torstai 29. joulukuuta 2016

Jouluaattona


Tänä jouluaattona herättiin aikaisin aamulla - kuten yleensäkin. Pikkuneiti määrää heräämisajan ja aikaisista päiväkotiaamuista (ja vasta yhdestä lomapäivästä ennen jouluaattoa) johtuen se oli tänä jouluaattona kuuden jälkeen.

Joulun viettoon oltiin tänä vuonna lähdetty jo edellispäivänä vanhempieni luokse. Joulutunnelmaa ei joutunut etsiskelemään, sillä äitini esille laittamien joulukoristeiden määrä ylitti varmasti laissa sallitun rajan. ;)

Ihan vaan esimerkkinä - pieni murto-osa joulukoristeista. 

Tonttu oli jättänyt aattoaamun aamupalapöytään odottelemaan yhden paketin. Jouluaaton kihelmöivä jännitys oli taattu heti aamusta. Aamupala piti syödä vauhdilla, jotta paketin pääsi avaamaan.

Paketista paljastunut Tonttu Toljanterin Joulukalenteri herätti kiinnostusta, mutta katselu jäi sillä erää väliin. Seuraavaksi kun piti päästä avaamaan joulukalenterit - joiden avaamisesta oli jo muodostunut tapa. Tavarajoulukalenterin reissuun mukaan pakatusta kassista tuli Nalle Puh -palapeli, jota alettiin heti kokoamaan.

Aattoaamun asusteena varta vasten ostetut joulupaidat. :)

Suuntasimme heti aamusta hautausmaalle viemään kynttilöitä. Monesti hautausmaalla on käyty vasta iltapäivällä, mutta pikkuneidin päikkäreistä ja jouluaaton muusta ohjelmasta johtuen aikainen aamu oli paras ajankohta hautausmaalla käynnille. Ja kyllä siellä jo aamusta loisti kynttilämeri palamassa.

Mies jäi koiravahdiksi hautausmaalla käynnin ajaksi ja lämmitteli samalla aamusaunan. Saunakin sijoitettiin päikkäreistä johtuen ennen lounasta, jotta neitikin ehtii joulusaunaan. Päikkäreiden jälkeen kun piti vielä ehtiä syödä ennen pukin tuloa. Päikkäreiltä heräämisen kellonaika kun ei ole kiveen hakattu - ja kesken unien neitiä ei vaan voi herätellä ilman että loppupäivä menee kiukkuillessa.

Aamusauna teki terää itse kullekin ja päivä lähti kunnolla käyntiin. Mummi kokkaili viimeisimpiä laatikoita ja vaari hämmensi riisipuuroa. Neiti halusi samanlaisen hatun kuin mummilla ja lauleli joululaulujen ohella myös Leipuri Hiivaa, Joulupukin Kuuman Linjan pyöriessä taustalla.

Jouluaaton Leipuri Hiiva.

Lounaaksi riisipuuroa ja mantelin löytäjälle palkinto. Vaarin kauhaan tarttunut manteli siirrettiin vaivihkaa pikkuneidin lautaselle ja hän sai muikeana palkinnon osakseen. Riisipuuro maistui kaikille ja itsekin söin kaksi lautasellista; toisen kanelin ja toisen sekahedelmäsopan kera.

Perinteinen Lumiukko telkkarista ja sitten pikkuneiti lähti isänsä kanssa päikkäreille. Sillä aikaa paketoin viimeisen lahjan, kannettiin joulusäkit tuulikaappiin pukkia odottelemaan, tehtiin rosolli ja äitini laittoi joululaatikot paistumaan... Taidettiin hetki ehtiä istahtaakin ennen joulupäivällistä.

Jouluselfie ja ihana kamala joulupaita.


Ruoka oli pöydässä puoli neljän aikoihin ja pikkuneitikin heräsi ajoissa ennen sitä.

Juuri ennen ruokailua pihapiirissä hiippaili eksyksissä oleva joulupukki, joka etsi lähistöllä sijaitsevaa taloa. Meea tuijotti joulupukkia ikkunasta jännittyneenä ja innoissaan - vielä ihmeellisempää oli, kun vaari käväisi pihalla neuvomassa joulupukille reitin oikeaan taloon. Meealle meni vielä läpi selitys siitä, että joulupukki sanoi tulevansa vasta sitten kun ollaan syöty - oikeasti kun joulupukiksi saapui myöhemmin aivan eri henkilö.

Joulukattaus ja jouluastiasto.


Jouluruuat eivät neidille maistuneet - todennäköisesti jännitti sen verran, ettei pystynyt syömäänkään. (Tänään jouluruokien round 2:n alkaessa söi kyllä porkkana- ja bataattilaatikkoa hyvällä ruokahalulla.) Lihapullia ja haarukallisen makaronilaatikkoa neiti taisi syödä aattona - niin ja joululimppua.

Sitten vaihdettiin joulumekko päälle, tonttulakki päähän ja odoteltiin joulupukkia saapuvaksi. Kauaa ei ehdittykään odotella, kun joulupukki jo kolkutteli ovella.

Joulupukkia odottelemassa.

Pikkuneitiä jännitti sen verran, että istui tiiviisti äidin sylissä joulupukin astellessa sisään lahjasäkin ja kitaran kanssa. Ensimmäisenä pukki kevensi tunnelmaa ja laulettiin yhdessä Joulupuu on rakennettu. Pikkuneiti yllätti äidin reippaudellaan ja lauloi mukana kovalla ja kuuluvalla äänellä - muistaen lähes kaikki sanat!

Joulupukin ryhtyessä jakamaan lahjoja jännitys unohtui ja neiti ponkaisi äidin sylistä joulupukin viereen. Hän otti lahjat vastaan ja kiitti (lähes) jokaisesta reippaasti. Hän myös opasti joulupukkia, mihin tyhjän lahjasäkin voi viikata ja kävi tutkimassa joulupukin kitaraa tarkemmin.

Joulupukki kyläilemässä.

Joulupukin syliin neiti ei uskaltanut, mutta lauloi reippaasti pukille Pieni liekki -laulun - jota hän on edellisviikon lauleskellut kotona ja totesin, että senhän voisi laulaa joulupukillekin. Meea muisti tämän ja itse alkoi laulamaan reippaasti pukille - ihan ilman erillistä kehotusta. Muisti myös itse antaa joulupukille tekemänsä piirustukset.

Joulupukin ollessa lähdössä toisten lasten luokse neiti vielä kyseli "Meeksää sitten kotiin?" ja joulupukin vastauksen jälkeen vielä totesi "Me sitten avataan nämä kaikki lahjat!" Kiikutti vielä joulupukilta unohtuneen kepinkin pukille ja vilkutti ovelta perään. Aivan superreipas neiti!

Joulupukin lähdettyä löytyi vielä muutama lahjapaketti, jotka sitten yhteistuumin jaettiin. Minä luin paketeista nimiä ja neiti kuljetti niitä oikeille henkilöille.

Pikkuneiti muikeana lahjakasansa kanssa. 

Yllättäen pikkuneidin lahjakasa oli isoin ja avaamisessa kestikin yli tunti! Tosin välissä neiti jo joillain leluilla halusi leikkiä ja tutkia niitä tarkemmin. Ajateltiin, että saa nyt tutkailla leluja niin kauan kuin haluaa - säästetään sitten vaikka osa avaamisesta seuraavalle päivälle. Mutta neiti sai kaikki avattua "välileikeistä" huolimatta.

Itse olin innoissani siitä, että sellaista päätöntä "äkkiä vaan kaikki lahjat auki" -ilmiötä ei ollut nähtävillä, vaan Meea oikeasti malttoi keskittyä jokaiseen pakettiin. Toki esimerkiksi vaatelahjat eivät niin kamalan mielenkiintoisia olleet ja niiden jälkeen haettiin jo aika nopeasti uusi paketti avattavaksi. Mutta kuitenkin; ei niitäkään viskattu sivuun tai vaikutettu mitenkään epäkiitollisilta niistäkään (lapsen mielestä vähän tylsemmistä) paketeista.

Lahjojen availua. 


Lahjojen availun jälkeen neiti kävi ottamassa hieman välipalaa (jota tosin itse luulin silloin iltapalaksi) ja sitten availtiin vielä vuoronperään muiden lahjat. Hienosti Meea jaksoi siinäkin auttaa ja tutkailla tarkasti, millaisia lahjoja muut saivat. Ja oli innoissaan muidenkin lahjoista; yritti jopa omia muutaman itselleen. :D

Äidin apulainen.

Vielä hetki leikkimistä ja iltapalaa, kun kaikkien lahjat oli saatu auki. Kello taisi olla yhdeksän, kun Meea vihdoin pääsi sänkyyn asti. Aika reippaasti jaksoi, koska arkisin meillä kuitenkin ollaan sängyssä jo ennen kahdeksaa. Joululahjaksi saatu ihastuttava pöllö pääsi heti unikaveriksi ja Tuiki tuiki tähtöstä laulaen neiti vihdoin aattoiltana simahti puoli kymmenen maissa.

Me aikuiset (ja Arttu-hauva) vietimme vielä hetken aattoiltaa televisiota katsellen, kinkkua syöden, punaviiniä juoden sekä lahjoja tutkaillen. Oli itse kukin ollut melkoisen kiltti tänä jouluna. <3

Rakas joulukaksikko. <3


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

2 kommenttia:

  1. Hauskan kuuloinen teidän joulu. Kyllähän moinen ujostelu voi hyvinkin kuulua osan lapsista jouluun, on se joulupukki kuitenkin aika jännä tapaus :)

    Ihmettelen itse että meidän kolmesta lapsesta kukaan ei ole pukkia ujostellut yhtään. :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän neiti ei muutenkaan paljoa vieraiden syliin mene, joten sinänsä ei mikään ihme, ettei joulupukinkaan syli kelvannut. Muuten oli kyllä hyvinkin reipas ja kun lahjoja oli näköpiirissä, ei ujostuttanut kyllä lainkaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!