Neiti 5 vuotta

Viime kuussa tuli täyteen meidän pikkuneidillä viisi vuotta. V-I-I-S-I vuotta. Ihan uskomattoman nopeasti on aika mennyt!

Nuori neiti

En tiedä millä nimellä tätä meidän esikoista enää kutsuisi, kun hän on jo niin iso tyttö. Pikkuneiti tuntuu jo hieman liian nuoren nimitykseltä hänelle.

Lueskelin vuoden takaista kehityspäivitystä täältä blogista ja ihmettelin, miten paljon vuodessa on tapahtunut. Miten isoksi hän onkaan kasvanut. <3

Meea on superreipas, rohkea ja kaikkien kanssa toimeentuleva neitokainen.

Kasvamiseen on kuulunut viimeisen vuoden aikana myös paljon kasvukipuja. Vähän fyysisiäkin, mutta enimmäkseen henkisiä. Uhma on pahimmillaan, kiukunpuuskia tulee päivittäin ja rajoja koetellaan etenkin äidin kanssa to-del-la paljon. Osittain tähän varmasti vaikuttaa kotona vietetyn ajan määrä; mikäli eläisimme päiväkotiarkea, yhteenottoja ei ehtisi tulla niin paljon.

Meean arki onkin ollut viimeisen vuoden ajan hieman erilaista kuin aiemmin, sillä Meea jäi kokonaan pois päiväkodista viime vuonna maalis-huhtikuun vaihteessa. Kevään ja kesän hän sai nauttia rajattomasti minun ja pikkuveljensä seurasta, syyskuussa alkoi neidin oma kerho, jonne hän suurella ylpeydellä asteli. 2,5h kerhoilua kahdesti viikossa on tehnyt erittäin hyvää meidän perheelle; Meea nauttii täysillä ikätovereidensa seurasta, Veini nauttii äidin sataprosenttisesta huomiosta ja äiti nauttii vaan yhden lapsen huolehtimisesta (etenkin kun toinen kerhokerta ajoittuu Veinin päikkäriaikaan).

Oman kerhon lisäksi on vietetty muutenkin kohtuullisen aktiivista elämää, sillä pääsääntöisesti joka viikko käydään lisäksi yhdessä perhekerhossa sekä avoimen päiväkodin jumpassa. Lisäksi Meea aloitti syksyllä ensimmäisen oikean harrastuksensa, kansantanssin, jossa hän kävi kevätkauden loppuun asti maaliskuulle. Pari viikkoa sitten neiti aloitti jalkapallokerhon, jossa käy kerran viikossa harjoittelemassa lajin saloja parinkymmenen muun 5-6 -vuotiaan kanssa.

Höpöttelijä, jota kiinnostaa kirjaimet

Meea on aina ollut ikäistään edellä puheen osalta ja sanavarasto on ollut hyvin laaja pienestä pitäen. Sitä se on edelleen ja Meea nauttii puhumisesta. 

Nykyään se puhuminen - tai pikemminkin höpöttely - on mennyt jo sille tasolle, että neiti jää jokaisella kauppareissulla tms suustaan kiinni. Milloin hän kyselee kassaneidiltä kassan takana näkyvien valvontakameroiden kuvista ja milloin hän kertoo karkkihyllyllä vieraalle mummelille millaisista karkeista tykkää eniten. Hän ei todellakaan ujostele jutustella ventovieraille - eikä taatusti jää missään tilanteessa sanattomaksi. 

Kirjaimet (ja numerotkin) ovat kiinnostaneet jo pitkään ja se on ihan pienestä kiinni, että Meea osaisi lukea. Hän osaa jokaisen kirjaimen; tunnistaa ne tekstistä ja osaa kirjoittaa ne ulkomuistista. Hän osaa tavata helppoja sanoja miettimällä, mitä kirjaimia siihen tulee - eli periaatteessa osaa lukea tositosihelppoja sanoja. Kirjainten yhdistely sanoiksi ei ole kuitenkaan vielä ihan aukotonta ja vaikeimpien äänteiden kohdalla se ei vielä onnistu. Hän osaa kirjoittaa oman nimensä lisäksi kymmenisen nimeä (mm. Veini, äiti, isi) ja kyselee lähes kaikesta näkemästään tekstistä esim. autojen kyljissä tai kaupan hyllyn reunassa, että mitä siinä lukee. 

Meea on melko herkkä ja tietyllä tavalla haaveilija. Hän toisinaan pohdiskelee asioita hyvinkin pitkäjänteisesti ja tarkkaan; välillä kyselee sellaisiakin asioita, mitä en itse ole koskaan sen tarkemmin ajatellut. Hän lähes päivittäin haastaakin minut (liian) vaikeilla kysymyksillään ja välillä on pitänyt turvautua googleen vastausten tukena... 

Sosiaalinen tyttö ja ihana isosisko

Meea on hyvin sosiaalinen tyttö, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Ihan oikeasti, kaikkien. Tämän olen huomannut erityisesti kerhoissa, joissa käydään yhdessä. Toki Meean "omassa" kerhossakin hän on ns. kaikkien kaveri ja leikkikaverit vaihtuvat kerhokerrasta toiseen; Meea saa aikaan hyvät leikit jokaisen kerhokaverinsa kanssa. Perhekerhossa ikäskaala on kuitenkin laajempi - aina vastasyntyneestä syksyn eskarilaisiin - ja silti neiti 5vee löytää sieltä aina leikkiseuraa. Välillä hän toimii vauvakuiskaajana ja silittelee kerhon pienimpiä vauvoja. Välillä hän leikkii omanikäistensä kanssa melko villejäkin leikkejä. Välillä hän leikkii kotoa tuttuja leikkejä Veinin ikäisten poikien kanssa. Välillä leikkikaverina on 2-vuotias tyttö tai 3-vuotias poika. Ei taida kerhon vakiokävijöissä ollakaan sellaista lasta, jonka kanssa Meea ei jossain vaiheessa olisi leikkinyt. 

Meea on myös - uhmailuistaan huolimatta - aivan mahtava isosisko. Hän on jo sen verran iso, että hänestä on ollut paljon apua Veinin "hoidossa"; milloin hän antaa veljelleen tutin hyllyn päältä, milloin riisuu Veinin vaatteet vaihtamista varten, milloin tuo uuden vaipan minulle vaihtamista varten, milloin syöttää veljelleen banaania välipalaksi. Meea ottaa (useimmiten) mielellään Veinin mukaan leikkeihin ja heillä on kahdestaan niin mahtavat leikit välillä. He tanssivat yhdessä, rakentavat dubloilla yhdessä, ajeluttavat autoja sohvatyyny-liukumäkeä pitkin... Oma suosikkileikkini on, kun he perustavat etsintäpartion ja kulkevat huoneesta toiseen suurennuslasien ja taskulamppujen kanssa peräkanaa. 

Toki Meea kaipaa myös "omaa aikaa" ja omia leikkejään, joihin Veini ei voi osallistua. Silloin hän osaa kasata pikkulegot, hama-helmet tai vaikkapa värityskirjat keittiön pöydälle ja leikkiä yksin siellä, minne Veini ei yletä. 


Meea on hyvin temperamenttinen (liittyy osittain kiukutteluunkin) ja omaa vahvat mielipiteet. Kavereiden kanssa aina ei uskalla näyttää omia mielipiteitään, vaan myötäilee muita - mutta tässä perhepiirissä kyllä omat mielipiteet kuulutetaan kovaan ääneen. Hänestä on myös tullut tarkka pukeutumisen ja hiustenlaiton suhteen - aivan kaikki äidin ehdotukset eivät enää kelpaakaan.

Parhaat leikit

Leikeistä puheen ollen... Edelleenkin ulkoleikit ovat meillä se kaikkein suosituin leikki. Tällä hetkellä ykkösjuttuna on leikkipuistoon pyöräily. Meeaa ei ole aiempina vuosina pyöräily kiinnostanut pätkääkään, mutta nyt on kunnon inspiraatio pyöräily-harjoittelua kohtaan iskenyt. Suurimpana motivaattorina taitaa olla apupyörien poissaanti (koska muutamalla kaverilla jo on otettu pois), mutta vielä me alkukesä ainakin treenaillaan. 

Pyöräilyn ohella hiekkalaatikko ja keinuminen ovat sitä mukavinta tekemistä meidän pihassa. Ja talvella mäenlasku, mäenlasku ja mäenlasku. Hiihtämistä ja luisteluakin kokeiltiin muutamia kertoja, mutta mäenlasku oli se ihan ykkösjuttu - piti jopa pihaankin tehdä neidille oma pieni mäki laskettavaksi. 

Sisäleikeistä kivoimpia ovat varmaankin askartelu, legot, piirtäminen, värittäminen, nukkekoti, barbiet... Pikkuveljen kanssa yhdessä rakentavat dubloilla tai megablokseilla ja leikkivät autoilla. Aika paljon erilaisia leikkejä Meea leikkii yhdenkin päivän aikana, eikä leikkeihin aina tarvita edes leluja. Kaikenlainen "pikkusälä" ja erinäiset pikkulelut (LOL-nuket, Hatchimalsit yms) kirvoittavat aikaan erinomaisia leikkejä!

Meea on myös kehittynyt piirtämisen saralla ihan uskomattomasti viime kuukausina. Piirtää kohta jo paremmin kuin äitinsä! Jos Meea aiemmin piirsi sekasotkun lisäksi lähinnä ihmisiä ja kukkasia, nyt hän piirtää erilaisia eläimiä, maisemia, ruokia, veneitä... 

Lastenohjelmia katsotaan vaihtelevasti - jonain päivänä enemmän, jonain päivänä vähemmän. Ainoat ohjelmat, joita Meea odottaa ja joiden lähetysajat hän muistaa, ovat Ryhmä Hau, Tarinoita puumajasta sekä Putous. Tämä varmasti onkin Meean kolmen kärki lempi-ohjelmissa. Näiden lisäksi suosikkeja ovat Ritariprinsessa Nella, My Little Pony (jonka hengessä juhlittiin synttäreitäkin) ja Muumit. Niin ja noroviruksen telkkariähkyssä tutuksi tulleen LOL-unwrap -videot YouTubesta ovat sellaisia, joita Meea jaksaisi katsoa varmaan kuinka kauan tahansa...

Meea on alkanut kiinnostua myös musiikista ja lempikappaleet ovat selkeät. Ykkösenä on Haloo Helsingin "Kaksi ihmistä", kakkossijalla Marcuksen ja Martinuksen "Plystre på deg". Myös Eino ja Aapeli sekä Risto Räppääjän biisit pyörivät soittolistalla (Robin on jo ihan out).

Ruoka maistuu vaihtelevasti

Allergia-asioiden kanssa on kamppailtu kuluneet vuodet, mutta nyt mennään niidenkin suhteen hyvässä vaiheessa. Käytännössä jäljellä on enää vaan maitoallergia, joka sekin on helpottanut kovasti. Meea on jo pitkän aikaa kestänyt maitoa kypsennettynä ruuan seassa. Lisäksi vatsa kestää (ainakin) yhden jätskin/jugun per päivä. Viimeksi testatessa kahdesta annoksesta per päivä tuli itkuinen yö, mutta tästäkin on jo aikaa. Nyt mennään kuitenkin siinä vaiheessa, että kaverisynttäreille ilmoittautuessa ei tarvitse mainita maitoallergiaa, ja neiti saa huoletta syödä kaikkea tarjolla olevaa. Kun kauramaitoa on ruokajuomana juotu jo näin pitkään, luulen, että se ei ihan helposti tule neidin maitolasista väistymään - onhan kaurajuoma maultaan tosi erilaista tavalliseen maitoon verrattuna...

Ruuan osalta jo 4-vuotiaana valloillaan ollut nirsoilu jatkuu edelleen. Kaikki aina toteavat "no se on vaan vaihe", mutta meillä tämä vaihe on kestänyt kohta 1,5 vuotta... Kaikki hiemankin uusi ruoka sekä lähes kaikki kasvikset ovat pahimpia Meean mielestä. Vähän on vuodessa päästy eteenpäin, mutta edelleenkin Meea esim. salaatista napsii vain kurkkuja lautaselleen, eikä suostu muuhun koskemaan...

Lempiruokia ovat tortillat, makaronilaatikko sekä avokadopasta.

Ihana nuori neiti

5-vuotisneuvola-aika saatiin vasta tälle viikolle, kuukausi synttäreiden jälkeen.

Mitat 5-vuotiaalla olivat 115,5 cm ja 19.7 kg. Pituutta on vuodessa tullut 8,5 cm ja painoa 2,3 kg, joten ei ihmekään, että vaatteet tuntuvat käyvän jatkuvasti pieneksi etenkin pituuden osalta!

Vaatteissa ollaan siirtymässä kokoon 122 ja jotain sitä tai hieman isompaakin kokoa on jo otettu käyttöön. Tällä hetkellä vaatekaapista taitaakin löytyä vaatetta kokovälillä 110-134. Kengissä käytössä on koko 31-32, vähän kengästä riippuen.

Meealla on parhaillaan menossa "päikkärit vai ei päikkärit" -vaihe, enkä tällä hetkellä oikein tiedä, kannattaisiko hänen päikkäreitä nukkua vai ei. Meea ei pääsääntöisesti enää päikkäreille haluaisi, mutta toisiaan (etenkin kerhopäivien jälkeen) on sen verran väsynyt, että lepo tekisi hyvää. Nyt ollaankin sovittu, että Meea menee joka päivä puoleksi tunniksi lepäämään - välillä väsy yllättää, välillä neiti makoilee sängyssään sovitun ajan ja nousee tasan puolen tunnin päästä leikkimään. Mikäli päikkärit nukutaan, ne venyvät helposti melko pitkiksikin - joka osaltaan sitten venyttää illan nukkumaanmenoaikaa, eikä Meeaa meinaa saada millään nukahtamaan. Toisaalta, mikäli päikkärit jäävät väliin, on ilta välillä melkoista kiukuttelua, kun väsymys ottaa vallan.

Hän on reipas ja temperamenttinen viisivuotias. Kekseliäs ja asioista kiinnostunut tyttö. Pahimmassa uhmaiässä oleva kiukuttelija, mutta samalla niin herkkä. Sanavalmis tyttö, joka ei turhia ujostele.

Ihana ja täydellinen viisivuotias!

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten lasten vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

1v 3kk pikkuherran sanavarasto

Listasin aikoinaan blogiin Meean sanavarastoa 1v 3kk ikäisenä. Meea oli pienenä melkoinen papupata ja alkoi puhumaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Kun Veini alkoi liikkumaan paljon isosiskoaan aiemmin ja lähti kävelemäänkin 2,5 kk nuorempana, ajattelin että Veinillä puhe tulisi siskoaan myöhemmin. Samanlaisia höpöttelijöitä nämä kuitenkin tuntuvat olevan ja jo vuoden ikäisenä oltiin aika tasoissa puheenkehityksen suhteen.

Nyt kun aloin Veinin osaamia sanoja listaamaan, hän menee 1v 3kk iässä jopa vähän siskonsa ohi. Uskoisin tämän johtuvan ennen kaikkea isosiskon olemassaolosta; kotona tulee puhuttua paljon enemmän päivisin kuin vaan yhden lapsen kanssa ja Veini bongaa runsaasti sanoja myös minun ja Meean keskusteluista. Myös kirjoja on luettu Veinille periaatteessa vastasyntyneestä asti (tuolloin toki enemmänkin Meealle, mutta Veini oli aina niissä hetkissä läsnä), joten sekin varmasti on vaikuttanut sanavaraston kasvamiseen.

Kuten Meeankin vastaavaan bloggaukseen aikanaan - listasin tähän nyt kaikki sellaiset sanat, jotka itse olen Veinin puheista tunnistanut ja jotka hän a) osaa sanoa oma-aloitteisesti (ei siis perässä toistaen) ja b) osaa kohdentaa oikeaan asiaan/esineeseen/tmv.

Henkilöt:
äitti = äiti
ikkä = iskä
Meea
Aattu = Arttu
mummu = mummi/mummu
pappa
vauvva
Apka = Mika-kummi
Anna = Anni-kummi

Eläimet:
eppa/peppa = heppa (ja Muumit - nehän nyt vähän näyttää hepoilta...)
hauvva = hauva
kijja = kissa
kaakka = ankka
pupu
kukko
epkko = lepakko
poppo = possu
mommo = lammas
muu = lehmä

Verbit:
anna/anttaa = anna
poppu = loppua
ippu = tippua
pyyvvää = piirtää
mennä
auttaa

Esineet/asiat:
pomppu = pallo
kejjo = kello
amppu = lamppu
kiijja = kirja
autto = auto
poppa = takka
kukka
tuttu = tutti
haaju = haarukka
lukka = lusikka
etto = peitto
okka = roska
kaukka = kaukosäädin
akke = traktori
aua = lumiaura
kakka
aappa = vaippa
pu = puu
appu = ruokalappu
sukka = sukka
pappe = palapeli
ku = kuu
Anna = Frozenin Anna/Elsa/mikä tahansa prinsessa

Ruuat:
mammaa = maito
että = vettä
puujo = puuro
eippä = leipä
kuku = juku
kuukku = kurkku
papka = paprika
bankku = bansku
uokka = ruoka
pujja = lihapulla
ankki = ranskis
hakke = hakkarainen-tabletti

Ruumiinosat:
pippe = pippeli
enä = nenä
papa = napa

Muuta:
mo = moi
eieiei = ei
on
too = joo
haukkaa = hauskaa
tonne = tuonne (esim. mihin joku meni tai minne me mennään)

Aika paljon niitä sanoja kyllä tulee - ei ihmekään, että välillä meteli kotona on kova; kun Meeakin vielä höpöttää kaikennäköistä. Ja tästä kun tosiaan puuttuu vielä ne mitääntarkoittamattomat hölpötykset, joita niitäkin tulee aika paljon - samaten kuin niitä sanoja, jotka ehkä tarkoittavat jotain, mutta niiden merkitystä en ole vielä ymmärtänyt.

Meean listassa 1v 3kk iässä oli viitisenkymmentä sanaa, Veinin sanamääräksi laskin nyt vajaa 70 sanaa. Aikamoinen kasa sanoja! Ja niitä tulee päivittäin lisää; tästäkin listasta tosiaan puuttuu vielä pari sanaa, jotka on tulleet käyttöön vasta tällä viikolla - 1v 3kk kun tuli sunnuntaina jo täyteen.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Iloista ja lämmintä joulua!

Tänä vuonna ulkoistin joulu(kortti)kuvien ottamisen Studio Varjon taitavalle Pasi Hakalalle, joka nappasi meidän tonttukaksikosta muutaman kuvan Veinin 1-vuotiskuvausten päätteeksi. Kuvausasuina toimineet Handmade by Mariairan ihastuttavat jouluasut odottavat parhaillaan hyllyn päällä jouluaattoiltaa ja joulupukin kohtaamista.

Näiden kuvien myötä toivotan blogin lukijoille iloista ja lämmintä joulunaikaa sekä mahtavaa uutta vuotta! Blogin pariin palaan ensi vuoden puolella.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherran 1-vuotiskuvaukset

Vanhempani kustansivat synttärilahjaksi Veinin 1-vuotiskuvauksen, eikä (tälläkään kertaa) tarvinnut kahdesti miettiä, kenen haluaisin 1v-kuvat ottavan. Studio Varjon Pasi Hakalan laatuun on luotettu joka kerta lapsikuvauksissa, joten miksipä sitä hyvää vaihtamaan!

Vaikka kuvattava kaksikko oli hieman hankala (toinen ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan ja toinen kiukutteli), upeita kuvia Pasi sai jälleen loihdittua!

Tämä meidän ainoa vaaleapohjainen kuva on erinomainen esimerkki siitä, miten kuvasta voi tulla hyvä, vaikka tilanne on mahdoton. Tarkoituksena oli ottaa valkoisella pohjalla useampi kuva ja alkuperäinen visio oli, että lapset siinä sopuisasti makoilisivat vierekkäin mahallaan. No, Meea oli kiukutellut jo hetken ennen tätä (jälkikäteen kertoi, että kiukuttelu johtui siitä, kun Veini pääsi formula-auton kyytiin ja hän ei...) ja Veini ei vaan malttanut pysyä paikoillaan eikä varsinkaan mahallaan. Hieman ennen tämän kuvan ottoa Meea makasi selällään jumpitellen jalat kohti taivasta ja Veini hortoili ties missä muualla kuin kuvausalueella - käyden siellä vaan varastamassa isosiskolta pinnin päästä. Tässä kuvassa Veini on oikeasti tulossa varastamaan pinniä uudelleen kiukkuisen isosiskonsa kädestä - vaikka kuva näyttääkin siltä kuin pikkuveli antaisi hellän suukon siskolleen. :D

Ihania kuvia ja ihania muistoja - tyytyväinen saa olla näihin jälleen kerran!

p.s. Pasin ottamia kuvia meidän lapsista voit ihastella lisää: keväiset sisaruskuvat (sekä käytännössä Veinin puolivuotiskuvat ja Meean 4v-kuvat), Meean 1v-kuvat ja 1v-ulkokuvat sekä Meean puolivuotiskuvat.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

1-vuotissynttärit viidakkoteemalla

Jos se vauvan syntymä marraskuussa on "huono" juttu, niin on kyllä nämä jokavuotiset synttärijärjestelytkin kuukausi ennen joulua. Tulee nimittäin melkoinen hoppu joulujärjestelyiden kanssa ja jää esimerkiksi tällaiset synttäri-bloggaukset kokonaan kirjoittamatta.

Tämän illan ajattelin kuitenkin jouluhössötysten keskellä pyhittää kaikelle muulle kuin joululle, joten nyt blogiinkin pitkästä aikaa päivitystä. Eli juttua meidän pikkuherran 1-vuotissynttäreistä.

Meillä vuosi tuli täyteen 17.11., mutta synttäreitä juhlittiin viikkoa myöhemmin. Koska vielä tänä vuonna äiti sai päättää teeman - ja koska äiti rakastaa teemasynttäreiden järjestämistä - meillä juhlittiin 1-vuotiasta viidakkotunnelmissa! Toisena vaihtoehtona olisi ollut metsäteema, mutta kun viidakkoleluja löytyi kaapista on valmiina, ajattelin pääseväni helpommalla.

Myös lupasin miehelle, että tällä kertaa mennään pienellä budjetilla ja panostuksella, mutta eräänä lauantai-iltana pakkauspahvista ja kartongista palmua väsätessäni tajusin kyllä, että taisi se taas vähän lähteä käsistä. :D

Pöytäkoristeina palvelivat pitkälti kaapista löytyneet viidakkoaiheiset lelut sekä muutama teemaan sopivaksi muotoiltu tarjottava.

Värisävy oli melko vihreäpainotteista; jopa mokkapalat saivat päälleen vihreitä nonparelleja.

Pöydän katseenvangitsijana oli tämä patonki-käärme.

Myös hedelmät oli koottu teemaa mukaillen palmujen muotoon.

Osa leluista pääsi kakunkoristeeksi. :)

Tärkeimmät ja ihanimmat koristeet; isosisko-Meean kertakäyttölautasista tekemät viidakon eläimet. Näitä muuten askarreltiin tarkasti ja rakkaudella. <3

Meean käsialaa olivat myös kiikarit lapsivieraille. 

En etukäteen miettinyt mitään paikkaa näille lehtikoristeille. Kun eivät ne oikein pöytään mitenkään päin mahtuneet, ex tempore läiskin ne nimen muotoon seinälle. 

Myös blogissakin esitellyt 12kk-kuvat pääsivät näytille seinälle juhlien ajaksi.

Se aiemmin mainitsemani palmu oli keittiön oviaukossa ohjeistamassa juhlavieraita.

Herra 1vee oli enemmän kuin täpinöissään kakusta; näyttäisi nimittäin olevan tämän herrasmiehen suurinta herkkua!

Isosisko oli hyvänä apurina lahjojen avaamisessa.

Melkoinen kasa niitä lahjoja sitten tulikin - kiitos! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ihanat jouluasut sisaruksille

Jouluasujen hankinta lapsille on jokavuotinen traditio. On ihana pukea lapset jouluisiin asuihin ennenkaikkea jouluaattona, mutta myös saada joulu(kortti)kuvaan kivat jouluiset asut päälle. Näyttäisivät myös molemmat lapset olevan siinä mielessä "jouluhulluja", että kaikki vähänkin jouluiset asut ovat löytäneet päälle jo jonkin aikaa, tonttulakkeja on reilun viikon ajan pidetty päivittäin päässä (myös nuorempi herra ihan oma-aloitteisesti) ja joululaulut ovat raikuneet meidän seinien sisällä jo useamman viikon ajan.

Viime jouluna meillä kävi jouluasujen kanssa itseasiassa hieman huono tuuri, sillä Meealle tilaamani jouluasu hukkui postissa, eikä ehtinytkään perille ennen joulua - tai itsenäisyyspäivää, jolloin oli tarkoitus ottaa joulukorttikuvat. Joulukorttikuviin kaivettiin hätäisesti esille vanha punainen mekko ja jouluaatoksi kaapin perukoilta löytyi onneksi yksi jemmattu tonttumekko.

Viime vuodesta viisastuneena olin tänä vuonna jouluasujen kanssa hyvissä ajoin liikenteessä ja sainkin asut tilattua jo lokakuun puolella!

Koska mätsäävien asujen löytäminen - etenkin tytölle ja pojalle - on aika haastavaa (huomasin tämän etenkin kerhon sisaruskuvien asuja miettiessäni!), päätin tilata jouluasut lapsosille kotiompelimosta. Lopulta valinta oli aika selkeä, sillä erään kotiompelimon "valmistuneet vaatteet" -kansion kuvista löytyi täydelliset vaatemallit molemmille lapsille.

Alunperin ihastuin rusetti+henkseli-paitaan ja kansioita selaillessani frillamekko aiheutti samanlaisen ihastuksen. Eipä tarvinut kahta kertaa miettiä, millaiset jouluasut lapset voisivat täksi jouluksi päälleen saada!

Yhteistyössä Handmade by Mariairan kanssa pohdittiin miten mallina olleista asuista voisi saada jouluiset - omana toiveenani on punaisen ja harmaan värimaailma. Esitin toiveeni myös Meean tonttulakista (harmaa lakki isolla punaisella rusetilla) ja ääneen pohdin, että mitenhän sen kaveriksi saisi jonkin kivan tonttulakin pojalle pienellä twistillä. Handmade by Mariaira ehdotti lipallista tonttulakkia ja sehän on oikeastaan ihan täydellinen meidän herrasmiehelle - joka lipallisia hattuja on muutenkin paljon pitänyt (jopa näissä puolivuotiskuvauksissa).

Niin valmistui täydelliset jouluasut meidän lapsukaisille. En voisi tyytyväisempi olla!

Settiin kuului kuvassa olevien lisäksi harmaat baggyt Veinille, jotta alaosastakin sai täsmälleen samaa sävyä!

Handmade by Mariairan fb-sivuilta löytyy paljon kaikkea muutakin ihanaa - voi olla, että itsekin joutuu tekemään uusintatilauksen jossain vaiheessa! Harrastuspohjalta ompelutöitä tekevä Handmade by Mariaira toteuttaa paljon asiakkaiden toiveita ideoiden tai vaikkapa kuvan pohjalta - ei siis mitään kaavoihin kangistunutta ompelua, vaan runsaasti vaihtelua ja erilaisia juttuja. Harrastusluonteisuudesta johtuen kangasvaihtoehdot ovat rajalliset ja tilausjonotkin voivat tilanteesta riippuen olla pitkähköt; oman kokemuksen pohjalta kuitenkin kankaissa oli valinnanvaraa (joulunpunainen oli selkeä, mutta harmaan osalta pähkäilin muutamaakin tarjolla ollutta sävyä) ja tilauskin valmistui luvatussa aikataulussaan.

Vaikka joulustressi muuten ei olekaan ihan vielä helpottanut, niin ainakin jouluaaton vaatetuksen osalta voi huokaista helpotuksesta. :)

p.s. Joulukorttikuvatkin on näiden asujen kera jo otettu. En viitsi niitä kuvia julkaista vielä blogissa - ennen kuin paperiset kortit ovat löytäneet perille. Mutta pakko sanoa jo tässä vaiheessa sen verran, että kuvat ovat aivan I-H-A-N-A-T!


* Jouluasuista saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Leluahdistus

Kirjoittelin jo aiemmin tavara-ahdistuksesta, joka on vaan kasvanut tämän kotoilun kuluessa. Aikaa kaikkien kaappien siivoukseen ei vielä ole ollut, mutta elokuista pihakirppistä varten siivoiltiin kyllä urakalla vaatteita, astioita ja muutakin tavaraa. Puhumattakaan niistä pieneksi jääneistä lastenvaatepinoista, joita tunnun ihan jatkuvasti siivoavan lasten kaapeista pois.

Tällä hetkellä meidän kodin suurin murheenkryyni tavaramäärän osalta on lastenhuone, joka on ääriään myöden täynnä. Aivan valtavasti leluja ja pieni tyttö, jolle luopuminen on vaikeaa. Siksi kaapeista löytyy mm. laatikollinen kaikenlaista sälää kinder-yllätyksistä pihalta löytyneisiin kiviin. Eikä mitään saa heittää pois. Eikä edes voi heittää salaa, koska hän muistaa jokaisen tavaransa...

Olen todennut jo muutamaan otteeseen, että joulupukilta EI VOI toivoa mitään lahjoja, jos ei jotain vanhoja leluja laita pois. Ihan jo puhtaasti siitä syystä, että huoneeseen ei vaan mahdu enempää.

Tällä viikolla aloiteltiinkin tätä urakkaa ja käytiin kaikki pehmolelut läpi. Niitä on meillä aivan valtavasti - enkä tajua, mistä niitä on edes ilmestynyt niin paljon! Jotenkin pehmolelut ovat sellaisia, joita usein saadaan lahjaksi tai ostetaan matkamuistoksi tms.

Vaikka pikkuneiti ajoittain makasi pehmolelukasan päällä ja itki, että ei juuri tätä voi laittaa pois, koska tämä on saatu siltäjasiltä ja tämä on ostettu sieltäjasieltä, niin sain siivottua kestokassillisen pehmoleluja & pehmeitä/kankaisia vauvaleluja huoneesta pois. Tästä siivouksesta huolimatta pehmoleluja jäi Meealle iso (!!) lelusäkillinen ja Veinille yksi Kallaxin laatikollinen (+ synttärilahjaksi saatu iso nalle, joka on niin iso, ettei mihinkään lelukoriin mahdu :D).

Meillä siis Meean vanhojakaan leluja ei ole myyty/annettu pois juuri mitään. Veinin syntyessä varastossa oli kaksi isoa laatikollista Meean vanhoja leluja, joita oli sinne säilötty ja niiden laatikoiden sisältö on pikkuhiljaa kannettu sisälle lastenhuoneeseen. Muun muassa rengastorni, pehmokirjat ja Fisher-Pricen laulava koira. Samaten Meean vanhoista leluista on jätetty ne, jotka periaatteessa Meean leikeistä voisi jo ottaa pois, mutta jotka ihan pian (tai jo nyt) kiinnostavat Veiniä; kuten vaikkapa Duplot ja Megablocksit.

En muista ollaanko edes Veinille ostettu mitään omia leluja, koska Meean jäljiltä on jo ns. kaikki olemassa. Pari kirjaa olen tainnut Vaukirjasta Veinille ottaa; kirjojen osaltakin luukkukirjat ovat ehkä se ainoa lelu, jota Veinille pitää ostaa omia - syystä että pikkuneiti on aikoinaan repinyt kaikista luukkukirjoistaan luukut irti... Sitä paitsi Veini leikkii jo nyt mutkattomasti Meean "isompien lasten" leluilla, kuten vaikkapa Ryhmä Haun vahtitornilla, leikkikeittiöllä tai leikkiläppärillä, joten aika paljolti lelut ovat jo tässä kohtaa yhteisiä.

Ja mitä Meean leluihin tulee, niin... Niitä on valtavasti. Lastenhuone-uudistuksen yhteydessä sitä itsekin tajusi, kuinka paljon niitä leluja on. Kun eivät ne meinanneet mitenkään päin mahtua minnekään. Ja vielä kun leluja on niin moneen eri leikkiin, niin ei äitikään oikeen meinaa osata sanoa, että mitä niistä sitten laittaisi pois; on muovailuvahatarvikkeita, on leikkikeittiöjuttuja, on kauppaleikkiin tarvikkeet, on nukelle vaatteita ja tarvikkeita sekä barbielle samanlailla. On palapelejä, on lautapelejä, on soittimia, on puuha- ja tarrakirjoja. Ja kaiken tämän lisäksi on vielä pari laatikollista kaikkia sekalaisia leluja aina sorminukeista Littlest Pet Shoppeihin ja leikkimeikeistä My Little Ponyihin.

Tämä loppuvuosi on suoraansanottuna hieman ahdistanut minua, kun tiedossa on ollut, että lisää leluja on tulossa. Veinin synttärit juhlittiin pari viikkoa sitten ja joulu on tulossa parin viikon päästä. Molemmat takuuvarmoja lelunkeräysjuhlia. Oma "painajainen" olisi, että nämä saisivat lahjaksi sähköauton, pallomeren tai jonkun muun ison ja tilaa vievän kapistuksen.

No, ne synttärit on nyt jo juhlittu, eikä tullut sähköautoa, jes! :D Veini sai onneksi synttärilahjaksi paljon muutakin kuin leluja ja saadut lelutkin olivat suhteellisen pienikokoisia (lue: ei tullut ahdistusta, kun etsiskelin niille paikkoja lastenhuoneesta).

Joulun osaltakin toivelistoilla on lapsille paljon muutakin kuin leluja - ihan siksi, että niitä leluja vaan on niin paljon. Toki etenkin Meealle lelut ovat jouluaattona tärkeitä ja olisi tosi kurjaa, jos ei yhtään lelupakettia tulisi. Ja Veinikin ymmärtää jo sen verran, että tulisi huono mieli, jos sisko saisi uusia leluja ja hän vaan paketeistaan tutteja ja vaippoja. Siksi niitä lelupakettejakin on oltava mukana - ja varmaan kivat uudet lelut tuovat iloa arkeen molemmille lapsille (ehkä myös äidille, jos/kun lapset jaksavat uusista leluistaan innostua ja niihin keskittyä vielä joulunpyhien jälkeenkin).

Tällä hetkellä jouluksi tuleva lelumäärä ja ylipäätään molempien lasten lahja-asiat näyttävät melko maltillisilta. Mutta kun perinteisesti joillain saattaa jouluna vähän lähteä käsistä lahjojen osto (itseni mukaanlukien - olen ehkä yksi pahimmista :D), niin saa nähdä paljonko niitä paketteja loppupelissä on ja mitä kaikkea krääsää kaapeista tuleekaan löytymään joulun jälkeen - tai kaappien vierestä, jos en saa niitä kaappeihin mahtumaan. :D

Äiti toivoo, ettei joulupukki tuo ihan kaikkia neidin toivelistan leluja. :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuherra 12 kk

Nyt se on virallista. Meidän vauvasta on tullut taapero! <3

Jostain syystä äitiä on hirveästi herkistyttänyt kuopuksen kasvaminen 1-vuotiaaksi. Vauvavuosi meni to-del-la nopeasti ja Veinikin on viimeisen kuukauden aikana kasvanut niin valtavaa tahtia, että ei meinaa äiti pysyä perässä!

Neuvolassa käytiin hakemassa tuoreet mitat muutama päivä yli 1-vuotiaana. 10290 g ja 78,5 cm. Ei ihmekään, että ne 74-kokoiset vaatteet on nyt heitelty kaapista pois. ;) Vaatekokona siis pääsääntöisesti 80, muutamia 86-kokoisiakin on jo otettu käyttöön (etenkin käytetyissä vaatteissa kun kokolappu ei aina pidä paikkaansa). Pitkä ja hoikka poika, kuten isosiskonsakin oli (ja on).

Ruuan suhteen vaihtelevuus on edelleen päivän sana. Välillä menee norsun annoksia, välillä ollaan päivä syömättä mitään (paitsi spelttimuroja, jotka kelpaavat aina). Hampaita ei ole hetkeen tullut läpi, mutta seuraavana ovatkin vuorossa kulmurit, joten ne saattavat vaivata kauan.

Myös allergiajutut ovat meillä vaivanneet viime aikoina. Kuten viimeksi kirjoittelinkin 11kk-päivitykseen, hapanmaitotuotteiden kokeilu 10 kk iässä laittoi meillä kaiken sekaisin. Oireet olivat kovat ja tokalla kokeilullakin (neuvolan kehotuksesta) päädyttiin samaan. Näin jälkikäteen mietittynä; heinäkuussa alkaneet huonouniset yöt (jotka siis ovat kestäneet tänne asti) taisivatkin johtua enemmän korvikekokeiluista kuin uuden oppimisesta, niinkuin silloin ajattelin. Korvikekokeilut kun aloitettiin juhannuksena - pari päivää sen jälkeen opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja pari viikkoa eteenpäin kävelemään tukea vasten. Silloin myös yöt huononivat kertaheitolla; siihen astihan Veini oli keväästä lähtien nukkunut jo täysiä öitä! Meni silloin uuden oppimisen piikkiin, mutta ehkä se olikin sitten maidon aiheuttamaa.

Käytiin yksityisellä lääkärillä allergia-asioissa hiljattain ja maitoallergia-diagnoosihan sieltä napsahti. Nyt 3kk totaalitauko maitotuotteisiin ja kauramaito sekä kalsiumlisä käyttöön. Yöt ovat osittain jo parantuneet, mutta aika huonostihan meillä edelleen nukutaan. On se kuitenkin eri juttu herätä 2 tunnin välein kuin 20 minuutin välein... Uskon, että osittain tämä yöheräily on jo tottumiskysymyskin; kun sitä on mahakipujen takia tehty heinäkuusta asti, niin ei sitä osanne heti lopettaakaan. Mutta pikkuhiljaa.

Pikkuhiljaa edetään myös imetyksen lopettamisen kanssa. Minä olisin ollut valmis lopettamaan jo aikaa sitten, Veini on eri mieltä. Ne kesällä alkaneet korvikekokeilut olivat siis sananmukaisesti kokeiluja, koska Veini ei missään vaiheessa suostunut juomaan korviketta suuria määriä. Pikkuhörppyjä ruuan yhteydessä, that's it. Kun päiväimetystä koitti vähentää reilummin, pikkuherra tankkasi yöt. Ja nyt viimeisen kuukauden ajan on ollut ihan sellaista "pakkoimetystä", kun olen vaan odotellut vuoden iän täyteen tulemista; maito-korviketta ei voinut enää antaa, eikä maidotonta korviketta viitsinyt ostaa kokeiluun näin lyhyttä aikaa varten ja kauramaitoa ei saa antaa alle 1-vuotiaille. Joten imetyksellä mentiin. Pikkuhiljaa haluaisin kuitenkin sitäkin lopetella ja päivisin juodun kauramaidon määrä onkin päivä päivältä lisääntynyt. Eli ehkä tästä vielä joskus.

Ruokien osalta Veinin lemppareita tuntuu olevan eri-ruokaa-mitä-viime-kerralla-sain. Hän siis syö lähes kaikkea mahdollista suurella innolla - kunhan sitä ruokaa ei ole parin päivän sisään tarjottu aiemmin. :D Tämähän on tosi helppoa sikäli, että olen pakastanut muutamaa ruokalajia ja nimenomaan isompiin kippoihin, josta saisi otettua parin päivän ruokasatsin...

Ruuan suhteen Veini tosiaan on melko kaikkiruokainen. Maistelee ihan kaikkea ja tykkää vahvoistakin mauista. Söi innolla yhtenä päivänä jopa raakaa sipulia ja punasipulia. :D

Päivärytmi on edelleen suhteellisen selkeä. Aamuun herätään seitsemän aikoihin, plusmiinus yksi tunti. Iltamaidolle lähdetään 19.30 aikoihin ja vähän illasta riippuen herra on sängyssään unilla kahdeksan maissa; hankalinakin iltoina ennen ysiä. Yksillä päikkäreillä mennään 95-prosenttisesti. Välillä aamupäivällä autoillessa hän nukahtaa autoon, mutta ne 5-10 min miniunet riittävät. Äidille tämä yksien päikkäreiden rytmi on mieluisampi, sillä useimmiten Veini nukkuu päikkäriunta nyt 1,5h - siinä ajassa ehtii jo itsekin jotain tekemään, etenkin jos 4veekin sattuu nukkumaan samaan aikaan!

Veini kävellä viipottaa joka paikkaan kovaa vauhtia. Sen verran tukevaa meno jo on, että hän osaa kävellä myös taaksepäin ja sivuttain. Hän osaa mennä kyykkyyn ja tanssia polviaan koukistaen. Hän osaa pyöriä ympäri - niin paljon, että menee jo pää ihan pyörälle.

Veini tykkää palloista ja osaa hienosti jo potkia palloa eteenpäin - isin jalanjäljissä siis mennään. Veini heittääkin jo aika kovaa palloa. Tosin viime aikoina myös lelujen heittely on ollut mieluista puuhaa... Tämä lelujen heittely liittyy monesti siihen, että hän on oppinut myös suuttumaan! Nykyään jos Veiniä jostain kieltää tai ottaa pois tekemästä jotain pahaa, hän joko tekee sen uudelleen (yleensä nauraen) tai suuttuu äidille ihan totaalisesti. Ja se suuttuminen tarkoittaa siis sitä, että hän heittelee leluja ja puree minua! Tosi hyödyllisiä uusia taitoja siis...

Aika tasan vuoden ikäisenä Veini oppi - vihdoin - myös taputtamaan. Tätä taitoa onkin nyt harjoiteltu paljon ja ihan innoissaan taputtaa ja antaa aplodeja kaikelle.

Puhetta tulee paljon ja paljon siitä jo ymmärtääkin. Välillä sanat menevät sekaisin ja välillä selostus on pelkkää siansaksaa, josta kukaan ei ymmärrä mitään. Mutta paljon tulee ymmärrettävääkin puhetta. Vaikkakin Veini aika paljon ns. oikoo mutkissa, eli esimerkiksi hepaksi kutsutaan kaikkea mahdollista kirahvista Muumeihin. :D

Isosisko ja Arttu-hauva ovat tärkeintä maailmassa. Isosisko toimii selkeästi esikuvana Veinille; hän on innoissaan, kun sisko ottaa leikkeihin mukaan ja yrittää parhaansa mukaan matkia siskoaan kaikessa - niin hyvässä kuin pahassa. Arttu puolestaan on sekä halailujen että kiusaamisen kohde; ihan yhtä paljon Artun kainaloon käperrytään lepäämään kuin vastaavasti yritetään tahallaan talloa hännän päälle tai törkätä lelulla silmään... Jotain Artun tärkeydestä kertoo myös Veinin jokailtainen (ja välillä -aamuinenkin) rutiini; Artun ruokkiminen. Hänhän siis suuttuu, mikäli ei pääse mukaan laittamaan ruokaa hauvan ruokakuppiin ja seuraamaan, kun Arttu alkaa syömään.

Kirjat ovat edelleen hitti, samoin pehmolelut, autot ja pallot. Yksi uusimpia kiinnostuksen kohteita on magneetit, joita Veini innoissaan laittaa tiskikoneeseen kiinni - ja tiputtelee tiskikoneen alla olevaan laatikkoon pienestä raosta.

Samalla kun Veinistä tuli 1-vuotias, hänestä tuli ihan oikeasti taapero ja iso poika. Tuntuu, että sen parin viikon aikana synttäreiden tienoilla kaikenlainen ymmärtäminen ja muu vastaava kasvoi roimasti - joka vaikutti ratkaisevasti siihen, miten vauvana Veiniä ajattelee. Ja ei, enää hän ei todellakaan ole mikään vauva. Paitsi ehkä välillä iltaisin väsyn iskiessä - äidin pieni sylivauva. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kiireistä arkea

Syksyn myötä arki on muuttunut niin kiireiseksi, että blogi on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Ei se ole unohtunut, mutta aika ei vaan ole riittänyt. Oman mausteensa tähän arjen kiireisyyteen on tuoneet myös huonosti nukutut yöt sekä täystuho, jonka kanssa ei saa päivisin aikaan mitään.

Tietyllä tavalla elän nyt kiireisintä arkea ikinä. Okei, töissä käydessä lähdin kotoa (lähes) joka päivä, päivät olivat täynnä hommia ja illat kotona kuluivat nopeasti. Mutta se oli työtä ja sinänsä vähän eri asia.

Nyt siis eletään periaatteessa seesteistä kotiarkea, muta silti ollaan menossa aivan jatkuvasti! Käytännössä joka päivälle riittää ohjelmaa - syyslomaviikolla kotoillessa kävi jo aikakin tylsäksi, kun kerhot ja harrastukset olivat tauolla! Ja nimenomaan nämä kaikki siis ovat ns. lasten ehdoilla - toki äitikin saa kerhoista ja harrastuksista itselleen äiti-seuraa, vertaistukea ja uusia tuttavia/ystäviä, mutta enemmän näihin silti lasten takia lähdetään.

Äidin muruset tiistain kerhoilujen jälkeen. :)

Meidän normaali viikko menojen osalta näyttää siis tältä:

Maanantai: Aamupäivällä MLL:n perhekahvila, eli Meean mielestä vauvakerho. Täällä ei ihan joka viikko olla käyty, mutta aika usein kuitenkin. Meea on siis selkeästi tämän kerhon vanhin osallistuja, mutta hän on siellä melkoinen vauvakuiskaaja ja innolla leikkii muiden max 1,5-vuotiaiden osanottajien kanssa. :)

Tiistai:Aamupäivällä seurakunnan perhekerho. Täällä on toisinaan erinäistä ohjelmaa leikkien lomassa; syksyn mittaan on ollut mm. tuote-esittelyitä ja isänpäiväkortin askartelua, nyt viimeisimpänä myös kerhokuvaus. Bonuksena vielä edullinen lounas srk-kodilla kerhon päätteeksi; tiistaisin ei siis tarvitse kotona kokata!
Illalla on Meean tanhu, joka pitkälti on ollut sellaista äiti-tytär -aikaa. Siis sellaista, että vien ja haen Meean tanhuun ja sen 45min tanhuilun aikana joko käyn kaupassa tai vietän laatuaikaa somen kanssa pukuhuoneessa. Meealle se on kuitenkin tärkeää äiti-aikaa, kun ihan kaksin lähdetään kotoa - se on kuitenkin melko harvinaista nykyään!

Keskiviikko:Aamupäivällä on Meean oma kerho. Meea siis aloitti syyskuun alussa seurakunnan päiväkerhossa, joka on ainoa paikkakunnallamme oleva lasten kerho (siis sellainen, johon mennään ilman vanhempia). 2,5h kahdesti viikossa; tekee hyvää varmasti meille molemmille. Meean kerhossa oli alunperin yhdeksän lasta, mutta nyt kaksi on aloittanut päiväkodin ja kaikki lapset eivät joka kerta kerhossa ole, viimeksikin vain kolme (poikaa) Meean lisäksi. Kivoja uusia kavereita sieltä on tullut ja Meea kyllä viihtyy mainiosti kerhossa!
Lisäksi keskiviikkoiltaisin alkoi juuri lasten jalkapallokerho; Meea ei vielä ole täällä käynyt, mutta voi olla, että tästä tulisi sellaista isi-tytär -laatuaikaa.

Reipas kerholainen ekaa kertaa kerhoon lähdössä.

Torstai:Iltapäivällä on jälleen Meean oma kerho. Tämä iltapäiväkerho on sinänsä hieman hankalaan aikaan, kun Meea ei ehdi nukkua päikkäreitä torstaina lainkaan. Välillä meinaa sitten kerhon jälkeen olla todella väsynyttä (ja kiukkuista) menoa, joten ei ihan joka torstai taideta kerhoilla, niin säästyy äidin hermot. :D
Torstaisin meidän lähipuistossa olisi myös aamupäivällä leikkipuistotreffit, mutta ei juurikaan ole keretty sinne - eikä nämä ilmatkaan ole olleet kovin suotuisat leikkipuistoiluun...

Perjantai:Perjantait ovat tähän asti olleet meillä niitä viikon ainoita kotipäiviä, joista ollaan kyllä nautittu. Mutta juuri kuulin kerhossa yhdeltä äidiltä, että perjantaisin on alkanut avoimen päiväkodin jumppasalivuoro. 45min vapaata riehumista jumppasalissa ennen päikkäriaikaa; kuulostaa varsin hyvältä vaihtoehdolta! Eli varmaan siis jatkossa perjantaisinkin poistutaan kotoa jumppailemaan. :)

Nyt kun nämä kirjasi ylös, ei ole mikään ihme, kun tuntuu, että ollaan jatkuvasti menossa! Tähän päälle kun vielä laitetaan kauppareissut, neuvolakäynnit, kaveritreffit ja ulkoilut, niin aika vähän aikaa viikolla kotiseinien sisällä vietetään. Välillä tekisi mieli olla enemmän kotona, niin saisi kotihommia tehtyä - mutta sitten aina muistan, millainen täystuho meillä asuu ja etten kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi hänen tuhojaan estellessäni. :D

Ja vaikka tämä onkin tietyllä tavalla elämäni kiireisintä arkea (ja väsyneintä sekä hermojaraastavinta), on tämä myös antoisaa, ihanaa ja upeaa arkea! 

Meean kerhon eteisessä on Veinikin moooooonta hetkeä viettänyt. :)

p.s. Blogin hiljaiseloon liittyen: Tavoitteenani oli julkaista kaksi bloggausta (joista tämä bloggaus ei ole kumpikaan) ennen 1v-synttäreitä; molemmat ovat jo luonnosvaiheessa, mutta nähtäväksi jää, näkevätkö ne päivänvalon ennen ensi viikon lauantaita. Kyllä, ensi viikon lauantaina tulee täyteen pikkuherralla yksi vuotta! Ei uskoisi, että siitä on jo vuosi, kun influenssan ja keuhkokuumeen kourissa makasin keskussairaalassa ja lapsivedet menivät yskiessä. Huhhuh, on kyllä nopeasti mennyt tämä vuosi!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.