Vahditko taaperoasi?

Luin tällä viikolla Murulien Meerin bloggauksen vilkkaasta taaperosta. Vaikutti hyvin tutulta, koska meidänkin neiti on melko vilkas.

Muistinkin blogin luonnoksissa roikkuneen taaperon vahtimiseen liittyvän kirjoituksen - ja päätin kirjoittaa tämän nyt loppuun. Tämäkin aihe kun osaltaan liittyy taaperon vilkkauteen.

Vilkas taapero miettii, mitä pahaa seuraavaksi tekisi - ja sekös naurattaa!

Olen itse vanhempi, joka haluaa pitää huolta lapsestaan. En tarkoita, että olisi olemassa iso joukko vanhempia, jotka ehdoin tahdoin haluavat olla pitämättä huolta lapsestaan. Mutta on olemassa iso joukko vanhempia, jotka eivät halua pitää huolta lapsestaan yhtä paljon.

Lähinnä tarkoitan sitä määrää ja laajuutta, miten omaa taaperoa vahditaan. Itse haluan ainakin olla aina ajan tasalla siitä, mitä lapseni tekee ja missä hän on.

Voi olla, että jos neiti ei olisi niin vilkas ja (uhka)rohkea, vahtimisen määrä olisi meilläkin pienempi. Vilkkaan lapsen perässä joutuu juoksemaan enemmän ja kovempaa kuin rauhallisen. Tosin joka tapauksessa haluaisin olla ajan tasalla lapseni tekemisistä - olipa lapsen luonne millainen tahansa.

On oikeastaan kolme syytä, minkä takia itse haluan vahtia omaa taaperoani huolellisesti.

1) Lapsen oma turvallisuus
Vaikka meidän kotimme on yritetty tehdä melko lapsiturvalliseksi, tuntuu tuo taapero kehittyvän niin hurjaa vauhtia, että joka päivä löytyy uusi opittu asia. Vaikkei hän eilen olisi osannut avata keittiön laatikkoa, huomenna voi jo osata. Tai saattaa yhtäkkiä keksiä miten vessanpöntön päältä voisi kiivetä lavuaariin - eikä siinä kokeilussa välttämättä käy hyvin. Siksi ei voi sokeasti luottaa siihenkään, että tutussa paikassa ollessaan lapsen voi antaa touhuta mitä tahansa ilman että vahinkoja voisi sattua.
Tällä hetkellä esimerkiksi meillä on opittu kiipeilyn jalo taito, joka aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä äidille. Mitään haavereita ei - onneksi - ole vielä sattunut, mutta lähellä on ollut. Jos ei äiti olisi muutaman kerran ollut lähellä koppaamassa kiinni, olisi otsassa tai takaraivossa ollut jo melkoisia vekkejä. Parasta huvia on siis kulmasohvaa päästä päähän juokseminen - holtittomasti ja nauraen. Monesti on kielletty, vaan ei auta. Siksi täytyy vahtia.

Välillä meno on vähän holtitonta...

2) Tuhot ja sotkut

Olen sen verran materialisti - ja laiska siivoaja - että pyrin olemaan kartalla lapseni tekemisistä myös tuhojen ja sotkujen välttämiseksi. 

Voisin toki jättää lapseni vahtimatta ja antaa hänelle vapaat kädet tehdä, mitä haluaa. Toivoisin, että tekeminen rajoittuisi omiin leluihin, mutta valitettavasti se ei useinkaan menisi näin. Ja vaikka menisi, niin luultavasti ne lelut vain leviteltäisiin ympäri kämppää. 

Luultavammin Meea menisi kuitenkin tekemään jotain kiellettyä. Mikäli en kävisi välillä vaikkapa ruokaa laittaessani vilkuilemassa neidin leikkejä (joka muuten on tosi rasittavaa), voisi olohuoneessa olla takan luukku auki ja tuhkat matolla, dvd-soitin epäkunnossa ja televisioruudussa nokkamukista valutetut maidot. Tai kodinhoitohuoneessa koiran vesikuppi kaadettu lattialle ja pyykinpesukone pyörimässä.

Tämä tuhojen vahtiminen korostuu entisestään kyläpaikoissa, koska en halua itselle kallista laskua neidin jäljiltä. Ei ole tosiaankaan yleensä mitään leppoisia lomareissuja. Aika pitkälti kyläpaikoissa vahditaan toki myös lapsen oman turvallisuuden takia (aina ei itselläkään tule mieleen, mikä kaikki voisi Meealle olla vaarallista), mutta myös materian takia. Esimerkiksi Meean toisten kummien luona jatkuvassa vahdinnassa on heidän akvaarionsa - jonka puolesta olen välillä pelännyt aika kovasti...

Äiti kävi vessassa, neiti siivosi vaatekaappiaan... 

3) Lemmikit ja leikkikaverit
Ja se kolmas syy, joka liittyy osittain siihen, että Meea on vielä sen verran pieni, ettei aina tiedä/muista, mitä saa ja ei saa tehdä.

Kotioloissa vaaravyöhykkeellä on koiramme, jolle Meea antaa välillä vähän turhan rajua rakkautta. Okei, on meillä potkuautokin ollut monta viikkoa jäähyllä syystä, että neitokainen kaahaa sillä täysillä Arttu-hauvan päälle... Yleensä Arttu saa kuitenkin kärsiä rajuista hellyydenosoituksista, jotka voivat pitää sisällään rutistushalauksia, kovakouraista silittelyä ja jopa päällä makoilua. Meea ei tarkoita pahaa, mutta välillä ihmettelen, mistä koiramme on saanut noin hyvät hermot. 

Ja sitten ne muut leikkikaverit. Meea saattaa halata, taputtaa tai ottaa lelun kädestä. Haluan seurata näitä kontakteja jo siitäkin syystä, että voin opastaa Meeaa toimimaan oikealla tavalla. Oikeastaan minua raivostuttaa ne leikkipuisto-äidit, jotka jättävät lapsensa - ja sen, että hän lyö muita lapsia leluilla - huomioimatta puhuessaan kännykkään tai tehdessään jotain muuta yhtä tärkeää.

Välillä Arttu-hauva saa aika rajua rakkautta...

Vaikka minulla on kiire, eikä aina jaksaisi vahtia - tiedän silti aina, missä oma lapseni menee. Se saattaa jonkun mielestä olla ylihuolehtimista, itse kutsun sitä turvallisuudeksi. Etenkin tässä iässä opitaan joka päivä uutta - ja keksitään kaikennäköistä tyhmää. Kaikki ei ole välttämättä vaarallista, mutta vähintäänkin ylimääräistä työtä äidille aiheuttavaa.

Meillä myös tuntuu olevan nyt sellainen vaihe, että aina kun äiti kääntää selkänsä, voi tehdä pahaa. Yleensä se tarkoittaa sitä kulmasohvalla juoksemista, mutta välillä muutakin. Tuntuu, että Meea oikein ajattelee "Jes, nyt äiti ei nää, voi tehdä jotain kiellettyä!" Vaaratilanteilta on onneksi vältytty, mutta sekin on lähinnä sen vilkuilun ja vahtimisen ansiota.

En tiedä montako kertaa meillä olisi laitettu jo uuni ja pyykinpesukone päälle, jos ei äiti juoksisi perässä - kun siitäkin huolimatta, ne ovat menneet monesti päälle. Tai jos äiti siivoaisi toisella puolella taloa vartin ja neiti kiipeäisi sillä aikaa (tyhjään) takkaan - sitäkin kun on yritetty. Tai availisi keittiön kaapit ja kaivaisi sieltä kaiken mahdollisen pois. Tai avaisi ulko-oven ja päästäisi koiran karkuun - ja menisi itse perässä. Onhan näitä. 

Taaperoilla menohaluja riittää, kaikkea uutta pitää kokeilla ja jänniltä näyttävät asiat kiinnostavat vähän liikaakin. Taaperoilla ei kuitenkaan ole vielä järkeä päässä, kuten ehkä muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla jo on. Toki vanhemmatkin lapset tekevät vielä kaikkea tyhmää ja uhkarohkeaa - mutta taaperoilla se meno on joskus ihan holtitonta.

Lapsi on AINA vanhempansa vastuulla. Niin hyvässä kuin pahassa. 

Kuinka paljon teillä vahditaan taaperoa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Talvihaalariksi Reima Gotland

Talvihaalari on nyt valittu ja tilattu!

Bongasin Elloksesta tarjouksessa olleen Reiman Gotland-haalarin - joka oli oman talvihaalaripohdintani kärkipäässä, ehkä jopa ykkönen.

Hyvä suomalainen merkki, varmaan parhaat tekniset ominaisuudet, taaperomalli, lämmin ja kestävä. Ja kuulemma hoikalle pitkäjalkaiselle hyvä malli.

Haalari on vielä matkalla meille, enkä viikonloppuna kiertämistämme kaupoistakaan löytänyt tätä päälle sovitettavaksi. Mutta uskoisin tämän haalarin olevan juuri passeli meidän Meealle. Koon kanssa vähän joutui arpomaan, joten toivotaan, ettei 92-kokoinen haalari aivan liian iso ole. Vaikkakin reiluhan sen pitää olla, jotta mahtuisi vielä maaliskuun pakkasilla.

Talvi alkaakin toden totta tehdä tuloaan; meillä on ollut tällä viikolla aamuisin jo seitsemän astetta pakkasta! Päivän edetessä toki kääntyy plussan puolelle, mutta silti.

Kuomat ja kunnon topparukkaset vielä puuttuu, mutta täytyy nekin käydä lähipäivinä ostamassa. Toistaiseksi on onneksi haalarinkin suhteen pärjätty vk-haalari + fleece -yhdistelmällä, mutta kyllä ne toppavaatteet tulevat pian ajankohtaiseksi.

Joko teillä on talvikamppeet hankittuna? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Masusta misuksi -valmennus starttasi eilen!

Kirjoittelinkin toissapäivänä, että pääsin mukaan Masusta misuksi -valmennukseen.

Valmennus starttasi eilen maanantaina ja on nyt jo kovaa vauhtia käynnissä - oma innostus on huipussaan ja pitää vaan toivoa, ettei innostus hiivu.

Ensimmäisellä viikolla valmennuksessa on teemana ruokavalio. Ajattelin kirjoittaa jokaisesta viikosta ja viikon teemasta oman postauksensa kuluneen viikon jälkeen - mutta halusin kuitenkin jo nyt alkuun kirjoittaa vähän ensivaikutelmia valmennuksesta.

Valmennuksessa tehdään tehtäviä, saadaan ohjeita oppaiden yms muodossa sekä keskustellaan asioista ryhmäläisten kanssa. Kaikki vaikuttaa oikein hyvältä näin ensipäivinä. Jostain ihmeestä olen eilen ja tänään löytänyt aikaakin materiaaleihin tutustumiseen, keskusteluihin sekä tehtävien tekoon!

Erityisesti vertaistuki - tai pikemminkin vertaispaine - on erittäin hyvä asia! Kun esimerkiksi tehtävien osalta näkee, että muut ovat ne tehneet ja niihin panostaneet, niin itsellekin tulee painetta tehdä tehtävät (kunnolla) ja tsempata. Toivon, että vertaispaine auttaa myös jatkossa pysymään tavoitteissa.

Hyvää on ollut myös tuo ryhmämuotoinen toiminta verkossa, sillä on voinut kysyä mieltään askarruttavia asioita - ja saanut apuja sekä vetäjiltä että muilta ryhmäläisiltä. Kun kerran tällaiseen valmennukseen olen päässyt mukaan, aion myös hyödyntää foorumia ja aktiivisesti kysellä kaiken, mitä mieleen juolahtaa.

Itse olen yrittänyt suhtautua valmennukseen mahdollisimman realistisesti ja edetä pienin askelin. Koska arki tosiaan on tällä hetkellä melko hektistä, ei mikään totaaliremontti tulisi onnistumaan - eikä se onneksi ole valmennuksen tavoitekaan. Suurin tavoitteeni onkin se, ettei homma kaadu alkuinnostuksen jälkeen! 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Raskauskiloista eroon? Masusta misuksi -valmennus starttaa huomenna!

Kirjoittelin eilen blogiin raskauskiloista ja siitä, miten ne ovat jämähtäneet.

Pakko myöntää, että kyseinen teksti oli minulla luonnoksissa jo jonkin aikaa - itse asiassa bloggauksessa luki alunperin "kun on kulunut jo reilu vuosi synnytyksestä" - nythän on kulunut jo lähes 1,5 vuotta!

Jostain syystä viivyttelin tekstin kirjoittamista loppuun - samalla tapaa kuin olen viivytellyt "raskauskiloista eroon" -projektin aloittamista. Nyt sain kuitenkin sysäyksen, jonka myötä sain bloggauksen valmiiksi ja ehkä pääsen raskauskiloistakin vihdoin pikkuhiljaa eroon.

Pääsin nimittäin blogiyhteistyön merkeissä mukaan "Masusta misuksi" -valmennusryhmään.

Valmennus on suunnattu nimenomaan äideille ja siinä panostetaan sekä ruokavalioon, liikuntaan että henkiseen hyvinvointiin. Lisäksi valmennus lupaa vinkkejä siihen, miten muutoksesta tehdään pysyvä. Ja koska valmennus on suunnattu äideille, se on suunniteltu niin, että netin välityksellä toimivaan valmennukseen on mahdollista osallistua myös lapsiperhearjessa.

"Miltä kuulostaisi jos voisit parilla pienellä muutoksella saada herkuttelukierteen katki ja saisit olosi pirteämmäksi? Samalla pääset eroon raskauskiloistasi ja mahdut jälleen vanhoihin lempifarkkuihisi!"

Itsellä valmennus osui täydelliseen kohtaan - painonpudotus on ollut ajatuksissa yhä enenevässä määrin, mutta samalla arki tuntuu olevan jatkuvasti hektisempää ja energiaa kuluttavampaa.

Omat odotukseni valmennusta kohtaan ovat suuret, mutta realistiset.

En siis usko painon putoavan ropisten valmennuskuukauden aikana - vaikka olen kyllä jo laittanut itselleni muistiin lähtöpainon sekä vyötärön ympärysmitan. Enemmänkin odotan toimivia vinkkejä sekä ruokavalioon että liikuntaan - siihen, miten niihin panostamiseen löytyy aikaa hektisessä arjessakin.

Eniten odotan valmennukselta pysyvän muutoksen osalta; itse innostun herkästi kaikesta, mutta alkuinnostuksen jälkeen juttu monesti lopahtaa. (Tästä aiheesta voi kysyä vaikka omalta mieheltäni - jolta varmasti löytyy monta esimerkkiä aiheesta...) Siksi toivonkin valmennuksen tarjoavan konkreettisia keinoja siihen, ettei uudet elämäntavat jäisi vain valmennuksen mittaiseksi.

Valmennus alkaa huomenna maanantaina ja se kestää kuukauden. Luvassa on mm. vinkkejä, oppaita, työkaluja ja henkilökohtaista tukea valmentajilta sekä vertaistukea ryhmäläisiltä.

En ole itse vastaavanlaisiin valmennuksiin (minkään asian tiimoilta) koskaan osallistunut, joten siksikin odotan tätä kokemusta innolla! Valmennuksen kulusta, sisällöstä sekä omista tuloksistani luvassa juttua myös blogiin tulevan kuukauden aikana!

Huomenna starttaavaan ryhmään on kuulemma jäljellä vielä muutama paikka, joten vielä ehdit mukaan! Käy ilmoittautumassa täältä - tänään klo 24 mennessä!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Raskauskilot jämähti - miksi?

Raskauskiloja kertynee aika monelle äidille. Osa pääsee niistä eroon helposti, osa vaikeasti - osalle ne jäävät kroppaan loppuiäksi.

Itselleni raskauskiloja kertyi raskauden aikana kaikkineen 17 kiloa - vähän muuallekin kuin mahaan. Yhdeksän kiloa tippui laitoksella ja kaksi ensimmäisten kotipäivien aikana. Sen jälkeen kilot ovat tippuneet vain väliaikaisesti ja pikemminkin niitä on tullut lisää. Tällä hetkellä ns. lähtötilanteeseen on kuutisen kiloa ylimääräistä - enkä kyllä raskauden alkaessakaan ollut kaikkein timmeimmässä kunnossa.

Toivon kuuluvani ryhmään, jolle kilojen tiputtaminen on vaikeaa - ei mahdotonta. Kun kohta on kulunut jo puolitoista vuotta synnytyksestä, tuntuu, että pitäisi tosissaan tsempata, jotta kilot katoaisivat lopullisesti. Samaan aikaan arki tuntuu olevan koko ajan vaan kiireisempää.

Miksi se raskauskilojen tiputtaminen sitten on vaikeaa? Omalla kohdallani olen päätynyt kuuteen syyhyn.


1) Raskausajan huono liikunta

En ole koskaan ollut kovin aktiivinen liikkuja, mutta etenkin raskausaikana liikunta jäi tosi vähäiselle. Läpi raskauden oli huonoa oloa; välillä pahoinvointia, välillä järkyttäviä päänsärkyjä. Liikunnan harrastaminen ei tuntunut houkuttelevimmalta vaihtoehdolta ja liikunta olikin pitkälti koiran kanssa lenkkeilyä. Loppuraskaudesta pystyin hädin tuskin lyhyisiin kävelylenkkeihin nivuskipujen vuoksi. Liikunnan harrastaminen oli haastavaa ja oma yleiskuntoni tippuikin raskauden aikana huomattavasti.
Kun yhdeksään kuukauteen ei ole kunnolla liikkunut, on liikuntaan vaikea päästä kiinni jatkossakaan. Erityisesti, kun liikunta ei muutenkaan ole ollut itselle kovin aktiivinen harrastus.

2) Raskausajan herkuttelu jää päälle

Itse söin paljon raskausaikana kolmesta syystä. Pahoinvointi, ainainen nälkä ja ei-haittaa-vaikka-lihoo -asenne.
Pahoinvoinnin takia välillä piti syödä tunnin välein - jottei se huono olo yllättäisi. Sen lisäksi aina tuntui olevan nälkä; vaikka juuri olisi syönyt jotain, pystyi syömään heti perään jotain muuta. Ja kun maha muutenkin kasvoi - eikä ne extrakilot muuallakaan näkyneet niin helposti kuin yleensä - tuli syötyä aika paljon huolettomammin ja kaloreita laskematta. Myös sitä epäterveellistä ruokaa.
Sanomattakin on selvää, että tapa jää päälle. Etenkin väsyneenä ja uuteen arkeen opetellessa oli vaikea päästä ei-haittaa-vaikka-lihoo -asenteesta eroon. Välillä on tullut syötyä ihan samaan tahtiin kuin raskaana ollessankin! :D

3) Synnytyksestä toipuminen 

Jos ei raskausaikana voinut liikkua, niin ei kyllä heti synnytyksen jälkeenkään. Vaikkei minulle tehty sektiota, oli synnytys muuten sen verran rankka, että toipuminen vei aikaa. En voi kuin ihmetellä äitejä, jotka jumppaavat täydellä teholla pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Itse pääsin siinä vaiheessa jotakuinkin rauhallisille kävelylenkeille vaunujen kanssa.

4) Väsymys

Vauvavuosi on vähäuninen ja väsymys on jatkuva olotila. Vaikka vauva nukkuisi hyvin, uusi arki ja siihen totuttelu väsyttää.
Ja kun väsyttää ja olisi pakko jaksaa, on turvauduttava johonkin piristysaineeseen. Itse en juo kahvia ja imettäessä energiajuomaakaan ei voinut ottaa, joten oma salainen aseeni oli suklaa. Ei kovin hyvä vaihtoehto kilojen kannalta, mutta auttoi väsymykseen. Niinä vähäunisempina hetkinä minulla oli jopa yöllä suklaata yöpöydällä odottamassa; siitä pystyi nappaamaan palasen pysyäkseen hereillä keskellä yötä, vauvan syödessä.

Väsymys ei ole oikeastaan vieläkään kadonnut, vaikka suklaan käyttö (onneksi) on vähentynyt. Nyt yöt nukutaan hyvin, mutta päivät ovat sen verran vauhdikkaita taaperon seurassa, että energiatasot laskevat ja väsy meinaa välillä yllättää.

5) Ei ehdi
Ei ehdi liikkumaan, eikä ehdi syömään. Ihan konkreettisesti.
Toki minäkin liikuin vauvavuotena aika paljon, etenkin kun autottomana piti kävellä neuvolaan ja kerhoihin puolen tunnin matka (ylämäillä varustettuna!). Mutta sellainen kunnon jumppaaminen on jäänyt lähes kokonaan tekemättä - parin kerran taaperojumppayrityksetkin ovat kariutuneet sulaan mahdottomuuteen. Meean päikkäreiden aikana mieluummin lepää kuin hikoilee ja iltaisin ei enää jaksa. Kuntopyörä-raukkakin on ollut nurkassa täysin käyttämättömän jo pitkän aikaa.
Sen lisäksi ei ehdi syömään riittävän terveellisesti - mukamas. Mukamas sen takia, että olenhan kuitenkin ehtinyt kokkaamaan soseet itse Meealle ja tekemään hänelle vaikka mitä omaa ruokaa allergiaversiona soseista normaaliin ruokaa siirryttäessä. Lapsen terveellisestä ruokavaliosta olen huolehtinut tunnollisesti, mutta oma ruokailu on jäänyt toissijaiseksi. Välillä se kokkaamiseen käytettävä aika on kortilla ja on turvauduttava eineksiin tai pikaruokaan - vaikka ei pitäisi.

6) Kotona oleminen
Etenkin ruokavalion kannalta kotona oleminen on yksi pahimmista asioista. Ihan siis siksi, että kotona on helppo ottaa välipalaa, muutama sipsi, lasillinen limpparia tai voileipä ihan milloin tahansa. Ja silloin väsyneimpänä aikana etenkin sitä suklaata tuli napsittua tasaiseen tahtiin pitkin päivää, jotta saisi verensokerit korkeammalle. Minulla on myös niin huono itsekuri, että jos jotain on tarjolla, en pysty kieltäytymään.
Itse asiassa kotona olemisen lihottamisen puolesta puhuu myös se, että aloitettuani työt, on painoa tippunut huomaamatta pari kiloa. Vielä keväällä ylimääräisiä kiloja oli yhdeksän - nyt vain kuusi. Ja siis ihan vaan sen takia, että töissä syön (ja pystyn syömään) vähemmän välipaloja kuin kotioloissa.

Löytyykö sinulta vielä raskauskiloja? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Hektistä arkea

Tuntuu, että nyt syksyn startatessa meidän arjesta on tullut kiireisempää kuin koskaan! Oman osansa ajan riittämättömyyden tunteeseen ovat tuoneet sairastelut, mutta jo ihan ilman niitäkin arki tuntuu olevan nykyään melko kiireistä.

Meidän normaali arkiviikko menee nykyään tähän tapaan:

Maanantaisin ja tiistaisin on kerhopäivä. Ihan joka viikko ei toki kerhoissa käydä - ainakaan kummassakin - mutta melko usein kuitenkin. Vaikka kerhoilu syökin kiireistä arkea entisestään, on se hyvää ajanvietettä sekä äidille että tyttärelle. Ja lapsen ehdoillahan tässä arjessa pitkälti muutenkin mennään, joten senkin takia pyrin kerhoihin lähtemään mahdollisimman usein.

Kerhoaamuina lähdetään kotoa aika lailla heräämisen ja aamupalan jälkeen, eli aamulla ei oikeastaan ehdi tekemään juuri muuta kuin valmistautua lähtöön - siinä menee yllättävän paljon aikaa. :D Ollaan kerhosta kotona puolenpäivän tienoilla; maanantaisin suunnataan kiireesti heti kotona lounastamaan, ti-kerhossa on lämmin ruokakin tarjolla.

Meean päikkäriaika on yhdeltä, mutta kerhopäivinä neiti on monesti torkahtanut jo kotimatkalla rattaisiin. Eli kotona ei enää välttämättä nukuta päikkäreitä. Tai ne kestävät vartin. Jos Meea nukkuu, käytän ajan bloggaamiseen tai siivoamiseen. Jos ei nuku, niin ns. oma aika jää väliin kyseiseltä päivältä.

Iltapäivä maanantaisin ja tiistaisin menee leikkiessä, ulkoillessa yms. Koska kerhoilut ja omat työt vievät oman siivunsa viikosta, haluan alkuviikon iltapäivinä panostaa kahdenkeskiseen aikaan tyttären kanssa. Silloin ei edes yritetä siivota keittiötä samalla kun neiti rakentaa palikoista tornia - vaan rakennetaan sitä tornia pikkuneidin kanssa. Vaikka on kiire, ei pidä unohtaa leikkimistä ja yhdessäoloa!

Isin tullessa töistä kotiin neljältä tehdään ruokaa, syödään, kenties käydään kaupassa ja yhtäkkiä kello lähentelee jo puoli kuutta. Arttu-hauvalle ruokaa ja äiti lähtee (etä)töihin loppuillaksi. Teen siis ikäänkuin yhden työpäivän kahtena iltana, eli sekä ma- että ti-illat kuluvat töiden merkeissä. Näinä iltoina mies hoitaa Meean iltapuurot, -pesut ja nukuttamisen.

Yleensä työillan jälkeen en jaksa enää juuri mitään tehdä. Etenkään jos/kun neiti ei ole nukkunut päikkäreitä kotona, eli äidille ei ole jäänyt lainkaan omaa aikaa. Yleensä illan todo-listalla on ainoastaan iltapala ja nukkumaanmeno.

Välillä kyllä tuntuu, että tämä alkuviikko on kaikkein kiireisintä - vaikka onkin ns. vapaalla suurimman osan päivästä ja kotona, niin joinain päivinä ei tunnu ehtivän saada mitään aikaiseksi. 

Keskiviikko on viikon "vapaapäivä", joka käytännössä tarkoittaa yleensä siivous- ja ruuanlaittopäivää. Ollaan yleensä keskiviikkoisin koko päivä kotosalla ja keskitytään kodinhoitoon. Olen pyrkinyt myös tekemään keskiviikkoisin ison satsin ruokaa loppuviikoksi - ruuasta riippuen joko päivällä Meean kanssa tai illalla isin vahtiessa Meeaa.

Nyt tosin alkuviikkojen arkeen on tullut lisänä päiväkodin tutustumiskäynnit, jossa olimme tänä keskiviikkonakin - ja olemme menossa myös ensi viikolla. Eli siihen hupenee ne siivouspäivät. :D Senkin takia välillä joutuu jättämään noita kerhoja väliin; jos joka päivä on menossa, jää kodinhoito yms liian huonolle tolalle.

Torstaisin ja perjantaisin olen töissä toimistolla ja lähdetään miehen kanssa kotoa kuuden jälkeen aamulla kaupunkia kohden. Meea on nyt ollut pitkälti mummin ja vaarin hoivissa meillä kotona, mutta marraskuusta eteenpäin hoitopaikkana toimii päiväkoti. Silloin siis luvassa myös aikaiset herätykset neidille - ja vähän lisähommaa itselle työaamuihin, kun pitää herättää, pukea ja ehkä jopa syöttää neiti ennen lähtöä.

Töistä ollaan kotona neljän maissa. Joka toinen viikko torstaisin mies lähtee illaksi frisbeegolf-kisoihin - ja aika monesti muutenkin torstai-iltaisin sinne fg-radalle.

Perjantai-illat ollaan joko kotona tai matkalla jonnekin. Viikonloppureissuja tulee tehtyä jonkin verran isovanhempien, sukulaisten ja ystävien luokse, ja niille startataan yleensä perjantaina töiden jälkeen. Tosin viime aikoina ollaan vähennetty reissailua selkeästi; kun arki on niin kiireistä, sitä mielellään on viikonloput kotona, niin ehtii tekemäänkin jotain. Ja mieluummin kutsuu ne vieraat meille, kuin itse lähtee minnekään - tuleepahan ainakin siivottua!

Vaikka arki onkin superkiireistä, tuntuu ne viikonloputkin kuluvan kiireellä eteenpäin. Etenkin jos lauantaina lähdetään kaupunkiin shoppailemaan, siinä vierähtää helposti koko päivä - tai ainakin niin myöhään, ettei kotona saa enää mitään järkevää aikaiseksi.

Että jos joku ihmettelee, miksi blogi välillä päivittyy aika harvakseltaan, tässä syy. Ns. vapaata aikaa arkiviikossa on minulla ehkä 1-2 päikkärit (1-2 h per päikkärit) ja kolme iltaa nukutuksen jälkeen (1-1,5 h per ilta). Yhteensä 4-8,5 tuntia viikossa. Kun vapaa-ajalla olisi muutakin tekemistä kuin blogi, ei nykyarjessa blogille valitettavasti jää niin paljon aikaa kuin haluaisin. Muutama lisätunti viikkoon ei tekisi pahaa! No, onneksi lokakuulla on luvassa kaksi kokonaista lomaviikkoa töistä. :)

Bloggauksen kuvat tämän ja viime viikon arjesta. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Nimikointi-projekti startattu!

Päiväkodin aloitus lähenee ja pikkuhiljaa olen alkanut myös käytännön toimiin päiväkodin aloituksen suhteen. Yhtenä isoimpana käytännön asiana onkin vaatteiden ja tavaroiden nimikointi, jonka siis aloitin viikonloppuna.

Mietin jo kesällä erilaisia vaihtoehtoja nimikointiin ja päädyin valmiisiin lappuihin.

Monethan nimikoivat tussilla pesulappuihin ja tämä olisi ollut itselläkin se toinen vaihtoehto. Nimikin olisi ollut lyhyt tätä varten. :D Mutta koska meillä on paljon käytettynä ostettuja vaatteita, joissa ei kaikissa pesulappua ole, olisi pelkkä tussilla nimikointi melko haasteellista. Enkä usko, että mielenkiinto siistiin käsialaan olisi riittänyt koko vaatekaapin läpikäymiseen - ja epäsiistit nimikoinnit eivät olisi olleet jälleenmyyntiarvon kannaltakaan hyvä asia. 

Jotkut vannovat nimikoinnissa myös apteekin ruskean teipin nimeen, mutta minusta se olisi vielä epäsiistimpää kuin pelkkä tussilla nimikointa. Vaikka varmasti pitävä ja edullinen vaihtoehto.

Valmiit nimikointilaput tuntuivat meille parhailta vaihtoehdolta. Ommeltavat jätin samantien sivuun, koska hermoni eivät olisi riittäneet niin monen lapun ompeluun. Samaten silitettävissä lapuissa olisi ollut enemmän työtä kuin tarroissa - ja ainakin opiskeluajoilta on jäänyt huonoja mielikuvia silitettävien haalarimerkkien pysyvyydestä...

Joten tarrat olivat aika selkeä vaihtoehto nimikointiin. Tarramonsteri oli saanut hyviä arvosteluja ja tarratkin olivat verkkokaupassa kivannäköisiä, joten tilasin kerralla ihan reilun satsin.

Olen nyt noin puolet sisävaatteista tarroittanut - ja onhan se aikaavievää puuhaa. Mutta myös ihan mukava projekti! Ja onpahan tullut samalla siivottua neidin vaatekaapista pienet vaatteet pois. 

Kunhan olen mm. pessyt tarroitetut vaatteet, ajattelin kirjoittaa oman bloggauksen Tarramonsteri-kokemuksistani - joten ei tästä sen enempää tällä erää.

Huomenna mennäänkin tutustumaan päiväkotiin "ihan oikeasti", eli Meea pääsee leikkimään tulevien ryhmäläistensä kanssa. Täytynee valita neidille aamulla päälle tarroitetut vaatteet, niin pääsee fiilikseen - niin ja muistaa ottaa mukaan ne sisätossut! 

Miten teillä nimikoidaan päivähoitovaatteet?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Operaatio pihan laajennus

Parin viikon takaisia kaivuritunnelmia.

Ollaan asuttu nykyisessä kodissa reilut kaksi vuotta. Etsittiin sopivaa omakotitaloa pitkään ja jouduttiin joustamaan muutamista kriteereistä. Siksi päädyimme ostamaan talon, jossa piha oli vielä vähän vaiheessa. 

Sinänsähän se ei ole huono juttu, koska silloin saa juuri sellaisen pihan kuin haluaa. Mutta sitten taas toisaalta; pihatyöt vievät paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.

Meillä on iso tontti, n. 5000 neliötä. Silti jostain syystä puolet siitä oli jätetty ns. luonnontilaan. Iso piha-aluehan tähän silti jäi, mutta itseä tuo mäntymetsikkö ja puolukkamättäät hieman häiritsivät - etenkin kun niitä oli etu-, sivu- ja takapihalla!

Näkymää takapihan takareunasta kesällä 2013.

Puolukat kotipihasta.

Ensimmäisenä kesänä emme edes harkinneet pihatöitä. Muutimme tähän toukokuun lopussa 2013 ja halusimme ihan rauhassa miettiä, mitä pihaan haluaisimme. Pikkujuttuja teimme; pihan männyt kaadettiin pois ja mies nikkaroi jätekatoksen.

Piti laitella pihaa kuntoon viime kesänä, pihasuunnitelmakin oli jo valmiina. No, aika kului vauva-arjessa ja kaivurikin olisi ehtinyt pihaan vasta syyskuun lopussa.

Päätimme lykätä pihasuunnitelmat seuraavaan kevääseen. Terassi sentään tehtiin takapihalle viime kesänä - ja tänä kesänä sille kaiteet.

Nelisenkymmentä mäntyä kaikkiaan kaatui pihalta.

Jätekatos oli ensimmäisen kesän ainoa rakennusprojekti.

Portteja vaille valmis terassi.

Saatiinkin täytemaata pihalaajennusta varten pihaan jo heti tänä keväänä. Kaivurilla kesti kauemmin, koska kyselyistä huolimatta se ehti pihaamme vasta syyskuun puolella. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päivän kaivuutyöt venyivät kolmeen päivään, kun tontti olikin oletettua kivisempi. Mutta tulipahan tehtyä kaikki kaivurihommat kerralla ja piha on kunnossa ensi kevättä varten!

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Näkymää sivupihalta.

Neiti työnjohtaja. 

Kuorittiin siis metsikköä (ja niitä aiemmin mainitsemiani puolukkamättäitä) pois etu- ja sivupihalta. Päälle multaa ja ensi keväänä nurmikko. Etupihaan jätettiin vielä tuleva autokatoksen paikka ilman multaa; jospa jo ensi kesänä valettaisiin pohjat sillekin. Ehkä. 

Takapihalle ajettiin sitä täytemaata kalliopohjaisen ns. luonnontilassa olleen maan päälle. Alun perin ajateltiin laittaa "lisäpätkä" matalammalle kuin olemassaollut takapiha, mutta tehtiinkin se nyt samaan tasoon. Useampi metri tuli lisämittaa takapihalle siltikin. Tähänkin multaa päälle ja keväällä nurmikko - ja tontin takareunaan jää siis kalliota näkyviin vähän matalammalle tasolle. Kalliolle ajatuksena istuttaa jotain teemaan sopivia kasveja ja ehkä joskus joku nuotiopaikan tyylinen sinne tontin takakulmaan. Toiseen kulmaan takapihaa ajettiin vielä reippaampi kuorma multaa ja sinne olisi tarkoitus saada kasvimaa marjapensaineen.

Etupihalle lisää nurmialuetta.

Multaa pihaan.

Multa-alueen verran (ja vielä vähän enemmän) nurmikkoa tulossa leikattavaksi. 

Piha ei siis missään nimessä ole vielä valmis, mutta ehkä jo ensi kesänä vähän isompi (jos nurmikko lähtee hyvin kasvamaan). Vielä puuttuu siis nurmikko, autokatos, liiteri/varasto, kasvimaa, marjapensaat... Mitä kaikkea tässä nyt vielä keksiikään. Omakotitalossa kun ei koskaan ole kaikki valmiina. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Talvihaalaripohdintaa

Talvivaatekriisi iskee päälle päivä päivältä kovemmin - ja silti se haalari on vielä hankkimatta. Tai no toisaalta en olisi sitä ehkä tähän mennessä hankkinut, vaikka merkkivalinta olisikin selvä. Kun ei tiedä milloin se talvi kunnolla alkaa ja kuinka paljon neiti ehtii kasvaa ennen sitä. Lokakuun loppupuoli taitaa olla hyvä hankinta-ajankohta haalarille.

Olen kartoittanut parhaita merkkejä meidän neidille - tai siis parhaiten istuvia. Ticketit olisi ihania, mutta malliltaan niin vääriä meidän pitkälle ja hoikalle neidille. Useita vinkkejä olen saanut pitkäraajaisten slim fit -haalareista ja näiden merkkien joukosta se meidän tuleva haalarikin varmaan löytyy. Tai ehkä haalarit - yhdellä kun ei välttämättä pärjää...

Kävin läpi eri merkkien valikoimaa ja omia suosikkeja, JOS haalarin ostan uutena. On nämä kyllä sen verran hintavia, että jos käytettynä sattuisi tulemaan hyvä vastaan, ostaisin mieluusti - silloin tosin kuosi olisi varmaankin eri kuin näissä alla olevissa.

Millainen haalari meille siis saattaa tulla ensi talveksi?

REIMA

Raanu - 149,95 e / Aaren - 149,95 e / Gotland - 119,95 e
Vesipylväs: 12 000
Kulutuksen kestävyys: 30 000
Hengittävä materiaali: 5000 g/m2/24 h
Tuulenpitävä ja hengittävä materiaali, lämmin vuori, irrotettava tekoturkissomiste.
Aarenissa ja Gotlandissa lisäksi lämmike takamuksessa, irrotettava huppu sekä Reima Play Layers -napit.

Reima on yksi haalarisuosikeista, lähinnä laadullisista syistä. Reima on suomalainen, joten se on suunniteltu Suomen talveen - eli uskon sen olevan sekä lämmin että suojaava. Toivottavasti myös mukava päällä! Nämä kolme haalaria ovat aika samanoloisia, Aaren ja Gotland ehkä vielä enemmän taaperolle suunnattuja. Reima Play Layers -napeista luin jostain jo viime talvena kehuja; tosi kätevää olisi laittaa lisäkerroksia ylle, kun fleecehaalarin saisi suoraan ulkohaalariin napeilla kiinni! Tästä syystä en vielä ole sitä fleecehaalariakaan ostanut (yksi suurin piirtein päälle mahtuva meiltä kyllä onneksi löytyy); jos päädyn ostamaan Reiman haalarin, haluan ehdottomasti myös siihen yhteensopivan fleecehaalarin!

REIMA

Scenic - 119,95 e
Vesipylväs: 15 000
Kulutuksen kestävyys: 35 000
Hengittävä materiaali: 5000 g/m2/24 h
Tuulenpitävä ja hengittävä materiaali, lämmike takamuksessa, Reima Play Layers -napit, irroitettava huppu ja irroitettava tekoturkissomiste.

Samat sanat oikeastaan tästä haalarista kuin noista kolmesta muusta Reiman haalarista. Laitoin tämän erikseen esittelyyn, koska tässä vesipylväs ja kulutuksen kestävyys on vielä parempi. Mikäli Reiman haalari ostetaan uutena, niin tämä varmaan olisi valintamme - kuosikin on minusta nätimpi kuin nuo yksiväriset pinkit.

MOLO KIDS

Pyxis Leopard / Pyxis Winter Florar - 159,95 e
Vedenpitävyys: 10 000
Hengittävyys: 8000 g/m2/24 h
Kaksi vetoketjua, irrotettava huppu, lumilukot lahkeissa.

Kyllä nämä Molon haalarit ehdottomasti ovat kuoseiltaan kaikista ihanimpia näistä omista vaihtoehdoistani. Tosin noissa Molon viime kauden kuoseissakin on monta ihanaa. Jos sattuisi löytämään vaikka vuoden seeprahaalarin käytettynä kohtuuhintaan, niin ostaisin ehdottomasti! Mutta Molo yksi vahva vaihtoehto - nimestään huolimatta.

Tekniset ominaisuudetkaan eivät paljon Reimalle häviä, joten eiköhän tällä haalarilla hyvin pärjäisi yhden talven. Ainoa huono puoli näissä on se, että haalareita ei taida olla myynnissä missään tässä lähistöllä, eli istuvuutta ei pääse testaamaan. Toki nettikaupastakin voi tilata ja palauttaa, jos ei ole mieluinen. Mutta jotenkin sitä haluaisi näitä talvihaalareita päästä kokeilemaan päälle jo aiemmin.

KAPPAHL

Kaxs Proxtec - 89,95 e
Vesipatsas: 10 000
Tuulen- ja vedenpitävä ja hengittävä materiaali, teipatut saumat, kaksinkertainen tuuliläppä, lumilukot, irrotettava huppu

Tämä on itseasiassa näistä perushaalareista kaikista potentiaalisin. Vaikuttaa kuvauksen perusteella tosi hyvältä ja hinta-laatu -suhteeltaan nämä KappAhlin haalarit kuulemma ovat oikein hyviä. Vaikka itsellä ei ehkä ensimmäisenä olisi tullut mieleen ostaa KappAhlin haalaria, tämä on ehdottomasti kärkipäässä tällä hetkellä. Tämä ei myöskään kirpaisisi niin pahasti lompakkoa ostaa uutenakaan.

DIDRIKSONS

Migisi - 139,90e
Vedenpitävyys: ???
Hengittävyys: 4 000 g/m2/24 h
Veden- ja tuulenpitävä, teipatut saumat, irroitettava huppu ja tekoturkis, Extended size -ominaisuus

Tässä haalarissa erityisesti kiinnostaisi tuo Extended size -ominaisuus, joka siis tarkoittaa sitä, että haalarin kokoa voi säätää yhden koon verran - eli käyttöikä on pidempi. Eipähän ainakaan tarvitsisi missään nimessä ostaa uutta haalaria pitkänkään talven aikana! Muilta ominaisuuksiltaan tämä häviää muille merkeille sen verran - enkä edes löytänyt vedenpitävyystietoja - että tuskinpa Didriksonsia meille tulee hankittua. Ellei löydy alesta tai käytettynä hyvään hintaan.

POLARN O. PYRET

Toppahaalari - 149 e
Vesipilari: yli 10 000
Tuulen- ja vedenpitävä, teipatut saumat, irroitettava huppu, vahvikkeet kyynärpäissä, polvissa, takaosassa ja lahkeensuissa.

Polarn O Pyretin kuorihaalareita on erityisesti kehuttu ja ilmeisesti nämä toppahaalaritkin ovat ihan hyviä ja laadukkaita - ja malliltaan voisivat meidän neidille sopia. Tosin jostain muistan lukeneeni, että ennen Popin haalarit olivat tosi laadukkaita - nyt on vaihtelua laadussa. Ainoa ongelmahan tässä on se, että minun makuuni nämä ovat tosi tylsän näköisiä haalareita - enkä tiedä kumpiko esimerkiksi näistä yllä olevista väreistä olisi parempi, tai siis vähemmän tylsä.

LEGO WEAR

Lego Jack - 99,95e
Vesipilari: 8 000
Tuulenpitävä ja hengittävä materiaali, irrotettava huppu, teipatut saumat.

Sama homma Lego Wearissa kuin Popissakin; ihan ok haalari ja malliltaan ilmeisesti Meealle hyvä. Mutta kuosit eivät ole omaan makuuni, joten nämä yksiväriset olisivat ainoita vaihtoehtoja.

---

Mutta siis, kolmen kärki meidän haalarivalinnoissa lienee nyt Reima, Molo Kids ja KappAhl Kaxs. Tästä joukosta varmasti tulevan talven haalarit löytyvät. Reimaa ja KappAhlia voisi käydä testailemassa päällekin ensi viikonloppuna, jos kauppoihin on jo talvihaalarit rantautuneet - Moloa ei ainakaan nettisivujen jälleenmyyjä-listauksen perusteella täältä kaupoista löydy.

Onko muita hyviä merkkejä silakkamallin taaperolle? Onko kokemusta yllä olevista merkeistä; mikä on hyvä ja mikä täysi susi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ruuanlaittoharjoittelua allergiaperheessä

Viime aikoina harmaita hiuksia on aiheuttanut niinkin arkinen asia kuin ruuanlaitto. Se kun on muuttunut aika tavalla kesän mittaan, kun pieni sihtikurkku on siirtynyt kokonaan soseista ns. oikeaan ruokaan. Ja nyt kun sekä minä että mies olemme taas tiukasti työarjessa kiinni, meinaa vuorokaudesta loppua tunnit kesken ruuanlaiton(kin) suhteen.

Ruuanlaittohan on pääsääntöisesti ihan kivaa ja pyrin siihen, että meillä syötäisiin itse kokattua kotiruokaa eikä eineksiä. Joskus voi turvautua pakastealtaan tai Hesburgerin (tai lähigrillin!) valikoimaan, mutta mielellään ei.

Nyt kun sitä ihan oikeaa ruokaa tarvitsee myös allerginen taapero, on ruuanlaitosta tullut entistä haastavampaa - ja ennen kaikkea aikaavievää.

Minulla eikä miehellä ole mitään kovin pahoja allergioita. Tai siis sellaisia, jotka rajoittaisivat ruuanlaittoa. Ne minun allergioivat ainesosat (mm. kala, pähkinä, mansikka) on jätetty oikeastaan kokonaan pois ruuanlaitosta, eikä se ole aiheuttanut sinänsä ongelmia. Maitotuotteet ovat olleet pääsääntöisesti Hylaa - eikä niin suuri katastrofi ole ollut, vaikkei olisikaan, koska ruuassa maitotuotteet pääsääntöisesti kuitenkin kuumennetaan. Ja Hylanahan saa nykyään lähes kaikki maitotuotteet.

Joskus harvoin olen kokannut miehelle kalaruokaa ja itselle jotain muuta. Mutta silloin iltaisin olikin aikaa - kokata vaikka koko ilta. Ei haitannut, vaikka ruoka olisikin ollut vähän myöhempään. Tai vaikka se nyt joskus olisi jäänyt välistä.

Nyt kun Meean päivällisaika on puoli viiden maissa (lue: yleensä tulee itku, jos ei siihen mennessä ole saanut ruokaa) - ja olemme töistä kotona neljältä - on melko hoppu saada pötyä pöytään koko porukalle.

Kanakiusausta allergiaversiona. 

Ja siis, jo yhdessä ruuassa olisi ihan riittävästi tekemistä. Mutta kun allergikolle täytyy yleensä kokata ihan omat ruuat.

Tai no, toki voisin kokata myös meidän ruuat allergiaversiona kauramaitoa käyttäen ja kananmunan pois jättäen yms. Mutta kun Meean ruokavalio on toistaiseksi sen verran pieni, erityisruoka-aineet kalliita ja ruokakin paljon mauttomampaa (koska mausteita on Meealla käytössä vasta aika rajatusti), syö Meea aika pitkälti omia ruokiaan ja me omia. Aika paljon käytetään esimerkiksi juustotuotteita (sulatejuusto, juustoraaste, feta...) ruuissa ja niiden korvaaminen maidottomilla on aika haastavaa - eikä maistuisi yhtä hyvältä.

Oman ongelmansa tähän kyllä tuo se, että Meean ruokamäärät ovat kuitenkin vielä niin pieniä, että esimerkiksi yhdestä possun jauhelihapaketista (joo, naudanliha-allergiakin löytyy, eli normaalisti käyttämämme jauheliha ei sovi) tulee niin paljon ruokaa, ettei se mitenkään säily jääkaapissa niin montaa päivää, että kaikki tulisi syödyksi. Ja ihan kaikki ruoka ei vaan sitten ole yhtä hyvää pakastamisen jälkeen. Jonkin verran olen toki esimerkiksi makaronilaatikkoa tehnyt suoraan silikonisiin muffinssivuokiin ja laittanut siitä paistamisen jälkeen pakastimeen; näin saa käteviä annosvuuallisia ruokaa pikkuneidille. Eikä tarvitse ihan joka päivä kokata.

Ihan muutamia koko perheelle sopivia ruokia on. Esimerkiksi viime viikolla kokattu nakkikeitto (josta Meealle jätin porkkanat tarjoamatta) ja tällä viikolla kokkaamani broilerikaaliwokki (jota neiti ei kyllä suostunut edes maistamaan...).

Pienellä tuunaamisella muutamasta ruuasta saa yhdellä kertaa tehtyä sopivan koko perheelle, esim. ottamalla Meean osuuden pois ennen juustotuotteiden lisäämistä tms. Tällä viikolla tein esimerkiksi kasvissosekeiton, johon sekoitin soseutettujen kasvisten lisäksi kaurafraichea, jotta keitto sopi Meealle. Omaan osuuteeni lisäsin vielä fetamuruja päälle, aiemmin olen käyttänyt sulatejuustoakin.

Mutta pakko myöntää, että minulla on vielä paaaaaljon harjoittelemista tämän asian suhteen! Ei ihan mielikuvitus - ja viitseliäisyys - riitä jokaista ruokaa lähteä tuunaamaan Meeallekin sopivaksi. Vaikka varmaan pitäisi. Nythän siis tavoitteena on myös kasvattaa neidin ruokavalikoimaa ennen päiväkodin alkua; siellä ei sovi nirsoilla ihan niin paljon kuin kotona. :)

Olen kyllä hamstrannut kaappiin kaurafraichea, kaurakermaa ja muita vastaavia ruuanlaittotuotteita; nämä kuitenkin säilyvät jääkaapissa avattuna muutaman päivän, niin yhtä purkkia voisi hyödyntää muutamaankin eri ruokaan. Täytyisi nyt tsempata asian suhteen ja kokeilla erilaisia ruokia Meealle - ilman allergioita neiti varmasti olisikin saanut syödä jo jos vaikka mitä. Nyt nuo allergiat vähän rajoittavat äidin mielikuvitusta...

Yhtenä vaikeutena tässä on myös se, että itsekin alkaa olla jo kyllästynyt tekemäänsä ruokaan. Aika paljon on siis viime aikoina tehty itselle laatikkoja, vuokia ja keittoja, joita on helppo tehdä isoja määriä kerralla. Lähinnä siksi, että ruuanlaittoon menee muutenkin niin paljon aikaa - tekemällä isomman satsin kerralla, ei tarvitse (ehkä) ihan joka päivä kokata. Mutta nyt alkaa olla pikkuhiljaa nämäkin käyty perinpohjaisesti läpi kyllästymiseen saakka ja pitäisi alkaa katselemaan täysin uusia reseptejä - niin itselle kuin neidillekin. Näyttää nimittäin Meeakin jo olevan vähän kyllästynyt siihen meidän vakio-makaronilaatikkoon. :)

Hyviä vinkkejä koko perheelle sopivista resepteistä otetaan vastaan - tai siitä, miten niitä kätevästi tuunaisi kaikille sopivaksi!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.