Ruuanlaittoharjoittelua allergiaperheessä

Viime aikoina harmaita hiuksia on aiheuttanut niinkin arkinen asia kuin ruuanlaitto. Se kun on muuttunut aika tavalla kesän mittaan, kun pieni sihtikurkku on siirtynyt kokonaan soseista ns. oikeaan ruokaan. Ja nyt kun sekä minä että mies olemme taas tiukasti työarjessa kiinni, meinaa vuorokaudesta loppua tunnit kesken ruuanlaiton(kin) suhteen.

Ruuanlaittohan on pääsääntöisesti ihan kivaa ja pyrin siihen, että meillä syötäisiin itse kokattua kotiruokaa eikä eineksiä. Joskus voi turvautua pakastealtaan tai Hesburgerin (tai lähigrillin!) valikoimaan, mutta mielellään ei.

Nyt kun sitä ihan oikeaa ruokaa tarvitsee myös allerginen taapero, on ruuanlaitosta tullut entistä haastavampaa - ja ennen kaikkea aikaavievää.

Minulla eikä miehellä ole mitään kovin pahoja allergioita. Tai siis sellaisia, jotka rajoittaisivat ruuanlaittoa. Ne minun allergioivat ainesosat (mm. kala, pähkinä, mansikka) on jätetty oikeastaan kokonaan pois ruuanlaitosta, eikä se ole aiheuttanut sinänsä ongelmia. Maitotuotteet ovat olleet pääsääntöisesti Hylaa - eikä niin suuri katastrofi ole ollut, vaikkei olisikaan, koska ruuassa maitotuotteet pääsääntöisesti kuitenkin kuumennetaan. Ja Hylanahan saa nykyään lähes kaikki maitotuotteet.

Joskus harvoin olen kokannut miehelle kalaruokaa ja itselle jotain muuta. Mutta silloin iltaisin olikin aikaa - kokata vaikka koko ilta. Ei haitannut, vaikka ruoka olisikin ollut vähän myöhempään. Tai vaikka se nyt joskus olisi jäänyt välistä.

Nyt kun Meean päivällisaika on puoli viiden maissa (lue: yleensä tulee itku, jos ei siihen mennessä ole saanut ruokaa) - ja olemme töistä kotona neljältä - on melko hoppu saada pötyä pöytään koko porukalle.

Kanakiusausta allergiaversiona. 

Ja siis, jo yhdessä ruuassa olisi ihan riittävästi tekemistä. Mutta kun allergikolle täytyy yleensä kokata ihan omat ruuat.

Tai no, toki voisin kokata myös meidän ruuat allergiaversiona kauramaitoa käyttäen ja kananmunan pois jättäen yms. Mutta kun Meean ruokavalio on toistaiseksi sen verran pieni, erityisruoka-aineet kalliita ja ruokakin paljon mauttomampaa (koska mausteita on Meealla käytössä vasta aika rajatusti), syö Meea aika pitkälti omia ruokiaan ja me omia. Aika paljon käytetään esimerkiksi juustotuotteita (sulatejuusto, juustoraaste, feta...) ruuissa ja niiden korvaaminen maidottomilla on aika haastavaa - eikä maistuisi yhtä hyvältä.

Oman ongelmansa tähän kyllä tuo se, että Meean ruokamäärät ovat kuitenkin vielä niin pieniä, että esimerkiksi yhdestä possun jauhelihapaketista (joo, naudanliha-allergiakin löytyy, eli normaalisti käyttämämme jauheliha ei sovi) tulee niin paljon ruokaa, ettei se mitenkään säily jääkaapissa niin montaa päivää, että kaikki tulisi syödyksi. Ja ihan kaikki ruoka ei vaan sitten ole yhtä hyvää pakastamisen jälkeen. Jonkin verran olen toki esimerkiksi makaronilaatikkoa tehnyt suoraan silikonisiin muffinssivuokiin ja laittanut siitä paistamisen jälkeen pakastimeen; näin saa käteviä annosvuuallisia ruokaa pikkuneidille. Eikä tarvitse ihan joka päivä kokata.

Ihan muutamia koko perheelle sopivia ruokia on. Esimerkiksi viime viikolla kokattu nakkikeitto (josta Meealle jätin porkkanat tarjoamatta) ja tällä viikolla kokkaamani broilerikaaliwokki (jota neiti ei kyllä suostunut edes maistamaan...).

Pienellä tuunaamisella muutamasta ruuasta saa yhdellä kertaa tehtyä sopivan koko perheelle, esim. ottamalla Meean osuuden pois ennen juustotuotteiden lisäämistä tms. Tällä viikolla tein esimerkiksi kasvissosekeiton, johon sekoitin soseutettujen kasvisten lisäksi kaurafraichea, jotta keitto sopi Meealle. Omaan osuuteeni lisäsin vielä fetamuruja päälle, aiemmin olen käyttänyt sulatejuustoakin.

Mutta pakko myöntää, että minulla on vielä paaaaaljon harjoittelemista tämän asian suhteen! Ei ihan mielikuvitus - ja viitseliäisyys - riitä jokaista ruokaa lähteä tuunaamaan Meeallekin sopivaksi. Vaikka varmaan pitäisi. Nythän siis tavoitteena on myös kasvattaa neidin ruokavalikoimaa ennen päiväkodin alkua; siellä ei sovi nirsoilla ihan niin paljon kuin kotona. :)

Olen kyllä hamstrannut kaappiin kaurafraichea, kaurakermaa ja muita vastaavia ruuanlaittotuotteita; nämä kuitenkin säilyvät jääkaapissa avattuna muutaman päivän, niin yhtä purkkia voisi hyödyntää muutamaankin eri ruokaan. Täytyisi nyt tsempata asian suhteen ja kokeilla erilaisia ruokia Meealle - ilman allergioita neiti varmasti olisikin saanut syödä jo jos vaikka mitä. Nyt nuo allergiat vähän rajoittavat äidin mielikuvitusta...

Yhtenä vaikeutena tässä on myös se, että itsekin alkaa olla jo kyllästynyt tekemäänsä ruokaan. Aika paljon on siis viime aikoina tehty itselle laatikkoja, vuokia ja keittoja, joita on helppo tehdä isoja määriä kerralla. Lähinnä siksi, että ruuanlaittoon menee muutenkin niin paljon aikaa - tekemällä isomman satsin kerralla, ei tarvitse (ehkä) ihan joka päivä kokata. Mutta nyt alkaa olla pikkuhiljaa nämäkin käyty perinpohjaisesti läpi kyllästymiseen saakka ja pitäisi alkaa katselemaan täysin uusia reseptejä - niin itselle kuin neidillekin. Näyttää nimittäin Meeakin jo olevan vähän kyllästynyt siihen meidän vakio-makaronilaatikkoon. :)

Hyviä vinkkejä koko perheelle sopivista resepteistä otetaan vastaan - tai siitä, miten niitä kätevästi tuunaisi kaikille sopivaksi!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Taaperon suosikkileikit äidin sairastaessa

Tai siis; eihän nämä ole taaperon lempileikkejä, vaan sairaan äidin. Puuhaa, jota on kohtuullisen helppo tehdä taaperon kanssa ollessaan itse kipeä. Näissä merkeissä meillä on menty viime päivät.

Kirjojen lukeminen

Tai meidän tapauksessa lähinnä katselu, koska äidiltä ei ole lähtenyt ääntä. Tosin Meea ei muutenkaan jaksa kuunnella ainakaan koko satua, vaan kuvat ja sivujen kääntäminen kiinnostavat enemmän. Taapero kainalossa ja kirja kädessä on hyvä sairastaa. Tätä olisin itseasiassa tehnyt enemmänkin, mutta Meea ei kovin kauaa jaksa kirjoihin keskittyä. Yleensä max kolme kirjaa, sitten täytyy jo tehdä jotain muuta. 

Tornien rakentaminen

Juuri sopivasti ennen sairastelua alkoi tornien rakentaminen kiinnostaa. Aiemmin siis palikoita on lähinnä syöty tai kerätty takaisin säilytysrasiaan - tai hajotettu äidin rakennelmat. Viime päivinä on otettu esiin vuoronperään niin Duplot, Megabloksit kuin puiset palikatkin. Tornit ovat kohonneet ja kaatuneet; ja mikä parasta, neiti viihtynyt paikallaan! Rauhalliset ja keskittymistä vaativat leikit ovat ihan parhaita!

iPad

Joo, pakko myöntää, että viime päivinä myös iPadia on käytetty huomattavasti normaalia enemmän. Ollaan katseltu videoita ja kuvia, mutta neiti on myös itse saanut "käyttää" iPadia. Lähinnä siis avannut erinäisiä ohjelmia ja painanut koti-nappia. Muutama lasten sovelluskin (luten Pikku Kakkonen) pädille on ladattuna, mutta ei Meea oikein vielä osaa niitä käyttää. Eikä tarvitsekaan osata! Jatkuvaa vahtimistahan tuo pädin näppäily vaati, mutta ainakin neiti pysyi paikallaan!

Tavaroiden järjestely

Tämähän on siis ihan parasta puuhaa muutenkin. Laittaa tavara paikasta A, paikkaan B. Etenkin jos se ei oikeasti kuulu paikkaan B. Yleensä tässä lopputuloksena on epäjärjestystä, sotkua ja kaaosta - ja yleensä äiti joutuu sitten lopuksi laittamaan ne tavarat sinne oikeaan paikkaan A. Mutta tällaisen touhun parissa saa ajan kulumaan ja taaperon pysymään paikoillaan. Siksi meilläkin on nyt viime päivinä mm. järjestelty vaipat vaippapaketista vessanpöntön päälle sekä pehmolelut lelukorista pinnasänkyyn.

Kevyt ulkoilu

Jos oma kunto antaa myöden, ulkoilu on myös ehdottoman hyvä ajanviete. Kovassa kuumeessa ja oksennustaudissa täytyy jättää väliin, mutta muutoin kyllä taaperon energiat saa kohtuullisen hyvin purettua ulkona. Ajanvietteeksi kannattaa valita melellään jotain paikallaan pysyvää; keinuminen ainakin on yksi varma valinta. 

Jos Meea viihtyisi lastenohjelmien parissa nykyistä enemmän, olisi varmasti dvd:t yhtenä kohtana listassa. Kiinnostus niitä kohtaan on kuitenkin toistaiseksi sen verran pientä, että dvd-soittimen olemme jättäneet rauhaan. Kenties seuraaavassa taudissa sitten...

Mitä teillä puuhataan taaperon kanssa sairauden jyllätessä? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Meidän koti: lastenhuone

Olen ajatellut esitteleväni meidän kotia bloginkin puolella vähän enemmän. Koska lastenhuone-bloggausta on toivottu - ja koska hiljattain otin siitä muutamia kuvia - tästä on helppo aloittaa.

Ihan hirveästi huone ei ole (vielä) muuttunut siitä, kun Meea sinne muutti. Leluja on tullut lisää ja vaatekaappi pursuaa kohta liitoksistaan. :D

Lastenhuone oli ennen nykyistä käyttötarkoitustaan meillä vierashuoneena. Huonekalut laitettiin aika lailla kokonaan vaihtoon ja yksi seinä maalattiin vaaleanpunaiseksi. Ns. vanhoista huonekaluista huoneeseen jäi vain nojatuoli - koirakyttäyksellisistä syistä (lue: Arttu-hauva ei muuten näkisi julkisivun puolelle taloa ikkunasta ulos).

Sänkynä toimii edelleen pinnasänky. En tiedä milloin Meean uskaltaa siitä siirtää junnusänkyyn - ehkä vuodenvaihteessa. Ehkä. Toistaiseksi pinnasänky on palvellut aivan mainiosti.

Omia lempparijuttujani Meean huoneessa ovat ehdottomasti sängyn päällä komeileva taulu sekä lipaston päällä oleva ristiäismekosta tekemäni taulu. <3

Sängyn ja oven välissä oleva lipasto ostettiin ennen Meean syntymää makuuhuoneeseemme vauvanvaatteiden vaatelipastoksi. Meean muutettua omaan huoneeseen ostettiin vaatekaappi, joten tämä lipasto jäi vähän ylimääräiseksi. Hyvin siihen on silti löytynyt täytettä; kahdessa laatikossa on kaikennäköistä tarviketta rasvapurkeista harsoihin, yhdessä laatikossa on lakanat ja juuri pari viikkoa sitten siirsin tähän asti tyhjänä olleeseen alimpaan laatikoon neidin legot. Ei ehkä paras säilytyspaikka legoille (koska ne voisi olla myös kiva ottaa mukaan ja tulla rakentelemaan vaikka olkkariin), mutta tilapäisenä ratkaisuna toimii. Keksitään uusi paikka sitten, kun legoja on enemmän - ja ne kiinnostavat enemmän. Mutta jonkinlaiseen lelusäilytykseen tätä lipastoa varmaan tullaan tulevaisuudessa käyttämään enemmänkin.

Vaatekaappi on - kuten alussa totesin - ääriään myöden täynnä. Kolme laatikkoa, neljä hyllyä ja kaksi henkaritankoa. Eikä paljoa ole ylimääräistä tilaa. Kaappiin saa lisävarusteena yläkaapit; niiden osto tulee varmaan lähiaikoina ajankohtaiseksi; sinne voisi sitten säilöä jotain isompia tarvikkeita (kuten repun ja matkalaukun) tai vaikkapa lakanat.

Tuoli oli sisustuksen murheenkryyni, mutta käytännössä se on ollut aika hyvä. Sen lisäksi, että koira nukkuu siinä päivät pitkät, se on erittäin hyvä kirjojen lukupaikka. Meea mahtuu kiipeämään syliin ja kirjahylly on lähellä.

Ja toki tuoli on sen verran tilava, että molemmat lapset mahtuvat päät vierekkäin kyttäämään naapureita ikkunasta. Arttu istuu yleensä toisella nojalla, Meea seisoo keskellä tuolia ja halailee Arttua samalla. :)

Tekisi mieli ostaa kauniimpi ja huoneen väreihin paremmin sopiva tuoli. Mutta toisaalta; vaalea tuoli ei meillä säilyisi vaaleana kovin pitkään ja mahdollisesti jossain kohtaa (lastenhuoneen tavaramäärän lisääntyessä) joutuu nojatuolista lastenhuoneessa joka tapauksessa luopumaan.

Kallax-hylly on toimittanut leluhyllyn virkaa ihan täydellisesti. Koreihin saa järjesteltyä erilaisia leluja (tosin nämä eivät kaikki ole meillä täynnä), laatikoihin mahtuu pikkusälää kuten hiuspantoja ja ponnareita ja ylähyllylle saa tavaraa Meean ulottumattomiin.

Hyllyssä on tulevaisuuden varalle muuntelumahdollisuuksia, joten palvelee varmasti pitkään taaperon, lapsen ja varmaan vielä nuorenkin huoneessa. Kohtapuoliin pitää siirtää tuo kummilahja-hyllyn sisältö jonnekin muualle ja jatkaa kirjahyllyä tähänkin ylärivin hyllynpätkään. Käytännössä heti, jos kirjavarasto lisääntyy yhdelläkään kirjalla. :)

Tältä huone näyttää siis nyt, mutta sisustamisen osalta ei koskaan tule valmista. Vaikka Meean huone onkin jo useamman kuukauden säilynyt suurin piirtein samanlaisena, suunnitelmia tulevaisuuden varalle on jo.

Aiemminkin mainitut vaatekaapin yläkaapit on hankintalistalla. Samaten jokin pöytä+tuoli -yhdistelmä (ehkä jopa omat vanhat retroni!) pitäisi huoneeseen saada jonnekin mahtumaan.

Myös lamppu on edelleen ostoslistalla, mutta jäänyt ostamatta, kun nykyiselläkin pärjätään mainiosti. Ajatuksissa on myös - ehkä - maalata toinenkin seinä vaaleanpunaiseksi, mutta voi olla, että se jätetään toistaiseksi vain ajatuksiin. Meean kasvaessa ja osatessa itse esittää toiveitaan seinille varmastikin tulee jotain seinämaalauksia tai -tarroja - neidin omien mieltymysten mukaisesti.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Lapsi sairastaa, äiti sairastaa

Kun on tähän asti selvitty melko vähällä sairastamisen suhteen, nyt taisi alkaa se kunnon sairastelukierre. Vaikkei päiväkoti ole edes vielä alkanut! :D

Pari viikkoa sitten oltiin Meean kanssa molemmat oksennustaudissa pari päivää peräkkäin - ja vielä mieskin samoihin aikoihin 1,5 viikkoa kipeänä. Viime viikolla iski sitten kunnon syysflunssat - jotka eivät meinaa helpottaa millään! 

Meea heräsi viime ma-aamuna räkänokkana ja alkuviikkoon suunnitellut kerhoilut vaihtuivatkin lepäämiseen kotona. Illan mittaan alkoi äitikin jo tarvita nenäliinoja ja kurkkukarkkeja. Sen verran salakavalasta taudista oli kyse, että näennäisen paranemisen jälkeen tauti iski - kumpaankin - vielä uudestaan. Meealle palasi rohiseva yskä ja vuotava nenä viikonlopuksi ja vauhti vähän rauhoittui. Minäkin ehdin olemaan jo to-pe toimistolla, mutta niin vaan meni viikonloppu peiton alla maaten ja kuumelääkkeitä syöden; huippulukemat 40! Maanantain lääkärireissulla napsahti myös minulle antibioottikuuri korvatulehdukseen (!!); hauskintahan tässä on se, että samalla reissulla myös pikkuneidin korvat tsekattiin - mutta vain äidillä oli korvatulehdus. Olen selkeästi keräämässä koko sarjan näitä lastentauteja...

Pikku räkänokka.

Tämä yhdistelmä "lapsi sairastaa, äiti sairastaa" ei ole mitenkään herkullinen. Etenkään tässä järjestyksessä. 

Se ei ole helppoa silloin, jos lapsi on vielä sairas äidin sairastuessa. Oli tauti mikä tahansa, sairas lapsi tarvitsee aina normaalia enemmän hoivaa ja huolenpitoa. Siinä oma sairaus on jätettävä taustalle ja huolehdittava ensisijaisesti lapsen tarpeista. Vaikkei jaksaisi. Kenties myös siitä syystä nämä omat taudit aina pitkittyvät, kun ei pysty ihan kunnolla lepäämään toipuakseen.

"Lapsi sairastaa, äiti sairastaa" -yhdistelmä ei myöskään ole helppoa silloin, jos lapsi on juuri parantunut äidin sairastuessa. Ainakin meillä sairastamisen jälkeen energiaa on kasautunut hirveät määrät ja ne pitäisi purkaa heti. Vilkkaan lapsen perässä ei meinaa toipilas äiti pysyä. Ja esimerkiksi ulkoilut jäävät kyllä ihan minimiin, mikäli äiti on kuumeessa ja lapsi jo terve - vaikka siellä ne energiat parhaiten saisikin purettua.

iPad on tuonut apuja tähän sairasteluun. 

Onneksi sain hoitoapua, eikä ke-päivästä eteenpäin ole ihan älyttömästi lapsesta tarvinut huolehtia. Mitä nyt neiti on kiivennyt kainaloon lukemaan kirjaa tai kiikuttanut äidille palloa heitettäväksi. Tai kieltäytynyt syömästä, jollei äiti tule syöttämään.

Tosin hoitoavuillekin näköjään tartutettiin tämä sama tauti. Melkoisen sitkeä tuntuu olevan! Onneksi sentään mies on säästynyt flunssalta - ja pystyi olemaan alkuviikon pois töistä, niin on saanut tämäkin mama levätä kunnolla. Voimat on jo palautuneet, mutta olo edelleen vähän tukkoinen. Paranemaan päin kuitenkin - ja ainakin lääkkeitä on nautittu ihan kohtalainen määrä. :D

Jospa nyt ei hetkeen tarvitsisi kirjoittaa tällaista "ei oo ehtinyt blogata, kun ollaan sairastettu" -bloggausta - näitä meinaan muutama on tullut jo rustattua!

Vähän rauhallisempaa menoa viime maanantaina.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Päivämaidosta eroon!

Projekti päivämaidosta eroon - eli etenkin alkuvaiheessa toiselta nimeltään "projekti äidille ja isille liikuntaa". 

Nyt jo uskaltaa tämän sanoa. Olemme päässeet päivämaidosta eroon!

Meea on jo pitkään juonut maitoa tuttipullosta vain ja ainoastaan unimaitona. Päivällä ennen päikkäreitä ja illalla yöunille mennessä. Joskus harvoin öisin herätessään on tarvinut enää maitoa nukahtamiseen; harvoin neiti siis edes yöllä enää heräilee, sairastaessa ja hampaita tehdessä lähinnä.

Tavoitteena olisi pikkuhiljaa päästä sekä korvikemaidosta että tuttipullosta kokonaan eroon. Senpä vuoksi aloitimme elokuussa miehen lomien alkaessa päivämaito-vieroituksen. Ihan siis jo siksi, että uskoisin miehen olevan helpompi vierottaa neitiä tuttipullosta kuin minun. Vaikken imetäkään enää, minä olen se, joka useimmiten maitoa pullosta antaa - ja jonka hän mieltää niin vahvasti tuttipulloruokintaan.

Alku oli hankalaa. Tottakai.

Meea ei yhtään ymmärtänyt, miksei hän saa maitoa, että pääsisi nukkumaan. Maidon juominen unille mentäessä oli syvälle iskostunut tapa ja siitä tuntui olevan vaikea päästä eroon. Välillä maitoa tarjottiin nokkamukista, useimmiten ei lainkaan. Ja eihän se nokkamukista maistu ollenkaan, eli unimaidot jäi juomatta.

Muutamana alkupäivänä joutui viimein nukuttamaan neidin rattaisiin, kun ei sisällä uni tullut ilman maitoa sylissä eikä sängyssä. Vaikka neiti tosiaan oli niin väsynyt, ettei meinannut jaksaa edes kävellä. Samassa syssyssä sitten jäi ne toiset päikkäritkin pois, koska ensimmäisille meno meni niin myöhäiseksi tuon taistelun takia.

Mies tosiaan hoiti ensimmäiset päivät ja luulen, että Meea aluksi luuli isin vaan unohtaneen, miten hänet kuuluu laittaa unille. Neiti oli koko ajan vaan hokenut "mammammaa" (joka siis tarkoittaa maitoa) ja "kukkuu" (eli nukkuu), eikä isi ollut ymmärtänyt. Hellyttävintä oli, kun pikkuneiti kävi hakemassa harsonkin isälleen ja sanoi sitä ojentaessaan "mammammaa". Eikä isi heltynyt vieläkään (minä ehkä olisin).

Pikkuhiljaa alkoi sujumaan, mutta vieläkin päikkärinukutuksen yhteydessä neiti välillä kokeilee kepillä jäätä. "Mammammaa?" Eikä ole toiminut kertaakaan.

Operaatio liikkumiseksi tämä tosiaan muuttui alkupäivinä, sillä rattaisiin neiti nukahti noin sata kertaa paremmin. Vaikka pahimpana päivänä taisin tallustella rattaiden kanssa vajaan tunnin ennen Nukkumatin saapumista. 

Nyt se nukkuminen onnistuu jo joten kuten sisälläkin. Pahimpien helteiden aikaan kun oli pakko nukuttaa sisälle; ulkona oli varjossakin niin kuuma nukkua, että Meea nukkui yleensä vain vartin. Itse asiassa viime viikkojen aikana useammin olen nukuttanut neidin päikkäreille sisälle kuin rattaisiin. 

Kun tässä samassa syssyssä jäi ne toiset päikkärit pois, on neiti nukkunut huiman pitkiä päikkäreitä! Jos kaksien päikkäreiden aikaan nukuttiin "huonoimmillaan" kaksi puolen tunnin pätkää, nyt ne yhdet ja ainoat unet ovat monesti 2-2,5 tuntia!

Kun päivämaidosta on päästy eroon, seuraavaksi projektiksi otetaan iltamaito. Ehkä jo ensi viikonloppuna kokeilen, montako tuntia se iltanukutus kestää ilman maitoa. :D

Oma tavoitteeni on, että ennen päiväkodin alkua pikkuneiti ei enää tarvitsisi tuttipulloa - ja että iltatoimista viimeisin olisi hampaidenpesu eikä maidonjuonti. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Liebster Award

Sain ihkaensimmäisen haasteen tiistaina Kochanie -blogin Nelliltä. Suuret kiitokset - tämä on ihan uusi juttu minulle, joten innolla tartun haasteeseen! :)

Aiemmin olen muutaman tällaisen Liebster Award -haastebloggauksen jo lukenutkin ja vaikutti kyllä tosi kivalta jutulta. Ajatuksena siis saada näkyvyyttä pienemmille alle 200 seuraajan blogeille.

Säännöthän kuuluvat:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkkaa hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Itse sain tällaiset kysymykset - joihin vastauksetkin alla.

1. Kuvaile tämän päivän asuasi.

Tänään on ollut kotipäivä, eli asukin sen mukainen; verkkarit ja t-paita. Ei ihan mitään ootd-kuvausten ainesta. :D

2. Mihin tekisit roadtripin?

Ehkä Lappiin, siellä ainakin riittäisi monenlaista nähtävää vuodenajasta riippumatta. :)

3. Kuinka paljon aikaa käytät bloggaamiseen?

Aivan liian vähän! Nyt kun aloitin taas työt, bloggaamiseen jää aikaa viikolla enää ehkä yksi ilta neidin mentyä nukkumaan ja yhdet tai kahdet päikkärit vapaapäivinä. Arkisin bloggausaikaa jää siis vain muutama hassu tunti! Viikonloppuisin kirjoittelen enemmän - jos ei ole muita menoja. Ja nyt taas on tuntunut olevan, eli aika vähiin on jäänyt kirjoitusaika. Aiheita kyllä naputtelen luonnoksiin ainakin otsikoksi heti niiden mieleen tullessa ja siellä olisikin roppakaupalla aiheita, kunhan vaan ehtisi kirjoitella valmiiksi bloggauksiksi!

4. Minkä uuden kielen haluaisit opetella?

Oikeastaan haluaisin syventää lukion ja yliopiston ranskan kielen taitoja, jotka ovat jääneet ihan unholaan vuosien varrella. Kun ei ole ollut tarvetta käyttää, niin eipä ne taidotkaan enää muistu mieleen.

5. Mitä olet viimeksi hankkinut käytettynä?

Varmaan viimeisimpänä vaatteita Meealle. Oisikohan tuon tämänpäiväisen kirppislöytö-bloggauksen sisältö tullut viimeisimmässä FB-kirppikseltä shopatussa satsissa. :)

6. Oletko enemmän introvertti vai ekstrovertti?

Introvertti. Juuri luin tällä viikolla työkaverin Facebookiin linkkaaman artikkelin, josta useampi kohta osui kyllä ihan kohdilleen! 

7. Mikä on lempiaikakauslehtesi?

Pakko myöntää, että tosi vähän tulee nykyisin aikakauslehtiä luettua, koska vapaa-ajan määrä on rajallinen. Ei tule kotiinkaan tällä hetkellä muuta kuin ilmaiset Pirkka ja Yhteishyvä. :D

8. Uusin blogilöytösi?

Haasteen antanut Kochanie-blogi on itse asiassa varmaan uusin; lisäsin Bloglovin'in lukulistalleni kuun alussa, kun bongasin "etsin uutta luettavaa" -bloggauksen.

9. Netflix vai Spotify?

Netflix. Spotifyä olen käyttänyt viimeksi ennen äitiyslomalle jäämistäni. Netflixistä katsellaan neidin lempparisarjoja (Mimi ja Kuku sekä Pocoyo) aika usein ja löytyy sieltä äidillekin iltoihin paljon katsottavaa. :)

10. Mistä some-kanavasta luopuisit mieluiten?

Voisin ihan oikeastikin luopua Twitteristä, jonne mulla on tunnukset, mutta jota en juurikaan muuten seuraa. En edes muista, milloin olisin viimeksi Twitteriin kirjautunut!

11. Miten rentoudut?

Omaa aikaa pikkuneidin mentyä nukkumaan. Käpertyminen sohvan nurkkaan katsomaan jotain hyvää leffaa katsoen, kaveriksi lasillinen viiniä ja naposteltavaa.

Omat kysymykseni haastetuille:

1. Mikä on parasta äitiydessä?
2. Mikä oli lapsuuden unelma-ammattisi ja toteutuiko se?
3. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
4. Miksi aloit kirjoittamaan blogia?
5. Mikä on oma lempiblogisi? Miksi?
6. Sipsit vai karkki?
7. Mikä on lempivuodenaikasi?
8. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
9. Mikä on lempijuomasi?
10. Mikä on lempiasiasi/huonekalu tms omassa kodissasi?
11. Mitkä ovat kolme tärkeintä ominaisuutta puolisossa?

Niin ja ketäs sitten haastan mukaan?

(Pakko mainita tähän väliin, että en ihan tiennyt, miten tuo "alle 200 seuraajaa" määritellään. Mutta nämä alla olevat siis sellaisia, joilla Bloglovin'issa ja/tai Facebookissa alle 200 seuraajaa.)

1. Yhteenkasvettu

2. Joukolatar
3. Hulivilini
4. Lyylin tyyliin
5. Our Journey
6. Nainen tummissa
7. Haaveilen kaikesta
8. Tittin elämää
9. Tipulassa
10. Kun haaveet muuttuvat todeksi
11. Poikasten kanssa

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Parhaat kirppislöydöt, osa 6

Ostin fb-kirppikseltä ärräpaketillisen verran vaatetta Meealle; kaikkineen hintaa tuli 30e. En siis ihan tarkkaan tiedä, paljonko näiden- tämän bloggauksen pääosassa olevien - ihanien takkien yksittäishinta lopulta oli.

Paketissa oli siis kahden takin lisäksi leggingsit, kaksi paitaa ja neljä villatakkia. Kun tuosta hinnasta vähennetään vielä postarit pois, niin ei hintaa per takki varmastikaan jää paljoa viittä euroa enempää.

Nämä takit siis menevät meillä tulevana talvena ns. kauppatakkeina. Pihaleikkeihin on sitten asut erikseen - osa odottaa vielä kaupassa. :D

Alla muutama kuva näistä ihanuuksista - tuli samalla sovitettua ensi kertaa päälle nämä takit!

Pikkuneidin valokuvaaminen käy muuten päivä päivältä vaikeammaksi, kun hän haluaisi heti nähdä ne otetut kuvat - ennen kuin koko kuvaa on edes otettu. Siksi nämäkin ovat melkoisia lähikuvia. :D Ja hienosti näyttää toisessa takissa olevan jo koirankarvojakin, kiitos Artun! :)

Yllä siis villakangastakki, joka on vielä vähän reilu - menee siis kevät-talvelle asti.

Alla muutama kuva tikkitakista; tämä on vähän naftimpi (vaikka ovat samaa kokoa 92), mutta ehkä alkutalven pakkasilla ehditään tätä muutama kerta käyttämään.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Syksyn kerhoilut startattu!

Syksyn arki lähti tällä viikolla ihan kunnolla rullaamaan, kun kerhot starttasivat. Tai toinen starttasi oikeasti jo viime viikolla ulkoilukerran merkeissä, mutta me päästiin mukaan vasta tällä viikolla.

Tuolla kerhoillessa sitä taas oikein tajusi, miten kamalasti Meea on kehittynyt parissa kuukaudessa - ja miten iso tyttö hänestä on tullut! Oli meinaan aika iso muutos kerhoilussa verrattuna kevääseen. :)

Meeahan oppi kävelemään reilun vuoden ikäisenä, eli osasi kävellä ainoastaan kevään ihan viimeisellä kerhokerralla. Kerhokerrat olivat etenkin alussa (käytiin kerhossa ensimmäisen kerran loka-marraskuussa vuosi sitten) äidin kyljessä kyhnöttämistä, eikä Meea vielä keväälläkään hirveästi itsekseen lähtenyt touhuilemaan - saati yrittänyt leikkiä muiden kanssa.

Nyt kun kävelytaito on löytynyt ja rohkeuttakin on keväistä enemmän, oli kerhoilukin ihan eri tavalla hauskaa Meean mielestä. Neiti touhotti menemään, yritti leikkiä muiden pikkuisten kanssa, antoi nukelle maitoa tuttipullosta, halaili yhtä vuoden ikäistä tyttöä lukuisia kertoja, luki kirjaa... Toisessa kerhossa käytiin jopa kokeilemassa muovailuvahalla muovailua, mutta neitiä kiinnosti enemmän ne välineet kuin itse muovailuvaha.

Kerhoon lähdössä.

Toinen iso muutos oli ruoka-asioissa. Aiemminhan otin kumpaankin kerhoon mukaan lounassoseen, jonka Meea sitten nautti kerhon loppuvaiheessa. Toisessa kerhossa on siis kahvilatyyppinen toiminta koko kerhon ajan ja toisessa kerhossa edullinen lounas kerhon lopuksi. Tähän mennessä Meea ei ole syönyt murustakaan niissä tarjolla olleista ruuista.

No, nyt otin varoilta eväät mukaan kumpaankin kerhoon; toiseen vain välipalaa ja toiseen ihan oikean lounaan. Välipalalle olikin tarvetta, sillä kahvilan tarjonnassa ei ollut meidän allergikolle mitään sopivaa - ja Meea sitten mutustelikin leipää ja kurkkupaloja lähes koko kerhon ajan. Toisen kerhon lounaalla tarjolla oli broilerikeittoa, joten ostin Meeallekin oman annoksen. Eihän neiti sitä suostunut syömään kuin pari pientä lusikallista, mutta hyvä alku sekin - joka tapauksessa omien eväiden esiin kaivamiselta vältyttiin!

Kerhon jälkeen uni maistui! :)

Kerhojen merkeissä meidän syksyn arkivapaat kuluvatkin sitten mainiosti. Täällähän on siis se mahtava tilanne, että vaikka paikkakunta on pieni, niin toimintaa lapsille on paljon! Maanantaisin on siis MLL:n perhekahvila ja tiistaisin seurakunnan perhekerho. Kummatkin äiti-lapsi -kerhoja, eli lasta ei jätetä sinne yksin - vähän vanhemmille lapsille on toki sitten seurakunnassa ihan omat päiväkerhotkin tarjolla. Ihan joka viikko ei varmaan ainakaan kumpaankin kerhoon mennä, mutta on kyllä tosi mahtavaa, että tekemistä on tarjolla! Ja kyllä niitä tuntuu tosi moni äiti hyödyntävänkin.

Lisäksi täällä on tänä syksynä alkanut myös avoin päiväkoti, joka tarjoaa toimintaa torstaisin ja perjantaisin. Me ei vielä olla sinne ehditty - töistäni johtuen - mutta lokakuussa täytynee suunnata tämäkin mahdollisuus hyödyntämään. Kovasti kerhoissa ainakin kehuttiin avoimen päiväkodin toimintaa! Meillähän se päiväkodin aloitus on marraskuussa edessä ja tarkoitus on sielläkin käydä tutustumiskäynneillä syksyn mittaan - tuo avoin päiväkoti tuo taas oman lisänsä ryhmässä toimimisen harjoitteluun, vaikka avoin päiväkoti onkin eri tiloissa kuin Meean tuleva päiväkoti.

Onko teillä syksyn kerhoilut jo startattu? Millaisia kerhoja omalta paikkakunnaltasi löytyy?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvablogista perhelifestyleblogiksi

Vauvavuoden loputtua tuntui hassulta kutsua blogia enää vauvablogiksi. Eihän meillä ollut enää vauvaa!

Taaperoblogi ei ole mikään kovin vakiintunut käsite, vaikka se toisaalta hyvin olisi tätä blogia kuvannut. Taaperon asioita kun täällä pitkälti olen kirjoitellut. Silloin taisin ottaa käyttöön käsitteen perhelifestyle, joka kattaa sisälleen paljon asioita. Vaikkei blogin sisältö sinänsä mihinkään muuttunut niistä vauvavuoden höpinöistä.

Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että ehkä blogin aihepiiriä voisi hiljalleen laajentaa ihan oikeasti sinne perhelifestylen puolelle. Mukaan vähän jotain muutakin kuin pelkkiä taaperojuttuja.

Esimerkiksi lähipäivinä ajattelin tehdä oman postauksen meidän pihan laajennuksesta, josta olen jonkin verran Instan puolellekin kuvia jo jakanut. Pihahan ei missään nimessä ole vielä valmis (eikä tule sitä edes ensi kesänä vielä olemaan), mutta jotain juttua voisi tästäkin jo nyt syntyä.

Operaatio pihan laajennus on parhaillaan käynnissä. 

Lisäksi olen miettinyt jotain sisustusaiheisia postauksia. Itsellä ei ole ollut aikaa eikä oikeastaan mielenkiintoakaan hetkeen laitella meidän kotia (lastenhuonetta lukuunottamatta), enkä ole täällä blogin puolella juurikaan kuvia omasta kodista jakanut. Mutta ajattelin jotain "miltä meiltä näyttää" -tyylisiä postauksia, joissa voisi esitellä ainakin keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen. Sitten joskus, kun ne on siivottu esittelykelpoiseen kuntoon. :D

Miltä kuulostaa? Kiinnostaisiko lukea tällaisiakin, vähän taaperoarjen ulkopuolisia postauksia? Mistä muusta haluaisit lukea?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Parhaat kirppislöydöt, osa 5

Touko-kesäkuussa tein muutaman aivan uskomattoman edullisen kirppislöydön. Se oikeastaan antoi alkusysäyksen tälle koko kirppislöydöt-blogisarjalle - halusin vaan alkuun esitellä jo niitä aiemmin shopattuja löytöjä ja nyt vasta muistin/ehdin nämäkin kuvailla. Uudet - nyt syksyllä bongatut - kirppislöydöt jo odottelee bloggausvuoroaan. :)

Tässä nipussa monta merkkivaatettakin; aiemmin kun merkkivaatteista kirjoitellessani mainitsinkin, että meillä ei toistaiseksi sisävaatteista ole mitään merkkivaatetta uutena ostettuna. Tässä kirppislöytöjen seassa tosiaan myös muutama niistä meidän (edullisista) merkkivaatteista!

Polarn O. Pyretin perhosmekko on ollut yksi kesän ja syksyn käytetyimmistä pitkähihaisista. Tämä on vielä sen verran leveää mallia, että mahtunee Meealle vielä pitkään tunikana. Hintaa kotipaikkakuntani FB-kirppiksellä 3 euroa. 

Noshin mekko oli ehkä yksi parhaista kirppislöydöistä; 3 euroa tästä ihanuudesta! Vähän se tietysti on jo kulunut kankaasta, mutta erittäin käyttökelpoinen vieläkin. Ja kyllähän noita merkkivaatteita tunnutaan toisinaan myyvän usealla kympillä kuluneina, rikkinäisinä ja likaisina...

Muumi-tunika oli myös etenkin keväällä paljon päällä ja tämä oli itse asiassa 1-vuotiskuvissakin mukana! Tämän mukana ostin kasan muutakin vaatetta, mutta ilman postikuluja tällä paidalla taisi olla hintaa 2 euroa.

PompDeLuxin farkut taisin ostaa kahdella eurolla. Nämä ovat jotenkin niin mystisen malliset, että ovat istuneet meidän neidin jalkaan tosi hyvin jo huhtikuusta asti - ja ovat siis edelleen tosi sopivat, vaikka monet muut housut on tällä välillä jo heitetty pienten pinoon. Vaikka nämä olivatkin erittäin edullinen löytö, nämä farkut ovat olleet myös yhdet parhaista housuista ylipäätään!

Pikku Myy -paita samassa kirppisvaatepaketissa Muumi-tunikan kanssa. Käyttö on jäänyt valitettavasti vähäiselle, koska Meea koittaa aina syödä tuota rusettia. :D Hintaa 2 e.

Ihana pöllötunika. Yksi äidin lemppareista, mutta vähän oli vielä alkukesästä reilu Meealle. Nyt alkaa olla jo sopivamman kokoinen, joten luultavasti tätä tullaan syksyllä pitämään aika paljon päällä. Pari euroa tästäkin maksoin.

Espritin paita kahdella eurolla. Istuu tosi hyvin pikkuneidin päälle ja on aika priimakunnossa edelleen, ilmeisesti ollut yhdellä lapsella käytössä ennen Meeaa.

Kesän käytetyimmät leggingsit ja äidin ehdottomat suosikit! Euron kipale FB-kirppikseltä. Kukkaleggarit on Silverjunglen, eläinleggarit H&M:n. Nämä ovat meillä olleet sen verran käytössä, että etenkin noissa kukkaleggareissa jo alkaa käytön jäljet kankaassa näkymään. Ihanat joka tapauksessa!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.