Koti taaperoturvalliseksi

Meidän koti näytti ennen Meean syntymää aika pitkälti nuoren aikuisen pariskunnan kodilta. Vauva- tai lapsiaspekteja ei ollut otettu huomioon edes niissä vajaa vuosi ennen Meean syntymää tehdyissä hankinnoissa, kun muutimme tähän kotiin. Hankinnat tehtiin pitkälti omien mieltymysten mukaisesti, vaikka näin jälkiviisaana voi todeta, että jotain olisi voinut tehdä toisin.

Meean lähtiessä liikkumaan startattiin projekti "koti taaperoturvalliseksi". Joka tuntuu jatkuvan aina vaan, kun pikkuneiti oppii uusia taitoja ja keksii uusia vaaranpaikkoja. 

Mitkä sitten ovat ne vaarallisimmat paikat meidän kodissa - ennen näitä muutoksia? 

Järjestelyjä kotona

Arttu-hauva on sen verran edesauttanut tätä taaperoelämään suhtautumista, että mitään vaarallista tai syötävää ei ennenkään ole voinut meillä jättää lattialle, sohvannojalle tai sohvapöydälle. Ruoka nyt tietysti tärkeimpänä, mutta esimerkiksi kynttilätkin ovat olleet meillä aina korkeammalla tasolla.

Nyt kuitenkin myös kännykät, juomalasit, paperit, kynät ja ihan kaikki mahdollinen on pitänyt nostaa korkeammalle.

Sohvapöydän virkaa toimittava rahi on käytännössä aina tyhjä ja sohvannojalle tavaraa voi hetkellisesti laskea seinänpuoleiseen päätyyn. Koriste-esineet on nostettu korkeammalle mm. tv-tasolta, eikä reissujen jälkeisiä purkamattomia matkalaukkuja voi enää säilytellä lattialla. Tai voi, mutta vaatteet ovat hyvin nopeasti muualla kuin laukussa. 

Muitakin ei-niin-turvallisia huonekaluja kodista löytyy, muta yksi oli ylitse muiden. Nimittäin olkkarin ihana sohvapöytä. 

Sohvapöydässä on tosi terävät kulmat ja reunat, pöytätason päällä lasilevy ja pöytälevyssä vieläpä avaamismekakimi, jonka avulla levyn saa nostettua ylemmäs esim. sohvaruokailuja varten. Tosi ihana ja kätevä kahden aikuisen taloudessa, mutta ihan hirveän vaarallinen taaperoperheessä. Koska edes sohvapöydän kulmiin ei saanut kulmasuojia kiinni, lähti pöytä tilapäissäilytykseen mummin ja vaarin luo. Kunhan Meea vähän kasvaa, saadaan pöytäihanuus takaisin. 

Turvatuotteet

Turvatuotteista ostin Ikeasta laatikonsulkijoita ja pistorasiansuojia, lastentarvikeliikkeestä kulmasuojia. 

Kulmasuojia on laitettu pahimpiin vaaran paikkoihin. Ei tosin kertaakaan ole Meea kaatunut niin, että olisi muksauttanut päänsä jonnekin muualle kuin lattiaan. Mutta ihan hyvähän se on varautua, etenkin pelihuoneen sohvapöydästä löytyy aika terävät ja massiiviset kulmat. 

Pistorasiansuojat on kaikkialla lattian tasossa. Pistorasiat kiinnostavat jonkin verran, joten ilman suojia olisivat pikkusormet jo olleet vaarassa. Yritetään kuitenkin kieltää tästä aina, jottei sitten kyläpaikoissakaan (joissa suojia ei ole) tule ongelmia.

Laatikonsulkimia hamstrasin ison nipun Ikeasta - ja silti suurin osa laatikoista on vailla sulkijaa. Ne sulkimet siis soveltuvat mainiosti yhteen laatikkoon (tai kaappiin), mutta eivät laatikostoon. Tukiosa kun pitäisi porata kii ylempään laatikkoon (mikä ei ole kovin esteettistä eikä käytännöllistä) - ja pahimmassa tapauksessa yhdestä laatikosta vedettäessä koko laatikosto aukeaisi. Muutamassa yksittäisessä laatikossa lukot nyt on asennettuna, muttta nämä lukottomat laatikostot ovat edelleen ongelma. Paistinlasta-ratkaisua testasin, mutta pikkuneiti sai sen irti alle minuutissa... Onneksi laatikoissa itsessään on sulkemismekanismi, joten vähän vaativat voimaa avautuakseen, joten kovin monesti ei pikkuneiti niitä ole (vielä) saanut auki. 

Ratkaisemattomat ongelmat

En tiedä kuinka vaarallisia koiranraksut ovat taaperolle, mutta koiran ruokakuppi on yksi mahdollisista vaaran paikoista. Toistaiseksi Meea on tyytynyt heittelemään kupista raksuja lattialle (ja liottamaan sormiaan vesikupissa...), mutta jossain vaiheessa raksut varmasti menevät suuhun. 

Nyt ongelmanratkaisua on vähän siirretty laittamalla kodinhoitohuoneen ovi toisinaan kiinni - osasyynä myös pikkuneidin into pyykinpesukoneen nappien paineluun... Ei kuitenkaan paras ratkaisu, koska Arttu-hauvalla ei silloin ole pääsyä juomaan.

Myös tiskikone on yksi ns. vaaranpaikka. Sitä ei voi hetkeäkään pitää avoinna, jos Meea on hereillä - mikä tietenkin vaikeuttaa puhtaiden tiskien kuivumista... Neiti nousee samantien tiskikonetta vasten ja yleensä vielä joko yrittää napata sieltä jonkin astian mukaan tai vähintäänkin liikuttelee alatason astiavaunua - jonka väliin pahimmassa tapauksessa voisi jäädä sormet. Vielä on selvitty vahingoitta - onneksi.

Tiskausapulainen. :)

Meean saadessa pian oman huoneen ongelmaksi muotoutunee myös rattaiden säilytys. Nyt ne ovat olleet Meean tulevassa huoneessa eräänlaisessa kolosessa nojatuolin ja senkin välissä. Jatkossa ne täytynee siirtää eteiseen, jossa Meea pääsee helpommin rattaisiin ja (etenkin) renkaisiin käsiksi. Jos vaunuihin kiipeily ja renkaiden pyörittely alkaa kiinnostaa liikaa, täytyy keksiä niillekin jokin patenttiratkaisu. En vaan tiedä mikä, kun varastoonkaan ei mahdu ja ulkona en haluaisi vaunuja säilyttää...

Tulevia ongelmia varmaan vielä huomaan matkan varrella, kunhan neiti alkaa kävelemään. Ainakin ulko-oven kahvat tuntuvat jo nyt kiinnostavan - onneksi meillä on koiran takia jo joka ovessa sisällä turvalukot (jotka siis laitetaan kii kotoa lähtiessä, jottei koira saa ovia sisäpuolelta auki). Mutta näitä kuuluisia patenttiratkaisuja joutunee vielä lähikuukausina keksimään lisää. :)

Babyland: ehkä parhaat asiakaspalvelukokemukset aikoihin

Hyvin usein tulee annettua negatiivista palautetta - niin suoraan yrityksille kuin tällä tavalla puolijulkisesti blogissa tai somessa. Huonoista kokemuksista on helpompi kertoa kuin kehua niitä hyviä. Tämä on nykypäivää ja huomaan syyllistyväni siihen itsekin; itse tosin yleensä jätän kertomatta somessa reklamaation kohteen suoraan.

Nyt kun kerrankin on mahdollisuus antaa positiivista palautetta timanttiseen asiakaspalveluun liittyen, aion käyttää tilaisuuden hyväkseni.

Esimakua hyvästä asiakaspalvelusta

Minulla on jo aiempi hyvä kokemus kyseisestä Babyland-verkkokaupasta alkusyksyltä, kun meillä alkoi olla tarvetta vaunun/rattaiden aisaan kiinnitettävään säilytyslaukkuun. Britaxeihin ei omaa mallia löytynyt, eikä juuri silloin ollut muita tarpeita lähteä lastentarvikeliikkeitä kiertelemään ja tarkastelemaan sopivia malleja; kaikki kun eivät kuulemma välttämättä kaikkiin vaunuihin sovi.

Laitoin sähköpostilla tiedustelun neljään eri nettikauppaan ja kyselin apuja laukun valintaan; mikä malli Britax Affinityihin sopii ja mikä minun kannattaisi ostaa. Kyselin samalla jo etukäteen apuja sopivan lämpöpussin löytämiseen samaisiin rattaisiin; se Britaxin oma lämpöpussi kun ei vaikuttanut hyvältä.

Säilytyslaukku käytössä. :)

Kahdesta nettikaupasta en ole tähän päivään mennessä saanut minkäänlaista vastausta. Jätän kauppojen nimet nyt mainitsematta, mutta lienee sanomattakin selvää, etten tule näissä kaupoissa jatkossa asioimaan - jos vaan kyseisiä tuotteita jostain muualtakin löytyy.

Yhdestä nettikaupasta sain ympäripyöreän vastauksen, jonka sisältö oli jotakuinkin "melkein kaikki sopii, voi olla muutama, jotka ei sovi, mutta testaamalla selviää". Taisi siellä lämpöpussien osalta sentään olla suositeltu sitä Britaxin omaa - jota en siis missään nimessä halunnut ostaa.

Babyland meni asiakaspalvelunsa osalta kirkkaasti kärkeen, sillä sain vastauksena listan suorine linkkeineen niihin tuotteisiin, jotka Britaxeihini sopivat. Kaiken huipuksi tämä vastaus tuli heti saman päivän aikana - sieltä toisesta paikasta vastauksessa kesti muutama päivä. Vaunulaukusta lähti tilaus eteenpäin heti samalla viikolla Babylandiin. :)

Hyvän asiakaspalvelun jatko-osa

Kun alkuvuodesta tuli tarvetta sadesuojalle (joka myös on tuote, joka ei välttämättä jokaiseen vaunuun sovi), en laittanut sähköpostia kuin Babylandiin. Tällä kertaa olin jo etukäteen katsonut heidän valikoimasta omat suosikkini ja kysyin, sopivatko nämä Britax Affinityihin. Kyselin samalla myös aurinkosuojista ja vaunuleluista, joten vastattavaa oli runsaasti.

Sain vastauksen mailiini muutamassa tunnissa; sadesuojien osalta oli kerrottu suosikeistani Britaxeihin sopivat, aurinkosuojien osalta listattu jälleen suorina linkkeinä kyseisiin tuotteisiin.

Pohdin sadesuoja-asiaa muutaman päivän kahden vaihtoehdon väliltä ja kun päätös oli tehty, menin nettiin näpyttelemään tilausta. Harmikseni kyseinen kuosi olikin loppuunmyyty ja tilaus jäi tuolloin kesken. Tsekkasin pari muuta verkkokauppaa, josta kyseistä Elodie Detailsin "Apple of my eye" -kuosin sadesuojaa olisi saanut. Olin kuitenkin niin kiitollinen Babylandilta saamastani asiakaspalvelusta, että mieluusti olisin tilauksen tehnyt heiltä.

Päätinkin vielä kysyä, onko kyseistä kuosia tulossa heille varastoon milloin.

Sain vastauksen - jälleen kerran - hyvin nopeasti. Kyseistä kuosia on tulossa varastoon jonkin ajan päästä, mutta tarkka ajankohta ei ollut tiedossa. Toimistolta oli kuitenkin löytynyt yksi avaamaton paketti, jonka voivat halutessani toimittaa minulle.

Eipä tästä tarjouksesta voinut kieltäytyä - ihan vaan tämän mahtavan asiakaspalvelun takia! Sain maksutiedot sähköpostiini, maksoin sadesuojan ja hetken päästä sain viestin, että maksutoimitus näkyy heillä ja vievät paketin postiin samantien. Eipä mistään muusta verkkokaupasta olisi tämän nopeampaa toimitusta voinut saada - ja kaiken lisäksi henkilökohtaista!

Nämä ihanuudet löytyivät kuin löytyivätkin Babylandilta!

Tuolloin muut ostoslistallani olleet tuotteet jäivät hankkimatta, koska toimisto on eri paikassa kuin varasto - siksi en saanut tuohon toimitukseen muita tuotteita mukaan. Pitäisi lähipäivinä tilailla ne loputkin miettimäni tuotteet Babylandilta - mm. aurinkolippa rattaisiin. En niitä nimittäin mistään muualtakaan halua ostaa.

---

Niin ja loppuun vielä mainittakoon. Ei, tämä ei ole maksettu mainos. Blogissani ei ole (ainakaan toistaiseksi) sponsoreita, enkä tee bloggauksia tuotelahjoja vastaan. En saa mitään vastineeksi tästä kirjoituksesta, vaan haluan ainoastaan jakaa positiivisen kokemuksen. 

Voihan välikausi

Välikausi on suoraan sanottuna ihan kakkaa.

Termi on hyvä ja kuvaava, mutta se onkin aika lailla ainoa hyvä asia välikaudessa. Välikaudella nimensä mukaisesti odotetaan sitä kivempaa ja helpompaa pukeutumisen vuodenaikaa. (Termi oli muuten uusi tuttavuus itselle; miksei aikuistenkin kevät- ja syksyvaatteista käytetä samaa termiä?)

Mitä ihmettä päälle?

En ole muutenkaan kevään tai syksyn ylin ystävä. Joskus olen itsekin ulalla omasta vaatetuksestani; iltapäivän ulkovaatetus pitäisi monesti olla tyystin erilainen kuin aamulla valittu. Milloin voi vaihtaa talvitakin ja -kengät kesäisempiin versioihin? Mikä määrä vaatetta on liikaa ja mikä liian vähän?

Kun ei tiedä mitä itselleenkään pukisi, on tämä välillä melkoista kamppailua lapsen kanssa. Etenkin, kun ei taaperon pukemisesta välikaudelle ole vielä juurikaan omakohtaista kokemusta. 

Lapsen kanssa pitäisi ottaa huomioon mitä ulkona tehdään (istutaanko maassa vai rattaissa), tarvitaanko veden- tai tuulenkestävää kampetta. Ollaanko auringossa vai varjossa, ollaanko pitkiä aikoja autossa/kaupassa. Kauanko ollaan ulkona ja voiko keli muuttua välissä (jos vaikka lähdetään kerhoon klo 8.30 ja takaisin kotiin klo 12). Niin ja tietysti pitäisi tietää, onko lapsi kylmä- vai kuumaverinen. Neiti 10kk ei vielä itse osaa kertoa, onko kylmä, kuuma vai sopiva, joten äidin vastuu on suuri.

Esimerkiksi tänään käytiin ensin lenkillä rattailla, sitten istuskeltiin ulkona hetki terassilaattojen päällä. Auringossa +10, varjossa +3, lumi sulanut kulkuväyliltä, mutta muualla on vielä parinkymmenen sentin kinokset. Mitä laitetaan neidille päälle? Vk-haalari vai toppa? Mitä haalarin alle? Millaiset ja kuinka paksut asusteet? 

Valitun yhdistelmän pitäisi olla riittävän lämmin, mutta kuitenkin sellainen, jolla on helppo liikkua. 

Itse myönnän olevani täysi ummikko näissä vk-asioissa. Tai ihan ylipäätään lasten ulkovaatetuksessa; tämän kevään välikausi on nyt ensimmäinen meillä todenteolla harmaita hiuksia aiheuttanut. 

Ennen ulkoilua käyn katsomassa mittaria eri puolilta taloa, kerhopäivinä vilkaisen sääennustettakin. Ja silti saattaa mennä valinnat pieleen; yleensä kampetta on liian paljon. Toisaalta parempi näin päin. 

Välikauden must-ostokset?

Jos pukeminen on vaikeaa, niin on kyllä ostaminenkin. Ei millään voi tietää minkämerkkinen puku olisi paras (paitsi käyttökokemusten kautta - joita ei vielä ole), joten on vaan sokkona ostettava joku. Myyjät suosittelevat omaa suosikkiaan, tutut omaa suosikkiaan. Mutta se muiden suosikki ei välttämättä olekaan oma suosikki.

Ticketin vk-haalarin ostoon päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen; toivottavasti valinta oli oikea!

Luulisi myös, että "välikausihaalari" tarkoittaisi tasan yhden paksuista haalaria. Niinkuin talvihaalareissa on toppahaalari ja kevyttoppahaalari. Mutta ei, "välikausihaalari" voi olla oikeastaan mitä tahansa. Irroitettavalla vuorella/fleecellä varustettu lähentelee lämpimyydeltään jo toppaa. Ohuimmat välikausihaalarit puolestaan sopivat käytettäväksi kesälläkin.

Minkä paksuinen välikausihaalari kannattaa ostaa? Pärjääkö sillä yhdellä haalarilla vai pitäisikö olla useampi? Tarvitaanko erilliset kurikset pihalla konttailuun? Mitä jalkaan, jos kenkiä ei vielä käytetä? Millaiset hanskat on keväällä parhaat pieneen käteen?

Kysymyksiä on paljon, mutta vastausten saaminen vaihtelee. Vastaukset kun vaihtelevat riippuen, keltä kysyy.

Jotkut ovat vannoutuneita tietyn merkin kannattajia. Jotkut sijoittavat sievoisen summan teknisillä ominaisuudella varustettuihin pukuihin - osa ei uskalla käyttää niitä rymyämiseen, osa uskaltaa eri lopputuloksin. Jotkut ostavat halpahallista tai käytettynä, jotta ei harmita jos rikkoutuu nopeasti. Jotkut liputtavat kurikset+haalarit-yhdistelmän puolesta ja joidenkin mielestä helpointa on pukea vain yksi puku. Jotkut ostavat kymmeniä pukuja, jotkut pärjäävät yhdellä. 

Omat vk-varastot

Olen hamstrannut jo jonkin verran vk-vaatteita (ja tällä tarkoitan nyt kaikkea mahdollista toppavaatetta kevyempää), mutta silti täytynee vielä lähteä ostamaan jotain. Kaapista löytyy - ainakin - Ticketin vk-haalari ominaisuuksilla, kolme kevättakkia, pari kaksiosaista ulkoilupukua (paksumpi ja ohuempi, molemmat ilman ominaisuuksia).

Tuntuu, etteivät nämä ehkä riitäkään. Tarvitaan ainakin kurikset tai vaihtoehtoisesti rymy-kurapuku pihamöyrintään. Vielä kun tietäisi kumpi vaihtoehto olisi oikeasti parempi; muutenhan joudun ostamaan varoilta molemmat. :D

Loppukevään/kesän ohut ulkoilupuku sovitettavana. Jäi vielä kasvunvaraakin. :)

Ja ne asusteet vasta vihonviimeisiä ovatkin. Jalkojen suojaksi löysin juuri hyvät menopelit (Stonzit), mutta hanskojen osalta emmin vielä. Kurarukkaset vai tavalliset - ja kuinka paksut? Toistaiseksi on käytetty topparukkasia ja äp-rukkasia, mutta alkavat olla jo kuumat - ja villalapaset puolestaan eivät pidä vettä.

Hattuja löytyy varmaan parikymmentä välikauteen sopivaa aina kypärämyssyistä trikoopipoihin ja ohuista talvipipoista lippiksiin. Rehellisesti sanottuna en kyllä niistäkään aina osaa valita keliin sopivinta - ja houkuttaisi ostaa vielä muutama erimallinen lisää; osa noista on siis totaalisia hutiostoja, joita ei ole tullut pidettyä lainkaan - eikä varmaan pidetäkään. Sama homma kävi parin talvilakin kanssa. 

Mistäpä näistä tietää. Tulisipa jo kesä. 

Kerro parhaat vinkit ei-vielä-kävelevän taaperon välikausivaatetukseen ja auta ulalla olevaa äitiä! 

Verhokangas valittu

Lampputilaus on vielä tekemättä, mutta valitsin tässä välissä verhokankaat lastenhuoneeseen.

Sisustus on muuten pääasiassa vaaleanpunaista ja valkoista, joten halusin verhoihin vähän väriä. Koska verhot ovat sisustuselementti, jota mielestäni voi vaihtaa ainakin kerran pari vuodessa, päädyin nyt tilaamaan kesäverhot pikkuneidille.

Ja onhan tämä kuosi ihana kesäisen raikas!

Kesäistä pöllökuosia. 

Naapurimme lupasi Meealle verhot ommella "naapurinapuna", joten saadaan sitten juuri mieluiset. Mittailin juuri verhokankaan pituuden niin, että verhot peittävät ikkunan ja jäävät nojatuolin yläpuolelle. Näin ne eivät (ehkä) tule ihan niin paljoa revityiksikään - Meealla kun on tapana kiskoa verhoja ja mennä niiden taakse piiloon etenkin olkkarissa. :)

Syksyksi/talveksi voisi sitten katsella jotain vaaleanpunaisempaa, ehkä ihan vaan tähti- tai pallokuviolliset verhot. Ehkä harmaata ja vaaleanpunaista? Alun perin ajattelin tilata samalla toisetkin verhokankaat nettikaupasta, mutta ei löytynyt mitään niin kivaa kangasta. Joten nyt on sitten vielä aikaa miettiä, että millaiset verhot pikkuneidille syksyllä vaihdetaan. Josko löytyisi valmisverhot, niin pääsisi helpommalla. :)

Seuraa myös Instassa!

Vihdoin ja viimein ehdin (ja ennen kaikkea osasin!) linkittää blogiin oman Instagram-tilini.

Instaan päivittelen pääsääntöisesti kuvia meidän arjesta - valtaosassa kuvista päätähtenä komeilee pikkuneitimme. Toki Instaan toisinaan eksyy kuvan muodossa asioita myös muilta elämänalueiltani.

Jos haluat nähdä meidän kuulumisia hieman useammin, kuin mitä blogiin ehdin päivittää, kannattaa seurata minua myös Instassa.

Instagram-tilini on teijametso

p.s. Jos itse käytät aktiivisesti Instaa ja sinulla on suurinpiirtein samanikäinen taapero, laitathan oman tilisi kommenttikenttään. Seuraan mielelläni muiden samanikäisten kuulumisia Instassa. :)

Taaperonkestäviä reseptejä?

Kohta päättyvä vauvavuosi on mennyt ruuanlaiton osalta allekirjoittaneelta vähän ohi. Ensin ei jaksanut, sitten ei viitsinyt ja nyt ei enää ehdi.

Tykkään ruuanlaitosta, mutta Meean syntymän jälkeen siihen käytettävä aika on vähentynyt roimasti. On meillä aiemminkin turvauduttu pakaste-eineksiin tai puolivalmisteisiin, mutta viimeisimmän vuoden aikana eniten. Kun (vapaa-)aikaa on käytettävissä rajallisesti, monesti mieluummin käyttää sen vaikkapa nukkumiseen kuin ruuanlaittoon. Ja kun ruokaa pääsääntöisesti teen vasta miehen päästyä töistä neljältä, ei yksinkertaisesti jaksa ryhtyä kovin gourmet-ruokaa väsäämään. 

Meillä kestohittejä ovatkin olleet kaikenlaiset vuokaruuat aina makaronilaatikosta kanalasagneen. Niitä saa kerralla tehtyä isomman satsin, eikä tarvitse joka päivä kokata. Helpottaa arkea kummasti. Näissä vaan huonona puolena se, että melkeinpä pitää tehdä iltaisin tai vkonloppuisin seuraavien päivien satsi; jos neljän jälkeen alkaa väsäämään vuokaa, joka on vielä tunnin uunissa, menee syöminen aika myöhäiseen.

Meean pikkuvauva-aikana ne kerrat, jolloin yritin kokata yksin kotona ollessani, olivat aika harvassa. Jotain tosi nopeaa ja tosi helppoa pystyi tekemään; yleensä kuitenkin se ruuan lämmittäminen mikrossakin oli saavutus - aina ei välttämättä ehtinyt syödä sitä lämpimänä.

Meea on aina nukkunut huonosti päikkäreitä. Niitä kolmen-neljän tunnin yhtäjaksoisia luksuspäikkäreitä ei ole meillä näkynyt vielä koskaan, maksimi taitaa olla kaksi tuntia - ja sekin erittäin harvoin. Ja sitten kun sitä ei tiedä etukäteen, että päättääkö neiti nukkua vartin vai tunnin. Yleensä jos aloitat tekemään jotain pitkäkestoisempaa, neiti herää itkien juuri kriittisimmässä vaiheessa.

Yleensä, kun yritin jotain kokkailla - leipomisesta puhumattakaan - tuloksena oli katastrofi. Pahin oli kurpitsapiirakan teko, jota aloitin Meean ollessa päikkäreillä. Neiti heräsi ennenkuin piirakka oli valmis, mutta sen teossa pystyin onneksi pitämään pienen tauon juuri siinä kohdassa ja antamaan maitoa. Sen jälkeen neiti sitteriin leikkimään ja piirakan tekoa jatkamaan. Viihtyihän Meea siinä hetken - sitten meni totaalisesti hermot. Paniikissa koitin saada piirakan äkkiä valmiiksi, ettei iso työ mene hukkaan. Ei puuttunut enää paljoa. Piirakka meni uuniin pikkuneidin rääkyessä vieressä ja vain yksi mauste jäi kiireessä uupumaan täytteestä. Sekasorto keittiössä sen jälkeen vaati varmaan enemmän siivousaikaa kuin koko piirakan tekoon oli kaikkineen mennyt...

Keittiön kaaos - kurpitsapiirakka uunissa ja vauva sylissä. 

Nyt olen pikkuhiljaa uskaltautunut kokkaamaan ollessani kaksin taaperon kanssa. Eipähän veny päivällisen nauttiminen kovin myöhään, kun ruoka on jo valmiina miehen tullessa kotiin. 

Edelleenkään en pysty kokkaamaan kellon kanssa, eli ruoka ei välttämättä ole valmiina tiettyyn aikaan - pikkutaapero kun voi syystä tai toisesta venyttää kokkausaikaa. Enkä edelleenkään (mielelläni) kokkaa kaikkia ruokalajeja.

Taaperonkestäviä reseptejä ovat mielestäni ne, jotka eivät vaadi kovin paljoa aktiivista kokkausaikaa, eivätkä sisällä kriittisiä vaiheita. Plussaa on myös, jos esivalmisteluja pystyy tekemään etukäteen - vaikkapa sitten edellisiltana. 

Ruuanlaittoa, joka ei häiriinny siitä vaikka välillä joutuisi poistumaan pelipaikoilta viereiseen huoneeseen pahanteossa olevan ipanan perässä. Ruokaa, jota voi tehdä vaikka taapero roikkuisi lahkeessa tai kiipeäisi syliin. Mitä vähemmän pilkkomista, kuorimista ja paistamista, sen parempi. Perusjauhelihakastikkeet ja vastaavat onnistunevat myös, mutta ihan niin taaperonkestäviä nekään eivät ole. Ihan pahin olisi varmaan joku juustokastike, joka meinaa palaa pohjaan jo muutenkin - saati sitten taaperon häiritessä ruuanlaittoa.

Tämänhetkiset suosikit - jotka on testattu ja hyviksi havaittu - ovat kanakeitto ja tonnikalavuoka. Keitossa ainoa pilkottava ainesosa on sipuli ja ainoa kriittinen vaihe kanan paistaminen - joka sekin onnistuu varsin nopeasti, sillä keittovesi lisätään aika pian kattilaan. Tonnikalavuuassa puolestaan ainoa pilkottava on kirsikkatomaatti (jonka senkin voisi periaatteessa jättää pois), eikä kriittisiä vaiheita oikeastaan ole, sillä pasta harvoin palaa pohjaan. Vuuan ainoa huono puoli on uuni; siinä ajassa, kun avaa luukun ja ottaa vuuan pöydältä, voisi uunista löytyä jo kymmenen kiloa taaperoa.

Leipomisen osalta olen jättänyt hommat kokonaan iltoihin ja viikonloppuihin. Helpoilla resepteillä voisi jotain yrittää väsätä päivisinkin. Itselle mieleen tuli nyt vain pataleipä - joka on älyttömän helppo tehdä - mutta siinäkin on sitten taas se uuni-aspekti...

Lisää taaperonkestäviä reseptejä kaivataan; mitkä ovat omat bravuurisi? 

Seuraava DIY-projekti: Lorupussi

Koska tässä ei muuten vielä ole kiire taaperon kanssa touhutessa ja miljoonan meneillään olevan projektin kanssa (mm. lastenhuoneen sisustaminen ja 1vee synttärit), ajattelin ottaa työn alle vielä yhden (ikuisuus)projektin.

Nimittäin lorupussin. 

Mietin lorupussin ostamista jo aiemmin, mutta se jäi silloin ajatuksen asteelle. Nyt päätin askarrella lorupussin itse. Mahdollisesti lorupussi (tai ainakin sen alku) voisi olla jopa yksi Meean 1-vuotissynttärilahjoista - jos vaan suinkin ehdin sitä lähiviikkoina tekemään. Tämä olisi ainakin rakkaudella äidiltä tyttärelle annettava lahja. 

Ompelutaitoni ovat kohtuullisen olemattomat, enkä omista ompelukonetta. Siksi varsinaisen pussin tekeminen tullee olemaan se vaikein juttu. :D Jotain aika simppeliä, kenties pitsiä koristeeksi johonkin reunaan. Riippunee paljon siitä, millaisen kankaanpalasen löydän lorupussia varten.

Enemmän olen innoissani varsinaisten lorukorttien tekemisestä. Googlettelin aihetta nopeasti ja löysin toinen toistaan ihanampia lorukortteja. Ajattelin, että itse voisin yhdistellä pussiin eri tyylejä. Ainakin nyt aluksi kartongista muotoonleikattuja kortteja (eläimiä, auto, kuu...) sekä neliön/soikion muotoisia, joissa on kuva toisella puolella. Lopuksi kontaktimuovia päälle, niin kestävät käytössä. Meean kasvaessa voidaan yhdessäkin askarrella lorukortteja pussiin.

Lorujen suhteen ensimmäisenä työn alle tulevat tutut leikkilaulut, ainakin hämä-hämähäkki, leipuri Hiiva ja pienen pieni veturi.

Enää pitäisi käydä tarvikeostoksilla ja startata askarteluprojekti. Se on vielä epäselvää, että milloin muka näitä ehdin tekemään; varmaan yöllä? 

Lastenhuoneen sisustus etenee lampulla

Lastenhuoneen sisustus on edennyt ja Ikeasta tarttui keskiviikkona mukaan kasa tavaraa - myös edullinen matto (jota ei itse asiassa ollut edes mukana aiemmassa mattobloggauksessani).

Nyt isoimmista hankinnoista on jäljellä enää lamppu ja verhot.

Verhot Meean huoneeseen tulevat olemaan aika täydelliset, koska ihana naapuri lupasi ne Meealle ommella toiveiden mukaan. Pitäisi vaan etsiskellä sopiva kangas nettikaupasta ja laittaa tilaus matkaan - kävin jo vilkuilemassa, että valinnanvaraa on runsaasti! Verhot minusta onkin sellainen sisustuselementti, jota voi muutaman kerran vuodessa vaihtaa, joten niitä voi tilata useammatkin. Jospa nyt löytyisi ekoiksi verhoiksi joku kesäinen raikas kuosi. 

Lampun valinta on itse asiassa ollut melko helppoa. Valtaosa lastenhuoneen (edullisista) valaisimista on plafondeja tai riisipaperivalaisimia; kumpaakaan mallia en halua ostaa. Plafondi on jotenkin 90-lukua ja sopii minusta paremmin vessaan tai tuulikaappiin kuin lastenhuoneeseen. Riisipaperivalaisimet ovat ihan kivan näköisiä, mutten luota niiden turvallisuuteen. 

Olen löytänyt kaksi täydellistä lamppua, mutta tilaus on tekemättä, koska en osaa päättää, kumman Meealle tilaisin. Kumpikin näyttää hyvältä ja hintakin on sama. Ovat aika samantyylisiä, joten eipä tässä hirveästi eroa ole kumman tahansa tilaisi. 

Tämä Lekmerin ihanuus (50e) on tosi hellyyttävä. Tämän kanssa verhoissakin voisi olla pöllökuosia. 

Toinen samantyylinen Lekmeristä (55e); löytyy myös Ellokselta vitosen halvemmalla. Tämäkin sopisi hyvin Meean huoneeseen. 

Aika hyvällä mallilla siis tämä sisustaminen; mahdollisesti jo ensi viikonloppuna saadaan muutettua Meea omaan huoneeseensa ja fiksataan sitten loput tavarat paikalleen maaliskuun edetessä. DL:hän on synttärit, joten ei tässä enää hirveästi aikaa ole! :)

Mitä ihmettä 1-vuotislahjaksi?

Ekoihin synttäreihin on enää 1,5 kuukautta (apua, miten aika on voinut mennä näin nopeasti!) ja pikkuhiljaa synttäritkin lähestyvät. Mieleen on alkanut hiipiä ajatus "mitähän vastaan, jos joku kysyy Meean synttärilahjatoiveita?".

Rehellisesti sanottuna, en tiedä. 

Oikeastihan näihin aikoihin Meea tarvitsisi eniten sisustustavaroita omaan huoneeseensa; ostoslistalla on vielä ainakin verhot, lamppu ja seinänaulakko. Mutta koska tarkoitus on muuttaa pikkuneiti huoneeseensa reilusti ennen synttäreitä JA saada huone "esittelykelpoiseen" kuntoon synttäreihin mennessä, tippuvat nämä asiat kokonaan pois synttäritoivelistalta. 

Joskus aiemmin mietin, että Dublot ja nuppipalapelit olisivat hyviä synttärilahjatoiveita. Dublot ovatkin se ainoa toivelistalta löytyvä, koska niitä Meealla ei vielä ole lainkaan. Nuppipalapelejä on tämän vuoden aikana tarttunut matkaan kaksi (halpaa), jote ehkä niitäkään ei yksi tyttö enempää tarvitse.

Dubloista on iloa moneksi vuodeksi!

Muista hyvistä yleisistä 1vee lahjatoiveista taaperokärry ja potkuauto meiltä löytyy jo, samoin perässä vedettävä lelu. Leikkikeittiö on minusta ajankohtainen vasta seuraavilla synttäreillä - tai aikaisintaan ensi jouluna. Vaatteita on isot kasat tätä kokoa ja seuraavaa; sillä saralla ensikengät on ainoa tulevien kuukausien ostos, mutta nekin tahdon ostaa itse. Myös lakanoita on riittävästi, samoin ruokailuvälineitä.

Moni tuntuu toivovan 1-vuotislahjaksi leikkikeittiötä; minusta tämä ei ihan vielä ole ajankohtainen meille.

Oma mielikuvitus loppuu kesken ja aiheesta selaamissani bloggauksissa ei juurikaan muita lahjaideoita ole.

Mitä teidän taaperot toivoivat/toivovat ekoilla synttäreillä?

Täydellisen maton metsästys

Lastenhuoneen sisustaminen on vaikeaa. Erityistä hankaluutta tuottaa maton valinta. 

En oikein osaa päättää, haluaisinko neutraalia, värikästä vai hempeän vaaleanpunaista. 

Verhot ja lamppu on vielä hankkimatta, muuten sisustus on lyöty lukkoon. Vaaleanpunaista ja valkoista, herkkää ja pikkutyttömäistä. Kenties vähän harmaatakin seassa (verhoissa tai matossa). Lattia tummaa laminaattia.

Jos mattokin on vaaleanpunainen, tuleeko kokonaissisustuksesta liian ällö? Jos matto on värikäs, onko se liian värikäs? Vai tuoko värikäs matto kivan väripilkun muuten vaaleanpunaiseen huoneeseen? Olisiko paras sittenkin neutraali harmaasävyinen matto, jonka kanssa muilla sisustuselementeillä voisi ilotella enemmän?

Kun tosiaan verhotkin on vielä valitsematta, on valinta vielä hankalampi. Jompi kumpi voisi olla jotain muuta kuin vaaleanpunaista unelmaa - mutta kumpi? Verhojen osalta (kohtuuhintaisia) vaihtoehtoja on enemmän, etenkin jos ostaa vaan verhokankaat. Siksi tämä maton valinta on itselleni se vaikeampi.

Käytin hetken Googlen parissa ja kokosin alle omia suosikkejani - vähän samalla myös muistilistaksi itselleni. Voi selkeämmin vertailla, kun on kaikki koottuna yhteen. Jospa näistä se lopullinen matto löytyisi.

Toki täytyy ottaa huomioon, että a) en ole vielä mitannut, minkä kokoinen matto huoneeseen mahtuisi ja b) maton on oltava koiraystävällinen, eli ei kovasti karvoja keräävä, eikä ihan ohut, josta kynnet menevät läpi. Näitä seikkoja en ole vielä alla olevien mattojen osalta ottanut huomioon.

Matot eivät myöskään ole parhausjärjestyksessä, vaan pikemminkin googletusjärjestyksessä. Tosin tuo ensimmäinen matto ehkä on se oma suosikkini - on vaan turhan kallis, kun sadassa eurossa menee ehdoton kipuraja.

Mikä mielestäsi sopisi parhaiten Meean tulevaan huoneeseen? 

Tämä Lauran Lastentarvikkeen matto olisi oikeasti ehkä kaikista ihanin, mutta hinta (140 e) ylittää aika reippaasti budjetin.... Muuten tämä olisi varma valinta - ja tämän kanssa sitten ne verhot vaaleanpunaista unelmaa! 120 x 170 cm.

Ikealtakin löytyi pari potentiaalista vaihtoehtoa neljälläkympillä. Tämä matto  toisi väriä huoneeseen, mutta meneekö liian värikkääksi? Vaaleanpunaiset verhot sopisivat kyllä tähänkin. 133 x 195 cm.

Tämäkin Ikean matto voisi väriensä puolesta sopia. Ehkä turhan räikeä kuitenkin? 133 x 195 cm.

Lekmerin matoista löytyy kolmellakympillä monta kivaa vähän isommalle neidille; toistaiseki kaipaisin jotain vähän yksinkertaisempaa. Tai ainakaan tämän kanssa ei voisi verhot olla kovin kuviolliset.  95 x 133 cm.

Tässä toinen kiva matto Lekmeriltä (30e), tämä ehkä prinsessaa paremmin sopisi meidän pikkuneidille. 95 x 133 cm. 

Sisustushallissa myös tällainen Hello Kitty -matto (43e). Vähän kalliimpi kuin Lekmerin, mutta ehkä neutraalimpi matoksi, kun ei ole niin paljon yksityiskohtia. 95 x 133 cm. 

Ihana tämäkin Sisustushallin, mutta en tiedä meneekö liikaa violettiin - muuta sisustusta ajatellen. 60 e hinta ei ole kovin paha. Jos löytyisi vastaava vaaleanpunaisena, niin tämä olisi ehdottomasti listan ykkösenä.  100 x 150 cm.

ON24:stä voisi löytyä muutakin kivaa kuin matto tilattavaksi. Tässä Hello Kitty -matossa on eri kokoja, esim. 100 x 200 cm 33 e. 

Askon sivuilta löytyi tällainen Espritin matto, joka myös voisi sopia Meean huoneeseen. Tässäkin eri kokoja, esim. 70 x 140 cm 99 e, eli aika lailla siellä budjetin ylärajoilla tämäkin. 

Mattotukun pöllömatto on myös ihana - mutta vähän turhan hintava (120e). 120 x 170 cm.

Jos vastaavanlaisen löytäisi vähän edullisempana (tämä Laura Ashleyn matto maksaa 125 e), niin tämäkin voisi olla hyvä vaihtoehto meille. Ei sen siis tarvitsisi mikään varsinainen lastenmatto olla; raidallinenkin sopivan värisenä olisi oikein bueno.  90 x 120 cm.

Mikä oli paras matto? Vai löytyykö jostain vielä täydellisempi matto meille? Kerro mielipiteesi tai vinkkaa hyvistä matoista (tai mattoverkkokaupoista) kommenttikenttään!