Ihanat jouluasut sisaruksille

Jouluasujen hankinta lapsille on jokavuotinen traditio. On ihana pukea lapset jouluisiin asuihin ennenkaikkea jouluaattona, mutta myös saada joulu(kortti)kuvaan kivat jouluiset asut päälle. Näyttäisivät myös molemmat lapset olevan siinä mielessä "jouluhulluja", että kaikki vähänkin jouluiset asut ovat löytäneet päälle jo jonkin aikaa, tonttulakkeja on reilun viikon ajan pidetty päivittäin päässä (myös nuorempi herra ihan oma-aloitteisesti) ja joululaulut ovat raikuneet meidän seinien sisällä jo useamman viikon ajan.

Viime jouluna meillä kävi jouluasujen kanssa itseasiassa hieman huono tuuri, sillä Meealle tilaamani jouluasu hukkui postissa, eikä ehtinytkään perille ennen joulua - tai itsenäisyyspäivää, jolloin oli tarkoitus ottaa joulukorttikuvat. Joulukorttikuviin kaivettiin hätäisesti esille vanha punainen mekko ja jouluaatoksi kaapin perukoilta löytyi onneksi yksi jemmattu tonttumekko.

Viime vuodesta viisastuneena olin tänä vuonna jouluasujen kanssa hyvissä ajoin liikenteessä ja sainkin asut tilattua jo lokakuun puolella!

Koska mätsäävien asujen löytäminen - etenkin tytölle ja pojalle - on aika haastavaa (huomasin tämän etenkin kerhon sisaruskuvien asuja miettiessäni!), päätin tilata jouluasut lapsosille kotiompelimosta. Lopulta valinta oli aika selkeä, sillä erään kotiompelimon "valmistuneet vaatteet" -kansion kuvista löytyi täydelliset vaatemallit molemmille lapsille.

Alunperin ihastuin rusetti+henkseli-paitaan ja kansioita selaillessani frillamekko aiheutti samanlaisen ihastuksen. Eipä tarvinut kahta kertaa miettiä, millaiset jouluasut lapset voisivat täksi jouluksi päälleen saada!

Yhteistyössä Handmade by Mariairan kanssa pohdittiin miten mallina olleista asuista voisi saada jouluiset - omana toiveenani on punaisen ja harmaan värimaailma. Esitin toiveeni myös Meean tonttulakista (harmaa lakki isolla punaisella rusetilla) ja ääneen pohdin, että mitenhän sen kaveriksi saisi jonkin kivan tonttulakin pojalle pienellä twistillä. Handmade by Mariaira ehdotti lipallista tonttulakkia ja sehän on oikeastaan ihan täydellinen meidän herrasmiehelle - joka lipallisia hattuja on muutenkin paljon pitänyt (jopa näissä puolivuotiskuvauksissa).

Niin valmistui täydelliset jouluasut meidän lapsukaisille. En voisi tyytyväisempi olla!

Settiin kuului kuvassa olevien lisäksi harmaat baggyt Veinille, jotta alaosastakin sai täsmälleen samaa sävyä!

Handmade by Mariairan fb-sivuilta löytyy paljon kaikkea muutakin ihanaa - voi olla, että itsekin joutuu tekemään uusintatilauksen jossain vaiheessa! Harrastuspohjalta ompelutöitä tekevä Handmade by Mariaira toteuttaa paljon asiakkaiden toiveita ideoiden tai vaikkapa kuvan pohjalta - ei siis mitään kaavoihin kangistunutta ompelua, vaan runsaasti vaihtelua ja erilaisia juttuja. Harrastusluonteisuudesta johtuen kangasvaihtoehdot ovat rajalliset ja tilausjonotkin voivat tilanteesta riippuen olla pitkähköt; oman kokemuksen pohjalta kuitenkin kankaissa oli valinnanvaraa (joulunpunainen oli selkeä, mutta harmaan osalta pähkäilin muutamaakin tarjolla ollutta sävyä) ja tilauskin valmistui luvatussa aikataulussaan.

Vaikka joulustressi muuten ei olekaan ihan vielä helpottanut, niin ainakin jouluaaton vaatetuksen osalta voi huokaista helpotuksesta. :)

p.s. Joulukorttikuvatkin on näiden asujen kera jo otettu. En viitsi niitä kuvia julkaista vielä blogissa - ennen kuin paperiset kortit ovat löytäneet perille. Mutta pakko sanoa jo tässä vaiheessa sen verran, että kuvat ovat aivan I-H-A-N-A-T!


* Jouluasuista saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Leluahdistus

Kirjoittelin jo aiemmin tavara-ahdistuksesta, joka on vaan kasvanut tämän kotoilun kuluessa. Aikaa kaikkien kaappien siivoukseen ei vielä ole ollut, mutta elokuista pihakirppistä varten siivoiltiin kyllä urakalla vaatteita, astioita ja muutakin tavaraa. Puhumattakaan niistä pieneksi jääneistä lastenvaatepinoista, joita tunnun ihan jatkuvasti siivoavan lasten kaapeista pois.

Tällä hetkellä meidän kodin suurin murheenkryyni tavaramäärän osalta on lastenhuone, joka on ääriään myöden täynnä. Aivan valtavasti leluja ja pieni tyttö, jolle luopuminen on vaikeaa. Siksi kaapeista löytyy mm. laatikollinen kaikenlaista sälää kinder-yllätyksistä pihalta löytyneisiin kiviin. Eikä mitään saa heittää pois. Eikä edes voi heittää salaa, koska hän muistaa jokaisen tavaransa...

Olen todennut jo muutamaan otteeseen, että joulupukilta EI VOI toivoa mitään lahjoja, jos ei jotain vanhoja leluja laita pois. Ihan jo puhtaasti siitä syystä, että huoneeseen ei vaan mahdu enempää.

Tällä viikolla aloiteltiinkin tätä urakkaa ja käytiin kaikki pehmolelut läpi. Niitä on meillä aivan valtavasti - enkä tajua, mistä niitä on edes ilmestynyt niin paljon! Jotenkin pehmolelut ovat sellaisia, joita usein saadaan lahjaksi tai ostetaan matkamuistoksi tms.

Vaikka pikkuneiti ajoittain makasi pehmolelukasan päällä ja itki, että ei juuri tätä voi laittaa pois, koska tämä on saatu siltäjasiltä ja tämä on ostettu sieltäjasieltä, niin sain siivottua kestokassillisen pehmoleluja & pehmeitä/kankaisia vauvaleluja huoneesta pois. Tästä siivouksesta huolimatta pehmoleluja jäi Meealle iso (!!) lelusäkillinen ja Veinille yksi Kallaxin laatikollinen (+ synttärilahjaksi saatu iso nalle, joka on niin iso, ettei mihinkään lelukoriin mahdu :D).

Meillä siis Meean vanhojakaan leluja ei ole myyty/annettu pois juuri mitään. Veinin syntyessä varastossa oli kaksi isoa laatikollista Meean vanhoja leluja, joita oli sinne säilötty ja niiden laatikoiden sisältö on pikkuhiljaa kannettu sisälle lastenhuoneeseen. Muun muassa rengastorni, pehmokirjat ja Fisher-Pricen laulava koira. Samaten Meean vanhoista leluista on jätetty ne, jotka periaatteessa Meean leikeistä voisi jo ottaa pois, mutta jotka ihan pian (tai jo nyt) kiinnostavat Veiniä; kuten vaikkapa Duplot ja Megablocksit.

En muista ollaanko edes Veinille ostettu mitään omia leluja, koska Meean jäljiltä on jo ns. kaikki olemassa. Pari kirjaa olen tainnut Vaukirjasta Veinille ottaa; kirjojen osaltakin luukkukirjat ovat ehkä se ainoa lelu, jota Veinille pitää ostaa omia - syystä että pikkuneiti on aikoinaan repinyt kaikista luukkukirjoistaan luukut irti... Sitä paitsi Veini leikkii jo nyt mutkattomasti Meean "isompien lasten" leluilla, kuten vaikkapa Ryhmä Haun vahtitornilla, leikkikeittiöllä tai leikkiläppärillä, joten aika paljolti lelut ovat jo tässä kohtaa yhteisiä.

Ja mitä Meean leluihin tulee, niin... Niitä on valtavasti. Lastenhuone-uudistuksen yhteydessä sitä itsekin tajusi, kuinka paljon niitä leluja on. Kun eivät ne meinanneet mitenkään päin mahtua minnekään. Ja vielä kun leluja on niin moneen eri leikkiin, niin ei äitikään oikeen meinaa osata sanoa, että mitä niistä sitten laittaisi pois; on muovailuvahatarvikkeita, on leikkikeittiöjuttuja, on kauppaleikkiin tarvikkeet, on nukelle vaatteita ja tarvikkeita sekä barbielle samanlailla. On palapelejä, on lautapelejä, on soittimia, on puuha- ja tarrakirjoja. Ja kaiken tämän lisäksi on vielä pari laatikollista kaikkia sekalaisia leluja aina sorminukeista Littlest Pet Shoppeihin ja leikkimeikeistä My Little Ponyihin.

Tämä loppuvuosi on suoraansanottuna hieman ahdistanut minua, kun tiedossa on ollut, että lisää leluja on tulossa. Veinin synttärit juhlittiin pari viikkoa sitten ja joulu on tulossa parin viikon päästä. Molemmat takuuvarmoja lelunkeräysjuhlia. Oma "painajainen" olisi, että nämä saisivat lahjaksi sähköauton, pallomeren tai jonkun muun ison ja tilaa vievän kapistuksen.

No, ne synttärit on nyt jo juhlittu, eikä tullut sähköautoa, jes! :D Veini sai onneksi synttärilahjaksi paljon muutakin kuin leluja ja saadut lelutkin olivat suhteellisen pienikokoisia (lue: ei tullut ahdistusta, kun etsiskelin niille paikkoja lastenhuoneesta).

Joulun osaltakin toivelistoilla on lapsille paljon muutakin kuin leluja - ihan siksi, että niitä leluja vaan on niin paljon. Toki etenkin Meealle lelut ovat jouluaattona tärkeitä ja olisi tosi kurjaa, jos ei yhtään lelupakettia tulisi. Ja Veinikin ymmärtää jo sen verran, että tulisi huono mieli, jos sisko saisi uusia leluja ja hän vaan paketeistaan tutteja ja vaippoja. Siksi niitä lelupakettejakin on oltava mukana - ja varmaan kivat uudet lelut tuovat iloa arkeen molemmille lapsille (ehkä myös äidille, jos/kun lapset jaksavat uusista leluistaan innostua ja niihin keskittyä vielä joulunpyhien jälkeenkin).

Tällä hetkellä jouluksi tuleva lelumäärä ja ylipäätään molempien lasten lahja-asiat näyttävät melko maltillisilta. Mutta kun perinteisesti joillain saattaa jouluna vähän lähteä käsistä lahjojen osto (itseni mukaanlukien - olen ehkä yksi pahimmista :D), niin saa nähdä paljonko niitä paketteja loppupelissä on ja mitä kaikkea krääsää kaapeista tuleekaan löytymään joulun jälkeen - tai kaappien vierestä, jos en saa niitä kaappeihin mahtumaan. :D

Äiti toivoo, ettei joulupukki tuo ihan kaikkia neidin toivelistan leluja. :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 12 kk

Nyt se on virallista. Meidän vauvasta on tullut taapero! <3

Jostain syystä äitiä on hirveästi herkistyttänyt kuopuksen kasvaminen 1-vuotiaaksi. Vauvavuosi meni to-del-la nopeasti ja Veinikin on viimeisen kuukauden aikana kasvanut niin valtavaa tahtia, että ei meinaa äiti pysyä perässä!

Neuvolassa käytiin hakemassa tuoreet mitat muutama päivä yli 1-vuotiaana. 10290 g ja 78,5 cm. Ei ihmekään, että ne 74-kokoiset vaatteet on nyt heitelty kaapista pois. ;) Vaatekokona siis pääsääntöisesti 80, muutamia 86-kokoisiakin on jo otettu käyttöön (etenkin käytetyissä vaatteissa kun kokolappu ei aina pidä paikkaansa). Pitkä ja hoikka poika, kuten isosiskonsakin oli (ja on).

Ruuan suhteen vaihtelevuus on edelleen päivän sana. Välillä menee norsun annoksia, välillä ollaan päivä syömättä mitään (paitsi spelttimuroja, jotka kelpaavat aina). Hampaita ei ole hetkeen tullut läpi, mutta seuraavana ovatkin vuorossa kulmurit, joten ne saattavat vaivata kauan.

Myös allergiajutut ovat meillä vaivanneet viime aikoina. Kuten viimeksi kirjoittelinkin 11kk-päivitykseen, hapanmaitotuotteiden kokeilu 10 kk iässä laittoi meillä kaiken sekaisin. Oireet olivat kovat ja tokalla kokeilullakin (neuvolan kehotuksesta) päädyttiin samaan. Näin jälkikäteen mietittynä; heinäkuussa alkaneet huonouniset yöt (jotka siis ovat kestäneet tänne asti) taisivatkin johtua enemmän korvikekokeiluista kuin uuden oppimisesta, niinkuin silloin ajattelin. Korvikekokeilut kun aloitettiin juhannuksena - pari päivää sen jälkeen opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja pari viikkoa eteenpäin kävelemään tukea vasten. Silloin myös yöt huononivat kertaheitolla; siihen astihan Veini oli keväästä lähtien nukkunut jo täysiä öitä! Meni silloin uuden oppimisen piikkiin, mutta ehkä se olikin sitten maidon aiheuttamaa.

Käytiin yksityisellä lääkärillä allergia-asioissa hiljattain ja maitoallergia-diagnoosihan sieltä napsahti. Nyt 3kk totaalitauko maitotuotteisiin ja kauramaito sekä kalsiumlisä käyttöön. Yöt ovat osittain jo parantuneet, mutta aika huonostihan meillä edelleen nukutaan. On se kuitenkin eri juttu herätä 2 tunnin välein kuin 20 minuutin välein... Uskon, että osittain tämä yöheräily on jo tottumiskysymyskin; kun sitä on mahakipujen takia tehty heinäkuusta asti, niin ei sitä osanne heti lopettaakaan. Mutta pikkuhiljaa.

Pikkuhiljaa edetään myös imetyksen lopettamisen kanssa. Minä olisin ollut valmis lopettamaan jo aikaa sitten, Veini on eri mieltä. Ne kesällä alkaneet korvikekokeilut olivat siis sananmukaisesti kokeiluja, koska Veini ei missään vaiheessa suostunut juomaan korviketta suuria määriä. Pikkuhörppyjä ruuan yhteydessä, that's it. Kun päiväimetystä koitti vähentää reilummin, pikkuherra tankkasi yöt. Ja nyt viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan sellaista "pakkoimetystä", kun olen vaan odotellut vuoden iän täyteen tulemista; maito-korviketta ei voinut enää antaa, eikä maidotonta korviketta viitsinyt ostaa kokeiluun näin lyhyttä aikaa varten ja kauramaitoa ei saa antaa alle 1-vuotiaille. Joten imetyksellä mentiin. Pikkuhiljaa haluaisin kuitenkin sitäkin lopetella ja päivisin juodun kauramaidon määrä onkin päivä päivältä lisääntynyt. Eli ehkä tästä vielä joskus.

Ruokien osalta Veinin lemppareita tuntuu olevan eri-ruokaa-mitä-viime-kerralla-sain. Hän siis syö lähes kaikkea mahdollista suurella innolla - kunhan sitä ruokaa ei ole parin päivän sisään tarjottu aiemmin. :D Tämähän on tosi helppoa sikäli, että olen pakastanut muutamaa ruokalajia ja nimenomaan isompiin kippoihin, josta saisi otettua parin päivän ruokasatsin...

Ruuan suhteen Veini tosiaan on melko kaikkiruokainen. Maistelee ihan kaikkea ja tykkää vahvoistakin mauista. Söi innolla yhtenä päivänä jopa raakaa sipulia ja punasipulia. :D

Päivärytmi on edelleen suhteellisen selkeä. Aamuun herätään seitsemän aikoihin, plusmiinus yksi tunti. Iltamaidolle lähdetään 19.30 aikoihin ja vähän illasta riippuen herra on sängyssään unilla kahdeksan maissa; hankalinakin iltoina ennen ysiä. Yksillä päikkäreillä mennään 95-prosenttisesti. Välillä aamupäivällä autoillessa hän nukahtaa autoon, mutta ne 5-10 min miniunet riittävät. Äidille tämä yksien päikkäreiden rytmi on mieluisampi, sillä useimmiten Veini nukkuu päikkäriunta nyt 1,5h - siinä ajassa ehtii jo itsekin jotain tekemään, etenkin jos 4veekin sattuu nukkumaan samaan aikaan!

Veini kävellä viipottaa joka paikkaan kovaa vauhtia. Sen verran tukevaa meno jo on, että hän osaa kävellä myös taaksepäin ja sivuttain. Hän osaa mennä kyykkyyn ja tanssia polviaan koukistaen. Hän osaa pyöriä ympäri - niin paljon, että menee jo pää ihan pyörälle.

Veini tykkää palloista ja osaa hienosti jo potkia palloa eteenpäin - isin jalanjäljissä siis mennään. Veini heittääkin jo aika kovaa palloa. Tosin viime aikoina myös lelujen heittely on ollut mieluista puuhaa... Tämä lelujen heittely liittyy monesti siihen, että hän on oppinut myös suuttumaan! Nykyään jos Veiniä jostain kieltää tai ottaa pois tekemästä jotain pahaa, hän joko tekee sen uudelleen (yleensä nauraen) tai suuttuu äidille ihan totaalisesti. Ja se suuttuminen tarkoittaa siis sitä, että hän heittelee leluja ja puree minua! Tosi hyödyllisiä uusia taitoja siis...

Aika tasan vuoden ikäisenä Veini oppi - vihdoin - myös taputtamaan. Tätä taitoa onkin nyt harjoiteltu paljon ja ihan innoissaan taputtaa ja antaa aplodeja kaikelle.

Puhetta tulee paljon ja paljon siitä jo ymmärtääkin. Välillä sanat menevät sekaisin ja välillä selostus on pelkkää siansaksaa, josta kukaan ei ymmärrä mitään. Mutta paljon tulee ymmärrettävääkin puhetta. Vaikkakin Veini aika paljon ns. oikoo mutkissa, eli esimerkiksi hepaksi kutsutaan kaikkea mahdollista kirahvista Muumeihin. :D

Isosisko ja Arttu-hauva ovat tärkeintä maailmassa. Isosisko toimii selkeästi esikuvana Veinille; hän on innoissaan, kun sisko ottaa leikkeihin mukaan ja yrittää parhaansa mukaan matkia siskoaan kaikessa - niin hyvässä kuin pahassa. Arttu puolestaan on sekä halailujen että kiusaamisen kohde; ihan yhtä paljon Artun kainaloon käperrytään lepäämään kuin vastaavasti yritetään tahallaan talloa hännän päälle tai törkätä lelulla silmään... Jotain Artun tärkeydestä kertoo myös Veinin jokailtainen (ja välillä -aamuinenkin) rutiini; Artun ruokkiminen. Hänhän siis suuttuu, mikäli ei pääse mukaan laittamaan ruokaa hauvan ruokakuppiin ja seuraamaan, kun Arttu alkaa syömään.

Kirjat ovat edelleen hitti, samoin pehmolelut, autot ja pallot. Yksi uusimpia kiinnostuksen kohteita on magneetit, joita Veini innoissaan laittaa tiskikoneeseen kiinni - ja tiputtelee tiskikoneen alla olevaan laatikkoon pienestä raosta.

Samalla kun Veinistä tuli 1-vuotias, hänestä tuli ihan oikeasti taapero ja iso poika. Tuntuu, että sen parin viikon aikana synttäreiden tienoilla kaikenlainen ymmärtäminen ja muu vastaava kasvoi roimasti - joka vaikutti ratkaisevasti siihen, miten vauvana Veiniä ajattelee. Ja ei, enää hän ei todellakaan ole mikään vauva. Paitsi ehkä välillä iltaisin väsyn iskiessä - äidin pieni sylivauva. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kiireistä arkea

Syksyn myötä arki on muuttunut niin kiireiseksi, että blogi on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ei se ole unohtunut, mutta aika ei vaan ole riittänyt. Oman mausteensa tähän arjen kiireisyyteen on tuoneet myös huonosti nukutut yöt sekä täystuho, jonka kanssa ei saa päivisin aikaan mitään.

Tietyllä tavalla elän nyt kiireisintä arkea ikinä. Okei, töissä käydessä lähdin kotoa (lähes) joka päivä, päivät olivat täynnä hommia ja illat kotona kuluivat nopeasti. Mutta se oli työtä ja sinänsä vähän eri asia.

Nyt siis eletään periaatteessa seesteistä kotiarkea, muta silti ollaan menossa aivan jatkuvasti! Käytännössä joka päivälle riittää ohjelmaa - syyslomaviikolla kotoillessa kävi jo aikakin tylsäksi, kun kerhot ja harrastukset olivat tauolla! Ja nimenomaan nämä kaikki siis ovat ns. lasten ehdoilla - toki äitikin saa kerhoista ja harrastuksista itselleen äiti-seuraa, vertaistukea ja uusia tuttavia/ystäviä, mutta enemmän näihin silti lasten takia lähdetään.

Äidin muruset tiistain kerhoilujen jälkeen. :)

Meidän normaali viikko menojen osalta näyttää siis tältä:

Maanantai: Aamupäivällä MLL:n perhekahvila, eli Meean mielestä vauvakerho. Täällä ei ihan joka viikko olla käyty, mutta aika usein kuitenkin. Meea on siis selkeästi tämän kerhon vanhin osallistuja, mutta hän on siellä melkoinen vauvakuiskaaja ja innolla leikkii muiden max 1,5-vuotiaiden osanottajien kanssa. :)

Tiistai:Aamupäivällä seurakunnan perhekerho. Täällä on toisinaan erinäistä ohjelmaa leikkien lomassa; syksyn mittaan on ollut mm. tuote-esittelyitä ja isänpäiväkortin askartelua, nyt viimeisimpänä myös kerhokuvaus. Bonuksena vielä edullinen lounas srk-kodilla kerhon päätteeksi; tiistaisin ei siis tarvitse kotona kokata!
Illalla on Meean tanhu, joka pitkälti on ollut sellaista äiti-tytär -aikaa. Siis sellaista, että vien ja haen Meean tanhuun ja sen 45min tanhuilun aikana joko käyn kaupassa tai vietän laatuaikaa somen kanssa pukuhuoneessa. Meealle se on kuitenkin tärkeää äiti-aikaa, kun ihan kaksin lähdetään kotoa - se on kuitenkin melko harvinaista nykyään!

Keskiviikko:Aamupäivällä on Meean oma kerho. Meea siis aloitti syyskuun alussa seurakunnan päiväkerhossa, joka on ainoa paikkakunnallamme oleva lasten kerho (siis sellainen, johon mennään ilman vanhempia). 2,5h kahdesti viikossa; tekee hyvää varmasti meille molemmille. Meean kerhossa oli alunperin yhdeksän lasta, mutta nyt kaksi on aloittanut päiväkodin ja kaikki lapset eivät joka kerta kerhossa ole, viimeksikin vain kolme (poikaa) Meean lisäksi. Kivoja uusia kavereita sieltä on tullut ja Meea kyllä viihtyy mainiosti kerhossa!
Lisäksi keskiviikkoiltaisin alkoi juuri lasten jalkapallokerho; Meea ei vielä ole täällä käynyt, mutta voi olla, että tästä tulisi sellaista isi-tytär -laatuaikaa.

Reipas kerholainen ekaa kertaa kerhoon lähdössä.

Torstai:Iltapäivällä on jälleen Meean oma kerho. Tämä iltapäiväkerho on sinänsä hieman hankalaan aikaan, kun Meea ei ehdi nukkua päikkäreitä torstaina lainkaan. Välillä meinaa sitten kerhon jälkeen olla todella väsynyttä (ja kiukkuista) menoa, joten ei ihan joka torstai taideta kerhoilla, niin säästyy äidin hermot. :D
Torstaisin meidän lähipuistossa olisi myös aamupäivällä leikkipuistotreffit, mutta ei juurikaan ole keretty sinne - eikä nämä ilmatkaan ole olleet kovin suotuisat leikkipuistoiluun...

Perjantai:Perjantait ovat tähän asti olleet meillä niitä viikon ainoita kotipäiviä, joista ollaan kyllä nautittu. Mutta juuri kuulin kerhossa yhdeltä äidiltä, että perjantaisin on alkanut avoimen päiväkodin jumppasalivuoro. 45min vapaata riehumista jumppasalissa ennen päikkäriaikaa; kuulostaa varsin hyvältä vaihtoehdolta! Eli varmaan siis jatkossa perjantaisinkin poistutaan kotoa jumppailemaan. :)

Nyt kun nämä kirjasi ylös, ei ole mikään ihme, kun tuntuu, että ollaan jatkuvasti menossa! Tähän päälle kun vielä laitetaan kauppareissut, neuvolakäynnit, kaveritreffit ja ulkoilut, niin aika vähän aikaa viikolla kotiseinien sisällä vietetään. Välillä tekisi mieli olla enemmän kotona, niin saisi kotihommia tehtyä - mutta sitten aina muistan, millainen täystuho meillä asuu ja etten kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi hänen tuhojaan estellessäni. :D

Ja vaikka tämä onkin tietyllä tavalla elämäni kiireisintä arkea (ja väsyneintä sekä hermojaraastavinta), on tämä myös antoisaa, ihanaa ja upeaa arkea! 

Meean kerhon eteisessä on Veinikin moooooonta hetkeä viettänyt. :)

p.s. Blogin hiljaiseloon liittyen: Tavoitteenani oli julkaista kaksi bloggausta (joista tämä bloggaus ei ole kumpikaan) ennen 1v-synttäreitä; molemmat ovat jo luonnosvaiheessa, mutta nähtäväksi jää, näkevätkö ne päivänvalon ennen ensi viikon lauantaita. Kyllä, ensi viikon lauantaina tulee täyteen pikkuherralla yksi vuotta! Ei uskoisi, että siitä on jo vuosi, kun influenssan ja keuhkokuumeen kourissa makasin keskussairaalassa ja lapsivedet menivät yskiessä. Huhhuh, on kyllä nopeasti mennyt tämä vuosi!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 11 kk

Enää kuukausi ja meillä ei asu vauvaa! Tai ei häntä kyllä enää hetkeen voinut vauvaksi kutsuakaan - vaaperona Veiniä olen muutamaan otteeseen esitellyt, kun ei tällainen vauhtiveikko oikein vauvan muottiin enää mahdu. :)

Seuraava neuvola on luvassa vasta merkkipäivän jälkeen, mutta tasaisesti pikkuherra tuntuu kasvavan. Pitkä ja hoikka poika - ihan niin kuin isosiskonsakin. Vaatekokona on pääsääntöisesti 80. 74-kokoiset on lähes kaikki nyt siivottu kaapista pois (juuri tällä viikolla karsin pyykkikasaa kaappiin laittaessani ison nipun pois) ja jotain 86-kokoisia on kaivettu käyttöön.

Ruoka maistuu vaihtelevasti. Välillä syödään superisoja annoksia, välillä ei kelpaa mikään. Suurin syy tähän lienee hampaat, joita onkin jo suussa komeat kahdeksan kappaletta.

Ruuan osalta ollaan jo siirrytty pitkälti "kunnon" ruokaan, eli soseista karkeampaan ruokaan. Koska suolan ja maidon takia ei vielä koko ajan syödä samaa ruokaa koko perheen kesken, onkin pakastimeen jemmattu vinot pinot valmiita ruokia Veinille. Kalakeittoa, kasviskastiketta, makaronilaatikkoa, kanakiusausta, bolognesekastiketta, kasvispihvejä... Melko perusruualta jo kuulostaa!

Välipalojen osalta herkkua ovat edelleen hedelmäsoseet, mutta niiden lisäksi tuoreet hedelmät, mikromunakas ja jogurtit maistuvat pikkuherralle. Sormiruokina syödään pääsääntöisesti kuutioituja hedelmiä/kasviksia - kiinteämmistä maistuu ainoastaan apinaeväs. Kaikki muu joko muussataan käteen tai heitellään lattialle Artulle... Kosteisiin ruokiin (kuten keitetyt kasvikset) herkkis ei suostu edes koskemaan...

10 kk iässä aloiteltiin varovasti hapanmaitotuotteita. Pari päivää aloittamisen jälkeen Veini puklasi - ensimmäistä kertaa sitten vauva-ajan ja refluksin. Pukluja tuli lisää ja samoihin aikoihin kakka muuttui löysemmäksi ja tuli muutama "vaatteet vaihtoon" -kakka. Koska nykysuosituksena on siedätys, yritin vielä edetä pienillä viilimäärillä. Sen jälkeen kun pari iltaa kuuntelin kaksi tuntia huutoitkua nukkumaan mennessä, päätin jättää hapanmaitotuotteet tauolle. Huudot loppuivat, samoin puklut - nyt on kakkakin taas kiinteytynyt. Loppukuusta pitäisi neuvolan ohjeistuksen mukaan testata hapanmaitotuotteita vielä uudelleen, mutta vähän se ahdistaa... Mutta kaipa se on testattava.

Mahdollisesta maitoallergiasta(kin) johtuen mennään edelleen imetyksellä. Olisin jo moneen kertaan ollut erinäisistä syistä valmis lopettamaan imetyksen (alunperinhän minun piti imettää max puoli vuotta), mutta nyt ihan jo tämän mahdollisen maitoallergian vuoksi ei viitsi näin lyhyen ajan takia korvikkeeseen siirtyä. Kun vuosi tulee täyteen, voi alkaa antamaan joka tapauksessa kauramaitoa ja pikkuhiljaa lopettelemaan sitä imetystä. Jos pikkuherra vaan suostuu. Hänelle imetys on aika tärkeää ja edelleen imetän 4-6 kertaa päivässä ja muutaman kerran yössä.

Yöt meillä on sujuneet melko huonosti jo jonkin aikaa. Uuden oppimisen ja/tai hampaiden takia Veini heräilee parin tunnin välein. 99% heräämisistä hän ei suostu rauhoittumaan sänkyyn pelkällä tutin laitolla ja silittelyllä, vaan joutuu nostamaan syliin. Ja 99% hän ei rauhoitu nukkumaan pelkästään syliin, vaan vaatii maitoa - eikä häntä ylipäätään haittaisi yhtään nukkua vaikka koko yö äidin sylissä. Jotain unikoulun tapaista on miehen kanssa koitettu, mutta se vaatisi mieheltä loman (jota ei ole hetkeen tiedossa), kun ei viikonlopun aikana ehdi saada ihmeitä aikaan. Miehen kanssa Veini siis huomattavasti helpommin rauhoittuu öisin nukkumaan pelkän tutinkin kanssa, minun kanssani hän vaan heittää tutin pois ja karjuu "antaa!" Yöimetyksien lopettaminen helpottaisi meidän arkea kummasti - Veini kun jo nukkui täysiä öitä, eikä varmasti tarvitsisi maitoa öisin. Mutta ei toistaiseksi ole ollut jaksamista tätä koulutusta aloittaa; itse kun pääsee siinä hetkessä helpommalla vain myöntymällä pikkumiehen pyyntöihin yöllä...

Syksyn mittaan päiviin on tullut selkeähkö rytmi. Aamuheräämiset ovat pidentyneet ja nyt ylös noustaan yleensä seitsemän jälkeen. Pääsääntöisesti Veini jaksaa nyt päivän yksillä päikkäreillä, eli nukahtaa unille puolenpäivän tienoilla. Ainoastaan torstai ja isosiskon klo 12.30 alkava kerho on ollut hieman haastava - silloin yleensä on pitänyt nukkua puolen tunnin aamutirsat (kuten myös silloin, jos aamuherääminen on ollut seiskaa aikaisempi), jotta jaksaa odotella lähemmäs yhtä päikkäreille pääsyä.

Tämän hetken isoimmat jutut meillä ovat kävely ja puheen harjoittelu.

Veini oppi kävelemään 10 kk 10 pvän ikäisenä. Kun Meea oppi kävelytaidon 1v 3 vkon ikäisenä, tuntuu tämä kehitystahti hurjalta! Huomaa myös selkeästi eron näiden kahden välillä; siinä missä Meea lähti kaksi päivää kävelemään oppimisensa jälkeen ottamaan juoksuaskeleita, Veini on pikkuhiljaa lisännyt kävelemistä. Oikeastaan vasta siinä 11 kk iän tienoilla voi sanoa, että hän eteni enemmän kävellen kuin konttaamalla - kontaten kun alkuun pääsi kuitenkin vielä paljon kovempaa (okei, pääsee vieläkin), ei käveleminen ollut se ykkösvaihtoehto. Nyt hän viipottaa eteenpäin pitkiäkin matkoja toinen käsi ojossa ylöspäin tasapainoa vahvistamassa.

Kävelemisen lisäksi tosiaan puhuminen on se toinen ykkösjuttu tällä hetkellä. Sanoja tulee tällä hetkellä reilu parikymmentä tunnistettavaa. Lisäksi jotain sanoja hän kovasti toistelee, mutta merkitys on vielä äidillä vähän hakusessa; esimerkiksi "pääppä" hän on sanonut renkaasta, napista ja traktorista, joten tarkoittaisiko se sitten jotain pyöreän renkaan muotoista?

Käytetyin sana on tällä hetkellä varmaankin "Arttu", jota oman hauvan lisäksi käytetään myös lähtökohtaisesti kaikista muistakin koirista ja koiran kuvista. Eläimistä Veini osaa sanoa myös kissan, hepan ja lampaan. Verbeistä antaa, ottaa ja kattoo ovat ahkerassa käytössä päivittäin. Muita sanoja ovat esim. kirja, maito (mammaa), Meea, pallo ja kello. Yksi uusimpia sanoja on "hiijja", eli Silja, eli Meea-siskon tärkeä nukkevauva - tätä "hiijja"-sanaa Veini siis käyttää kaikista nukkevauvoista. :)

Puheenkehityksestä ja ympäristön tarkkailusta kertoo jotain anna-verbin käyttötapa. Veini aiemmin käytti sanaa "anna" tahtoessaan jotain. Hän ilmeisesti huomasi, että sanoin hänelle "äiti antaa" tai "äiti ei anna", ja päätteli siitä, että "antaa"-sanalla on positiiviset vibat. Nykyään hän ei siis enää pyydäkään "anna" vaan positiivisen kautta "antaa". Ja sitä sanaa muuten toistellaan päivittäin paljon; joskus ihan jopa "antaaantaaantaa"-huutoa, jos ei heti saa haluamaansa. :D

Myös se puheen ymmärtäminen on kasvanut entisestään. Meillä puhutaan paljon - ihan jo Meeankin takia - ja Veini kuulee paljon sanoja ja tilanteita. Hän tunnistaa monia sanoja, vaikkei itse osaisikaan niitä vielä sanoa. Esimerkiksi kuullessaan hei/lähteä/vilkuttaa tms, hän alkaa samantien vilkuttamaan. Tai kun yhtenä päivänä sanoin konttaavalle Veinille "Hei sä osaisit kyllä kävelläkin", hän nousi samantien ylös ja jatkoi matkaansa kävellen.

Lelujen osalta Veini tykkää leikkiä monenlaisilla leluilla. Oikeasti, joka päivä on leikeissä eri lelut ja leikit vaihtuvat jatkuvasti. Leikkikeittiö astioineen ja ruokineen on kestosuosikki, päivittäin leikeissä mukana - toki tämä johtuu osaltaan siitä, että leikkikeittiö sijaitsee keittiössä, eli usein myös ohjaan Veinin leikkimään siinä kokatessani tms. Tämän hetken lempilelu lienee Meean pieni Susa Seepra -lelu, jota Veini joka päivä kanniskelee mukanaan. Kiukutkin saa laantumaan, kun tuo vaan Susan käteen. :D Myös kirjat ovat vihdoin alkaneet kiinnostamaan ja välillä Veini huutaa kirja kädessä "äiniiiiii" niin kauan, että tulen lukemaan. :D Aiemmin kelpasi siis vaan yksi kirja (ja siitäkin oikeastaan vaan eka ja kolmas sivu), mutta nyt on luettu muitakin kirjoja innolla. Tanssiminen on edelleen yksi lempipuuhista - Marcusta ja Martinusta on kuunneltu niin paljon, että Veinikin alkaa jo tunnistaa biisit. :D

Meea ja Veini leikkivät jo paljon keskenään ja heillä on ihan oma erityinen suhde - kumpikin palvoo toistaan. Välillä he telmivät yhdessä sängyssä, välillä Meea lukee Veinille kirjaa. Välillä kokataan yhdessä leikkikeittiössä, välillä rakennetaan dubloilla. Välillä leikit sujuvat sopuisasti ja he keksivät yhdessä uusia leikkejä, välillä tulee rajujakin yhteenottoja joissa toinen huutaa ja toinen itkee. Silti kaikesta huomaa, että he ovat tärkeimpiä toisilleen. <3

Ihan uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tästä herrasta on tullut näin iso - kävelevä ja jutteleva pieni mies! Hauska, suloinen, iloinen, hurmaava, herkkä ja lämpimiä haleja rakastava poika. <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 10 kk

Kymmenen kuukautta täynnä! Alkaa kuukausikuvien ottaminen olemaan haastavaa, kun ei tämä vaapero suostu pysymään paikoillaan selällään. Ei tule enää hymykuvia, ei - hyvä kun ylipäätään tulee jotain kuvia! :D

10 kk neuvolassa käytiin pari päivää merkkipäivän jälkeen ja hyvinhän pikkuherra taas oli kasvanut. Kahdessa kuukaudessa painoa oli tullut 620g ja pituutta 2,5 cm. Melko samoissa mitoissa herra menee kuin isosiskonsakin tässä iässä - aika samoilla käyrillä ovat kasvaneet koko ajan. Tosin pikkupirpulana syntynyt sisko otti kasvuspurttia juuri näihin aikoihin ja onkin mittojen puolesta ollut 10 kk ikäisenä hieman veljeään isompi.

Ruuan osalta edelleen mennään syötettävillä ruuilla, mutta soseet eivät lämpimänä ruokana enää kelpaa. Välipalaksi edelleen syödään toisinaan hedelmäsoseita, mutta ruuan osalta soseet on jo vaihdettu kunnon miesten ruokaan. Makaronilaatikko, kalakeitto ja bolognesekastike ovat tämänhetkiset herkkuruuat.

Vaatekoko meillä on pääsääntöisesti 74/80, muutama 86-kokoinenkin kaapista löytyy. Vaikkei mittaa olekaan tullut kahdessa kuukaudessa kuin pari senttiä, on tässä ajassa kuitenkin siivottu kaapista iso pino pieniä vaatteita pois, kun hihat ja lahkeet ovat jääneet lyhyiksi.

Tällä hetkellä kävelyharjoittelu on kiivaasti käynnissä. Kävelykärryn kanssa on huristeltu jo pitkään ja se on edelleen mieluista puuhaa. Nyttemmin myös kävelyttäminen äidin/isin/siskon kädestä kii pitäen on päivittäistä hupia; tasapaino on jo niin hyvä, että kävelyttäminen onnistuu vain yhdellä kädellä kii pitäen. Ilman tukea Veini seisoo jo pitkiäkin aikoja; jopa tanssii ja hytkyy ilman tukea seisoessaan, eli melkoisen vakaata se seisominen jo on. Periaatteessa varmaan taidot kävelemistä varten alkavat olla kasassa, mutta uskallus ei ihan vielä riitä ilman tukea kävelemiseen.

Lelujen osalta pehmoleluista on tullut nyt tärkeitä, etenkin yksi Meean aikoinaan kummeiltaan lahjaksi saama musta pehmolelukoira on tullut Veinille todella tärkeäksi. Kaikkien pehmolelujen joukosta hän kaivaa aina sen halailtavakseen. Ja haleja tämä poika antaa paljon! Pehmoleluille, ihmisille, Arttu-hauvalle, tyynyille... Ihana halipoika.

Yöt ovat olleet lähinnä vähäunisia - lähinnä siis minulle. Uskon, että kävelyharjoittelu vaikuttaa uniin (ja on tässä taas yksi uusi hammaskin tullut) ja herättyään on entistä vaikeampi rauhoittua takaisin nukkumaan. Useamman kerran yössä hänet joutuu nostamaan sängystä syliin - ja kun tätä poikaa ei yhtään haittaisi nukkua vaikka läpi yön äidin sylissä...

Aamuheräämiset ovat hieman myöhäistyneet, sillä nyt meillä saatetaan hyvänä aamuna nukkua jopa seitsemään! Tosin aika monesti aamumaidolle herätään jo ennen kuutta ja torkutaan sitten vielä äidin sylissä tunnin verran.

Päikkärirytmi vielä vähän hakee itseään, sillä isosiskon kerhoaikataulut vähän hankaloittavat päikkärien ajoittamista; ihan ei joka päivälle saa päikkäreitä millään samaan ajankohtaan. Pääsääntöisesti meillä nukutaan kahdet unet; toiset aamusta 8-10 välillä (yleensä puoli tuntia) ja toiset 12-15 välillä (1-1,5 tuntia). Muutaman kerran aamu-unet ovat jääneet välistä, mutta kyllä silloin se lounaaseen asti hereillä sinnittely on melko haastavaa.

Sanoja on alkanut pikkuhiljaa tulemaan; jotain vanhempia aiemmin opittuja sanoja on jo unohtunutkin, mutta uusia tulee joka viikko lisää. Tällä hetkellä käytetyin sana on varmaankin "anna", jota kyllä hoetaan painokkaasti (ja usein vihaisena) päivittäin. Yöimetyksien vähennysyritysten yhteydessä etenkin tämä kovaa keskellä yötä äidin tissille huudettava "anna!" on tullut hyvinkin tutuksi... Meeaa huudellaan joko "Miia" tai "Eea", äiti on "äinii" tai "äitti" ja Artunkin olen ollut tunnistavinani "Ätää". Isiä vielä(kin) odotellaan. :D Lisäksi ainakin maito, kirja, keila, pallo, lamppu ja kello kuuluvat pikkuherran sanavarastoon.

Myös tietynlainen ymmärtäminen on kasvanut huimasti viime aikoina. Sen lisäksi, että hän osaa hyvin jo ilmaista itseään (etenkin sillä anna-sanalla), Veini myös ymmärtää paljon kaikenlaista. Tai välillä ymmärtää, mutta tekee silti ilkeyksiä nauraen. :D

Tanssiminen on yksi hittijutuista tällä hetkellä. Lempibiisinä on - isosiskon innoittamana - Marcuksen & Martinuksen "Elektrisk". Jonka Veini siis tunnistaa jo alkurytmeistä ja alkaa innoissaan hytkymään. Ollaan tätä jonkin verran nyt kuunneltu telkkarin kautta YouTubesta ja halutessaan tanssia Veini jo meneekin oman kaukosäätimensä kanssa television viereen, osoittelee telkkaria ja alkaa hytkymään - jos ei musiikkia ala kuulumaan, niin aletaan komentamaan äitiä, että laittaisi "pikkupojat" soimaan. Muutenkin Veini tykkää musiikista ja tanssiminen musiikin tahtiin on mennyt jopa sille tasolle, että hän alkoi kerran tanssimaan jo silloinkin, kun Meea soitti nokkahuilulla. :D

Tästä pikkuherrasta on myös kuoriutunut melkoinen täystuho. Hän menee joka paikkaan ja tekee kaikki pahat, mitä keksii. Tv-tason edessä meillä on vakio-sisustuselementtinä tällä hetkellä pahvilaatikko - syystä että minulla loppui jaksaminen olla 5000 kertaa päivässä ottamassa Veiniä pois hakkaamasta televisiota. Olohuoneen nurkassa on senkki, jonka kaapeissa on maljakot - Meea ei varmaan tähän mennessäkään ole tajunnut, että siinä on kaapin ovet, mutta Veini on jo nyt monesti käynyt noista ovia availemassa. Samaten hellan nuppien pyörittäminen, tiskikoneessa roikkuminen ja takan rappauksen raaputtaminen ovat arkipäivää. Pyykinpesukoneen osalta hän on sekä ryöminyt vyötäröä myöden koneeseen sisään rummuttamaan JA laittanut itse pyykinpesukoneen (tyhjänä) pyörimään.

Vaikka tämä kaveri pitää äidin kiireisenä ja väsyneenä, on hän silti melko ihana vesseli!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 9 kk

Yhdeksän kuukautta. YHDEKSÄN! En vaan käsitä, mihin tää aika on oikein kulunut!

Yhdeksässä kuukaudessa pikkuinen vauva on muuttunut lapseksi, vaapero lienee se "oikea" termi kuvailemaan tuota konttailevaa ja jutustelevaa iloista pikkuherraa.

9 kk iässä ei tosiaan neuvolaa ollutkaan, joten tuoreita mittoja ei ole tiedossa. Veikkaisin, että pituutta on kesästä muutama sentti tullut, koska etenkin housuja on nyt jäänyt useampia pieneksi. Ja vaikka herra edelleen melko solakka kaveri on, niin uskoisin, että painoakin on kertynyt - alkaa nimittäin käsissä jo tuntua tuo kanniskelu ihan mukavasti...

Ruoka ei viime aikoina ole maistunut yhtä hyvin kuin ennen. Aamupala jää lähestulkoon joka aamu hyvin vähäiseksi - vaikka olen kokeillut eri aamupaloja ja eri ruokailuaikoja; ainoastaan pari tuntia heräämisen (ja aamutorkkujen) jälkeen annettuna aamupuurotkin ovat päätyneet mahaan asti. Tämän lisäksi on päiviä, jolloin pikkuherra elää lähinnä pyhällä hengellä - ja maidolla. Tämä huonoruokaisuus johtunee pitkälti hampaiden tekemisestä; puuhaa, joka tuntuu jatkuvan ikuisesti, eikä vielä ole kuin neljä hammasta läpi...

Maha täytetään (silloin kun täytetään) edelleen pääasiallisesti soseilla, mutta sormiruokaa on tarjolla päivittäin. Helppojen maissinaksujen ja spelttimurojen lisäksi tarjoillaan mm. kurkkua, paprikaa ja pastaa. Sormiruokailtavia olen kokkaillut itsekin (mm. puurorieskaa), mutta kun ne pääsääntöisesti liiskataan pöytään tai syötetään Arttu-hauvalle, en ole kauheasti jaksanut tähän puoleen panostaa...

Pinsettiote on ollut hallinnassa itseasiassa jo 8 kk ikäisestä asti; en vaan ole muistanut sitä aiemmin mainita. Välillä toki edelleen ruuat noukitaan nyrkillä, mutta etenkin talkmurut ja spelttimurot menevät kyllä kovin hienosti suuhun asti pinsettiotteella.

Vaatekaapista löytyy tällä hetkellä itseasiassa kokoja 68-86, sillä kokovaihtelu eri merkkien yms välillä on valtava. Pääsääntöisesti vaatteet kuitenkin ovat 74-80 -kokoa; nyt hiljattain on muutama 74-kokoinenkin jo jäänyt pieneksi.

Vauhti kiihtyy entisestään ja konttaamalla osataan laittaa jo turbovaihde päälle ja edetä supernopeasti. Tukea vasten noustaan seisomaan ihan joka paikkaan - kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten. Vauhtiveikko myös kävelee tukea vasten suhteellisen varmasti. Kävelykärryn kanssa käveleminen on yksi herran mielipuuhista; siihen tarvitaan vaan äitiä kääntämään kärry toiseen suuntaan seinän tullessa vastaan.

Varsinaiseksi "ilman tukea seisomiseksi" en herran taitoja vielä kutsuisi, mutta hän on tosiaan muutamia kertoja jo seissyt kymmenisen sekuntia ilman tukea - ja laskeutunut siitä istumaan mallikkaasti. En usko, että menee kauaa, kunnes hän ilman tukea seisoo; sen verran varman oloista tuo seisominen jo on.

Leluista eniten kiinnostaa autot ja autonrenkaat. Siinä määrin, että mummilavierailulla pikkuherra meni jopa pyörittelemään lipaston nuppeja pitäen brum-brum -ääntä. Ja yhtenä päivänä hän kuljetti dvd-koteloa lattialla samaan tapaan kuin pikkuautoa - jälleen brum-brum -ääntä pitäen. Lelujen ohella myös lamput ja kellot ovat nyt olleet kovin mielenkiintoisia ja niitä katsellaan ja etsitään joka paikasta.

Yöt ovat olleet ajoittain risaisia, ajoittain melko hyviä. On hyvin vaikea sanoa, millaisia yöt keskimäärin ovat, sillä ne vaihtelevat keskenään niin paljon. Viime viikkojen aikana on ollut yö, jolloin hän nukkui koko yön heräämättä - ja on ollut yö, jolloin hän heräili illan aikaan pari kertaa ja valvoi klo 00.30-3.15 huutaen. Hampaat ovat tuonneet oman mausteensa nukkumiseen, mutta kyllä myös uuden oppiminen vaikuttaa tähän hulinointiin.

Aamu meillä alkaa pääsääntöisesti klo 5.23. Mikäli yö on mennyt hulinoidessa, aamu saattaa sarastaa vähän myöhemmin, mutta ainakin 5/7 päivänä viikossa tuo puoli kuuden herätys pitää paikkaansa. Päikkäritkin ovat muuttuneet aiempaa huonommaksi; tai siis niitä nukutaan yleensä puolen tunnin pätkissä ja 3-4 kertaa päivässä. Tarkoittaa sitä, että en saa päivisin mitään aikaiseksi, kun uniaika on kerrallaan niin lyhyt.

Höpötys ja jutustelu on jatkuvaa ja koko ajan löytyy uusia tavuja ja äänteitä. Äitti/äinii on edelleen varmaan eniten käytössä, mutta myös "tato" (eli kato) "lello" (eli lamppu) ja "too" (eli joo) ovat viime aikoina olleet niitä useimmin kuultuja sanoja. Kovin monia sanoja hän jo tapailee, mutta ihan varma ei voi vielä olla niiden kaikkien tarkoittavuudesta.

8,5 kk iässä hän oppi myös kunnolla morjenstamaan. Kirjoitin tuohon 9kk-kuvaan, että vilkuttamaan - koska se se virallinen vauvan oppimisessa käytetty termi kai on - mutta tämä taito on enemmänkin tosiaan morjenstamista kuin vilkuttamista. Tai siis, osaa hän vilkuttaakin ja liikutella sormiaan, mutta lähtökohtaisesti aina uuden ihmisen nähdessään tai ihmisen tullessa uudelleen huoneeseen, pikkuherra morjenstaa reteästi ja suurieleisesti nostamalla käden ilmaan. Ja jos uusia ihmisiä on kaksi, hän nostaa ilmaan kaksi kättä.

Ihana hurmaava seuramies, joka valloittaa kaikkien sydämet. <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 8 kk

Ai että. Joskus totesin, että on kyllä aivan pakko kirjoittaa nämä kk-postaukset ihan ajallaan. Muuten tuo pikkukaveri kehittyy niin kovaa vauhtia, että on vaikea muistaa, millainen hän juuri tasan kyseisen kuukauden ikäisenä oli.

No, kesäkiireet ja ylipäätään kesä (kuka nyt koneella jaksaisi istua helteellä!) ovat tehneet tehtävänsä ja ei vaan ole saanut aikaiseksi blogata. Tämä blogi on nyt muutenkin jäänyt vähän unholaan; katsotaan syksyn tullen, mikä tulee olemaan blogin kohtalo. Nämä kk-postaukset nyt joka tapauksessa vähintään teen, eli ainakin marraskuuhun asti blogi jossain muodossaan sinnittelee.

Kahdeksan kuukautta tuli täyteen tosiaan jo 17.7. ja neuvolassakin käytiin jo pari viikkoa ennen sitä.

8 kk mitat (suluissa 6 kk mitat):
Paino: 8950 g (7955 g)
Pituus: 73,0 cm (70,5 cm)
Pään ympärys: 45,4 cm (44,1 cm)

8 kk iässä ruoka maistuu edelleen hyvin. Tuttipullo sen sijaan on kamalin kapistus, minkä Veini tietää - korvikkeesta puhumattakaan. Eli äitiä tarvitaan siis maidon vuoksi jatkuvasti. :)

Ruuan osalta vatsa täytetään edelleen soseilla, mutta sormiruokaa maistellaan enenevässä määrin. 8 kk iässä suurimpia herkkuja olivat kurkku ja maissinaksut.

Vaatteista käytössä on edelleen pääsääntöisesti koko 74. Kesävaatteissa oli muutama 80-kokoinenkin, jotka ovat vielä vähän reiluja, mutta käyttökelpoisia.

Vauhti on jälleen kuukaudessa kiihtynyt; konttausasentoon opittiin nousemaan jo 7kk ikään mennessä ja 7,5 kk iässä hän pääsi liikkeellekin; nyt konttaamalla päästään jo täyttä häkää eteenpäin. Aika pian konttaamaan oppimisen jälkeen opittiin myös nousemaan tukea vasten seisomaan - ja sekös se vasta on mukavaa. Etenkin kun tuossa 8 kk tienoilla seisominen oli niin hauskaa, että piti innosta hihkuen päästää aina kädet irti - ja muksahtaa kumoon.

Pari päivää ennen 8 kk ikää Veini oppi myös kulkemaan pieniä matkoja tukea vasten kävellen. Lähinnä siis sohva päästä päähän oli kävelyreittinä tuolloin.

Vauhtiveikkous ja täystuhous kasvaa vaan - ihan mahdoton veijari tämä pojanviikari kyllä on! Kaikki kielletty on kivaa ja ihan jokainen asia pitää laittaa ensimmäisenä suuhun.

Toinen kiva juttu Veinin mielestä on ehdottomasti vesi ja vedessä polskiminen. Kunnon helteet alkoivat vähän ennen Veinin 8kk-päivää, joten uima-altaassa ja rannalla tuli niillä paikkeilla vietettyä aikaa. Vedessä polskiminen oli Veinille niin mieluista, että hän alkoi komentamaan kovaäänisesti aina nähtyään oman uimapukunsa!

Leluista eniten kiinnostivat isosiskon imuri, megablocksit sekä dinosauruslelu. Myös pallonheittely oli oikein mieluista tekemistä. Kaikista ihmisistä isosisko tuntuu olevan rakkain ja tärkein - edelleen.

Taitojen karttuessa myös nukkuminen vaikeutui. Tai no, en tiedä johtuiko tämä nyt sitten uuden oppimisesta, helteistä vai hampaista (joita muuten tehtiin monta pitkää viikkoa - tänään vihdoin toinen niistä on tullut läpi!), mutta nukkuminen on ollut tosi rikkonaista jo monta viikkoa - alkoi siis juurikin siinä vähän ennen 8kk ikää. Aiemmat täydet yöt vaihtuivat 2-4 yöheräämiseen ja vaikeuteen nukkua omassa sängyssä. Huolimatta yöheräilyjen määrästä tai illan nukkumaanmenoajasta, aamun heräämisajaksi vakiintui klo 5.23. Kellonaika, jolloin äidillä vielä unta riittäisi. Kahdet päikkärit vaihtuivat kolmiin - välillä ne ensimmäiset nukutaan jopa ennen kuin aamupuuroa on edes ehditty keittää.

Ensimmäiset sanat ovat alkaneet löytymään. 7kk tienoilla ääntelyssä alkoi olla ätti/äinii -tyyppisiä sanoja, mutta pistin ne vielä sattuman piikkiin. Kun juhannuksena (reilun 7kk iässä) pikkuherran hermostuessa takapenkiltä kuului päättäväisesti "ÄINII!", oli minunkin pakko uskoa, että siinä se ensimmäinen sana nyt oli. Äidin lisäksi monentyyppisten tavujen joukossa on oikeiksi sanoiksi erotettu/tunnistettu namnam tai mammam, joka tarkoittaa maitoa/ruokaa, sekä väpä, joka tarkoittaa jostain kumman syystä isiä.

8 kk on sitä aikaa, jolloin äiti kauhuissaan odottaa tulevaa. Vauhtiveikolla on toisinaan hieman turhan kova vauhti; vähempikin riittäisi - etenkin äidille! Vauhti on kova, mutta se tullee tästä vielä kiihtymään! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 7 kk

Seitsemän kuukautta tuli täyteen viime sunnuntaina. Ihan älyttömästi Veini on kasvanut ja kehittynyt kuukaudessa - uusia taitoja tulee päivittäin. Jo monta juttua sunnuntain jälkeenkin!

7 kk iässä meillä ei neuvolakäyntiä ollutkaan, joten tämän kuun mitat jäi saamatta. Puolivuotiaana mittaa oli reilu 70 cm ja viime viikolla siivoilin valtaosan 68-koon vaatteista kaapista pois, eli mittaa lienee ainakin tullut lisää. Painon osalta hän on edelleen sama solakka itsensä - tällä liikkumisen määrällä ei ainakaan lihomaan pääse. :)

Ruoka maistuu edelleen hyvin. Vadelma ja mango ovat tähän astisista maistelluista olleet ainoat, jotka ovat aiheuttaneet nenän nyrpistämistä - kaikki muu on uponnut erinomaisesti. Etenkin aamu- ja iltapuuro ovat pikkuherran lemppareita ja lähes poikkeuksetta syödään lautanen tyhjäksi.

Ruokaa syödään nyt viidesti päivässä, ihan reilujakin annoksia. Maha täytetään soseilla, mutta vähintään parilla päivän ruokailulla olen antanut myös sormiruokaa maisteltavaksi. Valtaosa sormiruuasta katoaa lattialle (ja sieltä Artun suuhun), mutta on jotain mennyt mahaankin asti. Imetyskertoja on päivässä 7-9 kpl. 7 kk ikään mennessä Veini ei ole vielä korviketta maistanut lainkaan.

Vaatteista käytössä on nyt pääsääntöisesti koko 74. Kaapista löytyy muutamia 68-koon vaatteita sekä muutamia 80-koon vaatteita.

Kuukauden aikana taidot ovat karttuneet roimasti. Pari viikkoa sitten hän oppi ryömimään kunnolla; ensin pieniä matkoja ja jo parissa päivässä vauhti yltyi ja tarpeeksi mielenkiintoisen kohteen (esim. kaukosäädin tai avoin vessan ovi) vuoksi hän etenee hyvinkin ripeästi koko huoneen halki.

Samoihin aikoihin hän oppi myös nousemaan konttausasentoon ja siinä hytkyttelee kovasti. Välillä noustaan jopa karhukävelyasentoon! Konttausasennossa hän ei kuitenkaan - ihan vielä - pääse eteenpäin. Polvet liikkuvat jo oikeaan malliin, mutta kädet eivät lähde mukaan, niin paikallaan pysytään. Niin viittä vaille valmis hän on konttaamaan, että en uskaltanut vielä aamusta kirjoittaa kuukausikuvaan tekstejä, jos poika olisikin oppinut sunnuntain aikana etenemään konttaamalla. Mutta kun ryömimälläkin pääsee kovaa eteenpäin, niin ei sillä konttaamisella niin kiire olekaan (ainakaan äidin mielestä).

Niin ja istumaankin on opittu! Ensin istumaan kunnolla ilman tukea ja sitten vielä nousemaan itse konttausasennosta istumaan. Vähän välillä muksahdellaan vielä, mutta melko tukevasti hän jo itsenäisesti istuu.

Ryömimisen oppimisen myötä Veini on osoittautunut melkoiseksi vauhtiveikoksi ja täystuhoksi. Kaikkein kiinnostavimpia ovat kaikki kielletyt asiat; pistorasiat, Arttu-hauvan lelut, imuri, kaukosäätimet... Avonainen vessan tai tuulikaapin ovi ovat niin hauskoja juttuja, että hän lähtee innosta hihkuen kohti avoimia ovia vaikka toiselta puolelta huonetta. Ryömiessään hän myös löytää joka ikisen kulman ja pöydän jalan - ja menee niitä kohti pää edellä. Vaikka olisi suoraa reittiä menossa oviaukosta sisään, kääntää suuntaa viime hetkellä ja kolauttaa päänsä karmiin. Tai niinkuin eräänä päivänä; kahdesti peräkkäin ryömi päin tv-tasoa - välissä nostin syliin lohduttaakseni pään kolautuksen jälkeen, mutta lattialle päästyään hän toisti saman. No, ehkä vielä jonain päivänä oppii varomaan...

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavalla ja omat lempparilelutkin ovat löytyneet. Omien autojen - ja niiden renkaiden pyörittelyn - lisäksi ehdottomia suosikkeja ovat isosiskon leikki-imuri, leikki-silitysrauta sekä leikkikeittiön kattilat (jotka kolisevat mukavasti lattiaan hakatessa). Isosisko on ehdoton idoli ja Veini on välillä pelkkää hymyä, kun saa siskon kanssa touhuta.

7 kk iässä Veini oli oppinut nukkumaan täysiä öitä klo 20-5/6; korkeintaan kerran-pari yössä piti käydä laittamassa tutti suuhun. Päikkärirytmi on vakiintunut pitkälti kaksiin päikkäreihin; aamulla lyhyemmät 0,5-1h ja keskipäivällä pidemmät 1-3h. Mikäli keskipäivän päikkärit jäävät lyhyiksi, nukkuu hän vielä lyhyemmät 15-45 min unet iltapäivällä/alkuillasta.

Vauhtiveikko ja täystuho ovat tällä hetkellä ne sanat, jotka kuvaavat pikkuherraa parhaiten. Ihan hirveä meno ja touhu koko ajan, ei tippaakaan itsesuojeluvaistoa ja valtava määrä energiaa. Ihana pieni vauhtipakkaus! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Neiti 4 vuotta

Viime aikoina on tullut runsaasti kirjoiteltua kehitysaiheisia päivityksiä pikkuherrasta, mutta nyt on aika kirjoitella myös 4-vuotiaasta pikkuneidistä. 

Tai no, aika olisi ollut jo huhtikuun lopussa, mutta tämän kirjoittaminen vähän jäi - ja jäi ja jäi ja jäi. Ja kun se oli venynyt jo niin pitkälle, niin ajattelin odotella eiliseen neuvolalääkäriin asti tekstin viimeistelyn kanssa, jos sieltä saisi lisäsisältöä bloggaukseen (no ei saanut). Mutta nyt vihdoin ja viimein tämäkin teksti julki! :)

Iso tyttö jo

Aina vaan tuntuu siltä, että pikkuneiti kasvaa isommaksi ja isommaksi.

Vauvan syntymä on varmasti vaikuttanut tähän tunteeseen, mutta kyllä hän on muutenkin monessa asiassa kasvanut paljon itsenäisemmäksi, reippaammaksi (vaikka on reipas aina ollutkin) ja toimeliaammaksi tytöksi.

Reipas, rohkea ja silti samalla myös todella herkkä. Etenkin uudet asiat jännittävät joskus niin paljon, että vievät jopa yöunet. Tai jonkin tuhmuuden/vääryyden tekemisestä tulee niin paha mieli jälkikäteen, että itkettää.

Hän on myös pitkälti hyvin neuvotteleva luonne. Meillä toki vanhemmat määräävät asiat loppupelissä, mutta Meean kanssa pystyy jo paljolti neuvottelemaan ja keskustelemaan asioista. Toki aina ei mene putkeen, eikä hän aina täysin ymmärrä neuvottelujen lopputulosta (esim vaikka tietäisi itse tehneensä väärin, ei silti välttämättä aina ymmärrä, miksi "menettää" jotain mukavaa huonon käytöksensä takia). Ja tuo alkuvuodesta alkanut kunnon uhmakausi hieman vaikeutti tätä keskusteluyhteyttä; kun tähän asti riitatilanteet on ratkottu keskustelemalla, ei nykyään se välttämättä onnistukaan, vaan lopputuloksena on Meean puolelta huutoa, raivoamista ja ovien paiskomista.

Puhelias neiti

Sanavarasto Meealla on aina ollut laaja - ja sitä se on vieläkin. Hänelle jää mieleen kaikenlaisia sanoja ja sanontona, joita sitten käyttää sujuvasti sopivissa kohdissa. Esimerkkinä tältä viikolta, kun neiti oli rakentelemassa legoilla: "teen tähän vielä yhden silauksen!" 

Hän myös kuuntelee hyvin tarkkaan mitä puhutaan, yhdistelee asioita ja on selvillä kaikesta. Välillä tämä on huonokin asia; esimerkiksi silloin, kun 4v neuvolassa juteltiin siitä, miten Meea ei haluaisi nukkua omassa sängyssään. Nykyään kun aihetta sivutaan, Meea siteeraa neuvolantätiä "ei lasta saa pakottaa!" 

Meea on myös tosi utelias kaiken suhteen ja kyselee välillä äidiltä turhankin vaikeita kysymyksiä. Etenkin kaikki luontoon liittyvä kiinnostaa ja vaunulenkeillä keskustaan hän kyseleekin kirjaimellisesti kaiken maan ja taivaan välillä. Ihan aina ei äiti osaa vastata...

Kirjaimet ja numerot kiinnostaa

Meea on hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Aakkosista hän osaa vierasperäisiä kirjaimia lukuunottamatta kaikki. Hän osaa kirjoittaa nimensä ja luettelun/mallin mukaan mitä tahansa sanoja. Hän tunnistaa kaikki numerot ja osaa laskea kahteenkymmeneen. Meea osaa myös tehdä yksinkertaisia plus- ja miinuslaskuja, esim. "jos sinulla on neljä omenaa ja annat niistä kaksi pois, montako sinulle jää?". 

Viikonpäivät hän on osannut jo pitkään; meillä kotona on käytössä viikkokalenteri, johon merkitään viikon "tähtihetket" (eli mm. kerhot, kyläilyt ja saunapäivät) - sitä katsellaan pitkin viikkoa ja kiinnostavien tapahtumien osalta lasketaan montako yötä vielä pitää nukkua. 

Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteeksi on tullut kellon opettelu. Se on vielä hyvin alkuvaiheessa, mutta nyt on selkeä innostus sitä(kin) kohtaan. 

Ylpeä nelivuotias

"Oon nelivuotias, oppimaan innokas..." Tämä pitää ehdottomasti paikkaansa ja sen lisäksi Meea on myös ylpeä nelivuotias.

Jotenkin tämä neljän ikävuoden täyttäminen oli niin iso juttu, että hänen iästään puhutaan melkein päivittäin! "Muistatko äiti silloin kun minä olin kolmevuotias, niin..." tai "Kerran ollaan käyty siellä, kun olen ollut neljävuotias".

Hieman häntä myös harmittaa se, ettei ole enää päiväkodissa - siellä kun neljävuotiaat pääsevät isoon kiippariin; johon Meea ei siis vielä koskaan ole päässyt!

Nelivuotiaana hän on alkanut myös pohtimaan paljon tulevaisuuttaan, etenkin tulevan ammatin osalta on käyty kiivaita pohdintoja. Vaikean valinnan (lääkäri, sairaanhoitaja vai tirehtööri) päätteeksi hän on päätynyt lääkärin ammattiin. Koska lääkärit tienaavat enemmän kuin sairaanhoitajat, niin lääkärinä hän pystyy ostamaan kaikki hahmot Ryhmä Hau -vahtitorniin. Lisäksi hän ei aio ikinä muuttaa pois kotoa ja menee isona naimisiin Veinin kanssa. :D

Itsenäisiä leikkejä

Meea on aina ollut melko huono leikkimään yksin. Nyt tämäkin on muuttunut. Okei, edelleen hän haluaisi äidin tai isin seuraa leikkiessään - ja aika monesti hän nykyään leikkii Veinin kanssa kaikennäköistä. Mutta lisäksi hän on oppinut hienosti leikkimään yksin - ja keksii mitä mielikuvituksekkaampia leikkejä!

Tällä hetkellä leikeistä parhaimpia ovat luonnollisesti ulkoleikit. Lämmin kevät ja alkukesä on otettu ilolla vastaan ja neitokainen olisi aivan jatkuvasti hiekkalaatikolla, keinumassa, uimassa, leikkimökissä ja pyöräilemässä - sekä tietysti naapurin trampoliinilla. 

Lelujen osalta ihan omat "yhdistelyleikit" tuntuvat olevan parhaita. Siis sellaiset, että otetaan yksi lelu sieltä ja toinen täältä ja tehdään siitä leikki. En oikeastaan edes osaa nostaa yhtä leikkiä/lelua ylitse muiden, aika tasaisesti hän leikkii kaikenlaisilla leluilla. Ehkä nukkekoti ja keittiöleikit ovat ne kiinnostavimmat tällä hetkellä, jos jotain pitäisi nimetä. 

Piirtäminen ja värittäminen ovat nousseet melko suosituksi puuhaksi viime aikoina - voi myös johtua siitä, että niiden parissa on helppo kuluttaa aikaa, kun äiti imettää. 

Imetyksen aikaan myös lastenohjelmia on tullut viime kuukausina katseltua huomattavasti aiempaa enemmän - Netflixin lisäksi ollaan nyt tutustuttu myös Ruudun ja Areenan tarjontaan; suosikeiksi ovat nousseet Ryhmä Hau, Oktonautit, Retki-Roope, Ritariprinsessa Nella ja Rusty Rivets. 

Ruoka maistuu vaihtelevasti

Allergia-asioiden osalta edelleen mennään osittain maidottomalla ruokavaliolla. Tilanne on se, että jonkin verran maitoa pikkuneiti jo kestää, mutta ei täydellisesti. Ruuissa kypsennettynä maidosta ei ole haittaa, mutta esim. jäätelöiden ja jogurttien osalta voi nauttia max yhden maidollisen version per päivä, jotta vältytään vatsakivuilta. Ruokajuomana hänellä onkin kauramaito ja myös ne jogurtit ostetaan (juotavia juguja lukuunottamatta) maidottomana versiona.

Ruuan osalta muuten on meneillään melkoinen nirsoiluvaihe. Kaikki kasvikset on yök ja ylipäätään aika moni ruokalaji on yök. Välillä kokatessa ensi kertaa maistaessa joku ruokalaji saattaa olla ihan ok, mutta kun sitä tarjotaan seuraavana päivänä toista kertaa, se onkin jo maailman pahinta ruokaa.

Makaronia ja jauhelihaa (huom! jauhelihaa - ei jauhelihakastiketta) hän söisi varmaan aina. Sen ohella lempiruuikseen neitokainen listaa ranskikset, kasvissosekeiton, tortillaveneet, makaronilaatikon ja tonnikalavuuan.

Ihana nuori neiti

4-vuotisneuvolassa käytiin jo heti synttäreiden tienoilla, mutta neuvolalääkäri oli tosiaan vasta eilen.

Mitat nelivuotiaalla olivat 107 cm ja 17,4 kg. Meea itse asiassa mitattiin jo joulukuussa ja tammikuussa pikkuveljen neuvolakäyntien yhteydessä. Joulukuussa mittaa oli 104 cm ja tammikuussa 105 cm, joten aika huimaa vauhtia neitokainen kasvaa mittaa!

Ja kyllä sen huomaa vaatteissakin - niin paljon on jäänyt vaatetta pieneksi. Vuodessa on tullut mittaa siis 8 cm ja painoa melkein 2 kg.

Vaatteissa käytetään kokoa 110/116 ja kengät ovat 28/29-kokoa. Jalka ei olekaan niin paljon kasvanut, sillä kesäkengistäkin jalkaan meni vielä osa viimevuotisista.

Rakastava isosisko

Päikkärit vielä pääsääntöisesti nukutaan, vaikka Meea haluaisikin jo toisinaan jättää ne pois. Selkeästi kuitenkin vielä tarvitsee päikkäreitä; ilman päikkäreitä hän on seuraavan aamupäivän to-del-la kiukkuinen! 

Meea jäi pois päiväkodista maaliskuun lopussa ja nyt ollaan pyöritetty tätä vauva-arkea kotona muutama kuukausi. Kun ollaan paljon kerhoiltu, leikkipuistoiltu, kyläilty ja kutsuttu kavereita kylään,  ovat päivät kuluneet rattoisasti.

Meea on ottanut isosiskonsa roolin vastaan mahtavasti ja hän onkin erittäin ihana isosisko! Hän huolehtii aina Veinistä ja näillä kahdella on jo nyt ihan erityinen suhde. Isosisko on Veinin idoli ja Meea puolestaan rakastaa pikkuveljeään varauksetta. Vaikka välillä kiukuttaakin (välillä jopa Veinin olemassaolon takia), hän ei ole vielä purkanut kiukkuaan Veiniin, vaan kiukunpuuskista ovat saaneet kärsiä vain äiti ja isi. Ja hyvä niin! 

Tällä hetkellä voisikin sanoa, että tärkeintä Meean elämässä on Veini. Joka päivä löytyy yhteisiä leikkejä ja joka päivä Meea seuraa innolla Veinin kasvua ja kehitystä. Nyt hän on esimerkiksi opettanut omalla esimerkillään Veiniä konttaamaan ja juttelee usein Veinille "Voi miten sinä oletkaan niin kasvanut. Rakas, sinä olit niiiiiin pikkuinen, kun sinä tulit meille!"

Jotain omistautumisesta kertoo myös se, että Meean masussa kasvaa hänen oma vauvansa. Silja-vauvan on määrä syntyä heinäkuussa, laskettu aika on kuulemma 11.7. Saa nähdä, miten Meealta sitten enää liikenee aikaa Veinille, kun hänestä tulee äiti. ;)  

Hän on reipas ja tomera nelivuotias. Nokkela ja kekseliäs tyttö, joka vähintään viikottain yllättää vanhempansa fiksuudellaan. Huolehtiva ja rakastava isosisko, jolle pikkuveli on tärkeintä maailmassa.

Ihana ja täydellinen nelivuotias!

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten lasten vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.