Ensiaskelkengät ostettu!

Pohdin ensiaskelkenkien hankintaa jo useampi kuukausi sitten, kun neiti alkoi kävellä tukea vasten. Ensiaskeleet ilman tukea otettiin vasta huhtikuun alkupuolella ja sen jälkeen on jonkin verran kävelty ilman tukea. Ennätys on 11 askelta (lelu kädessä), mutta yleensä vähemmän kerrallaan. Neiti kyllä jo jopa juoksee taaperokärryn kanssa tai sormesta kii pitäen (ei siis juurikaan enää tukea ottaen), mutta heti kun päästää irti, laskeutuu polvilleen. Taidot ovat jo kohdillaan, mutta rohkeus ei riitä.

Sen verran lähellä kuitenkin ollaan jo kävelyä - ja pihallakin taaperokärryn kanssa mennään kävellen piiiiiitkiä matkoja - että ensiaskelkenkien osto oli aiheellista.

Halusin ostaa kengät uutena, jotta jalan virheasennoilta yms vältytään. Halusin myöskin ostaa kengät vasta sitten, kun neiti oikeasti kävelee, jotta kengät ovat a) keliin sopivat ja b) oikean kokoiset. Mekin jos olisi ostettu kengät silloin helmikuussa, kun neiti alkoi kävellä tukea vasten, ne olisivat olleet talvikengät ja varmaan kokoa tai kahta pienemmät. Eli hyvä oli odotella!

Kenkiä ostamassa

Olin jo etukäteen katsonut muutaman mieluisan mallin ja yksi - varmaan se kaikista mieluisin - löytyikin heti ensimmäisestä kenkäkaupasta.

Pohdittiin miehen kanssa tätä kenkää ja vertailtiin yhteen toiseen tarranauhalliseen malliin; itse kun vähän epäröin nauhakenkien ostamista. Myyjä sattui juuri siihen kohtaan paikalle ja totesi nauhallisen mallin olevan melkeinpä parempi, kun kengän saa avattua niin pitkälle ja myöskin kiristettyä helposti juuri sopivan kokoiseksi. Myyjän sanoin: "Jos vaan itse jaksaa nauhoja solmia, niin nauhakenkä on kyllä parempi vaihtoehto."

Valveutuneena shoppailijana oli tietysti tarkoitus piirtää Meean jalan ääriviivat paperille ennen kenkäkauppaan menoa, jotta oikea koko löytyy helposti. No, muistin tämän aamulla ennen kaupungille lähtöä ja lähtötohinoissa se sitten unohtui. Autossa muistin, mutta ei viitsinyt alkaa repimään tossuja neidin jaloista enää pois...

Mitattiin sitten oikeaa kokoa kaupassa myyjän opastuksella; pohjallinen irti kengän sisältä ja neiti seisomaan sen päälle. Itse ajattelin kengänkoon olevan ehkä 21; Meealla kun on ollut nyt käytössä sukat kokoa 19-21 ja ne ovat ihan aavistuksen reilut. Pohjallisien päällä seistessä oikeaksi kooksi valikoitui kuitenkin koko 23!

Testattiin kenkiä jalkaan kaupassa ja ne olivatkin tosi mieluisat pikkuneidille. Aiemmin hänellä on ollut jalassaan yhdet miehen siskontytön vanhat tennarit; niiden kanssa ei ole oikeastaan kävelty, mutta on muutaman kerran harjoiteltu kenkien pitämistä jalassa. Eikä ole ollut kivaa. Nämä uudet kengät sen sijaan olivat ihan mahtavat Meean mielestä ja neiti otti kaupassakin nauraen muutaman askeleen ilman tukea kengät jalassa!

Neiti oli myös ihan superreipas kaupassa - myyjäkin kehui ja hämmästeli useaan kertaan. Tyynen rauhallisesti neiti seisoskeli myyjän testaillessa pohjallisia jalan alle ja katseli ihmeissään kassalla poistaessa hälyjä kengästä. Kengät kun olivat niin hyvät, niin saivat jäädä jalkaan samantien. :) Ei tullut kaupassa yhtään itkua tai kenkkuilua; hymyä ja naurua sitäkin enemmän!

Superfitin ihanuudet

Mitkä kengät sitten ostettiin?

Meidän neidin ensiaskelkengiksi valikoitui Superfitin ihanuudet. Oikeastaan vaihtoehtoina oli joko Superfitit tai Eccot, koska ne lienevät parhaat jalkineet ensiaskeleille. Tämä valittu malli oli myös ihan supersöpö!

Pikkuneidin ensiaskelkengät. 

Lauantain kauppareissulle kengät jo saivat jäädä jalkaan, mutta kenkäkauppaa lukuunottamatta ei ole niillä vielä ehditty tallustella. Lähipäivinä varmasti testaillaan kotipihallakin uusia kenkiä ja treenataan kävelyä.