeni joskus opiskeluaikoina ja hieman sen jälkeenkin, mutta viime kerrasta on ainakin seitsemän vuotta aikaa. Tämän vuoden aikana olen tehnyt cannelloneja jo kolmesti! Ja joka kerta samalla reseptillä!

Cannellonit ovat superherkullisia, mutta myös kohtuullisen pitkäkestoisia tehdä. Tai sitten pitäisi keksiä siihen putkiloiden täyttämiseen jokin apuväline; pikkulusikoilla siinä ainakin kestää tolkuttoman pitkään.

Parin viikon takaisille viikonloppuvieraillekin - niin lapsille kuin aikuisille - cannellonit maistuivat ja kysyinkin ystävältäni, että haluaako hän reseptin. Vastaus oli "kirjoita se sinne sun blogiin, niin käyn kopioimassa sen sieltä". No, näinhän täytyy sitten tehdä! :)

Resepti ei ole oma, enkä tätä kovinkaan paljoa edes ole netistä löytyneestä reseptistä muokannut omaan käyttööni. Mutta herkullinen - ja ehdottomasti jakamisen arvoinen - tämä resepti siitä huolimatta on!

p.s. Alla oleva resepti on niin sanottu suurperheversio - oikea resepti oli 400 g jauhelihalle mitoitettu ja siihen riitti vajaa paketillinen cannelloneja. Itse teen mieluiten kerralla enemmän ja siksi cannellonejakin tehdään kerralla isomman jauhelihapaketillisen mukaan, niin ei tarvitse aivan joka päivä olla kokkaamassa!


Ainekset:
1,5 pkt cannelloneja
700 g naudan jauhelihaa
1 pkt yrtti-tuorejuustoa
1 pkt ruohosipuli-tuorejuustoa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
500-750 g porkkanoita
suolaa
jauhelihamaustetta
öljyä
0,5 pss emmental punaleima -raastetta
0,5 pss mozzarella-raastetta

Kastike:
2 tlk (á 500 g) paseerattua tomaattia
4 dl ruokakermaa
1 tl suolaa
0,5 pss emmental punaleima -raastetta
0,5 pss mozzarella-raastetta


Tee ensin täyte cannelloneille.

Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi.

Kuullota sipuleita öljyssä paistinpannussa. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Mausta jauheliha-sipuliseos.

Lisää jauhelihaseoksen joukkoon porkkanaraaste ja tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi.

Sekoita juustoraasteet keskenään. Lisää täytteen joukkoon n. puolet juustoraasteseoksesta (eli puolikas pussi kumpaakin juustoraastetta). Sekoita tasaiseksi.

Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä. Itse käytin apuna pikkulusikoita; toisella lusikalla laitoin täytettä ja toisen lusikan varrella tökin täytettä syvemmälle cannellonin sisälle. Alustana voit pitää esim. leikkuulautaa tai lautasta.

Asettele cannellonit vierekkäin uunivuokaan. (HUOM! Tällä suurperheversiolla tarvitset todennäköisesti kaksi uunivuokaa!)

Kun kaikki cannellonit on täytetty ja aseteltu vuokaan, valmista kastike.

Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään. Mausta seos. Kaada tomaattikastiketta cannellonien pinnalle - levitä tasaisesti niin, että kastiketta menee myös cannelloniputkien väleihin.

Ripottele pinnalle vielä loput juustoraasteet (eli puolikas pussi kumpaakin juustoraastetta).

Kypsennä kiertoilmauunissa 175-asteessa noin 30 minuuttia.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Testissä ommeltavat nimikointinauhat

Päiväkotivaatteiden nimikoinnin osalta olen tähän asti luottanut Tarramonsterin nimikointitarroihin (joista lisää mm. tässä bloggauksessa).

Pikkuneidin vaatekaapista löytyy kuitenkin melko paljon myös ommeltuja vaatteita, joissa pesulappua tarran kiinnittämistä varten ei ole - näissä nimikointitarra ei ole kovin toimiva vaihtoehto. Olen niitä yrittänyt liimata suoraan kankaaseen tai saumaan, mutta kestävyys on mitä on. Kun useimpien vaatteiden osalta uuden nimikointitarran joutuu liimaamaan joka pesukerran jälkeen, ei nimikointitarrojen käyttö ainakaan kovin edulliseksi tule.

Koska ne ommellut vaatteet ovat myös yksiä pikkuneidin vaatekaapin ihanimmista vaatteista, ei niitä myöskään viitsi jättää ilman nimikointia. Siis siltä varalta, että hukkuisivat päiväkodissa.

Siksi päätinkin investoida testimielessä toisenlaisiin nimikointilappuihin - sellaisiin, jotka voi kiinnittää myös suoraan kankaaseen.

Silitettävät laput olisivat olleet melko helppoja kiinnittää, mutta jälleenmyyntiä ajatellen niiden saaminen pois vaatteesta - siististi - olisi voinut olla hankalaa. Esimerkiksi Tarramonsterin sivuilla todettiin, että jos tarkoituksena on irrottaa nimilappu myöhemmin, suositellaan heidän valikoimastaan tarroja. Ja tarrathan on nyt tosiaan tullut testattua; irtoavat kankaasta turhankin helposti jo liian aikaisin.

Tämän vuoksi etsiskelin googlen syövereistä ommeltavia nimikointilappuja. Ja niitä löytyikin useammasta varteenotettavasta paikasta.

Oman tilaukseni tein Ikast Etiketistä, joka vaikutti nettisivujen tutkimisen perusteella parhaalta ja kohtuuhintaiselta vaihtoehdolta. Ainoa huono puoli oli suuri tilausmäärä (pienin erä 100 kpl) - mutta toisaalta; jos/kun päiväkotielämää kuitenkin on vielä useampi vuosi jäljellä, nimikointitarpeet tuskin tulevat hetkeen loppumaan. Toimituskulujen kanssa kappalehintaa jää 0,21 e - vertailuna mainittakoon, että esim. Tarramonsterin tarroissa kappalehinta on halvimmillaan 0,25 e (monissa malleissa tätä kalliimpi).

Silitettäviin lappuihin (tai tarralappuihin) verrattuna työtä kiinnittämisen eteen joutuu nimikointinauhassa tosiaan tekemään enemmän. Joidenkin vanhempien suosima "nimi vaatteeseen ennen päälle pukemista hoitoaamuna" -taktiikka ei näiden kanssa toimikaan.

Itse yleensä katson seuraavan päivän päiväkotivaatteet valmiiksi jo illalla ja olenkin sitten illan päätteeksi ommellut nimikointinauhat sellaisiin vaatteisiin, joissa tarralappu on pysynyt huonosti tähän asti. Kun ommeltavaa on kerrallaan vaan yksi tai kaksi lappua, ei käsin ompelukaan käy turhan raskaaksi.

Käsin ompelu ei ole suosikkipuuhaani ja vaatii keskittymistä, että kiinnityksestä tulee siisti. Tai edes jotain sinnepäin. Siitä huolimatta liputan näiden nimikointinauhojen puolesta! Lopputulos on kuitenkin kohtuullisen tyylikäs ja varmasti pesukoneen kestävä.

Nimikointinauhoista on vasta lyhyt kokemus ja ommeltuja lappuja on tähän mennessä vain noin kymmenessä vaatteessa. Tähänastinen kokemus on kuitenkin ollut hyvä ja laput ovat pysyneet hyvin paikallaan niin käytössä kuin pesukoneessakin. Paikan etsiminen lapun kiinnitykselle on välillä tuottanut hankaluuksia - lappu kun on hieman leveämpi kuin useimpien vaatteiden saumurilla surauteltu sauma. Suoraan niskakankaaseen lappua harvemmin voi ommella, sillä tikkaus tulisi rumasti näkyviin selkäpuolelle. Positiivista on se, että sisäpuolelle neutraalin harmaat laput sulautuvat hyvin lähes mihin tahansa vaatteeseen.

Ehkä yhden muutoksen tähän omaan tilaukseeni tekisin nyt jälkikäteen. Tilaisin nimittäin nauhan ainoastaan etunimellä. Meidän päiväkodissa ei toista samannimistä tietääkseni ole ja aika epätodennäköistä olisi, että samaan ryhmäänkään missään vaiheessa eksyisi. Siksi pelkkä etunimi - tai esim. etunimi ja sukunimen ensimmäinen kirjain - olisi varmasti riittävää nimikointia varten. Tarralaput olen tähän asti tilannut etunimi+sukunimi -yhdistelmällä; ihan jo senkin takia, että kaksirivinen teksti näytti kivemmalta tarrassa. Nimikointinauhojen osalta pelkkä etunimi olisi varmastikin riittävä ja olenkin nyt muutamaan vaatteeseen leikannut nauhasta ainoastaan etunimen käyttöön. Miksi? Koska pelkän etunimen sisältävä lappu on pituudeltaan huomattavasti lyhyempi, se vaatii myös vähemmän neulan heiluttamista kiinnitysvaiheessa!

Summa summarum; vaikkei kyseessä olekaan maksettu mainos (ja erityisesti sen takia!), voin lämpimästi suositella Ikast Etiketin nimikointinauhoja päiväkotikäyttöön. Edullinen hinta, runsaasti personointimahdollisuuksia ja erinomainen kestävyys!

Miten teillä nimikoidaan?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Lelupäivän lelun vaikea valinta

Pikkuneidin päiväkotiryhmässä järjestetään nyt ensimmäistä kertaa lelupäivä ja maaliskuun ajan maanantaisin saa tuoda jonkin oman lelun päiväkotiin mukaan.

Isompien ryhmissä lelupäivää on vietetty muutoinkin, mutta tässä pienten (1-3 -vuotiaiden) ryhmässä tämä on nyt uusi juttu. Välillä on ollut jotain erityisteemoja, joihin on liittynyt lelu; esimerkiksi hiljattain ryhmässä vietettiin pelipäivää, jolloin reppuun pakattiin mukaan muistipeli. Virallinen ja viikottainen lelupäivä on kuitenkin uutta ja ihmeellistä.

Eilisiltana valikoimme pikkuneidin kanssa minkä lelun hän ottaisi päiväkotiin mukaan. Vaikka alun perin olinkin innoissani lelupäivästä, huomasin, että ei se valinta ole mikään helppo. Lelua valitessa kun joutui huomioimaan aika monta asiaa.

1) Lelu voi mennä rikki tai hukkua päiväkodissa, joten aivan kaikkein tärkeintä/uusinta/kalleinta lelua ei ehkä kannata ottaa mukaan. 
Pois jäivät mm. Lilli-vauva, unilelut sekä Anna ja Elsa -nuket.

2) Lelussa ei voi olla pieniä irtoavia osia, jotta ne eivät huku tai mene kenenkään suuhun. 
Pois jäivät mm. koottava Olaf, plusplus-palikat ja barbiet.

3) Lelu pitää olla selkeä yksittäinen lelu - ei sellainen, joka vaatisi mukaan useampia erillisiä osia. 
Pois jäivät mm. legot, junarata ja leikattavat kasvikset.

4) Lelu pitää olla sellainen, jonka kanssa leikkimisessä ei tarvitse "aikuisen vahtimista". 
Pois jäivät mm. muovailuvaha, kävelevä koira ja lautapelit.

5) Lelu pitää olla sellainen, että sen voi tarvittaessa antaa muidenkin leikittäväksi. 
Pois jäivät (hygieniasyistä) mm. huuliharppu ja nokkahuilu.

6) Lelu pitää olla sellainen, jolla lapsi oikeasti mielellään leikkii - ei rakkain lelu, mutta kuitenkin tärkeä.
Pois jäivät mm. autot ja valtaosa pehmoleluista.

Lelujen määrä on suuri, mutta lelupäivän lelun valinta aiheutti päänvaivaa.

Kun lelulaatikoita tutkiessa nämä kriteerit oli huomioitu, ei vaihtoehtoja mukaan otettaviksi leluiksi jäänytkään kovin paljoa. Itse asiassa yllättävän vähän. Suurimmaksi haasteeksi muodostuvat nuo useammasta osasta koostuvat lelut - aika moni leluista kun nykyisin sisältää useampia osia ja yhdenkin osan hukkuminen päiväkotiin harmittaisi kovasti (tai jopa tekisi kyseisestä lelusta ns. käyttökelvottoman).

Yllä olevista pois jääneiden listauksesta neiti olisi tottakai halunnut ottaa mukaan joitain leluja ja äiti joutui toppuuttelemaan; nokkahuilu oli aivan ykkösvalinta, josta ei meinattu päästä millään yli.

Vihdoin lelulaatikosta tuli vastaan Pekki-kissan häkki ja pikkuneiti päätti, että Pekki-kissa on kaikkein paras lelu otettavaksi päiväkotiin mukaan. Tämä oli ensimmäinen valinta, josta äiti oli samaa mieltä, joten pakattiin se nopeasti päiväkotireppuun hoitopäivää odottamaan - ettei tehty päätös enää muutu. :D Vaikka Pekki-kissa onkin yksi rakkaimmista pehmoleluista, sen edelle menee kuitenkin niin monta muuta pehmolelua, että menetyksestä luultavasti selvittäisiin. Lisäksi häkin ansiosta Pekki-kissalla on enemmän leikkiarvoa kuin pelkällä perus-pehmolelulla. (Ja onneksemme Pekki-kissa kotiutui tänään päiväkodista vahingoittumattomana!)

Kuten kerroin, lelupäivä jatkuu ainakin muutaman viikon, joten uusia leluja pitäisi vielä miettiä. Ajatustyö tätä varten on jo aloitettu, mutta ei minulla loppujen lopuksi kovin montaa vaihtoehtoa ole neidille tarjota ensi maanantaita varten.

- Pehmolelut
Turvallinen, mutta vähän tylsä valinta - etenkin kun ainoastaan unilelut ovat niitä, joilla Meea ns. leikkii (eikä unileluja uskalla päiväkotiin viedä hukkumisvaaran takia). Pehmoleluja kuitenkin on paljon, joten niistä löytyisi helposti lelupäivän lelu vaikka muutamalle kuukaudelle!

- My Little Ponyt
Näitä meillä on jo monta, joten ehkä sieltä joukosta voisi ottaa yhden. Tämä itse asiassa on todennäköisin vaihtoehto ensi viikon lelupäivää ajatellen. Ja jos MLP olisi hyvä vaihtoehto, niitä tosiaan riittäisi useampaankin lelupäivään.

- Nukke
Joku muu kuin Baby Born (eli Lilli-vauva) voisi myös päästä päiväkotiin. Oikeastihan muilla nukeilla leikitään nykyisin melko vähän ja Lilli-vauva on se, jota rakastavasti hoidetaan. Mutta ehkä lelupäivän nimissä voisi jokin muukin nukke saada rakkautta osakseen. "Monen tavaran ongelma" tulee tosin ehkä tässäkin kohtaa vastaan, koska täydellistähän nukkeleikki on ainoastaan vaihtovaatteiden, tuttipullon ja muiden hoitotarvikkeiden kera...

- Kirjat
Kirjat ovat tällä hetkellä yksiä lempileluista kotioloissa ja niistä vaihtoehtoja löytyisi. Kirja taitaa kuitenkin olla vähän erityyppinen "lelu" kuin mitä lelupäivään kuuluisi viedä.

- Lääkärinlaukun tarvike
Lääkärilaukku itsessään on vähän huono otettavaksi lelupäivään, mutta kenties joku yksittäinen tarvike (stetoskooppi tai verenpainemittari) voisi soveltua päiväkotiin vietäväksi. Stetoskooppi itse asiassa kerran on päiväkodissa ollutkin, jonkin teemapäivän tiimoilta ehkä vuosi sitten.

- Soitin
Nämä skippasin eilen ajatellen tätien korvia, mutta kenties jokin hiljaisempi soitin - kuten tamburiini tai kastanjetti - voisi olla ihan ok valinta. Soittimia nimittäin (äidin kauhistukseksi) nyt löytyy jo pieni laatikollinen ja ne nyt yllättäen lapsen näkökulmasta ovat mukavia leluja.

- Pienet hahmot
Nämä ovat vähän siinä "meneekö liian pieneksi" -rajalla, mutta meillä on (ainakin) Frozenin Anna & Sven -pikkuhahmot, soiva Olaf sekä yksi pieni Trolli-hahmo. Nämä voisivat olla sellaisia, joiden hukkuminen ei kovasti harmittaisi. Ovat kyllä kotona leikeissä mukana paljonkin, mutta kovin suurta kiintymyssuhdetta näihin ei ainakaan toistaiseksi ole.

- Muoviset ja puiset pikkueläimet
Vähän samaa sarjaa edellisen kanssa koonsa puolesta. Näitä löytyy meiltä laatikollinen erilaisia, joten hukkuminen ei todennäköisesti harmittaisi. Ainoa ongelma voisi olla se, että mukaan ei kelpaisi ainoastaan yksi lelu, vaan niitä pitäisi ottaa useampi.

Mitä sinä pakkaisit 3-vuotiaalle lelupäiväksi mukaan?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Lapsen allergian plussat ja miinukset

Allergiaelämä alkaa olla meillä takana; vauva-ajan pitkä allergialista (joka sisälsi mm. maissin ja riisin) on selätetty ja maitoallergiakin kukistui viime keväänä. Nykyinen kananmuna-pippuri-pähkinä -combo ei minusta kuulosta lainkaan pahalta; etenkin kun kananmuna kuitenkin kypsennettynä ruuan seassa (esim. makaronilaatikossa tai pullassa) sopii.

Allergiaelämää (lähinnä maidotonta) vietettiin kuitenkin aktiivisesti 1,5 vuotta ja vaikka pahimmat ajat sen osalta ovat takana, joissain asioissa allergiatausta näkyy edelleen.

Mitä huonoja puolia lapsuusajan allergioissa on ollut?

1) Salapoliisityö

Jos lähdetään liikkeelle siitä, miten allergiat vaikuttivat elämään silloin, kun niitä alkoi ilmentyä. Salapoliisityön määrä oli aivan valtava. Jokaista ruoka-ainetta ei voinut testata allergiatesteillä - eivätkä kaikki allergiat olisi välttämättä näkyneet testeissä - nekään kun eivät ole aukottomia. Allergioiden selvittäminen kokeilun ja oireiden seurannan kautta onkin se toimivin keino allergioiden selvittämiseen.
Kun allergiaoireita alkoi ilmetä, piti siis itse kokeilemalla selvittää, mikä ruoka-aine on pahis. Ja voin kertoa, että se oli välillä melkoista selvittelyä ja salapoliisityötä. Etenkin kun pikkuneidillä tosiaan melko erikoiset asiatkin allergiaa aiheuttivat; esim. maissi ja riisi osoittautuivat allergian aiheuttajiksi (jopa Pilteissä olevan maissi- ja riisitärkkelyksen kautta) ja maitoallergia oireili pahimpana aikana myös naudanlihasta.
Sanotaanko näin, että ihan aukotonta se allergioiden selvittäminen ei ollut. Välillä mentiin vikaan, mutta välillä se äidinvaisto oli kuitenkin myös hyvin toimiva tässäkin. Esimerkiksi maitoallergia, jota itse vahvasti epäilin, mutta neuvola toppuutteli - yksityisellä käydyssä maitoaltistuksessa maitoallergiadiagnoosi kuitenkin saatiin.

2) Monen ruuan tekeminen

Koska en halunnut hylätä 1,5 vuodeksi omasta ruokavaliostani aivan kaikkea herkullista (mm. juustoja), valitettavasti meillä kokattiin aika usein kahta ruokaa. Välillä tein ruokaa koko perheelle allergiaversiona ja välillä ihan normaaliruoka oli Meealle sopivaa - vaikkakin aika harvassa ovat kokonaan maidottomat ja munattomat arkiruuat ainakin meidän perheessä. Aika usein kuitenkin kokkasin kahta ruokaa.
Toki monesti ruokaa pystyi tekemään Meealle oman annoksen ns. samaan aikaan - ottamalla ruuasta vain osan eroon maidottomana/kananmunattomana/jne. Mutta viehän sekin enemmän aikaa erotella keitetystä makaronista ja paistetusta jauhelihasta pienet osuudet eri vuokaan ja summamutikassa heittää sinne sekaan kauramaitoa ja päälle kaurafraichea - ja samaan aikaan tehdä isompaan vuokaa perinteinen makaronilaatikko kananmunalla ja juustoraasteella höystettynä.
Ihan joka päivä eri ruokaa ei onneksi tarvinut tehdä, sillä useimmiten neidin ruuasta säästyi osa pakastimeen ja sitä pystyi syömään useamman päivän. Mutta kyllä se "extraruuan" kokkaaminen kerran pari viikossa kuitenkin vei oman aikansa. Ja vaati enemmän suunnitelmallisuutta ruokalistaa miettiessä. Myös viikonlopun kyläilyreissuilla, jossa monesti aloitin vierailun kokkaamalla Meealle viikonlopun ruuat valmiiksi...

Muutama ruoka tuloillaan.

3) Suppeampi ruokavalio

Kun ruoka-aineita on käytössä vähemmän, ruokavalio on luonnollisesti suppeampi. Sen lisäksi - edelliseen kohtaan viitaten - kun ruokaa tuli tehtyä kerralla isompi satsi pakastimeen, olivat neidin pääruokavaihtoehdot aika vähäisiä. Reilusti yli puolet pikkuneidin pääruokavalikoimasta koostui sosekeitosta, makaronilaatikosta tai jostain kiusauksesta. Puhtaasti siitä syystä, että ne soveltuivat parhaiten pakastettavaksi - ja niitä oli kohtuullisen helppo tehdä kerralla isompi satsi.

4) Luopuminen ja kieltäminen

Allergioiden vuoksi on joutunut luopumaan aika monesta asiasta. Lähinnä tarkoitan nyt lasta - vaikka eipä äitikään (vieläkään) voi syödä vaikkapa keitettyä kananmunaa lapsen nähden, sillä en ehdoin tahdoin halua aiheuttaa pahaa mieltä. Kananmunaakin kun on sen verran monesti matkan varrella testattu (huonoin tuloksin), että se olisi Meean mielestä herkullista, mutta valitettavasti laittaa vatsan sekaisin. Siksi en itsekään sitä viitsi lapsen nähden syödä - koskaan.
Suurempi luopuminen on kuitenkin ollut pikkuneidillä, joka etenkin maidottomana aikana jäi paitsi monenlaisista herkuista. Suurimmat tuskat on varmaan koettu sellaisten herkkujen osalta, joita muut lapset ovat saaneet syödä ja Meea ei. Hänhän kun vasta 2-vuotiaana (itse asiassa vähän ennen maitoallergian katoamista) itse alkoi ymmärtää allergian käsitteen ja ymmärsi, että kaikkea hän ei voinut syödä. Kieltäminen ei tunnu mukavalta - mutta toisaalta se on pakko, koska en halua kuitenkaan aiheuttaa lapselleni vatsanväänteitä.
Yksi hyvä esimerkki luopumisesta ja kieltämisesta oli viime pääsiäisenä, kun varta vasten etsin maidottomia pääsiäisherkkuja ja vaihdoin osan virpomisreissulla saaduista herkuista näihin itse ostamiini. Siitä huolimatta Kinder-tyylistä maidotonta leluyllätyksen sisältävää pääsiäismunaa ei löytynyt mistään. Viime vuonna onneksi selvittiin ilman sitäkin; tänä vuonna 3-vuotiaan kanssa se voisi aiheuttaa jo itkun.

Viime pääsiäisen herkut - tänä vuonna saa ostaa jo Kindereitäkin!

Ja siinä ne varsinaisen allergia-ajan pahimmat miinukset olivatkin. Siis ne, jotka eivät enää tässä suhteellisen allergiattomassa arjessa niin paljon ole läsnä.

Vaikka allergioita on kukistunut, eräät "miinukset" ovat osa elämää edelleen - ikään kuin osana lapsuusajan allergioiden jälkeistä elämää.

5) Jatkuva pelko

Edelleen - vaikka maitoallergia alkaa olla jo kaukainen muisto viime keväältä ja muutkin allergiat ovat suhteellisen hyvin kuosissa - edelleen minua välillä pelottaa, että jospa nyt onkin allergia. Jos maistellaan jotain täysin uutta, annan sitä neidille aika varovaisesti. Siltä varalta, jos siitä tuleekin jokin reaktio. Jos jalkoihin ilmestyy yhtäkkiä ihottumaa tai vatsa menee kuralle, mietin aina ensimmäisenä, että onkohan Meea syönyt jotain epäsopivaa - alan siis listaamaan mielessäni läpi kaikki kuluneen ja edellisen päivän ruuat; pahimmillaan ahdistun, että jospa maitoallergia onkin palannut tai nyt yhtäkkiä viljatuotteista onkin tullut allergisoivia.
Kun salapoliisityö ruoka-aineallergioiden selvittämisen osalta on tiukasti veressä, kääntyy ajatukset väistämättä aika usein allergiajuttuihin. Ja olen itse asiassa huomannut saman jo itsessäni; jos jotain erikoisia oireita ilmestyy, mietin heti ensimmäisenä, että olenkohan allerginen jollekin.

Prick-testien jälkeen.

6) Nirsoilu

Nirsoilu varmasti liittyy ikäänkin, mutta uskoisin, että allergiatausta vahvistaa sitä. Kun tiettyihin makumaailmoihin ei ole tottunut, on niihin vaikeampi päästä sisälle - esimerkiksi juustoille kun ei maidottomia korvikkeita juurikaan löydy, ei neiti edelleenkään juurikaan juustoa syö. Raejuustoa hän on maistanut pari kertaa ja aurajuusto on ollut herkkua. Mutta esimerkiksi leivän päälle juustosiivu - ei puhettakaan!
Lisäksi tietynlainen pelko liittynee nirsoiluun; onneksi jo vähenevässä määrin. Kuten aiemmin kerroin, 2 vuoden iässä maitoallergia alkoi olemaan vahvasti jo neidin itsensä tietoisuudessa, että hän monesti itsekin varmisteli "Saanko syödä tätä, eihän oo maitoa?". Maitoallergiattomuus-diagnoosin tullessa menikin monta viikkoa, kun selitti neidille, että siinä on maitoa, mutta sinä saat nykyään syödä sitä. Enää näitä ei kovin usein ole tullut, mutta etenkin viime kesänä neiti jätti monesti jotain syömättä todeten olevansa kyseiselle ruualle allerginen.

7) Ravintolassa syömiseen tottumattomuus

Ehkä pikkujuttu, mutta tästä "miinuksesta" tämän bloggauksen ajatus lähti liikkeelle. Kun neidillä oli maitoallergia, kävimme aika harvoin ravintolassa. Johtuen suureksi osaksi siitä, mitä olen kuullut ravintoloiden suhtautumisesta maitoallergiaan. "Kyllä tämä on laktoositonta, tämähän sopii!" Mutta kun ei sovi.
Vaikkeivät meillä oireet olleetkaan mitään hengenvaarallisia, en silti halunnut viettää unetonta yötä ravintolan huolimattomuuden takia. Silloin kun ravintolassa käytiin, neiti söi useimmiten ranskalaisia. Ja itse asiassa käytiin useammin Hesessä kuin ravintolassa (ja nimenomaan Hesessä, koska Mäkkärin nugetit sisälsivät kananmunaa).
Nyt vaikka ravintolassa voisi syödä hieman huolettomammin, käymme edelleen aika harvoin ravintolassa. Johtuen siitä, että neiti on aika tottumaton syömään siellä. Kun ravintolasyömiseen ei ole pienenä (ennen sitä kahta ikävuotta) kunnolla tullut tuntumaa, sitä on ollut aika vaikeaa nytkään opetella. Paikallaan istuminen on toki yksi juttu, mutta myös se ravintolaruuan syöminen. Koska se vaan on niin erilaista kuin kotona - eikä aina tosiaan viitsisi niitä ranskalaisia syöttää. Viime kesän kylpyläreissulla neiti ei ravintoloissa syönyt juuri mitään, mutta viisi minuuttia myöhemmin huoneeseen palatessa oli aina huutava nälkä...

Amarillossa lihapullia ja ranskiksia - valitettavasti pikkuneidin ravintolaruoka on aika usein tätä, vaikka äiti mieluusti laajentaisi makumaalmaa ravintolaruuankin osalta... Ei vaan viitsi maksaa sellaisesta, joka 90 % varmuudella jäisi syömättä...

Onko allergioissa jotain hyvääkin?

Luulisi, ettei allergikon elämässä ole mitään hyvää. Alunperin tästä pitikin tulla pelkkä miinuslista; kaikista niistä asioista, jotka ovat vaikuttaneet arkeen allergia-aikana - tai sen jälkeen. Keksin kuitenkin miinuksia listatessani myös plussaa pienen lapsen allergioista, joten niihin on hyvä lopettaa tämä bloggaus.

1) Ei eineksiä

Erityisesti maidoton+munaton-ruokavalio oli sellainen, ettei eineksiin VOINUT turvautua. Vaikka olisi välillä halunnut. Ranskalaiset ja maidottomat nakit olivat aikalailla ainoita eineksiksi laskettavia ruokia, jota meillä syötiin Meean pahimpaan allergia-aikaan.
En tiedä olisiko tilanne ollut toinen ilman allergioita (en kyllä muutenkaan kovasti arvosta einekset + pieni lapsi -yhtälöä), mutta ainakin kynnys syödä eineksiä olisi ollut pienempi.

2 ) Lääkäreihin tottuminen

Allergiaselvittelyjen takia pikkuneiti on käynyt aika monesti lääkärissä. Toki muistakin syistä, muun muassa korvatulehdusten takia. Mutta lääkärireissujen määrä olisi ollut kyllä huomattavasti vähäisempi ilman allergiaoireita.
Perus-lääkärikäyntien lisäksi ollaan käyty kahdesti maitoaltistuksessa ja kerran prick-testeissä. Lääkärikäynnit ovat olleet tosi mukavia, koska siellä ei ole tehty mitään "ikäviä" toimenpiteitä. Lähinnä vaan tutkittu ihoa, mitattu ja kuunneltu sydäntä. Maitoaltistukset kestivät useamman tunnin per kerta (olikohan 4-6 tuntia?), joten tuolloin Mehiläisen toimenpidehuoneessa ja käytävillä saatiin kyllä kuluttaa aikaa. Etenkin viime keväänä Meea oli jo sen ikäinen, että muistaa hyvin maitoaltistuksen annin ja ruiskut ovat hänen mielestään (omassa lääkärilaukussaankin) niitä, joilla annetaan maitoa. :)
Sen takia lääkärireissut ovatkin erittäin mukavia ja niitä odotetaan kovasti. Viimeksi neiti kävi lääkärissä silmätulehduksen takia ja oli selvästi pettynyt, kun lääkäri ei tehnyt mitään tutkimuksia (ainoastaan vaan katsoi silmää - ei siis edes lampulla tms - ja määräsi lääkkeen); neiti kysyikin autossa kotimatkalla, että voidaanko mennä huomenna uudestaan lääkäriin. :D
Itse kun olen hyvinkin lääkärikammoinen, pidän tätä lääkärireissuihin tottumista erittäin hyvänä asiana - vaikkei tietysti se, että lääkärissä on joutunut monesti käymään, itsessään kovin mukava asia olekaan.

Maitoaltistuksen jälkeen; pikkuneiti sai muistoksi käynnistä ruiskun - joka luonnollisesti on talletettu neidin omaan lääkärinlaukkuun. 

3) Terveellisempää ruokaa

Ennen Meean maitoallergiaa en koskaan ostanut soija- tai kauratuotteita. Muutaman soijajogurtin olin tainnut joskus maistaa.
Maitoallergian myötä maidottomien tuotteiden kirjo tuli tutuksi ja osa niistä jäi käyttöön. Vaikkakaan en enää kokkaa kaikkia ruokia maidottomana, aina silloin tällöin tulee käytettyä kauramaitoa makaronilaatikon joukossa. Ja aivan joka kerta kasvissosekeiton joukkoon sekoitan kaurafraichen - koska se vaan on niin hyvää! Allergiat ovat tuoneet siis uusia reseptejä ja uudenlaisia tuotteita kokkailuun.
En tiedä olisiko kaura- ja soijatuotteisiin tullut tutustuttua - ainakaan näin intensiivisesti - ilman Meean maitoallergiaa, ja tulisiko niitä käytettyä perusarjessa muutoin. Lähtökohtaisestihan kun nuo maidottomat tuotteet ovat kuitenkin aika terveellisiä - joten tämä on kyllä ehdottomasti positiivinen juttu!

Tältä näytti jääkaapin sisältö ennen neidin 2-vuotissynttäreitä; täytekakku ja muut juhlaherkut tehtiin täysin maidottomina ja munattomina - ja hyvää oli!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.