Ensimmäinen hammaslääkäri

Meidän kunnassa pienokaisille on suotu mahdollisuus päästä hammaslääkäriin ensimmäistä kertaa jo 6 kk iässä. Google nimittäin kertoi, ettei tilanne ole sama kaikkialla; joillain paikkakunnilla hampilääkäriin pääsee ensimmäistä kertaa vasta vuoden iässä - tai jopa myöhemmin.

Meilläkin aika oli alunperin samalla viikolla kun 6 kk tuli täyteen, mutta kovan flunssan takia jouduttiin siirtämään aikaa eteenpäin. Viime viikolla sinne vihdoin päästiin ja reissu meni oikein hyvin.

Meeaa ei paljoa jännittänyt - eikä siihen kyllä ollut tarvettakaan. Täti kertoi lusikan käytöstä, hammastahnasta, kiinteiden ruokien maistelusta ja tutista. Lusäksi hän vilkaisi pikaisesti suuhun ja ihasteli kahta alaleuan helmeä. (Viime päivien itkuisuudesta päätellen kolmas helmi on jonnekin pian tulossa; vielä ei tunnu ikenissä mitään, mutta kutittaa ja kiukuttaa.)

Eipä siellä hampilääkärissä - tai siis suuhygienistillä - juurikaan uutta asiaa tullut, tai ainakaan sellaista, mitä ei neuvolasta voisi muutoin saada kysymällä selville. (Ja itse asiassa aion toimia vastoin saatua ohjeistusta siitä, että hammastahnaa saa ehdottomasti käyttää vasta 3-vuotiaana...) Mutta saatiinpahan ainakin ilmainen hammasharja Meealle ja hammastahnanäytetuubeja itselle. :D

Seuraava käynti onkin sitten heti perään 3-vuotiaana! 

Puolivuotiskuvaus

Halusin ikuistaa Meean laadukkaisiin otoksiin jo vauvaiässä (lue: ennen 1-vuotispäivää), joten käytiin viime viikolla puolivuotiskuvauksissa.

Studio Varjo on tuttu minulle työn kautta, joten kuvauspaikan valinta ei tuottanut ongelmia. Kyseisen firman ja sen kuvaajan Pasin ottamat kuvat eivät ole niitä peruspönötyskuvia studiossa, vaan niissä on särmää ja persoonaa. 

Kuvaukset sujuivat hienosti, vaikka aamulla vauvauinnissa itsensä väsyttänyt neiti olikin unessa vielä kun saavuimme kuvauspaikalle. Ensimmäisenä suunnitelmana olikin itse asiassa hyödyntää unta ja napata ekat kuvat nukkuvasta Meeasta - joka luonnollisesti heräsi heti, kun kuvauspaikka tätä varten saatiin kuntoon. :)

No, hereillä olevasta Meeastakin saatiin ihan hyvät kuvat. Alla muutama otos todisteeksi. :)

Vielä pysytään paikallaan, vaikka on jo kova into eteenpäin. 

Kukkuu!

Tuijotuksen kohteena äiti. 

Ikkunalaudalla kujeilemassa.

En olisi uskonut, että meidän pirpanasta saa näinkin seesteisen kuvan. 

Hienoja kuvia saatiin ja olen kyllä erittäin tyytyväinen näihin otoksiin. Etenkin, kun ikkunalaudalla istuskeleva Meea ei oikeasti vielä osaa ihan kunnolla istua. :D

Niin ja saatiin lopuksi pari joulukuvaakin tonttulakki päässä. Mikäli suunnittelemani lapsi+koira -joulukorttikuvaus kotioloissa ei onnistu (lapsesta tai koirasta johtuvista syistä), on niissä varavaihtoehto tämän vuoden joulukortiksi. Montaa näitä (onnistuneita) kuvia ei tullut, kun kuvausten loppuvaiheessa iski jo väsy - kuten alla olevasta kuvasta näkyy. :)

Kuvausten viimeinen otos ja uupunut malli.

Sormiruokailuharjoittelua

Ruoka on se isoin juttu meidän elämässä just nyt. Soseiden maistelu, uudet maut, uudet makuyhdistelmä, allergiaoireiden jännittäminen, nokkamukin käytön harjoittelu - jopa korvikemaidon vaihtaminen ykkösestä kakkoseen.

Nyt tähän kastiin tuli vielä uusi ihmetyksen aihe, kun sunnuntaina testattiin ensimmäistä kertaa sormiruokailua. 

Sormiruokailua ihan ekaa kertaa!

Se on kumma juttu, että vaikka Meealla nykyisin menee ihan kaikki suuhun (etenkin silloin, kun ikenet kutisee), niin ne sormiruokailtavaksi keitetyt parsakaalit eivät meinanneet millään löytää tietään suuhun!

Sunnuntaina Meea vähän kosketteli parsakaalin kukintoja, pyöritteli niitä pitkin syöttötuolin tarjotinta ja kahdesti jopa vei suun tienoille - tosin parsakaali oli niin tiukasti nyrkin sisässä, ettei se suuhun asti päätynyt. 

Kaikki parsakaalit päätyivät lopulta samaan paikkaan; lattian kautta Arttu-hauvan mahaan. 

Eilen maanantaina kun taas testattiin parsakaalin syöntiä, Arttu tulikin jo aitiopaikalle ottamaan koppeja. :)

Aika kivaa tää sormiruokailu!

Eilen syöminen sujui jo vähän paremmin; nyt parsakaalia saatiin jo suuhun asti nuoleskeltavaksi. Ja ihan pienen hyppysellisen Meea jo söikin äidin suuhun laittamana. Ihaninta silti taisi olla puristella ja litistellä nyrkissä kosteita parsakaaleja. 

Välissä kokeiltiin myös lusikan käyttöä itsenäisesti. ;)

Mutta tämä on hyvä alku ja tarkoituksena olisi päivittäin vähintään kerran tarjota soseen ohella myös sormiruokaa. Varmaan aluksi näitä makuja, joita on jo maisteltu ja allergiavapaiksi todettu, niin ei tarvitse sitten jänskättää allergioiden puolesta - etenkin, kun aluksi sitä ruokaa ei juurikaan edes suuhun mene. Eli siis parsakaalin lisäksi ainakin kukkakaali, päärynä ja porkkana ovat listalle seuraavaksi. Hieman myöhemmin varmaan avokado ja kurkku voisivat olla myös hyvää sormiruokaa. 

"Lasten purkkiruoka on monikansallisten yritysten tuottama ravinneköyhä valmiste"

Oon aiemminkin kirjoitellut useampaan otteeseen kotitekoisista soseista - sekä syistä, miksi itse suosin niitä purkkiruokien sijaan.

Vaikka asiaa on tullut aiheesta paljon, ei tämä silti ole minulle mikään elämän tärkein asia. Ruokajutut nyt vaan tälä hetkellä ovat yksi tärkeimpiä (ja jokapäiväisiä) Meean elämää koskettavia asioita, joten siksi ne ovat mielessä usien. Minusta purkkiruuat ovat hyvä apu etenkin reissussa - kunhan eivät ole pääasialline ravinto lapselle. Fanaatikoksi leimautumisen mahdollisuudesta huolimatta; pakko jakaa tämä linkki, jonka bongasin tutun fb-seinältä. 

Lasten purkkiruoka on monikansallisten yritysten tuottama ravinneköyhä valmiste

Jos et jaksa lukea koko juttua, niin tässä tiivistelmä; lasten purkkiruoka ei ole ruokaa.

Vaikka meillä nykyään purkkiruuattomuus on enemmänkin pakko kuin valinta (lue, miksi), tämän artikkelin luettuani olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että mieluummin valitsen kotitekoisen soseen purkin sijaan. En minä itsekään niistä eineksistä tykkää, joten miksi syöttäisin niitä lapsilleni?

Aiempaan bloggaukseeni viitaten; kun soseiden teko itse kuitenkin on niin helppoa, kohtuullisen vaivatonta ja edullista, miksi purkkiruokien suosio on niin suurta? 

Kerhoilua

Tällä viikolla on vihdoin startattu Meuskan kerhotaival!

Oikeastihan kerhoihin meno oli ajatuksissa jo alkusyksystä, mutta sitten viikot tuntuivat olevan niin täynnä kaikkea muuta, että siirsin aloitusta suosiolla eteenpäin. Pari vkoa sitten vihdoin sain laitettua kerhoihin mailia ja kyseltyä, että onkohan siellä mitään näin pienille - sitten iskikin flunssa! Nyt kun flunssa on selätetty (sekä äidiltä että tyttäreltä), päästiin vihdoin tällä vkolla kerhoilemaan.

Täällä on viikoittain kaksi eri äiti-lapsi -kokoonpanoille suunnattua kerhoa ja me siis tutustuttiin nyt näihin kumpaankin.

Maanantaina oltiin MLL:n perhekahvilassa nuorisotalolla. Kymmenisen äitiä kokoontui kahvittelemaan, juttelemaan ja lapset leikkimään. Tässä seurueessa Meea oli selkeästi nuorin; seuraavaksi nuorin osasi jo kävellä muutaman askeleen - tosin mukana on kuulemma toisinaan myös yksi suunnilleen Meean ikäinen tyttö. Meea oli lähinnä ihmeissään, että minnehän nyt on tultu. Suurin osa ajasta meni ihmettelyyn ja ottipa neiti pikkutirsatkin sylissä, kun väsy iski. 

Tiistaina käytiin sitten seurakunnan perhekerhossa pappilassa. Siellä oli varmaan puolet enemmän äitejä ja lapsia, joten vilskettä riitti - tosin tilatkin olivat isommat. Mukana oli myös Meeaa nuorempia ja pari suurinpiirtein samanikäistäkin. Meeasta ihaninta oli tuijotella niitä omanikäisiään (ja -näköisiään); sitä tehtiinkin aika paljon. Myös kerhokerran päätteeksi olleessa varttikirkossa/muskarihetkessä oli ihmeteltävää; pikkuneiti tykkäsi erityisesti siitä, kun laulettiin. 

Kaiken kaikkiaan molemmat kerhot olivat erittäin positiivisia kokemuksia. Meealle leikkiseuraa (tai ainakin ihmeteltävää ja tuijoteltavaa) ja äidille vertaistukea sekä juttuseuraa. Vielä kivempaa noissa varmaan on käydä siinä vaiheessa, kun Meea osaa istua ja/tai kontata, mutta eiköhän sekin aika pian koita. :)

Mutta ehdottomasti mennään kyllä uudelleenkin - varmaan kumpaankin paikkaan. Voi olla, ettei ihan joka viikko jaksa kumpaankin kerhoon vaeltaa; meiltä kun kuitenkin on se puolen tunnin kävelymatka kerhopaikoille. Mutta eipähän tarvitse kyseisinä päivinä lähteä muutoin vaunulenkille; raitista ilmaa tulee riittävästi ja kerhon jälkeen unikin näyttäisi tulevan helposti. :)

180 astetta unta

Pikkuneiti on jo jonkin aikaa pyörinyt sängyssään ihan älyttömästi. Selältään mahalleen tai toisinpäin neiti ei vielä nukkuessaan ole mennyt (vaikka nämäkin taidot on opittu hiljattain), mutta hän pyörii akselinsa ympäri - lähes joka yö.

Yleensä siinä vaiheessa, kun itse menen nukkumaan, on neiti kääntynyt pinnasängyssä 180 astetta. Eli siis pää on jalkopäässä ja jalat tyynyn kohdalla. Tosin tyynyä (eli tyynyliinaa) ei olla voitu enää hetkeen käyttää, juurikin tästä syystä. 

Välillä pyöriminen on jatkunut yön aikana vielä niin, että aamuun mennessä neiti on taas sängyssä oikein päin. Eli ainakin se 360 astetta on yön aikana pyöritty; voihan olla että Meuska on tehnyt useammankin täysympyrän. 

Ei ikinä aamulla tiedä, että mistä kohtaa sänkyä neiti löytyy - ja mihin ilmansuuntaan jalat osoittavat. 

Olen myös itsekseni miettinyt huvittuneena, että olisi melkoista, jos itsekin pyörisi samalla tavalla nukkuessaan. Voisi se olla hieman outoa herätä aamulla naama miehen varpaiden vierestä - omat varpaat tyynyllä. Saati sitten lattialta, jos sinne asti olisi pyöriessään päätynyt, kun ei omassa sängyssä ole niitä pinnoja suojaamassa. 

Lasten nukkumaanmenoaika

Raskausaikana - etenkin viime syksynä - olin tosi väsynyt. Koska aamulla oli aikainen herätys töihin, menin illalla usein jo kahdeksan jälkeen yöunille. Kun tätä aikaistettua nukkumaanmenoa kesti useamman kuukauden, myös Arttu-koiramme tottui tähän ja tuli myös kanssani yöunille tähän aikaan. Jos en iltayhdeksään mennessä ollut sängyssä, Arttu oli ihmeissään.

Äitiysloman alettua huhtikuussa ei tarvinut herätä enää niin aikaisin, joten nukkumaanmenoaikakin muuttui myöhemmäksi. Ja vauvan synnyttyä nukkumaan mennessä kello saattoi näyttää mitä tahansa, kun rytmiä vasta opeteltiin - useimmiten sänky kutsui vasta kymmenen ja puolenyön välissä.

Arttu loukkaantui, kun ei enää saanutkaan mennä aikaisin nukkumaan. Pari kertaa pikkuherra tosin hiippaili makuuhuoneeseen yksin kasin-ysin maissa ja hiljentyi itsekseen yöunille.

Nyt kun Meean nukkumaanmenoaika on alkanut vakiintua kahdeksan hujakoille, pääsee Arttu taas ihanneaikaansa nukkumaan. Arttu siis kipittää makuuhuoneeseen nukkumaan heti sen jälkeen, kun Meea on viety unille - joskus jopa jo ennen Meeaa. Siellä ne lapset sitten uinuvat; Meea pinnasängyssään ja Arttu omalla pedillään lattialla. :)

Vanhempiensa tyttö

Nykyisestä naamasta ja vauvakuvista on kovasti syynätty, että kumman näköä Meeassa on enemmän. Syntyessäänhän tyttö oli ilmetty isänsä, mutta nyt alkaa äidinkin piirteitä näkymään.

Jännintä on se, että Meea muistuttaa meitä kumpaakin vauvana - vaikka ollaan ihan eri näköisiä vauvoja Markon kanssa oltu. :)

Alla kuvat todisteeksi. :)

Myös kasvua on vertailtu toisiimme ja nyt puolen vuoden rajapyykillä lienee sopiva hetki kirjata nämä ylös.

Meea
Syntymä: 2750 g, 47 cm
6 kk: 8035 g, 70 cm

Marko
Syntymä: 3550 g, 52 cm
6 kk: 8780 g, 70 cm

Teija
Syntymä: 3160 g, 49,5 cm
6 kk: 6800 g, 65 cm

Mainittakoon myös, että omat 9 kk -mittani ovat lähes täsmälleen samat kuin Meealla puolivuotiaana (7910 g, 69,5 cm)  - eli yhtä ruipeloita ollaan molemmat. Meea vaan on kasvanut vähän nopeammin kuin minä.  

Lähes totaalinen nounou kaupan soseille

Mainitsin jo aiemmin, että meillä kaupan soseiden maistelu on jäänyt pelkäksi yritykseksi. Nyt hieman lisää asiaa tästä.

Mango, päärynä ja peruna-parsakaali

Olen pääsääntöisesti halunnut tehdä vauvan soseet itse (lue, miksi ja mitä), mutta myönnän, että reissuissa (niin päivän shoppailureissuilla kuin pidemmillä kyläilyilläkin) valmissoseet helpottaisivat elämää huomattavasti. Siksi YRITETTIIN viime viikkoina totutella kaupan soseisiin, jottei matkoilla tarvitsisi aina kokata ruokia itse.

Tätä ennen oltiin maisteltu valmissoseista ainoastaan mangoa, kun ajattelin sen olevan mukavan makea ja maistuva - ja se otettiinkin uutena makuna mukaan jo reilu kuukausi sitten. No, eipä mangosose sopinut Meuskalle; viitisen tuntia soseen syönnin jälkeen lehahti korvat, kasvot ja vaippa-alue tulipunaiseksi. Koska yhdestä kerrasta ei voi olla varma, kokeilin mangoa vielä teelusikallisen verran yhden välipäivän jälkeen - sama homma.

Ajattelin, että Meealla on mangoallergia ja siirryttiin sitten muihin makuihin.

Nyt sitten toissa viikolla - valmissoseita harjoitellessa - syötiin ensin päärynää, joka maistui hyvin, eikä oireitakaan tullut. Seuraavana iltana maistettiin myös peruna-parsakaalisosetta - kumpikaan maku ei aiemmin (omatekoisena) ollut aiheuttanut oireita. Nyt kuitenkin aamuun mennessä oli tasan ne samat oireet kuin mangon jälkeenkin!

Syynäsin tarkkaan kaikkien kolmen valmissoseen ainesosat - pelkkä teollinen tuotanto ei allergiaoireiden syynä voinut olla, koska päärynäsoseesta ei tullut oireita. Ja löytyihän sieltä allergiasoseista yksi yhteinen ainesosa, jota ei päärynäsoseessa ollut.

Kiitos riisitärkkelys!

Kuten väliotsikkokin kertoo, allergiaoireet aiheutti todennäköisesti riisitärkkelys. Sitä kun sekä mangososeesta että peruna-parsakaalisoseesta löytyi.

Google kertoi riisin olevan erittäin harvinainen allergisoija, mutta mahdotonta sekään ei ole.

Monet riisiallergiset tosin kestävät riisitärkkelystä, mutta puhdas riisi aiheuttaa oireita. Meeahan ei vielä riisipuuroa ole syönyt, joten pelkän riisin aiheuttamat oireet eivät ole tiedossa. Neuvolan mukaan sitä riisiäkin uskaltaa kuulemma kokeilla; hyvällä tuurilla se voikin sopia, kun riisihiutaleet ovat ns. puhtaampaa riisiä kuin teollisesti tuotettu riisitärkkelys. Huonolla tuurilla se sitten aiheuttaa vielä pahemmat iho-oireet.

Vain harvat ja valitut valmissoseet

Ehkä vielä kolmannen kerran pitäisi testata, jotta tosi tulee sanotuksi - mutta aika varmasti siis MIKÄÄN riisitärkkelystä sisältävä ruoka ei Meealle sovi. Monesti riisiallergiset ovat myös maissiallergisia, joten voi olla, ettei maissitärkkelyskään sovi - maissiakaan ei ole vielä maistettu. Samaten vilja-allergiatkin voivat tulla herkästi; viljoistahan on maisteltu vasta kauraa ja ohraa, joista jälkimmäistä vaan kaksi päivää, kun aiheutti pieniä oireita. Tosin ei ole ihan varmaa, oliko ne oireet ohrasta vai flunssasta; täytyy lähiaikoina ottaa tuo ohra uudelleen maisteluun.

Mutta tämä todennäköinen riisiallergia ja mahdollinen maissiallergia on ratkiriemukasta erityisesti sen takia, että n. 80 % valmissoseista on jompaa kumpaa tärkkelystä. Eli aika harvassa ovat ne valmissoseet, joita Meea pystyy syömään. Ei se sinänsä minua haittaa, koska kuitenkin olin ajatellut soseet tehdä itse - mutta olisihan se nyt helppoa reissuissa (tai vaikka kipeänä, jos pakastinvarastot ovat ehtyneet), kun voisi välillä turvautua kaupan hyllyjen tarjontaankin.

Pääasiassa valmissoseista löytyy hedelmäsoseita, jotka Meeallekin sopivat. Itse asiassa listasin kaikki tällä hetkellä valmistettavat riisi- tai maissitärkkelystä sisältämättömät soseet. Jos niitä "välipalapusseja" ja puuroja ei lasketa, niin valmissoseita 6 kk ikäisille löytyy yhteensä (viideltä eri valmistajalta) 29 kpl; näistä viisi on sellaista, joissa on myös lihaa mukana. Ja jos sattuisi osumaan kohdalle vielä vehnäallergiakin, niin tuosta joukosta putoaa vielä viisi valmissosetta pois. Valmisruokien lukumääristä tietämättömille; keskimäärin yhdellä valmistajalla on varmaan tuo 29 kpl eri makuja 6 kk ikäisille tai sitä nuoremmille.

Mutta joo. Sympatiseeraan kyllä kaikkia allergisten lasten vanhempia. Vaikkei meidän allergiat ole toistaiseksi kovin vakavia (ihon punoitus on aika pientä hengitysvaikeuksien yms rinnalla), niin ei tämäkään kovin mukavaa ole.

Onneksi kuitenkin vauva-ajan ruoka-allergiat yleensä katoavat iän myötä, eli ei tämä elinikäistä riisituomiota automaattisesti tarkoita. Onneksi.

6 kk neuvola

Neiti täytti puoli vuotta tiistaina ja tänään oli vuorossa puolivuotisneuvola. Ja sepäs se olikin Meuskan mielestä kivaa touhua!

Ihan paras paikka

Vähän epäilin neuvolareissusta tulevan pelkkää itkua. Meea heräsi aamulla niin aikaisin, että torkahti aamu-unille vähän ennen lähtöä. Jouduin herättelemään 20 min nukkuneen tytön pukemaan, että päästiin ajoissa lähtemään; viime päivinä Meea on siis nukkunut 2 tunnin aamu-unet, joten jäi aika vähäiseksi tämän aamun uni.

Ennen lähtöä ei maistunut enää maito - eikä matkalla maistunut uni. Puolen tunnin kävelymatkan neiti sinnitteli hereillä; silmät lupsahtivat kiinni, kun käännyttiin terveyskeskuksen pihaan! :D Ja silmät aukesivat, kun astuttiin tk:n ovista sisään. :)

Odotustilassa oli Meealla ihmeteltävää, kun siinä oli kaksi muutakin (vähän isompaa) lasta. Käytiin myös tutustumassa leluihin (helmienkuljetusradasta otettiin TIUKKA ote, eikä meinattu päästä millään irti) ja ihasteltiin hoitopöydällä ollutta värikästä Nalle Puh -vahakangasta. Maito ei tietenkään maistunut vieläkään, kun ympärillä oli niin paljon ihmeteltävää. 

Neuvolan tädin huoneeseen kun päästiin, niin sittenhän se riemu vasta repesikin!

Nostin Meean seisomisasentoon sylissäni ja siitä pikkuneiti tuijotti neuvolan tätiä ja hihkui innoissaan. Kädetkin jännittivät innosta, kun oli niin mukavaa! :) Hirveästi piti touhottaa ja katsella ympärilleen - ja välillä kujeilla neuvolan tädille. 

Iiiiiiiiso tyttö

Neuvolan täti päivitteli Meean kasvua jo ennen mittauksia. Ja kyllähän se neiti tuntuu koko ajan vaan kasvavan. Nyt oli mennyt 8 kg ja 70 cm rajat rikki!

Puolivuotiaan mitat:

Paino: 8035 g

Pituus: 70,0 cm

Pään ympärys: 43,4 cm
(5 kk mitat löytyy täältä.)

Tällä kertaa neuvolan täti jo uskoi Meean pituuteen; ei tarvinnut kahteen kertaan mitata, kuten edellisillä kerroilla. :)

Pääasiassa tuo neuvolakäynti olikin tällä kertaa vain mittailua. Vähän juteltiin ruokajutuista ja allergioista, flunssasta, hampaasta ja nukkumisesta. 

Niin ja tietenkin myös vähän väänneltiin ja käänneltiin Meeaa ja testattiin taitoja. Meeasta oli ihanaa, kun täti nosteli istumaan ja seisomaan - makuulla olo ei ollut niin mukavaa, vaikkei Meea siitäkään pahastunut. Selkää Meea kannattelee kuulemma jo niin hienosti, että syöttötuoliin saa siirtyä istumaan vaikka samantien. Jämäkkä ja jäntevä olivat edelleen ne sanat, joilla Meeaa monesti kuvailtiin. :)

Meea pysyi iloisella päällä loppuun asti; esittelipä neiti kaikki osaamat äänensäkin neuvolan tädille käynnin aikana. Vähän kiljuttiin, hihkuttiin, muristiin ja jokelleltiin. Neuvolakortissa lukeekin "Olet löytänyt oman äänesi, kiljahtelet suloisesti."

Seuraava käynti onkin sitten vasta 8 kk lääkärissä, tosin kun se 8 kk tulee täyteen joulun aikoihin, niin mennään neuvolaan jo pari viikkoa aiemmin. Mutta 1,5 kuukautta pitää nyt odottaa, että seuraavan kerran näkee mitat! :)