Joulupaketointia - ruskeaa, punaista ja Dymoa

Minun mielestäni lahjojen paketointi on yksi kivoimmista jutuista. On ihanaa valita käärepapereita, miettiä nauhoja ja muita koristeita, suunnitella mitä twistiä lahjapaketteihin voisi tehdä... Ja toki ihan siis jo lahjojen antamisen ilo on yksi asia, mikä paketoinnista tekee niin mukavaa - kun voi miettiä jo etukäteen siinä vaiheessa, mitähän lahjan saaja paketistaan tuumii ja mahtaako hän tykätä paketin sisällöstä.

En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka innostuvat kaupan ilmaisesta joulupaketoinnista - vaikka se välillä joulukiireiden keskellä helpottaisikin arkea huomattavasti. Ja vaikka mies joka joulu sitä ehdottaa.

Jouluna paketoitavaa riittää ja joulu onkin sekä huonoa että hyvää aikaa paketointiin panostamiseen.

Hyvää siksi, että "monistamalla" pystyy tekemään kerralla monta ihanaa pakettia. Kun kerran on keksinyt hyvän idean, sitä voi käyttää useammalle lahjansaajalle - tai siis paketoida useamman paketin samalla idealla.

Huonoa siksi, että jos ideoita on monta, ei niitä välttämättä pysty kaikkia toteuttamaan - etenkään jos toteutus vaatisi panostamista turhan moneen erilaiseen paketointivälineeseen. Siksi niissä erilaisissakin ideoissa pitäisi olla jollain tasolla sama linja; niin että ideat on helppo toteuttaa suhteellisen samoilla välineillä. Lisäksi kun paketteja on monta (!!), ei aika riitä panostamaan yhteen pakettiin kovin montaa minuuttia. En laskenut tänä jouluna paketoimieni pakettien kokonaislukumäärää, mutta  veikkaisin luvun olevan pyöreästi viitisenkymmentä.

Joulupaketoinnin osalta itselläni on yleensä monia ideoita yhdelle joululle. Etenkin sen jälkeen, kun omat paketointitarpeet on jo ostettu, bongaan yleensä ihanampia ja parempia ideoita - ja harmittelen, etten tullut toteuttaneeksi tuollaista. Esimerkiksi tänä jouluna ihanat kultaiseen ja hopeiseen glitter-paperiin käärityt lahjat hurmasivat minut viime viikolla! Myös paperista tehdyt (kuulemma helpot) "hapsutähdet" pakettien päälle jäivät tänä vuonna toteuttamatta, kun tähdet eivät olisi kunnolla istuneet muuhun paketointi-ideaani (enkä olisi kyllä niitä ehtinyt tekemäänkään kuin ehkä jonain yönä...).

Kuten joulushoppailuista (eli jouluhulluudesta!) kirjoittaessani mainitsinkin, tulin ostaneeksi joulua tekosyytä käyttäen Dymon ja aakkosleimasimet. Molemmat ovat olleet omalla ostoslistallani jo pitkään. Leimasimille tuli käyttöä joulukorteissa (ihan siis siksi oli pakko käyttää, kun leimasimet nyt oli ostettu!), joten Dymoa oli käytettävä joulupaketoinnissa. Ja itse asiassa siitä Dymosta (ja sen ostohaaveista) tämä joulupaketoinnin "teeman" idea alunperin lähtikin.

Pinterestissä tuli vastaan ihania ideoita Dymon käytöstä paketoinnissa ja pakettikorteissa. Ihan kaikkia näitä ideoita en pystynyt toteuttamaan; osa jäi toteuttamatta jo ihan siksikin, että en löytänyt vihreää Dymo-nauhaa. Punaistakin ostin vaan yhden rullan (3 rullan paketissa yhtenä värinä), joten se loppui kesken jo paketoinnin alkuvaiheessa...

Eilen sain viimeisetkin paketit paketoitua; muun muassa tällaisia paketteja omasta paketointipajastani lähtee - tai on jo lähtenyt - matkaan.

Tonttupaperia ja ruskeita pakettikortteja jäi vielä sen verran yli paketointiurakkani päätteeksi, että samantapaista teemaa riittää ensi jouluksikin - ainakin muutamaan pakettiin. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Lumiukkosoppaa päiväkodin tädeille

Viime vuonna tein päiväkodin tädeille joulumuistamiseksi ihanat cookiepurkit (jollaisen ottaisin mieluusti itsekin joululahjaksi!), tänä vuonna jatkettiin hieman samalla herkkulinjalla.

Päiväkodin henkilökunnalle on sinänsä vähän haastavaa miettiä joulumuistamista, kun ei kuitenkaan tunne heitä kovin hyvin. Mitään lapsen tekemään ihastuttavaa diy-juttua ei viitsi heille antaa ja koriste-esineitä yms varmaan tulee joka tuutista. Siksi ruokalahjat ovat minun mielestäni parhaat - ne (toivottavasti!) menevät joka tapauksessa käyttöön!

Eilen vietiinkin päiväkotipäivän päätteeksi tädeille lumiukkosoppaa!

Bongasin tämän ohjeen pari kuukautta sitten - muita lahjoja miettiessäni - ja tämähän soveltuu mainiosti päiväkodin tätien lahjaksi. Mukava ruokalahja, jolle tulee todennäköisesti käyttöä; talviaiheinen ja sopivasti lapsellinen. Aivan täydellinen!

Omiin lumiukkosoppiini ainesosiksi tuli annospakattua kaakaota, karkkikeppejä, vaahtokarkkeja ja suklaakarkkeja; mukiin pakattuna.

Paketointi itsessään ei tällä kertaa ollut kovin kaunis, kun alkuperäinen ideani - pahvilappusen pakkaaminen mukin sisälle - ei toiminutkaan, kun mukit olivatkin alkuperäistä suunnitelmaa pienemmät. Piti soveltaa kiireessä uusi paketointimalli ja tämä nyt oli ainoa, jossa pahvilappunen ei rypistynyt kasaan... Pahvilaput kun oli jo valmiina (tai no, lähes valmiina), joten en jaksanut enää alkaa uusia versioita niistä kyhäilemään. Joten näillä mennään...

Tämä idea oli sen verran hyvä, että väsäsin muutaman paketin joulupukin konttiin myös ilman mukia - hyvin toimivat nämäkin. Sellofaanipaketti itsessään on jo niin kivan näköinen, ettei tarvitse välttämättä edes lahjapaperia kääreeksi!

Ruoka-aiheiset lahjat päiväkodin tädeille tuntuvat olevan suosiossa ja omasta ideapankistani löytyy ideoita herkkulahjoihin vielä useammalle tulevalle vuodelle. Ainakin karkkikuuset ja pilttipurkeista tehdyt possut olisivat aivan ihastuttavia! Voi tosin olla, että vuoden päästä mielessä on jo jokin toinen ihana idea - niitä kun on Pinterest pullollaan. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Punajuuri-auralaatikko

Näin joulun alla reseptipuolelta jakoon menee yksi omista - uusimmista - joulupöydän suosikeistani. Punajuuri-auralaatikko, josta kerroin jo joulupöytä-bloggauksessanikin.

Punajuuri-auralaatikkoa tein ensimmäisen kerran jouluna 2013 - ja siitä lähtien joka joulu. Tänä jouluna - kun ei vietetä aattoa kotona, eikä joulun jälkeisistä vieraistakaan ole tarkkaa tietoa - meinasin jättää tämän laatikon tekemättä, mutta niin vaan päädyin jälleen pakkaamaan ostoskärryihin punajuuria ja aloittamaan tämän show:n.

Punajuuri on melko sotkeva ainesosa - siksi sitä kokataan meillä aivan liian harvoin. Punajuurihan on herkullista, mutta hyvin hyvin harvoin jaksan lähteä sitä kuorimaan tai pilkkomaan. Nyt teinkin sitten samalla kertaa myös uunijuureksia sunnuntain lounaaksi (nam!), joten tuli yhdet sotkut kahdella iskulla - vai miten se nyt menikään.

Tätä nimenomaista punajuuri-auravuokaa olen tehnyt pariin otteeseen vuosien varrella myös muulloin kuin jouluna. Sopii mainosti ruuaksi ihan pelkältäänkin, mutta erityisesti liharuuan (ihan siis vaikka lihapullien) kera!

Punajuuri-auralaatikko

1 kg punajuuria
1 pkt Aura-juustoa
1 prk creme fraichea
1,5 dl ruokakermaa

Kuori punajuuret. Keitä ne kypsiksi (reilu tunti). Jäähdytä punajuuret keittämisen jälkeen. Raasta punajuuret (helpointa raastaminen on yleiskoneella, mutta käsinkin varmasti onnistuisi).

Sekoita punajuuriraasteen sekaan Aura-juusto murustettuna. Lisää creme fraiche ja kerma, sekoita tasaiseksi massaksi.

Annostele uunivuokiin/foliovuokiin; vuokien koosta riippuen saat 1-2 vuuallista. Paista 175 asteessa n. 40 min.

Eilen tekemääni versiota twistasin itse hieman hunajalla; toivotaan, että se uudistus ei vienyt makua huonompaan suuntaan. En usko. Se selvinnee joulun jälkeen, kun laatikko kaivetaan pakastimesta esiin. :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kirje joulupukille

Tämä äiti kirjasikin jo blogin kautta neidin puolesta toiveita joulupukille, mutta neiti halusi itsekin vielä kirjoittaa joulupukille kirjeen.

Käytiin viime viikonloppuna kertomassa joulupukille ihan oikeastikin meidän lahjatoiveet (Meealle barbie, nukke ja joulukuusi - äidille lompakko, mielellään täytenä) - sen varsinaisen joulupukin kirjeen lisäksi.

Joulupukin juttusilla Prismassa.

Toiveita on kuitenkin tullut useammassa erässä ja tätä joulupukin kirjettä onkin kirjoitettu useampana päivänä. Lisäksi kirjasin tähän ylös myös noista viime viikonloppuisista - joulupukin kirjaan kirjatuista - toiveista myös joulukuusen; muut toiveet Meean listasta jo löytyivätkin.

Tämä joulupukin kirje on tehty ilman lelulehtien apua - niitä selatessaan kun neiti haluaisi aivan jokaisen tavaran, tai vähintään yhden per sivu. Siksi joulupukin kirjeeseen on kirjattu toiveita vain silloin, kun toiveet ovat tulleet spontaanisti.

Sen lisäksi neiti kirjoitti tänä aamuna ihan itse joulupukille kirjeen. Kirjaimista ei saa selkoa toistaiseksi kukaan (tuskin edes pikkuneiti), mutta kuulemma siinä lukee ainakin "Isi vaan itkee turhasta, Meea ei yhtään itke turhasta, äitikään ei itke." :D

Tällaiset kirjeet joulupukille on tähän mennessä saatu aikaan. :)

Mielenkiintoisia ovat toiveet - viimeinen tosin toteutui jo eilen, kun isi löysi autokatoksesta tontun sinne jättämän kuusen!

Saa nähdä ehditäänkö joulupukille kirjoittamaan lisää kirjeitä joulupukille ennen joulua - onhan tässä nyt kuitenkin vielä muutama päivä aattoon.

Nämä kirjeet vietiin tänään ulos tontun löydettäväksi. Tonttu oli ne käynytkin heti hakemassa; Arttu-hauva oli kuulemma ikkunasta nähnyt tontun sillä aikaa, kun me oltiin pulkkalenkillä! Vähän oli pikkuneiti pettynyt, kun ei lahja tullutkaan heti - mutta jaksanee kuitenkin odotella aattoon saakka. Saa nähdä, tulevatko pikkuneidin lahjatoiveet tänä jouluna toteutumaan. :D

Sen verran hämärsi ulkona jo tontulle kirjettä piilottaessa, että kännykän kuvat menivät pikselimössöksi. :(

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Mikä kuuluu joulupöytään?

Joulunvietto on asia, johon jokaisessa perheessä liittyy omat perinteet. Toisille joulusauna on ehdoton asia, josta ei voi tinkiä - toisten on pakko katsoa aattoaamuna Lumiukko televisiosta tai päivä ei lähde käyntiin.

Asia, joka myös jakaa mielipiteitä, on joulupöydän tarjoilut. Mikä on ehdotonta joulupöydässä? Mikä kuuluu jouluun? Mitä joulupöytään ei missään nimessä voi laittaa?

Reseptit itsessään ovat myös toinen asia; millä twistillä laatikko pitää tehdä vai luotetaanko perinteiseen tapaan. Itse olen omat reseptini haalinut pitkälti omalta äidiltäni (joista ainakin osa hänen äidiltään, eli mummultani) ja niillä mennään. Suosin siis itse tehtyä - niistä kaupan versioista en ole koskaan hirveästi tykännyt (eikä niitä meillä kotona ole syötykään), vaikka kuulemma nykyisin eivät enää niin teollisen makuisia olekaan. Vaikka nytkin ollaan viettämässä aattoa poissa kotoa, aion tehdä tulevana viikonloppuna pakastimeen valmiiksi ainakin pari laatikkoa; mies kun saa töistä kinkun, niin paistetaan se joulun jälkeen kotona - kinkku kaipaa seurakseen tottakai myös laatikoita.

Koska ne tosiaan joulupöydän pakolliset tarjottavat ja ehdottomat inhokit jakavat mielipiteitä - ajattelinkin kirjoittaa, mitä minun mielestäni joulupöydässä on oltava!

Joulupöydän antimia vuodelta 2013.

Pakolliset ja välttämättömät

Pakolliset ja välttämättömät -listaus luonnollisesti koostuu pääosin niistä jouluruuista, joita lapsuudessani olen syönyt. Toki joulupöydässä on yleensä ollut muutakin (mm. peruna- ja lanttulaatikkoa), mutta listasin nyt vaan ne ruuat, jotka itselleni ovat ns. välttämättömiä.

Kinkku
Vaikka itse olenkin "oppinut" syömään joulukinkkua vasta viime vuosina, kinkku on ehdoton pakollinen asia joulupöydässä. Jos joulupöytään hankittaisiin vaan yksi ruoka, se olisi kinkku. Piste.

Porkkanalaatikko
Ainoa näistä perinteisestä "juureslaatikoista", joita itse syön - tai mitä lapsena söin. Edelleen tämä on yksi herkuistani ja minulle tekee joulun tunnun.

Parin vuoden takainen porkkanalaatikko menossa pakastimeen. 

Makea makaronilaatikko
Mummun tekemä makea makaronilaatikko oli parasta jouluruokaa, mitä lapsena tiesin. Mummun ohjeella sitä edelleen tehdään, mutta eihän se tietenkään enää yhtä hyvää ole. Aivan pakollinen lisä omaan joulupöytääni! Ja minulle siis ehdottomasti perinteinen joululaatikko; vaikka tiedän, ettei moni ole tätä koskaan maistanutkaan - saati syönyt joulupöydässä.

Rosolli
Vaikka rosollin tekeminen onkin aikaa vievää, on sekin silti pakollinen lisä joulupöytään. Itse nautin rosollin mieluiten kermavaahdon kera (joka on yleensä värjätty tipalla punajuurilientä vaaleanpunaiseksi) ja se on kyllä kovin herkullista. Niin ja ehdottomasti rosolli ilman silliä! Suolakurkustakaan en tykkää enkä sitä muuten syö, mutta rosollin joukossa se menettelee.

Rosollia ja joulukattausta viime vuoden välipäiviltä.

Tuoreet lisäykset

Tuoreilla lisäyksillä tarkoitan niitä joulupöydän antimia, joita itse olen viime vuosina - ikiomassa kodissa vietettyinä jouluina - joulupöytään laittanut. Koska näitä on ollut tarjolla vasta muutamana jouluna, ei voi sanoa, että nämä olisivat perinteisiä tai välttämättömiä. Uskon, että vuosien kuluessa nämä kuitenkin nostavat itsensä perinteisten listaan omassa joulupöydässäni. Nämä kaikki ovat sellaisia, joita olen itse tehnyt ensimmäistä kertaa jouluna 2013, kun vietettiin ensimmäistä joulua omassa kodissa. Nämä osoittautuivat nappivalinnoiksi ja ovat päätyneet joulupöytään senkin jälkeen.

Bataattilaatikko
Bataatista on tullut aikuisiällä yksi lemppareistani ja muistaakseni alunperin eräs silloinen työkaverini suositteli bataattilaatikkoa joulupöytään. Kokeilin ja tästä tuli kertaheitolla the ultimate joulusuosikkini! Bataatti vaan on niin hyvää, että tätä laatikkoa voisi syödä vaikka kuinka paljon - ja usein tulee syötyäkin! Bataattilaatikko oli myös viime vuonna ehdoton pikkuneidin herkku; hän toki muutenkin tykkää äitinsä tavoin bataatista. Bataattilaatikko lienee kasvattanut suosiotaan joulupöydässä viime vuosina ja suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan!

Bataattilaatikko - tämä itse asiassa taitaa olla viime vuoden maidoton/munaton allergiaversio; joka sekin oli erinomaista!

Ja toinen uudehko suosikkini; punajuuri-auralaatikko.

Punajuuri-auralaatikko
Muutama vuosi sitten täysin uusi tuttavuus - joka sopi kuitenkin jouluruokien yhteyteen erinomaisesti. Toki nämä punajuuriruuat ovat aina vähän ikäviä kokata sotkevuutensa vuoksi (jonka vuoksi punajuurta meillä syödään aivan liian vähän!), mutta on se kyllä sen arvoista. Tätä laatikkoa olen itse asiassa tehnyt pariin otteeseen joulun ulkopuolellakin, eli soveltuu ihan perus-arkiruuaksikin.

Omenainen kastike kinkulle
Ensimmäisenä kotona vietettynä jouluna tein muistaakseni kahdenlaista kastiketta kinkulle. Tämä omenahilloa sisältävä versio sulatti oman sydämeni ja sopii erinomaisesti kinkun kaveriksi. Toki esimerkiksi mies tyytyy edelleenkin toisinaan pelkkään sinappiin - mutta itse kun en sinapin mausta tykkää, tuo kinkunkastike mukavan lisän kinkun syöntiin. Pohdin itse asiassa aiemmin, että jättäisin tämän kastikkeen joulunjälkeisistä ruuistamme tekemättä, mutta voi kyllä olla, että teen silti - on tämä sen verran herkullista! Käyttämäni resepti löytyy täältä, jos joku muukin haluaa testata. :)

Ei missään nimessä näitä

Kuten huomaa, niin ylläolevista listauksistani on jäänyt pois muun muassa peruna- ja lanttulaatikko sekä silli. Ne ovat jouluruokia, joita en itse syö, mutta jotka kuitenkin mielestäni kuuluvat joulupöytään. Ne eivät minulle ole mitenkään pakollisia (eli joulu ei mene pilalle, vaikkei niitä pöydässä olisikaan), mutta perinteikkäästi joulupöytään kuuluvia kuitenkin.

On kuitenkin muutama jouluruoka, joita itse en miellä joulupöytään kuuluvaksi, enkä niitä koskaan omaan joulupöytääni kattaisi.

Maksalaatikko
Meidän perheessä koira on ainoa, joka maksalaatikkoa syö. Ihan oikeasti. Minusta maksalaatikko ei muutenkaan ole ihmisten ruokaa (kyllä, olen kertonut tämän useaan otteeseen myös niille työkavereille, jotka lounaaksi ovat lämmittäneet kaupan maksalaatikon), eikä näin ollen todellakaan kuulu joulupöytään. Monelle hyvin perinteinen jouluruoka, mutta itse en kyllä ymmärrä lainkaan. :D

Lipeäkala
Muistelisin, että lapsuudessani joskus on joulupöydässä ollut lipeäkalaa tarjolla, mutta viime vuosina se on kyllä kadonnut. Mikä on siis hyvä. Sinänsähän minulle on aivan sama, mitä joulupöydässä on tarjolla (kunhan sieltä siis ne omat herkkuni löytyvät :D ), mutta lipeäkalassa ongelmana on myös sen ominaistuoksu - eli haju. Eli parempi vaan, mikäli pysyy kaukana omasta joulupöydästäni. ;)

Mikä on oma ehdoton joulupöydän suosikkisi? Entä inhokkisi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kasvislasagne

Viikonloppuna tein pitkästä aikaa herkullista kasvislasagnea. Pitkästä aikaa siksi, että tämän tekeminen kestää kohtuullisen kauan (pilkottavien kasvisten määrästä johtuen), joten kovin usein kasvislasagnea ei jaksa alkaa tekemään.

Mutta on se kyllä todella herkullista! 

Ohje on joskus bongattu netistä, mutta olen (tapani mukaan) muutellut sitä hieman omaan makuun paremmin sopivaksi - ja helpommaksi valmistaa. :)

Kasvislasagne

lasagnelevyjä

1 munakoiso 

1 kesäkurpitsa
1 paprika
kirsikkatomaatteja (melkein täysi rasia)

Tomaattikastike:
öljyä
1 sipuli
3 rkl ketsuppia
1 prk tomaattimurskaa
2 dl omenamehua
ripaus sokeria
1 rkl oreganoa
suolaa

Juustokastike:
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
150 g juustoraastetta


Itketä munakoiso; viipaloi munakoiso, ripottele viipaleille vähän suolaa ja anna niiden itkeä. Pyyhi pois pinnalle noussut neste.

Leikkaa kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Paista kasvikset öljyssä pannulla kypsiksi.

Viipaloi kirsikkatomaatit ja laita odottamaan.

Tee tomaattikastike. Hienonna sipuli ja kuullota se öljyssä. Lisää muut aineet sekoittaen. Hauduta kastiketta n. 10 minuuttia.

Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa, lisää sekoittaen jauhot ja maito. Anna kuumentua. Hauduta hetki, ja lisää reilu puolet juustoraasteesta.

Levitä tomaattikastiketta vuoan pohjalle (n. 1/3 kastikkeesta). Tee lasagnekerroksia; kerrosten määrä riippuu vuuan koosta. Lado päällekkäin lasagnelevyjä, kasvisseosta ja tomaattikastiketta. Laitan yhteen väliin päällimmäiseksi (ennen lasagnelevyjä) myös n. 1/3 juustokastikkeesta.

Kaada päällimmäiseksi (lasagnelevyjen päälle) juustokastike. Asettele päälle tasaisesti viipaloidut tomaatit ja juustoraaste.

Kypsennä kiertoilmauunissa 175 astetta, n. 30-45 min. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Omatekoisia herkkuja linnuille

Pari viikkoa sitten tehtiin pikkuneidin kanssa herkkuja takapihan linnuille. Lintulauta on ollut yksi Meean suosikkijuttuja tänä talvena ja joka ulkoilukerralla käydään yhdessä tarkistamassa, että linnuilla on vielä ruokaa jäljellä.

Kun vastaan tuli idea omatekoisista herkuista linnuille, eihän sitä ideaa voinut jättää käyttämättä!

Ja nämähän olivat älyttömän yksinkertaiset tehdä - vaikkakin ilmassa oli eriäviä mielipiteitä toteutuksesta ja otettiin uusiksi muutaman kerran. Kuvassa näkyvä lautanen ei siis ollut paras vaihtoehto, vaan pohjalle on oikeasti fiksuinta laittaa paksu kerros foliota. ;)

Ainesosat olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan:
- sulatettua kookosrasvaa
- linnunsiemeniä (meillä siis auringonkukan siemeniä)

Näitä kahta ainesta laitetaan piparkakkumuotin sisälle sopivassa suhteessa ja sekoitetaan keskenään. Ja sinne piparkakkumuotin pohjalle tosiaan kannattaa laittaa tiiviisti paksu kerros foliota. Ja muistaa, ettei kaada kookosrasvaa tulikuumana muotteihin. :)

Keskelle tehdään reikä pillillä - eli siis se pilli jätetään törröttämään pystyyn.

Muotit pakastimeen (itse nostelin ne vielä foliovuokaan) ja annetaan jäätyä. Kun ovat jäätyneet/jähmettyneet, pillin voi poistaa ja laittaa reikään narun, josta herkun saa ulkona roikkumaan.

Me vietiin viimeinen sydämenmuotoinen linnunherkku ulos naposteltavaksi tänään, joten hyvin näyttäisivät pakastimessa säilyvän hetken aikaa.

Helppoa valmistaa ja mukavaa vaihtelua lintulaudalle. Ja mikä parasta - taapero oli jälleen kerran fiiliksissä puuhailusta; tehtiinhän nyt ruokaa ihanille takapihan linnuille!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Jouluaskarteluna lumiukko

Pikkuneidin askarteluinnostusta on saatu nyt viime päivinä ruokkia, kun ollaan kotonakin askarreltu vaikka mitä.

Joulukorteista ja joululahjoista (joihin liittyy myös neidin askartelua) ei uskalla vielä blogissa kertoa sen tarkemmin, mutta ajattelin esitellä ihastuttavan lumiukon, jonka tekemiseen vaadittavat tarvikkeet neiti sai joulukalenterista tiistaina.

Kolmen erikokoisen styroxpallon päälle muovailtiin Foam Clay -massaa ja neiti oli aivan fiiliksissä. Hän on aiemmin mummin kanssa tehnyt samasta massasta hämähäkkejä (ennen Halloweenia) ja muisti heti, että tämä on samaa massaa. Nämä helmimassat ovat aika hintavia (2 e per purkki ja lumiukkoon kului koko purkillinen), mutta ovat ne kyllä myös helppoja käsitellä! Ja ainakin meidän 2,5-vuotias oli todella innoissaan tällaisesta helposta askartelusta.

Kasasin lumiukon palloista hammastikkujen avulla ja nostettiin se hyllyn päälle kuivumaan. Monen monta kertaa Meea kyseli, että joko on lumiukko kuivunut. Oli nimittäin puhetta, että laitetaan sille sitten vielä silmät ja kaulahuivi.

Viimeistely venyi viikonloppuun, mutta lauantaiaamuna neiti kyllä siitä muistutti - jopa ennen joulukalenterin avaamista! :D Ja kylläpä siitä lumiukosta tulikin ihastuttava! Nyt se on kunniapaikallaan neitokaisen omassa hyllyssä. :)

Lisää jouluaskartelua meidän perheessä on luvassa vielä; ihan jo siksikin, että joulukalenterista on tulossa vielä muita tarpeita askarteluun. Mikäli Meea innostuu, voidaan kaivaa askartelulaatikosta tarvikkeita vielä johonkin muuhunkin ja viettää esimerkiksi ensi viikonloppuna laatuaikaa askartelun parissa. :)

Ja on sitä jouluaskartelua harjoitettu päiväkodissakin; sieltä on jo kotiutunut lumihiutale ja ihastuttava kynttilä, jotka pääsivät kunniapaikalle keittiön ikkunaan.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kanatortillat

Hyvin alkanut reseptien keruu blogiin on hiljentynyt - osittain siksi, että en koskaan muista kuvata niitä "perusruokia". Niitä, joita kokataan kohtuullisen usein ja joista haluaisin saada reseptit talteen blogiin.

Nyt ajattelinkin tehdä rohkean valinnan ja saada täytettä blogiin herkullisella kanatortillareseptillä - vaikka kuva puuttuu. Blogia olen kyllä näpytellyt viime päivinäkin hyvin ahkerasti, mutta bloggaukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne uskaltaa blogissa julkaista vasta lähempänä joulua - tai joulun jälkeen. Joulukortteihin ja joululahjoihin liittyviä bloggauksia siis luvassa, mutta niiden julkaisua täytyy vielä malttaa odottaa hetki!

Mutta siihen reseptiin. En itse asiassa muista, mistä resepti aikoinaan on löytynyt. Jotenkin muistelisin, että jo opiskeluaikoinani Vaasassa näitä tortilloita tein ja pieni aavistus olisi, että eräältä opiskelukaveriltani resepti olisi tarttunut matkaan. Voi olla, että muistan väärin - joka tapauksessa nämä tortillat ovat olleet vakioresepti jo yli kymmenen vuoden ajan!

Kanatortillat

400 g broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
1 pss fajita-mausteseosta
1 prk creme fraichea
1 paprika
1 pkt tortilloita
150 g mozzarella-juustoraastetta
1 kermaviili
1 taco-dippi

Paista kanat ja sipuli pannulla kypsäksi. Mausta fajita-mausteseoksella. Sekoita joukkoon purkki creme fraichea. Lisää joukkoon vielä pieneksi kuutioitu paprika ja anna kiehua hetki.

Levitä täytettä tortillalevylle ja kääri tortilla tiiviiksi rullaksi. Asettele rullatut tortillat uunipellille vierekkäin. Ripottele rullattujen tortilloiden päälle mozzarella-juustoraastetta.

Paista kiertoilmassa 175 asteessa n. 5-10 min, kunnes juusto on sulanut ja hieman ruskistunut. Tee sillä aikaa dippi, eli sekoita valmis jauhepussi kermaviiliin.

Tarjoa kanatortillat dipin ja raikkaan salaatin kera.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Taaperon lautapelit

Pelaaminen on muodostunut meille hittijutuksi syksyn aikana. Jotain pelejä on testailtu jo aiemminkin, mutta vasta syksyn myötä neidin keskittymiskyky on riittänyt pidempään pelailuun. Joululahjatoiveiden kärjessä meillä onkin lautapelit, jotta päästään kokeilemaan vielä erilaisia pelejä - neiti kun nyt selkeästi nauttii pelaamisesta (ja joulupukilta sainkin jo vihjeitä, että lautapelivalikoima tulee jouluna lisääntymään!).

Minusta lautapelien pelaaminen on äärimmäisen mukavaa koko perheen yhteistä tekemistä; toivon että Meean kasvaessakin perinteiset lautapelit kiinnostavat (tietokonepelien ohella) ja voidaan vaikkapa viettää peli-iltoja! Meiltä kotoa löytyy siis jonkin verran muitakin lautapelejä, mutta niitä on kyllä viime vuosina pelattu hävettävän vähän - en edes muista milloin viimeksi!

No, joka tapauksessa - ajattelin esitellä, millaisia pelejä pikkuneidin kaapista tällä hetkellä löytyy. Pelit esittelyssä saantijärjestyksessään. :)

Muistipeli

Alkuvuodesta Meean kummitäti kävi kylässä ja oli ottanut mukaansa oman muistipelinsä. Meea ei ollut aiemmin muistipeliä pelaillutkaan ja neiti oli kummitädin opettamasta pelistä haltioissaan. Siinä määrin, ettei äidin auttanut muu kuin ostaa Meealle oma muistipeli. :D Tämä on siis ollut Meean ihkaensimmäinen peli!

Muistipelin osalta keskittymiskyky on kasvanut pikkuhiljaa ja parien määrää on lisätty jatkuvasti. Sen verran hyvämuistinen ja terävä tyttö on kyseessä, että ihan oikeasti pärjää pelissä paremmin kuin äitinsä!

Pikku Myy -peli

Pikku Myy -peli on tällä hetkellä yksi ehdottomista lempileikeistä - ja kyseisen pelin esittelinkin jo Hesburger-aiheisessa bloggauksessani. Peli on tosiaan tullut meille Hesen lastenaterian leluna keväällä/kesällä; neiti valitsi sen itse ja oli kyllä hyvä valinta!

Pelissä käännetään laattoja ja kerätään Pikku Myyn kuvia. Voittaja on se, joka saa eniten Pikku Myy -kortteja - meille tosin usein tulee Meean mielestä korttien määrästä huolimatta "satapeli", eli tasapeli. :) Pelissä näkinkengät ovat tavallaan "tyhjiä" kortteja ja Haisuli varastaa itselleen yhden kortin. Hyvin yksinkertainen, mutta vaatii kuitenkin keskittymistä ja malttia - etenkin jos pelaajia on useita. Pikku Myy -peliä pelataan lähes päivittäin ja kuten aiemmin kirjoitinkin; neiti pelaa jo aivan suvereenisti ja eläytyy täysillä - räkäinen nauru täyttää kodin silloin, kun äiti tai isi kääntää Haisuli-kortin. :D

Domino

Domino puolestaan on narunveto-palkinto Linnanmäeltä viime kesältä. Pakko myöntää, että Domino on peli, joka pitäisi kaivaa esiin kaapista ja kokeilla, josko sen pelaaminen jo sujuisi. Viimeksi kokeillessa (alkusyksystä) ei nimittäin onnistunut - mutta nyt tuo pelaaminen on muutenkin alkanut kiinnostaa ihan eri tavalla. Ja vaikkapa muistipelin suhteen huomaa kyllä, miten neidin keskittymiskyky on viime kuukausien aikana kasvanut. Meidän Dominossa ikäsuositus taitaa olla 4+, joten sen vuoksi ei kovin monesti olla tätä vielä kokeiltukaan.

Kalapeli

Kalapeli eli ongintapeli on uusin lisä neidin pelivalikoimaan. Peli on ostettu jo syksyllä, mutta neiti sai sen vasta pari viikkoa sitten - palkintona pottaan tulleesta kakasta. Sitäkin on ehditty tänä aikana pelaamaan jo monta kertaa; se ei vaan selkeästikään ole iltojen peli, koska väsyneenä onginnasta ei tule mitään ja Meea menettää hermonsa samantien, jos ei kala ensimmäiseen ongen heilutteluun nappaa kiinni. :D

Ensimmäistä kertaa pelatessa kyllä itsekin ajattelin, että nyt taisi kyllä olla vähän turhan vaikea peli, kun ei onginnasta meinannut tulla yhtään mitään. Mutta hyvinhyvin nopeasti neiti tajusi pelin idean ja nappasi jo parin minuutin harjoittelun jälkeen ensimmäisen kalansa! Keskittymistä tämä peli vaatii, eikä vielä olla päästy tyhjentämään allasta kaloista kokonaan, vaan ollaan lopetettu pelaaminen Meean jaksamisen mukaan - parhaimmillaan neiti on onkinut ehkä 8 kalaa yhdellä pelikerralla.

Näiden pelien lisäksi toki palapelit ovat edelleen meillä hitti. Tällä hetkellä 33 palan palapeli taitaa olla isoin, jonka neiti osaa kohtuullisen hyvin tehdä yksin. Se on samalla myös toiseksi isoin palapeli, joka meiltä löytyy; 50 palan palapeliä ei vielä olla kokeiltukaan tehdä.

Lautapelien pelaaminen on yksi sellainen asia, jonka toivon säilyvän meidän perheessä pitkään. Ihan jo verrattuna tietokonepeleihin lautapelit ovat hyvä vaihtoehto - lisäksi ne ovat mukavaa koko perheen ajanvietettä. Niissä vanhempienkin on pakko osallistua, sillä lautapelien pelaaminen ei yksin onnistu. ;)

Millaisia lautapelejä teiltä löytyy? Mikä on oma lautapelisuosikkisi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.