torstai 12. maaliskuuta 2015

Taaperonkestäviä reseptejä?

Kohta päättyvä vauvavuosi on mennyt ruuanlaiton osalta allekirjoittaneelta vähän ohi. Ensin ei jaksanut, sitten ei viitsinyt ja nyt ei enää ehdi.

Tykkään ruuanlaitosta, mutta Meean syntymän jälkeen siihen käytettävä aika on vähentynyt roimasti. On meillä aiemminkin turvauduttu pakaste-eineksiin tai puolivalmisteisiin, mutta viimeisimmän vuoden aikana eniten. Kun (vapaa-)aikaa on käytettävissä rajallisesti, monesti mieluummin käyttää sen vaikkapa nukkumiseen kuin ruuanlaittoon. Ja kun ruokaa pääsääntöisesti teen vasta miehen päästyä töistä neljältä, ei yksinkertaisesti jaksa ryhtyä kovin gourmet-ruokaa väsäämään. 

Meillä kestohittejä ovatkin olleet kaikenlaiset vuokaruuat aina makaronilaatikosta kanalasagneen. Niitä saa kerralla tehtyä isomman satsin, eikä tarvitse joka päivä kokata. Helpottaa arkea kummasti. Näissä vaan huonona puolena se, että melkeinpä pitää tehdä iltaisin tai vkonloppuisin seuraavien päivien satsi; jos neljän jälkeen alkaa väsäämään vuokaa, joka on vielä tunnin uunissa, menee syöminen aika myöhäiseen.

Meean pikkuvauva-aikana ne kerrat, jolloin yritin kokata yksin kotona ollessani, olivat aika harvassa. Jotain tosi nopeaa ja tosi helppoa pystyi tekemään; yleensä kuitenkin se ruuan lämmittäminen mikrossakin oli saavutus - aina ei välttämättä ehtinyt syödä sitä lämpimänä.

Meea on aina nukkunut huonosti päikkäreitä. Niitä kolmen-neljän tunnin yhtäjaksoisia luksuspäikkäreitä ei ole meillä näkynyt vielä koskaan, maksimi taitaa olla kaksi tuntia - ja sekin erittäin harvoin. Ja sitten kun sitä ei tiedä etukäteen, että päättääkö neiti nukkua vartin vai tunnin. Yleensä jos aloitat tekemään jotain pitkäkestoisempaa, neiti herää itkien juuri kriittisimmässä vaiheessa.

Yleensä, kun yritin jotain kokkailla - leipomisesta puhumattakaan - tuloksena oli katastrofi. Pahin oli kurpitsapiirakan teko, jota aloitin Meean ollessa päikkäreillä. Neiti heräsi ennenkuin piirakka oli valmis, mutta sen teossa pystyin onneksi pitämään pienen tauon juuri siinä kohdassa ja antamaan maitoa. Sen jälkeen neiti sitteriin leikkimään ja piirakan tekoa jatkamaan. Viihtyihän Meea siinä hetken - sitten meni totaalisesti hermot. Paniikissa koitin saada piirakan äkkiä valmiiksi, ettei iso työ mene hukkaan. Ei puuttunut enää paljoa. Piirakka meni uuniin pikkuneidin rääkyessä vieressä ja vain yksi mauste jäi kiireessä uupumaan täytteestä. Sekasorto keittiössä sen jälkeen vaati varmaan enemmän siivousaikaa kuin koko piirakan tekoon oli kaikkineen mennyt...

Keittiön kaaos - kurpitsapiirakka uunissa ja vauva sylissä. 


Nyt olen pikkuhiljaa uskaltautunut kokkaamaan ollessani kaksin taaperon kanssa. Eipähän veny päivällisen nauttiminen kovin myöhään, kun ruoka on jo valmiina miehen tullessa kotiin. 

Edelleenkään en pysty kokkaamaan kellon kanssa, eli ruoka ei välttämättä ole valmiina tiettyyn aikaan - pikkutaapero kun voi syystä tai toisesta venyttää kokkausaikaa. Enkä edelleenkään (mielelläni) kokkaa kaikkia ruokalajeja.

Taaperonkestäviä reseptejä ovat mielestäni ne, jotka eivät vaadi kovin paljoa aktiivista kokkausaikaa, eivätkä sisällä kriittisiä vaiheita. Plussaa on myös, jos esivalmisteluja pystyy tekemään etukäteen - vaikkapa sitten edellisiltana. 

Ruuanlaittoa, joka ei häiriinny siitä vaikka välillä joutuisi poistumaan pelipaikoilta viereiseen huoneeseen pahanteossa olevan ipanan perässä. Ruokaa, jota voi tehdä vaikka taapero roikkuisi lahkeessa tai kiipeäisi syliin. Mitä vähemmän pilkkomista, kuorimista ja paistamista, sen parempi. Perusjauhelihakastikkeet ja vastaavat onnistunevat myös, mutta ihan niin taaperonkestäviä nekään eivät ole. Ihan pahin olisi varmaan joku juustokastike, joka meinaa palaa pohjaan jo muutenkin - saati sitten taaperon häiritessä ruuanlaittoa.

Tämänhetkiset suosikit - jotka on testattu ja hyviksi havaittu - ovat kanakeitto ja tonnikalavuoka. Keitossa ainoa pilkottava ainesosa on sipuli ja ainoa kriittinen vaihe kanan paistaminen - joka sekin onnistuu varsin nopeasti, sillä keittovesi lisätään aika pian kattilaan. Tonnikalavuuassa puolestaan ainoa pilkottava on kirsikkatomaatti (jonka senkin voisi periaatteessa jättää pois), eikä kriittisiä vaiheita oikeastaan ole, sillä pasta harvoin palaa pohjaan. Vuuan ainoa huono puoli on uuni; siinä ajassa, kun avaa luukun ja ottaa vuuan pöydältä, voisi uunista löytyä jo kymmenen kiloa taaperoa.

Leipomisen osalta olen jättänyt hommat kokonaan iltoihin ja viikonloppuihin. Helpoilla resepteillä voisi jotain yrittää väsätä päivisinkin. Itselle mieleen tuli nyt vain pataleipä - joka on älyttömän helppo tehdä - mutta siinäkin on sitten taas se uuni-aspekti...

Lisää taaperonkestäviä reseptejä kaivataan; mitkä ovat omat bravuurisi? 

4 kommenttia:

  1. Meillä suosikeiksi on noussu ehdottomasti kaikki keitot, yleensä helppoja ja nopeita ja maistuu lapsillekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta - unohtuikin tuosta bloggauksesta tosiaan mainita, että jossain vaiheessa kriteereinä myös se, että lapsikin voi syödä sitä ruokaa.
      Meillä siis toistaiseksi neiti 10kk syö pääsääntöisesti soseita ja varmaan jonkin aikaa vielä muutenkin joutuu hänelle kokkaamaan omat eväät allergioiden takia.

      Poista
  2. Mä kokkaan joka päivä väh. kerran ja leivon monesti viikossa, mutta samaistun silti tuohon "Ruokaa, jota voi tehdä vaikka taapero roikkuisi lahkeessa tai kiipeäisi syliin" -lauseeseen. Miten hemmetissä pilkot sipulin terävällä veitsellä lapsi sylissä tai taaperon yrittäessä kiivetä jalkaa pitkin silmät itkussa? :D Mitään bravuuria multa ei löydy, meillä syödään kaikkea laidasta laitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi veitsen käyttö kyllä itseäkin eniten pelottaa. Siksi on jäänyt kokkaamatta (arkisin) semmoset ruuat, mihin tulee paljon kasviksia ja salaattejakin on viime aikoina syöty harmittavan vähän.
      Itkuinen lapsi on kyl haastava ruuanlaittokaveri - etenkin kun se itku yleensä tulee sit just siinä kriittisimmässä vaiheessa. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!