keskiviikko 12. elokuuta 2015

Syksy tulee, kutimet esiin!

En muista olenko juurikaan - tai edes ollenkaan - tänne blogiin kirjoitellut yhdestä rakkaasta harrastuksestani. Johtuen juuri siitä, että se on jäänyt blogin olemassaoloaikana aika vähäiselle.

Tykkään nimittäin kutoa. Erityisesti sukkia, mutta olen muutaman isotöisemmänkin vaatteen saanut aikaiseksi puikoilla.



Aiempina vuosina (lue: ennen Meean syntymää) kaivoin puikot esiin heti ilmojen viiletessä ja jouluun mennessä oli syntynyt useammat joululahjasukat sekä ainakin yhdet omaan ja miehen käyttöön. Alkuvuodesta puikoilla syntyi erinäisiä asustekokeiluita, sukkia omaan käyttöön tai varastoon. Kutomista oli helppo harrastaa televisiota katsellessa ja aika moni ilta tulikin vietettyä sohvan nurkkaan käpertyen, kutimet kädessä ja televisio päällä.

Ennen Meean syntymää kudoin hänellekin muutamat sukat ja tumput käyttöön. Aloitin myös makuupussiprojektin, joka loppujen lopuksi jäi kesken (ja on siis edelleen kesken), kun en vaan ehtinyt kutoa sitä loppuun ennenkuin kyseinen koko jäi Meealle pieneksi. Ei siitä muistaakseni puuttuisi enää kuin puolikas huppu, mutta innostus työn viimeistelyyn on totaalisen kadoksissa. Ajatuksissa oli kutoa pikkuneidille enemmänkin sukkia talven varalle äitiysloman alettua, mutta vauva-arki alkoikin kolme viikkoa odotettua aiemmin. Itse asiassa päättelin kotiutumista varten kutomani sukat ja tumput vasta sairaalassa - Meean jo synnyttyä! :D



Eikä siinä vauva-arjessa sitten ehtinyt hirveästi kutomaan. Viime talvena taisin kutoa kahdet joululahjasukat (molemmille kummipojille) sekä yhdet sukat Meealle.

Nyt syksyn saapuessa - ei tosin vielä ilmojen viiletessä - on taas käynyt mielessä puikkojen esiin kaivaminen. Se on kyllä jännä, miten automaattisesti liitän villasukkien kutomisen elokuuhun - keleistä riippumatta!



Joululahjasukka-ajatukset jätetään ehkä tänä vuonna kokonaan pois, koska vapaa-aika on rajallinen. Mutta pikkuneidin vaatekaapin sisältöä tahtoisin täydentää useammillakin sukilla. Viime talvena tosin ehdottomasti käytetyimmät sukat olivat vaaleanpunaiset junasukat, jotka pysyivät parhaiten jalassa - täytynee ainakin yhdet tämänkin malliset tehdä jostain ihanasta langasta.

Olen itse asiassa kutomisasioissa päässyt jo niin pitkälle, että kaivoin viikonloppuna lankavarastoistani ihanimmat langat pikkuneidin sukkia varten. Vielä kun ehtisi niistä taikoa sukat jossain vaiheessa.



Kutominen on ihana harrastus, mutta nykyisessä elämäntilanteessa aika vaikea. Vaikka Meea leikkisikin itsekseen (mitä hän ei edes juurikaan tee...), on kutominen vaikeaa lapsen läsnäollessa. Puikot kädessä on vaikea varoa syliin yhtäkkiä kiipeävää lasta, eikä ainakaan kuviosukkien tekemisestä ja silmukoiden tai kerrosten laskemisesta tulisi mitään lasta samalla vahtiessa. Eikä sitä leppoisaa ilta-aikaakaan television ääressä sohvalla makoillen enää ole niin paljon kuin ennen. Meean mentyä nukkumaan täytyy yleensä tehdä ainakin jokin kotityö tai muu pakollinen asia - aika vähän tuntuu jäävän aikaa nykyisellään edes tähän bloggaamiseen (jota sitäkin on hankala tehdä Meean läsnäollessa).

Nähtäväksi jää, miten kutomisprojekti loppuvuoden mittaan etenee.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!