Päivämaidosta eroon!

Projekti päivämaidosta eroon - eli etenkin alkuvaiheessa toiselta nimeltään "projekti äidille ja isille liikuntaa". 

Nyt jo uskaltaa tämän sanoa. Olemme päässeet päivämaidosta eroon!

Meea on jo pitkään juonut maitoa tuttipullosta vain ja ainoastaan unimaitona. Päivällä ennen päikkäreitä ja illalla yöunille mennessä. Joskus harvoin öisin herätessään on tarvinut enää maitoa nukahtamiseen; harvoin neiti siis edes yöllä enää heräilee, sairastaessa ja hampaita tehdessä lähinnä.

Tavoitteena olisi pikkuhiljaa päästä sekä korvikemaidosta että tuttipullosta kokonaan eroon. Senpä vuoksi aloitimme elokuussa miehen lomien alkaessa päivämaito-vieroituksen. Ihan siis jo siksi, että uskoisin miehen olevan helpompi vierottaa neitiä tuttipullosta kuin minun. Vaikken imetäkään enää, minä olen se, joka useimmiten maitoa pullosta antaa - ja jonka hän mieltää niin vahvasti tuttipulloruokintaan.

Alku oli hankalaa. Tottakai.

Meea ei yhtään ymmärtänyt, miksei hän saa maitoa, että pääsisi nukkumaan. Maidon juominen unille mentäessä oli syvälle iskostunut tapa ja siitä tuntui olevan vaikea päästä eroon. Välillä maitoa tarjottiin nokkamukista, useimmiten ei lainkaan. Ja eihän se nokkamukista maistu ollenkaan, eli unimaidot jäi juomatta.

Muutamana alkupäivänä joutui viimein nukuttamaan neidin rattaisiin, kun ei sisällä uni tullut ilman maitoa sylissä eikä sängyssä. Vaikka neiti tosiaan oli niin väsynyt, ettei meinannut jaksaa edes kävellä. Samassa syssyssä sitten jäi ne toiset päikkäritkin pois, koska ensimmäisille meno meni niin myöhäiseksi tuon taistelun takia.

Mies tosiaan hoiti ensimmäiset päivät ja luulen, että Meea aluksi luuli isin vaan unohtaneen, miten hänet kuuluu laittaa unille. Neiti oli koko ajan vaan hokenut "mammammaa" (joka siis tarkoittaa maitoa) ja "kukkuu" (eli nukkuu), eikä isi ollut ymmärtänyt. Hellyttävintä oli, kun pikkuneiti kävi hakemassa harsonkin isälleen ja sanoi sitä ojentaessaan "mammammaa". Eikä isi heltynyt vieläkään (minä ehkä olisin).

Pikkuhiljaa alkoi sujumaan, mutta vieläkin päikkärinukutuksen yhteydessä neiti välillä kokeilee kepillä jäätä. "Mammammaa?" Eikä ole toiminut kertaakaan.

Operaatio liikkumiseksi tämä tosiaan muuttui alkupäivinä, sillä rattaisiin neiti nukahti noin sata kertaa paremmin. Vaikka pahimpana päivänä taisin tallustella rattaiden kanssa vajaan tunnin ennen Nukkumatin saapumista. 

Nyt se nukkuminen onnistuu jo joten kuten sisälläkin. Pahimpien helteiden aikaan kun oli pakko nukuttaa sisälle; ulkona oli varjossakin niin kuuma nukkua, että Meea nukkui yleensä vain vartin. Itse asiassa viime viikkojen aikana useammin olen nukuttanut neidin päikkäreille sisälle kuin rattaisiin. 

Kun tässä samassa syssyssä jäi ne toiset päikkärit pois, on neiti nukkunut huiman pitkiä päikkäreitä! Jos kaksien päikkäreiden aikaan nukuttiin "huonoimmillaan" kaksi puolen tunnin pätkää, nyt ne yhdet ja ainoat unet ovat monesti 2-2,5 tuntia!

Kun päivämaidosta on päästy eroon, seuraavaksi projektiksi otetaan iltamaito. Ehkä jo ensi viikonloppuna kokeilen, montako tuntia se iltanukutus kestää ilman maitoa. :D

Oma tavoitteeni on, että ennen päiväkodin alkua pikkuneiti ei enää tarvitsisi tuttipulloa - ja että iltatoimista viimeisin olisi hampaidenpesu eikä maidonjuonti. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.