"ÄIJÄ!"

Äijä. Yksi meidän pikkuneidin käytetyimmistä sanoista tällä hetkellä.

Erityisesti sitä käytetään silloin, kun minä en ole näköpiirissä. Esimerkiksi isin kanssa ulkona keinuessa tai kaupan autokärryssä istuessa. Yleensä se myös lausutaan kovaa (iloisesti tai käskevästi) huutaen - useimmiten vielä monta kertaa peräkkäin.

"Äijä, äijä, ÄIJÄ!"

Sehän siis tietenkin tarkoittaa äitiä.

Eikä sitä suostuta vaihtamaan äitiin, vaikka kuinka yrittäisin. "Sano äiti." "Minä olen äiti, en äijä." "Äiiiiiiitiiiiiii." Yleensä vastaukseksi tulee vaan pari äijä-sanaa naurun kera. 

Kyllä on välillä hieman nolostunut olo, kun neiti julkisella paikalla huudahtaa kovaan ääneen "äijä" ja osoittaa minua.

Esimerkiksi kuluneen viikon kauppareissulla, kun kävin hakemassa hyllystä vaippapaketin miehen jäädessä Meean kanssa toiselle puolelle kauppaa. "Äijä, äijä" -huudot vaan raikuivat hiljaisessa S-marketissa. Sattui vielä olemaan useampi tuttu samaan aikaan kaupassa; mukaan lukien neuvolatätimme...

Jospa se oikea sanakin sieltä joskus löytyisi. Lohduttaudun sillä, ettei se minun nimitykseni sentään ole sama kuin kissalla ja kengällä - joita neiti siis kutsuu sanalla "kakka".


Terveisin,
     äijä

Äijä ja äijän lapsi.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.