Suolaa alle vuoden ikäiselle?

Olen monessa paikassa törmännyt äitien keskuudessa asenteeseen, joka sallii kielletyt asiat, kunhan niitä ei tehdä usein. Viittaan tässä lähinnä siis alle vuoden ikäisten ruokasuosituksiin.

Alle vuoden ikäiselle ei THL:n suositusten mukaan suositella annettavaksi esim. suolaa ruuan mausteena, eikä vaikkapa pinaattia tai nakkeja.

Silti moni tekee näin.

Moni antaa lapselle samaa ruokaa muun perheen kanssa jo aiemmin, eikä suolassa säästellä (vaikka olisi tosi helppoa iskeä suolapurkki pöytään suolaa käyttäville). Osa käyttää valmisruokia (ei siis soseita, vaan ruokaa), jonka ainesosista löytyy suolaa enemmän tai vähemmän. Moni tuntuu myös kokkaavan lapselle pinaattilettuja tai nakkikeittoa, koska "eihän se nyt haittaa, jos välillä antaa, kunhan ei koko ajan anna."

Henkilökohtaisesti tämä ajattelumalli tuntuu minusta kummalliselta.

Joo, tiedän kyllä, että maalaisjärjen käyttö on sallittua ja ettei se lapsi maagisesti yhdessä yössä synttärien aikaan muutu eri ruokalajeja kestäväksi. Tiedän myös, että suositukset ovat vain suosituksia ja että jossain toisessa maassa suositus voi olla jopa päinvastainen. Tiedän myös, että ennen vanhaan ei ollut samoja suosituksia ja silti ihmiset kasvoivat täyspäisiksi.

Ennen myöskin synnytettiin saunassa, eikä ollut turvavyöpakkoa, joten ihan vertailukelpoisia nämä eivät ole. Jos tietää jonkin asian tehtävän nykyään paremmin, niin miksei sitten tekisi niin?

Ja jos tietää, että jokin asia on hyväksi omalle lapselle (tai ainakin paremmaksi kuin toinen vaihtoehto), miksei tekisi niin? Jos tietää, että tiettyä ruokaa antamalla on mahdollisuus vaikuttaa negatiivisesti toisen terveyteen, miksi antaa sitä tiettyä ruokaa?

En usko, että niitä suosituksiakaan turhan takia tehdään. En varmasti itsekään omassa ruokavaliossani noudata kaikkia suosituksia, mutta mielestäni lapsen kanssa tilanne on toisin. Hän ei vielä osaa tehdä omia valintoja, joten äidin tehtävänä on tehdä hänen puolestaan mahdollisimman oikeat ja terveelliset valinnat. Samasta syystä itsekin raskausaikana noudatin tunnollisesti suosituksia, vaikka tekikin tiukkaa jättää monta herkkuruokaa yhdeksäksi kuukaudeksi pois.

Ihmettelen myöskin tätä "ei se haittaa, jos sitä ei tee usein". Toimiikohan sama ajatusmalli muussakin lastenkasvatuksessa? "Ei se haittaa, jos lyöt kaveria, kunhan et tee sitä usein." "Ei se haittaa, jos jätän sinut yksin kotiin, kunhan en tee sitä usein." Nojoo, ehkä vähän kärjistettyä - mutta tarkoituksella. Uskon myös, että jos jostain asiasta kerran lipsutaan, siitä lipsutaan toistamiseenkin; suolan annon osalta silloin tällöin annetusta suolasta tulee helposti jokapäiväistä.

Syinä suolan ja muiden "kiellettyjen" ruokien antamiseen on (ilmeisesti - korjatkaa, jos olen väärässä) lähinnä a) helppous, kun kaikki voivat syödä samaa ruokaa, b) tietämättömyys, kun ei ole selvää mitä kyseiset ruoka-aineet aiheuttavat ja c) tietämättömyys, kun ei selvitetä mitä ainesosia (valmis)ruuassa on. Yritin itse asiassa kysellä noita syitä fb:n mammaryhmässä, mutta keskustelu ajautui muualle kuin vastauksiin...

Itse olen sitä mieltä, että vuosi - tai oikeastaan 6-8 kuukautta - on aika lyhyt aika. Luulisi, että jokainen jaksaisi sen ajan kokata vauvalle omat sapuskat - tai edes jättää sen suolan pois ruuasta.

Ja ei, en halua moralisoida, enkä syyllistää. En myöskään väitä tietäväni muita paremmin, mitä heidän lastensa tulisi syödä. Enkä ole sitä mieltä, että ohjeistuksia tulisi lukea kuin raamattua ja tuijottaa kirjaimellisesti.

Ihmettelen vaan.

Miten teillä toimitaan? Mitä ruokaa alle vuoden ikäinen saa ja mitä ei saa? Jos annat lapselle suolaa, miksi?

Note to self: älä tuo mielipiteitäsi julki mammafoorumeilla

Erilaiset somen "mammafoorumit" ovat paikka, josta saa oivan vertaistuen ja avun silloin kun sitä tarvitsee.

Itse kuulun muutamaankin 2014-äitien ryhmään ja keskusteluja ryhmissä on laidasta laitaan. Kysytään apuja, kerrotaan kuulumisia, kerätään kokemuksia tai mielipiteitä tietystä aiheesta...

Itse tein viime viikolla virheen, kun menin avoimesti ihmettelemään erästä asiaa. Kysyin siis syitä siihen, miksi jotkut äidit uhmaavat ehdoin tahdoin annettuja suosituksia ja antavat suolaa tai pinaattia (tai muita kiellettyjä ruoka-aineita) alle vuosikkaalle. 

Odotin vahvoja mielipiteitä ja keskustelua, mutta odotin myös asiallisia vastauksia perusteluineen kysymykseeni. Mielipiteitä tuli, mutta ne vastaukset - maalaisjärki-kommentteja lukuunottamatta - jäivät pitkälti saamatta. Lähinnä kommentit olivat luokkaa "mitä se sulle kuuluu" ja "en oo kyllä huono äiti, vaikka annankin". 

Joopa joo, ihan tämä ei ollut kyllä tarkoitukseni. 

Kysymyksen esitin omasta uteliaisuudestani; olen tätä ihmetellyt muita keskusteluja lukiessani jo pitkään. En siis moralisoi tai arvostele kenenkään valintoja - ihmettely sentään kai ei liene kiellettyä. Ajattelin myös aiheesta blogata, joten tuumin, josko mammafoorumin keskustelusta voisi saada lisäsisältöä bloggaukseen. Niitä oikeita syitä sille, MIKSI joku ei noudata suosituksia. 

Sisältöä tuli, mutta eri bloggaukseen. :D

Oma suosikkini kommenteista oli se, jossa keskustelunavaustani kutsuttiin tarpeettomaksi ja oman sädekehän kiillotteluksi. Aika ristiriitaista, että moni äiti ei mielestään tee mitään väärää siinä, että antaa pienelle lapselle suolaa - ja silti kuitenkin minä haen hyvä äiti -pisteitä sillä, etten anna.

Eräs myös kommentoi, että lapsen ruoka-asioista keskustelusta ei saa mitään muuta kuin huonon mielen. Hmm, itse kannata avointa keskustelua aiheesta kuin aiheesta - siksi vähän kummaksun tätäkin asennetta. 

Tämän kokemuksen johdosta siis jaan ilmaisen vinkin, jota yritän muistaa myös itse noudattaa. Älä kerro mammafoorumilla tekeväsi jokin lastenkasvatukseen liittyvä asia tietyllä tavalla. Äläkä varsinkaan kysy, miksi joku muu tekee sen eri lailla - vaikka kysymys olisi perusteltu. 

Äidit ovat herkkiä loukkaantumaan ihan kaikesta - myös niistä asioista, joista ei olisi syytä loukkaantua. Ja loukkaantunut äiti on aika vaarallinen peto.

Huvittuneena tämän keskusteluryöpyn jälkeen mietin itsekseni, josko pitäisi avata keskusteluja muistakin aiheesta. Seuraavaksi voisin ihmetellä - tai jopa paheksua - äitejä, jotka eivät imetä vuoden ikään asti tai äitejä, jotka eivät alusta asti nukuta lasta omaan sänkyyn. Eikun hei, sittenhän paheksuisin itseänikin.

Kuten tuossa some-keskustelussakin totesin; en todellakaan halua kerätä hyvä äiti -pisteitä, vaan voin kyllä tuoda julki myös niitä asioita, joista itse varmaan keräisin huono äiti -pisteitä. Ei se valmissose-äitikään mielestäni huono äiti ole, mutta ei minun silti tarvitse hänen valintojaan ymmärtää.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia mammafoorumeilta? Mikä aihe on ehdoton nounou?

Äippäloma loppui, hoitovapaa alkoi

Viime perjantaina oli viimeinen vanhempainvapaapäiväni. Aika on mennyt älyttömän nopeasti, eikä uskoisi, että neiti on jo kohta vuoden! 

Jos en olisi jäänyt hoitovapaalle, olisi maanantaina ollut ensimmäinen työpäiväni. Henkilökohtaisesti olin jo raskauden aikana sitä mieltä, että 9 kk (tai meillä etuajassa syntyneenä lähes 10 kk ikäinen) on turhan pieni hoitoon vietäväksi. Eikä tämä mielipide ole muuttunut äitiyden myötä ja onneksi mieskin oli samoilla linjoilla. 

Siksi olikin itsestään selvää, että jään hoitovapaalle ja kotiin Meean kanssa joksikin aikaa

Ensimmäinen hoitovapaapäivä - parhaassa seurassa. :)

Loppuvuodesta tutkittiin vaihtoehtoja ja omaan tilanteeseen parhaiten sopiva vaihtoehtokin löytyi suht vaivattomasti.

Koska raha on tosiasia ja hoitoraha älyttömän pieni, ei ole mahdollista olla kotona koko kolmea vuotta. Muutaman kuukauden pystyy kuitenkin pinnistämään pienemmillä tuloilla ja itsellä tarkoitus olisi palata töihin toukokuussa. 

Palaan töihin joustavalla hoitovapaalla, eli teen ainakin aluksi töitä kolme päivää viikossa, osan mahdollisesti etänä. Näin kotoiluaikaa jää vielä yli puolet viikosta ja se on meille kummallekin (siis minulle ja Meealle) kevyt totuttelu uuteen arkeen. Toki tulotaso ei vielä silloinkaan ole entisellään, mutta isompi kuitenkin kuin äitiyslomalla.

Vieraalle hoitoon Meea "joutuu" vasta syksyllä - ehkä lokakuussa, jolloin hän on 1,5-vuotias ja varmasti pärjää jo hyvin hoidossa. 2-3 kuukautta saadaan sumplittua hoidot omin voimin oman kesäloman, miehen kesäloman ja isyysvapaan myötä. Lisäksi tarjolla on hoitoapua isovanhemmista useammalle viikolle. 

Nyt sitten nautitaan vielä täysin voimin tästä kotiäitiydestä. Niin nopeasti kuluu aika, että ihan kohta se toukokuu ja töihinpaluukin jo koittaa!

Pikkuneiti järjesti äidille siivoushommia ensimmäisen hoitovapaapäivän kunniaksi. :)

Ajattelin alunperin kertoa tässä bloggauksessa laajemminkin aiheesta, mutta FB:n innoittamana jaankin tämän useampaan bloggaukseen. Laitoin nimittäin maanantaina Facebookiin tilapäivityksen aiheella "nyt oisi ensimmäinen työpäivä, mutta ihan kiva vielä kotoilla muutama kuukausi". Tämä kirvoitti runsaasti keskustelua; koska nämä aiheet kiinnostivat fb-kavereinani olevia äitejä, ne voisivat kiinnostaa blogin lukijoitakin. Ja saanpahan taas lisää sisältöä blogiini. :)

Luvassa siis bloggauksia vielä erikseen ainakin näistä aiheista (linkit lisään alle, kunhan tekstit ovat valmiina): 

• Miksi hoitovapaa?
• Äiti töissä, isä lapsen kanssa kotona
• Kotihoidon tuki - elääkö sillä oikeasti?
• Joustava hoitovapaa
• Minkä ikäinen lapsi hoitoon?

Mistä muusta haluaisit kuulla ajatuksiani? Mitä muita näkökulmia aiheeseen liittyy? 

Ensiaskelkengät - milloin ja millaiset?

Nyt kun tuo taapero jo kipittää kovaa vauhtia tukea vasten, alkaa ensiaskelkenkien hankintakin olemaan ajankohtaista.

Vuodenaika tuo omat haasteensa tähän shoppailuun, sillä en vielä tiedä, kannattaisiko ostaa talvi- vai kevätkengät. Ihan vielähän neiti ei ulkona kävele, joten voi olla, että ehtivät lumet sulaa ennen kuin kengille on tarvetta. Mutta mistäpä sen tietää.

Joka tapauksessa yritämme pärjätä yksillä ensiaskelkengillä, sen verran hintavat nuo näyttäisivät olevan. Ja vaikka muuten suosinkin kierrätystä, näitä en uskalla käytettynä ostaa - suosituskin taitaa olla, että kyseiset kengät olisivat aina jokaiselle käyttäjälleen uudet, niin ei tule ongelmia jalan asennon yms kanssa.

Todennäköisemmin ostetaan jotkin vähän paksummat kengät, jotta ne menevät loskakeleilläkin. Katsotaan sitä vielä sitten, kun kengille on aihetta - ajatuksena on ostaa ne liikkeestä vasta sitten, kun neiti oikeasti kävelee, niin saadaan oikean kokoiset ja oikeaan vuodenaikaan sopivat kengät pikkuneidille. :) Täältä löytyikin jo hyviä vinkkejä kenkien shoppaamiseen.

Vähän googlettelin jo kenkäkauppojen tarjontaa ja muutama ihana kenkäpari sieltä osui silmiin. Sitä en vielä tiedä, että minkä merkkiset kengät olisivat parhaat.

Super Fitin supersöpöt mokkanahkakengät. 

Toiset Super Fitin ihanuudet - kyllä näissä kelpaisi tepastella!

Nämä Eccon nahkakengät on varmasti helppo pukea jalkaan. 

Älyttömän söpöt ovat nämäkin Tepsut-kengät. 

Nämä Imac-kengät olivat huomattavasti muita edullisemmat. 

Ja vielä vähän eri värimaailmaa; Bundgaard Biis.

Itsellä ei siis ole aavistustakaan noista merkeistä, että mikä olisi paras ja ensiaskeleisiin turvallisin. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa miettiä tätä hankintaa.

Mitkä ensiaskelkengät teillä on käytössä? Miksi juuri ne? Mikä merkki on paras ja mitä asioita ensiaskelkenkiä valitessa kannattaisi ottaa huomioon?

Turvaistuinta ostamassa: oma kärkikolmikko

Turvaistuimen valinta on yksi vaikeimmista valinnoista lastentarvikkeiden saralla. Pitkä käyttöikä, turvallisuus-aspekti, käyttömukavuus, koko, ulkonäkö... Hirveästi eri asioita, joita pitäisi ottaa huomioon.

Tässä vaiheessa lastentarvikevalintoihin osaa jo uhrata aikaa, koska mahdolliset aikana-ennen-vauvaa tehdyt valinnat ovat voineet olla vääriä. Nyt vauva-arkea jo jonkin aikaa elettyään osaa suhtautua tarvikkeiden valintaankin hieman eri näkökulmasta.

Omina kriteereinä turvaistuimen valinnalle olivat:

• Isofix-kiinnitys (koska se on turvallisempi ja koska sekä meidän että isovanhempien autoista löytyy Isofix)
• Selkä menosuuntaan JA kasvot menosuuntaan (ensisijaisesti tarkoitus siis pitää selkä menosuuntaan, mutta matkapahoinvoinnin yms varalta on hyvä, että istuin on mahdollista kääntää toisinkin päin)
• Turvallinen
• Mahdollisimman pitkä käyttöikä
• Sopii myös pitkälle lapselle

Koska halusin päästä näkemään istuimen livenä ja testaamaan sitä meidän autoon, rajautui valinta niihin istuimiin, jotka löytyvät Jyväskylän liikkeistä. Kaikkineen vaihtoehtoja oli viisi; isofix- ja/tai käännettävyys-kriteerin hylkäämällä olisi löytynyt roimasti lisääkin. Mutta pidettiin kaikista kriteereistä kiinni, jotta valinta helpottui.

Viiden mahdollisen istuimen joukosta kärkikolmikko erottautui googlen avulla ennen kauppojen kiertelyä - käytännössä nämä kolme olivat ne, joita edes harkittiin.

Sijalla 3: Klippan Triofix Recline

Tätä kotimaista istuinta kehuttiin monessa nettikeskustelussa ja istuin vaikuttikin oikein potentiaaliselta.

Istuinta voisi käyttää 18 kiloon asti selkä menosuuntaan ja 36 kiloon asti kasvot menosuuntaan. Tämä olikin itseasiassa tuosta kärkiviisikosta ainoa istuin, joka menisi yli 18-kiloiselle lapselle. Miinuksena tosin se, että sen 18 kilon jälkeen ei enää Isofix-kiinnitys ole mahdollista.

Kotimaisuus on aina plussaa, samoin taloudellisuus; tämä istuin kun säästäisi yhden juniorituolin hinnan, kun istuinta voisi käyttää 36 kiloon saakka. Aluksi luulin muutenkin tämän olevan huomattavasti edullisempi, mutta hintaan ei sisältynytkään jalusta; hintatasoltaan siis samaa luokkaa ykkössijan saavuttaneen istuimen kanssa.

Klippan Triofix Recline.

Tuoli oli aika samalla viivalla muiden kärkikolmikon istuimien kanssa siihen asti, kunnes kävimme kaupassa ja vertailimme istuimia keskenään. Ehkä juuri tuosta pitkästä käyttöiästä johtuen istuin näytti enemmän isompien lasten istuimelta. Sivusuojat olivat hyvät (varmaan parhaat kärkikolmikossa), mutta istuma-asento mielestäni enemmän parivuotiaalle kuin alle vuoden ikäiselle suunnattu.

Kaupassa testattiin tuolissa istumista, mutta ei siitä tullut kuin itkua. Muissa istuimissa Meea istui sekä liikkeessä että autossa huomattavasti paremmin ja istuma-asentokin näytti viihtyisämmältä. Siksi ei tätä istuinta edes testattu omaan autoon, kun karsittiin se jo liikkeessä pois vaihtoehdoistamme.

Jos turvakaukaloa olisi voinut käyttää pidempään (kilojen puolesta se vielä menisi meille kolme kiloa, mutta pituus on tehnyt tiukkaa jo vuodenvaihteesta asti), ehkä tämä voisi olla hyvä valinta vuoden-puolentoista ikäiselle seuraavaksi istuimeksi. Mutta ei sopinut tällä kertaa meille.

Sija 2: Cybex Sirona

Tämä tuntui alunperin ykkösvaihtoehdolta - kaikkien muiden ominaisuuksien paitsi hinnan osalta. 

Sironaa kehuttiin eniten some-keskusteluissa ja aika moni tuoreista äideistä tuntuu tämän istuimen ostaneen. Vaikutti tosi hyvältä ja ainoana miinuksena tosiaan tuo hinta; 600e turvaistuimesta on melko suolaista, kun hyvän saa monta sataa halvemmallakin. 

Okei, tämän olisi voinut saada 150e halvemmalla tilaamalla Saksasta tai Virosta, mutta oisihan siinä ollut oma säätönsä ja odottelunsa. Etenkin kun en osaa saksaa, eikä muutamilta selaamiltani sivustoilta löytynyt kielivariaatioita. :D

Cybex Sirona.

Liikkeessä sitten todettiin, että ehkei tämä sittenkään kaikesta huolimatta ole se meidän istuin.

Ulkonäöltään Sirona on tosi kuppimainen ja minusta ainakin ihan vauvaistuimen näköinen. Livenä näyttää turvakaukalolta vielä enemmän kuin tuossa kuvassa. Jos Klippan olisi hyvä isommalle lapselle, niin Sirona oisi hyvä nimenomaan alle vuosikkaalle. Mutta en tiedä, miten parivuotias enää siinä viihtyisi, ainakaan lepoasennossa. Lisäksi istuin jää melko matalalle autossa, joten pieni lapsi ei kyllä näe lainkaan ulos ikkunasta.

Yhtenä huonona puolena oli myös se (joka ei ainakaan minulle täysin nettikuvauksista ja -keskusteluista selvinnyt), että kasvot menosuuntaan käytettynä istuin on palkki-istuin. Toki palkki lisää turvallisuutta, mutta itsestä tuntuu, että palkin kanssa olisi hankala istua ja matkustaa. Lisäksi - kuten myyjäkin totesi - ihan pientä lasta ei palkin kanssa voisi vielä istuttaa, tai ainakaan se ei olisi kovin miellyttävää, kun palkki tulisi niin korkealle. Joten selkä menosuuntaan matkustettaessa matkapahoinvoinnin tms iskiessä lähikuukausina olisimme pulassa tämän istuimen kanssa. 

Säädöt eivät muutoin piesseet meidän ykkösvaihtoehdosi päässyttä istuinta (yhtä helppoja kiinnittää niin istuin kuin lapsikin kumpaankin istuimeen), mutta yksi ominaisuus Sironassa on ehdoton plussa verrattuna muihin. Se nimittäin kääntyy autossa kiinni ollessaan sivuttain, eli lapsi on älyttömän helppo laittaa autossa istuimeen; kasvot ovat siis oveen päin istuimeen laitettaessa. Ei tarvitse pelätä pään kolauttamista ovenkarmiin eikä tuskailla selkä kippurassa viisipistevöitä kiinnitettäessä. En kuitenkaan ole valmis maksamaan tästä ominaisuudesta kahtasataa euroa; sen verran oli nimittäin hinnassa eroa Sironan ja meidän valinnan välillä. 

Hinta ei toki ollut ainoa syy valintaan; henkilökohtaisesti tykkäsin enemmän sen toisen istuimen muotoilusta ja minun silmääni se näytti turvallisemmalta. Meea myös tykkäsi istua siinä kaikista eniten! 

Sija 1: BeSafe Izi Combi X3

Oma valinta kohdistui siis tähän BeSafen istuimeen. 

Tätä kehuttiin erityisesti blogeissa ja yhdessä blogissa jopa kumottiin kaikki Autoliiton testin negatiiviset asiat. Tämä istuin oli tosi vahva suosikki jo lauantaiaamuna, kun lähdettiin liikkeitä kiertelemään; vähän sillä ajatuksella, että jos ei tämä ihan täysi susi oo Sironaan verrattuna, niin otetaan tämä. Ja niinhän siinä kävikin - tosin käännettävyyttä lukuunottamatta tämä oli kyllä ihan yhtä hyvä, ellei jopa parempi, kuin Sirona.

BeSafe Izi Combi X3.

Istuimen malli näytti omaan silmään mukavimmalta ja turvallisimmalta (niin isommalle kuin pienemmällekin lapselle) ja istuinta oli helppo käyttää. Erityisesti tykkäsin magneetein sivuun kiinnittyvistä turvavöistä; nykyisen turvakaukalon kanssa on välillä joutunut tappelemaan, kun vyöt meinaavat livahtaa lapsen selän taa sivuilta lasta istuimeen asettaessa, mutta tässä istuimessa sitä ongelmaa ei ole.

Kiinnittyi helposti autoon, eikä vienyt älyttömästi tilaakaan; suurinpiirtein saman verran kuin turvakaukalokin. Tässä istuimessa lapsi myös on aika korkealla, eli pienikin lapsi näkee hyvin ikkunasta ulos. Esimerkiksi Sironaan verrattuna lapsi istuu paljon korkeammalla, joka minusta ainakin on hyvä juttu - eipähän tule tylsää automatkoilla, kun voi katsella maisemia. :)

Vaikka kallistus onkin istuimissa kuvissa hieman eri, näkee tästä silti ne korkeuserot aika hyvin. Vasemmalla siis Izi Combi ja oikealla Sirona. 

Kyseisestä istuimesta on tullut markkinoille jo uusi X4-malli. Liikkeestä tätä ei vielä löytynyt, mutta ilmeisesti näiden välillä ei ihan älyttömiä eroja ole, joten emme katsoneet tarpeelliseksi ostaa sitä uudempaa mallia. Kaiken lisäksi - varmaan juuri tästä johtuen - tämä poistuva malli oli alennuksessa, eli hintaa jäi vain 400 euroa - normaalihinta oli 479. Eli tämäkin osaltaan puhui tämän istuimen puolesta.

Koska kävimme Izi Combia myyvässä liikkeessä ensimmäisenä ja ostoslistalla oli monta muutakin paikkaa, emme enää viitsineet palata takaisin liikkeeseen Sironan testaamisen jälkeen ostamaan istuinta. Samalla saimme vielä hetken miettiä, että onhan valinta varmasti oikea. Tilasin siis istuimen kotona sunnuntaina netistä - samasta liikkeestä tosin - ja nyt odotellaan, milloin istuin kotiutuu. Pääsee sitten Meea-neitikin isojen tyttöjen istuimeen; raukka kun ei olisi näitä istuimia testattuaan enää millään suostunut turvakaukaloonsa matkustamaan!

Kunhan käyttökokemuksia kertyy, kerron, oliko valinta oikea ja mitä hyvää sekä huonoa Izi Combissa on.

Löytyykö sinulta käyttökokemuksia - positiivisia tai negatiivisia - valitsemastamme istuimesta? Oletko eri mieltä valinnastamme; mikä on sinun mielestäsi paras istuin ja miksi? 

Harvinaisuus meillä: vähäuninen yö

Nostan hattua kaikille niille äideille, joiden lapset heräilevät/valvovat yöstä toiseen. Niille äideille, jotka jopa yli vuoden nukkuvat vain parin tunnin pätkissä, eikä yön kokonaisunimääräkään ole montaa tuntia. Niille äideille, jotka tästä huolimatta jaksavat arkea.

Meea on aina ollut hyvä nukkumaan öisin. Pikkuvauvana häntä piti pienen koon takia herätellä syömään 3-4 tunnin välein ja käytännössä usein herättiin herätyskellon avulla. Kun Meea nelikuukautisneuvolassa sai luvan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, alettiin meillä aika pian nukkumaan 10-12 tunnin täysiä öitä.

Lokakuusta asti Meea on nukkunut yönsä illasta aamuun saakka kuin tukki; joskus olen joutunut käymään yöllä peittelemässä ja silittämässä pikkuneidin uneen. Kerrat, jolloin Meean on lokakuun jälkeen joutunut nostamaan sängystä syliinsä, voi laskea yhden käden sormilla.

Yksi niistä kerroista oli viime yönä. Neiti meni nukkumaan kahdeksalta ja heräsi puoli kahdeltatoista, juuri kun äiti oli päässyt makeimpaan uneen. Ja sittenhän se uni ei tullut millään. Juotin maitoa, kannoin sylissä, leikittiin, vaihdettiin vaippa, annoin särkylääkettä, kuunneltiin unilauluja... Loppujen lopuksi uni tuli vähän ennen kolmea. Kerran vielä neiti heräsi aamuyön aikana itkeskelemään, mutta nukahti onneksi sänkyynsä vartin silittelyyn.

Aamulla herätys oli seitsemältä, joten oma yön kokonaisunimäärä jäi reiluun viiteen tuntiin. Normaalisti siis nukun kahdeksan tunnin yöunia, joten univaje tuntuu.

Kun itselle yksi huonouninen yö ottaa näin koville, en voi vaan kuin ihmetellä ja arvostaa äitejä, jotka jaksavat tätä yöstä toiseen. En tiedä onko se tottumiskysymys; ei itselläkään ne yöheräämiset niin raskailta pikkuvauva-aikana tuntuneet, tosin silloin varmaan vielä pyöritettiin arkea pitkälti synnytyksen jälkeisten adrenaliinien voimin.

Mutta ehkä siihen vähäunisuuteen sitten tottuu. Samalla tavalla kuin itse on nyt tottunut niihin kahdeksan tunnin yöuniin. Ehkä sitä oppii toimimaan ja jaksamaan myös vähän väsyneenä. Itsellä kun nämä vähäuniset yöt ovat niin harvinaista "herkkua", tuntuu että seuraava päivä menee ihan ohi, eikä jaksa tehdä kuin ne pakolliset ja välttämättömät.

Olen myös miettinyt, että millaistahan tämä väsymys olisi, jos vielä imettäisin. Nyt kun aamusta on selviydytty lähinnä suklaan ja energiajuoman voimin; entä sitten, jos vielä imettäisin ja nuo nautintoaineet olisivat kiellettyjä. Heti aamusta kun ei vaunulenkille raikkaaseen ulkoilmaankaan viitsi lähteä.

Myös töissä käyvää isää kävi sääliksi viime yönä. Vaikka poistuimmekin Meean kanssa olohuoneeseen unta etsimään, kyllähän itkut ja leikin äänet kantautuivat makuuhuoneeseen ja pitivät miestäkin hereillä. Montaa tuntia ei hänkään saanut unta, kun herätyskello pärähti soimaan jo ennen kuutta.

Olen siis erittäin kiitollinen hyväunisesta lapsesta. Vaikka päiväunet joskus ovatkin vähäiset (etenkin hampaita tehdessä), ovat hyvät yöunet koko perheen jaksamisen kannalta erittäin tärkeät.

Turvaistuinviidakossa

Olen törmännyt yllä olevaan otsikkoon lukuisia kertoja googletellessani turvaistuinasioita. Termi on täyttä totta, sillä turvaistuinten maailma on melkoinen pusikko ja sitä oikeaa täydellistä istuinta metsästäessä tarvitsisi vähintään viidakkoveitsen tai jalkajousen.

Huhhuh mitä hommaa. 

Koska turvaistuin oletettavasti on käytössä muutaman vuoden (mahdollisesti jopa neljään ikävuoteen asti!), olisi hienoa löytää oikeasti hyvä istuin. Eikä sellaista, jonka havaitsisi muutaman kymmenen käyttökerran jälkeen huonoksi (lapsi ei viihdy siinä, se on tosi hankala käyttää tms) ja joutuisi investoimaan uuteen istuimeen. 

Turvallinen, vähän tilaa vievä, helppokäyttöinen, säädettävä, helppo asentaa, omaan autoon sopiva, hyvännäköinen, kestävä... Löytyyhän näitä kriteerejä. Tärkeimpänä tietysti se, että juuri se oma lapsi viihtyy juuri kyseisessä istuimessa - helpommin sanottu kuin testattu. 

Itse pomppasin tähän viidakkoon melko noviisina. Joo, meillä on turvakaukalo ja tutkittiin silloin eri vaihtoehtoja. Päätös kaukalosta tehtiin kuitenkin enemmän vaunujen perusteella; lopullisissa vaunuvaihtoehdoissa oli kaikissa turvalliselta vaikuttava travel systemillä kiinnitettävä turvakaukalo, joten vaunujen valinnan ratkaisi muut kuin turvakaukalon ominaisuudet. Itse asiassa meidän valitsemiin Britaxin vaunuihin sopi travel systemillä useampi kaukalo, joista sitten valittiin se turvallisin (ja kallein).

Istuimia testaamassa; pikkuneiti peukuttaa omaa suosikkiaan. :)

Mistä sitä tietoa sitten voi hakea - ja mistä olen sitä hakenut?

Kauppojen tai valmistajan verkkosivut. Tästä lähdin liikkeelle. Olen kahlannut läpi sekä paikalliset että muutaman muunkin liikkeen verkkosivut ja etsinyt varteenotettavia vaihtoehtoja. Tuotekuvaukset vaihtelevat kauppojen välillä, mutta niitä yhdistämällä saa melko kattavan kuvan. Mitään moitteitahan näiltä sivuilta ei löydy, joten ihan puolueetonta kuvausta täältä ei saa. Perustoiminnot kuitenkin löytyvät helposti.

Myyjän opastus. Käytiin lauantaina kiertämässä paikallisissa liikkeissä ja saatiin myyjiltäkin apuja valintaan. Meillä oli aika selvillä omat suosikit jo kauppaan mennessä ja myyjät esittelivät sitten näitä. Eivät alkaneet tuputtamaan muita vaihtoehtoja; ilmeisesti oltiin osattu jo etukäteen valita ne kalleimmat ja ne kaupalle tuottoisimmat mallit.

Myyjältä saa hyvän avun toiminnallisuuksien esittelyyn, istuimen kiinnitykseen jne. Ainakin itselle nämä turvaistuimet näyttivät ihan erilaiselta, kun ne näkee luonnossa. 

Autoliiton testit. Autoliiton sivuilla on testattu jokseenkin kaikki turvaistuimet. Testeistä saa faktatietoa turvallisuudedta, mutta ihan yksiselitteisiä testit eivät ole. Turvallisuuden lisäksi testeissä painotetaan muitakin asioita; vaikka turvallisuus olisi huippuluokkaa istuimella, joka jostain muusta on saanut huonot arvosanat, voi kokonaisarvosana olla tyydyttävä. Lisäksi istuimet testataan huonoimmissa mahdollisissa olosuhteissa (eli kasvot menosuuntaan), joka käytännössä tarkoittaa sitä, että palkki-istuimet ovat testin kärkisijoilla. Muitakin (parempia) testejä on olemassa, mutta itse en tällä kertaa ehtinyt niihin tutustua.

Nettikeskustelut ja some. Itsekin kysyin loppusuoralla apuja parin turvaistuimen välillä yhdessä fb:n vauvaryhmässä - ja seurasin lukuisia keskusteluja aiheesta facebookissa. Netin keskustelupalstoiltakin löytyi vanhempia jutteluita aiheesta. Huonoin puoli tässä on se (etenkin somessa), että useimmat ainoastaan kertovat oman turvaistuimensa merkin. Piste. Osa sentään lisää perään "on paras, suosittelen!" 

Vaikka sekin kertoo jo jotain, että tiettyä istuinta kannatetaan eniten, itse kaipaisin jotain lisää. Miksi istuin on paras, mikä siinä on erityisen hyvää, onko kokemusta muista istuimista, miten lapsi viihtyy siinä... Etenkään huonoja puolia (omasta) istuimesta harvoin nettikeskusteluissa esitetään. 

Bloggaukset. Itse sain eniten apuja lukemalla googlella löytyneitä bloggauksia aiheesta. Eli kiitos vaan teille, jotka turvaistuinviidakosta olette jaksaneet kirjoittaa! Erityisesti eräs kirjoitus, jossa käyttökokemuksen perusteella kumottiin lähes kaikki Autoliiton testin negatiiviset asiat, puhui hyvin tämän istuimen puolesta! Tästä syystä jatkobloggauksena itselläkin tulossa meidän kärkikolmikon esittelyt sekä mihin istuimeen päädyttiin - hetken käytön jälkeen myös käyttökokemusbloggaus! :)

Omaan autoon testaaminen. Ihan ehdoton juttu! Vaikka auto saattaisikin sen parin vuoden aikana vaihtua, niin kannattaa sitä istuinta käydä testaamassa ainakin tähän nykyiseen autoon. Ja miksei vaihtovaiheessa myös siihen tulevaan biiliin. Jotkut istuimet vievät runsaasti tilaa, jotkut ovat matalammalla (lapsi ei näe ikkunasta ulos), jotkut eivät mahdu sopuisasti useamman turvaistuimen rinnalle jne. Tämän vuoksi en itse voisi tilata netistä istuinta a) näkemättä sitä livenä ja b) testaamatta sitä autoon. 

Lastenhuonetta sisustamassa

Tarkoituksena olisi saada Meea nukkumaan omaan huoneeseensa ennen 1-vuotissynttäreitä. Nukkumisen puolesta tämä ei varmaan tuota ongelmia, koska neiti nukkuu pääsääntöisesti 10-12 tunnin öitä ilman yöheräämisiä.

Enemmänkin tässä tulee kiire sen kanssa, että ehdin suunnitella, mitä kaikkea pikkuneidin huoneeseen tulee! Toki osan voi ostaa jälkikäteen (ja näin varmaan tehdäänkin), mutta haluaisin huoneen kuitenkin olevan suhtkoht kunnossa neidin sinne muuttaessa.

Huone nyt

Huone toimii nykyisellään vierashuoneena, tosin vuodesohva siirrettiin jo loppuvuodesta tätä silmällä pitäen toiseen huoneeseen. Eli käytännössä Meean tuleva huone on tällä hetkellä vaan huone; siellä on senkki, kaapisto, nojatuoli, sähköpiano ja lehtikori. Lisäksi se toimii rattaiden ja turvakaukalon säilytyspaikkana. 

Vanhoista huonekaluista nojatuoli on ainoa, mikä huoneeseen tulee jäämään. Se onkin tämän sisustussuunnitelman murheenkryyni. Ei siis sillä, ihan mieluusti sen nojatuolin huoneeseen sijoitan - siinä on ihan mukava istuskella ennen yöunia rauhoittumassa Meean kanssa. Tuoli vaan olisi jotenkin fiksusti sijoitettava ikkunan ääreen, jottei koiramme täysin loukkaannu. Huone kun on nykyisin eniten Arttu-hauvan käytössä; siellä pikkuherra istuu päivät pitkät nojatuolilla ja tarkkailee ikkunasta ohikulkijoita. Tarkkailupaikka toiseen suuntaan on myös olohuoneen sohvalta, mutta tälle puolelle taloa Meean huone on ainoa, josta Arttu jatkossakaan voi ulos nähdä.

Joten nojatuoli on must-juttu. Sitä lukuunottamatta huone laitetaan täysin uuteen uskoon. 

Olemassa olevat kalusteet

Huoneeseen luonnollisesti sijoitetaan Meean pinnasänky. Valkoinen Brio Two, joka on palvellut hyvin.

Sänky ja sängyn omistaja. 

Tällä hetkellä Meean vaatteet ovat meidän makuuhuoneessa valkoisessa lipastossa, joka muuttaa myös Meean huoneeseen. Mikäli hyvää vaatekaappia ei vielä löydy, saa lipasto toimia vaatesäilytyksessä jatkossakin. Ihan hyvin se on siinä palvellut; vaatetta vaan tuntuu olevan niin paljon, että laatikot jo nyt pursuilevat liitoksistaan. :)

Myös pari lelulaatikkoa löytyy jo ja ne varmaan löytävät paikkansa huoneesta.

Lelulaatikon tyhjennyshommissa. 

Uusia kalusteita

Uusista kalusteista aika lailla lukkoon lyöty on Ikean Kallax-hylly, joka tulee leluhyllyksi.

Ikean Kallax - luonnollisesti valkoisena. 

Siihen voisi hankkia muutaman upotettavan kaapin ja laatikoston, ehkä kaksi kumpaakin. Niitähän voi sitten tarvittaessa hankkia myöhemminkin lisää.

Ja sitten noita Dröna-laatikkoja myös. Meillä on niitä nytkin pari oranssia ja ovat palvelleet hyvin lelujen säilytyksessä. Olisin halunnut tuohon hyllykköön mieluummin vaaleanpunaisia Dröna-laatikoita, mutta Ikean valikoimista ei (enää?) löytynyt niitä. Varmaan siis valkoiset, jotta sopii huoneen muuhun sisustukseen - vaikka vähän epäilyttää, miten ne säilyvät puhtaina... Tai sitten yritän vielä etsiä jostain muualta vaaleanpunaiset edulliset laatikot.

Dröna-laatikko - voi kun tämän saisi vaaleanpunaisena!

Vaatekaappikin tarvitaan, mutta ei välttämättä ihan vielä. Laatikosto palvelee ainakin vielä hetken vaatesäilytyksessä, jos (tai kun) ei ehditä vielä nyt löytämään sopivaa vaatekaappia. Jotenkin lähtökohtana itsellä on se, että huone kasvaa helposti (ja ilman kalliita hankintoja) lapsen mukana; siksipä tuosta laatikostostakin saadaan vaatekaapin löytyessä paikka leluille. Toistaiseksi ei siis ole tullut vastaan sopivaa vaatekaappia, eikä tuo Ikean tarjontakaan iskenyt. Hyvistä vaatekaapeista saa siis vinkata! :)

Huoneeseen mahtuisi muutakin, mutta muuta ei ainakaan tässä vaiheessa ole vielä ostoslistalla. Ihan hyväkin minusta vielä jättää vähän tilaa, niin saa tarvittaessa sitten mahdutettua huoneeseen muutakin tarpeellista.

Muu sisustus

Olemassa olevat huonekalut (nojatuolia lukuunottamatta) ovat valkoisia ja myös Ikean hylly tulee olemaan valkoinen vaaleanpunaisin kaapein. Siksi muu sisustus tulee myös myötäilemään tätä värimaailmaa.

Yhden seinän ajattelin maalata (tai siis mies maalaa!) vaaleanpunaiseksi. Mennään lauantaina rautakauppaan etsimään oikeaa värisävyä, niin pääsee mies maalaushommiin. Seinä maalataan siis nyt aluksi ihan vaan vaaleanpunaiseksi. Sitten neidin kasvaessa siihen voisi harkita jotain seinämaalausta tai seinätarroja hänen mielenkiintonsa kohteiden mukaisesti. Toistaiseksi yksivärinen seinä riittänee vallan mainiosti.

Muun sisustuksen osalta löytämättä on vielä täydellinen matto ja verhot. Lamppuna kelpaa huoneesta nyt löytyvä pallovalaisin, jos ei kivempaa löydy kohtuuedullisesti.

Matoksi kelpaisi joku ihan perus yksivärinenkin vaaleanpunainen matto, mutta ei ole toistaiseksi osunut silmään. Verhoksi ajattelin alunperin kappaa, mutta se olisi hankalahko saada kyseisen huoneen verhotankoon. Roikkuvissa verhoissa on ongelmana se, että Meea tykkää (ainakin vielä) repiä niitä - itse asiassa tälläkin hetkellä kyseisen huoneen toinen verho on irti kolmesta nipsusta pikkuneidin käsittelyn jäljiltä.

Niin ja sitten seinille vähän sisustustauluja. Itse ajattelin askarrella yhden - kunhan vaan saisin kehykset hankittua. Siitäkin varmaan sitten tarinaa blogissa, kunhan ehdin tähän paneutua. Lisäksi löysin netistä ihanan sisustustauluja tekevän firman, jolta aion tilata taulun tai useamman.

Mutta tästä se alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Toivottavasti meillä on ennen huhtikuun loppua huone valmiina! :)

Ihanimmat ihanuudet käytössä, vol 2

Pitkästä aikaa kuvapostaus!

Olen vähän unohtanut koota näitä ihanimpia ihanuuksia vaatteiden saralta omiksi postauksikseen. Jotain ihanuuksiahan noissa blogin täytteenä muuten olleissa kuvissa näkyy, mutta vaatteet eivät kuitenkaan niissä ole pääosassa.

Viimeisin (ja se ensimmäinen vauvan kera) vaate-esittely näkyy olleen heinäkuun alussa, joten selailin tässä läpi kuvia niiltä päiviltä saakka. Huimasti on muuten pikkuneiti kasvanut! :)

Tässä nyt niitä ihanimpia vaatteita heinäkuun alusta lokakuun loppuun, eli 2,5 kk iästä puolen vuoden ikään - ja jopa suurinpiirtein aikajärjestyksessä. :)

Ihana leppisyökkäri, muistaakseni koossa 56 - oli meillä käytössä tosi paljon. :)

Leppisyökkärin ihanat jalkaterät. 

Ei välttämättä ihanista ihanin, mutta pakko oli laittaa tääkin, kun tuli selaillessa vastaan. Bisnesneiti lukee päivän uutisia kauluspaidassaan. :)

Vähän poikamaiset, mutta vaaleanpunaisen paidan kanssa nääkin lappuhaalarit näytti ihan kivoilta. 

Kuva ei oo paras, mutta tää body oli tuolloin yksi lemppareista. 

Samoin tää ihanan ohut mekko oli omiaan kesähelteille. 

Kuva huono, body ihana. Mummilassa nukkumassa päikkäreitä. :)

Lähdössä hakemaan postia laatikosta elokuun lopussa. Tuo takki ei ehtinyt montaa kertaa päälle, mutta ihana se oli silti. :)

Sama paikka, eri päivä. :) Tää body oli yksi kestosuosikki, joka kestikin käytössä nelisen kuukautta. Ostaisin uuden samanmoisen, jos vaan löytäisn! :) 

Ja taas yksi lempparibody. Jotenkin tuntuu, että loppuvuodesta vaatetus oli aina body+housut. :)

Mun työpaikalla käytiin hengailemassa ihanien kultaisten farkkujen kera. Kuva on huono, mutten löytänyt näistä parempaakaan; pitäisi selkeesti kuvata (vielä) enemmän pikkuneitiä. Tosin nää farkut ei kovin monesti ehtinyt jalkaan, vaikka ihanat olivatkin. 

Seeprayökkäri lokakuun alussa ekoja kertoja päälle ja mahtuu vieläkin; just oli viime yönäkin neidillä yöasuna! Tää on kyl ehdoton lemppariyökkäri! :)

Ehkä neidin persoonallisin mekko. :) Näytti valtavalta, kun ostin tämän silloin kun neiti oli vielä massussa, mutta alle puolivuotiaalle alkoi olla jo pieni. :)

Tähän asukokonaisuuteen kuului vielä yhteensopiva huppari, mutta se ei tainnut ehtiä meillä kertaakaan päälle. Oli sopivan kokoinen silloin, kun Meea ei vielä osannut istua ilman tukea ja pääsääntöisesti makoili selällään, niin oli se hupparin huppu vähän hankala. 

Ja vielä yksi lempparibody, jonka sain kaverilta. Vaikka on poikaväreissä, niin kuosi on aika tyttömäinen. :)

Seuraavaa postausta varten saa taas selailla kuvakansioita; luvassa siis seuraavaksi reilun puolivuotiaan vaatevarastoa. :) Ehkä mä ennen 1vee synttäreitä saan tämänkin postaussarjan ajantasalle. :)

Suolioireinen maitoallergia

Ollaan pitkään painittu maitoallergiaoireiden kanssa ja viime viikolla vihdoin päästiin maitoaltistukseen.

Itselle tulos oli aika selvä jo ennalta; vaihdettuamme Nan2-korvikkeen apteekin maidottomaan korvikkeeseen, Meean ripulointi loppui, kakka kiinteytyi ja iho-oireetkin lievenivät. 

Jotta saataisiin Kelalta korvaus kalliista apteekin korvikkeesta, tarvittiin kuitenkin vielä maitoaltistus ja lääkärin B-lausunto.

Maitoaltistus

Olimme maitoaltistuksessa viime viikon torstaina ja kirjoittelinkin altistuksen kulusta tarkemmin omaan bloggaukseensa. 

Altistuksessa ei tullut juurikaan oireita (ainoastaan yksi löysä "vaatteet vaihtoon" -kakka), joten altistusta jatkettiin kotona. Olimme altistuksesta kotona iltakahdeksalta ja illan myötä Meean posket muuttuivat tulipunaisiksi, kaulaan ilmestyi hyttysenpiston näköinen vaalea näppylä ympärillään punoitusta sekä ihottumaa ilmaantui hieman reisiin. 

Perjantai-aamun hoitajan soittoajalla kerroin nämä oireet - sekä juuri ennen puhelua tulleen löysän kakan - mutta ne eivät vielä(kään) riittäneet altistuksen lopettamiseen. Eli jatkettiin edelleen tavallisen korvikkeen antoa.

Maitoaltistusta kotioloissa

Perjantaina Meea sai iltapäivästä 2 dl Nan2-maitoa. Parin tunnin sisällä maidonjuonnista oli tullut kaksi löysää ripulikakkaa, posket punoittivat, tuli muutama puklu ja neiti hankasi silmiään kovin paljon. Yö sujui itkuisesti ja vähän epäröiden jatkoin altistusta lauantaina.

Maitoaltistuksesta huolimatta Meea jaksoi levittää kaikki lelut mummilan lattialle. :)

Meea sai lauantaina yhdentoista aikaan 130 ml Nan2-maitoa, jonka jälkeen posket punoittivat lähes välittömästi. Puolenpäivän tienoilla tuli jälleen löysä kakka, jonka jälkeen (kuten perjantainakin kertaalleen) Meea pyysi heti päästä syliin, joten taisi vatsaankin sattua. Tämän jälkeen päätin soittaa Mehiläiseen ja kysyä neuvoa jatkon suhteen

Koska oli lauantai, ei tietenkään kyseinen hoitaja eikä lääkäri ollut töissä, joten tuntui olevan vähän haastavaa saada vastausta kysymykseen "voiko näillä oireilla lopettaa altistuksen?". Onneksi saatiin vihdoin langan päähän päivystävä lääkäri, joka antoi luvan altistuksen lopettamiseen. "Ei tarvitse enempää kiusata pientä." Piti vaan oikean lääkärin torstaiseen soittoaikaan asti kirjata ylös oireet, jotta nähdään, onko maidon lopettamisella vaikutusta. 

Ja olihan sillä. Maanantaina loppui ripulointi ja torstaina tuli jo ensimmäiset kakkakikkareet. Ihokin parantui pelkällä perusrasvalla ja muutkin pienet vaivat (puklailu, punoitus) katosivat alkuviikosta. 

Suolioireinen maitoallergia

Torstaina oli sitten lääkärin soittoaika, jossa kerroin altistuksen lopettamisesta ja oireista - sitä ennen sekä sen jälkeen. 

Lääkäri totesi, että kyseessä on selkeästi suolioireinen maitoallergia. Vaikka iho-oireitakin tuli, niin suolioireet olivat kuitenkin kovemmat, joten diagnoosi tehdään sen mukaan. 

B-lausunto on tulossa postissa, jonka jälkeen toimitetaan se Kelaan ja saadaan korvattavuus kalliiseen maitoon. 46 euron pönikkä maksaa sen jälkeen vaan 12 euroa, jee. 

Edessä Meealla on vuoden maidoton ruokavalio, jonka jälkeen maitoaltistus tehdään uudelleen. Samalla nyt tarkkaillaan muitakin ruoka-aineallergioita; mikäli niitä alkaa tulemaan useita jo nykyisten itse testaamalla todettujen rinnalle (maissi, riisi ja mansikka sekä ehkä-listalla kana), niin sitten täytyy allergia-asioissa palata lääkärille jo aiemminkin.

Vaikka itselle tämä on ollut selvää oikeastaan jo vuodenvaihteesta asti (kun oireet joulun jälkeen vaihdetulla maidolla alkoivat helpottaa) on silti mukava kun vihdoin saatiin asiaan ihan virallinen varmistus.

Huippua on myös se, että nyt voidaan jälleen todenteolla alkaa maistelemaan uusia ruoka-aineita. Ennen joulua kun purettiin ruokavalio täysin ja joulun tienoilla tulleen maitoallergiaepäilyn myötä otettiin jo kokeillut ruoka-aineet takaisin ruokavalioon varovaisesti yksi kerrallaan - erityisen tarkasti oireita tarkkaillen. Viikko ennen maitoaltistusta piti lopettaa uusien ruoka-aineiden kokeilu ja kielto jatkui torstaihin asti; ehdittiin ennen sitä suurinpiirtein testata vain ne jo olleet ruoka-aineet, uusina taisi tulla mukaan vaan nauta ja vadelma (mutta toisaalta ainakaan kurpitsa ja kesäkurpitsa on vielä ottamatta mukaan ruokavalioon). Perjantaina aloiteltiin avokadolla ja huomenna ajattelin testata uudelleen ohraa, josta aiemmin on iiiiihan vähäistä ihottumaa tullut - Meea vaan alkaa olla aika kyllästynyt kaurapuuroon, niin pakko saada toinenkin vilja syöntiin.

Toivotaan, että allergiat tästä asettuvat, eikä uusia tule!

p.s. Hyviä maidottomia reseptejä taaperolle otetaan vastaan! :)

Maidoton ruokavalio vetää vakavaksi? :)