Taaperon (olemattomat) pottailut - ei herkkyyskausia havaittavissa

Ostimme potan tammi-helmikuussa 2015. Potta on siis löytynyt kotoa jo kohta 1,5 vuotta - se ei ole mitenkään uusi juttu ja pottailua on harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti.

Aluksi potta aiheutti itkureaktion, eikä pidettykään mitään kiirettä pottailun suhteen. Tai ei ole kyllä pidetty kiirettä missään vaiheessa. 

Alkuun neiti istuskeli potalla housut jalassa ja tutustui pottaan. Pikkuhiljaa sai heittää housut ja vaipan pois ja potta ei ollutkaan enää pahis. Viime vuoden alkupuolella ja keväällä kyse oli enemmänkin pottaan tutustumisesta; muistelen, että pottaan taisi tulla kahdet pissat ja yksi kakka viime kevään aikana. 

Sitten tulikin pitkä ajanjakso, jolloin potta oli ihan kamala. Meea ei yksinkertaisesti halunnut mennä potalle - ja koska en halunnut luoda pottaan ikäviä mielikuvia, en myöskään pakottanut siihen. Siksi toisekseen, ei pottailun oppimisessa ollut mikään kiire. 

Pottailtiin silloin tällöin, hyvinhyvin epäsäännöllisesti. Lähinnä silloin, kun neiti oli hyvällä mielellä ja itse sinne halusi. 

Loppuvuodesta asti pottailtiin enemmän, mutta haasteeksi muodostui aika. Vaikka potan ympäristöön oli kasattu kirjat, ipadit ja muut ajanvietteet, ei Meea vaan malttanut istua potalla. Välillä saattoi jopa sanoa "pissa tuli jo", vaikkei potassa olisi mitään ollutkaan. Ja ei, pottaan ei tullut tuona ajanjaksona yhtä ainoaa pissaa. 

Minun mielestäni (voin toki olla väärässä) Meea tuona aikana alkoi kuitenkin tajuamaan, mikä potan idea on ja miksi siellä pitäisi istua. Hän ei vaan malttanut istua niin kauaa, että pissa olisi ehtinyt tulemaan. Toisena ongelmana oli se, että esimerkiksi kakan tulosta Meea usein osaa ilmoittaa, mutta ei ole koskaan vielä ehditty juoksemaan potalle kakkaa tekemään. 

Maaliskuun tienoilla Meea on malttanut jopa istua potalla hieman kauemmin kirja sylissään. Ainakin yhden kirjan lukemisen/selailun verran. 

Pissa on tullut pottaan kotona muistaakseni kahdesti tämän vuoden puolella; kummankin kerran jälkeen tuli myös lohduton itku. Pelästyminen pissan tulosta on ehkä osaltaan vaikuttanut siihen, että pottailu ei ole Meean mielestä maailman parasta puuhaa. Vaikka toki onkin yritetty pottailla päivittäin, se sujuu vaihtelevasti - eikä tosiaan tuotoksia tule pottaan vaan vaippaan. 

Samalla mallilla kuulemma mennään päiväkodissakin - tosin siellä ei ole vielä tullut yhtään pissaa pottaan. Meea tykkää istua potalla muiden mukana ja malttaa siinä pitkiäkin aikoja istua. Mutta pissat ja kakat tehdään vaippaan. Eikä Meea kuulemma päiväkodissa ole sinänsä osoittanut, että tietäisi, milloin pissa/kakka on tulossa - vaikka kotona kyllä toisinaan on kertonut pissan/kakan tulevan.

Niitä paljon puhuttuja herkkyyskausia olen odotellut, mutta ei niitä toistaiseksi meillä ole ollut havaittavissa. Ei, vaikka viimeisen viikon sisällä yövaippa on ollut kolmesti lähes kuiva aamulla herätessä! Siitä huolimatta se aamupottailu on ehkä pahin ajankohta Meean mielestä - ja ymmärtäähän sen, ettei väsyneenä juuri herättyään ole parhaimmassa fiiliksessä opettelemaan "uutta". 

Olen ajatellut, että kesän (ja kesälomien) aikoihin on hyvä hetki opetella pottailuun. Voi olla pihalla ilman vaippaa ja kokeilla, jos märät housut rohkaisivat eri tavalla pottailemaan. 

Yhtenä välikeinona päätin kuitenkin vielä nyt keväällä testata pottataulua. Taulua, johon saa liimata tarran aina kun pissa/kakka tulee pottaan. Pelkät tarratkin varmaan riittäisivät meidän neidille palkinnoksi, mutta tässä taulussa bonuksena on vielä se, että kun kerää tietyn määrän tarroja, saa vielä erillisen palkinnon. Palkinnoista hankittuna on ainoastaan yksi - JOS tämä pottataulu toimii, täytyy lähteä shoppailemaan.

Mutta ainakin kahden päivän kokemukset ovat vähän heikot. Laitoin pottataulun vessan oveen kiinni eilen ja Meean kanssa sitä tutkittiin illalla päiväkodin jälkeen. Ihailtiin pöllötarroja ja katseltiin millaisia kuvia tarroissa on; ja selitin mitä Meean pitäisi tehdä, jotta saa tarran. Neiti ymmärsi selkeästi tarra-asian, mutta ei olisi halunnut pissata saadakseen tarran. "Meea tahtoo tarran NYT!"; päälle vähän itkua ja totaalikieltäytyminen huutoitkun kanssa potasta. Ei sitten käyty illalla potalla lainkaan; keskityttiin lähinnä keskustelemaan tarrataulun ideasta. 

Tänään lähes sama homma; taulu kiinnosti ja sitä ihailtiin ja keskusteltiin. Meea jopa istui potalla tosi kauan - varmaan melkein vartin - mutta ei valitettavasti tullut pissaa. Eikä tosiaan illan aikana suostunut potalle kuin kerran.

Ehkä tämä vielä vaatii vähän kypsyttelyä. Mutta tosiaan sentään tarrojen liimaaminen meni perille; Meea kun totesi äidin käytyä pissalla, että äiti saa nyt liimata hänen tauluunsa tarran. 

Ostin myös Meealle kasan pikkareita vaipattomuus-harjoitteluun; kunhan kelit vähän lämpenevät, niin lähdetään ulkoilemaan testaamaan näitä. Ainakin neidin puheiden mukaan hän odottaa innolla pikkareiden laittamista jalkaan, koska päiväkodissakin isommilla tytöillä on pikkarit - ja Meeakin haluaa sellaiset. :) Saa nähdä, jos ne pikkarit toimisivat motivaattorina paremmin kuin pottataulu.

Milloin teillä on pottailu alkanut kiinnostaa ja miten potalla käynnit ovat sujuneet?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.