tiistai 22. syyskuuta 2015

Lapsi sairastaa, äiti sairastaa

Kun on tähän asti selvitty melko vähällä sairastamisen suhteen, nyt taisi alkaa se kunnon sairastelukierre. Vaikkei päiväkoti ole edes vielä alkanut! :D

Pari viikkoa sitten oltiin Meean kanssa molemmat oksennustaudissa pari päivää peräkkäin - ja vielä mieskin samoihin aikoihin 1,5 viikkoa kipeänä. Viime viikolla iski sitten kunnon syysflunssat - jotka eivät meinaa helpottaa millään! 

Meea heräsi viime ma-aamuna räkänokkana ja alkuviikkoon suunnitellut kerhoilut vaihtuivatkin lepäämiseen kotona. Illan mittaan alkoi äitikin jo tarvita nenäliinoja ja kurkkukarkkeja. Sen verran salakavalasta taudista oli kyse, että näennäisen paranemisen jälkeen tauti iski - kumpaankin - vielä uudestaan. Meealle palasi rohiseva yskä ja vuotava nenä viikonlopuksi ja vauhti vähän rauhoittui. Minäkin ehdin olemaan jo to-pe toimistolla, mutta niin vaan meni viikonloppu peiton alla maaten ja kuumelääkkeitä syöden; huippulukemat 40! Maanantain lääkärireissulla napsahti myös minulle antibioottikuuri korvatulehdukseen (!!); hauskintahan tässä on se, että samalla reissulla myös pikkuneidin korvat tsekattiin - mutta vain äidillä oli korvatulehdus. Olen selkeästi keräämässä koko sarjan näitä lastentauteja...

Pikku räkänokka.

Tämä yhdistelmä "lapsi sairastaa, äiti sairastaa" ei ole mitenkään herkullinen. Etenkään tässä järjestyksessä. 

Se ei ole helppoa silloin, jos lapsi on vielä sairas äidin sairastuessa. Oli tauti mikä tahansa, sairas lapsi tarvitsee aina normaalia enemmän hoivaa ja huolenpitoa. Siinä oma sairaus on jätettävä taustalle ja huolehdittava ensisijaisesti lapsen tarpeista. Vaikkei jaksaisi. Kenties myös siitä syystä nämä omat taudit aina pitkittyvät, kun ei pysty ihan kunnolla lepäämään toipuakseen.

"Lapsi sairastaa, äiti sairastaa" -yhdistelmä ei myöskään ole helppoa silloin, jos lapsi on juuri parantunut äidin sairastuessa. Ainakin meillä sairastamisen jälkeen energiaa on kasautunut hirveät määrät ja ne pitäisi purkaa heti. Vilkkaan lapsen perässä ei meinaa toipilas äiti pysyä. Ja esimerkiksi ulkoilut jäävät kyllä ihan minimiin, mikäli äiti on kuumeessa ja lapsi jo terve - vaikka siellä ne energiat parhaiten saisikin purettua.

iPad on tuonut apuja tähän sairasteluun. 

Onneksi sain hoitoapua, eikä ke-päivästä eteenpäin ole ihan älyttömästi lapsesta tarvinut huolehtia. Mitä nyt neiti on kiivennyt kainaloon lukemaan kirjaa tai kiikuttanut äidille palloa heitettäväksi. Tai kieltäytynyt syömästä, jollei äiti tule syöttämään.

Tosin hoitoavuillekin näköjään tartutettiin tämä sama tauti. Melkoisen sitkeä tuntuu olevan! Onneksi sentään mies on säästynyt flunssalta - ja pystyi olemaan alkuviikon pois töistä, niin on saanut tämäkin mama levätä kunnolla. Voimat on jo palautuneet, mutta olo edelleen vähän tukkoinen. Paranemaan päin kuitenkin - ja ainakin lääkkeitä on nautittu ihan kohtalainen määrä. :D

Jospa nyt ei hetkeen tarvitsisi kirjoittaa tällaista "ei oo ehtinyt blogata, kun ollaan sairastettu" -bloggausta - näitä meinaan muutama on tullut jo rustattua!

Vähän rauhallisempaa menoa viime maanantaina.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

2 kommenttia:

  1. Paranemisia! Inhottavaa tämä syksy ja talviaika kun taudit alkaa jylläämään :(

    Meillä kuopus on saman ikäinen kun tidän tyttö. Sairasti flunssan kanssa ja sitä kesti 2 vkoa. Oikeastaan ei yskinyt mutta sitä räkää kyllä sitten riittikin. Isompi onneksi paranee jo nopeammin...

    Saa nähdä kuinka käy kun meilläkin päivähoidon aloitus edessä, tuleeko terveitä viikkoja väliin ollenkaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kurjia nämä sairastamiset. :(

      Minäkin olin jo henkisesti varautunut siihen, että päiväkodin alkaessa alkaa takuuvarmasti sairastelut - mutta alkoikin jo aiemmin... Meillä hoidon aloitukseen reilu kuukausi; olisi hienoa, JOS siihen asti pysyttäisiin terveinä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!