Maitoallergia selätetty!

Olen pohtinut jo useamman päivän, milloin uskallan tämän postauksen kirjoittaa. Nyt ehkä jo uskaltaa.

Pikkuneidin maitoallergia on ollut osa elämäämme jo 1,5 vuoden ajan. On juotu maidotonta korviketta, kokkailtu soija- ja kauratuotteilla ja jouduttu luopumaan monesta herkusta. 

Alkuvuodesta prick-testit näyttivät nollaa maidolle (ja kaikelle muullekin) ja kokeiltiin kotialtistusta hyvinhyvin pienillä määrillä raejuustoa. Alku hyvä, mutta sitten tuli kaksi itkuista ja hyvin vähäunista yötä. Lopetettiin altistus, mutta seuraavalla viikolla aloitettiin lääkärin ohjeistamana siedätyshoito. Pienillä määrillä sekin; esimerkiksi makaronilaatikon sekaan 1/10 nesteestä maitoa, annettiin silloin tällöin. Ei tullut oireita ja varailin toukokuun alkuun ajan maitoaltistukselle Mehiläiseen. 

Altistuspäivänä keskiviikkona Meea sai klo 9-12 välillä maitoa pienissä erissä, annoskokoa isontaen. Ei oireita osastokäynnin aikana, kuten aavistelinkin - ei niitä viime kerrallakaan tullut vielä Mehiläisessä.

Muistoksi altistuksesta saatiin ruisku - Meea sai itse valita koon ja luonnollisesti otti suurimman vaihtoehdon kotiin viemisiksi. 

Jatkettiin altistusta kotona; torstaina 100ml ja jos ei tule oireita, voi perjantaista eteenpäin antaa ruokajuomaksi joka aterialla maitoa. Ja siitä sitten pikkuhiljaa ottaa ruokavalioon mukaan muutkin maitotuotteet ihan normaaliin käyttöön - jos ei oireita tule. 

Maitoaltistuksesta on nyt vajaat 2 viikkoa ja merkittäviä oireita ei ole tullut.

Toiseen olkapäähän selän puolelle tuli pientä ihottumaa altistuksen jälkeisinä päivinä ja se ihottuma siellä edelleen on. Mutta ei kutise, eikä ole levinnyt. Ja toisaalta; samaan aikaan maitoaltistuksen kanssa tuli hellekelit ja auringonpaiste, joka myös itselleni aiheutti jotain aurinkoihottuman tapaista. Talvellakin kelien vaihtuessa reagoitiin Meean kanssa samaan aikaan atooppisella ihottumalla, joten tässä ihottumassa voi olla kyse samasta. Olen myös ollut tunnistavinani Meeasta siitepölyallergian oireita (ja lääkärikin arveli ajatuksieni voivan hyvinkin pitää paikkansa), joten sekin voi vaikuttaa. 

Kakka on ollut löysempää, mutta ei löysää. Voi olla, että yhtäkkinen maidonjuonti ilman allergiaakin hieman vaikuttaa suolistoon. Mitään ripulikakkoja ei ole kuitenkaan tullut, joka on myös erittäin hyvä merkki. 

Tärkein merkki on kuitenkin se, että neiti nukkuu yöt erinomaisesti. Yöunien häiriintyminen, yölliset itkukohtaukset ja heräämiset sekä vatsanväännöt ovat kaikkien aiempien allergiakokeiluiden kohdalla ollut selkeä merkki kyseisen ruoka-aineen sopimattomuudesta. Nyt yötkin ovat sujuneet loistavasti, eikä neiti vaikuta siltä, että vatsaan sattuisi.

Ensimmäistä kertaa juustoa leivän päälle. 

Ja maitotuotteita on maisteltu urakalla! Tähän mennessä neiti on saanut maistaa tavallisen maidon lisäksi ainakin jogurttia (useampaa eri makua), Oltermannia, raejuustoa, fetaa, jäätelöä, juustoraastetta (ruuan joukossa), creme fraichea sekä tuorejuustoa. Kaikki ovat maistuneet erinomaisesti! Maito on nyt vapautettu myös päiväkodissa kokonaan (aiemmin ainoastaan ruokajuoma + jogurtti), joten sielläkin tulee varmasti lähiviikkojen aikana kokeiltua erinäisiä uusia ruoka-aineita.

Elämän ensimmäinen oikea jäätelö äitienpäivän kasvimaatouhujen välipalaksi. 

Tuorejuustoa leivän päälle ekaa kertaa viikonlopun saunaillassa.

Maitoallergian selättäminen tulee helpottamaan arkeamme merkittävästi; enää ei tarvitse kokkailla kaksia ruokia eikä miettiä jokaisesta valmisruuasta tms, että voikohan Meea tätä syödä. Kananmuna-allergia tosin edelleen on olemassa, joten jotain rajoitteita edelleen jää - mutta maidon sopiminen kyllä helpottaa huomattavasti.

Kaikkein ihaninta asiassa on kuitenkin se, että Meean ei tarvitse enää jäädä paitsi (lähes) mistään ruokaan liittyvästä. Neiti on tosin mahtavasti sisäistänyt tämän allergia-asian ja hän monesti - edelleenkin - kysyy "ei oo tässä maitoa, Meea voi syödä?". On ollut upeaa voida sanoa hänelle "Meea voi nyt syödä maitoa!" ja oikeasti tarjota hänelle kaikkea mahdollista. Uskoisin, että melkoinen makumaailma neidille nyt aukeneekin kaikennäköisten uusien makujen myötä!

Löytyykö lukijoiden joukosta muita allergikon äitejä / allergian selättäneitä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Maidottomat ja munattomat synttäritarjoilut

Meealla oli 2-vuotissynttäreiden aikaan edelleen muutama allergia ja siksi synttäritarjoilut tuottivat hieman haasteita (nyt maitoallergia on toivottavasti jo selätetty - jee - siitä lisää myöhemmin blogissa).

Oli itsestäänselvää, että kaikki tarjoilut tullaan tekemään munattomina ja maidottomina - sellaisena, että neiti itse pystyy syömään halutessaan ihan mitä tahansa pöydän antimista. Ei edes sellaisia "tässä on muille tämmöinen versio ja tässä pienessä kipossa on Meealle munaton/maidoton".

En halunnut, että neiti joutuisi joustamaan ruuan suhteen omissa juhlissaan. Se lienee päivänsankarin etuoikeus.

Äidille tämä etuoikeus sen sijaan toi hieman päänvaivaa, sillä tuo allergialeivonta ei ole ihan helpointa hommaa minulle. Allergiakokkailu vielä menettelee ja olenkin siinä hommassa viimeisen 1,5 vuoden aikana oppinut paljon. Leivonnaisia tai ylipäätään herkkuja meillä syödään kohtuullisen vähän, joten munatonta ja maidotonta leivontaa ei ole tullut niin paljoa harrastettua.

Allergiat myös rajasivat muutaman takuuvarman hitin pois juhlapöydästämme, kun korvikkeita munalle/maidolle ei löytynyt joko helposti tai ollenkaan. Ilman allergioita etenkin suolainen tarjoilupuoli olisi näyttänyt varmasti hieman erilaiselta; alkuvaiheessa pohdinnassa oli ainakin voileipäkakku, ruokaisa pastasalaatti sekä kinkku- tai kasvispiirakka. Nämä jäivät kuitenkin allergiasyistä tekemättä - eivät olisi kuitenkaan ilman maitoa tai munaa maistuneet aivan samalle kuin omissa ajatuksissani.

Lopulta tarjottavat 2-vuotisjuhlapöytään löytyivät kohtuullisen helposti - ja jäi vielä muutama tarjoiluidea ylikin!


Täytekakku
Täytekakusta kerroinkin tarkemmin erillisessä postauksessa. Mainittakoon kuitenkin tässä yhteydessä vielä, että kauratuotteilla tehty täytekakku maistui täsmälleen samalta kuin perinteiseen kermaan tehty. En rehellisesti sanottuna huomannut mitään outoa makua, erilaista koostumusta tai muutakaan, mikä olisi erottanut kaurakerma-kakun normaalista kermakakusta. Myös moni vieraista totesi, että ai olikos tääkin nyt maidotonta, ei kyllä huomannut ollenkaan.

Ja mikä parasta - kakku oli tosi hyvää!

Vadelmamuffinssit
Makeaa menee aina juhlissa huonommin kaupaksi. Etenkin kun näihinkin juhliin aika lailla kaikki vieraat olivat ns. pitkän matkan vieraita - eli suolainen syötävä on mieluisampaa kuin makea. Pelkkä täytekakku tuntui liian vähäiseltä, joten tein sen ohelle tarjolle vielä näitä maailman helpoimpia muffinsseja.

Oikea ohje löytyy täältä, mutta muokkasin tämän itse allergiamuotoon. Juokseva margariini kasvirasvaversiona, kerman tilalle soijakermaa ja kananmunien tilalle 1-2 dl maustamatonta soijajogurttia. Mustikoiden sijaan laitoin taikinaan vadelmia (niitä kun pakastimessa oli enemmän). Ja hyvin toimi! Bonuksena vielä se, että nämä ovat äärettömän helppoja tehdä!

Pizzat
Pizzaa olin testannut jo aiemminkin maidottomana versiona. Käytännössä tarkoittaa siis sitä, että pizzan päälle ei voi laittaa mitään maidollista (aurajuustoa, mozzarellaa tms) ja juustoraastekin on korvattava jollain muulla. Aiemmalla maidottomalla pizzakokeilulla tein Meealle kahta versiota "juustoraasteesta"; kesäkurpitsaraastetta ja Oatlyn iMat Fraichea. Näistä jälkimmäinen oli selkeästi parempaa, joten sitä laitoin näihin synttäripizzoihinkin päälliseksi. Se ei maistu samalle kuin perinteinen juustoraaste, mutta sopii erinomaisesti pizzan päälle.

Juhliin tuli tarjolle kahta eri pizzaa. Jauheliha-paprika ja kinkku-ananas. Kumpikin omatekoisella pohjalla. Pizzoista sai näyttävämmät juhlatarjoilut, kun ne muotoili piparkakkumuotilla vielä kauniimpaan muotoon. Ajattelin ensin ostaa jonkinlaisen kukan muotoisen muotin, mutta Confetissa mukana oli pikkuneiti ja sai tehdä itse muottivalinnan. Joten synttäreillä tarjoiltiin pupupizzaa!

Niin ja ne hukkapalat - kyllähän niitä toki jäi, mutta ne tulivat syötyä siinä juhlatohinoiden keskellä ihan hyvin!

Vartaat
Koska maidottomuuden ja munattomuuden lisäksi myös Meean suuhun sopiva makumaailma oli yksi tärkeä asia tarjoilujen osalta, vartaat olivat loistava valinta. Ei ehkä kaikkein juhlavin, mutta minusta lasten synttärit (vaikka ns. sukulaissynttärit ovatkin) eivät niiiiiin juhlava juhla olekaan.

Meidän vartaisiin päätyi lihapullia, viinirypäleitä, kurkkua ja nakkeja. Kurkut leikkasin pienellä nallemuotilla - heti tuli vartaista paljon kivemman näköiset!

Kanawrapit
Nämä ovat yksi kestohitti meidän tarjoiluissa. Ajattelin ensin, että tämäkin oli ns. lost case näiden tarjoilujen osalta. Mutta koska maitoa oli ainoastaan majoneesissa (ja siinäkin hyvin vähän), otin riskin ja tein juhliin tarjolle näitäkin. Meea on kuitenkin kevään totuttautunut maitoon (esim. makaronilaatikkoon olen laittanut 1/10 normaalia maitoa), joten en uskonut majoneesin pienen maitomäärän olevan vaarallista. Ja no, loppujen lopuksi Meea ei edes syönyt näitä wrapeja kuin yhden haukun verran!

Mutta nämä wrapit ovat kyllä yksi herkullisimmista tarjoiluista ikinä ja olenkin näitä aika monesti tehnyt - näitä oli meidän häissäkin tarjolla! Resepti on itse asiassa vuosien varrella päässyt hukkumaan, mutta hyvin se ohje jälleen muistui mieleen, vaikka viime kerrasta on jo aikaa.

Lisäksi tarjolla oli popcornia, karkkia ja keksejä - kaikki samalla allergiateemalinjalla. Mikäli juhlissa olisi ollut enemmän lapsia ja/tai olisimme järjestäneet erilliset kaverisynttärit, tälle puolelle olisi ollut helppo keksiä enemmänkin tarjottavaa. Meealle kun sopii tuotteet, joissa lukee "saattaa sisältää maitoa tai kananmunaa", niin aika moni keksi ja karkki soveltuu myös hänelle.

Vaikka on pakko myöntää, että maidoton/munaton tarjoilu oli haastava, ei se ollut lainkaan mahdoton. Sekä suolaisia että makeita vaihtoehtoja on olemassa ja jopa se juhlien keskipiste, täytekakku, onnistuu vallan mainiosti allergiaversiona.

Tästä huolimatta; olen ihan onnellinen siitä, että näillä näkymin 3-vuotissynttäreille voidaan leipoa jo maidolliset tarjottavat.

p.s. Juhlien koristeluista löydät lisää juttua täältä ja itse juhlista täältä.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Synttärikoristelut 2-vuotisjuhliin

Alunperin ajattelin, että Meean synttärikoristeluista selviydytään mahdollisimman vähällä panostuksella, ihan minimaalisella. Ihan jo siksikin, että kokopäivätyöt ja päiväkotiarki syövät vapaa-aikaa aika lahjakkaasti ja pari viikonloppua ennen juhlia oltiin jopa kokonaan poissa kotoa. No, käsistähän se sitten taas lähti.

Koristeet painottuivat tarjoilupöytään ja sen ympäristöön; valokuvista tehty taulu oli lisäksi esillä keittiössä Meean leikkikeittiön päällä (koska taulusta tuli sen verran massiivinen, ettei sitä saanut nätisti pöydän lähelle).

Ostin valmiina parista kaupasta kasan kaikennäköisiä koristeita. Meillä ei vielä tänä vuonna ollut mitään teemaa (vaikka se Frozen nykyään on aika hitti!), vaan teemana oli ainoastaan värit. Vaaleanpunaista ja vähän kultaista tehosteväriksi. Kohtuullisen pienellä budjetilla, mutta yllättävän kivannäköistä tuli - vaikken raaskinut niitä teemavärien mukaisia lautasia ostaakaan, vaan päädyin moooonta kertaa halvempiin valkoisiin. ;)

Pompomeja en ollut itse vielä mihinkään juhliin hankkinut ja ne olivatkin aika kiva koriste! Vähän meinasi hermot mennä availlessa, mutta pompomeilla saa kyllä aika pienellä hinnalla hyvännäköistä ilmettä isompaankin tilaan! Itse ostin kolme pompomia, joka oli ihan riittävästi meidän keittiöön.

Shoppailujen lisäksi tein itse muutaman koristeen. Kaikennäköiset diy-jutut ovat alkaneet yhä enenevissä määrin kiinnostaa, joten kaikennäköistä tuli väsättyä. Pinterest on huono paikka, kun sieltä saa aivan liikaa ideoita - joita ei vaan voi jättää toteuttamatta.

Juhlien isoin koriste oli valokuvista koottu taulu. Tämän tekoon meni kaksi iltaa (yksi kuvien tilaamiseen ja yksi sommitteluun), mutta oli se sen arvoista. Mies auttoi sen verran, että maalasi tuon taustan. 

Lisäksi askartelin etiketit pillien ja lusikoiden purkkeihin. Samalla mallilla tein myös muffinsseihin tikkukoristeet. Aika simppeliä, mutta toi kuitenkin näyttävyyttä kattaukseen.

Vielä juhlaviikolla tein yömyöhään loput koristeet - jotka olin saanut päähäni tehdä, mutta joihin ei oikeasti olisi ollut aikaa. Onneksi niistä kuitenkin tuli tosi kivat, niin ei mennyt aika hukkaan!

Viirin meinasin tilata valmiina, mutta en jaksanut alkaa mittailemaan kokojen sopivuutta meidän keittiöön - enkä itse asiassa kovin montaa kivan näköistä viiriä edes löytänyt! Joten tein itse, niin sain mieluisen!

Jostain blogista aikoinaan bongattu idea synttärisankarista kertovaan tauluun (joka tosin siellä oli jostain liikkeestä tilattu taulu) oli pakko ottaa käyttöön omissakin juhlissa. Tästä voisi melkein tehdä tavan ja tehdä vastaavan taulun joka vuosi synttäreille! Taulu herätti hilpeyttä juhlavieraissa ja siitä jää mukava muisto itsellekin. :) Sanoisin myös, että se todellakin kannattaa tehdä vasta hetkeä ennen synttäreitä - tämänkin taulun teksteistä olisi moni jo muuttunut, jos tekisin taulun nyt, vajaa kuukausi myöhemmin!

Ihan hyvät juhlat koristeiden puolesta (ja tietty muutenkin!) saatiin aikaiseksi. Mutta ehkä sitä sitten ensi vuonna satsataan ihan oikeasti vähemmän niihin koristeisiin - ehkä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, mutta ääni voi olla kellossa toinen vuoden päästä. :) 

P.s. Tarjoiluista tulossa vielä oma bloggauksensa kunhan ehdin kirjoittaa! 

* Osasta koristeista saatu alennusta yhteistyössä Confetti Jyväskylän kanssa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Päiväkotirepun pakkaamisen vaikeus

Äitiydessä yksi vaikeimmista asioista on kyllä ollut päiväkotirepun pakkaaminen.

Päiväkotielämän alkaessa se oli vaikeaa jo sen takia, ettei tiennyt, mitä sinne ylipäätään pakkaisi. Monetko vaihtovaatteet? Tarvitseeko erillisiä alusvaatteita? Tarvitaanko yöpukua? Mitä muuta pitää pakata kuin vaatteita?

Vaikka päiväkotielämää on jo takana jonkin verran, ei homma silti ole juurikaan helpottunut.

Ehkä se vaikein asia päiväkotirepun pakkaamisessa on se, ettei tiedä kuka siellä on lasta ulos pukemassa. Ajatteleeko hän lapsen pukemisesta samalla tavoin kuin minä? Miettiikö hän keliin sopivat vaatteet reppua kaivamalla vai ottaako hän vaan ensimmäiset tarjolla olevat päälle? Ja jos paita sotkeentuu, valitseeko hän varapaidoista sen housuihin parhaiten sopivan vai vaan päällimmäiseksi pakatun?

Se toinen vaikea asia on kelit - jotka etenkin viime aikoina ovat olleet kovin vaihtelevia ja ennalta-arvaamattomia. Kun ei tiedä, että mitä pukisi itselleenkään päälle, miten voi tietää mitä pukee lapselle - ja etenkin mitä pukisi lapselle kuuden tunnin päästä.

Talvella kovilla pakkasilla tuntui, ettei mikään vaatemäärä ole riittävä. Repussa olikin väliasuja, välihaalareita ja monetmonet villasukat ja tumput. Reppu ei tietenkään riittänyt, vaan pakkasin talvella reppuun sisävaatteet ja erilliseen kangaskassiin ulkovaatteet.

Kevään tullessa oli aamulla huomattavasti viileämpää kuin iltapäivällä ja keli saattoi muuttua päivän mittaan moneen kertaan. Pakkasinkin reppuun joka kelille sopivia hattuja ja hanskoja, ihan kaikkea mahdollista aina villaisesta Kivat-talvikypärälakista trikoopipoon. Varmaan parhaimmillaan oli neljä eri hattuvaihtoehtoa repussa mukana! Kun ei vaan voinut tietää, mikä olisi sopiva aamu-ulkoiluun ja mikä iltapäiväulkoiluun. Lisäksi ulkoiluvarusteissa vaikuttaa myös se, millä pihalla lapset ulkoilevat; varjossa on huomattavasti viileämpää kuin auringonpaisteessa.

Se hetki, milloin toppahaalari vaihdettiin vk-haalariin, oli myös hankalaa. Selkeää rajaa keväälle ei oikein ollut ja meillä taisikin vajaan viikon ajan kulkea kumpikin haalari (+villahaalari) päiväkodissa - varmuuden vuoksi. Sama homma kenkien kanssa; vaikka vk-haalari oli jo vaihdettu käyttöön, talvikumppareilla mentiin aika pitkälle pihan kuraisuuden takia.

Nyt kevätkelien - tai oikeastaan kesäkelien - alkaessa meni repun pakkaaminen taas ihan uusiksi. Asusteiden määrä hupeni tosi vähiin ja pitkähihaisten tilallekin saa jo pakata t-paitoja. Periaatteessa pääsee helpommalla, mutta ei se siltä tämän päivän reppua pakatessa tuntunut.

"Eihän tule kylmä, jos on vaan tämmöset vaatteet?"
"Laitanko mä tän aurinkorasvan mukaan vai pitäiskö sitä laittaa Meealle jo aamulla kotona?"
"Tarviiko mitään hanskoja mukaan?"
"Monetko vaihtovaatteet tarvii; jos on hiekkalaatikolla sisävaatteissa, niin nehän likaantuu heti?"
"Mitä jos tuleekin kylmät kelit päivällä?"
"Onko meillä yhtään hupparia Meealle vai olisikohan fleecetakki liian lämmin?"
"Millaiset housut olisi hyvät ulkoiluun?"

Ehkä tähän tosiaan vaikuttaa myös se, ettei itsekään ole vielä ihan sinut sen kanssa, että nyt on jo näin lämmin ja päälle voisi oikeasti laittaa shortsit ja t-paidan!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Äitienpäivän tunnelmia

Äitienpäivät ovat erilaisia, suurelta osaltaan se johtuu lapsen kasvamisesta. Ensimmäisenä äitienpäivänä olin ihan vauvahuuruissa kolmeviikkoisen neidin kanssa, enkä muista päivästä juurikaan. Toisesta äitienpäivästä mieleeni on jäänyt liikutuksen hetki; kun neiti käveli isin sormesta kii pitäen tuomaan äidille korttia sänkyyn - niin tomerana ja ylpeänä.

Tästä kolmannesta äitienpäivästä mieleen jää varmaankin monta asiaa.

Miten neiti edellisenä päivänä totesi moneen kertaan "Meea ostaa äidille tämmösen"; olivat kuulemma kaupungilla miettineet äitienpäivälahjaa isimiehen kanssa yhdessä, monessa eri kaupassa. Lauantain puheiden perusteella äiti oli saamassa lahjaksi ainakin hellehatun, kengät, (pikku)auton ja peiton.

Miten jännittynyt neiti oli tullessaan äitiä herättämään; kuulin kun isi ennen makuuhuoneeseen tuloa pyysi harjoittelemaan, mitä pitää sanoa. "Hyvää päivää-äiti äitille!" hän sitten loppujen lopuksi minulle toivotti.

Miten ihania lahjoja neiti oli tehnyt päiväkodissa. Ihastuttavan perhoskortin ja äidin hemmotteluun tarkoitetun jalkakylvyn. Ja miten ylpeänä hän ne äidille antoi ja kertoi kuka täti oli häntä päiväkodissa niiden teossa auttanut.

Miten neiti auttoi minua raaputtamaan lahjaksi saadun arvan ja "luki" tohkeissaan käyttöohjeita saamastani toisesta jalkojenhoito-setistä.

Miten mies oli leiponut (salaa!) suklaakääretortun, jota sain nauttia aamupalaksi.

Ja miten ihana pieni neiti päätti, että äitienpäivän kunniaksi äitiä täytyy syöttää. Hän siis otti lusikan käteensä ja syötti minulle sen kääretortun palasen. Miten ihanaa! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kesä tuli, mitä ihmettä?

Näin äitinä on ollut suunnattoman vaikeaa suhtautua siihen, että kesä on ilmeisesti nyt tullut. Siis lähinnä siksi, että kesä tuli näin yllättäen ja nopeasti. Siitä ei ole kauaa, kun talvihaalarit sai vaihtaa vk-haalariin - ja nyt pitäisi jo osata olla pukematta lapselle ulkovaatteita lainkaan ulos!

Meillä lukemat olivat tänään päälle kahdenkymmenen, varjossakin. Jo aamuyhdeksältä mittari näytti auringossa +28 ja varjossa +12. Kunnon kesäkelit siis.

Lukemista huolimatta ainakin tämä äiti vielä vähän hannaili pukemisen suhteen. Pitkähihainen, collarit, sukat ja lenkkarit oli neidin varustus aamupäivän ulkoiluissa - iltapäivällä sentään käärittiin hihoja. Itsekin varustauduin capreilla ja pitkähihaisella (jonka hihat käärin jo aamupäivällä); iltapäivään vaihdoin lyhythihaisen päälle. Ja pakko myöntää, että olisi varmaan pärjännyt vähemmälläkin vaatteella.

Neidin vk-vaatteiden käyttöaika on jäänyt kyllä hyyyyyvin lyhyeksi. Vk-kengät ehtivät olla päiväkodissa varmaan vaan kaksi viikkoa, koska talvikumpparit olivat loskasäässä parempi valinta. Vk-haalari on ollut käytössä vähän pidempään, mutta ei ole kauaa, kun senkin alle vielä puettiin villahaalari. Ja yhdet ostamani vk-housut eivät ole vielä edes tulleet perille (tosin ostin ne jo melkein 2 viikkoa sitten fb-kirppikseltä ja myyjä ei enää vastaa viesteihin - taisi ensimmäinen huijari osua omalle kohdalle; siinä mielessä ihan hyvä, ettei niille vk-housuille nyt sitten ollutkaan palavaa tarvetta).

No, ehkä sitä kohta osaa jo suhtautua tähän kesään ja pukea pikkuhiljaa lyhythihaisen paidan jo neidillekin. Ehkä. Jos nämä kelit jatkuvat samanlaisina - on ollut sen verran kummallisia kelejä kyllä viime aikoina, että kalenteria katsomalla ei ole tiennyt yhtään, mikä vuodenaika on meneillään.

En ole vielä yhtään ehtinyt suunnata ajatuksia kesävaatteisiin - minullahan oli vk-varustuksen haalintakin vielä vähän vaiheessa! Aamulla kaivoin kaapista pussillisen viime kesäisiä asusteita ja onneksi ensimmäisenä päähän kokeiltu Popin lierihattu vielä mahtui päähän. Täytyisi viikonlopun aikana tehdä asusteinventaariota; ainakin joku lippis pitäisi neidille ostaa, ehkä muutakin.

Myös vaatekaapin siivous - joka on ollut suunnitelmissa jo ainakin kuukauden - voisi olla viikonlopun puuhaa. Siis jos malttaa yhtään pysyä sisätiloissa viikonlopun aikana. Näyttää nimittäin ne viikonlopun lukematkin aika aurinkoisilta.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ihan paras tuorepuuro-ohje

Olen yrittänyt säännöllisen epäsäännöllisesti vähentää leivän käyttöäni ja olenkin löytänyt erinomaiseksi aamupalavaihtoehdoksi tuorepuuron. Testasin tuorepuuroa ensimmäistä kertaa viime syksynä ja jäin kyllä koukkuun! En olisi uskonut, että vannoutuneelle leipä-aamupalan kannattajalle löytyisi jotain muutakin ravitsevaa aamupalaksi, mutta näköjään. Taustaksi mainittakoon vielä, että en todellakaan ole perinteisten puurojen ystävä; iltapalaksi voisin ehkä syödä puuroa, mutta aamupalana en ole lämpimästä puurosta tykännyt koskaan.

Tuorepuurosta onkin tullut pienen tauon jälkeen taas lähes sataprosenttisesti käytössä oleva työaamujen aamupala. Viikonloppuisin monesti turvaudun edelleen siihen leipään - silloin kun ei ole ns. tarvetta tehdä eväitä edellisenä iltana valmiiksi, niin ei "jaksa" tuorepuuroakaan tehdä.

Nyt kun mieskin on uskaltautunut maistamaan tuorepuuroa - ja tykkäsi siitä siinä määrin, että nykyään työaamuiksi väsään meille molemmille puurot - on pakko jakaa tämä hyvä resepti myös blogissa.

Se ihan paras tuorepuuro-ohjehan löytyy täältä. Tämä on ihan huippu ohje sen takia, että tällä jokainen saa varmasti mieluisan ja omaan makumaailmaan sopivan tuorepuuron loihdittua.

Vaikka ohjeessa sanotaankin, että ensikertalaisen kannattaisi tehdä tuorepuuro jonkin muun ohjeen mukaan, minä aloitin tuorepuurotaipaleeni tällä. Enkä itse asiassa ole muita ohjeita vielä käyttänytkään. Muutaman eri variaation olen tehnyt (linkkaamaani ohjetta noudattaen), mutta yksi tietty puuroresepti on muodostunut omaksi suosikikseni. Ja kun se vaan on niin hyvää, en ole nyt niin innostunut uusia yhdistelmiä kokeilemaankaan - etenkin yhden epäonnistuneen maapähkinävoi-kokeilun jälkeen (ei, maapähkinävoista tehty tuorepuuro ei ole kaikkien mielestä hyvää, vaikka sitä joka paikassa hehkutetaankin...).

Tällaisella tuorepuurolla oma aamuni aika usein käynnistyy:
(huom! en käytä mittoja tuorepuuroa tehdessäni, joten määrät ovat arvioita)

1 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelimaitoa
0,5 prk rahkajogurttia (esim. Ehrmann)
1 rkl chian siemeniä
2-3 rkl kuivattuja hedelmiä
0,5 tl kardemummaa

Aluksi rahkajugu, maito ja hiutaleet sekaisin, chian siemenet sekaan. Saa jäädä koostumukseltaan aika löysäksi (etenkin chian siemenet imevät itseensä nestettä yön aikana): Kardemumma mausteeksi ja hedelmiä sopiva määrä sekaan. Kannellisessa kipossa jääkaappiin yön yli.

Maistuu älyttömän hyvälle JA pitää nälkää hyvin! Leipä-aamupalalla vatsani alkaa töissä kurnimaan jo kymmenen jälkeen, tuorepuurolla pärjää hyvin vaikka palaverit venähtäisivät puolille päivin!

Itselleni suurin meriitti tuorepuuron hyvästä mausta on tosiaan se, että aika ennakkoluuloisesti tuorepuuroon (ja etenkin chian siemeniin) suhtautunut miehenikin a) uskalsi maistaa ja b) kehui puuron makua!

Jaa oma lemppari-tuorepuuroreseptisi, niin testaan sitä kevään aikana!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Neiti 2 vuotta

Pitkästä aikaa kehityspäivitys - viimeksi olen kirjoittanut tällaisen laajemman bloggauksen pikkuneidin kehityksestä puoli vuotta sitten!

Millainen on neiti kaksi vee? :) 

Vauhti on kova - edelleen!

Motoriset taidot kehittyvät koko ajan. Luulen, että erityisesti päiväkoti ja muiden (isompien) lasten touhujen seuraaminen on saanut Meeasta entistä rohkeamman kokeilemaan erilaisia motorisia taitoja. 

Äiti vähän kauhuissaan katseli, kun Meea päiväkodin leikkitelineessä käveli köysirataa pitkin - mutta hienostihan tuo näytti siitä suoriutuvan! 

Vauhti on ollut kova jo aiemminkin, mutta nykyään siihen on tullut vielä ihan uusia elementtejä. Erityisesti hyppiminen ja pomppiminen ovat kova juttu nykyään. Äidin ja isin sängyllä pomppiminen on ihan parasta, samoin hieman hurjalta näyttävä oman sängyn reunalle kiipeäminen ja siitä sänkyyn (pää edellä) pomppaaminen. Muutama pipikin on tullut näissä uhkarohkeissa toiminnoissa, mutta ei onneksi mitään suurempaa. 

Satoja sanoja ja monen sanan lauseita

Sanavaraston määrää en edes yritä laskea. Puoli vuotta sitten sanoja oli sata kappaletta; nyt varmaan viisi kertaa enemmän. Meea höpöttää paljon ja koko ajan, välillä taukoamatta. Välillä ihan höpöhöpöä, välillä tosi fiksuja juttuja, joita äiti jää kuuntelemaan suu auki; "mistä sinä tuon voit tietää?"

Aika lailla kaikki sanat ovat sellaisia, jotka ovat ymmärrettäviä. Kun esimerkiksi puoli vuotta sitten moni sanoista oli sellainen, jonka vain äiti ja isi ymmärsivät (kuten "hähhää", joka tarkoittaa vaaria tai "mammaa", joka tarkoittaa maitoa), nyt sanat kuulostavat sen verran oikeilta, että ventovieraskin osaisi kommunikoida Meean kanssa.

Jännästi monet T-, K- ja P-kirjaimia sisältävät sanat kääntyvät Meean suussa eri muotoon. Tipu = pitu, Tapsa = pasta, ketsuppi = piskutti, kiipeilee = piikeilee. Ehkä nekin vielä jossain vaiheessa löytävät oikean muotonsa. 

Meea toistaa perässä ihan kaikki sanat ja yleensä kerran kuuntelun jälkeen oppiikin kyseisen sanan ja ottaa sen käyttöönsä. Tosi pitkiä ja vaikeitakin sanoja neiti jo osaa - myös sellaisia kohtuullisen harvoin käytettyjä, kuten lentokone, moottorikelkka ja kahvinkeitin (ja joku muukin vielä vaikeampi/harvinaisempi, mutta kun en nyt millään muista...). 

Viime aikoina olen huomannut, että hän osaa käyttää taitavasti myös synonyymejä. Kun aiemmin puhuminen on ollut aika lailla perässä toistamista; "onko Meealla kylmä?", "joo, Meealla on kylmä". Nyt hän osaa taitavasti jo yhdistellä muita oppimiaan sanoja tilanteeseen ja käyttää synonyymejä tai vaihtoehtoisia ilmauksia; "onko Meealla kylmä?", "joo, Meeaa palelee". Ja vastakohdat myös on puheessa hyvin käytössä; "onko Meealla kylmä?", "ei, Meealla on kuuma". 

Ja muistaa tosiaan hyvin kaikennäköistä ja osaa niitä yhdistää puheessaankin. Kaksi hyvää esimerkkiä: Viikko sitten mies laittoi lihoja grillaamista varten ja Meea kysyi, mitä isi tekee. "Isi laittaa lihoja." Meea mietti hetken ja totesi "isi grillaa" - vaikkei kukaan ollut koko päivänä hänen kuullen puhunut mitään grillaamisesta! Eilen Meea sai nimipäivälahjaksi lääkärinlaukun ja selitin, että tässä on sellaisia tavaroita, joita lääkäri käyttää. Aamun leikit meni tutustuessa välineisiin, mutta päikkäreiden jälkeen Meea otti lääkärinlaukustaan yhden tavaran, meni isänsä luo sen kanssa tutkimaan ja kysyi "mikä isiä vaivaa?". :D 

Myös sanojen taivuttaminen on uskomattoman taitavaa - ainakin näin äidin näkökulmasta! Hän osaa käyttää oikeassa merkityksessä ainakin muotoja koiran, koiralle, koiralla, koiraan, koirassa, koirasta. Ja verbitkin taipuu ihan oikein; "Meea menee ulos", "minä menen ulos", "mennään ulos". 

Kuten aiemmasta varmaan jo arvasikin, niin Meea puhuu jo usean sanan lauseita. Koska konjunktiot eivät vielä kunnolla ole hallussa, eivät lauseetkaan sisällä sivulauseita - eivätkä näin ollen edes voi olla kovin monen sanan mittaisia. Mutta jos sitä kehityskulkua ajattelee, niin aluksi lauseet olivat yhden sanan mittaisia: "kato!". Sitten niihin tuli mukaan kaksi sanaa; joko "äiti kato" tai "kato koira". Vuoden vaihteen jälkeen ne alkoivat muodostua jo oikeiksi lauseiksi "äiti kato, koira" tai "äiti kato, tuolla on koira". Nyt aletaan olla jo siinä vaiheessa, että lauseet ovat muotoa "tule äiti katsomaan, tuolla on ihana musta koira". Vaikkakin useimmiten ne varsinaiset lauseet siis ovat 4-6 sanan mittaisia - mutta ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa. 

Mutta tässä kun muistelin muutaman viime päivien pitkän Meean sanoman lauseen, niin kyllä nämä jo aika hyviltä kuulostavat:
- tule äiti, avataan Meean lahja

- ei ole Artun paikka tässä 

- äiti pitää vähän aikaa tätä kastelukannua

Meea on myös kova väittämään vastaan, jos hän on jostain asiasta tiettyä mieltä. Esimerkiksi synttäripäivänään neiti sai duplosetin ja Meea näytti laatikosta tullutta legohahmoa sanoen "kato äiti, ukkeli!" Minä vastasin, että "Olisikohan tämä kuule joku mummo?" "Ei oo mummo, ukkeli on!" Ja hänelle on sitten ihan turha alkaa enää väittää vastaan - Meea voittaa kyllä meidän perheen väittelyt aina. :D

Värejä ja numeroita puheessa

Puheenkehityksessä ja maailman hahmottamisessa tällä hetkellä tuoreimmat ja eniten opeteltavat jutut ovat värit ja numerot. 

Meea osaa jo laskea seitsemään, tosin välillä sieltä unohtuu "viisi" välistä. Hän osaa myös numerot kymmeneen asti, mutta seiskaan asti ne tulevat suurinpiirtein oikeassa järjestyksessä - välillä niitä tosin luetellaan muitakin ihan satunnaisessa järjestyksessä. 

Väreistä parhaiten hallussa ovat pinkki ja musta, jotka Meea tunnistaa jo lähes aina. Muitakin värejä hän osaa luetella, ainakin keltainen, sininen, punainen ja ruskea ovat tuttuja; ne eivät vaan aina mene ihan kohdilleen, jos jostain tavarasta kysyy, että minkä värinen tämä on. Vastaus on siis väri, mutta ei aina ihan oikea. :) 

Tällä hetkellä meillä on meneillään myös kova kyselykausi. Meea on oppinut kysymyssanoista ainakin "Kuka?", "Mitä?" ja "Mikä?". Miksi-kysymyksiä odotellessa... Meea haluaa tietää kaikesta kaiken ja kyseleekin todella paljon asioista, että mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään tms. Vakiokysymykset viime viikkoina ovat olleet "Mitä tässä lukee?", "Kuka tämän osti?" ja "Mihin mennään?"

Neiti on myös alkanut lauleskelemaan ja muistaa kovin pitkiä pätkiä kappaleista. Muutamia päiväkodissa (?) laulettuja kappaleita olen jopa tunnistanut Meean lauleskelujen perusteella - vaikkei ole ollut varmuutta, mikä kappale onkaan kyseessä.

"Ihhahhaa, hepo katsastaa" meillä on kuulunut jo pitkään, mutta nyt on tullut muitakin usein toistettavia laulunpätkiä. "Kuka saa, kuka saa, lojupuhhiin kuukistaa, tillin tallin pömpsis", "Kaahu saijastaa, ystävämme maitoa juo" sekä "Sataa sataa popisee, piji piji pom, kaahun sukka on määkä". 

Ihastuttava on myös Meean oppima päiväkodin ruokaruno; "Aukuri paistaa lettuja, hauskaa! Nam nam, maistaa. Puuhun menee, heittää! Mennään ukkumaan, masu on pullollaan." - kaikki höystettynä kohtiin sopivilla eleillä.

Parhaat lelut ja leikit

Koska Meea on arkisin pitkiä päiviä päiväkodissa JA viikonloppuisinkin on monesti ei-kotona-tapahtuvaa puuhaa, on leluilla leikkiminen oikeasti jäänyt aika vähäiseksi. Arki-iltoihin mahtuu kuitenkin syömistä, iltatoimet ja sylittelyä, niin ei leikkimiselle jää kovin paljon aikaa. Mutta kyllä sieltä selkeästi erottuu ne parhaimmat lelut - ne, joilla leikitään jos ei päivittäin, niin ainakin viikottain. Oikeastaan näitä alla olevia leluja lukuunottamatta muut lelut ovatkin sellaisia, jotka saattavat olla kaksi viikkoakin leikkimättä. 

1) Leikkikeittiö
Varmaan ainoa lelu, jolla oikeasti leikitään aika lailla joka päivä. Meea sai leikkikeittiön joululahjaksi ja se on ollut kyllä kovassa käytössä. Neiti kokkailee munakeittoa ja kaataa sherryä sekaan, laittaa kattilan mikroon ja näppäilee oikeaoppisesti luukun reunaa. Äitiä välillä vähän hymyilyttää.

2) Duplot

Näitä tulikin synttärilahjaksi roima kasa lisää - ja hyvä että tuli. Duplo-leikit ovat niin monipuolisia ja mielikuvitusta kehittäviä, että ei niihin varmaan kyllästy koskaan. :)


3) Junarata

Viime viikkoina vähän vähemmän leikitty, mutta nostaisin kyllä suosikkilelujen joukkoon. Kovin isoa rataa meidän osilla ei saa aikaan, mutta onneksi ne leikit tuntuvat siitä huolimatta kiinnostavan. 


4) Kirjat
Äidin tyttö rakastaa kirjoja ja niitä kyllä luetaan päivittäin - useimmiten yhdessä. Meean ohutsivuiset (lue: helposti rypistettävät) kirjat ovat ylähyllyllä Meean ulottumattomissa ja ne ovat pääsääntöisesti sellaisia, joita luetaan yhdessä. "Äiti luketaan kiija" kuuluu meillä päivittäin ja itku tulee, jos ei äiti samantien ehdi lukukaveriksi. Selkeät suosikitkin ovat löytyneet; Nessie, Pukki-kirja, Nasu Nalle, Myy sekä Laulukiija (x2) ovat suurimmat suosikit. 

5) Palapelit

Ihan hittilelu meillä nykyään! Meea on joulusta asti innostunut nuppipalapeleistä ja niitä on tehty aika paljon. Ne alkoivat kuitenkin käymään jo turhan helpoiksi ja vähän ennen synttäreitä löysin 5 palan kissapalapelin (oma retroni) ja testasin, josko Meea osaisi tehdä sen. Ja osaisihan hän! Äitini toi lainaan oman vanhan 18 palan palapelin ja synttärilahjaksi Meea sai 20 ja 50 palan palapelit. Nämä eivät vielä ihan yksin luonnistu, mutta monta iltaa on jo käytetty palapelien kokoamiseen yhdessä. :)


6) Lapio ja sihti

Kevään (ehkä vihdoin) saapuessa myös ulkolelut tulevat ajankohtaiseksi ja hiekkalaatikko tuntuu olevan meidän pihassa the juttu tänä keväänä. Ja siellä hiekan kasaaminen lapiolla maassa olevan sihdin päälle! Valtavia kekoja on neiti saanut aikaiseksi; ja keskittynyt siihen lapioimiseen hyvinhyvin pitkiä aikoja! 


Lisäksi pehmolelut ovat kovassa käytössä unileluina - päivisin niillä muuten harvemmin leikitään. 

Lastenohjelmia katsotaan toisinaan, yleensä neiti ei kyllä malta rauhoittua television ääreen - ipadilta vähän paremmin, joten enimmäkseen katsellaankin sitten Netflix-sarjoja. Tämänhetkiset suosikit ovat Rasmus Nalle, Masha ja karhu sekä Risto Räppääjä. Neiti on myös kovin kiinnostunut nykyään Frozenista - hänellä on kaksi "Anna-paitaa" (eli Elsan kuvalla varustettuja paitoja :D ) ja kaupasta haluaisi ostaa "Vousen-lehden". 

Ipadille olen myös ladannut muutaman taaperopelin Meealle. Alkuvuodesta itse asiassa pelasi (ja halusi pelata) niitä enemmän; nyt on tainnut olla monen viikon tauko iPadilla pelaamisessa. Meillä ei varsinaisesti "peliaikaa" ole, mutta iPadin saa käyttöön vaan äidin/isin antaessa ja pelejä ei todellakaan pelata päivittäin, ei aina edes viikottain!

Niin ja piirtämistähän neiti myös rakastaa! Yleensä vaan piirtäisi yhteen paperiin pari viivaa ja sitten uusi paperi. Synttärilahjaksi saadut piirtotaulu ja Aquadoodle ehkä hieman helpottavat tätä tilannetta. :)

Kalakeittoa ja popcorneja

Allergioista jäljellä on enää maito- ja kananmuna-allergia. Myös mustapippuri aiheuttaa hieman oireita, joten sitä olen vältellyt ruuan maustamisessa. Ja siis esimerkiksi pähkinää neiti ei vielä ole syönyt (ja itselläni on pähkinäallergia), joten ihan selvillä vesillä ei vielä allergioiden suhteen olla. Prick-testeissä kaikki kuitenkin näyttivät nollaa ja ensi viikolla olemme menossa uuteen maitoaltistukseen tsekkaamaan tilanteen.

Pääsääntöisesti Meea syö erittäin hyvin. Paljon ja usein - välillä tuntuu, että vatsa on pohjaton. Meea syö itse, käyttää haarukkaa tai lusikkaa ruuasta riippuen (välillä voi syödä sorminkin). Juomat juodaan muovisesta lasista; kahvalliset mukit alkavat jo olemaan Meean mielestä ihan vauvojen juttuja.

Meean ehdoton lempiruoka on kalakeitto. Sitä hän söisi vaikka joka päivä! Muita lemppareita ovat perunamuusi, nakkikeitto ja uunilohi. Kiusauksista Meea ei välitä, ne monesti jäävät syömättä ja en olekaan niitä enää niin paljoa Meealle tehnyt. Nykyisin tehdään osa ruuasta ns. koko perheen versiona ja osan teen allergiaversiona Meealle ja pyrin niitä ruokia myös osan pakastamaan (niin ei tarvitse ihan joka päivä kokata - kahta ruokaa).

Puuro ei meinaa enää kotona maistua, koska sitä syödään päiväkodissa joka aamu ja Meea ei muutenkaan ole ollut suuri puuron ystävä. Siksi meillä aamu- ja iltapalaksi syödään useimmiten jogurttia, mehukeittoa, muroja ja leipää. Meean ihan lemppariherkku iltapalaksi on maustamatonta jogurttia + mehukeittoa + muroja. :D

Mentiin maaliskuuhun asti aika vähäsokerisella linjalla. Tai siis varsinaisista herkuista Meea oli sitä ennen syönyt yhteensä n. kuusi karkkia (joista valtaosan joulun aikaan), eikä oikeastaan mitään muuta. Leivonnaisia syötiin aika harvoin (ennen maaliskuuta tämän vuoden puolella Meea on syönyt ehkä yhden muffinssin) ja piilosokerillisista kohtuullisen vähän; riisimuroka ja maustettuja jogurtteja. Nyt on linja alkanut vähän lipsumaan ja Meea on saanut mm. karkkia (osa tosin sokerittomia), popcornia ja kaurajäätelöä. Mehut meillä tosin juodaan edelleen sokerittomina.

Synttäreiden aikaan uudeksi lemppariksi tuli täytekakku, jota neidin mielestä pitäisi olla tarjolla vaikka joka päivä! Vaikka herkkujen makuun on nyt päästy, yritän silti pitää edes jonkinlaista vähäsokerista linjaa - herkkuja ei todellakaan syödä päivittäin, koska piilosokeria tulee aika paljon muutenkin ja karkkeja syödään oikeasti aika harvoin; mieluummin sitten vaikka niitä popcorneja kuin karkkia. Uskon, että jossain kohtaa se vähäsokerinen linja alkaa rakoilemaan entistä enemmän, erityisesti neidin tahtotilan vuoksi - joten mitä pidemmälle päästään vähäsokerisella linjalla, sitä parempi.

Iso iso tyttö

Pari päivää ennen synttäreitä käytiin neuvolassa ja mitat olivat 13,6 kg ja 89,6 cm. Pituutta saattaa todellisuudessa olla hieman enemmän, koska mitta otettiin seisaaltaan ja näin pienellä ryhti on mitä on.

Vaatekokona meillä on 92 tai 98, vähän merkistä riippuen. Ulkovaatteet alkavat jo olla enemmän 98:a, sisävaatteissa käytössä on kumpaakin kokoa. Meea on edelleen aika luikero ja pitkäraajainen, joten esimerkiksi monissa housuissa vyötärölle jää tilaa ja lahkeissa alkaa mitta loppua. Hoikkuudessa on se hyvä puoli, että todennäköisesti suurin osa viime kesän kesävaatteista on ihan käyttökelpoisia tänäkin kesänä; t-paidoista ja shortseista ei lopu mitta kesken ja leveyden osalta niissä oli viime kesänäkin vielä reilusti tilaa.

Kengän koko on 24-25, vähän kengästä riippuen. Talven Kuomat olivat kokoa 26 villasukkavaralla, mutta koko muu kenkävalikoima taitaa olla pienempää kokoa. Jalan kasvu on onneksi vähän hidastunut (kesä/syksy otettiinkin kasvuspurttia!) ja esimerkiksi syksyiset vk-kengät mahtuvat edelleen jalkaan - ja niihin jää jopa liikkumavaraa!

Vaatteiden pukeminen - ja etenkin riisuminen - on the juttu tällä hetkellä. Taidot eivät riitä vielä ihan kaikkeen, mutta yritys on kova. Ja hermot menevät nanosekunnissa, jos ei heti onnistu. Muutenkin sellainen minä itse -ajattelu (tai "minä iste", kuten Meea sanoisi) on valloillaan hyvin vahvasti - välillä myös uhma.

Muuta kehitystä

Meea heräilee (tai useimmiten kyllä herätellään) arkisin päiväkotiin ennen kuutta ja tämä rytmi onkin meillä aika selkeä. Viikonloppuisinkaan ei siis saa nukkua kovin pitkään. :) Meea nukkuu yhdet päikkärit puolen päivän tienoilla, eli päiväkodin rytmin mukaan. Aikaisista aamuista johtuen illallakin mennään aikaisin nukkumaan; viime aikoina neiti on nukahtanut 20-20.30 aikoihin. 

Meea kaipaa edelleen "nukuttamista", eli lähinnä vieressä istumista. Enää ei välttämättä tarvitse edes silittää tai pitää kädestä kiinni, kunhan on lähellä tai edes samassa huoneessa. Samalla neiti höpöttää kaikki päivän tapahtumat ja usein myös keksii kaikennäköisiä asioita, joita pitäisi just nyt tehdä, ettei tarvitsisi nukkua. Uni tuleekin yleensä väsytystaktiikan kautta; hieman yllättäen ja välillä jopa kesken lauseen, kun ei vaan enää jaksa millään pysyä hereillä. 

Alkuvuodesta vaihdettiin pinnasänky junnusänkyyn ja neiti on kyllä tykännyt siinä nukkua. Yöt Meea nukkuu pääsääntöisesti hyvin ja heräämättä. Sairastelujen ja hampaiden tulon yhteydessä saattaa herätä itkemään, mutta silloinkin riittää se, että huomaan äidin/isin tulevan käymään vieressä ja simahtaa samantien. 

Meea aloitti päiväkodissa osa-aikaisena marraskuussa ja kokopäiväisenä vuoden alusta. Neiti viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, ei kovin montaa itkuista aamua ole (onneksi) ollut. Enemmänkin ne itkut tulee iltapäivällä, kun pitäisi lähteä kotiin. :) Päiväkodista on selkeästi opittu monta uutta juttua (niin hyvässä kuin pahassa) ja neidistä on tullut entistä reippaampi ja rohkeampi. 

Potalla käydään edelleenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Oma tahtotila ja tavoite on, että kesällä aletaan panostamaan sataprosenttisesti pottailuun. Toivotaan, että silloin jonkinlainen herkkyyskausikin asialle tulee. Tähän mennessä potta ei siis juurikaan ole Meeaa kiinnostanut, itse asiassa se on jopa välillä ollut ikävä ja itkun aiheuttava paikka. Ei ole sitten pakotettu pottailuun, eiköhän se herkkyyskausi vähintään ennen kouluikää tule. ;) Joka tapauksessa kesällä koitetaan totutella vielä enemmän siihen vaipattomuuteen - ihan jo siksikin, että kesällä se on helpompi toteuttaa. Nykyisellään potalla käydään silloin tällöin; yleensä ruuan jälkeen tai nukkumaan mennessä / herätessä. Erittäin harvoin sinne mitään tulee - ja jos tulee, niin tulee yleensä itkukin. Pottailuun haastetta luo myös se, että vasta hiljattain Meeaa on ylipäätään alkanut kiinnostamaan potalla istuminen; vaikka kokeiltiin kirjat ja videot ja muut, niin aika nopeasti neiti potalta ponkaisi ylös.

Luin 1,5-vuotispostausta ja tuntuu, että Meea on siitä kasvanut, reipastunut ja itsenäistynyt ihan hirveästi. Meea ei todellakaan ole mikään vauva enää, vaan rohkea ja ihana pieni taapero, iso tyttö! Hän myös itse kutsuu itseään välillä isoksi tytöksi (etenkin silloin kun haluaa itse tehdä jonkin asian ja uskoo sen osaavansa) tai sanoo "Meea on kaski vuotta!".

Touhukas, huumorintajuinen, iloinen, kohtelias, vilkas ja kujeileva neiti - edelleenkin.

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.