lauantai 3. lokakuuta 2015

Raskauskilot jämähti - miksi?

Raskauskiloja kertynee aika monelle äidille. Osa pääsee niistä eroon helposti, osa vaikeasti - osalle ne jäävät kroppaan loppuiäksi.

Itselleni raskauskiloja kertyi raskauden aikana kaikkineen 17 kiloa - vähän muuallekin kuin mahaan. Yhdeksän kiloa tippui laitoksella ja kaksi ensimmäisten kotipäivien aikana. Sen jälkeen kilot ovat tippuneet vain väliaikaisesti ja pikemminkin niitä on tullut lisää. Tällä hetkellä ns. lähtötilanteeseen on kuutisen kiloa ylimääräistä - enkä kyllä raskauden alkaessakaan ollut kaikkein timmeimmässä kunnossa.

Toivon kuuluvani ryhmään, jolle kilojen tiputtaminen on vaikeaa - ei mahdotonta. Kun kohta on kulunut jo puolitoista vuotta synnytyksestä, tuntuu, että pitäisi tosissaan tsempata, jotta kilot katoaisivat lopullisesti. Samaan aikaan arki tuntuu olevan koko ajan vaan kiireisempää.

Miksi se raskauskilojen tiputtaminen sitten on vaikeaa? Omalla kohdallani olen päätynyt kuuteen syyhyn.


1) Raskausajan huono liikunta
En ole koskaan ollut kovin aktiivinen liikkuja, mutta etenkin raskausaikana liikunta jäi tosi vähäiselle. Läpi raskauden oli huonoa oloa; välillä pahoinvointia, välillä järkyttäviä päänsärkyjä. Liikunnan harrastaminen ei tuntunut houkuttelevimmalta vaihtoehdolta ja liikunta olikin pitkälti koiran kanssa lenkkeilyä. Loppuraskaudesta pystyin hädin tuskin lyhyisiin kävelylenkkeihin nivuskipujen vuoksi. Liikunnan harrastaminen oli haastavaa ja oma yleiskuntoni tippuikin raskauden aikana huomattavasti.
Kun yhdeksään kuukauteen ei ole kunnolla liikkunut, on liikuntaan vaikea päästä kiinni jatkossakaan. Erityisesti, kun liikunta ei muutenkaan ole ollut itselle kovin aktiivinen harrastus.


2) Raskausajan herkuttelu jää päälle
Itse söin paljon raskausaikana kolmesta syystä. Pahoinvointi, ainainen nälkä ja ei-haittaa-vaikka-lihoo -asenne.
Pahoinvoinnin takia välillä piti syödä tunnin välein - jottei se huono olo yllättäisi. Sen lisäksi aina tuntui olevan nälkä; vaikka juuri olisi syönyt jotain, pystyi syömään heti perään jotain muuta. Ja kun maha muutenkin kasvoi - eikä ne extrakilot muuallakaan näkyneet niin helposti kuin yleensä - tuli syötyä aika paljon huolettomammin ja kaloreita laskematta. Myös sitä epäterveellistä ruokaa.
Sanomattakin on selvää, että tapa jää päälle. Etenkin väsyneenä ja uuteen arkeen opetellessa oli vaikea päästä ei-haittaa-vaikka-lihoo -asenteesta eroon. Välillä on tullut syötyä ihan samaan tahtiin kuin raskaana ollessankin! :D


3) Synnytyksestä toipuminen 
Jos ei raskausaikana voinut liikkua, niin ei kyllä heti synnytyksen jälkeenkään. Vaikkei minulle tehty sektiota, oli synnytys muuten sen verran rankka, että toipuminen vei aikaa. En voi kuin ihmetellä äitejä, jotka jumppaavat täydellä teholla pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Itse pääsin siinä vaiheessa jotakuinkin rauhallisille kävelylenkeille vaunujen kanssa.



4) Väsymys
Vauvavuosi on vähäuninen ja väsymys on jatkuva olotila. Vaikka vauva nukkuisi hyvin, uusi arki ja siihen totuttelu väsyttää.
Ja kun väsyttää ja olisi pakko jaksaa, on turvauduttava johonkin piristysaineeseen. Itse en juo kahvia ja imettäessä energiajuomaakaan ei voinut ottaa, joten oma salainen aseeni oli suklaa. Ei kovin hyvä vaihtoehto kilojen kannalta, mutta auttoi väsymykseen. Niinä vähäunisempina hetkinä minulla oli jopa yöllä suklaata yöpöydällä odottamassa; siitä pystyi nappaamaan palasen pysyäkseen hereillä keskellä yötä, vauvan syödessä.
Väsymys ei ole oikeastaan vieläkään kadonnut, vaikka suklaan käyttö (onneksi) on vähentynyt. Nyt yöt nukutaan hyvin, mutta päivät ovat sen verran vauhdikkaita taaperon seurassa, että energiatasot laskevat ja väsy meinaa välillä yllättää.


5) Ei ehdi
Ei ehdi liikkumaan, eikä ehdi syömään. Ihan konkreettisesti.
Toki minäkin liikuin vauvavuotena aika paljon, etenkin kun autottomana piti kävellä neuvolaan ja kerhoihin puolen tunnin matka (ylämäillä varustettuna!). Mutta sellainen kunnon jumppaaminen on jäänyt lähes kokonaan tekemättä - parin kerran taaperojumppayrityksetkin ovat kariutuneet sulaan mahdottomuuteen. Meean päikkäreiden aikana mieluummin lepää kuin hikoilee ja iltaisin ei enää jaksa. Kuntopyörä-raukkakin on ollut nurkassa täysin käyttämättömän jo pitkän aikaa.
Sen lisäksi ei ehdi syömään riittävän terveellisesti - mukamas. Mukamas sen takia, että olenhan kuitenkin ehtinyt kokkaamaan soseet itse Meealle ja tekemään hänelle vaikka mitä omaa ruokaa allergiaversiona soseista normaaliin ruokaa siirryttäessä. Lapsen terveellisestä ruokavaliosta olen huolehtinut tunnollisesti, mutta oma ruokailu on jäänyt toissijaiseksi. Välillä se kokkaamiseen käytettävä aika on kortilla ja on turvauduttava eineksiin tai pikaruokaan - vaikka ei pitäisi.


6) Kotona oleminen
Etenkin ruokavalion kannalta kotona oleminen on yksi pahimmista asioista. Ihan siis siksi, että kotona on helppo ottaa välipalaa, muutama sipsi, lasillinen limpparia tai voileipä ihan milloin tahansa. Ja silloin väsyneimpänä aikana etenkin sitä suklaata tuli napsittua tasaiseen tahtiin pitkin päivää, jotta saisi verensokerit korkeammalle. Minulla on myös niin huono itsekuri, että jos jotain on tarjolla, en pysty kieltäytymään.
Itse asiassa kotona olemisen lihottamisen puolesta puhuu myös se, että aloitettuani työt, on painoa tippunut huomaamatta pari kiloa. Vielä keväällä ylimääräisiä kiloja oli yhdeksän - nyt vain kuusi. Ja siis ihan vaan sen takia, että töissä syön (ja pystyn syömään) vähemmän välipaloja kuin kotioloissa.




Löytyykö sinulta vielä raskauskiloja? 


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

6 kommenttia:

  1. Löytyy niitä. :D en kauheesti liikkunut kun tyttöä ootin ja niitähän tuli kauniit 10 kiloa. :) ja nyt ne on alkanut tippumaan kun aloin odottamaan kolmatta... (poika) tulossa en siis vielä varmaksi tiedä mutta esikkoa odottaessa paino lähti heti laskuun kun poikaa aloin odottaa. :) Kyllä se siitä. Ole armollinen itsellesi, sinulla on loppuelämä aikaa päästä niistä eroon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika jännä että on noin selkeet erot, kun odottaa tyttöä tai poikaa! :)
      Yritän olla armollinen - vaikka olisihan se kiva päästä näistä jämähtäneistä kiloista eroon. :)

      Poista
  2. Löytyy, valitettavasti :/

    Ekan raskauden jälkeen kilot tippui nopeasti ja huomaamatta...olin kyllä nuorempikin. Nyt niitä on jäänyt se 6-7 kg... ja mullakin ennemminkin tullut lisää.

    Ja samoja syitä kun sulla. Etenkin tuo että tolkuton väsymys...en kanssa juo kahvia joten piristin (piristän...)oloani suklaalla ja muilla herkuilla. Piristän päivääni herkuilla jne.

    Ryhtiliike pitäisi tehdä, kun vaan viitsis... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi suklaa on kyllä tosi paha. Itse en ees aiemmin syönyt juurikaan karkkia, en siis ees ostanut sitä koskaan kotiin. Mutta nyt on pakko olla aina suklaata "pahan päivän varalle".
      Itse ajattelin (ainakin yrittää) tehdä sen ryhtiliikkeen nyt - siitä lisää blogissa huomenna! :)

      Poista
  3. Laihtumisesta tehdään nykyisin "kiva projekti", mutta kyse on aina kokonaisesta elämäntapamuutoksesta... Eikä se ole kovin helppoa! Toisille sopii kaikenmaailman lakot ja äkkimuutokset, mut mä olen sitä mieltä, että parempia tuloksia tulee, kun on itselleen armollinen ja "pieni päätös päivässä" on hyvä lähtökohta.

    Mun raskauskilot on myös aika tiukassa, kiloja tuli 15.. Synnytyksen jälkeen lähti 10 kiloa parissa viikossa, osa jäi siis jo sairaalaan... Sit tulikin muutama kilo takas enkä hoikistu liikunnasta ja ruokavaliosta huolimatta! Synnytyksestä on nyt puoli vuotta. Olen ollut nyt 2 kk lähes sokerittomalla dieetillä (en laihtumisen takia vaan terveydellisistä syystä) ja paino on taas vaan noussut! Ihan järjetöntä. Liikun riittävästi ja raskausaikanakin liikuin todella paljon, syön järkevästi, en valvo, koska vauva nukkuu yöt hyvin... Tuntuu älyttömän epäreilulta, että kilot ei vaan lähde mihinkään enkä löydä mitään järkisyytä tähän "läskiyteeni" :) Ehkä hormonit vaikuttaa tia jokin muu mystinen syy :) En kuitenkaan stressaa kiloista, vaikka ne ärsyttääkin välillä... Olen itselleni armollinen ja hyväksyn itseni tällaisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla kanssasi; aloittaminen on kaikista vaikeinta ja etenkin tällaisen huonon itsekurin omaavana tehtyjen päätösten/muutosten pitäisi olla sellaisia, joihin ihan oikeasti pystyy sitoutumaan.
      Itseä ärsyttää raskauskiloissa ehkä eniten se, että paljon vanhoja vaatteita on lojunut käyttämättömänä kaapissa. :D Elättelen toivoa siitä, että niihin mahdun vielä joskus, niin ei ole viitsinyt myyntiinkään laittaa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!