Herkkuja 1,5-vuotiaalle?

En ole ehdoton minkään ruoka-asian suhteen, mutta haluan tarjota lapselleni mahdollisimman terveellistä ruokaa - tästä syystä esimerkiksi tein soseet pääsääntöisesti itse.

Meillä ei myöskään ole (tai tule olemaan) mikään nollalinja sokerin suhteen. Mutta en myöskään ehdoin tahdoin halua syytää lapselle - etenkään näin pienelle - makeaa.

Jotkut samanikäiset lapset ovat tähän mennessä - tai oikeastaan jo vuoden iän tienoilla - maistelleet vaikka mitä. Vaikkei vielä välttämättä niitä "pahimpia", eli karkkia ja limsaa, niin aika paljon kaikennäköistä muuta. Pullaa, keksiä, kakkua, piirakkaa, mehua, jäätelöä, muroja...

Ja meillä ei ole vielä syöty juuri mitään herkkuja! 

Oma vaikutus asiaan on luonnollisesti Meean allergioilla. Voi olla, että esimerkiksi ilman maitoallergiaa neiti olisi kesällä saanut jo ainakin maistiaisia esimerkiksi jäätelöstä. Tai siis; äiti olisi helpommin taipunut niihin "tahtoo, tahtoo, anna, anna" -kinuamisiin. Nyt kun on kylmäviileästi joutunut jättämään Meean vaille maistiaisia lähes kaikesta omasta ruuasta, jottei hänelle tulisi vatsa- tai iho-oireita. Ja alkaa neitikin olla jo tottunut siihen (edes välillä). 

Mitä "herkkuja" neiti sitten on syönyt? Lista ei ole pitkä

Pillimehuja ja -maitoa olen ostanut kesähelteillä; mehuissakin yleensä valittu se sokeriton versio. Ne ovat olleet tosi käteviä ulkonakin, kun on voinut itse juoda Mehujehun avulla. Maustetuissa kaurajogurteissa on ollut joissain lisättyä sokeria; nyt kun jogurtti on alkanut maistua enemmän, olen suosinut maustamatonta jogurttia marjojen kera.

Pillimehua Mehujehusta. 

Vadelmamuffinsseja ja lettuja tarjosin allergiaversiona kesällä, mutta eipä neiti edes maistanut... Kesällä neiti sai myös helteillä itsetehtyä mehujäätä, mutta tämäkään ei sinänsä mitään varsinaista herkkua ollut; koostui nimittäin hedelmäpiltistä ja sokerittomasta mehusta. 

Siinäpä ne. 

En tiedä, milloin Meea saa maistaa ensimmäistä kertaa karkkia, mutta luulen, ettei vähään aikaan. Ei ole kyllä mitään kiirettä sen suhteen. Ihan hyvä vaan, mitä pidemmälle saadaan vedettyä karkitonta ruokavaliota.

Onneksi ainakin toistaiseksi pikkuneidin suurinta herkkua ovat talk-murut, joita napsitaan välillä jälkkäriksi kipollinen. :)

Talk-muruja välipalaksi. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Tutustumassa päiväkotiin!

Ollaan viime viikot pohdittu, että mihin Meea menee hoitoon parin kuukauden päästä; paikalliseen päiväkotiin maalle vai läheiseen kaupunkiin perhepäivähoitoon. Se optimaalisin vaihtoehto - perhepäivähoito lähellä kotia - kun ei onnistunut, sillä pph-paikkoja ei ollut lainkaan vapaana.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen kallistuttiin oman paikkakunnan päiväkodin puolelle. Itselläni eniten päätökseen vaikutti se, että perhepäivähoitajan sairaspäivinä yms Meea olisi joutunut todennäköisesti varahoitopaikkaan johonkin kaupungin päiväkotiin - mikä on kyllä se viimeisin paikka, minne Meean haluan. Monista eri syistä.

Kun päätös oli suurinpiirtein tehty, päästiin tosi nopeasti jo tutustumaan päiväkotiin - ja vielä vahvistamaan lopullisesti tämä päätös.

Oltiin siis tutustumiskäynnillä päiväkodissa eilen keskiviikkona! Toki vielä ennen hoidon aloitusta on tarkoitus muutama kerta käydä yhdessä tutustumassa paikkaan ja ihmisiin, todennäköisesti useammankin kerran. Todennäköisesti Meea viettää siellä muutaman tunnin ennen oikeaa hoitopäivää ilman äitiäkin. Mahdollisesti käydään myös tutustumassa tänä syksynä alkaneeseen avoimen päiväkodin toimintaan - vaikka se onkin sitten ihan eri ryhmä, niin tuleepahan päiväkotitoiminta tutuksi. Niin ja päästään vanhempainiltaankin jo ennen hoidon aloitusta, jännää!

Mutta eilen tosiaan käytiin tutustumassa ensimmäistä kertaa päiväkotiin koko perheen voimin. Ja olen niiiiiiiin onnellinen, ylpeä ja helpottunut siitä, kuinka reipas tyttö Meea oli!

Vähän tottakai jännitti aluksi uusi paikka ja äidin helmoihin oli hyvä tulla turvaan. Mutta kyllä Meea heti alusta asti uskalsi kierrellä ja katsella paikkoja yksinkin - ei sentään mitään pahaa alkanut tekemään.

Meidän tutustuminen alkoi siis jutustelulla päiväkodin johtajan kanssa yleisesti kaikesta mahdollisesta. Sen jälkeen käytiin kiertämässä päiväkodin tilat läpi ja viimeisimpänä tutustuttiin Meean tulevan ryhmän tiloihin.

Lähdössä tutustumaan päiväkotiin. 

Omat kokemukset päiväkodeista ovat tosi vähäiset, mutta vaikutti kyllä tosi hienoilta nämä tilat! Ja myöskin yllättävän isolta vaikutti päiväkoti kokonaisuudessaan! Erityisen hienoa oli omasta mielestä iso liikuntasali, jollaista ei ilmeisesti ihan joka päiväkodista löydy. 

Vasta tilakierroksen päätteeksi tultiin siis Meean ryhmän osaan päiväkotia ja Meeakin pääsi vähän vapaammin liikkumaan. Ja teki kyllä äidin niin ylpeäksi reippaudellaan! 

Pikkuneiti meni heti reippaasti kaivamaan nukkea lelulaatikosta, kaahailemaan taaperokärryllä ja kokkaamaan leikkikeittiössä. Ryhmän lapset olivat ulkoilemassa, joten leikkikavereita paikalla ei valitettavasti ollut. Yksi ryhmän ohjaajista tosin leikki hetken Meean kanssa ja neiti innostui leikistä niin, että äiti ja isi unohtuivat täysin. 

Hyvin neiti sinne kotiutui jo hetken leikkimisen jälkeen. Kävi kiertelemässä käytävällä itsekseen ja huikkasi siivoojalle varastoon "moi!". Ja ennen lähtöämme löysi lounaan alkua odottelevan ruokakärryn ja suuntasi sinne hihkuen "pää, pää!" (eli leipää). :D

Vaikkei päiväkoti ollutkaan ykkösvaihtoehtomme, olen tämän tutustumiskäynnin jälkeen paljon huojentuneempi. Uskon, että Meea tulee pärjäämään päiväkodissa mainiosti - ja ehkä äitikin kestää tämän hoitoon lähdön, koska paikka vaikutti hyvältä. Kuten taisin kirjoittaakin aiemmin, onneksi meillä on niin reipas tyttö - muuten voisi olla päiväkoti-vaihtoehto paljon vaikeampi valita. 

Seuraavien kahden kuukauden aikana olisi sitten tarkoitus käydä tutustumassa päiväkotiin muutamaan otteeseen. Oikeastaan jo ihan innolla odotan tätä; sen verran mukavaa tuntui Meealla ainakin eilen päiväkodissa olevan! Ensi viikollahan alkaa myös syksyn kerhot (tai toinen alkoi jo toissapäivänä tiistaina, mutta tein etätyöpäivän tiistaina, niin ei päästy mukaan), joten aika paljon leikkimistä kavereiden seurassa on loppuvuodeksi luvassa!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Missä blogia voi seurata?

Syksyn saapuessa tuntuu, että ainakin itsellä on enemmän aikaa bloggailuun; sekä blogien seuraamiseen että oman blogin kirjoittamiseen. Jotenkin kesällä halusi käyttää sitä vapaa-aikaa enemmän ulkoiluun ja ihan vaan rentoutumiseen, nyt normaalin arjen taas lähtiessä rullaamaan lienee enemmän aikaa bloggailullekin.

Seuraan itse enemmän ja vähemmän aktiivisesti muutamia blogeja ja muutamia suosikkejakin sieltä on noussut - lähinnä sellaisia blogeja, joissa pääosassa on suurin piirtein saman ikäinen lapsi kuin omani. Olenkin viime aikoina aktivoitunut huomattavasti sekä blogien seuraamisessa että kommentoinnissa.

Olen yrittänyt pikkuhiljaa panostaa myös siihen, että oma blogini olisi helposti seurattavissa eri kanavien kautta. Tällä hetkellä blogia voi seurata kätevästi ainakin kolmen eri kanavan kautta - ja näihin löytyy linkki myös jokaisen bloggauksen lopusta. Nämä ovat myös niitä kanavia, joiden kautta itse seuraan suosikkiblogejani!


1) Facebook

Tein blogille oman FB-sivun keväällä ja sinne päivitän linkit uusiin bloggauksiin jota kuinkin reaaliaikaisesti. Lisäksi FB-sivulle yritän muistaa toisinaan laittaa muutakin asiaa; linkkejä, kuvia, infoa tulevista bloggauksista… FB-sivulta löytyy kätevimmin kaikki tieto!

2) Instagram

Instagram-tilini on yhdistelmä blogia ja henkilökohtaista tiliä. Pääsääntöisesti Instan kuvat ovat taapero-aiheisia, mutta välillä Instasta saattaa löytyä kuvia muustakin. Niin kuin nyt esimerkiksi tällä viikolla meidän terassikaide-projektista. Insta päivittyy lähes päivittäin (välillä useita kertoja päivässä), joten sitä kautta näet meidän kuulumisia hyvinkin reaaliaikaisesti. Linkkejä uusiin bloggauksiin laitan Instaan aika harvoin, mutta välillä niitäkin sieltä löytyy.

3) Bloglovin'

Itse löysin Bloglovin'in vasta keväällä ja olen kyllä kovin tykästynyt tähän paikkaan. Aiemmin oma blogien seuraamiseni oli melko hataraa; välillä löytyi tosi hyvä blogi, josta luin kerralla monen kuukauden postaukset - ja sitten se koko blogi unohtui. Nyt ne löydetyt hyvät blogit voi laittaa samantien Bloglovin'iin talteen ja sinne päivittyy sitten kaikkien seurattujen blogien uusimmat bloggaukset reaaliaikaisesti. Ja tosiaan siis myös Pirppunen-blogi löytyy nykyisin Bloglovin'ista!

Mitä kautta itse mieluiten seuraat blogeja?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vinkit taaperon oksennustautiin

Meidän pikkuneidin ensimmäinen oksennustauti koettiin viime viikolla, 1 v 4 kk ikäisenä. Vaikka itse on sairastanut oksennustautia lukuisia kertoja (ja raskausaikanakin tuli oksennettua jonkin verran…), on se lapsen sairastaminen aina vähän erilaista. Ihan jo senkin takia, että pieni lapsi ei vielä osaa oksentaa vessanpönttöön tai vatiin - eli siivoamista riittää.

Mitä vinkkejä antaisin taaperon oksennustaudin varalle - näin yhden kokemuksen perusteella?

1) Neste

Ihan kaikista tärkein asia. Oksennustaudissa on saatava nestettä - ihan sama mitä. Tässä vaiheessa varmaan ne sokerikammoisimmatkin äidit olisivat valmiita antamaan lapselle mehua - jos se olisi ainoa neste, jota lapsi suostuu juomaan.

Pahimmassa tapauksessa lapsi kuivuu ja joutuu sairaalaan nesteytykseen. Tältä halusin välttyä, joten itse oikein tyrkytin juomista neidille ihan joka välissä. Oksennustaudin ensimmäisinä tunteina se ei maistunut, mutta kyllä jo silloin yöllä ennen ekaa pidempää unipätkää neiti muutaman tipan vettä suostui juomaan.

Juomien osalta omana vinkkinä voisin vielä sanoa, että jos ei juoma maistu normaalista juomamuodosta, kannattaa yrittää jotain muuta. Meillä juotiin oksennustaudin aikana vettä ja maitoa niin nokkamukista, mukista, pillistä kuin tuttipullostakin. Tosi hyvä oli myös tämä pikkuneidin uusin herkku, eli omenapäärynä-kaurajuoma; makeaa ja mehunomaista, mutta silti hyvää ja terveellistä maitoa!

2) Hedelmäsose

Ihan paras ruoka vähän vanhemmallekin lapselle oksennustaudissa!

Meillähän ei enää noita hedelmäsoseita syödä, vaan on siirrytty täysin tuoreisiin hedelmiin ja marjoihin. Onneksi oli vielä kaappiin jäänyt pari purkkia ja kaupasta mies kävi hakemassa vielä muutaman pussisoseen. Hedelmäsoseessa on sen verran nestettä mukana, että siitä saa lapsi sitä kaivattua nestettäkin kehoonsa. Lisäksi tuo vauvojen hedelmäsose on aika miedon makoista, helppoa syödä - ja toki myös helppoa oksentaa.

Ne pussisoseet olivat ehdottomasti ihan parhaita oksennustaudissa. Meea nautiskeli niitä pienissä erissä sohvalla äidin kainalossa istuen, ei tarvinut mennä syöttötuoliin, eikä tullut sotkua. Ensimmäinen oksennustautipäivä menikin pelkällä hedelmäsoseella ja jogurtilla, seuraavana päivänä taisi mennä jo muutama leipäpalanenkin.

3) Nukkumajärjestelyt

Jos oksennustauti jyllää yöaikaan, on lakanapyykki väistämätöntä. Etenkin jos tauti alkaa yöllä.

Unenpöpperössä muistin lukeneeni jostain, että moni lapsiperhe raahaa oksennustaudin iskiessä patjat olohuoneen lattialle, vuoraa ne pyyhkeillä ja nukkuu siinä. Pyyhkeet suojaavat patjaa oksennuksilta ja pesemistä on (edes vähän) vähemmän.

Meillä ei ylimääräisiä patjoja ole kuin ilmapatja, joten hätävararatkaisuna otettiin yöllä meidän parisängystä petari Meean huoneen lattialle (nippanappa mahtui), siihen pyyhkeet kauttaaltaan päälle ja lakana päällimmäiseksi. Meean huoneeseen siksi, että sai oven kiinni ja äitikin uskalsi edes hetkeksi ummistaa silmänsä, kun ei tarvinut pelätä, että neiti karkaa kovin kauas. Äitihän ei kyllä paljon saanut nukutuksi ja selkä oli ohuen petarin ansiosta aika jumissa senkin vähän jälkeen, mutta neidille tämä oli oikein mieluisa nukkumapaikka.

Ja ne pyyhkeet (tai vaihtoehtoisesti froteealusta) oli oikein hyvä valinta. Yksi pyyhe meni pyykkiin tämän taudin aikana, mutta patjaan ei tullut jälkeäkään!

4) Käsidesi

Itse olin aika väsynyt silloin yöllä oksennuksia siivotessani, että jotenkin vaan ajattelin, että "ihan sama vaikka tulee oksennustauti minuun, kunhan nyt Meealla on hyvä olla". Enkä siis käynyt etsimässä käsidesipurkkia, vaikka ajatus kävi mielessä - kädet sentään pesin oksennusten jälkeen.

Jälkikäteen on hyvä todeta, että olisi pitänyt.

Se, että vanhemmat sairastavat samaan aikana tai heti perään, ei ole oikeasti yhtään hauskaa. Tämä oksennustauti oli ainakin sen verran raju (vaikkakin onneksi lyhyt), että ei minusta ollut lapsen hoitajaksi.

Ensi kerralla aion läträtä käsidesillä taudin ensi minuuteilta lähtien, jotta välttyisin itse sairastamiselta! Kuulemma myös vahvat maitohappobakteerit auttaisivat ehkäisemään tartuntaa, joten niitä täytynee käydä ostamassa varastoon.

Niin ja puhtauteen liittyen; lattiat, ovenkahvat, sängynreunat, hanat ja kaikki muut mahdolliset paikat kannattaa siivota kunnolla kloriitilla. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tauti on sen verran helpottanut, että kärsii haistella kloriitin hajua.

Muita hyviä vinkkejä oksennustautiin? Jätä vinkkisi kommenttikenttään - otan parhaat käyttöön, kun seuraava oksennustauti iskee!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Valmiina välikauteen!

Niin se syksy taas saapuu ja täytyy suunnata katseet välikauteen.

Suurin osa meillä on jo hankittuna, mutta jotain (ehkä) vielä puuttuu. Ajattelinkin nyt ihan käydä läpi meidän tämänhetkisen vk-varustuksen - jospa se itsellekin selkiyttäisi, mitä kaikkea vielä täytyy hommata...

Noh, jos aloitetaan takeista, joita meillä tuntuu olevan vaikka muille jakaa - näissä tämän bloggauksen kuvissa olevien lisäksi taitaa olla yhteensä viisi toppatakkia (näistä kaksi sellaisia, joihin myös toppahousut). Eli takkien osalta varmaan pärjätään kevääseen asti. :)

Tässä yläpuolella tosiaan jo keväälläkin esittelemäni takkiyhdistelmä; trenssi ja collaritakki. Collaritakki tosiaan toimii samalla myös trenssin vuorena, eli tätä takkia voi käyttää monessa kelissä. Tämä oli keväällä vielä vähän reilu, joten käyttö jäi vähäiseksi.  

Toinen keväältä tuttu takki on tämä H&M:n ruudullinen takki, joka mahtuu edelleen päälle ja tätä on kesälläkin pari kertaa käytetty.  Keväällä tämä oli eniten käytössä kauppatakkina yms, varmaan nyt syksylläkin tämä tulee olemaan yksi suosikeista. 

Sitten löytyy myös lämpimien ilmojen takiksi tällainen ohut United Colors of Benettonin takki, joka saatiin miehen siskolta. Tämä nippanappa enää mahtuu Meean päälle, mutta eiköhän muutama kerta ehditä tätäkin pitää. :)

Name It:n tuulipukutyylinen takki on varmaan hyvä viileämmille syysilloille - vaikkapa koiranulkoilutuslenkeille. Tämä on sen verran reilu (vaikka on kokoa 86), että voi olla keväällä sopivamman kokoinen Meealle.

Tämä takki + housut -yhdistelmä oli meillä pihapukuna jo keväällä ja tämä mahtunee edelleen päälle (en ole kyllä testannut...). Tämäkin on vähän sellainen tuulipukutyyppinen, eli sopii syksyn tuulisille päiville hyvin.

Keväällä hankkimani Ticketin sadeasukin mahtuu päälle edelleen ja on vähän reilukin, vaikka näytti olevan kokoa 80. Tätä on pidetty jonkin verran viileillä kesäkeleilläkin ja on kyllä ollut tosi hyvä. :)

Kaksi verkkapukuakin löytyy, näitä on pidetty kesällä viileämmillä ilmoilla. Aika vähällä käytöllä ovat olleet, mutta varmaan lähiviikkoina helppo vetäistä tämä setti vaikka leggingsien ja paidan päälle. 

Lisäksi neidin kaapista löytyy aika monta fleece-tyyppistä takkia ja takki+housut -yhdistelmää. Nämäkin voivat tulla tarpeeseen syksyn ulkoiluissa ja talvella jopa sitten toppahaalarin alla. En ole itse asiassa itse yhtään näistä ostanut, vaan kaikki ollaan saatu! Kunhan toppahaalari on ostettu, ajattelin  ostaa sinne alle jonkinlaisen fleecehaalarin; yksi sellainenkin meillä on, mutta luulen, ettei mahdu päälle enää talven koittaessa... 

Vk-haalareita kaapista löytyy kaikkineen kolme. Tämän Peuhun haalarin äitini oli bongannut jostain kirppikseltä puoli-ilmaiseksi. Tämä ei mikään varsinainen silmänilo ole, mutta pihaleikeissä alkusyksystä varmaan ihan hyvä; ei ainakaan haittaa, jos menee rikki tai likaantuu. :D

Keväällä ostettu Ticketin vk-haalari mahtuu edelleen juuri ja juuri päälle. Ticketin haalarit ovat ulkonäön puolesta aivan ihania, mutta ainakaan nämä tämän malliset haalarit eivät oikein kunnolla istu meidän pitkän ja hoikan neidin päälle. Tämäkin haalari alkoi jo keväällä käydä lahkeista ja hihoista lyhyeksi, vaikka leveyssuunnassa haalariin olisi mahtunut kaksi tyttöä.

Keväällä ostin jo 92-koon Reiman vk-haalarin, kun bongasin sen kirppikseltä 7 eurolla. Ei paha hinta hyväkuntoisesta haalarista! Tätä(kään) en ole vielä ehtinyt testaamaan päälle, mutta luulisin, että on oikein sopivan kokoinen täksi syksyksi. Reima myös ilmeisesti on näitä "silakkamallin lasten" haalareita, eli aika slim-mitoitusta - siksi sopinee mallinsa puolestakin meidän neidille paremmin kuin tuo Ticketin haalari.

Kurakelejä varten jalkaan mahtuu vielä keväällä ostetut Cirafin kurahousut, jotka ostin tarkoituksella vähän reilut. Kesällä bongasin alesta tämän kuriksiin yhteensopivan Jonathanin sadehatun - nämä lienevät hyvä yhdistelmä syksyn kuluessa!

Syksyn kenkävalikoima näyttää toistaiseksi tältä. Kaikki tilasin Anttilasta samalla kertaa - alennuksia hyödyntäen 40e koko kasa. Varmaan jotkut vedenkestävät goretexit ilman toppavuorta pitää vielä ostaa - sitten pärjättäneen näillä lumien tuloon ja talvikenkiin saakka.

Saappaista olisin mieluummin ostanut ne toisenmalliset Crocsit (ne, missä on ne supersöpöt kahvat), mutta aiemmin kaupassa testatessani, ne oli tosi hankalat pukea Meean jalkaan. Nämä Crocsit sen sijaan sujahtivat jalkaan helpommin. Pikkuneidillähän ei aiemmin ole saappaita ollut (!!), joten näiden käyttö vaatinee opettelua. Ainakaan sisätiloissa ei saappaat tuntuneet yhtään kivoilta jalassa ja piti saada heti pois. :D

Sitten on syksyksi varrelliset ja varrettomat lenkkarit, hopeanväriset ovat vieläpä ensiaskelkengät. Alkoi nuo keväällä ostetut kengät käymään sen verran pieniksi, että piti jo kiireellä ostaa uudet; ei ollut enää kuin 6 mm varaa, kun pohjallisen päällä neitiä seisotin. Ne kevään ensiaskelkengät olivat kokoa 23 (ostaessa tosi reilut minun mielestä); nyt nämä punaiset lenkkarit kokoa 24, hopeiset kokoa 25. Ja siis keskenään nämä kuvan lenkkarit ovat suurinpiirtein saman kokoiset. Näillä kelpaa tepastella syksy!

Hattujen osalta kevään trikoopipoista suurin osa mahtuu vielä päähän. Kevään käytetyin kolmikko tulee varmaan olemaan sitä vielä syksylläkin; ohut vaaleanpunainen pupupipo, vähän paksumpi hauvapipo ja vuorellinen leopardipipo.

Varta vasten syksyksi hankittuja lakkeja on (toistaiseksi) kolme.

Lassien vaaleanpunainen hattu on kai oikeasti keväthattu, mutta kelvannee syksyllekin (kirppislöytö 50 sentillä); läpät suojaavat korvia kylmältä ja lippa naamaa auringolta. Violetti pipo sen sijaan menee "hienostelupipona" kauppareissuilla - se ei hirveästi korvia suojaa, mutta näyttää nätiltä. :D

Ehdottomasti halusin syksyyn myös tämän jo keväällä ihailemani paikallisen käsityöyrittäjän Ryppis-lippapipon. Jäi harmittamaan, etten kevääksi tätä ostanut, niin oli pakko hankkia tämä heti alkusyksyyn. Hattulin Ryppis-pipo rantautui meille tänään ja heti pääsi testaukseen. Erittäin hyvin istuva - ja erittäin ihana kuosi! Tämä kuva ei tosiaan tee pipolle oikeutta, mutta blogin FB-sivuilta tai Instasta voit tsekata sovituskuvan tästä!

Hanskoista käteen mahtunevat vielä nämä kahdet keväiset hanskat. Cirafin kurahanskat ja Jonathanin vk-hanskat ohuella vuorella. Jotkut hanskat näiden välimaastosta pitäisi vielä ostaa; ohuella vuorella varustetut vedenpitävät hanskat siis - kokemusta ei juurikaan ole, joten hakuammuntaa jälleen kerran näiden ostaminen...

Miltä teidän välikausi näyttää? Puuttuuko minun listauksestani vielä jotain oleellista?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Reipas pieni potilas

Ollaan selvitty sairastamisten suhteen tosi vähällä; pari flunssaa ja allergia-asioita. Ei oikeastaan muuta. Korvatulehduksia ei ole ollut vielä yhtään ja ensimmäinen oksennustautikin vasta nyt - 1 v 4 kk iässä!

Jos sairastelujen suhteen ollaan oltu onnekkaita, niin kyllä potilaskin on paras mahdollinen! Niin reipas potilas, vaikkei olo varmastikaan ollut hyvä! Meea ei kyllä turhasta valita tai ruikuta huonoa oloaan sairastaessaan - ja hyvä niin.

Vaikkakin siis tilanne varmasti oli outo ja pelottava, koska Meea ei ole aiemmin oksentanut. Vielä kun tauti iski kesken yöunien! Ensimmäinen oksennus tulikin sänkyyn Meean ollessa jo yöunilla ja neiti taisi pelästyä aika paljon. Ei kuulunut huoneesta itkua vaan ainoastaan kovia "äijä, äijä" -huutoja. 

Seuraavien oksennusten aikaan neidille tulikin kova paniikki, piti tarrautua äitiin ja vain ja ainoastaan äidin lähellä oli turvallista. Joka luonnollisesti tarkoitti sitä, että äiti oli enemmän oksennuksessa kuin tyttö. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa vuoksi.

Tuo äitiin tarrautuminen olikin oikeastaan ainoa asia, josta huomasi Meean olevan kipeä. Isin syli ei kelvannut hetkeksikään, vaan koko sairastamisen ajan piti olla äidissä kiinni. Kirjaimellisesti. Päikkäritkin nukuttiin 80-prosenttisesti äidin sylissä ja kahtena sairastamisyönä meidän "perhepedissä" (eli meidän sängyn petari Meean huoneen lattialla) neiti vaati äidin kosketuksen läpi yön; jos herätessä ei ollut käsi kiinni neidissä, tuli itku - ja itku loppui kuin seinään, kun laskin käteni neidin selälle.

Toistoa bloggausten kuvamateriaalissa, mutta tämä on ainoa kuva, jonka oksennustaudissa olevasta neidistä otin! Päikkäreillä äidin sylissä - joka oli siis ihan paras paikka (ja äiti ihan vähän väsy...). 

Neiti koitti myös urhoollisesti syödä heti taudin alkamisyön jälkeisenä aamuna ja söi päivän aikanakin useita kertoja. Vaikka kaikki tulikin ylös. Ihailtavaa oli myös se, että Meea omatoimisestikin halusi juoda - se onkin todella tärkeää oksennustaudissa!

Oksennusten välissä neiti oli niin reipas. Ensimmäisenä yönäkin touhusi kuntonsa rajoissa huoneessaan kaikennäköistä ja olisi halunnut leikkiä vaikka kuinka kauan - vaikka äiti kovasti yritti ehdottaa nukkumaanmenoa kellon lähestyessä neljää. Vähän se sairastaminen näkyi siinä, että videoiden katselu kiinnosti päiväsaikaan normaalia enemmän; yleensä neiti ei malta istua niin kauaa paikallaan. Kertaalleen jopa nukahti kainalooni sohvalle Fröbelin Palikoiden pyöriessä. :)

Pikainen suihkukin vaihtui pidempään kylpyhetkeen, kun neiti innostui leikkimään kastelukannulla. Niin ja innokas pyykinpesijä myös tomerasti auttoi äitiä oksennuspyykin pesemisessä - ja olisi halunnut itse asiassa ihan koko ajan olla laittamassa sitä pyykkiä. :)

Oikeastaan ainoastaan ne oksennushetket olivat kamalia. Menoa ne eivät haitanneet kuin hetkellisesti ja onneksi oksennukset pystyi myös jo hieman ennakoimaan, joten säästyttiin ensioksennusten jälkeen pyykkäämiseltäkin. Ja neitikin tosiaan rauhoittui heti saadessaan halata äitiä.

Tauti alkoi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Torstaina jo meno yltyi ja neiti tervehtyi, perjantaina hän oli jo ihan entisensä.

Ei valitellut mitään turhia, vaikka oksennustauti nostatti kuumeenkin. Ei tainnut edes itkeä muuta kuin yöllä parin oksennuksen aikaan ja herätessään ilman äidin kättä selällä. Ihanan reipas pieni potilas!

Minähän itse sairastin samaisen oksennustaudin heti Meean jälkeen; pakko myöntää, että kyllä Meea oli paljon reippaampi potilas kuin minä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Syy blogihiljaisuuteen

Blogi on ollut yli viikon vailla uusia tekstejä. Syynä ei ole ollut kirjoitusinnottomuus tai bloggausaiheiden keksimisen vaikeus - päinvastoin, sillä aiheita olisi mielessä jo kymmeniä.

Sen sijaan aika on kulunut sairastupaa pyörittäessä.

Äidin vapaaillat muuttuivat "yksinhuoltajuuteen", kun mies palasi kotiin lomareissulta pikkuneidin kanssa perjantaina - kipeänä. Miehen seuraavat päivät kuluivatkin sairastaessa ja vastuu kaikesta muusta jäi minulle. Ennen tiistaita mies ei tainnut nousta peiton alta kuin päivystyksessä käyntiä varten; sen verran kova oli tauti, että sai sieltäkin suoraan viikon sairaslomaa. 

Aika kului kuin siivillä miestä hoitaen, pikkuneidin kanssa touhuten ja kotia siivoten. Ei puhettakaan, että olisi ehtinyt blogia päivittämään. 

Tiistaina laitoinkin jo blogin fb-sivulle infoa tilanteesta; blogihiljaisuutta sairastuvan pyörittämisen takia, loppuviikosta lienee taas aikaa blogillekin.

No ei se mennyt ihan niin. 

Koska yksi potilas on selkeästi liian vähän, Meealle iski oksennustauti ti-ke välisenä yönä. Yö meni valvoessa ja keskiviikon työpäivä jäi väliin. Tauti onneksi helpotti melko nopeasti, mutta torstai kului vielä kotona kipeää tyttöä hoitaen.

Äidn pieni potilas. <3

No, koska kaksikin potilasta on ilmeisesti liian vähän, sain vielä itsellekin oksennustaudin to-pe välisenä yönä - ja jäi sitten se eilinenkin työpäivä väliin.

Kiitos ihanille mummille ja vaarille, joiden oli alunperin tarkoitus tulla hoitamaan Meeaa (ja miestä) perjantai-työpäiväni ajaksi, mutta sairastuessani koppasivat sitten tytön kyytiinsä ja lähtivät viettämään aikaa mummilaan. Vaikka ikävä onkin jo kova, on tehnyt erittäin hyvää saada levätä ihan rauhassa; en oikeastaan eilen juuri muuta tehnytkään kuin makasin sohvan nurkassa - ei ollut voimia muuhun.

Tauti oli kova ja nostatti myös kuumeen, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Meealla oksentelu kesti vajaan vuorokauden, minulla reilun puoli vuorokautta. Ja siihen päälle vielä se kuumeen aiheuttama vetämättömyys ja heikko olo.

Meea oli to-iltana jo ihan entisellään ja itsekin tunnun jo pikkuhiljaa pääsevän takaisin elävien kirjoihin. Mieskin alkaa jo toipumaan reilun viikon jyllänneestä taudistaan.

Toivotaan, että meidän perheen sairastelut olisi vähäksi aikaa tässä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kesän käytetyimmät kuteet

Kesän alussa esittelin blogissa ihanimpia kesävaatteita. Nyt kesän vaihtuessa pikkuhiljaa syksyksi - ainakin kalenterin puolesta - ajattelin myös näin jälkikäteen esitellä, että mitkä ne mahtoivatkaan olla meidän kesän käytetyimpiä vaatteita. Osa on jopa samoja kuin tuossa aiemmassa postauksessa oli esillä. :)

Tämä Popin hattu (joka näkyy erittäin monessa muussakin tämän postauksen vaatekuvassa!) oli ehdottomasti meidän kesän käytetyin asuste. Se ostettiin vasta juhannuksen jälkeen, mutta eipä niitä kovin kesäisiä ilmoja ennen sitä ollutkaan.

Tässä hatussa yhdistyi sekä käyttömukavuus että ulkonäkö. Hattu siis pysyi päässä huomattavasti paljon paremmin kuin mikään muu kesähattu (ja kyllä, niitä on kokeiltu monia!). Lisäksi hattu on ainakin minusta tosi viehättävä ulkonäöltään; lisäksi väritys sopii aika pitkälti kaikkiin neidin vaatteisiin, kun siitä löytyy valkoista, keltaista ja pinkkiä. Ja on sitä kyllä käytetty myös vaikkapa sinisävyisen mekon kanssa, eikä näyttänyt mitenkään hassulta.

---

H&M:n farkkuhaalarit olivat niin syötävän söpöt, että olihan ne pakko kesäksi ostaa. Pohdin vaaleanpunaisten ja farkunsinisten välillä, mutta onneksi valitsin nämä siniset. Pinkkisävyiseen paitaan yhdistettynä oli kyllä aivan ihana yhdistelmä.

Useimmiten meillä itse asiassa näiden kanssa on ollut päällä "isojen kasasta" keväällä löytynyt lahjaksi saatu Minni-body, joka oli vasta nyt sopivan kokoinen. Muutenhan ei bodeja oikeastaan enää käytetä, mutta tämän farkkuhaalarin kanssa body oli sopiva seuralainen.

---

Kesämekoista käytettiin eniten kahta mekkoa. Niistä ensimmäisen esittelin jo tuossa aiemmassa kesävaate-postauksessakin; pirteän keltainen mekkobody oli äitini kirppislöytö. Sen verran ehti neiti kesän aikana venyä mittaa, että tämä 92-koon (!!!) mekko alkoi elokuussa olla jo aika minimallinen. Mutta aika paljon tätä tuli kyllä kesällä käytettyä.

---

Varmaan vielä käytetympi mekko oli tämä anopin eteläntuliainen. Näkyi ainakin kauas, missä pikkuneiti kulki. :D Pirteän (ja näkyvän!) värin lisäksi tässä hyvänä puolena oli tämä slim-malli, joka istui meidän neidille mainiosti.

---

Kirpparilta bongatut persoonalliset shortsit olivat myös runsaasti käytössä etenkin loppukesästä (koska äiti oli unohtanut näiden olemassaolon...). Nämä ovat kyllä älyttömän söpöt ja menevät meillä varmaan sisähousuina vielä syksylläkin.

---

Tämä leopardikuvioinen tunika on oikeasti mekko. Kokolapussa lukee 74, mutta meidän kapoiselle ja pitkälle tytölle tämä oli aivan loistava pitkänmallinen paita mekon sijaan. Ja hyvin siis mahtui päälle, vaikka muuten käytössä onkin koko 86. Usein puin tämän juuri noiden kuvassa olevien valkoisten caprien kanssa, joka oli aika loistava yhdistelmä. :)

---

Sinivalkoinen Hello Kitty -mekko on käytettynä ostettu vaatekassillisessa ja se on suoraan sanottuna jo aika kulunut ja haalistunut. Silti se päätyi meillä kotipihalla telmiessä aika usein päälle! Se oli vaan jotenkin niin sopivan mallinen ja pituinen - ja sopi sekä leggingsien kanssa että ilman, joten oli helppo lisätä/vähentää vaatetta kelien muuttuessa. Toinenkin tämänmallinen mekko vaatekaappiin olisi ollut ehdottoman hyvä lisä!

---

Viileämpiä kelejä tänä kesänä riitti ja pitkähihaisia, pitkiä housuja ja jopa ulkovaatteita oli aika paljon myös käytössä. Haluan pitää tämän postauksen kuitenkin kesäisenä, joten jätän ne pääosin tästä bloggauksesta pois. Pakko nostaa esille kuitenkin nämä ihanat kukkaleggingsit, jotka ovat ehdottomasti olleet meidän tämän kesän käytetyimmät! Ja se näkyy jo kankaassa. :D

---

Lisäksi kesäkenkinä meillä käytössä oli kahdet sandaalit, jotka useimmissa yllä olevista kuvista näkyvätkin. Toki tennareita ja ensiaskelkenkiäkin käytettiin kesällä, mutta hellekeleillä sandaalit olivat kyllä korvaamattomat.

Ajattelin että pärjätään yksillä sandaaleilla (jotka itse asiassa ostettiin alunperin kesäjuhlia varten), mutta saatiin äidiltäni toisetkin sandaalit lahjaksi. Ja ihan hyvä oli näiden kaksien sandaaleiden yhdistelmä. Umpikärkisissä pystyi pitämään sukkaakin tarvittaessa; avokärkiset puolestaan olivat omiaan kaikkein helteisimmillä keleillä. Hyvä yhdistelmä kaiken kaikkiaan - ei niillä yksillä ehkä olisi pärjättykään...


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Äidin vapaailta!

Mies lähti reissuun lasten (taaperolapsen ja koiralapsen) kanssa ja minä sain tälle viikolle pari erittäin harvinaista vapaailtaa.

Ajattelin aluksi, että mitenhän sitä osaa olla yksin kotona. En nimittäin edes muista milloin olisin viimeksi ollut YKSIN kotona. Varmaan tammikuussa 2014. Mieshän toki monesti on ollut poissa kotoa iltoja ja pari viikkoa sitten yön yli reissussakin - mutta aina kotona on silti ollut viimeisen reilun vuoden ajan Meuskis-neiti ja ennen sitäkin Arttu-hauva. Eikä niitä iltoja ilman lapsiakaan ole ollut runsaasti; ainoat kappaleet heinäkuun lopussa, kun pikkuneiti oli ensimmäistä kertaa yökylässä ilman vanhempiaan.

Ja pakko myöntää, onhan tämä tosi outoa olla kotona ilman lapsia. Ja mikä ihmeellisintä; eniten oudoimmalta tuntuu se, ettei koira ole kotona! Tällainen rauhaisa hiljaisuus meillä nimittäin (joskus harvoin) saattaa olla silloinkin, kun pikkuneiti on unilla - mutta silloinkin hauva tepsuttaa ympäriinsä ja pitää huolehtia hänen vetensä, ruokansa ja ulkoilutuksensa.

Mutta nyt ei tarvitse huolehtia mistään. Eikä kotitöitäkään ole mikään pakko tehdä. Aika luksusta.

Olenkin yrittänyt pidättäytyä kotitöiden ja muun vastaavan tekemisestä ja pyhittää nämä vapaaillat ihan vaan omalle olemiselle. Vähän ajatuksella tee-mitä-huvittaa. Vaikka pakko myöntää, että on minulla listaakin siitä, että mitä kaikkea voisi tehdä - jos siis huvittaa.

Olen kyllä koko ajan tehnyt jotakin - ihan mukavia juttuja suurin osa - eli en ole kyllä mitenkään vaan istunut paikallani telkkaria tuijottaen tms. Ehkä ihan hyväkin niin, jottei ikävä kasva liian suureksi. Nämä erossaolot kun ottavat minulle aina paljon kovemmille kuin Meuskikselle - kauhulla odotan sitä päivähoidon alkamista…

Tähän mennessä olen jo muun muassa laittanut tiskit (koska astiat loppuvat muuten kesken), laittanut pyykit (koska on ihana fiilistellä ripustamalla pyykkiä ulos kuivumaan lämpimänä kesäiltana), siivonnut Meean lelut pois lattioilta (oman mielenrauhani takia…), syönyt (ruoka onneksi oli jo valmista!), lukenut postit (eli paikallislehden), tilannut pikkuneidille kenkiä syksyksi (ihan vaan "muutamat") sekä saanut vihdoin kuvat paikalleen ristiäislahjaksi saatuun kehykseen (tosin 1vee-kuvat tilasin tätä varten vasta viikko sitten!).

Niin ja olen myös kirjoittanut kaksi bloggausta (tämä mukaan lukien) sekä vähän laittanut blogin ulkoasua uuteen uskoon - kun nyt kerrankin oli keskeytyksetöntä aikaa tätä varten! Vähän vielä vaatinee viilausta, mutta blogi näyttää ainakin omaan silmään paljon raikkaammalta nyt!

Vielä voisi tänään ehtiä joko kutoa villasukkaa tai värittää aikuisten värityskirjaa (jota en ole ehtinyt tekemään pariin viikkoon!).

Loppujen lopuksi kahden vapaaillan aikana ei ihan älyttömästi saa aikaiseksi - vaikka tuo lista pitkältä auki kirjoitettuna näyttääkin. Kun siis ottaa huomioon, että pitää käydä töissäkin. Kun vähentää pois työpäivät, nukkumiset, ruokailut ja muut ns. pakolliset jutut, ei sitä aktiivista tee-mitä-huvittaa -aikaa jää kuin ehkä nelisen tuntia per ilta.

Mutta onhan tämä silti aika erilaista kuin normaali arki - jolloin sitä ns. omaa aikaa jää ehkä tunti tai kaksi illalla. Johon mennessä on jo ihan puhki, eikä aina edes jaksa tehdä niitä mukaviakaan omia juttuja. Tai on pakko tehdä niitä ikäviä kotitöitä. Tai ei ylipäätään edes jää sitä vapaa-aikaa, koska taapero huutaa hammassärkyään, eikä suostu nukkumaan ennen kuin omakin nukkumaanmenoaikasi on jo mennyt.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Uutta syksyksi Lindexiltä

Pikkuneidillä on kaappi täynnä vaatetta ja yksi laatikollinen vielä isoja odottamassa neidin kasvamista. Välttämättömiä hankintoja ei loppuvuodelle oikeastaan ole kuin ulkovaatteiden ja yöasujen saralla.

Siitäkin huolimatta oli ihan pakko ostaa pikkuneidille jotain ihan uutta syksyksi. Edes pari vaatetta.

Ihastelin Lindexin syysmallistoa jo sen julkaisuvaiheessa ja ajatuksissa oli jo aiemmin ostaa Meealle jotain siitä valikoimasta. Olin ehkä vähän myöhään liikkeellä, koska verkkokaupassa oli jo koot loppu monessa ihanassa vaatteessa. Jotain sentään löytyi.

Tämä ihana sulkapaita on livenä vielä ihanampi kuin verkkokaupan kuvissa. Osassa sulista nimittäin on kimalteita mukana! Tämä on vähän reilu vielä Meealle, mutta on tulevalle talvelle varmaan ihan käyttökelpoinen paita.

Paidan kaveriksi piti ostaa yhdet ihanat housutkin - tai ei välttämättä kaveriksi ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä eivät nämä ole ihan yhteensopivat tuon paidan kanssa. Olisin kyllä oikeastaan halunnut ostaa sulkakuvioiset housutkin, mutta niissä ei ollut enää oikeaa kokoa jäljellä. Mutta aika ihanathan nämäkin ovat!

Ja niin, olenhan minä sortunut jo FB-kirppikseltä muutaman muunkin syksyvaatteen neidille tilaamaan. Yhdet housut vasta on ehtineet kotiutua, muut ovat vielä matkalla (yksi paketti itse asiassa jo postissa odottamassa noutoa). Täytynee jatkaa tuota kirppislöytö-sarjaa niiden kotiuduttua ja esitellä edulliset syys-ihanuudet. :)