maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pikavisiitti Linnanmäelle

Keväällä ajattelin huvipuistojen jäävän meidän perheeltä tuleviin kesiin. Potentiaalisia kesäkohteita blogiin listatessani innostuin Linnanmäen maksuttomista laitteista ja innostus kasvoi, kun sattumalta kohdalle osuneella Powerpark-reissulla pikkuneitikin innostui selvästi huvipuistolaitteista.

Mietin aiemmin, että voitaisiin tänä kesänä käydä Linnanmäellä, jos sopiva tilaisuus tulee eteen. Ja se tuli viime viikolla, kun lomailtiin vanhempieni luona Hämeessä ja matka Lintsille oli puolet lyhyempi.



Pikainen visiitti Linnanmäelle vaihtui vähän pidemmäksi, kun "poikettiin" (= 2 tuntia) menomatkalla Ikeaan JA Lintsille päästessämme jouduttiin ajamaan auto parkkiin Messukeskukseen. Ajettiin siis ensin Lintsin parkkikselle ja sieltä ohjattiin Messukeskuksen parkkihalliin, josta pääsi bussilla Linnanmäelle ja takaisin. Olimme lopulta Linnanmäellä melkein tunnin myöhemmin tuon kiertoajelun seurauksena. Onneksi Meea on vielä sen verran pieni, ettei matkan venymisestä paljon välittänyt. Päinvastoin; taisi olla kivaa päästä bussin kyytiin! 

Vaikkakin Lintsi-päivä oli mukava, pakko sanoa, että aiempi kesäkohteemme Powerpark oli kymmenen kertaa mukavampi kuin Lintsi!

Ensinnäkin Powerpark on pienempi, joka tarkoittaa sitä, että alue on pienempi, eli käveltävää ei ole niin paljon. Alue oli myös huomattavasti tiiviimpi kuin Lintsillä; laitteet olivat vierekkäin ja tyhjiä aukioita ei Powerparkin huvipuistoalueella kyllä ollut - eikä siltikään tullut mitenkään ahdasta fiilistä.

Lisäksi Powerparkissa laitteet oli järjestetty fiksummin kuin Lintsillä. Powerparkissa Meealle soveltuvia laitteita oli kahdessa rykelmässä. Toisessa kohdassa ne turvallisimmat (mm. keinut ja vankkuripyörä), toisessa kohtaa hieman hurjemmat (mm. viikinkilaiva ja pomppivat autot). Laitteesta toiseen siirtyminen ei vienyt kauaa, kun ne olivat lähekkäin. Linnanmäellä puolestaan alle 100-senttisille soveltuvat laitteet oli ripoteltu eri puolille puistoa; ehkä neljä laitetta oli yhdessä kohtaa, muut missä sattuu. Ja kun puisto ei ollut tuttu (viime käynnistä varmaan 15 vuotta!), tuli kävelyä ja edestakaisin ravaamista runsaasti.





Powerparkissa emme jonottaneet oikeastaan yhteenkään laitteeseen. Linnanmäellä jono oli pitkä joka laitteeseen. Osaltaan tähän vaikutti kelit; Linnanmäki-päiväksi valikoitui viikon ainoa (?) aurinkoinen päivä ja Powerpark-päivänä puolestaan oli kaatosade-ennuste koko päiväksi (vaikkakin lopulta satoi vaan pari kuuroa iltapäivästä). Linnanmäellä väkeä oli älyttömästi ja Powerparkissa kohtuullisen vähän.

Omaan viihtymiseemme ei-paikkakuntalaisina vaikutti myös nuo parkkeerausjärjestelyt. Linnanmäen parkkipaikka on älyttömän pieni ja ei ollut kyllä toivoakaan saada sinne enää autoa parkkiin. Jos tämän olisi tiennyt etukäteen, olisi tietysti voinut ajaa suoraan Messukeskukseen ja päästä sinne Linnanmäelle aikaisemmin (ja ilman hampaiden kiristelyä). Kun Linnanmäki kuitenkin on isompi kuin Powerpark, tuntuu käsittämättömältä, että Powerparkissa parkkipaikkoja (eli aakeetalaakeeta peltoa) on silmänkantamattomiin ja ei varmastikaan ole ongelmia saada parkkipaikkaa suhteellisen läheltä.



Maksuttomat laitteet täytyy kuitenkin nostaa Linnanmäen plussaksi. Tosin näitä oli Meealle (alle 100 cm) kuusi, joista neiti kävi ainoastaan kahdessa! Vankkuripyörä ja rumpukaruselli olivat tutunoloisia jo Powerparkista, joten niihin neiti uskaltautui samantien. Lisäksi etukäteen ajattelin että käytäisiin myös Kotkotissa (jonot olivat äärettömän pitkät!) ja Panoraamassa (Meea ei halunnut). Muksupuksu ja Pienoiskaruselli sen sijaan jätettiin ihan suosiolla väliin, sillä niiden kyytiin Meean olisi pitänyt mennä yksin - ja siitä ei kyllä olisi tullut mitään. Etenkin tuo Muksupuksu on tosi hurjan kuuloinen laite näin äidin näkökulmasta; ei vöitä (?) ja lapset istuvat keskenään junanvaunuissa, juna kiertää ison rakennuksen ympäri, eikä vanhemmilla millään voi säilyä näköyhteys omaan lapseensa koko kyydin ajan. Joo ei todellakaan meidän vilkasta taaperoa tuollaiseen laitteeseen!



All in all, ihan mukava päivä Linnanmäellä oli, vaikkei kovin montaa laitetta nyt ehdittykään kiertää. Elämyksiä tuli varmasti, vaikka jonoissa vietettiinkin moninkertainen aika laitteisiin verrattuna. Kyllä se pikkuneidin riemu varmaan näistä kuvistakin jo välittyy. :)

Huvipuistoannos tällä kesälle on nyt kyllä täynnä - katsotaan jos sinne Ähtärin eläinpuistoon vielä kesän mittaan kerittäisiin.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

2-vuotiaan lempivaatteet

Meealla on aiemminkin ollut muutama lempivaate - tai siis sellainen vaate, jonka hän itse mieluiten valitsee päälleen tai jonka pukemisesta hän on älyttömän innoissaan.

Välillä vaatemaku vaihtelee (naisella on oikeus muuttaa mieltään!), eikä aina vaikkapa päiväkotivaatteita valitessa tiedä, onko tämä kyseinen paita juuri sinä aamuna Meean mieleen vai haluaisiko hän itse mieluummin jonkin toisen paidan. Myös kaikkein uusimmat vaatteet ja asusteet yleensä ovat alkuun lemppareita - olivatpa ne sitten mitä tahansa.

Kesän aikana lempivaatteiden ja -asusteiden valikoituminen on tullut yhä selkeämmin esille. Neidillä on selkeät suosikit, jotka pitäisi pukea aina. Välillä jopa itketään, jos joutuukin laittamaan muun vaatteen kuin sen haluamansa lempparivaatteen.

Muutama tietty vaate sieltä on kuitenkin valikoitunut ns. kestosuosikeiksi - vaatteiksi jotka kelpaavat milloin tahansa. Ja vaatteiksi, joita neiti itse hakee kaapistaan ja pukee itse päälleen. Kelistä riippumatta.

Äidin ja neidin vaatemaku ei kaikilta osin kohtaa, mutta se varmaan on aika normaalia. Olen blogissa monesti esitellyt omasta mielestäni neidin vaatekaapin helmiä, mutta nyt ajattelin esitellä ne neidin omasta mielestä mieluisimmat vaatteet. Jos neiti saisi pukea itse, hänellä olisi päällään jotain näistä!


Mopomekko (tai pituutensa puolesta nykyisin tunika) on ollut kestosuosikki viime syksystä asti. 

"Pousen" on meillä nyt ykköshitti ja AnnaElsa-vaatteita pitäisi pukea päälle aina. Toistaiseksi äiti ei ole heltynyt ostamaan kuin nämä kolme paitaa (plus laukun ja kylpyvaahdon...). 

Keli kuin keli, uikkari on aina Meean mielestä hyvä valinta! :D

Norsupuvun Meea itse haluaisi päälleen useammin kuin äiti antaa laittaa...

Haisuli-yökkäri on ehdoton suosikki yökkäreistä - ja sen Meea haluaisi pukea välillä päivälläkin.

Kenkien osalta Meean mieli vaihtelee to-del-la paljon, mutta nämä "Limmi-kengät" ovat kyllä olleet useimmiten neidin valinta.

Vielä useammin neiti valitsisi jalkaansa nämä karvavuorelliset kumpparit - ja onkin ne kesän mittaan useampaan otteeseen vetänyt jalkaansa ihan vaan kotona sisällä ollessakin...

Alkukevään Meean suosikkihattu oli äidin inhokki - kulahtanut pinkki hölmön mallinen kesähattu. H&M:ltä alkukesästä löytynyt lippis on onneksi ottanut paikkansa lempihattuna - vaikkei tämäkään äidin mielestä Meean hattuvalikoimasta hienoin ole. :D


Seuraava askel taitaa olla se, että tietyt vaatteet eivät enää kelpaa päälle ja neiti haluaa shoppaillessa itse valita mitä ostetaan. Sitä kauhulla odotellessa...

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Neidin omat sanat

Reilu 2-vuotias neiti puhuu nykyään kuin papupata. Tai no; puhuu, laulaa, lausuu loruja... Hiljaisia hetkiä on hyvin harvoin ja viime viikkoina kuvioihin on tullut myös hillitön kyselyikä; etenkin miksi- ja mikä -kysymyksiin saa äiti vastata jatkuvasti. Lauseet ovat jo pitkiä ja lisäksi Meea muistaa useita loruja ja lauluja ulkoa. Sanavaraston määrää en osaa enää edes laskea.

Neidin puheenkehitys on edennyt (ainakin minun mielestäni) todella hyvin ja muutaman viikon verran hän on käyttänyt kaikennäköisiä -kin, -pas ja -ko -tyyppisiä päätteitä sanoissa - ja verbitkin taipuvat preesensin lisäksi ainakin imperfektiin ja konditionaaliin!

Suurin osa sanoista tulee ihan oikein ja jopa R-kirjain (!!) alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Joissain pitkissä sanoissa ensimmäisellä kerralla (tai ensimmäisellä kerralla pitkään aikaan) sanottuna sana saattaa tulla vähän erilaisessa muodossa, mutta yleensä se oikeampi muoto löytyy sieltä nopeasti. Esimerkiksi viime viikolla syötiin kesäkurpitsalasagnea ja Meea ensimmäistä kertaa vihanneksen nimeä toistaessaan sanoi "pesäpuu"; parin kerran jälkeen se tuli jo aika oikeassa muodossaan "kesäkuupissa" (joka muuten näin kirjoitettuna näyttääkin aika hauskalta).



Loistavasta puheannista huolimatta Meealla on muutamia sanoja, jotka eivät millään meinaa löytää oikeaa muotoaan. Ne ovat perheen kesken jo niin tuttuja ja usein käytettyjä sanoja, että ne tunnistaa hyvin, mutta vieraampi ei kyllä ymmärtäisi lainkaan, mitä Meea höpöttää. Ja kun tosiaan valtaosa sanoista kuitenkin tulee suusta ulos täsmälleen oikeanlaisena, niin on jännää, miten jotkut sanat vaan kerta toisensa jälkeen säilyttävät sen erilaisen muotonsa - vaikka niiden toistamistakin on joskus treenattu.

Moni Meean "omista" sanoista on myös sanoja, joissa tavujen alkukirjaimet vaihtavat paikkaa. Jännää on se, että lähes kaikki ovat sellaisia, jotka alkavat K-kirjaimella; kiipeää on "piikeää" ja kepistä tulee "pekki". K-P-T -yhdistelmät ovat jostain kumman syystä vaikeita Meealle.

Mutta hauskoja nämä neidin omat sanat silti ovat. :)

PISKUTTI = ketsuppi
LAPOLI = lapio
AUKURI = aurinko
PÄÄPÄ = kärpänen
LUKISSA = lusikka
PIIKEÄÄ = kiipeää
PASTA = Tapsa
PYLKYLÄ = kylpylä
KAKKOLI = traktori
PEKKI = keppi
PIKEÄ = kipeä
PITU = tipu
KAITA = Taika

Saattaa olla (ja varmasti onkin) jotain muutakin, mutta enempää ei nyt tule mieleen. :)

Aiemmin niitä oli enemmänkin (esimerkiksi vaari oli pitkään "hähhää" ja maito "mammaa"), mutta suurin osa sanoista on löytänyt jo oikean muotonsa. Viime päivinä neiti on ihan muutamia kertoja sanonut esimerkiksi ketsupin ja kärpäsen lähes oikeassa muodossaan, mutta pitkään nämä vaihtoehtoiset sanat ovat kyllä jo olleet käytössä!

Lisäksi käytössä yksi sana, jota en osaa kirjallisesti ilmaista ja jonka tarkoitusta ei varmastikaan kukaan muu ymmärrä. Mutta katsopa Pocoyo-lastenohjelmasta, miten mustekala ääntelee - samaa ääntelyä Meea käyttää sanoessaan "mustekala".

Mitä hauskoja sanoja oma taaperosi käyttää?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Puhtia kaurasta - testissä Vuoden Suomalainen Elintarvike



Bongasin jo keväällä mielenkiintoisen uutuustuotteen, Puhtikauran. Voimajuomajauhe, joka on pitkän kehitystyön aikaansaannos. Puhdas ja superhieno puuterimainen täysjyväkaurajauhe - tallessa kaikki kauran parhaat ominaisuudet. Puhtikaura on mainospuheiden mukaan kotimaista superfoodia, joka pitää kylläisenä pitkään.

Innostun muutenkin herkästi kaikista uusista ja terveellisistä jutuista, mutta Puhtikauran osalta innostusta herätti myös sen valmistaja. Viipurilaisen Kotileipomo kun on itselleni tuttu firma työn kautta - ja jopa lapsuudesta asti. Päijät-Hämeestä kotoisin olevana olen syönyt lapsesta asti Viipurilaisen Konstan sämpylöitä ja Ruisleipää (joka on muuten edelleen vanhempieni vakiotuliainen meillä käydessään).

Keväällä Puhtikaura oli mukana Vuoden Suomalainen Elintarvike -kisassa. Sieltä napsahti voitto ja sen jälkeen hypetys Puhtikauran ympärillä on kasvanut.




Puhtikauraa myytiin aluksi vain Viipurilaisen omassa myymälässä ja muutamissa muissa pisteissä. Sitten myyntierät laajenivat lähialueen kauppojen hyllyille ja nyt Puhtikauraa saa ostettua jo valtakunnallisesti!

Itse jouduin odottelemaan kesäkuun puolelle, että sain ensimmäisen Puhtikaura-paketin käsiini. Se oli pakollinen ostos Päijät-Hämeen reissulla kesäkuun alussa. Blogiyhteistyön myötä sain vielä lisää Puhtikauraa maisteltavaksi - veikkaan, että näitä tulee jatkossa meidän taloudessa kulumaan. Onneksi Puhtikauraa saa jatkossa ostettua myös Keski-Suomesta!

Olen toistaiseksi ehtinyt testata Puhtikauraa ainoastaan smoothiessa - tuote kun soveltuisi moneen muuhunkin. Mutta smoothiessa se ainakin on herkullista ja todistetusti pitää nälkää; useampi erilainen smoothie on tullut jo testattua.

Ohjeita on monia (ja niitä löytyy Puhtikauran sivuiltakin!), mutta oma tähänastinen lempparini on seuraava:
HUOM! määrät vähän sinnepäin, koska en ole käyttänyt mittaa!

1,5 dl mantelimaitoa
1 prk rahkajogurttia
0,5 dl Puhtikauraa
0,5 dl vadelmia

Sekoitetaan tehosekoittimessa ja nautitaan. Todella simppeliä!




Itsehän olen hiljattain vaihtanut leipäaamupalat tuorepuuroaamupalaan lähes täysin. Puhtikaura-smoothie on erittäin varteenotettava kilpailija omalle aamupalarintamalleni! Sopii myös välipalaksi ja iltapalaksi; välipalakäytössä tämä smoothie onkin itselläni toistaiseksi eniten ollut.

Omalla todo-listallani on vielä Puhtikaura-kokeilut lettujen, jäätelön ja tuorepuuron osalta. Mikäli kokeilut osoittautuvat maistuviksi, saattaa Puhtikaura-reseptejä löytyä blogista jatkossakin!

* Bloggaus tehty yhteistyössä Puhtikauran kanssa.



Oletko jo kokeillut Puhtikauraa? Vinkkaa hyvistä resepteistä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Lidl - uusi lempikauppani?

Tähän asti olen käynyt to-del-la harvoin Lidlissä.

Aiempien vuosien aikana ehkä kahdesti vuodessa; silloin aina kierretään ne tavarakorit läpi ja tehdään heräteostoksia, ehkä ostetaan jotain sipsejä tai vastaavaa.

Pari vuotta sitten söin ystäväperheen luona äärettömän maukasta fetaa. Hyvän maun lisäksi pakkaus oli mahtava; iso tötsä, josta riitti fetaa moneen salaattiin ja ruokaan - ei tarvitsisi aina muistaa ostaa kaupasta fetaa erikseen. Oli pakko kysyä, mistä näin mahtavaa fetaa saa ostettua ja sen jälkeen pitikin muutaman kuukauden välein käydä hakemassa Lidlistä fetaa.

Aina ennen Lidl-reissua selasin läpi netistä tarjouslehden (meille kun ei sellaista postin mukana tänne maalle tule...) ja välillä tarttuikin mukaan milloin mitäkin tavaraa.

Viime aikoina yhä enenevässä määrin olen bongannut tutuilta tai blogeista vinkkejä siitä, mitä Lidlissä kulloinkin on tullut myyntin. Koska meiltä Lidliin on 30 kilometriä, eikä se ole "se normaali ruokakauppa" missä käymme, aika moni näistä huipputavaroista meni sivu suun - ne kun yleensä myytiin loppuun heti aamusta. Esimerkiksi joku muovinen "keinuheppa" ja joulun alla myynnissä olleet puiset junaradan osat ja kasvikset olivat niitä, joita ilman jäin. Muutama juna/auto Brion junarataan yhteensopivana oli jäljellä enää siinä vaiheessa, kun me ehdimme Lidliin saakka.

Leluja ja muuta tavaraa olen Lidlistä ostanut aiemminkin (ja edelleenkin), mutta tämän vuoden puolella Lidliin on tullut valtava määrä hyvännäköisiä ja edullisia naisten vaatteita. Tai oli niitä jo viime vuonnakin; syksyllä moni osti halvan ja hyvän softshell-takin - minä jäin vaille sitäkin. Onneksi niitä tuli valikoimaan lisää keväällä ja kävin kärppänä hakemassa omani.




Tämän vuoden aikana olen ostanut takin lisäksi Lidlistä itselleni tunikan/mekon sekä nyt viimeisimpänä ihastuttavat shortsit. Lisäksi olen metsästänyt tuloksetta uimapukua (kahdesta eri Lidlistä!) ja maksimekkoa - omia kokoja ei vaan ole ollut enää jäljellä.

En olisi koskaan uskonut, että Lidlistä löytyisi jotain niin ihanaa, että pitäisi a) varta vasten lähteä Lidliin sen takia ja b) kiertää useampi Lidl-myymälä sen takia. Tai no, ehkä pari vuotta sitten en olisi ylipäätään kuvitellut ostavani vaatteita Lidlistä?

Etenkin tuosta Lidlin maksimekosta on tullut jo eräänlainen hitti; sen verran monessa blogissa siihen olen törmännyt ja niin monelta ystävältä sellainen kaapista löytyy. Käsittämättömintä on nimenomaan se, että kun blogeissa yleensä vannotaan Noshin tai Gugguun nimeen, nyt niissä esitellään jo Lidlinkin vaatteita. (Kyllä, myös tässä omassani.)

Miten Lidlistä tuli näin hyvä kauppa? Vai onko se ollut sitä aina ja minä en vaan ole tajunnut?

Joka tapauksessa, sen verran hyvännäköisiä vaatteita Lidlissä nykyään myydään puoli-ilmaiseksi, että aion kyllä jatkossakin selailla tarjouslehteä netistä. Harmi kun aamusta en itse sinne oikeastaan koskaan ehdi - superihanimmat vaatteet jäävät varmaan jatkossakin itseltä saamatta. Mutta ainakin tietää, milloin Lidliin kannattaa suunnata. Sovituskoppia tosin edelleen kaipaisin Lidlin myymälään...

Ajatuksissa on tehdä jonkinlaista hintavertailua Lidlin ja Prisman välillä - ja ihan oikeasti yrittää edes kerran saada kasattua koko ostoskori Lidlistä. Nykyisinhän siis ostetaan Lidlistä vaan ihan muutama (hyväksi ja halvaksi havaittu) tuote - ja sitten mennään Prismaan ostamaan kaikki loput. Aiemmin tämä oli osittain pakon sanelemaakin, sillä Lidlistä ei maidottomia tuotteita löydy oikeastaan mitään (kyllä, tsekkasin valikoimat alkuvuodesta!), joten joka tapauksessa ainakin Meean kauramaidot ja jogurtit piti hakea Prismasta; samalla sitten tuli ostettua muutkin tutut tuotteet sieltä.

Nyt kun maitoallergia on selätetty, on paremmat mahdollisuudet testata Lidlissä shoppaamista ihan kokonaisvaltaisesti. Väittävät, että se on paljon halvempi JA sieltä saa kaikkea samaa kuin Prismasta - nähtäväksi jää.

Tarjouslehtisen mukaan huomenna torstaina myyntiin tulisi maksimekkoja, kesämekkoja ja tuubihuiveja. Oma pääsemiseni Lidliin huomenna näyttää jokseenkin haastavalta - jos joku on sinne menossa, minulle voi ostaa yhden kappaleen jokaista!



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Ensimmäiset juoksukisat takana

Tänään kerättiin taas uusia elämyksiä, kun vuorossa oli pikkuneidin ensimmäiset juoksukisat!

Hippojuoksuihin lähdettiin jännittynein mielin. Kotona oli treenattu ankarasti ja pikkuneiti hoki päiväkodista kotiuduttuaan "Joko mennään juoskemaan? Mennäänkö nyt juoskukisoihin? Mitkä kengät Meea laittaa?"

Itse toivoin, että neiti lähtisi juoksemaan oikeaan suuntaan - ihan siis siksi, ettei näistä tulisi äidin juoksukisat. Voittoa ei - todellakaan - lähdetty tavoittelemaan.




Mutta itse juoksuhan sujui aivan loistavasti!

Meean sarjassa (2013 ja myöhemmin syntyneet) juostiin neljän lapsen erissä ja Meea otti omassa lähdössään mahtavan startin! Hän johti kisaa ylivoimaisesti - mutta sitten tuli stoppi. Kuuluttaja nimittäin totesi "Ja sisäradalta vahvassa johdossa on Meea... Ja hän pysähtyikin katsomaan kuuluttajaa." :D Eli hienosti meni juoksu, mutta oman nimen kuullessaan neiti pysähtyi kuin seinään.

Saatiin siitä vielä juoksu jatkumaan pienellä avustuksella ja Meea tuli oman lähtönsä toisena maaliin. Mutta ilman kuuluttajan höpinöitä Meea olisi ottanut suvereenisti voiton omassa lähdössään. Ja mitalisijan omassa sarjassaan! Samassa lähdössä juossut voittaja kun nimittäin oli ilmeisesti koko sarjan toinen - eli oli kyllä mitali meillä lähellä, ennakko-odotuksista huolimatta!

Jokainen osallistuja sai kuitenkin palkinnon ja se olikin mieluinen neidille. Samaten tuli taas huomattua se oman taaperon vilkkaus; kaikki sarjassa juosseet kerättiin portaikkoon ryhmäkuvaan - muiden vielä asettautuessa nätisti paikalleen Meea jo kyllästyi seisoskeluun ja lähti tutkimaan takana ollutta lasiovea...






Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Penisilliiniallergiaa(ko)

Meea sai muutama viikko sitten penisilliinikuurin angiinaan. Antibioottikuureja neiti on (valitettavasti) syönyt aiemminkin, mutta penisilliini oli ensimmäinen laatuaan.

Neidin angiina todettiin oireettomana. Sain siis itse positiivisen tuloksen angiinatestissä ja seuraavana päivänä piti käyttää neitikin testattavana. Angiinahan siellä oli neidilläkin ja penisilliinikuuri saatiin kouraan, parin päivän päiväkotikaranteenin lisäksi - angiina kun on melko tarttuvaa (ja ilmeisesti siis alunperin meillekin tarttui päiväkodista; oireet vaan näkyivät ainoastaan minussa).

Neiti oli täysin oireeton, ei ollut flunssaa, kuumetta eikä väsymystä. Toisin kuin minulla.

Penisilliinikuuri alkoi tiistaina ja sunnuntaina pikkuneidille nousi kuume. Ihan yllättäen - kesken kuurin! Yö meni rauhattomissa merkeissä ja maanantain aamulämpö oli kevyet 38,5. Lääkäriaika saatiin samalle päivälle ja kuume onneksi oli siihen mennessä jo laskenut jonkin verran.



Olin itse hieman googletellut jo valmiiksi aihetta (yllättäen...) ja joku äidinvaisto sieltä taustalta huuteli, että voisikohan tämä olla nyt allergiaa. Kysyinkin asiasta lääkäriltä, mutta hän totesi, että yleensä kyllä lääkeaineallergiaan liittyy ihottumaa ennemmin kuin kuumetta. Korvissa näkyi alkava korvatulehdus ja saatiin kontrolliaika keskiviikolle. Penisilliinikuuria jatkettiin normaalisti.

Kuumeoireet onneksi helpottivatkin, mutta keskiviikkoaamuna naamaan ja kaulaan oli ilmestynyt pientä punoittavaa ihottumaa. Päivän edetessä ihottuma levisi ja iltaan mennessä sitä oli aivan koko kropassa.



Keskiviikon lääkärissä ihottumaa siis jo oli, mutta lääkäri sivuutti asian. Enkä sitten ihottumamäärän kasvaessa enää edes viitsinyt soittaa lääkäriin.

Välillä sitä miettii, olenko vaan ylihuolehtivainen allergia-asioiden suhteen - kun tuntuu, että sitä allergiaa miettii aina ensimmäisenä vaihtoehtona mihin tahansa oireisiin. Mutta kun allergiataustaa on, niin väistämättä se tulee ensimmäisenä mieleen. Sitä paitsi; maitoallergiankin osalta omat epäilyni tyrmättiin neuvolassa, vaikka olin oikeassa...

Sen verran pahalta tuo Meean ihottuma näytti JA katosi hyvin nopeasti penisilliinikuurin loputtua, että eiköhän tämä allerginen reaktio ollut. Kuumeen yllättävä nouseminen myös puoltaisi tätä asiaa. Internetin ihmeellinen maailma kertoi, että joillekin oireet voivat tulla jopa vasta kuurin päätyttyä, yleensä joka tapauksessa loppupuolella - sekin osaltaan sopisi hyvin tähän meidän kuvioon.

Mutta eihän näistä voi varmaksi tietää - aikamoista salapoliisitouhua se allergioiden selvittäminen muutenkin on.

Joka tapauksessa aion seuraavalla kerralla mahdollista penisilliinikuuria määrätessä kertoa näistä oireista ja vaatia jotain muuta lääkitystä. Toivottavasti seuraavaan kertaan on vielä piiiiitkä aika.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Höyryjunan kyydissä!

Tänään kerättiin uusia kokemuksia, kun päästiin koko perheen voimin höyryjunan kyytiin!

Paikallisilla markkinoilla sunnuntain vetonaulana oli nimittäin perinteikäs höyryjuna. Museojuna saapui asemalle markkinaväkeä ajeluttamaan ja me hypättiin jo heti ensimmäiseen kyytiin.



Höyryveturi itsessään oli perheemme nuorimmaisen mielestä hieman pelottava. Ymmärtäähän sen, kun ei ole vielä ehtinyt edes tavallisia junia juurikaan nähdä. Viime kesänä Meea on ollut junan kyydissä pienen matkan Korkeasaaren reissulla - mutta silloinkin unessa rattaissa. :D

Höyryveturin pillin vihellys pelästytti sen verran, että Meea ei meinannut ensin millään haluta junan kyytiin. Monta minuuttia junassa kului "haluan pois täältä" -huutojen ja itkun siivittämänä, mutta naapurintytön rusinoiden ja junan esittelylehtiseen keskittymisen voimin pahin pelko saatiin laannutettua. Ja istuimmekin sitten junassa ennen sen lähtöä kauemmin kuin itse reissussa - eli ainakin kokemusta junassa istumisesta saatiin. :)

Varsinainen matka ei onneksi enää itkettänytkään - vaikkei neiti kyllä halunnutkaan katsella maisemia ikkunan vierestä, vaan penkkirivin toisesta päästä. Maisemat itsessään olivat kyllä hyvät tuolla pienellä reissullamme; etenkin sillalla, kun järvi siinsi molemmin puolin!

Junasta poistuttuamme käytiin vielä ihastelemassa veturia - Meean toiveesta tosin vähän etäämpää. Veturin kyydissäkin olisi päässyt käymään, mutta ei Meea halunnut. Uskaltautui kuitenkin vilkuttamaan seuraavalle reissulleen lähteneelle ohimenneelle junalle ja kotonakin on vielä junasta puhuttu.

Jännä uusi kokemus ja ihana vanha juna. Näiden kuvien tunnelmiin tullaan palaamaan varmaan vielä monesti! :)





Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kesäkurpitsalasagne

Tällä viikolla kokkasin pitkästä aikaa kesäkurpitsalasagnea. Meidän perheessä vuokaruuat ovat olleet suosiossa, koska niitä on helppo tehdä kerralla isompikin satsi ja ei tarvitse ihan joka päivä kokkailla.  Kesäkurpitsalasagne on mukava piristys meidän vuokaruokavalikoimiin!

Meea ei hirveästi kesäkurpitsasta innostunut; hän sai nyt maistaa tätä lasagnea ensimmäistä kertaa, koska maitoallergia on nyt selätetty. Mutta eipä Meea muutenkaan ihan kaikesta kokkaamastani ruuasta välitä; siitä huolimatta koitan tehdä vähän eri tyyppisiä ruokia, jotta neiti ainakin maistelisi ja tottuisi erilaisiin makuihin. Suostui hän tästä lasagnestakin sentään syömään jauhelihat. :D




2-3 kesäkurpitsaa
suolaa
500 g tomaattimurskaa
400 g jauhelihaa
öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus valkosipulista yrttimaustetta
250 g mozzarellaa
100 g juustoraastetta

Viipaloi kesäkurpitsat ohuiksi kiekoiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna hikoilla 15 minuuttia. Kuivaa talouspaperilla.

Nosta tomaattimurska valumaan siivilään. Viipaloi mozzarella ja hienonna sipulit.

Paista jauheliha pannulla öljyssä. Lisää joukkoon hienonnetut sipulit. Lisää valutettu tomaattimurska ja mausteet.

Laita uunivuuan pohjalle kerros kesäkurpitsaa, sen päälle jauhelihaseosta ja mozzarellaa. Toista 2-3 kertaa (riippuen kesäkurpitsoiden määrästä ja kuinka tiiviisti haluat niitä asetella). Laita päällimmäiseksi kesäkurpitsakerros ja ripottele päälle juustoraaste.

Paista 200-asteisessa uunissa 40-50 min. Anna vetäytyä ennen tarjoilua.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Yrttinen kikherne-perunasalaatti

Tämä äidiltäni saatu salaattiohje on yksi parhaista kesäisen grilliruuan kaveriksi. Maistuu toki muutoinkin, mutta itse tulee tehtyä tätä vaan kesäisin. Tänä kesänä jo kahdesti - viimeksi juhannuksena, jolloin kuvakin on napattu.

Ainoa huono puoli on, että kun ainesosia on paljon, tästä tulee väkisinkin kulhollinen salaattia. Siksi yleensä tulee tehtyä vain silloin, kun on isompi porukka syömässä.



8-15 kpl uusia perunoita
1 punainen paprika
1 suolakurkku
1 vihreä omena
1 dl kevätsipulisilppua
2 valkosipulin kynttä
1 prk kikherneitä
2 dl fetajuustoa
1 sitruunan mehu
tilliä
suolaa

Valuta kikherneet purkin ohjeen mukaan. Keitä kikherneitä n. tunti ja jäähdytä ennen lisäämistä salaattiin.

Keitä perunat ja anna jäähtyä. Kuori ja pilko kuutioiksi.

Kuutioi paprika, suolakurkku, omena ja fetajuusto. Silppua kevätsipuli ja valkosipuli.

Sekoita ainekset keskenään. Mausta sitruunamehulla, tillillä ja suolalla.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.