Koti taaperoturvalliseksi

Meidän koti näytti ennen Meean syntymää aika pitkälti nuoren aikuisen pariskunnan kodilta. Vauva- tai lapsiaspekteja ei ollut otettu huomioon edes niissä vajaa vuosi ennen Meean syntymää tehdyissä hankinnoissa, kun muutimme tähän kotiin. Hankinnat tehtiin pitkälti omien mieltymysten mukaisesti, vaikka näin jälkiviisaana voi todeta, että jotain olisi voinut tehdä toisin.

Meean lähtiessä liikkumaan startattiin projekti "koti taaperoturvalliseksi". Joka tuntuu jatkuvan aina vaan, kun pikkuneiti oppii uusia taitoja ja keksii uusia vaaranpaikkoja. 

Mitkä sitten ovat ne vaarallisimmat paikat meidän kodissa - ennen näitä muutoksia? 

Järjestelyjä kotona

Arttu-hauva on sen verran edesauttanut tätä taaperoelämään suhtautumista, että mitään vaarallista tai syötävää ei ennenkään ole voinut meillä jättää lattialle, sohvannojalle tai sohvapöydälle. Ruoka nyt tietysti tärkeimpänä, mutta esimerkiksi kynttilätkin ovat olleet meillä aina korkeammalla tasolla.

Nyt kuitenkin myös kännykät, juomalasit, paperit, kynät ja ihan kaikki mahdollinen on pitänyt nostaa korkeammalle.

Sohvapöydän virkaa toimittava rahi on käytännössä aina tyhjä ja sohvannojalle tavaraa voi hetkellisesti laskea seinänpuoleiseen päätyyn. Koriste-esineet on nostettu korkeammalle mm. tv-tasolta, eikä reissujen jälkeisiä purkamattomia matkalaukkuja voi enää säilytellä lattialla. Tai voi, mutta vaatteet ovat hyvin nopeasti muualla kuin laukussa. 

Muitakin ei-niin-turvallisia huonekaluja kodista löytyy, muta yksi oli ylitse muiden. Nimittäin olkkarin ihana sohvapöytä. 

Sohvapöydässä on tosi terävät kulmat ja reunat, pöytätason päällä lasilevy ja pöytälevyssä vieläpä avaamismekakimi, jonka avulla levyn saa nostettua ylemmäs esim. sohvaruokailuja varten. Tosi ihana ja kätevä kahden aikuisen taloudessa, mutta ihan hirveän vaarallinen taaperoperheessä. Koska edes sohvapöydän kulmiin ei saanut kulmasuojia kiinni, lähti pöytä tilapäissäilytykseen mummin ja vaarin luo. Kunhan Meea vähän kasvaa, saadaan pöytäihanuus takaisin. 

Turvatuotteet

Turvatuotteista ostin Ikeasta laatikonsulkijoita ja pistorasiansuojia, lastentarvikeliikkeestä kulmasuojia. 

Kulmasuojia on laitettu pahimpiin vaaran paikkoihin. Ei tosin kertaakaan ole Meea kaatunut niin, että olisi muksauttanut päänsä jonnekin muualle kuin lattiaan. Mutta ihan hyvähän se on varautua, etenkin pelihuoneen sohvapöydästä löytyy aika terävät ja massiiviset kulmat. 

Pistorasiansuojat on kaikkialla lattian tasossa. Pistorasiat kiinnostavat jonkin verran, joten ilman suojia olisivat pikkusormet jo olleet vaarassa. Yritetään kuitenkin kieltää tästä aina, jottei sitten kyläpaikoissakaan (joissa suojia ei ole) tule ongelmia.

Laatikonsulkimia hamstrasin ison nipun Ikeasta - ja silti suurin osa laatikoista on vailla sulkijaa. Ne sulkimet siis soveltuvat mainiosti yhteen laatikkoon (tai kaappiin), mutta eivät laatikostoon. Tukiosa kun pitäisi porata kii ylempään laatikkoon (mikä ei ole kovin esteettistä eikä käytännöllistä) - ja pahimmassa tapauksessa yhdestä laatikosta vedettäessä koko laatikosto aukeaisi. Muutamassa yksittäisessä laatikossa lukot nyt on asennettuna, muttta nämä lukottomat laatikostot ovat edelleen ongelma. Paistinlasta-ratkaisua testasin, mutta pikkuneiti sai sen irti alle minuutissa... Onneksi laatikoissa itsessään on sulkemismekanismi, joten vähän vaativat voimaa avautuakseen, joten kovin monesti ei pikkuneiti niitä ole (vielä) saanut auki. 

Ratkaisemattomat ongelmat

En tiedä kuinka vaarallisia koiranraksut ovat taaperolle, mutta koiran ruokakuppi on yksi mahdollisista vaaran paikoista. Toistaiseksi Meea on tyytynyt heittelemään kupista raksuja lattialle (ja liottamaan sormiaan vesikupissa...), mutta jossain vaiheessa raksut varmasti menevät suuhun. 

Nyt ongelmanratkaisua on vähän siirretty laittamalla kodinhoitohuoneen ovi toisinaan kiinni - osasyynä myös pikkuneidin into pyykinpesukoneen nappien paineluun... Ei kuitenkaan paras ratkaisu, koska Arttu-hauvalla ei silloin ole pääsyä juomaan.

Myös tiskikone on yksi ns. vaaranpaikka. Sitä ei voi hetkeäkään pitää avoinna, jos Meea on hereillä - mikä tietenkin vaikeuttaa puhtaiden tiskien kuivumista... Neiti nousee samantien tiskikonetta vasten ja yleensä vielä joko yrittää napata sieltä jonkin astian mukaan tai vähintäänkin liikuttelee alatason astiavaunua - jonka väliin pahimmassa tapauksessa voisi jäädä sormet. Vielä on selvitty vahingoitta - onneksi.

Tiskausapulainen. :)

Meean saadessa pian oman huoneen ongelmaksi muotoutunee myös rattaiden säilytys. Nyt ne ovat olleet Meean tulevassa huoneessa eräänlaisessa kolosessa nojatuolin ja senkin välissä. Jatkossa ne täytynee siirtää eteiseen, jossa Meea pääsee helpommin rattaisiin ja (etenkin) renkaisiin käsiksi. Jos vaunuihin kiipeily ja renkaiden pyörittely alkaa kiinnostaa liikaa, täytyy keksiä niillekin jokin patenttiratkaisu. En vaan tiedä mikä, kun varastoonkaan ei mahdu ja ulkona en haluaisi vaunuja säilyttää...

Tulevia ongelmia varmaan vielä huomaan matkan varrella, kunhan neiti alkaa kävelemään. Ainakin ulko-oven kahvat tuntuvat jo nyt kiinnostavan - onneksi meillä on koiran takia jo joka ovessa sisällä turvalukot (jotka siis laitetaan kii kotoa lähtiessä, jottei koira saa ovia sisäpuolelta auki). Mutta näitä kuuluisia patenttiratkaisuja joutunee vielä lähikuukausina keksimään lisää. :)