Miksei kaikki tee vauvan soseita itse?

Nyt kun ollaan yritetty totutella myös kaupan soseisiin (kerron myöhemmin, miksi tämä on jäänyt yritykseksi...), on mieleen tullut lähinnä yksi ajatus.

Miksei kaikki tee soseita vauvoilleen itse? Miksi joku tahtoo antaa vauvalleen vain ja ainoastaan kaupan soseita?

En halua provosoida ketään - ihmettelen vaan. Miksi - alla syyni tähän ihmetykseen.

1) Annoskoot

Erityisesti näin alkuvaiheessa, kun annoskoot ovat lusikallisen verran, ovat nuo kaupan soseiden purkit melkoisen isoja. Ne toki säilyvät pari päivää jääkaapissa, mutta kyllä meillä maisteluvaiheessa olisi jostain porkkanasoseesta siltikin mennyt puoli purkkia roskiin. Omatekoista sosetta voi tehdä ja tarjota vaikka kuinka pienen määrän, eikä tarvitse heittää ruokaa roskiin. Kotitekoisissa soseissa pienin annoskoko on jääpalallinen ja puuroakin on helppo keittää vaikka kuinka pieni annos - ja kun puuro tehdään oikeista hiutaleista (jotka on vaan pilkottu pienemmäksi blenderissä etukäteen), voi samalla keittää helposti itselleen aamupuurot. 

2) Helppous

Nettikeskusteluissa moni vetoaa siihen, ettei OSAA tehdä vauvalle soseita. Melkoisen uusavuton pitää olla jos ei osaa - silloin ei varmaan osaa kyllä tehdä mitään ruokaa! Soseiden teko kun on uskomattoman helppoa. Jostain luin tämänkaltaisen ohjeen: 1) Laita kattilaan vettä ja anna kiehua. 2) Lisää rehu(t) ja keitä kypsäksi. 3) Soseuta. No eipä se tuon vaikeampaa ole! Ja sama ohje toimii myös lihoille - eikä puuron keittämiseenkään tarvita ravintola-alan koulutusta. Ja kun soseet pakastaa jääpalarasioihin, myös niiden tarjoilu on uskomattoman helppoa; edellisenä päivänä halutunkokoinen annos sulamaan jääkaappiin, lämmitys mikrossa ja ei muuta kuin suömään! Eli sitä ruokaa ei tarvitse valmistaa edes joka päivä, noin kerran viikossa riittää ainakin alussa mainiosti. 

3) Edullisuus
Kotiruoka on aina valmisruokaa edullisempaa - niin myös tässä. Vaatii vähän vaivaa (tässä tapauksessa tosi vähän!), mutta lompakko kiittää. Ja viitaten ykköskohtaan; kun ruokaa ei tarvitse heittää hukkaan niin paljon, tulee tässäkin säästöä. 

4) Raaka-aineet

Kun soseet tekee itse, voi olla varma siitä, että lapsi syö vain puhtaita raaka-aineita. Ja ns. "sitä itseään"; kaupan soseissa kun on monesti sen varsinaisen ruuan lisäksi kaiken maailman lisäaineita. Koska en itse ole muutenkaan mikään valmisruuan ystävä, miksi lapsenikaan pitäisi sitä joutua syömään?

5) Allergiaepäilyt
Se, mitä olen eniten ihmetellyt kaupan soseissa, on tämä allergia-asia. Valtaosassa kaupan soseista on muutamaa eri kasvista/hedelmää/marjaa (siis vaikkapa peruna-parsakaalisose tai puolukka-banaanisose). Sen lisäksi niistä löytyy muitakin ainesosia; riisi- tai maissitärkkelystä, rypsiöljyä ja muita vastaavia. Pääsääntönähän on antaa vauvalle yhtä makua kerrallaan aina 4-5 päivän ajan ja sitten vasta ottaa uusi maku mukaan - näin on helpompi selvittää mahdollisten allergiaoireiden tullessa, että mille vauva on allerginen. Kaupan valmissoseiden kanssa tämä olisi kyllä todella vaikeaa. Mistä sitä sitten tietäisi, onko allerginen perunalle, parsakaalille vai kenties riisille? Ja miten sen voisi edes selvittää, jos pelkkää perunasosetta ei kaupan valikoimissa ole tarjolla? 

6) Ruokaa aina tarjolla
Toki sitä ruokaa olisi aina tarjolla, kun sitä kaupasta vaan kantaisi kotiin. Ja pitäähän ne hedelmät ja kasviksetkin kaupasta roudata kotiin ja vieläpä valmistaa ennen tarjoilua. Mutta kun tekee isoja satseja kerralla pakastimeen, sieltä löytyy piiiitkäksi aikaa evästä. Meillä kaappipakastimessa on nyt yksi laatikollinen lähes täynnä Meean evästä - kyllä näillä aika monta viikkoa elettäisiin. Ja lisäksi puurolaatikot, joita on nyt kolmea eri makua - niistäkin riittää aamupuurot aika monelle aamulle. 

7) Tulevaisuutta ajatellen parempi vaihtoehto
Neuvolan täti toi esille vielä yhden pointin, joka ei itselle heti tullut mieleen. Kuulemma omatekoisia soseita syövien lasten on helpompi siirtyä aikanaan tavalliseen kotiruokaan kuin purkkisoseita syöneiden. Loogisen kuuloista ja varmasti pitää paikkaansa. Kun ei sille leikki-ikäiselle lapsellekaan kuitenkin (yleensä) anneta mitään mikroaterioita, niin miksei sitä kotiruokaa tarjoaisi jo vauvasta asti omatekoisten soseiden muodossa?

Jos olet eri mieltä ja vannoutunut kaupan purkkisoseiden ystävä, kuulisin mielelläni mielipiteesi! Itse olen toistaiseksi löytänyt niistä ainoastaan yhden hyvän puolen; ne ovat käteviä reissussa. Mitä muita syitä on olemassa (pelkkään) kaupan soseiden tarjoamiseen? 

Ikea tykkää vauvoista

Olin jo aiemmilla Ikea-käynneillä - siis aikana ennen vauvaa - huomannut Ikean lapsiystävällisyyden. Nyt kun tehtiin viikonloppuna reissu Ikeaan, pääsin todistamaan sen myös omakohtaisesti.

Ikeassa käyneille lapsiperheille (joita varmasti on lukuisia) tämä on ihan tuttua huttua - mutta koska minulle tämä oli uutta ja ennen kaikkea hienoa, ajattelin että tämäkin ansaitsee oman bloggauksensa. :)

Vaivatonta liikkumista

Yksi parhaista vauvoille suunnatuista jutuista Ikeassa oli ehdottomasti ostoskärryjen turvakaukalo. Nahkaiseen, tukevan oloiseen ja ennen kaikkea siistiin kaukaloon laittoi vauvan ilomielin. Tähän mennessä olen kaupoissa törmännyt lähinnä kaukaloihin, joissa on päällä jostain reunasta lepattava nuhjuinen kangaspehmuste - nämä Ikean kaukalot olivat ihan toista luokkaa.

Kahdessa kerroksessa olevassa Ikeassa liikkuminen oli helppoa tilavien hissien ansiosta. Lähes joka paikkaan pääsi isojen ostoskärryjen (eli vauvan) kanssa - muutamassa kohtaa piti jättää kärryt parkkiin, mies vahtiin ja pujotella yksin hyllyjen väliin.

Innokas pieni shoppailija. 

Ja vaikkei meidän Meea vielä päässytkään käyttämään kaupan sisällä olevia leikkipisteitä tai lapsiparkkia, on hienoa että tällaisetkin on olemassa! Sujuupahan sitten muutaman vuodenkin päästä Ikea-reissut yhtä vaivattomasti!

Helppoa ruokailua

Myös ravintola-alue oli vauvaystävällinen. Meillä oli omat eväät (namnam päärynää!) mukana, mutta kahvilan puolelta olisi vauvan murkinaakin saanut ostettua. 

Ns. lasten puoli ravintolasta oli sijoitettu mahtavasti a) vessojen eli hoitopisteiden sekä b) ostoskärryparkin viereen. Näin ei tarvinut kanniskella vauvaa pitkiä matkoja, vaan liikkuminen sujui kätevästi. 

Syöttötuoleja oli tarjolla roppakaupalla ja nekin kovin siistissä kunnossa (esim. joissan pikaruokapaikoissa olen huomannut, että tuolit ovat niin kuluneen näköisiä, ettei niihin välttämättä uskaltaisi lastansa laittaa). Tosin nämähän olivat Ikean omia syöttötuoleja, joten ne varmaan vaihdetaan upouusiin hieman tiuhempaan tahtiin kuin tavallisissa ruokapaikoissa.

Meea ei ihan vielä osaa kunnolla istua, mutta tueksi laitetun ulkohaalarin (ja tukena olleen äidin käden) avulla joten kuten pysyi syöttötuolissa. :)

Ehkä ainoa miinus minkä löysin, oli se, että ruokajonossa vauvaa piti kanniskella sylissä. Ostoskärryt eivät jonoon mahtuneet, eikä meillä rattaita ollut kaupassa mukana lainkaan. Vaihtoehtona tietysti olisi ollut mennä istuskelemaan pöytään vauvan kanssa ja jättää ruokien haku miehen tehtäväksi, Mutta kun halusin kuitenkin itse tulla valitsemaan, mitä ruokaa otan ja mitä salaattia haluan lautaselleni, niin vauva piti olla sylissä sen ajan. Mutta tämä nyt oli pienenpieni miinus näiden kaikkien plussapuolien keskellä. Etenkin kun tarjotinkärryjen ansiosta ruokien ottaminen kuitenkin sujui vaivatta vauva sylissäkin. :)

Hoitopisteitä pilvin pimein

Best for last.

Vauvan hoitoalustat löytyivät sekä miesten että naisten vessasta - lisäksi oli erillinen hoitohuone. Ja näin siis ilmeisesti jokaisten vessojen yhteydessä. Kyllä oli helppoa käydä vaihtamassa vaippa!

Erityisesti tuo hoitohuone lämmitti mieltä, koska siinä kiteytyi se, miten Ikeassa on otettu huomioon lapset. Hoitohuone kun palveli monia eri tarkoituksia ja monen ikäisiä lapsia.

Tukevalla ja aika isolla hoitopöydällä oli kätevä vaihtaa vaippa. Hieman isommille lapsille oli tarjolla potta, jossa voi käydä tarpeillaan kaikessa rauhassa omassa huoneessaan. Nurkassa oli nojatuoli imettäviä äitejä varten. Paras yksityiskohta oli kuitenkin pieni pöytä ja sen päällä olleet lelut - vauvaperheessä myös isompi lapsi voidaan ottaa huoneeseen mukaan, eikä aika tule pitkäksi. 

Pieni, mutta tärkeä, plussa myös siitä, että vaipan unohtuessa niitäkin olisi Ikeasta saanut! 

Kaiken kaikkiaan siis erittäin positiivinen kokemus - ja varmaan tähän astisista kauppareissuista vauvan kanssa se paras! :)

Itkua ja hampaan kiristelyä

Ensimmäinen hammas on vihdoin läpi! Jippii ja kolminkertainen jee! :)

Kuten tuuletuksistakin voi päätellä, ei ollut ihan helpoimmasta päästä tämä hampaan teko.

Piiiiitkä prosessi

Hampaiden teko aloitettiin oikeastaan jo kesällä, jolloin kuolaaminen lisääntyi yhtäkkiä huomattavasti. Elokuun alussa alaikenessä alkoi hieman tuntua kovaa ja samoihin aikoihin alkoi kaikki (lelut, omat ja muiden sormet, tutti, tuttipullon tutti) hakeutua suuhun ja niitä hangattiin ientä vasten. 

Myös pientä kiukkuilua oli ilmassa, mutta saattoi kyllä johtua muustakin kuin hampaasta.

Viikko sitten alkoi nimittäin ne todelliset kiukkuilut ja itkut. Pahimmillaan kenkuttelu oli iltaisin, mutta kyllä sitä kiukkua on riittänyt ympäri vuorokauden viimeisen viikon ajan.

Ikävä hammas

Päiväunet katosivat totaalisesti, eikä edes ulkona meinannut nukuttaa. Yksin lattialla viihtymään oppinut vauveli ei enää halunnut olla yksin - lähinnä kai siksi, että hammaskipu saattoi iskeä milloin vaan. Ja ne sydäntäsärkevät itkut tosiaan tulevat ihan yllättäen, eikä niihin auta mikään. :( 

Ruokakaan ei meinannut maistua. Tuttipullossa kiinnosti enemmän tutin hankaaminen; syöminen aloitettiin yleensä vasta itkun kautta - kun oli jo ehtinyt tulla liian kova nälkä. Soseet eivät maistuneet lainkaan, kunnes neuvolatädin vinkistä kokeilin antaa jääkaappikylmää ruokaa, joka onkin maistunut.

Purulelu maistuu jo heti aamusta.

Pahinta ovat kuitenkin olleet illat ja yöunille meno. Iltakiukuttelut ovat muutenkin olleet toisinaan tuttuja, mutta viimeisen viikon ajan nukuttaminen on ollut joka ilta vaikeaa. Osaksi johtuu hampaasta, osaksi yliväsymyksestä (joka tosin varmaan johtuu myös hampaasta). Parhaimpana - tai pahimpana - iltana neiti oli olemuksensa perusteella ihan valmis yöunille jo kuudelta; uni tuli puoli kymmeneltä. 

Yöunet onneksi ovat olleet hampaasta huolimatta suhteellisen pitkät. Onneksi. Tosin kun normaalisti nukutaan 10-12 tunnin yöunia ilman yöheräämisiä, niin nyt yöunet olivat vain 8-9 tunnin luokkaa. Yöheräämisiäkin mahtui kuluneen viikon ajalle muutama.

Hammas läpi - vihdoin!

Tänään aamulla vielä tuntui vasta pieni kulma ikenestä läpi - se on jo viikonlopusta asti tuntunut. Lyhyiden päikkäreiden jälkeen tuli muutamia itkukohtauksia ennen päiväruokaa. Päiväruualla sitten huomasin, että hammas oli tullut läpi, kun lusikka mukavasti siihen kolisi. :) Piti sitten kokeilla sormellakin ientä, ja kyllä - komea terävä hampaanreuna sieltä oli puskenut esille. 

Itkut eivät vielä ole loppuneet - ja saattavat ilmeisesti vielä useamman päivän kestää - mutta onneksi sentään jo edistystä tässä hammas-asiassa! Toivotaan, että hammas kasvaa koko komeuteensa pian!

Seuraavia hampaita odotellessa...

5 kk neuvola

Taas on neuvolareissu takana, tällä kertaa 5 kk neuvola.

Neiti venyy mittaa

Mittaa oli taas tullut niin paljon, että neuvolantäti mittasi Meean kahdesti. :) Ja painoakin kuukaudessa kilo!

5 kk strategiset mitat:
Paino: 7270 g (4 kk: 6240 g)
Pituus: 67,6 cm (4 kk: 64 cm)
Pään ympärys: 42,4 cm (4 kk: 41,1 cm)

Pituuskasvu etenkin on ollut huimaa; tosin onhan se huomattu jo parin kuukauden ajan, kun bodyista loppuu mitta kesken. :)

Kehitys kohdillaan

Kaikki neuvolan tädin "testit" läpäistiin; Meea osasi seurata lelua katsellaan, ottaa siitä kiinni, kääntää päätä katseen suuntaan, kannatella päätä mahallaan... Kehui Meea hyvin jämäkäksi tytöksi, kun niin tomerasti jo istui sylissä selkää ja päätä kannatellen.

Meea myös loppuvaiheessa alkoi juttelemaan (suu kiinni, tottakai) ja pitkät pätkät juttelivat neuvolan tädin kanssa. Ei sentään kiljunut tädille, vaikka sekin viime päivinä opittu taito on ollut kovasti käytössä. :)

Lisää rokotuksia

5 kk neuvola oli myös rokotuskerta - nyt seuraavat rokotukset tulevatkin sitten vasta vuoden iässä. Saatiin siis tehosteet 3 kk neuvolassa annettuihin rokotuksiin.

Rota-tehoste oli vanha tuttu, jo kolmatta kertaa se nyt annettiin. Suun kautta otettava rokote ei ole niin "paha juttu", vaikkakin Meea alkoi olla jo sen verran väsynyt, ettei olisi jaksanut lääkettä lipittää. Lopulta meni kuitenkin kaikki alas.

Piikkirokote oli nyt toinen ikinä. Ensimmäinen yhdistelmärokote pari kuukautta sitten meni aika hyvin; vähän meni suu mutruun ja pieni itku. Nyt Meea kuitenkin kauhistui piikin aiheuttamasta kivusta ihan totaalisesti ja meni useampi minuutti rauhoitellessa pientä.

Rota-rokotteesta tuli ensimmäisellä kerralla hirveä ripuli, toisella kerralla ei mitään ja näyttäisi ettei nyt kolmannellakaan kerralla sen ihmeempiä oireita. Yhdistelmärokotteesta puolestaan ei ensimmäisellä kerralla tullut väsymystä kummempia oireita, mutta tämä tehoste puolestaan on aiheuttanut kaksi päivää väsymystä ja kitinää. Viime yö oli huonoin pitkään aikaan; lähes joka yö viimeiset pari viikkoa kun on nukuttu täysiä 10-12 tunnin öitä, niin viime yönä herättiin kolmelta, mentiin nukkumaan varttia vaille viisi ja herättiin kokonaan vartin yli viisi. Onneksi sentään Meea nukkui kevyet kolmen tunnin aamupäikkärit, niin ei tämä äiti ole ihan niin väsynyt ollut tänään. Täytyy tänään taktisesti mennä jo itsekin ajoissa nukkumaan, jos sattuu ensi yökin vielä menemään valvomisen merkeissä.

Päärynä on oikeasti nam!

Kirjoittelin aiemmin soseiden aloituksen yhteydessä, että ensimmäisenä maisteluvuoroon päässyt kukkakaali olisi nam. Nyt kun on maisteltu useampia makuja, selkeät - oikeat - suosikit ovat löytyneet.

Varsinaisia inhokkeja ei ole toistaiseksi ollut. Kaikki maistuu aluksi oudolle, mutta kolmannella tai neljännellä maistelukerralla alkaa uppoamaan ilman suurempia irvistelyjä. Myöskään allergiaoireita ei ole mistään tullut, joten ollaan voitu jo kuukauden aikana yhteensä seitsemää makua maistella.

Selkeä suosikki on ehdottomasti päärynä! Kun muita ruokia syödään yhdellä aterialla max ruokalusikallisen verran, päärynää syödään pieni kipollinen. Käytännössä yksi soseutettu päärynä riittää hädin tuskin kahdelle aterialle!

Päärynää menee tosiaan niin paljon, että aiemmin tehdyt päärynäsoseet on nyt kaikki syöty ja kaupankin sosetta maistettu kertaalleen (ei ollut yhtä hyvää kuin äidin tekemä). Tänään keittelin reilut kaksi kiloa sosetta päärynöistä - laskeskelin että tällä tahdilla tämä määrä kestää n. puolitoista viikkoa. Eli saa tämä mama ilmeisesti jatkossakin aika paljon soseita kokkailla. :)

Päärynän lisäksi peruna ja bataatti maistuvat mainiosti - vaikkakin päärynä on kyllä ylivoimainen suosikki.

Ateriarytmi on hahmottunut

Tällä hetkellä ruokaillaan neljästi päivässä; kahdesti kasvista ja kahdesti hedelmää. Parina päivänä on jopa jouduttu antamaan vähän ruokaa vielä iltapalaksi, kun on suu napsannut siihen tahtiin. Luulenpa, että viimeistään ensi viikolla siirrytään ihan kokonaan siihen viiteen ateriaan päivässä. Vielä kun kohta aloitellaan myös viljojen ja lihan antaminen, niin ruokahalua varmasti riittää viidellekin aterialle päivässä.

Viime päivinä tosiaan päivässä on mennyt suunnilleen kokonainen päärynä ja kaksi ruokalusikallista bataattia tai muuta kasvista. Ruokahalu on kasvanut melkoisesti; vielä 1,5 viikkoa sitten nimittäin ruokailtiin kahdesti päivässä, mutta kun Meea tuijottaa ahnaasti maiskutellen äidin ja isin ruokia, oli pakko lisätä ateriointikertoja ja hyvinhän se ruoka tuntuu maistuvan.

Saa nähdä paljonko on tullut painoa lisää; se selviää huomenna 5 kk neuvolassa.

Mistä kaikesta sosetta?

Meillä alettiin testaamaan soseita 4 kk iässä - eli noin kuukausi sitten. Ja täytyy myöntää, että tämä mama on aika täpinöissään soseiden tekemisestä.

Kaupan soseitakin varmaan tullaan maistelemaan, mutta haluan tarjota enimmäkseen tuoreista kasviksista ja hedelmistä tehtyjä soseita. Tietysti soseet itse tekemällä saa niitä paljon puhuttuja "hyvä äiti" -pisteitä, mutta enemmänkin syynä kyllä on se, että haluan Meuskan syövän mahdollisimman terveellistä ja turvallista ruokaa - etenkin kun äidinmaidon osuus ruuassa jäi loppujen lopuksi aika pieneksi.

Tähän mennessä on maisteltu jo muutamia makuja, mutta mielessä on vielä vaikka mitä!

Pakastimen sisältö

Jostain löysin vinkin siitä, että kun soseita tekee ja pakastaa erikseen (siis vaikkapa bataatti erikseen ja kesäkurpitsa erikseen), niitä voi sitten helposti vauvan tottuessa makuihin yhdistellä (eli siis vaikkapa bataattikesäkurpitsasoseeksi). Tätä vinkkiä hyödyntäen minäkin olen pakastanut yhdestä kasviksesta/hedelmästä tehtyjä soseita jääpalarasiaan ja jäätyneet palat pussiin; yhtä makua yhteen pussiin. Näin on sitten helppo jatkossa tehdä erilaisia makuyhdistelmiä!

Toistaiseksi Meea syö yleensä kerrallaan max ruokalusikallisen verran, joten jääpalat ovat olleet oikein sopiva annoskoko. Lukuunottamatta päärynää, jota viime päivinä on mennyt puolikkaan päärynän verran kerrallaan!

Mitä kaikkea sinne pakastimeen sitten on jo kokkailtu? No vaikka mitä! Tällä hetkellä ollaan jo maisteltu kaikkea pakastimesta löytyvää - uusimpana parsakaali, joka on maisteluvuorossa parhaillaan. Joten lisäkokkailut pakastimeen alkavat olemaan aiheelliset.

Maistelujärjestyksessään pakastimesta löytyy siis:

• Kukkakaali
• Bataatti
• Porkkana
• Omena
• Päärynä
• Parsakaali

Lisäksi tuoreena ollaan maisteltu perunaa; sitä kun ei voi oikein pakastaa.

Ja kaikki tosiaan itsetehtyjä. Ainoastaan päärynästä on kertaalleen testattu myös Piltti-versiota, mutta se ei näyttänyt olevan yhtä hyvää kuin omatekoinen.

Mitä vielä jatkossa?

Erityisesti hedelmien osalta on monia sellaisia, joiden tarjoamista odotan innolla. Puhumattakaan viljoista ja lihoista, jotka tulevat mukaan ruokavalioon kohtapuoliin. Tässä vaiheessa kuitenkin keskitytään vielä vaan noihin kasviksiin, hedelmiin ja marjoihin. :)

Ainakin näistä olisi tarkoitus sosetta tehdä lähiviikkoina - joko siis pakastimeen tai tarjota tuoreeltaan:

• Maissi
• Kesäkurpitsa
• Palsternakka
• Herne
• Kurpitsa
• Avokado
• Banaani
• Luumu
• Ananas
• Persikka
• Vesimeloni

Toki erilaisia marjoja ja vähän eksoottisempia hedelmiä (kuten mango) on tarkoitus myös maistella, mutta niitä varmaan testaillaan sitten suoraan kaupan hyllyltä. Ehkä jostain pakastimesta löytyvistä marjoista (puolukka, mustikka ja vadelma) voisi tehdä soseita tuoreeltaan tarjottavaksi, mutta luulenpa, että marjasoseet otetaan sitten enemmän kaupan hyllyltä.

Mitä aineksia tai yhdistelmiä suosittelisitte soseisiin? Mistä mauista teillä on tykätty?

Viisi kuukautta Britax Affinityjä - miltä nyt tuntuu?

Kirjoittelin keväällä meidän vaunujen hankinnasta, joka oli aika iso, pitkä ja vaikea prosessi. Päädyttiin lopulta Britax Affinity -vaunuihin, joilla on nyt viitisen kuukautta rullailtu.

Menikö valinta kohdilleen ja onko nämä vaunut hyvät?

Ensimmäistä kertaa vaunulenkillä koko perheen voimin. 

Toivotut ominaisuudet

Vaunujen hankinnassamme kriteereinä oli tietyt ominaisuudet, jotka arvostelujen ja myyjien puheiden perusteella täyttyivät Britaxeissa - ja myös omakohtaisen kokemuksen perusteella nämä seikat ovat toimineet juuri niinkuin pitääkin.

Menee kokoontaitettuna pieneen tilaan
Todellakin menee! Meidän (tila)auto on normaalisti arkenakin täynnä miehen työkamoja ja muuta roinaa, joka ei todellakaan ole mitenkään tiiviisti ja siististi pakattuna takakonttiin. Siitä huolimatta vaunut mahtuvat joka kerta mukaan, eikä tuota mitään ongelmia. Myös pidemmillä reissuilla meidän SUURI tavaramäärä on mahtunut mukaan ja Arttu-hauvallekin on vielä jäänyt tilaa takakonttiin yhdessä kokoontaitetun vaunurungon ja muutamien kassien kanssa. Näistä kun vielä saa renkaatkin pois, jotta menevät entistä pienempään tilaan, niin eivät kyllä vie paljoa tilaa autossa!

Soveltuu sekä asfaltille että hiekkatielle
Kummallakin alustalla on vaunuja työnnelty ja hyvin on kulkenut! Lukittavat etupyörät helpottavat epätasaisella alustalla työntämistä ja kääntyvät etupyörät taas tekevät vaunuista helposti liikuteltavat asfaltilla, ahtaissa tiloissa sekä erityisesti kaupungilla shoppailureissuilla. Todelliset monikäyttövaunut!

Helposti kokoontaitettava
Suhteellisen helposti nämä menee kokoon, vähän vaatii ainakin allekirjoittaneelta vaan pohdintaa, että kumpaanko suuntaan nämä taittuivatkaan. Mutta käytännössä siis yhtä helppoa kuin vaikkapa pyykkitelineen kokoontaittaminen. :)

Travel system
Tämä on ollut kyllä ehdottoman hyvä juttu - enkä ymmärrä, miksi kukaan (autoileva) ostaisi yhdistelmävaunut ilman tätä ominaisuutta! Meea 90-prosenttisesti nukahtaa aina autoon, joten kauppaan tai kylään mentäessä ei tarvitse pikkuista herätellä perille päästyämme, vaan voi jatkaa nokosiaan. Travel systemin ansiosta useimmiten kauppareissut menevätkin nukkuessa. Pienemmille reissuille lähdettäessä turvakaukalo hoitaa myös rattaiden/vaunujen virkaa; ei siis tarvitse ottaa erikseen vaunukoppaa mukaan viemään tilaa autossa vaan vaunulenkkinukutus hoituu kerran pari hyvin myös travel systemissä.

Hyvä hinta-laatu -suhde
Uskoakseni tämäkin on toteutunut. Kaikki on ainakin toistaiseksi vielä priimakunnossa, tuntuu tukevalta ja kestävältä. Hinta ei ollut älyttömän kallis, mutta Britax kuitenkin mielestäni hyvä ja arvostettu merkki.

Värivaihtoehdot
Jotain muuta kuin mustaa - meillähän vaunut ovat ruskeasävyiset. Bonuksena näissä vielä se, että rattaisiin voi halutessaan ostaa useammankin väripaketin kohtuuhintaan; jos siis jossain vaiheessa ruskeat rattaat tytöllä alkavat kyllästyttämään, voidaan piristää lenkkeilyä hankkimalla vaikkapa violetit istuinpehmusteet.

Heh, aika vähissä oli nää kuvat vaunuista - tässä ne kuitenkin näkyy koko komeudessaan kesälenkillä.

Plussaa

Yllämainittujen asioiden (jotka lasken kaikki plussaksi) lisäksi tuli vielä mieleen muutama hyvä ominaisuus näistä vaunuista. Saattaa näitä olla enemmänkin - ja tulla käytön myötä ilmi vielä lisää. Mutta nämä nyt ainakin ovat Britax Affinity -vaunujen plussapuolia.

Ulkonäkö
Kun nyt on alkanut enemmän katselemaan muita vaunuja "sillä silmällä", olen kyllä erittäin tyytyväinen omaan valintaamme. Britaxit miellyttävät omaa silmää ja muotoilun osalta ovat minusta oikeinkin kauniit.

Hyvä työnnettävyys
Vaunut ovat kevyet ja vaivattomat työntää; kulkevat sujuvasti niin ylämäissä kuin epätasaisella alustallakin. Ollaan muutaman kerran käyty vaunujen kanssa kiertämässä myös frisbeegolf-radalla, jossa paikoittain on melko huonoa maastoa, metsäpolkuja ja ylämäkiä - siitä huolimatta vaunut kulkevat hyvin matkassa mukana. Työntöaisan keskellä olevan muotoillun työntökohdan ansiosta vaunuja on helppo ohjailla myös yhdellä kädellä - joten kuten onnistuu myös vaunujen työntäminen koiran hihna toisessa kädessä, mutta vähän se vaatii vielä opettelua allekirjoittaneelta. :)

Säädettävä työntöaisa
Erityisesti siinä tapauksessa, jos vaunuja työntää kovinkin eripituiset henkilöt, työntöaisan korkeuden säädettävyys on iso plussa.

Rattaita voi käyttää jo vastasyntyneellä
Itse otettiin ratasosa käyttöön vasta vajaan 4 kk iässä (kun vaunukoppa kävi pieneksi, tästä lisää miinus-osiossa...), mutta käytännössä rattaita olisi voinut käyttää makuuasennossa jo vastasyntyneelle. Ainakin meidän neiti alkoi tuossa vaiheessa itkeskelemään vaunulenkeillä, kun vaunukoppa ahdisti, eikä sieltä nähnyt ympärilleen. Rattaissa asento on hieman enemmän istuva, eikä ympärillä ole korkeita reunoja blokkaamassa näkymiä. Siksi ainakin meillä vaihdos vaunuista rattaisiin olisi ollut joka tapauksessa aiheellinen 4 kk iässä - joten hyvä, että näihin rattaisiin sai vauvan asettaa jo näinkin pienenä.

Ratasosa ensimmäistä kertaa käytössä elokuussa.

Soveltuu moneen
Kuten jo tässä kirjoituksessa olen maininnut, nämä vaunut kyllä soveltuvat työnnettäväksi monilla alustoilla. Hiekkatiellä lukittujen etupyörien kanssa kulkeminen on helppoa. Metsäpoluilla työntäminen onnistuu, joten vaunut varmaan voisi ottaa mukaan vaellusreissullekin tms. Koska vaunut ovat kohtuullisen kevyet, niitä voi vaikeimpien paikkojen yli nostaa kahden ihmisen voimin helposti - edessä on hyvä "kahva" nostamista varten. Asfaltilla vaunut kulkevat tosi sujuvasti. Kääntyvien etupyörien ansiosta vaunujen liikuttelu on helppoa ahtaissakin tiloissa, joten vaikkapa kauppakeskuksissa kiertely onnistuu hyvin.

Mukana lisävarusteita
Meidän vaunuihin mukaan tuli kaksi sadesuojaa (sekä vaunuihin että rattaisiin), talvirenkaat, vauvatuki rattaisiin, värilliset istuinpehmusteet ja alakorin suojus. Erityisesti noista sadesuojista annan plussaa, koska niiden hankkiminen olisi muuten voinut olla hankalaa - etenkin jos ei niitä kovin monesta vaunuliikkeestä löydy tai jos sellaista ei varta vasten tähän vaunuun ole suunniteltu.

Ei tarvetta erillisille matkarattaille
Koska rattaat taittuvat kokoon niin pieneen tilaan, en usko että meille tulee missään vaiheessa tarvetta erillisille matkarattaille. Nämä rattaat ikään kuin ovat jo matkarattaat itsessään! Sitä paitsi - kun ratasosaan saa turvakaukalon kiinnitettyä, se palvelee reissatessa matkaratas-tarkoituksessa paremmin kuin oikeat matkarattaat.

Miinusta

Miinuksia löytyy vähemmän ja voi olla, että samat miinukset olisivat tulleet myös muissa harkitsemissamme vaunuissa. Muista vaunuista minulla ei ole kokemusta, joten varsinainen vertailu on hankalaa.

Pieni vaunukoppa
Vaikka tosiaan ratasosaan olisi joka tapauksessa vaihdettu 4 kk iässä, yksi huono puoli ehdottomasti on tuo vaunukopan pituus. Kun vaunukopan sisämitta on n. 75 cm ja Meealla pituutta oli 4 kk neuvolassa 64 cm, ei ulkovaatteiden ja varpaiden heiluttelujen vuoksi enää meinaa vaunukoppaan mahtua. Eikä ymmärrettävästi Meea enää tykkääkään siellä olla, kun varpaat osuu alareunaan ja työntävät pään osumaan yläreunaan. Mutta koska yhtenä kriteerinämme oli pieni koko kokoontaitettuna, se vaikuttanee myös tähän vaunukopan kokoon; niissä vaunuissa, joissa koppa on isompi, vaunut myöskin vievät huomattavasti enemmän tilaa autossa - eikä varmaankaan noissa eniten harkitsemissamme malleissa missään vaunukoppa ollut tämän isompi.

1,5 kk ikäisenä vaunukopassa päikkäreillä - silloin vielä mahtui aika hyvin. 

Ahdas vauvatuki
Oikeasti rattaissa kuuluisi käyttää vauvatukea 6 kk ikään saakka. Me testattiin sitä ensimmäisen kerran silloin vajaan 4 kk iässä - eikä Meea ohuen ulkohaalarin kanssa meinannut enää mahtua rattaisiin sen kanssa, vaikka valjaat olivat ääriasennossaan. Ei olla siis vauvatukea koskaan käytetty, enkä usko että se enää tässä vaiheessa aiheellinen onkaan; enemmän istuvassa asennossa Meea kuitenkin auton turvakaukalossakin on, ja sitä on kuitenkin käytetty vastasyntyneestä asti! Meidän vauva kuitenkin on ollut aika pienikokoinen, joten en tiedä miten "normaalikokoinen" vastasyntynyt vauvatuen kanssa rattaisiin mahtuu. Ainakaan tuollainen reilu 6-kiloinen ja 64-senttinen ei sinne mahtunut ahtautumaan.

Lisäosien puute
Näihin kyseisiin vaunuihin on saatavilla aika vähän lisäosia. Onneksi myös muiden merkkien osat sopivat - vaikkakin se vaatii aika paljon etukäteisselvittelyä ja mittaamista, jottei tule ostaneeksi vääränlaisia. Kuten meille kävi alunperin vaunujen aurinkosuojan kanssa; piti siirtää ensimmäiseksi ostettu turvakaukaloon ja ostaa vaunuihin omansa eri kiinnityksellä. Työntöaisaan kiinnitettävän tarvikelokeron ostossa olin jo viisaampi ja tajusin etukäteen myyjältä tarkistaa, että tämä taatusti sopii juuri meidän vaunuihimme.

Heittoaisan puute
Koska vaunuissa ei ole heittoaisaa, tätä ei sinänsä ole osannut kaivata. Mutta näitä miinuksia listatessa heittoaisa tuli mieleen. Etenkin auringonpaisteessa tämä olisi voinut olla kätevä, kun ei olisi tarvinut joko vetää vaunuja perässään tai laitella aurinkosuojia kuomuun. Ilman heittoaisaakin kyllä on pärjännyt mainiosti.

Lisää käyttökokemuksia haalimaan!

Kohta lumien tullessa saadaan talvirenkaat käyttöön ja Meean kasvaessa (ja oppiessa kunnolla istumaan) päästään rattaita kokeilemaan muissakin asennoissa. Täytyy kirjoitella lisää käyttökokemuksia vielä sen myötä, kun niitä saadaan.

Mutta ainakin toistaiseksi voin sanoa olevani hyvin tyytyväinen tähän ostokseen - tuskin olisimme voineet paremmin näillä kriteereillämme valita!

Ratasosakin soveltuu oikein hyvin lenkkeilyyn myös vähän viileämmällä kelillä. :)

Vauvauinti maistuu

Viime lauantaina oli kolmas vauvauintikerta - meille toinen, koska yksi kerta jäi flunssan ja ärtyneen silmän takia väliin.

Ensimmäinen kerta vauvauinnissa meni itkuksi ja altaassakin viihdyttiin vaan kymmenisen minuuttia. En päässyt silloin itse altaaseen flunssan takia ja tuntui erityisen kurjalta olla altaan reunalla, kun pikkuisen hetkellinen innostus vaihtui niin nopeasti itkuun ja väsymykseen. Pukuhuoneeseen päästyämme meni pullollinen maitoa alta aikayksikön ja sen jälkeen itkukin vähän helpotti - uni tuli heti turvakaukaloon laittaessa.

En tiedä vaikuttiko aamun ruokatankkaus ja aikaisempi herääminen vai äidin läsnäolo altaassa, mutta tämä toinen kerta oli täysin erilainen!

Meuska katseli innoissaan ympärille jo pukuhuoneessa (jossa herättelin neidin aamutorkuilta), suihkutilassa sekä altaan reunalla vuoroa odotellessa. Altaaseen meno sai hymyn huulille ja pian jo alettiin polskuttelemaan ja roiskimaan.

Pikkuneiti polskutteli niin kovasti vettä käsillään, että vesi pärskähti kovaa ja korkealle. Ensimmäisen kerran kun vettä roiskui silmiin, olin valmistautunut itkuun - Meea kuitenkin vaan katseli ihmeissään ympärilleen, että mistähän se vesi oikein tuli. Ja roiskiminen jatkui!

Testattiin ohjaajan avustuksella sukellusrefleksiä kaatamalla vettä kannusta Meean päähän. "Yksi, kaksi, kolme, Meea sukeltaa!" Hienosti meni - eikä sekään itkettänyt.

Polskuteltiin altaassa koko vauvauintikerran kesto, eli puoli tuntia. Mukavaa oli loppuun asti ja päästiin suihkutiloihinkin ilman itkua. Väsy ja nälkä iski sitten suihkussa - olihan se aika rankkaa polskutella puoli tuntia. Mutta eipä Meea onneksi ollut ainoa, jota vähän väsytti uinnin jälkeen.

Mutta tämä mama on nyt aika onnellinen, että vauvauinnissa menee paremmin ja Meuskakin nauttii uimisesta. Eipä tarvitse enää miettiä, että käydäänkö uimassa äidin vai Meuskan takia - eikä viedä neitiä puoliväkisin jonnekin, missä ei ole kivaa.

Nyt sitten odotellaankin innolla ylihuomista uintikertaa! :)

Tripp Trapp kotiutui!

Vuodatin aiemmin tuntojani syöttötuolin valinnan vaikeudesta.

En saanut syöttötuolinhankintastressiä nostettua vielä huippulukemiin, kun ongelma ratkesi kuin itsestään viime viikolla. Fb-kirppikselle laittamaani ostoilmoitukseen vastattiin ja erittäin hyväkuntoinen Tripp Trapp -tuoli löysi kotiimme.

(Sivuhuomautuksena täytyy mainita, että ostoilmoitukseen sain jo aiemminkin pari tarjousta, mutta tämä oli ensimmäinen varteenotettava. Aiemmin tarjottiin yhtä oranssia ja yhtä keltaista - värejä joita en ihan helpolla kelpuuttaisi keittiöömme. Yhtä vanhanmallista tuolia ilman turvakaarta. Ja yhtä lähes uuden hintaista. Olen myös ahkerasti selaillut FB-kirppiksiä ja erityisesti tori.fi:tä, mutta kaikki hyvät ovat menneet ohi suun.)

Meidän Stokke-ihanuus on tummanruskea, varustettuna babysetillä ja valjailla. Ja kaikki aitoa Stokkea.

Pikku prinsessan valtaistuin.

Meille kotiutunut tuoli on ollut käytössä reilun vuoden; perhe oli muuttanut uuteen asuntoon, jossa keittiön pöytä oli niin korkea, ettei Tripp Trapp enää soveltunut käytettäväksi. Tuolissa olisi siis ollut vielä heillekin käyttöikää jäljellä, mutta joutuivat hankkimaan toisenmallisen tuolin. Tuoli onkin erittäin hyväkuntoinen; ei ole naarmuja eikä kulumaa. Ihan siis uutta vastaava!

Voiko sanoa, että tämä oli löytö, jos oikeasti tuoli löysi meidät?

Tripp Trappissahan muuten oli alunperinkin minusta kaikki muu kohdillaan paitsi hinta. Nyt sekään ei ollut esteenä ostolle, sillä tuoli oli kuntoonsa nähden varsin edullinen. Ei saataisi edes tuolia sillä hintaa, kun nyt saatiin koko tuo setti.

Pehmusteet vielä pitäisi jostain metsästää, sitten päästäisiin pikkuhiljaa Stokkeen ruokailemaan. Kunhan tuo neiti nyt oppii ihan kunnolla istumaan. :)

Vaivana kyynelkanava

Meidän pikkuisella on syntymästä asti ollut oikeassa silmässä tukkeutunut kyynelkanava. Silmä on rähminyt melko paljon koko ajan ja sitä on neuvolassa katsottu jokaisella käyntikerralla.

Saimme paineluohjeet, joiden avulla kyynelkanavan avautumista voi edistää. Näiden ohjeiden mukaan kyynelkanavaa sitten paineltiin - useita kertoja päivässä, lähes joka vaipanvaihdon yhteydessä.

Painelu ei kuitenkaan helpottanut vaivaa. Kuukauden iässä - eli ehkä kolmannella neuvolakäynnillä - kutsuttiin lääkärikin tarkastelemaan silmää ja Meea sai antibioottikuurin silmää varten. Ihan siis siltä varalta, että silmässä sattuisi olemaan tulehdus. Silmä oli vähän parempi kuurin ajan, mutta rähmiminen jatkui kuurin loputtua.

Jatkettiin painelua - edelleen useita kertoja päivässä. Rähmiminen vähän rauhoittui, mutta kyllä sitä keitettyyn veteen kastetulla vanulapulla edelleen sai putsata päivittäin. Ja edelleenkin kyseessä on vain toinen silmä; vasemmanpuoleisesta silmästä ei tule rähmää edes nukkumisen tai itkun jälkeen!

Valtavasti rähmää!

Viime viikonloppuna rähmämäärä oikeassa silmässä lisääntyi hurjasti. Vaikka juuri oli putsannut silmän, niin viiden minuutin päästä se oli jälleen täynnä rähmää. Ja sellaista keltaista ja limaista; näytti tosi pahalle. Ja koska silmää piti vanulapulla lääppiä tiuhemmin, silmänympäryksen ihokin alkoi ärtyä.

Käytiin ma-iltana päivystyksessä näyttämässä silmää. Vaikka ei Meea mitenkään kipeältä vaikuttanut, vähän vaan aristi silmään koskemista, koska iho oli niin ärtynyt.

Näin kipeän oloisena odoteltiin lääkärille pääsyä. :)

No, eipä siinä silmässä tulehdusta ole, koska itse silmä on ihan kirkas, eikä punoita. Saatiin jälleen ns.varoilta lääkekuuri, josko se vähän rauhottaisi silmää. Lääkäri kyllä totesi, että tämä on sellainen vaiva, johon auttaa vaan aika.

Leikkaukseenkin laitetaan vasta lähempänä vuoden ikää, jos ei kyynelkanava itsestään ennen sitä aukea. Toivotaan, ettei leikkausta tarvita, kuulostaa nimittäin aika pelottavalta se sondeeraus!

No eipä ne silmätipat oikeastaan ole auttaneet. Rähmän määrä on sama ja ihon punoitus on vaan pahentunut. :( Silmä tuntuu myös olevan aika kipeä; Meea ei haluaisi, että siihen kosketaan ollenkaan. Joka tietysti hankaloittaa sekä puhdistusta, painelua että niiden tippojen laittamista. Meea on oppinut puristamaan silmän TIUKASTI kiinni, kun sormet lähestyvät silmää. Yritäpä sinne sitten saada silmätippaa laitettua - etenkään yksin. 

Meiltä jäi nyt toka vauvauintikertakin väliin tämän silmän - sekä pienen flunssan - takia. Toivotaan, että silmä paranisi; ei ole kivaa kun pikkuiseen sattuu. :(