En halua mitään tarkempaa selostusta hautajaisista kirjoittaa, koska minusta se ei kuulu tänne. Enkä ehkä muutenkaan jaksaisi; silmät ovat vieläkin kipeät kaikesta tästä itkemisestä.
Bloggaajan näkökulmasta aloin kuitenkin pohtia sitä, miten hautajaisiin osallistuminen sujuu taaperon - tai ylipäätään pienen lapsen - kanssa.
Etukäteen - googletellessani etikettiä pienten lasten hautajaisvaatetuksesta - törmäsin siis nettikeskusteluihin, joissa todettiin, ettei hautajaiset ole pienen lapsen paikka.
Ymmärrän kyllä ajattelutavan siinä mielessä, että a) lapsella voi olla tylsää tai kurjaa, b) lapsi ei osaa olla siunaustilaisuudessa hiljaa ja rauhallisesti ja c) päivä voi olla entistä raskaampi, jos pitää koittaa tsempata itseään iloisemmalle mielelle lapsen vuoksi.
Itse emme kuitenkaan edes harkinneet, että Meea olisi jäänyt hautajaisista pois. Jos kyse olisi ollut kaukaisemmasta sukulaisesta tai henkilöstä, jota Meea ei olisi koskaan tavannut, ehkä emme olisi ottaneet Meeaa mukaan. Nyt se ei kuitenkaan käynyt edes mielessä.
Vaikka Meea onkin vielä niin pieni, ettei isomummuaan muista, tuntui tärkeältä, että Meeakin sai osallistua saattelemaan isomummun viimeiselle matkalle. Sitä se miehen mummukin olisi varmasti halunnut. <3
Ja vaikka tosiaan päivästä teki osittain raskaamman se, että piti Meean takia tsempata ja yrittää olla iloinenkin, oli neidistä kuitenkin myös paljon iloa. Pikkuneiti piristi niin meitä kuin muitakin ja sai varmasti muutaman hymynkin huulille tuona surullisena päivänä.
Kaiken kaikkiaan päivä taaperon kannalta ajateltuna sujui hyvin. Vähänhän Meea toki ihmetteli, kun kaikki olivat niin allapäin ja itkuisia. Etenkin kirkossa sylissäni kasvot minuun päin istuessa neiti katseli hämmästyneenä - ja ehkä hieman huolissaan - äidin kasvoilla valuvia kyyneleitä ja silitti poskeani.
Bloggaajan näkökulmasta aloin kuitenkin pohtia sitä, miten hautajaisiin osallistuminen sujuu taaperon - tai ylipäätään pienen lapsen - kanssa.
Etukäteen - googletellessani etikettiä pienten lasten hautajaisvaatetuksesta - törmäsin siis nettikeskusteluihin, joissa todettiin, ettei hautajaiset ole pienen lapsen paikka.
Ymmärrän kyllä ajattelutavan siinä mielessä, että a) lapsella voi olla tylsää tai kurjaa, b) lapsi ei osaa olla siunaustilaisuudessa hiljaa ja rauhallisesti ja c) päivä voi olla entistä raskaampi, jos pitää koittaa tsempata itseään iloisemmalle mielelle lapsen vuoksi.
Itse emme kuitenkaan edes harkinneet, että Meea olisi jäänyt hautajaisista pois. Jos kyse olisi ollut kaukaisemmasta sukulaisesta tai henkilöstä, jota Meea ei olisi koskaan tavannut, ehkä emme olisi ottaneet Meeaa mukaan. Nyt se ei kuitenkaan käynyt edes mielessä.
Vaikka Meea onkin vielä niin pieni, ettei isomummuaan muista, tuntui tärkeältä, että Meeakin sai osallistua saattelemaan isomummun viimeiselle matkalle. Sitä se miehen mummukin olisi varmasti halunnut. <3
Ja vaikka tosiaan päivästä teki osittain raskaamman se, että piti Meean takia tsempata ja yrittää olla iloinenkin, oli neidistä kuitenkin myös paljon iloa. Pikkuneiti piristi niin meitä kuin muitakin ja sai varmasti muutaman hymynkin huulille tuona surullisena päivänä.
Kaiken kaikkiaan päivä taaperon kannalta ajateltuna sujui hyvin. Vähänhän Meea toki ihmetteli, kun kaikki olivat niin allapäin ja itkuisia. Etenkin kirkossa sylissäni kasvot minuun päin istuessa neiti katseli hämmästyneenä - ja ehkä hieman huolissaan - äidin kasvoilla valuvia kyyneleitä ja silitti poskeani.
Kirkossa sujui taaperon kanssa kohtuullisen hyvin. Meea tykkäsi erityisesti virsien laulamisesta; samoihin tunnelmiin kun on seurakunnan kerhossakin pitänyt jo aiemmin rauhoittua syliin. Kirkossa tuli vain yksi kiukku - johtuen väsystä ja nälästä; siihen asti oli luettu kiltisti kirjaa sylissä, mutta sitten alkoi kirjakin lentelemään kirkon käytävälle. Parit hihkunnat oli tullut jo ennen sitä, mutta en usko niiden mitään haitanneen; kenkuttelun alkaessa lähdin Meean kanssa noin minuutiksi rauhoittumaan eteisaulaan (josta löytyi jo pikkuväki-seuraa) ja palattiin paikoillemme juuri ennen kuin arkkua lähdettiin kantamaan ulos.
Itse muistotilaisuudessa neiti käyttäytyi oikein mallikkaasti; ei kiukutellut, mutta ei myöskään malttanut nukkua. Lopulta nukahti sitten hetkeä ennen kotiin lähtöä "seisaalleen" isin syliin ulos. Tylsää Meealla ei tainnut näissä surullisissakaan merkeissä olla, kun touhotti vuotta vanhemman pikkuserkun kanssa, juoksi kissojen perässä ja kulki sylistä syliin.
Sen verran haastetta tuo taaperon kanssa hautajaisissa oleminen teetti, ettei itse tullut näpsittyä kuin muutama kuva Meeasta - vielä odotellaan kuvia saapuvaksi muilta kameraa enemmän käyttäneiltä. Mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, vauhti oli kova. Ulkoasustus oli muuten vähän hautajaisetiketistä poikkeava, kun en viitsinyt alkaa uutta takkia Meealle ostamaan. Sisävaatetuksesta ei itseltä löydy yhtään kuvaa, mutta päällä oli siis mustavalkoinen tunika ja mustat leggarit - kengiksi ostettiin varta vasten hautajaisiin valkoiset sandaalit, joita voi sitten käyttää tulevissa kesäjuhlissakin.
Kaiken kaikkiaan ainakin meidän osalta hautajaiset taaperon kera sujuivat hyvin. Taapero ei häirinnyt tilaisuutta liikaa, mutta kuitenkin toi varmaan oman positiivisen lisänsä surulliseen päivään. Toki melkoinen vahtiminen tuossa neidissä on juhlissa kuin juhlissa, joten jaksamistahan se tietysti vaatii.
Ovatko teidän taaperot olleet hautajaisissa? Ottaisitko itse lapsen mukaan hautajaisiin - miksi tai miksi ei?
Meillä oli vajaa kaksivuotias isomamman hautajaisissa mukana. Meillekin oli itsestäänselvyys ottaa poika mukaan. Hautajaiset ovat kuitenkin luonnollinen osa elämää. Toisiin hautajaisiin emme poikaa ottaneet, mutta vain sen takia, että siunaus osui keskelle päiväunia.
VastaaPoistaVaatteeksi me puimme siistit vaatteet, muttemme mustiin. Mielestäni pienet lapset saavat olla pukeutumatta mustiin.
Meilläkin päikkärit olisi normaalisti nukuttu siunaustilaisuuden aikoihin klo 13; nyt neiti nukahti 5 min automatkalla kirkkoon ja kannoin nukkuvana autosta pihalle, jossa heräsi kävelymatkalla. Ihmeen hyvin siitä huolimatta jaksoi; nukutusyrityksistä huolimatta malttoi nukahtaa vasta puoli viideltä (!!) isin syliin puolihuomaamatta.
PoistaVaatteiden osalta itsekin olen sitä mieltä, ettei tarvitse välttämättä olla mustaa. Meillä nuo mustavalkoiset sisävaatteet löytyivät omasta takaa (ja ovat itse asiassa yksi lempparivaatteistani!); toinen vaihtoehto olisi voinut olla tummanvioletti juhlamekko, joka sekin löytyi valmiina kaapista.