Kun maito ei riitä

Tämä kirjoitus oli tarkoitus kirjoittaa jo aikaa sitten - ja suuri osa alla olevasta tekstistä onkin kirjoitettu jo aikaa sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meillä on siis imetys lopetettu jo kuukausia sitten, Meea taisi olla silloin vajaat viisi kuukautta.

Tiedän, että nyt siellä moni äiti huokailee kauhuissaan - imetys kun tuntuu olevan monelle se maailman tärkein asia.

No, imetyksen lopettaminen ei ollut oma päätös, vaan useamman imetyshaasteen tulosta. Haikeahkoahan tämä on ja mieluusti olisin äidinmaitoa pidempäänkin tarjonnut - mutta eipä tälle mitään voi.

Meillä on alusta asti ollut aika paljon imetyshaasteita, joista isoimpana tämä maidon määrään liittynyt haaste. Kun vauva oli pieni, eikä jaksanut imeä rintaa kunnolla, ei maitoakaan tullut paljoa - vielä kun maitoa ensimmäisen kuukauden ajan tuli muutenkin huonosti kohtuun jääneen istukan palan takia. Ja kun maidon määrä oli pieni, jouduttiin antamaan lisämaitoa. Ja koska maito tuli helpommin ja varmemmin pullosta kuin rinnasta, niin vauvan valinta oli aika selvä.

Yösyöppö

Kesällä Meea teki lähes totaalisen stopin imetyksen osalta; suostui syömään rinnasta ainoastaan yöllä. En tiedä mikä logiikka tässä oli, mutta näin se vaan meni...

Kun 4 kk neuvolassa saatiin lupa nukkua ilman syömään herättelyä, tiesin että se samalla tulee ennen pitkää tarkoittamaan myös imetyksen loppumista. "Ennen pitkää" tulikin aika nopeasti, kun Meea alkoi vetelemään 8-9 tunnin unipätkiä - jonka jälkeen pullo kiinnosti miljoona kertaa enemmän kuin rinta.

Jonkin aikaa sain aamuyöllä Meean imemään rintaa edes hetken. Päivällä sitä oli ihan turha yrittää, kun ei siitä tullut mitään. Ja kyllä; kokeiltiin rintakumit, eri asennot, eri paikat - lähes kaikki mahdollinen (ja mahdoton; myös siis seisoaltaan imettäminen).

Siinä vaiheessa kun Meea alkoi nukkua täysiä öitä (10-12 tunnin unia) vajaan viiden kuukauden iässä, imetyskin käytännössä loppui. Pumppailin vielä pari viikkoa maitoa talteen, kun sitä vielä jonkin verran tuli. Ja jos vaikka Meea sattuisikin taas imetyksestä innostumaan. Siinä vaiheessa, kun puolen tunnin pumppauksella sai ainoastaan parikymmentä millilitraa maitoa, lopetin senkin.

Eipä se maito voi pitkään riittää, jos ei vauva suostu rintaa imemään.

Korvikevauva

Siitä eteenpäin on sitten menty lähes täysin korvikkeella. Pakastimessa ollutta pumppumaitoa riitti ehkä kuukauden ajaksi silloin tällöin annettavaksi. Annoin sitä loppuvaiheessa joka toinen päivä, jotta sitä riittäisi ajallisesti mahdollisimman pitkään.

Nyt on sitten menty täysin pelkällä korvikkeella ja 6 kk iässä vaihdettiin korvike Nan ykkösestä Nan kakkoseen.

No, hyvinpä Meea onneksi on tuntunut korvikkeellakin kasvavan. Paino kasvaa käyrän mukaan ja erityisesti pituuskasvu on huimaa. Sairastamisiltakin on aika lailla vältytty, vaikka aina sanotaankin äidinmaidossa olevan niin paljon parempi suoja flunssaa yms vastaan.

Ja vaikka Meea on pullosta ikänsä maitoa juonut, on nokkamukin opettelu kuitenkin sujunut ihan hyvin. Niin ja useampaan kuukauteen ei ole enää tutti kelvannut - eikä ole sitä sitten sen kummemmin tarjottukaan.